Niin oonhan minä asunut täällä 10 vuotta ja tutuiksi on tulleet kauppojen myyjät, laitapuolen kulkijat toreilla ja muutamat ammattienharjoittajat. Kotiäitinä suurimman osan ajastani olen viettänyt. Joku sanoi tässä taannoin, sanottuani asuneeni 10 vuotta täällä, että no ethän sinä vielä nakkilalainen ole. Ja siltä tuntuukin.
Täällä on vaikea päästä sisään piireihin, jos ei ole juoruaja luonteeltaan. Juoruaminenhan on vaihtokauppaa, kerron sulle jotain jostain, ja sä kerrot mulle vastaan jotain. Kun ei olis muuta juteltavaa kuin omasta itsestä, on ystävätkin vähissä.
Olen silti löytänyt neulan heinäsuovasta. Yhden oikean ystävän. Tiedän, hän on elämässäni, vei elämä meitä jompaa kumpaa minne tahansa. Se on hienoa. Edellisestä asuinkunnastani minulla on toinen tällainen todellinen ystävä.
Ei se määrä vaan laatu. Ystävyyden meinaan. Olen valmis muihinkin ystävyyssuhteisiin ja varmasti niitä saankin ajan kanssa, mutta vaatimukseni ovat suuret- ole oma rehellinen itsesi.
Harvempi meistä uskaltaa tunnustaa edes itselleen todellista itseään, saatika ystävälle joitain puolia tästä löydöksestämme. Jos se vaikka kertoo jollekin... tai jos (tai kun) se ei hyväksy minua senjälkeen... Minä olen ystävä vain kun olet minulle rehellinen, ja huomaan kun et ole. Hyväksyn jos et voi olla itsellesikään rehellinen oman itsesi suhteen ja sitten esität. Niin minäkin ennen tein.
Itsensä kohtaaminen on tosi kova paikka. Väittäisin jopa meistä siinä aika hyvin pärjänneen juuri laitapuolenkulkijoiden. Se on elämän haasteista suurin. Muut voi esittää muille ja itselleen yhtä ja toista, mutta yhtäkaikki elämä on tyhjää / turhaa. -Sen tajuaa joskus kuolinvuoteellaan viimeistään.
Ihmiset/Nakkilalaiset inhimillisyyttä, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää harrastakaa, siinä kilpailkaa. Oma elämännekin paranee siinä sivussa aivan huimasti.
Hyväksytään erilaiset ihmiset, rohkeat, poikkeavat, erilaisia rohkeitakin ajatuksia herättävät ihmiset. Opetamme näin lapsiammekin suvaitsevaisuuteen ja viisauteen. Tätä kautta voimme joskus hyväksyä itsemmekin ja oppia rakastamaan aidosti. Ensin itseämme ja sitten (pyyteettömästi) muita.
Siunausta Nakkilaan.
Vaikken uskovainen olekaan. Uskonto perustuu mielestäni erittäin hyvään itsensätuntemusoppiin, mutta se on niin väärin ymmärretty. Historiatutkimuksineen ym. Uskonto perustuu Raamattuun, joka on mielestäni verrattavissa Kalevalaan tai muihin kansalliseepoksiin, ts. oppiin itsensä tuntemisesta. Vertauskuvia täynnä, joita jotkut kenties ymmärtävät. Monet eivät, on mennyt puut metsältä hukkaan.
Terveisin. Maikku Nakkilasta
Täällä on vaikea päästä sisään piireihin, jos ei ole juoruaja luonteeltaan. Juoruaminenhan on vaihtokauppaa, kerron sulle jotain jostain, ja sä kerrot mulle vastaan jotain. Kun ei olis muuta juteltavaa kuin omasta itsestä, on ystävätkin vähissä.
Olen silti löytänyt neulan heinäsuovasta. Yhden oikean ystävän. Tiedän, hän on elämässäni, vei elämä meitä jompaa kumpaa minne tahansa. Se on hienoa. Edellisestä asuinkunnastani minulla on toinen tällainen todellinen ystävä.
Ei se määrä vaan laatu. Ystävyyden meinaan. Olen valmis muihinkin ystävyyssuhteisiin ja varmasti niitä saankin ajan kanssa, mutta vaatimukseni ovat suuret- ole oma rehellinen itsesi.
Harvempi meistä uskaltaa tunnustaa edes itselleen todellista itseään, saatika ystävälle joitain puolia tästä löydöksestämme. Jos se vaikka kertoo jollekin... tai jos (tai kun) se ei hyväksy minua senjälkeen... Minä olen ystävä vain kun olet minulle rehellinen, ja huomaan kun et ole. Hyväksyn jos et voi olla itsellesikään rehellinen oman itsesi suhteen ja sitten esität. Niin minäkin ennen tein.
Itsensä kohtaaminen on tosi kova paikka. Väittäisin jopa meistä siinä aika hyvin pärjänneen juuri laitapuolenkulkijoiden. Se on elämän haasteista suurin. Muut voi esittää muille ja itselleen yhtä ja toista, mutta yhtäkaikki elämä on tyhjää / turhaa. -Sen tajuaa joskus kuolinvuoteellaan viimeistään.
Ihmiset/Nakkilalaiset inhimillisyyttä, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää harrastakaa, siinä kilpailkaa. Oma elämännekin paranee siinä sivussa aivan huimasti.
Hyväksytään erilaiset ihmiset, rohkeat, poikkeavat, erilaisia rohkeitakin ajatuksia herättävät ihmiset. Opetamme näin lapsiammekin suvaitsevaisuuteen ja viisauteen. Tätä kautta voimme joskus hyväksyä itsemmekin ja oppia rakastamaan aidosti. Ensin itseämme ja sitten (pyyteettömästi) muita.
Siunausta Nakkilaan.
Vaikken uskovainen olekaan. Uskonto perustuu mielestäni erittäin hyvään itsensätuntemusoppiin, mutta se on niin väärin ymmärretty. Historiatutkimuksineen ym. Uskonto perustuu Raamattuun, joka on mielestäni verrattavissa Kalevalaan tai muihin kansalliseepoksiin, ts. oppiin itsensä tuntemisesta. Vertauskuvia täynnä, joita jotkut kenties ymmärtävät. Monet eivät, on mennyt puut metsältä hukkaan.
Terveisin. Maikku Nakkilasta
Vastaukset 3
Vanhimmat
[email protected] jos haluat jatkaa jutustelua. Nakkilalaisista on mielestäni vaikka mihin yhteistyöhön, kun vain ryhdytään tuumasta toimeen.
vähän mutta
Konimaessa,kavin Tattarankoulua,minnehan ovat lapsuuteni ystavat haipyneet?
Kavin uimakoulua Arantilan rannassa ja lavatansseissa Rantalavalla.