Heissa. Aloitan juttuni näin sairastan masennusta ja olen aika ajoin masentunut kovasti. Olen päässyt kuitenkin jaloilleni klubitalon avulla ja olen saanut mahtavan ihania ihmisiä ystäväksi kaikki minua ymmärää ja on minu ystäviä. Minulla on paljon harrastuksia minä harrastan: sauvakävelyä, uimista, vesijuoksua, pyöräilyä, kirjeiden ja korttien kirjoittelua,kuntojumppaa,päiväkirjan kirjoittelua,taijia eli kiinalainen aamuvoimistelu,käyn elokuvissa,olen sinkku nainen ja tietenkin itsenäinen lepohetkiä minulla ainoastaan vain yöllä päivät menee minulla harrastusten parissa. Minun masennukseni alkoi vuonna 2004 ja se on yltynyt melkein koko ajan. Ammatiltani olen päiväkoti apulainen yritin tehdä töitä esikoulu ryhmässä mutta olen nyt masennuksen takia eläkkeellä.Mieleterveys toimistosta minun omahoitaja neuvoi minulle klubitalon ja olenkin tyytväinen tähän keksintöön. Klubitalloa menee minulla aika todella nopeasti ja sitten jää vielä illalla aikaa lenkkeilyyn ja muuhun harrastuksille Kun olen oikein masentunut niin en jaksa harrastaa yhtään mitään joten nukkuminenkin on hyvä harrastus.Yritän elää vain normaalin ihmisen elämää ja elää harrastuksien parissa klubitalolaisten kanssa käyn retkillä ja risteilemässä, kultuuri tapahtumissa . Risteilyille ei tule ykisn lähdettyä.Arkeni on ylä ja ala mäkeä mutta siitä selviää ja se on tavallaan mielenkiintoista. Välillä tuntuu että mielenterveys pettää ja itkettää ja on paha olla sitten taas toisena päivänä saattaa naurattaa kovastikin.Syön mieliala lääkettä suprium on hyvä lääke sitä voin suositella.Tällähetkellä elämäni on melko tasaista paitsi aamuisin itkettää ja on väsynyt olo.Olen omatoiminen uja ystäviä on paljon ympäri kylää.Maalaan myös tauluja maalaaminen kuuluu myös vakio harrastuksiini.Nyt on perjantai ilta ja olen lähdössä uimahalliin vielä viikonloppuna on minulla aikaa levätä sentää.Sellainen tarina .
mielenterveys kuntoutuja
resnev
1295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana lukee näin positiivistä tekstiä. Kuulostaa melko normaalille elämälle. Mä en tiedä mitä mulla on vielä vastassa, mutta oon psykoottisuuden takia sairaslomalla ja oon itekki ajatellu että ei auta kun alkaa pitämään itsestään huolta. Ystäviä ei ole kertynyt kovin paljoo, joten aika yksinäinen olen. Niitä pitää alkaa jotenkin hankkimaan ja paljon harrastuksia ja menoja kans. Kyllä varmaan voi silti olla onnellinenkin..