härkäkö??

Olen aina tullut veskarinaisena hirmuisen hyvin toimeen härkämiesten kanssa, tosin en ole seurustellut koskaan! Oikeastaan muutamasta olen jopa toivonut, että olisin ollut kiinnostunut muutoin kuin kaverimielessä, niin hyvin on juttu luistanut.. =/

Mahtavia muistoja, puol vuotta sitten kerrankin olin onnellinen!! Uskon että myös hän oli, sanoikin olevansa... Ainut ihminen joka sai minut elämään, ymmärsi tai ainakin yritti ymmärtää asioita joita en itsekään täysin ymmärtänyt..(!!?) Todella kiltti, huomaavainen, luotettava jne... Sit tapahtu jotaki, en tiedä vieläkään mitä, se juttu vaan loppu... Ehkä kyllästy siihen et en koskaan ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan tai sitä ei vaan enää kiinnostanut taikka sit päissään sanoin/tein jotain väärää, IKÄVÄ vieläkin... Jäi ihan auki koko juttu, eikä riitä rohkeus sitä selvittämään... Mut toivon onnea teille!=)

Liian mielikuvitukseton persoona vesimiehelle. Ylirauhallinen härkä->ei sovi. Ei mitään haastetta...Voi tietysti onnatakin...(epäilen).

Itse olen seurustellut 4 vuotta härkämiehen kanssa ja hyvin luistaa, vaikka riitoja oli alkuvaiheessa omistushalun takia. Härät leimaataan aina tylsiksi, mutta ei pidä paikkansa.. sen verran härkiä tunnen. Meidän suhde on ainakin tasapainoinen -minä olen oppinut sitoutumaan ihan omasta tahdosta ja härkä on oppinut relaamaan vähän enemmän!
Molempia merkkejä yhdistää ainakin itsepäisyys, olen huomannut sen näin 4 vuoden aikana... ;)

Vesimies ja härkä on oiva yhdistelmä kunhan vesimies on jo tarpeeks seikkaillu ja valmis sitoutumaan kunnolla... Onnea teille!

Härät ovat mainioita kavereitä/ ystäviä vesimiehelle mutta ei oikein sovellu kumppaniksi. Monet ystäväni ovat olleet härkiä. Ajatuskin seurustelusta härän kanssa puistattaa. Tiedenkin saatta löydyä sopiviakin pareja...

riippuu todellakin kasvatuksesta. Olin naimisissa yli 10v. maajussihärän kanssa ja ihailin sitä rauhallisuutta, tyyneyttä. Hän on elämän pienistä perusasioista nautiskelija, eli tarvinnut mitään "hömpötyksiä". Minä niitä hänelle sitten opetin ja näytin maailmaa, kyllä hän nautti siitä ja minusta. Ikimaailmassa ei olisi pettänyt minua, ei halunnut minunluotani minnekään...meillä on kolme lasta ja ikäeroa 10v. Hän on siis perusarvoiltaan kunnon mies, mutta ajatteli loppupeleissä kuitenkin vain itseään, ei lapsia eikä minua. Tämä johtui kyllä paljon lapsuudesta ja kasvatuksesta, mutta mitä olen muita härkämiehiä tavannut, presiis samanlaisia vanhemmiten (yli 40v.)Ruoanlaittoa hän ei voinut ajatellakaan(ei oltu opetettu), ei mitään lahjoja, ei pieniä yllätyksiä(ei kuulunut tämän perheen tyyliin). Kertaakaan ei kysynyt miten jaksan, vaikka olin aivan loppu, ei huomannut(valitin kyllä ja anoin apua). Kaikki ihanuus oli aina sitä että hän sai siitä itselleen jotain. Eli kaikki sujui niin kauan hyvin kun tein kahta työtä mukisematta ja hoidin vielä lapset, sillä seurauksella että burn outejä vähän väliä. Nyt olemme eronneet ja lapset ovat tyytyväisiä. Tärkein mitä seuraavasta miehestä haluan on hellät kosketukset ja toisen huomioiminen ja nätisti puhuminen(ei karjumista). Tällainen itsekin olen ja rahalla ei ole mitään merkitystä eikä sen tavoittelemisessa, juodakin saa, eli rentoutua. Elämä ei ole niin vakavaa, tätä yritin hänelle opettaa, turhaan. Tämä mies on ehkä poikkeus, mutta uskon että tietty itsekkyys ja jääräpäisyys ovat härkämiehen piirteitä, joita on vaikea soveltaa lapsiperheessä.Koska lapset ja heidän tarpeensa ovat etusijalla tietyssä vaiheessa. Hän oli yksi lapsi minulla muiden lasten joukossa, ja tunsin itseni justiinaksi ja niskavuoren hetaksi.....ja tätä aikaa kesti niin kauan että sain tarpeekseni. Ehkä olisi mennyt jos olisi ollut vain yksi lapsi, meillä kolme. Ja lisää olisi halunnut,voimat loppui meikäläiseltä ja järki tuli päähän.