Niin se vain elämä voi muuttua suuresti vuodessa. Asuin vielä vuosi sitten kotikaupungissani ja minulla oli laaja kaveripiiri. Aina oli tekemistä ja koskaan ei tarvinnut olla yksin. Tyttökavereita tuli ja meni ja elämä oli jotenkin helppoa, kunnes työt kotipaikkakunnalla loppui. Työvoimatoimistosta löysin sitten avoimen koulutustani vastaavat työpaikan tälltä Keski-Euroopasta. Hetken mietittyäni päätin lähteä, sillä tiedän, että mielenterveyteni ei kestä työttömyyttä.
Täällä sitä siis ollaan, Keskellä Eurooppaa. Siis tällä, missä pitäisi olla kaikkea. Nyt vain kesälomilta Suomesta palaamisen jälkeen tajusin yhden asian. Elämässäni ei ole mitään muuta kuin työ. Olen aivan saatanan yksinäinen. En ole löytänyt muita kuin työkavereita, jotka eivät kuitenkaan vapaa-aikana tunnu olevan kiinnostuneita minun kanssa pyörimisestä. Mitään Suomi-seuraa en myöskään näiltä seuduilta olen löytänyt.
Joten kertokaapa miten tällainen 31-vuotias ihminen saa uusia ystäviä/tyttökaverin, kun en osaa edes paikallisten kieltä?
Täällä sitä siis ollaan, Keskellä Eurooppaa. Siis tällä, missä pitäisi olla kaikkea. Nyt vain kesälomilta Suomesta palaamisen jälkeen tajusin yhden asian. Elämässäni ei ole mitään muuta kuin työ. Olen aivan saatanan yksinäinen. En ole löytänyt muita kuin työkavereita, jotka eivät kuitenkaan vapaa-aikana tunnu olevan kiinnostuneita minun kanssa pyörimisestä. Mitään Suomi-seuraa en myöskään näiltä seuduilta olen löytänyt.
Joten kertokaapa miten tällainen 31-vuotias ihminen saa uusia ystäviä/tyttökaverin, kun en osaa edes paikallisten kieltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutos se joskus iskee kivuliaimmin. Mutta kyllä luulisi ajan jälleen hoitavan tehtävänsä, eikä se elämä lastaan koskaan ikuisuuksiin hylkää.
Mahdollisesti voisit yrittää opiskella paikan kieltä, ja näin pääset alkuun kontakteissa, sen lisäksi voisit rajoittaa työnarkomaniaasi, mitä sain ymmärtää, teet mitä vain saadaksesi tehdä työtä.
Toisinaan voisit taas viettää iltoja ulkosalla (jos se vaan tuntuu turvalliselta ja siitä tulee hyvä mieli), kiertelisit paikkoja ja mahdollisesti pääsisit puhumaan paikallisten kanssa, kun_he_ovat vapaa-ajalla. Mikään ei tietenkään estä tekemästä samaa päivemmällä vapaapäivänä.
Ja jos sinulla on työkavereita, kysy ihmeessä heitä tulemaan joku ilta ulos viettämään aikaa ja näin tutustuisitte toisiinne.
Ystävien ansaitsemiseksi tulee tehdä työtä, kukaan ei ole sanonut sen olevan helppoa :)
Oon ollu ite pariin otteeseen ulkomailla.
Kotiinpäin (Suomeen :) voi pitää kivasti yhteyttä netin kautta. Sähköpostilla, nykyään mesellä, jne.
Jos kokeilisit jotain harrastusporukkaa sielä uudessa maassasi. Mene mukaan jonkin tykkäämäsi lajin harrastusporukkaan.
Kannattaa samoin käydä paljon erilaisissa tilaisuuksissa, mitä kaupungissa järjestetään. Niistä voi löytyä samanhenkistä porukkaa.
"Hyödynnä" työkavereidesi tuttavia...jos olet päässyt nakemään niitä. Luo ihmissuhteita heihin..ja muutenkin ihmisiin, joita sinulle esitellään.
Missä maassa olet ja mitä teet? Suosittele kavereitasi sinne töihin ;D. Itse olen ollut uudessa työssäni vasta 4 kuukautta ja todella vihaan sitä. Kaikki kaverit ovat kanssa yhtäkkiä päättäneet pariutua ja ystävä on siinä tietenkin unohtunut...Ei aina auta että asuu kotimaassa...Tänään oli taas sellainen päivä että jos tilaisuus tulisi lähtisin samoin tein...
Tsemiä!
sinuna alkaisin käymään kovasti ulkona, vaikka sitten yksin. otat viiniä kotona ja sitten vaan nätit vaatteet ja baanalle. luulis ainakin mieheiä piisaavan. ps oon sulle TOSI kade, koskja en tule itse pääsemään koskaan pois suomesta
Jos elämäsi on muuttunut, ota siitä kaikki irti. Muutos voi olla parasta mitä sinulle on ikinä tapahtunut. Kaikki riippuu itsestäsi.
Ensinnäkin kannattaa alkaa opiskelemaan sitä kieltä. Jos sä meinaan olet vielä ajatellut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa?
Perusta itse Suomi-seura jos ei valmiiksi löydy?