.
Lähi-idän kriisin esiin nostamissa vaikeissa kysymyksissä on Keskustan todellinen ulkopoliittinen linja jäänyt jokseenkin tarkoin hämärän peittoon.
Lähinnä Erkki Tuomiojan ja myös Tarja Halosen oudot, USA-vihaa tihkuvat, Israel-vastaiset arabi-terroristeille myönteiset kannanilmaisut kriisin monissa vaiheissa ovat herättäneet laajalti kyseenalaista huomiota, myös EU:ssa ja sen ulkopuolella.
Pohjosmaisessa ja EU:n kautta myös sen ytimen yhteisöissä on meidät aivan oikein liitetty transatlanttiseen yhteisöön. Myös Keskustan kannattajien joukossa vallitsee laajalti sama käsitys; Yleisesti ja perinteisesti koetaankin että juuri tämä yhteys on meille luonnollinen olotila ja sen kautta liitymme omaan sidosryhmäämme.
Kriisin noustessa tulivat esiin oudot maisemat ulkopolitiikkamme julkituonissa:
Erityisesti Tuomiojan esiintyminen on nostattanut monen EU-maan ulkoministerin ja lehdistön keskuudessa kovaa kritiikkiä. Tuomioja on tempoilevilla USA-vihasta ja Israel-vastaisuudesta kertovilla kannanilmaisuillaan leimannut meidän outoon valoon ja aiheuttanut EU:n ulkopoliittisen kuvan hämärtymistä, sanotaan kovasanaisessa kritiikissä.
EU:n lähialueen syvän kriisin noustessa esiin olisi jo kuvitellut että Matti Vanhanen olisi noussut parrasvaloihin johtamaan EU-puheenjohtajamaan toimintaa näkyvällä ja kuluva tavalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, - ei vieläkään - vaikka kansainvälinen lehdistö on jo leimaamassa EU-puheenjohtajakauttamme epäonnen ja amatöörimäisen osaamattomuuden kummajaiseksi.
Uskon että Vanhaselta odotetaan laajemmin omaa selkeätä ulkopoliittista linjausta, eikä hänen suinkaan tulisi enää tyytyä vain hyssyttämään ja hyväksymään myötäsukaisella kuittauksella ”hyvää työnjakoa presidentin ja ulkoministerin kesken.”
Tuomiojan ja Halosen vedätyksellä olemme leimaatuneet Ranskan ja EU:n välimerenmaitten blokkiin, jossa leimaa-antavaa on välimerellisten läheisten muslimivoimien pelko ja jyrkästi transatanttisesta näkemyksestä poikkeava asenne. Ranska johtaa tuota blokkia. Siellä eritoten pelätään kuollakseen aggressiivisen, 10 % kansanosan muslimivähemmistön reaktioita.
Kotimaisen sensuurimme on kovin ottein estänyt Tuomiojan ja Halosen poliittisten taustojen esiin nostamisen. Perimmäisten totuuksien olemassaoloa, esiintuloa julkisuuteen ja vaikutusta ulkopolitiikkamme ei kuitenkaan voida ikuisesti estämään. Heidän taustaltaan löytyvät heidän jyrkän vasemmistolaisen ideologiansa syvät jäljet, ja selvää onkin että sosialistien internationaalin kannattajina he edustavat linjaa, jossa muiden muassa lähi-idän terroristijärjestöt liittyvät veljespuolueina heidän ideologiseen yhteyteensä. Lienee täysin varmaa, että vain pieni vähemmistö kansastamme vannoisi Hamazin ja Hizbollahin tyyppisten terroristijärjestöjen puolesta. Siitä joukosta löytyisi tuskin ensimmäistäkään keskustalaista.
Nyt olisi Matti Vanhasen selvin sanoin joko sanouduttava irti Halonen-Tuomiojan äärivasemmistolaisuuden värittämästä maailmakuvasta ja ulkopoliittisesta linjasta, tai ilmoitettava selvin sanoin myös sekin, jos hän todellakin kannattaa "hyvää ulkopolitiikkamme linjaa ja kumppaneittensa tapaa hoitaa sitä".
Selkokielinen kannanilmaisu, - omassaan ja koko maan sidosryhmän asemien määrittelyssä -, kenen leirissä hän seisoo ja odottaa muidenkin mukana olevan, -kenen lauluja laulamme. -, kuuluisi todellakin juuri nyt pääministerin tärkeään esiintuloon..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Lähi-idän kriisin esiin nostamissa vaikeissa kysymyksissä on Keskustan todellinen ulkopoliittinen linja jäänyt jokseenkin tarkoin hämärän peittoon.
Lähinnä Erkki Tuomiojan ja myös Tarja Halosen oudot, USA-vihaa tihkuvat, Israel-vastaiset arabi-terroristeille myönteiset kannanilmaisut kriisin monissa vaiheissa ovat herättäneet laajalti kyseenalaista huomiota, myös EU:ssa ja sen ulkopuolella.
Pohjosmaisessa ja EU:n kautta myös sen ytimen yhteisöissä on meidät aivan oikein liitetty transatlanttiseen yhteisöön. Myös Keskustan kannattajien joukossa vallitsee laajalti sama käsitys; Yleisesti ja perinteisesti koetaankin että juuri tämä yhteys on meille luonnollinen olotila ja sen kautta liitymme omaan sidosryhmäämme.
Kriisin noustessa tulivat esiin oudot maisemat ulkopolitiikkamme julkituonissa:
Erityisesti Tuomiojan esiintyminen on nostattanut monen EU-maan ulkoministerin ja lehdistön keskuudessa kovaa kritiikkiä. Tuomioja on tempoilevilla USA-vihasta ja Israel-vastaisuudesta kertovilla kannanilmaisuillaan leimannut meidän outoon valoon ja aiheuttanut EU:n ulkopoliittisen kuvan hämärtymistä, sanotaan kovasanaisessa kritiikissä.
EU:n lähialueen syvän kriisin noustessa esiin olisi jo kuvitellut että Matti Vanhanen olisi noussut parrasvaloihin johtamaan EU-puheenjohtajamaan toimintaa näkyvällä ja kuluva tavalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, - ei vieläkään - vaikka kansainvälinen lehdistö on jo leimaamassa EU-puheenjohtajakauttamme epäonnen ja amatöörimäisen osaamattomuuden kummajaiseksi.
Uskon että Vanhaselta odotetaan laajemmin omaa selkeätä ulkopoliittista linjausta, eikä hänen suinkaan tulisi enää tyytyä vain hyssyttämään ja hyväksymään myötäsukaisella kuittauksella ”hyvää työnjakoa presidentin ja ulkoministerin kesken.”
Tuomiojan ja Halosen vedätyksellä olemme leimaatuneet Ranskan ja EU:n välimerenmaitten blokkiin, jossa leimaa-antavaa on välimerellisten läheisten muslimivoimien pelko ja jyrkästi transatanttisesta näkemyksestä poikkeava asenne. Ranska johtaa tuota blokkia. Siellä eritoten pelätään kuollakseen aggressiivisen, 10 % kansanosan muslimivähemmistön reaktioita.
Kotimaisen sensuurimme on kovin ottein estänyt Tuomiojan ja Halosen poliittisten taustojen esiin nostamisen. Perimmäisten totuuksien olemassaoloa, esiintuloa julkisuuteen ja vaikutusta ulkopolitiikkamme ei kuitenkaan voida ikuisesti estämään. Heidän taustaltaan löytyvät heidän jyrkän vasemmistolaisen ideologiansa syvät jäljet, ja selvää onkin että sosialistien internationaalin kannattajina he edustavat linjaa, jossa muiden muassa lähi-idän terroristijärjestöt liittyvät veljespuolueina heidän ideologiseen yhteyteensä. Lienee täysin varmaa, että vain pieni vähemmistö kansastamme vannoisi Hamazin ja Hizbollahin tyyppisten terroristijärjestöjen puolesta. Siitä joukosta löytyisi tuskin ensimmäistäkään keskustalaista.
Nyt olisi Matti Vanhasen selvin sanoin joko sanouduttava irti Halonen-Tuomiojan äärivasemmistolaisuuden värittämästä maailmakuvasta ja ulkopoliittisesta linjasta, tai ilmoitettava selvin sanoin myös sekin, jos hän todellakin kannattaa "hyvää ulkopolitiikkamme linjaa ja kumppaneittensa tapaa hoitaa sitä".
Selkokielinen kannanilmaisu, - omassaan ja koko maan sidosryhmän asemien määrittelyssä -, kenen leirissä hän seisoo ja odottaa muidenkin mukana olevan, -kenen lauluja laulamme. -, kuuluisi todellakin juuri nyt pääministerin tärkeään esiintuloon..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ota poika käteesi eilinen The Independent.
Siinä etusivulla on kuva julmannäköisestä vihaisesta miehestä. Hän ei ole Tuomioja, vaan Britannian varapääministeri. Hän tuuraa nyt Blairia, joka lomailee. Hän on nyt USA:n ja Bushin etäpääte Euroopassa. Arvaa mitä tämä mies sanoo?
Kissankokoisin kirjaimin etusivulla:
"Bush on täysi paska!"
Ehkä sinä kaikkein törkeimmissä jutuissasi käytät tuollaista sanaa. Mutta tässä sitä käyttää Blairin viransijainen. Ei siis Tuomiojamme tai Halsemme, vaan Blairin viransijainen. Koko laatulehden etusivun kokoisella tekstillä.
Sinä olet pudonnut kyllä jonnekin omiin poteroihisi. Kannattaisi seurata sitä mitä maailmassa tapahtuu jos osallistuu ulkopolittiseen keskusteluun. Hesarin varassa olevien ei paljoa kannata suutaan aukoa. Sieltä tulee vain ohjailtuja totuuksia.
En tiedä ideologista asennettasi, eikä kiinnostakaan, koska USA-vihaa tihkuva aivopesu näyttää tehneen tehtävänsä.
... Siis, kuuluva "asenteesi" tuossa röyhkeilyssäsi on selvästi päänpesun tuote, - omaa totuuttasi tuskin teidät itsekään.
Teemana on KEskustan ulkopoliitinen linja.., että sen merkeissä, jos sopii!
Seppo Hietanen
http://72.14.221.104/search?q=cache:fv75_oERllkJ:11syyskuu.net/terrorismi/2.doc "gladio"&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=10&lr=lang_fi
maailma on tajuamassa supervallan tragedian: se luhistuu ja taantuu sikailuun ennen luhistumistaan. Näinhän aina on ollut historiassa.
Jo Oswald Spengler, kulttuurien rappiota tutkinut mies kirjoitti Länsimaiden perikato kirjassaan, että tyypillisiä oireita ennen lopullista luhistumista ovat taantuminen militarismiin ja yritys väkivalloin pitää koossa sellaista mikä on tuhoon tuomittu.
USAn elämänstrategia on ollut täysin väärä ja sen seurauksena se on velkaantunut ja painaa koko ajan uusia dollareita joille ei ole katetta.
Muut maat niitä ostaessaan ajavat itsensä vaaralliseen riippuvuuteen: kun dollari romahtaa myös heidän tilanteesnsa huononee.
Myös massaviihde ja ihmisten henkinen passivoituminen ja turhanpäiväisyyteen vajoaminen ovat tyypillisiä valtiolle joka on luhistumassa. Samoin massatuotanto ja kulutusjuhlat.
Näin siis Spengler ja näytti mies tietäneen mistä puhuu.
Heikka, Ruotsila, Penttilä et al. Mitä nimeä voi käyttää ulkomailla tiettyyn tarkoitukseen koulutetuista? Mitä intressejä anglosakseilla on pitää huoli siitä, että suomalaisia manipuloidaan?
USAsta löytyy amerikkalaisten itse tuottamaa asiallista kritiikkiä nykyisen hallinnon toimista, eikä Heikalla tai Ruotsilalla ole mitään annettavaa suomalaisille tässä asiassa - korkea koulutustaso on pitänyt huolen siitä.
"The Israel Lobby"
Prof. John Mearsheimer (University of Chicago) and Stephen Walt (Harvard University), Huhtikuu 2006
http://www.lrb.co.uk/v28/n06/mear01_.html
"For the past several decades, and especially since the Six-Day War in 1967, the centrepiece of US Middle Eastern policy has been its relationship with Israel. The combination of unwavering support for Israel and the related effort to spread ‘democracy’ throughout the region has inflamed Arab and Islamic opinion and jeopardised not only US security but that of much of the rest of the world. This situation has no equal in American political history. Why has the US been willing to set aside its own security and that of many of its allies in order to advance the interests of another state? One might assume that the bond between the two countries was based on shared strategic interests or compelling moral imperatives, but neither explanation can account for the remarkable level of material and diplomatic support that the US provides."/Useiden vuosikymmenien ajan, ja erityisesti "kuuden päivän sodan" jälkeen 1967, USAn Lähi-Idän politiikan painopiste on ollut sen yhteys Israeliin. USAn horjumaton tuki Israelille ja siihen liittyvä pyrkimys levittää "demokratiaa" koko alueelle, on suututtanut arabit ja islamilaiset ja vaarantanut, ei ainoastaan USAn turvallisuuden, vaan myöskin suurelta osin muun maailman. Tilanteella ei ole vastinetta Amerikan poliittisessa historiassa. Miksi USA on ollut valmis hylkäämään oman turvallisuutensa ja monien liittolaistensa turvallisuuden voidakseen edistää toisen valtion intressejä? Voitaisiin otaksua, että side näiden kahden valtion välillä perustui yhteisiin strategisiin intresseihin tai pakottaviin moraalisiin velvollisuuksiin, mutta kumpikaan perustelu ei selitä USAn antaman materiaalisen ja diplomaattisen tuen huomattavan suurta tasoa.
Instead, the thrust of US policy in the region derives almost entirely from domestic politics, and especially the activities of the ‘Israel Lobby’. Other special-interest groups have managed to skew foreign policy, but no lobby has managed to divert it as far from what the national interest would suggest, while simultaneously convincing Americans that US interests and those of the other country – in this case, Israel – are essentially identical./Sen sijaan, USAn politiikan suunta alueella on peräisin miltei täysin sisäpolitiikasta ja eritoten Israel-painostusryhmän aktiviteeteista. Muut erityisintressiryhmät ovat onnistuneet kääntämään ulkopolitiikkaa, mutta yksikään painostusryhmä ei ole onnistunut ohjaamaan sitä näin kauas kansallisista intresseistä ja samanaikaisesti vakuuttamaan amerikkalaiset siitä, että USAn intressit ja toisen valtion intressit - tässä tapauksessa Israelin - ovat oleelliselta osin identtiset.
"There is a ray of hope, however. Although the Lobby remains a powerful force, the adverse effects of its influence are increasingly difficult to hide. Powerful states can maintain flawed policies for quite some time, but reality cannot be ignored for ever. What is needed is a candid discussion of the Lobby’s influence and a more open debate about US interests in this vital region. Israel’s well-being is one of those interests, but its continued occupation of the West Bank and its broader regional agenda are not. Open debate will expose the limits of the strategic and moral case for one-sided US support and could move the US to a position more consistent with its own national interest, with the interests of the other states in the region, and with Israel’s long-term interests as well."/On kuitenkin toivonpilkahdus. Vaikka painostusryhmä pysyy vahvana, sen vaikutuksen haittoja on yhä vaikeampi kätkeä. Voimakkaat valtiot voivat harjoittaa epätaydellistä politiikkaa jonkin aikaa, mutta todellisuutta ei voida sivuuttaa ikuisesti. Tarvitaan ennakkoluulotonta keskustelua painostusryhmän vaikutuksesta ja avoimempaa neuvottelua USAn intresseistä tällä elintärkeällä alueella. Israelin hyvinvointi on yksi intressi, mutta Israelin jatkama Länsirannan miehitys ja sen laajempi alueellinen agenda eivät ole.
Suomessa on käynnissä amerikkalaisvastainen panettelukampanja: ihmiset voivottelevat, kuinka usalaiset saattoivat olla niin tyhmiä, että valitsivat Bushin uudelleen presidentiksi. Mutta mistä oikeastaan tiedämme, että he valitsivat George W:n? Miten voimme olla varmoja, että vaalit olivat rehelliset, kun Bushin hallinto on osoittautunut epärehelliseksi Irakin ja monien muiden kysymysten suhteen?
Vaalivilppiepäilyt heräävät yleensä, kun ovensuukyselyt antavat eri tuloksen kuin varsinaiset vaalit ja kun joiltain äänestysalueilta kertyy enemmän ääniä, kuin siellä on äänestäjiä. Näitä seikkoja käytettiin todisteina esimerkiksi Ukrainan presidentin vaalien epärehellisyydestä.
Ukraina seurasi kuitenkin vain USA:n esimerkkiä. Kahden luotettavana pidetyn mielipidetiedustelufirman vaalipäivänä 2.11. julkaistut ovensuukyselyt ennustivat Kerryn voittavan. Tulosta pidettiin niin luotettavana, että presidentti Bushin avustaja alkoi valmistella häntä tappioon.
Monilla USA:n vaalipiireillä vieraili haamuäänestäjiä, jotka pystyivät äänestämään jättämättä itsestään mitään jälkeä. Esimerkiksi Floridan kuudessa piirikunnassa ääniä annettiin enemmän kuin niissä oli rekisteröityjä äänestäjiä. Yhteensä näistä piirikunnista kertyi haamuääniä 188 885. Kun BlackBoxVoting-järjestön aktivistit vierailivat yhden liikaääniä tuottaneen piirikunnan toimistossa tutkimassa asiaa, heille annettiin ensin väärät äänestyslistaukset. Seuraavana päivänä he löysivät alkuperäiset, selvästi erilaiset listaukset roskalaatikosta.
Lukuisat tutkijat, vaalitarkkailijat, toimittajat ja kuulemistilaisuuksien puhujat ovat raportoineet suuren määrän muita väärinköytöksiä ja omituisuuksia. Ne yhdessä viittaavat siihen, että presidentin vaalit eivät olleet lainkaan rehelliset.
USA:n mustia ja muita vähemmistöjä, jotka useimmiten äänestävät demokraatteja, estettiin monin keinoin käyttämästä kansalaisoikeuttaan. Esimerkiksi vaalin tuloksen ratkaisseessa Ohiossa afroamerikkalaisten ja köyhien asuttamilla alueilla äänestyskoneita oli entistä vähemmän huolimatta odotettavissa olleesta runsaasta osanotosta. Äänestyskoneet makasivat varastoissa tai ne oli siirretty valkoisten alueilla. Niinpä keski- ja yläluokkaiset valkoiset käyttivät äänestykseen korkeintaan 20 minuuttia, mutta mustien oli jonotettava äänestyspaikalle jopa seitsemän tuntia, mikä monille työssäkäyville tai pienten lasten vanhemmille oli täysin mahdotonta.
Köyhien alueille Ohiossa oli jaettu kirjeitä ja julisteita, joissa levitettiin väärää tietoa äänestyspaikoista. Kun he sitten menivät väärälle äänestyspaikalle, heille annettiin normaalin äänestyslipun sijasta “väliaikainen äänestyslippu”. Näillä lipuilla annettuja ääniä ei kuitenkaan lasketa, jos ne on annettu väärässä äänestyspaikassa.
Monilta äänestysalueilta saatiin hyvin omituisia tuloksia. Esimerkiksi yhtaikaa järjestettyjen muiden vaalien ja kansanäänestysten tulokset eivät olleen sopusoinnussa presidentin vaalin kanssa.
Uutta vaaleissa oli se, että noin 30 % äänistä annettiin kosketusruutumonitorilla varustetuilla elektronisillä äänestyskoneilla. Monet äänestäjät kertoivat, että kone väitti heidän äänestäneen Bushia, vaikka he olivat koskettaneet Kerryn nimeä. Jo ennen vaaleja nämä koneet herättivät paljon arvostelua, koska ne eivät jätä äänestyksestä paperitositetta ja koska riippumattomat asiantuntijat eivät ole voineet tarkistaa niiden toimintaa. Hilary Clinton ja monet muut demokraatit ajoivat kongressissa lakia, joka olisi kieltänyt näin epäluotettavat äänestyskoneet. Republikaanit ja osa demokraateista torjuivat kuitenkin esityksen.
Kaksi yhdysvaltalaista yhtiötä, Diebold- ja ES&S, olivat toimittaneet valta osan äänestyskoneista. Nämä yhtiöt olivat valmistaneet myös suurimman osan paperisten vaalilippujen lukemiseen käytetyistä skannereista ja äänestystulosten kokoamiseen tarvittavista taulukointikoneista. Käytännössä Diebold ja ES&S laskivat 80 % äänistä.
Dieboldin pääjohtaja Wally Odell oli huomattava Bushin vaalikampanjan organisoija ja rahoittaja. Vuonna 2003 hän kirjoitti muille Bushin tukijoille kirjeen, jossa hän sanoo: “Olen sitoutunut auttamaan Ohiota luovuttamaan valitsijoidensa äänet Bushille.” Yksi Dieboldin varatoimitusjohtajista, Jeff Dean, on tuomittu takaporttien asettamisesta tuottamiinsa tietokoneohjelmiin ja niiden käytöstä kavalluksiin. Takaporttien avulla ulkopuoliset saattoivat vakoilla hänen asiakkaidensa tietokoneita ja muuttaa niiden tietoja. Dieboldin palkkalistoilla on myös neljä muuta törkeistä rikoksista tuomittua johtajaa ja ohjelmoijaa.
ES&S:n toimitusjohtaja Todd Urosevich ja Dieboldin varatoimitusjohtaja Bob Urosevich ovat veljeksiä. Republikaanisenaattori Chuck Hagel oli aiemmin ES&S:n johtokunnan puheenjohtaja. Hänellä on hyvin läheiset suhteet Bushiin, ja häntä esitettiin jopa varapresidentiksi, kun Cheneyn terveydentilasta ei ollut varmuutta.
USA:n presidentin vaaleja oli seuraamassa monia ulkomaisia vaalitarkkailijoita. Se oli tosin epätavallisen vaikeaa, koska mm. Ohiossa heitä ei päästetty sisään vaalihuoneistoihin. Vaalitarkkailijoiden joukossa oli Euroopan entisten sosialistimaiden kansanedustajia, joille USA on ollut demokratian esikuva. He olivat täysin häkeltyneitä näkemästään ja kuulemastaan. Eräs alabanialainen kansanedustaja kyseli kyselemistään, kuinka tällaista voi tapahtua USA:ssa. Hän sanoi, että mustien äänestämisen estäminen muistuttaa kovasti joidenkin piirien harjoittamaa epädemokraattista taktiikkaa Albaniassa.
USA:n presidentin vaaleista on helposti saatavilla runsaasti kriittistä aineistoa (ks. esim. www.globalresearch.ca, www.miamedia.com/votergate/). Maamme suurin sanomalehti ja useimmat muut tiedotusvälineet ovat katsoneet hyväksi pitää suomalaiset tietämättöminä demokratian rippeidenkin hautaamisesta USA:ssa. Tämä kertonee paljon demokratian tilasta Suomessa.
USA valmistelee hyökkäystä Iraniin. On täysin mahdollista että siinä käytettään ”maanlävistäjäydinpommeja”. Ne ovat ovat korkeintaan ”vain” kuusi kertaa voimakkaampia kuin Hiroshimaan pudotettu pommi. Tuo kaikkien 60 vuotta pelkäävä hirvittävä tuho voi siis alkaa milloin tahansa.
Miksi? Kyse on Iranin valtavista öljyvaroista, joita öljymiesten, -naisten ja -yhtiöiden hallitseman, niukkenevista ulkomaisista öljylähteistä yhä riippuvainen maa havittelee. Syynä on myös Iranin geopoliittisesti keskeinen asema.
Iranin hallinta on ollut USA:lle keskeinen tavoite 1950-luvulta lähtien. CIA organisoi ensimmäisen monista vallankaappauksistaan vuonna 1953 juuri Iranissa. Britannian tiedustelupalvelun avustamana se kaatoi Mohammed Mossadeghin johtama maallisen ja länsimaisessa mielessä demokraattisen hallituksen, joka oli rohjennut varmistaa sen, että öljyrikkaudet hyödyttäisivät ensisijaisesti iranilaisia eikä lännen öljy-yhtiöitä.
Irak on selvästi ollut alusta lähtien vain välietappi sitä paljon voimakkaamman ja poliittisesti tärkeämmän Iranin kontrolloimiseksi.
Mutta ennen kuin joukkotuhoaseita voidaan käyttää, on käytettävä ”joukkotyhmistysaseita”. Sotapropagandalla on saatava suuret rauhaa rakastavat ihmisjoukot uskomaan, että suunnitellulla sodalla on törkeän omanedun tavoittelun sijasta joitain jaloja päämääriä. Totuus on sodan ensimmäinen uhri.
Niinpä USA:n suoraan tai välillisesti hallitsema media on pitkään toitottanut Iranilla tulevaisuudessa, todennäköisesti aikaisintaan viiden vuoden kuluttua, mahdollisesti olevien ydinaseiden muodostamasta hirvittävästä uhasta. Jos Helsingin Sanomat ym. joukkotyhmistysaseet olisivat harjoittaneet hiukkaakaan oikeaa journalismia eivätkä vain toistelleen ”pravdojensa”, New York Timesin, Washington Postin yms., näkemyksiä, esimerkiksi tässä mielenosoituksessa olisi nyt kymmeniä ellei satoja kertoja enemmän ihmisiä.
Miten ihmeessä USA:n sota-aikeiden syynä voisi olla Iranin ydinohjelma, kun USA itse parhaansa mukaan levittää ydinaseita?
Iran on allekirjoittanut ydinaseiden leviämistä rajoittavan ydinsulkusopimuksen eikä ole rikkonut sitä. Sen sijaan Irania nyt uhkaavat ydinasevallat USA, Ranska ja Britannia ovat räikeästi ja jatkuvasti rikkoneet sopimusta. Ydinsulkusopimus ei nimittäin aseta velvoitteita vain heikoille maille vaan myös ydinasevalloille. Sopimuksen kuudes artikla kuuluu: ”Jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu neuvottelemaan hyvässä uskossa toimenpiteistä, joilla ydinasekilpa loppuisi pikimmiten ja joilla saataisiin aikaan ydinaseriisunta, ja sopimuksesta, joka koskee yleistä ja täydellistä aseriisuntaa tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena.”
Aseriisunnan sijasta etenkin USA on sanoutunut irti sitä koskevista sopimuksista. Se kehittää ja tuottaa täyttä päätä uusia ydin- ynnä muita aseita. Yhdysvaltojen uudistetun ydinaseopin mukaan ydinaseita voidaan käyttää ydinaseettomia maita vastaan. Ydinpommien käyttökynnystä on alennettu kehittämällä ”miniydinaseita” ja maanlävistysydinpommeja. Helsingin Sanomat mainitsee USA:n ilmiselvät sopimusrikkomukset vain siteeratessaan propagandaksi valmiiksi leimattuja Iranin tiedotusvälineitä.
USA ja sen liittolaiset avustavat voimakkaasti naapureitaan kohtaan ajoittain aggressiivisesti käyttäytyviä Israelia ja Pakistania, jotka eivät ole liittyneet ydinsulkusopimukseen vaan ovat sen sijaan hankkineet ydinaseita. Hiljattain presidentti Bush vieraili Intiassa ja varmisti tämän ydinasevallan tuen tai passiivisuuden tulevassa Iranin sodassa avaamalla portit yhdysvaltalaisen ydinteknologin viennille Intiaan.
Kuka tahansa aito journalisti kiinnittäisi myös huomiota siihen, että vuoteen 1979 kestäneen Shaahin täysin epädemokraattisen ja ihmisoikeuksia polkevan hallinnon aikana länsimaat tukivat Iranin ydinohjelmaa, joka oli samankaltainen kuin nykyinen.
Hyökkäys Iraniin voi merkitä sitä, että syyskuun 11. päivän valheilla ja Afganistanin hyökkäyksellä alkanut sota leimahtaa täyteen liekkiin ja olemme kohta uuden suursodan keskellä. Ainoa keino estää hyökkäys on se, että valtaeliittien ulkopuoliset ihmiset löytävät taas oman salaisen voimansa: ruohonjuuritason maailmanlaajuisen yhteistyön. Rauhanliikkeen on nyt kyettävä vielä laajempaan mobilisointiin kuin keväällä 2003 ennen Irakin sotaa. Mahdollisuudet onnistumiseen ovat nyt paljon paremmat kuin kolme vuotta sitten, koska Irakin sota on heikentänyt USA:ta ja johtanut maan oman rauhanliikkeen nousuun.
Jokaisen maan rauhanliikkeen on myös löydettävä omasta maasta ne tahot, jotka ovat edistämässä hyökkäystä Iraniin. Ilmiselvästi sotahulluutta edistävät ainakin kunkin maan joukkotyhmistysaseet. Ehdotankin, että seuraava Iranin sodanvastainen mielenosoitus järjestetään tuossa vieressä Sanomatalon edustalla.
Vanhasella ja pekkarisella on tietysti oma Hyväveli näkemyksensä jota niille kuukausittain looshissa aivopestään!
älä sä saatana poista näitä
Pohjois-koreaa vai Irania
tai USAa ????
http://www.google.com/search?q=nuclear war 22&rls=com.microsoft:fi&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1
hakusana: nuclear war 22
viisisataa tuhatta sivua on samaa mieltä!
repikää sieltä tietoo
Jälleen kerran tiedotusvälineet olivat tupaten täynnä terrori-iskun uhasta kertovia uutisia. Äskettäinhän uutisoitiin siitä, että ryhmä haitilaisia uhkasi räjäyttää Sears Tower -pilvenpiirtäjän ja FBI paljasti tämän salajuonen ja siitä, kuinka Lontoon terrori-iskujen tutkinnan yhteydessä ammuttiin viaton mies väärien tiedustelutietojen takia. Poikkesiko tämä tapaus mitenkään näistä? Suunnitelma oli tiedossa jo kuukausien ajan ja Bush ja Blair keskustelivat keskenään siitä. Kuinka suuri uhka todella oli kysymyksessä? Jos nesteitä tai geelejä oli mahdollista räjäyttää niin helposti, niin miksi niitä sallittiin kuljettaa lentokoneissa kaikkien näiden kuukausian ajan? Kuinka niistä tuli juuri nyt niin vaarallisia, että ne piti karsia pois matkatavaroiden joukosta? Ja kuinka paljon MI-5 ja CIA tukivat ja rohkaisivat tätä joukkoa? Miksi uutiset terrori-iskun uhasta täyttivät uutiset juuri sopivasti samana päivänä, kun USA:ssa oli käynnissä suurta kiinnostusta herättäneet esivaalit, joissa Bush hävisi senaattori Liebermanille Connecticutissa? Bushin joukkio on menettämässä otteensa ja he pelkäävät menettävänsä valta-asemansa ennen kuin napasiirtymän ennakko-oireet saavuttavat niin suuren mittakaavan, että he voisivat asettaa poikkeustilan voimaan ja sen nojalla olla vallassa koko loppuelämänsä ajan. Jos näillä keinotekoisilla terrori-iskun uhan hälytyksillä ei ole heidän haluamaansa vaikutusta, he ryhtyvät muihin toimenpiteisiin, koska Bush ja Blair ovat kuin nurkkaan ahdistettuja eläimiä, jotka ryhtyvät hyökkäykseen.
Historia osoittaa sen, että poliittiset johtajat suuntaavat yleisen kiinnostuksen pois omista epäonnistumisistaan julistamalla valtakunnan rajojen olevan uhattuina. Kun julistaa sodan tai painottaa sodan uhkaa, niin kansalaiset asettuvat tukemaan johtajaansa ja lakkaavat valittamasta. Syyskuun 11. päivän terrori-isku ei ollut 19 itsemurhahaluisen muslimin suorittama teko eikä Lontoon pommi-isku ollut muslimien laatima suunnitelma. Muslimit eivät ohjailleet näitä tapahtumia ja ne onnistuivat vain USA:n ja Britannian hallitusten antaman avun turvin. Muslimien osuutta korostetaan, heidät pidätetään ja sisäpiiriin kuuluvat avustajat pidetään poissa julkisuudesta ja ellei internetiä olisi olemassa, niin heidän olemassa olostaan tiedettäisiin tuskin lainkaan. Äskettäisissä terrori-iskun uhkaa korostaneissa tapauksissa USA:n, Britannian ja Kanadan tiedusteluviranomaiset ensin varustivat ja yllyttivät muslimeja näihin tekoihin ja sitten osoittivat heidät niiden suunnittelijoiksi. Mitä tällainen toiminta kertoo näiden valtioiden johtajien mielentilasta? Tietenkin he ovat säännöllisesti yrittäneet saada aikaan terrori-iskuja. Nämä yritykset ovat epäonnistuneet, koska kuten me olemme maininneet, Maailmojen Neuvosto on antanut meidän puuttua asioihin ja avustaa näiden iskujen estämisessä. Mutta sitä, että ensin joitakin henkilöitä yllytetään iskujen tekoon ja sitten julistetaan, että isku oli tapahtumaisillaan, ei ole estetty eikä luultavasti tulla estämään jatkossakaan. Kuvio on riittävän ilmeinen kansalaisille, joiden enemmistöä ei tällä tavoin voida harhauttaa. Mutta mihin tämä toiminta tulee johtamaan?
Bushin suunnitelma oli hallita kaikkia maailman öljykenttiä ja kaikkia maailman öljyvaroja napasiirtymän jälkeisenä aikana. Hän on jo yrittänyt saada USA:n armeijaa miehittämään Iranin, mutta armeija ei ole suostunut tähän. Bush on yrittänyt manipuloida tilannetta räjäyttämällä Kultaisen Moskeijan lietsoakseen sisällissotaa Irakissa. Hän rohkaisee Israelia hyökkäämään Hizbollahin kimppuun toivoen, että shiiamuslimivaltaiset Iran ja Syyria liittyisivät tukemaan Hizbollahia aseellisesti. Bush on menettämässä otteensa Lähi-Idässä ja USA:n kansalaisten ja armeijan painostus joukkojen vetämisestä Irakista tulee jatkumaan. Mutta kuitenkin Bush toivoo voivansa pysyä vallassa ja olla lopulta maailman öljykenttien kuningas. Me olemme arvioineet, että epätoivoisesti vallan kahvassa roikkuva ja demokraattisenemmistöiseksi muuttuvan kongressin uhkaama Bush saattaa yrittää saattaa poikkeustilaa voimaan USA:ssa. Tämä toimenpide tulisi tekemään kongressista ja oikeuslaitoksesta merkityksettömiä ja tekisi siten Bushista diktaattorin. Tällöin Bush voisi käyttää USA:n armeijaa omien kansalaisten vastalauseiden tukahduttamiseen. Samankaltainen kehitys on käynnissä myös Britanniassa, mutta Blair tullaan todennäköisesti syrjäyttämään siististi eikä hänellä ole käytettävissään sellaisia laillisia keinoja kuin Bush kuvittelee itsellään olevan. Tuleeko tämä Bushin suunnitelma onnistumaan? Tuskin, mutta se ei estä häntä yrittämästä sitä. Me oletamme, että näin tulee tapahtumaan ja tämä yritys tulee epäonnistumaan. Jos jatkuva uutisointi terrori-iskujen uhasta ei auta republikaaneja voittamaan kongressivaaleja, niin sitten niitä tullaan käyttämään syynä poikkeustilan julistamiseen USA:ssa.
Miksi ihmeessä länsimaiset kansantaloudet ehdoin tahdoin tekevät itsensä riippuvaisiksi öljystä? Öljyä on rajallinen määrä ja se tulee loppumaan ennen pitkää. Miksei samalla vimmalla kuin taistellaan öljyvaroista edistetä vaihtoehtoisten energialähteiden tutkimusta? Brasiliassa autot käyvät jo sokerilla. Etanolia pystyvään valmistamaan niin paljon kuin sitä vain tarvitaan. Miksi valmistetaan lähestulkoon vain bensiinimoottoreilla käyviä moottoriajoneuvoja? Öljyyn takertuminenhan on kuin asettaisi itse itselleen hirttoköyden kaulaan.
>> Miksi ihmeessä länsimaiset kansantaloudet ehdoin tahdoin tekevät itsensä riippuvaisiksi öljystä?
Jaa-aaa. Voisiko tämä mahdollisesti johtua siitä ettei talous ole kansan vaan öljy-yhtiöiden käsissä?
Et ole ehken tajunnut että elämme markkinataloudessa emmekä demokratiassa.
kansalaisten eikä hallitusten käsissä.
se on Juutalaismafian käsissä!
Hänelle kuuluu Eurooppa-politiikka. Suomen ulkopoliittinen johto, tasavallan presidentti ja ulkoasiainministeri, vastaavat ulkopolitiikasta.
Libanonin kysymys ei ollut EU-maiden yhteistä politiikkaa niin kuin maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka tulliliitossa.
Näin ollen on tietenkin selvää, että asiassa toimii ulkopoliittinen johto. Ulkoasiainministerillä on ulkoasianministeriö, kun taas pääministerillä ei ole.
Lisäksi asia meni EU-mailta vielä YK:honkin, joten asia oli selvästi ulkopolitiikkaa.
Pääministeri Matti Vanhasen tuki Suomen ulkopoliittiselle johdolle osoitti, että Eurooppa-politiikka ja ulkopolitiikka olivat linjassa.
Näin ei ollut Paavo Lipposen II hallituksen lopussa eikä ehkä aiemminkaan.
Israel on kiitollinen siitä, että EU eli Erkki Tuomioja ja Jacques Chirac tarjosivat sille halvan tavan saada Hizbollah rauhoittumaan, ehkä edes hetkeksi.
Jehud Olmertin ja Amir Peretzin hallituksella on enemmän elinaikaa näin.
Suomi on toiminut mannereurooppalaisena suurvaltana teknisenä toimijana, kun Ranska on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä junaillut lopun.
Suomessa ei kuitenkaan ymmärretä, että Eurooppa-politiikan sisältö voi olla myös Ranskan linjausten mukaista.
Tämä on sopinut Britanniallekin, joka suosiolla luovutti Ranskalle EU-roolin tämän tilanteen hoitamiseen, koska Britannia on atlanttinen maa. Tämän vuoksi EU:n rooli välittäjäjä olisi ollut epäuskottavampi toiselta puolen rintamaa, pohjoispuolelta.
on yhtä siionisti paskaa! Sekä Bush että vanhanen ovat vallankaappaajia, luki osuvasti tuossa yhdessä kirjoituksessa.
se hyväveli Bush pistää nyt meidät maksaan:
EU tukee Libanonia 100miljoonalla eurolla
Siis hetkinen. Sata miljoonaa euroa eurooppalaisten veronmaksajien rahoja?
Israel pommittaa Libanonin siviili-infrastruktruurin kansainvälisten lakien vastaisesti (kuka lähtee Haagiin? Olmert?) tehden vähintään 2 Miljardin euron vahingot puhumattakaan ihmishengistä. Tähän se käyttää USA:lta saamiaan aseita. USA lahjoittaa 3Miljardia taalaa vuosittain Israelille avustuksena, myös aseina. Eli Israel tuhoaa, mistä suoraan hyötyy USA:n aseteollisuus ja sitten me eurooppalaisina alamme maksamaan jälleenrakennusta? Mikä helvetin logiikka tässä oikein on? Ja USA ei ota osaa rauhanturvaamiseen, entä kuluihin? Ei? Ei ihme, ettei USA:lle kelvannut tulitauko. Mikä ero on muuten ceasefire:llä ja cessation of hostilities:lla? - jäin miettimään, että miksi tuota sanamuotoa piti viikko kaupalla väännellä ja kaikki välttivät puhumasta ceasefire:sta (tulitauko), mutta viljelivät termiä cessation of hostilities (vihollisuuksien lopettaminen). Kyseessähän on kuitenkin väliaikainen tulitauko. Ja tulee aina olemaan niin kauan kuin Israel päättää rauhanomaisesti neuvotella palestiinalaisten aseman ja Jerusalemin statuksen selviksi.
Luen juuri kirjaa Kun Taivaalta Satoi Tulta. Siinä kerrotaan kuinka liittoutuneet Dresdenin (tulihelvetti 40000 siiviliuhria yhdessä pommituksessa) ja muiden siviilikohteiden mattopommituksien yhteydessä tiputtivat lentolehtisiä (britit muuten) asukkaille, että sotavoimanne ovat syypäitä tähän tuhoon joka teidät kohtaa, ja vastaavanlaisia ja -sisältöisiä viestejä. Juuri samanlaisia lappusia on nyt Israel tiputtanut Libanoniin. Hizbollah toi teille tämän tuhon, syyttäkää heitä jne. jne. Siviilisaatio toimii täsmälleen samalla lailla kuin 1940-luvulla.
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=11&id=81140&threadid=81140&start=&order=&noheader=0
Kepu on lammaslauma. Sen sanoo tuo kepulainen päätoimittaja.
Eihän kukaan ymmärrä sen kieltäkään
ööö öö öö öö ö öööö öö öööö
ja kädet viuhuu????
jos siltä kysytään jotain alkaa pää nykiin... ja tulee taas
ö ö ö öö öööö öööö öö ööö....
ja sen kielitaito on olematon, se pestään ja kusetetaan mennen tullen ulkomailla. öö öö ö öööö..
…siis haluat, mutta oletko sitä saanut? Et näköjään. Mutta onkaanko keskustalla muuta linjaa kuin linjattomuus? Enempää ulko- kuin sisäpolitiikassa?
No, on sillä linja, moniakin. Sen todistamiseksi en viitsi nähdä sellaista vaivaa, että jotain uutta punnertaisin tuosta loppuun kalutusta aiheesta, vaan poimin eräitä parhaita aikaisemmin sanottuja.
Ihan aluksi Jaban joskus esittämä määritelmä, joka mielestäni on varsin hyvä:
>> Kepu on maaseudulla asuvien, maatalouselinkeinosta riippuvien ihmisten etupuolue, jonka tärkein tavoite on konservatiivisesti ylläpitää omia valtarakenteitaan säilyttämällä mm. nykyinen pienkuntien rakenne, koska se antaa keskustalle mahdollisuuden kalastella ääniä nimenomaan etupuolueena vaatimalla tulonsiirtoja kaupunkikunnista maaseutukuntiin. (Jaba)
"Mitä tuossa tuli sanottua ei ole tarvis muuttaa. Tämä on rehellinen mielipiteeni. Kaikki muukin edellä sanottu perustuu vakavaan, totuuteen pyrkivään näkemykseeni."
Eiköhän tuossa tosiaan ole kaikki mahdollinen, joka lähtöön. Tilanne ei taitaisi paljoa muuttua vaikka yhden sun toisen kohdan muuttaisitkin.
Niin vakava ja totuudellinen näkemys.
Kumman paljon tuhlattin sanoja ja lauseita sanomatta silti mitään muuta kuin sekalaisia omia heppoisia mielipiteitä. Kannattikohan ? Jos tuosta jonkun tolkun ottaa, se on pohjaton viha ja sen sokaisema vääristely, jonkun kuvittelema "mörkö". Kirjoittaja lienee jo lapsena pudonnut kärryiltä eikä vanhemmat ole katsoneet aiheelliseksi ottaa kiinni.
se on puhdas USA ja israel sekä britannia ja Bush vastaisuus.
sekä Siionistien ylivallan murtaminen ja vapaamuurarien siionististen juoksukoirien tuhoaminen.
Ja Halonen ja Tuomioja ovat vielä kaukana tästä meidän linjastamme.
Ongelma on vaan Vapaamuurari johtajamme joka ei yhtään tykkää puolueen linjasta.
Mutta ei se uskalla vastaankaan hankoitelle.
Monoo tulis.
Tulkitset Tuomiojan ja Halosen sanomia tyystin väärin ja teet punakauhusi pakottamina ikiomia johtopäätöksiä. Kansainvälisessä lehdistössä ei ole mitenkään erityisesti arvosteltu Suomea tai sen linjaa Lähi-idän kysymyksessä. Lopulta EU päätyi yksimieliseen kantaan asiassa. Ainoa olennainen kohta, mikä Suomen valmistelemassa lausuntoehdotuksessa muutettiin oli se, että tulitaukovaatimukseen sijaan kirjattiin vaatimus vihollisuuksien välittömästä lopettamisesta. Tämä johtui lähinnä siitä, että tulitauosta olisi pitänyt erään tulkinnan mukaan tehdä osapuolten välillä sopimus, mikä olisi voinut näyttää silloin siltä, että Israel tunnustaa Hizbollahin ja vastavuoroiseti tämä Israelin valtion. Tätä Britannia ja Saksa halusivat välttää.
Suomi ei ole liittynyt mihinkään Ranskan johtamaan linjaan, vaan pyrki EU-maana EU-linjaukseen asiassa. EU:n eräät jäsenmaat näyttävät kyllä olevan USAn ohjauksessa, vaikka USA ei ole mikään EU:n jäsen. Suomen linja on normaali puolueettomuuslinja ja rauhanpuolustuslinja ja sitä toki yritettiin EU:nkin linjaksi saada ja varsin hyvin siinä onnistuttiin. Matti Vanhanen kiitteli julkisesti Erkki Tuomioja uurastusta asiassa.
Joidenkin mielestä Suomen pitäisi kaikessa mielistellä USAta, vaikka se harjoittaisi millaista imperialismia ja väkivaltapolitiikkaa. Sellaiset valtiot kuten Suomi ei tietenkään lähteä sellaiselta arvopohjalta, mikä sotii kaikessa kristillispohjaisia arvojamme vastaan.
USAsta on kuulunut nyt uutisia, joiden mukaan USAn Israel -politiikkaa on alettu arvostella yhä voimakkaammin. On alettu epäillä, että Israelin kritiikitön tuki kääntyy yleiseksi USA-vastaisuudeksi. USAssa siis aletaan olla huolissaan tästä eikä varmasti syyttä.
... kuin Tuomiojan ja Halosen. Sen on Vanhanenkin vahvistanut. Se on Suomen hallituksen linja, eikä se synny ilman pääministerin myötävaikutusta.
Hallitseva eliitti valitsee ehdokkaat
Läntisten teollisuusmaiden eliititkään eivät ole tyytyneet ymmärtämään demokratiaa kansalaisten itsehallinnoksi. Demokratiaksi on riittänyt usein täälläkin se, että hallitsijat edustavat kansaa.
Oikean edustamisen kriteerit ovat kuitenkin toiset: valtaapitävät on valittava vapailla vaaleilla, joihin osallistuu vähintään kaksi puoluetta. Vaikka tämä "länsimainen demokratia" antaa kansalaisille paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kansandemokratia, se ti silti hyvin kaukana demokratian ihanteesta.
Ennen kuin kansa valitsee ehdokkaista mieleisensä hallitsijat, hallitseva liitti valitsee ne ehdokkaat, joilla on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Talouselämä ja puolueiden johdot ovat tällä "ensimmäisellä äänestyskierroksella" keskeisessä asemassa. Voimakkaat ulkoparlamentaariset liikkeet eivät kuulu länsimaisen demokratian viralliseen käsikirjoitukseen.
Hallitsevilla eliiteillä on ratkaisevasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisiin kuin kansalaisilla niihin. Vaikutusmahdollisuuksien epäsuhta näkyy parhaiten tiedotuksessa. Tietynasteinen sananvapaus on tärkeimpiä demokratian saavutuksia lännessä. Silti valtaapitävillä on muihin kansalaisiin nähden ylivoimaiset mahdollisuudet päästä esittämään näkemyksensä suurissa tiedotusvälineissä. Tähän vaikuttavat omistussuhteet, mahdollisuudet käyttää maksettuja mainoksia, joidenkin tiedotusvälineiden riippuvuus mainostuloista, monien toimittajien integrointi valtajärjestelmään ja käytössä oleva sihteerityövoima.
Kansalaisilla on siksi useimmiten vallan intressien mukaisesti vääristynyt kuva todellisuudesta - myös omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja niiden käytön järkevästä suunnasta.
Oleellista on myös se, että vain osa hallitsevaa eliittiä on vaaleilla vaihdettavissa. Yritysten johto ja pääosa valtion ylintä virkamiehistöä pysyy asemissaan vaalituloksesta riippumatta. Näille on kertynyt maan ja maailman asioissa paljon enemmän valtaa kuin parlamentaarikoille.
Sitä paitsi useimmiten talous- ja virkaeliitti vaikuttavat asioita valmistelemalla, lobbaamalla sekä juottamalla ja syöttämällä valinnaiseen eliittiin enemmän kuin tämä niihin.
Ihmiset haluavat, politiikka päättää toisin
Näiden syiden takia kansalaisen on yksinään erittäin vaikeaa vaikuttaa itseään läheisestikin koskevassa asiassa. "Länsimaisen demokratian" rajallisuutta ilmentävät monet mielipidetutkimukset.
Esimerkiksi suomalaisista oli vuonna 1988 Evan tutkimuksen mukaan 66 prosenttia valmiita tinkimään omasta elintasostaan saaste- ja ympäristöongelmien vähentämiseksi. 73 prosenttia oli sitä mieltä, että "pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä".
Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja ihmiset olivat Evan ja Liisa Uusitalon tutkimusten mukaan suurin piirtein samalla kannalla. Tästä huolimatta taloudellinen kasvu on edelleen aivan keskeisellä sijalla suomalaisessa politiikassa. Ympäristöä suojellaan, jos se sattuu olemaan taloudellisesti edullista.
Vaikka länsimaisen demokratian muodollisissa puitteissa ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, on onneksi olemassa myös muita demokratian toteutumisväyliä: ihmiset voivat yhdistyä. muodostaa toimintaryhmiä ja liikkeitä. Liikkeen sisäisen kulttuurin ja tiedotuksen avulla ihmiset voivat vapautua valtaeliittien ohjailusta sekä omasta välinpitämättömyydestään ja toivottomuudestaan.
Yhteiskunnallisten liikkeiden synnyn ja kasvun esteenä on kuitenkin monia seikkoja.
Työnteon, kulutuksen, asumisen ja tiedotusteknologian luomat sosiaaliset rakenteet voivat vähentää ihmisten luonnollista ja epävirallista vuorovaikutusta niin, että 1iikealkioita" syntyy vain harvoin. Valtakulttuuri ja -tiedotus voivat saada yhteiskunnallisen liikehtimisen yritykset näyttämään naurettavalta "vouhkaamiselta", johon kunnon ihminen ei lähde.
...Halonen itse jatkavansa Ahtisaari-Lipposen linjaa. Hienoa että oivakin tunnustaa Vanhasen olevan Ahtisaaren ja Lipposen linjalla!
>> Selkokielinen kannanilmaisu, - omassaan ja koko maan sidosryhmän asemien määrittelyssä -, kenen leirissä hän seisoo ja odottaa muidenkin mukana olevan, -kenen lauluja laulamme. -, kuuluisi todellakin juuri nyt pääministerin tärkeään esiintuloon..
Juu. Juuri näin. Ja olen sitä mieltä, että nyt kannattaa seisoa Britannian varapääministerin John Prescottin eilen julistamalla hyvin selvällä linjalla:
"Bush on täysi paska!"
Ei olisi uskonut Britannialta!
Niinistö toi aika hyvin preswsanvaalien yhteydessä esiin kokoomuksen ulkopoliittisen linjan, joka on selvästi demareiden vasemman laidan linjaa myönteisempi mm. USAa ja Natoa kohtaan. Usahan ei ole sama kuin Bush, eikä nato ole Bushin armeja, niin kuin populistisimmat vasemmistolaiset väittävät.
Vanhasellakin on ollut muutamia aika hyviä puheita ulkopolitiikasta, erityisesti muistan sen, jonka hän piti pari vuotta sitten Kyösti Virrankosken 60-vuotispäivillä. Se löytynee vielä keskustan oman saitin artikkeliarkistosta.
Mutta kaiken kaikkiaan ei olisi kepulle haitaksi asettua kokoomuksen rinnalle, koska se on se tie, jota Suomi tulee kulkemaan huolimatta Halonen&Tuomioja-dueton 60-luvun Vietnam-asenteen sävyttämästä, globaali-humanismiin kääritystä eurososialistisesta nirppanokkaisuudesta.
Siinä olet kyllä oikeassa, että Vanhanen on jättänyt liekanarun aika löysälle ulkopolitiikassa, kun halonen&Tuomioja-duo saa äännellä ihan miten tahansa. Lipposen ollessa pääministerinä heidänkin oli pysyttävä pääministerin linjoilla, joten tässä vanhanen on saanut aikaan hiiret hyppivät pöydillä -reaktion, kun kissa, eli Vanhanen, on ollut ulkopolitiikan pöydässä hajamielinen.
Vietnamin sodan aikainen USA:n ulkoministeri Robert McNamara sanoi kolmekymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen, että kyseessä oli kammottava virhe, totaalinen erehdys.
Ajatteles, tämän julkiseen myöntämiseen ei mennyt kuin kolmekymmentä vuotta. Kauanko hra Jabalta menee ennen kuin hän kykenee sanomaan, että 60-lukulaiset olivat oikeassa?
Olin jo 60-luvulla sitä mieltä, että USA on väärässä sotiessaan Vietnamissa.
Tuostaq huolimatta minulla ei ole mitään negatiivista asennetta USAa kohtaan, koska sotimisvirheistä ei vastaa USA vaan sen kulloinenkin poliittinen johto.
Vastustan minä Bushin sotimista Irakissakin, mikä ei tippaakaan vaikjuta siihen, että suhtautuisin USAan negatiivisesti.
USA on hieno maa ja siellä on paljon yli 50% todella fiksuja ihmisiä, jotka vastustivat Vietnamin sotaa ja vastustavat myös Irakin sotaa.
Niinpä minusta on himpun verran ällistyttävää, että meillä on presidentti ja ulkoministeri, jotka eivät osaa tehdä eroa asioiden välillä, tai ainakin saavat mediassa aikaan sellaisen mielikuvan, että eivät osaa.
En ole itse havainut, että sen paremmin Tuomioja kuin Halonenkaan olisivat erityisesti arvostelleet USAta yli sen, mikä on kv. oikeuden vastaista. Halonenhan totesi, että USAn hyökäys Irakiin soti kv. oikeutta vastaan niin kuin asia olikin. Miksei saisi sanoa asian oikeaa laitaa, vaan pitäisi hymistellä? Eikö riitä, että meillä aikansa hymisteltiin NL:n kv. oikeuden vastaisille toimille ja ihmisoikeusrikoksille?
Niinistön Natokantahan oli ehdollinen. Hän uskoi eurooppalaisemman Naton syntyyn, minkä hän antoi ymmärtää liittymisen ehdoksi. Muut pääehdokkaat elivat enemmän tämän päivän realismissa eivätkä syyllistyneet niinistöläiseen, jopa naiviin toiveajatteluun.
Puheesi Vietnam-asenteesta on kovin kummallinen, kun muistaa millaisia mielenosoituksia USAssa itsessään oli tuon sodan kuluessa sitä vastaan. Nytkin USAssa oli Irakin sodan osalta lähinnä pelkoa siitä, ettei siitä tulisi USAlle uutta Vietnamia.
Vanhanen on selkeästi sanonut tukevansa ulkoministerinsä toimintaa. Ei hän ole jättänyt mitään narua löysälle, vaan tukee Tuomiojaa. Kai nyt miehen sanaan pitää luottaa, kun hän on vielä rehellisin mitä Kepusta löytyy.
Oletpas sinä nyt jotenkin naivilla tuulella. Tottakai maan sotapolitiikasta vastaa myös aina koko kansa. Tämä on hyvin nähty sotien aikana. Yksikään maa ei tehnyt eroa maan johdon ja kansan välillä esim. toisen maailmansodan aikaan. Parhaiten tässä erottelussa onnistuivat ehkä suomalaiset. Muut maat pommittivat toisen maan kansaa ihan surutta välittämättä kuinka hienossa maassa nämä asuivat.
Bush on kansansa valitsema. Jos hänen sotimiseensa oltaisiin tyytymättömiä sitä vastaan noustaisiin suurella joukolla. Näin ei ole käynyt sitten Vietnamin sodan.
Ei valtiohjohto missään anna sellaisia lausuntoja, että teillä on hieno maa ja kansa, johtonne on vaan perseestä.
Ei kyse ole USA:n arvostelemisesta, vaan siitä, että on asioita, joissa perinteisen puolueettomuuden tarpeeton korostaminen koetaan USA-vastaisuudeksi. Näinhän tulkittiin Tuomiojan johdolla laadittua esitystä EU:n kannanotoksi Libanonin tilanteeseen, kun kokoukseen vietiin lauselmaluonnos, josta etukäteen tiedettiin, etteivät USAa tukevat EU-maat hyväksy sen tiettyjä sananmuotoja.
Juuri tällainen Halosen ja Tuomiojan oman tärkeyden ja globaalihumanismin kaapuun peitetty eurososialismi on peräisin siitä, etteivät he vieläkään ole päässeet irti siitä "imperialistnen USA" -asenteestaan, jonka he omaksuivat 60-luvulla.
Tuolla tasolla toimivien ulkopolitiikan johtajien on osattava pitää asiat asioina eikä toimia asenteellisesti.
Niinistön NATO-kanta on paraikaa toteutumassa, sillä Naton jäseninä olevat EU-maat neuvottelevat, miten EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikka tullaan jatkossa hoitamaan. Ei tässä ole mitään naivia toiveajattelua ollut, muttaq vanhasen ja Halosen taholta sitä enemmän naivia, NATO-vastaista populismia, jolla Niinistö niskaan singottiin valheellista paskaa, kun Halonen ja Vanhanen tiesivät eurooppalaisemman Naton olevan jo suunnitteilla.
Vietnam-asenteesta puhuminen ei ole kummallista, koska idän erillään selkeän ja perustellun kritiikin sotia vastaan siitä, että suhtaudutaan asenteellisen leimaavasti koko valtiota vastaan.
Ja tottakai Vanhanen sanoo tukevansa Tuomiojaa. Jos hän muuta sanoisi, niin EU-puheenjohtajamaa olisi kriisissä ja kansainvälisen lehdistön lööpit kirkuisivat asiaa kissan kokoisin otsikoin.
Taitaa vaan olla niin, ettei Vanhasessta löydy "munaa" sanomaan, missä kaappi seisoo, joten ulkopolitiikkaa ei taida johtaakaan pääministeri, vaan vanha parivaljakko 60-luvulta: Halonen&Tuonioja -duo.
USA:ssa kansan enemmistö vastustaa Irakin sotaa, vaikkei se vielä mielenosoituksissa marssikaan, johtuen siitä, ettei sinkkiarkkuja tule ihan yhtä monta lentokoneellista päivässä kuin Vietnamista.
Eikä siinä ole minun puoleltani mitään naivia, jos sanon, että sotapolitiikasta vastaa aina kunkin valtion poliittinen johto, eikä tästä politiikasta todellakaan pidä syyllistää koko kansaa.
Saksan sotapolitiikasta vastasi Hitler esikuntineen - ei Saksan kansa. Neuvostoliiton julkuuksista vastasi Stalin - ei Venäjän kansa.
Ihmettelisin kovasti, jos olisit tässä eri mieltä.
Sotapolitiikasta vastaa ensisijaisesti maan johto, mutta tuollaisen politiikan hyväksyvä kansakin on siitä osaltaan vastuussa. Hitlerin sotapolitiikka ei olisi ollut mahdollista ilman suurten kansanjoukkojen ihailevan innostavaa tukea.
Espanja tuki aluksi USAta Irakin hyökkäyksessä, mutta Madridin terrori-iskun ja hallitusvaihdoksen jälkeen Espanja alkoi vetää tukeaan pois. Tässä ilmeni kansan tahto ja jo hieman ennen sitä pelko kansan USAta tukevan politiikan kritiikin lisääntymisestä.
Jos Suomessa olisi päätetty tukea USAn hyökkäystä Irakiin ja hallitus olisi päättänyt lähettää sinne myös joukkoja, täällä olisi noussut asiasta hirveä haloo ja hallitus olisi saanut valtaisan kansalaismielipiteen vastaansa. Tämän voi todistaa sillä, että jo luuloteltu Lipposen USA-myönteisyys ja Jäätteenmäen kolatioväitteet saivat melkoisen älämölöön aikaiseksi. Suomen johto ei olisi voinut millään keinoin johtaa kansaa aktiiviseen sotapolitiikkaan mukaan. Maan johto tarvitsee yleensä tähän aina jonkinlaisen kansan tuen ja demokratiassa näin on poikkeuksetta. Ei mikään äänestys anna maan johdolle avointa valtakirjaa tehdä sen jälkeen mitä ikinä haluaa.
>> Ei valtiohjohto missään anna sellaisia lausuntoja, että teillä on hieno maa ja kansa, johtonne on vaan perseestä
Itse asiassa John Prescottin tuore lausunto "Bush on täysi paska" annettuna ehdottomasti maan laadukkaimpiin kuuluvan päivälehden etusivulla on juuri tuollainen.
Tänään labourin rivit ovat vahvistaneet tämän kannan keskuudessaan vallitsevaksi.
>> Sotapolitiikasta vastaa ensisijaisesti maan johto, mutta tuollaisen politiikan hyväksyvä kansakin on siitä osaltaan vastuussa
Vastuu on sitä että joku tuntee vastuuta. Vastuu on kuitenkin sidoksissa valtaan siten, että kun päätökset syntyvät yksilöiden tahtoja yhteensovittamalla, silloin yksilöllä on kokemus sekä vallastaan että vastuustaan. Natsi-Saksassa yhteisö ajautui totalitaariseen militaariseen tilaan, jolloin yksilöllinen vastuu katoaa. Nürnbergin oikeudenkäynnissä tämä tuli esille siten ettei kukaan natsipomoista katsonut tehneensä henkilökohtaisesti päätöksiä. Tämä ei ollut pelkästään vastuunpakoilua, vaan vastasi osin sitä kokemusta joka tuollaisessa systeemissä toimivilla ihmisillä kautta linjan on. Kaikki kokevat olevansa vain koneiston rattaita, ja jokainen ajattelee, että oma vastuu hupenee siihen tosiasiaan että ellei itse tottele joku toinen kuitenkin tottelee.
Tuollaisissa systeemeissä yksilöiltä vaaditaan aivan erityistä ponnistusta jotta hän asettuisi kapulaksi rattaisiin. Jo ajatuskin siitä tuntuu monille vaikealta. Esimerkiksi tämä meidän Jabamme on ihminen joka tuntee vaistomaista vastenmielisyyttä sellaisia tyyppejä kohtaan jotka itse ottavat vastuun näkemyksistään ja tarpeen vaatiessa settuvat valtavirtoihin nähden poikkiteloin. Sellaista soltun mentaliteettia.
Huomaan, että kuitenkin ymmärsit, mitä tarkoitin, vaikka koetatkin jatkaa vastaanpanemistasi.
Mitä Hitlerin politiikasn hyväksymiseen tulee, niin Saksassa taisi olla silloin tilanne, jossa Hitlerin politiikan vastustaminen ei ollut kovin terveellistä.
Lipposella ja Irakin sodalla spekulointi on täysin turhaa, koska Suomi pysyi koko ajan johdonmukaisesti omalla linjallaan: voimatoimiin tarvitaan YK:n mandaatti, muut hyökkäykset ovat tuomittavia.
Tämä kanta ei muuttunut missään vaiheessa, sumutti Jäätteenmäki äänestäjiä miten paljon tahansa.
>>Esimerkiksi tämä meidän Jabamme on ihminen joka tuntee vaistomaista vastenmielisyyttä sellaisia tyyppejä kohtaan jotka itse ottavat vastuun näkemyksistään ja tarpeen vaatiessa settuvat valtavirtoihin nähden poikkiteloin.
No et varmasti tunnista itseäsi, kun et näe itseäsi muiden silmin. Loogisesti voit kuitenkin ajatella, ettet sinäkään pysty itseäsi tyhmemmälle ihmiselle mitenkään "valaisemaan" hänen omaa tyhmyyttään. Sehän edellyttäisi kykyä nähdä viisaamman silmin. Samoin on laita erilaisuuden yleensäkin: joku voi nähdä sinut kantimissa joissa itse et pysty itseäsi näkemään. Saat puolestani pitää omat käsityksesi itsestäsi.
Kirjoitit, että "tunnen vastenmielisyyttä... ihmisiä kohtaan".
Siihen kysyi perustelujasi.
Se, mitä mieltä itse olet minusta, on ihan oma asiasi, mutta ennen kuin annat lisää perusteluja tulkinnallesi minusta, niin katson sinun olevan täysin väärässä johtopäätöksinesi.
Älä anna asian vaivata itseäsi.
En anna.
Rumpole author claims UK is selling out to fascism
PHIL MILLER, Arts Correspondent August 17 2006
Britain is in danger of "selling out to fascism" in the way it is dealing with the threat of terrorism, according to John Mortimer, the QC and popular author.
Speaking at the Edinburgh International Book Festival, which is sponsored by The Herald and Sunday Herald, the creator of the Rumpole of the Bailey series of books criticised the government's response to terrorism.
Mortimer said his next book was to be called Rumpole and the Reign of Terror and would feature Rumpole defending a suspect, a hospital doctor accused of being a terrorist.
"The book's about terrorists, but it's not really about terrorists – it's about this wonderful government, who have given away all our civil liberties," he said.
"They've cancelled the Magna Carta, they've stopped trial by juries, and removed the presumption of innocence just because the terrorists are around, which is a certain way of changing our life – which is what the terrorists want to do.
"One of the things that Rumpole inveighs against is that his client does not know the charges against him.
"The changes have put us back way before 1215 AD, Mr Blair has removed us back to the Dark Ages. God knows who advises him on legal matters: although he is very near to God apparently."
He also disapproved of the use of "summary justice" he felt was part of the government's legal policy.
"If you get the policemen being judge and jury then you've really sold out to fascism," Mortimer added.
Earlier in the day, the lauded Irish writer John Banville, who won last year's Booker Prize for The Sea, at an event in the festival's main RBS Theatre.
Asked by a member of the audience who he thought would win this year's Booker Prize, the long list of which was revealed this week, he admitted he had not read any of the books on it.
He said winning the £50,000 prize was often down to chance. "It's a lottery, and someone on the day will just say: 'Oh, just give it to him.' Which is exactly what happened last year."
Muttei Halosta kättelemään.