Oletteko jo valinneet

Kirjoittelen tässä nyt omasta kokemuksesta, sillä myös meillä oli vaikeuksia raaskautumisen kanssa, tosin nyt olen onnellinen odottaja :) Olemme mieheni kanssa sekä hänen sisarensa että minun sisareni lapsen kummeja. Nämä molemmat kummilapsemme ovat syntyneet juuri silloin, kun meillä itsellämme oli todella vaikeaa. Mieheni sisko ei tilanteestamme tiennyt, mutta minun siskoni tiesi. Tilanteestamme huolimatta en kertaakaan edes harkinnut kieltäytyväni kummin roolista, ja pahemmalta olisi kyllä tuntunut, jos meitä ei olisi pyydetty kummeiksi.

juttu. Toisaalta et välttämättä pahenna heidän tuskaa kummiksi pyytämällä ja siitähän he tavallaan saisivat "lapsen" jota hoitaa ja helliä ja rakastaa... itsellä on kummit valittu ja pyydetty (RV29)

näin minun mieheni sisko teki esikoista odottaessaan, kun me samanaikaisesti saimme hormonihoitoja.

hänkin epäili, ja joskus ohimennen olin tullut maininneeksi et lapsia saadaan ei tehdä, että mitä jos loukkaannumme. mut onneksi oli niin rohkea, että nosti kissan pöydälle.

sopivassa kohdassa kun istuimme iltaa niin naisten kesken ohjasi puheen suuntaan olemmeko me miettineet jälkikasvua. luontevasti sitten kerroin että olemme mutta vielä ei ole tärpänny. sitten hän suoraan kysyi että mitä mieltä olisin kummiudesta, että kokisinko sen ahdistavana vai mukavana. ja mukavanahan minä sen toki koin, niin kuin mieheni. mikään muu ei olisi satuttanut enempää kuin että olisi alettu kohdella kuin "tautisia" vain siksi ettei lasta tule ekasta kierrosta.

vieläkin olen otettu hänen rehellisyydestään ja avoimuudestaan ja tuo keskustelu lähensi todella paljon ennestäänkin läheisiä välejämme. nyt kummipoikamme on jo eskarilainen ja itsellämmekin on yksi lapsi ja toinen tulossa =)

Kiitos paljon kommenteistanne, joita oli mukava lukea.
Aion todellakin pyytää heitä kummeiksi sillä ainahan he voivat kieltäytyä, mikäli kokisivat siitä ahdistusta..
Naisen kanssa on kuitenkin niin hyvät välit, että voin puhua hänelle ihan suoraan ja kysyä mitä mieltä hän olisi kummiudesta hän taas voi keskustella miehensä kanssa, joten saan hienovaraisesti tietää siten hänestäkin.

En todellakaan pidä heitä kummajaisina. Ei se raskaus itsellenikään ihan tuosta vaan helposti ole tullut, sikäli ymmärrän heitä hyvin.

Oon yhtä kaveria jo pyytäny näin alustavasti (nyt olen rv23 3) ja aion vielä pyytä yhtä toista lapsuuden kaveria ja sitten mun veljeä ja sen tyttöystävää. meinas olla vähän vaikeeta keksiä kummeja kun esikoiselle valittiin kaikkein parhaimmat kaverit ja mun sisko kummeiksi ni meinaa kohta kaverit loppua kesken, ei enää voi tän jälkee hankkia lapsia ;-)
Onhan mulla sitte vielä joitain ihmisiä lähipiirissä mitä vois sitte joskus pyytää kolmannen lapsen kummiksi mut niillä sitte on jo niin monta kummilasta ennestään ettei varmaa haluis kummeiksi enkä haluu asettaa heitä hankalaan tilanteeseen pyytämällä jos he ei halua eikä kehtais kieltäytyä. No mut en stressaa sitä vielä koska kolamtta lasta ei kyllä oo tulossa nyt moneen vuoteen kun ois toi koulu suoritettava loppuu ja hankittava töitä.