vastoin kansan tahtoa! se on sitä demokratiaa!
Liikenneministeriön sivuilla lukee:
"Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta - Tunnistamistietojen käsittely väärinkäytöstilanteissa (13 §)."
Hanke siirtyy syksyyn. Nyt on syksy.
Ylen uutisissa kerrottiin eilen:
"Tapauksissa, joihin liittyy epäily yrityssalaisuuksien vuotamisesta ulkopuolisille, työnantaja voisi valvoa, kenelle ja milloin työntekijät lähettävät sähköposteja. Viestien sisältöä työnantajalla ei olisi lupa katsoa.
Erityisen voimakkaasti lakimuutosta halutaan yritysmaailmassa ja etenkin teknologiayrityksissä. Alan johtavana yhtiönä Nokia on osallistunut lain valmisteluun.
Nokian yhteiskuntavastuujohtaja Veli Sundbäckin allekirjoittamassa lausunnossa tietosuojalakiin toivotaan erityismainintaa työnantajan oikeudesta ottaa talteen, lajitella ja analysoida tunnistetietoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sähköpostiliikenteen valvontaa.
Tällä hetkellä oikeus sähköpostien seurantaan on vain poliisilla vakavien rikosten tutkinnassa.
Lakimuutoksella on vankka työmarkkinajärjestöjen tuki takanaan. EK, SAK ja STTK ovat vahvasti sen kannalla. Sen sijaan Akava ei lakimuutosta hyväksy."
Veli Sundbäckin olisi nyt aika erota tai ainakin muuttaa tehtävänsä nimikettä. Tällä hankkeella ei ole mitään tekemistä yhteiskuntavastuun kanssa. Se on puhtaasti yhteiskunnanvastainen hanke liikeyrityksen kilpailuaseman parantamiseksi ihmisten oikeuksien kustannuksella.
Se on Kiina-ilmiön tuomista Suomeen. Kiina voi olla hyväkin sijoituspaikka tietotekniikalle, koska työntekijöillä ei ole pahemmin oikeuksia.
Nyt työnantajat, työntekijäjärjestöt ja keskusliitto haluavat lajitella työntekijöitten postin - tädeiltä tulleet viestit yhteen kasaan, sediltä toiseen, puolisolta kolmanteen, lapsilta neljänteen.
Sähköposti ei eroa pahemmin kirjepostista. Paitsi että lähettäjän tai saajan domain eli summittainen osoite on selvitettävissä.
Onko seuraava vaihe työntekijöiden taskujen ja käsilaukkujen tarkastaminen? Siellähän voisi olla niitä liikesalaisuuksia. Onko sitä seuraava vaihe selvittää urkkimalla, ketä työntekijä tapaa illalla ja viikonloppuna ja kuka vierailee hänen huoneissaan.
Elinkeinoelämä ulkoistaa itselleen poliisin valtuuksia.
Liikenne- ja viestintäministeriön "tapauksissa joihin liittyy epäily yrityssalaisuuden vuotamisesta ulkopuoliselle" on hämmästyttävä pohjanoteeraus. Puhe on kuitenkin alueesta, jolla yksityisyys ja toisaalta sananvapaus on turvattu perustuslailla.
Liittyy epäily...
Tapauksissa johin liittyy epäily huoraamisesta aviopuoliso on oikeutettu penkomaan toisen taskut, kassit ja kännykät...?
Tarkoitus pyhittää keinot?
Yksityisyyden suojan idea, jonka elinkeinoelämä on nyt unohtanut tai halunnut unohtaa, on yksityisyyden piiri, jolle sivullinen ei saa luvatta mennä. Veli Sundbäck ei saa tulla omilla avaimillaan laittamaan kahvia keittiööni. Se olisi kotirauhan rikkomista. Nyt halutaan toteuttaa laki, jossa täysin epämääräisin perustein halutaan yritykselle oikeus, jonka poliisi voi nykyisen lain mukaan hankkia tuomioistuimelta.
Urkkiminen on täysin välttämätöntä, kun on perusteltu epäily (ei siis "epäily") terrorismista, yleisvaarallisesta rikoksesta, kansallista turvallisuutta uhkaavasta menettelystä. Siksi on luotu keinot, joita käyttäen viranomaiset voivat urkkia kansalaisia ja pitää kirjaa tekemisistään ja joutua virkasyytteeseen ja menettää virkansa, jos oikeudet on ylitetty.
Poliisi saa ampua, mutta jos hän ampuu, tapaus tutkitaan aina.
Elinkeinoelämä haluaa urkkia, mutta kuka siellä vastaa väärinkäytöksistä?
Tähän mennessä uutisiin nousseet tapaukset tietotekniikkayritysten harjoittamasta urkinnassa eivät mitenkään lisää luottamusta alan ihmisten harkintakykyyn.
Ja tämä kaikki - turhaan!
Kautta aikojen arkaluontoisen ja kilpailulle haavoittuvan toiminnan salassapidosta on voinut sopia. Lukemattomissa tutkimuslaitoksissa muistiinpanot lukitaan illalla kassakaappiin. Esimerkiksi lääkärit (vaikkapa sukupuolitaudit) ja asianajajat käsittelevät tehtäviensä vuoksi sellaista arkaluonteista tietoa, että työntekijöiden oikeuksien rajoittaminen on välttämätöntä. Se tehdään sopimuksin.
Jos nyt lakia muutetaan kevytmielisesti ja nykytapaan huolimattomasti ja harkitsemattomasti, tietotekniikka-alan ehkä tärkeät edut antavat R-kioskin omistajataholle oikeuden vakoilla ohi poliisin, onko kassahenkilökunta yhteydessä sellaisiin tyttö- ja poikaystäviin, joista voi aiheutua tietovuotoja.
Hyvää tarkoittava hanke siirtää meitä seitsemän peninkulman saappain Gestapo-yhteiskuntaan.
Tietääkseni salakuuntelu ja salakatselu kaupallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi julkkisten vakoileminen, on jatkuvasti nousemassa. Tietääkseni elinkeinoelämä ei ole pannut tikkua ristiin tämän kehityksen suitsimiseksi.
En oikein jaksa uskoa, että eduskunta ymmärtäisi pysäyttää tällaisen hankkeen. Yhä useammin kuulen tuttavieni, ICT-yhtiöiden eli tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajien toistelevan Lapuan liikkeen iskulausetta: me teemme mitä tahdomme. Jos laki on huono, me muutamme sen.
Niin aina.
Varmuuden vuoksi vahvistan ymmärtäväni, että tällä kirjoituksella luultavasti loukkaan monia elinkeinoelämässä toimivia ystäviäni ja osoitan olevani heidän kannaltaan sekä arvostelukyvytön että epäluotettava.
Voin olla väärässä, koska olen nähnyt vain yhden televisiouutisen, joka on kukaties virheellinen. Mutta tunnen sähköisen viestinnän tietosuojalain, joka tuli voimaan 1.9.2005 ja jota halutaan nyt muuttaa. En ole vakuuttunut perusteluista enkä tarpeista ja katson asiakseni sanoa sen julki.
* * *
SUMMARY
The Finnish Ministry of Trade and Communications is preparing an amendment in the brand-new law on privacy in electronic communication. Nokia and the business-community agrees on necessity of protecting its alleged trade secret by following the e-mail-traffic of its employees.
The blogger expresses here very grave doubts about this idea that would give private companies powers given now by law-courts to police.
Liikenneministeriön sivuilla lukee:
"Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta - Tunnistamistietojen käsittely väärinkäytöstilanteissa (13 §)."
Hanke siirtyy syksyyn. Nyt on syksy.
Ylen uutisissa kerrottiin eilen:
"Tapauksissa, joihin liittyy epäily yrityssalaisuuksien vuotamisesta ulkopuolisille, työnantaja voisi valvoa, kenelle ja milloin työntekijät lähettävät sähköposteja. Viestien sisältöä työnantajalla ei olisi lupa katsoa.
Erityisen voimakkaasti lakimuutosta halutaan yritysmaailmassa ja etenkin teknologiayrityksissä. Alan johtavana yhtiönä Nokia on osallistunut lain valmisteluun.
Nokian yhteiskuntavastuujohtaja Veli Sundbäckin allekirjoittamassa lausunnossa tietosuojalakiin toivotaan erityismainintaa työnantajan oikeudesta ottaa talteen, lajitella ja analysoida tunnistetietoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sähköpostiliikenteen valvontaa.
Tällä hetkellä oikeus sähköpostien seurantaan on vain poliisilla vakavien rikosten tutkinnassa.
Lakimuutoksella on vankka työmarkkinajärjestöjen tuki takanaan. EK, SAK ja STTK ovat vahvasti sen kannalla. Sen sijaan Akava ei lakimuutosta hyväksy."
Veli Sundbäckin olisi nyt aika erota tai ainakin muuttaa tehtävänsä nimikettä. Tällä hankkeella ei ole mitään tekemistä yhteiskuntavastuun kanssa. Se on puhtaasti yhteiskunnanvastainen hanke liikeyrityksen kilpailuaseman parantamiseksi ihmisten oikeuksien kustannuksella.
Se on Kiina-ilmiön tuomista Suomeen. Kiina voi olla hyväkin sijoituspaikka tietotekniikalle, koska työntekijöillä ei ole pahemmin oikeuksia.
Nyt työnantajat, työntekijäjärjestöt ja keskusliitto haluavat lajitella työntekijöitten postin - tädeiltä tulleet viestit yhteen kasaan, sediltä toiseen, puolisolta kolmanteen, lapsilta neljänteen.
Sähköposti ei eroa pahemmin kirjepostista. Paitsi että lähettäjän tai saajan domain eli summittainen osoite on selvitettävissä.
Onko seuraava vaihe työntekijöiden taskujen ja käsilaukkujen tarkastaminen? Siellähän voisi olla niitä liikesalaisuuksia. Onko sitä seuraava vaihe selvittää urkkimalla, ketä työntekijä tapaa illalla ja viikonloppuna ja kuka vierailee hänen huoneissaan.
Elinkeinoelämä ulkoistaa itselleen poliisin valtuuksia.
Liikenne- ja viestintäministeriön "tapauksissa joihin liittyy epäily yrityssalaisuuden vuotamisesta ulkopuoliselle" on hämmästyttävä pohjanoteeraus. Puhe on kuitenkin alueesta, jolla yksityisyys ja toisaalta sananvapaus on turvattu perustuslailla.
Liittyy epäily...
Tapauksissa johin liittyy epäily huoraamisesta aviopuoliso on oikeutettu penkomaan toisen taskut, kassit ja kännykät...?
Tarkoitus pyhittää keinot?
Yksityisyyden suojan idea, jonka elinkeinoelämä on nyt unohtanut tai halunnut unohtaa, on yksityisyyden piiri, jolle sivullinen ei saa luvatta mennä. Veli Sundbäck ei saa tulla omilla avaimillaan laittamaan kahvia keittiööni. Se olisi kotirauhan rikkomista. Nyt halutaan toteuttaa laki, jossa täysin epämääräisin perustein halutaan yritykselle oikeus, jonka poliisi voi nykyisen lain mukaan hankkia tuomioistuimelta.
Urkkiminen on täysin välttämätöntä, kun on perusteltu epäily (ei siis "epäily") terrorismista, yleisvaarallisesta rikoksesta, kansallista turvallisuutta uhkaavasta menettelystä. Siksi on luotu keinot, joita käyttäen viranomaiset voivat urkkia kansalaisia ja pitää kirjaa tekemisistään ja joutua virkasyytteeseen ja menettää virkansa, jos oikeudet on ylitetty.
Poliisi saa ampua, mutta jos hän ampuu, tapaus tutkitaan aina.
Elinkeinoelämä haluaa urkkia, mutta kuka siellä vastaa väärinkäytöksistä?
Tähän mennessä uutisiin nousseet tapaukset tietotekniikkayritysten harjoittamasta urkinnassa eivät mitenkään lisää luottamusta alan ihmisten harkintakykyyn.
Ja tämä kaikki - turhaan!
Kautta aikojen arkaluontoisen ja kilpailulle haavoittuvan toiminnan salassapidosta on voinut sopia. Lukemattomissa tutkimuslaitoksissa muistiinpanot lukitaan illalla kassakaappiin. Esimerkiksi lääkärit (vaikkapa sukupuolitaudit) ja asianajajat käsittelevät tehtäviensä vuoksi sellaista arkaluonteista tietoa, että työntekijöiden oikeuksien rajoittaminen on välttämätöntä. Se tehdään sopimuksin.
Jos nyt lakia muutetaan kevytmielisesti ja nykytapaan huolimattomasti ja harkitsemattomasti, tietotekniikka-alan ehkä tärkeät edut antavat R-kioskin omistajataholle oikeuden vakoilla ohi poliisin, onko kassahenkilökunta yhteydessä sellaisiin tyttö- ja poikaystäviin, joista voi aiheutua tietovuotoja.
Hyvää tarkoittava hanke siirtää meitä seitsemän peninkulman saappain Gestapo-yhteiskuntaan.
Tietääkseni salakuuntelu ja salakatselu kaupallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi julkkisten vakoileminen, on jatkuvasti nousemassa. Tietääkseni elinkeinoelämä ei ole pannut tikkua ristiin tämän kehityksen suitsimiseksi.
En oikein jaksa uskoa, että eduskunta ymmärtäisi pysäyttää tällaisen hankkeen. Yhä useammin kuulen tuttavieni, ICT-yhtiöiden eli tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajien toistelevan Lapuan liikkeen iskulausetta: me teemme mitä tahdomme. Jos laki on huono, me muutamme sen.
Niin aina.
Varmuuden vuoksi vahvistan ymmärtäväni, että tällä kirjoituksella luultavasti loukkaan monia elinkeinoelämässä toimivia ystäviäni ja osoitan olevani heidän kannaltaan sekä arvostelukyvytön että epäluotettava.
Voin olla väärässä, koska olen nähnyt vain yhden televisiouutisen, joka on kukaties virheellinen. Mutta tunnen sähköisen viestinnän tietosuojalain, joka tuli voimaan 1.9.2005 ja jota halutaan nyt muuttaa. En ole vakuuttunut perusteluista enkä tarpeista ja katson asiakseni sanoa sen julki.
* * *
SUMMARY
The Finnish Ministry of Trade and Communications is preparing an amendment in the brand-new law on privacy in electronic communication. Nokia and the business-community agrees on necessity of protecting its alleged trade secret by following the e-mail-traffic of its employees.
The blogger expresses here very grave doubts about this idea that would give private companies powers given now by law-courts to police.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jotain isoa yritystä vastaan alkaa taistelemaan sen vuoksi että mielestään on häntä kytätty aiheetta niin minkähänlainen koneisto tällä firmalla on heittää oikeuteen kiertämään kaartamaan ja selittämään lain vaikeaselkoisuutta ym ym.
Olisiko ruunarilla oikeasti mitään tsänssiä?