En tiedä, miten muut ovat asian mieltäneet, tai mikä tämän palstan tarkoitus on, mutta itse jotenkin oletin, että täällä "käsiteltäisiin" masennusta ensisijaisesti ihan sairautena. Nyt kun täällä lueskelee näitä viestejä, niin suurin osa tuntuukin olevan jotain "poikaystävä jätti ja nyt oon surullinen" -juttuja. Tottakai tuollaisestakin voi masentua, ja masennusta on tietenkin eriasteista, mutta silti tuntuu, että ihmiset "sekoittavat" hetkellisen pahan mielen, ärsytyksen, v*tutuksen tai surun oikeaan masennukseen. Ihmiset puhuvat usein, että jokin asia "masentaa", tarkoittaen sillä sitä, etteivät ole tyytyväisiä asian laitaan tai eivät pidä sen tekemisestä tms. Itse kaipaisin tänne kertomaan tuntemuksistaan enemmänkin ihmisiä, joilla oikeasti on masennus ihan sairautena.
Tarkoitus ei ollut vähätellä tai loukata ketään tällä viestillä.
Tarkoitus ei ollut vähätellä tai loukata ketään tällä viestillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi!
Olen jossain kirjoituksessa käsitellyt samaa aihetta. Masennus on vakava sairaus, joka hoitamattomana johtaa vakaviin seurauksiin. Itse masennusta on monen tasoista. Usein ihmiset laskevat alavireisyyden masennukseksi. Siitä on nyt tehty muotisana. Olemme jokainen olleet allapäin, mikä on normaalia elämään kuuluva asia.
Masennus on aivan jotain muuta. Siihen ei edes tarvitse liittyä mitään erityistä esim. läheisen kuolema, joka tietysti vie voimat ja tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään. Tälläiset asiat kuuluvatkin ihmisen mieleen. Olisi epänormaalia, jos ei reagoisi mitenkään menetykseen ym.
on tosi laaja. Ei voi ketään väheksyä, mutta tuskallisinta on kun on lähes koko ikänsä masentunut (ON diagnoosi, ON lääkitystä, ON tai oli terapia) tietämättä tarkkaan jotain yhtä tiettyä tapahtumaa, mitä esim. surisi. Masennuksessa usein koko elo on kuin väärällä raiteella (tai kemiatko päässä virtaavat vääriin suuntiin?!). Sepä tuskaa. Myös tällä 'osastolla' paljon ahdistus- ja tuska-oirehtivia. Nämä kolme käsitettä, masennus/ ahdistus/ tuska , usein kulkevat rinnakkain ja lomittain. -Huokaus. Sano kokenut.
Etenkin jos on joutunut kärsimään jotain pahaa, fyysistä tai/ja hankistä. Mä muserruin yhdestä paskamaisesta suhteesta, ei ollut poikaystävä. Kun on jo muita särkymiä sielussa, voi kokonaan särkyä siitä mitä seuraavasta pahasta. Mun tapauksessa se viimeisin just tuntuu pahimmalta kuin mitkään muut tapahtuneet. Oikeastaan niistä muista en enää paljon välitäkään.
Olen sanonut omaa, säännöllistä depressioalttiuttani perinnölliseksi.
Äiti murehti, veli murehti olemattomia, samoin itsekin.
Olen elänyt pikkuikäni depressiorotkojen - toisaalta poskettomien euforiatlojen keinulaudalla.
Lääkkeenkäytön lopetin lääkärin toivomuksesta. Meillä oli hyvät välit sen kaa.
Pääsin alaraajaonnettomuuden jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Lääkäri suositteli niin paljon harrastuksia, toisaalta opettelua elämää ilman lääkkeitä.
Kun tulen persoonallisuudessani olevalle depressiovyöhykkeelle yön musta
näköalattomuus iskee päälle niin vahvana, ettei huomispäivää usko jaksavansa.
Ajan esin fillarilla tutuilla reiteilläni. Yks kaks kaikelta mielekkyydeltä
putoo vaan pohja. Kuin skitsofrenian pirstomat maisemakin ahdistaa.
Poistun kuin zombi kotiini. Tiedättekö mitä? Etenkin eläkeläisen talviajat ovat ankeat.
Etsin ratkaisuja luontaistuotemarkkinoilta. Kokeilin ja kompuroin.
Yksi tuoteryhmä oli täysin vasteeton, jopa vahingollinen. Pahoinvointia, kouristuksia etc.
Kokeilemaan uutta. Tämä osoittautui heti alkupäivistä alkaen itselle sopivaksi.
Näitä depressiosyvänteitä tulee vieläkin. Usein nukahtamisvaiheessa. Kuin kaikki kaatuis päälle.
Otan tätä varten yöpöydälle varaamani sinkkipillerin, Neurovitan caps. kanssa.
Nämä siitä huolimatta, että käytän säännöllisesti näitä luontaistuotteitani.
Väliin on kovin voimattomilta vaikuttavia päiviä.
Työuupumuksen heikentämälle meikälle
osaan olla jo armollinen; en ahdistu, vaikka toivomiani duuneja en jaksa hoitaa.
Elämänikäisenä taistelijana depressiovihollista vastaan sanon:
Sopivilla lisävitamiinivalmisteilla saa elämästään jaksettavamman kärsimystien.
Monia itsetuhoisia riippuvuuskierteitä olen saanut näin keinoin poikki.
Näistä alkoholin, pelihimon ja tarpeettoman herkuttelun voittamiset ansiokkaimmat.
Keskiasteen depiksen kanssa voi sii ja sii elää!
Toivoisin että kukaan ei arvostelisi/vähättelisi kenenkään pahaaoloa täällä....