Mahtava biisi

oikees oot, mutku lisäät d-kirjaimen sinne johonki nii hups sit se onki niitten biisi...;)

old_profile_21556 kirjoitti:

Mä lisään sinne "jonnekkin" N-kirjaimen:))Eli sandman:))olisko se sit vielä Metallicaa:D

juuri näin, tätä yritin, mutta epäonnistuin, sniff!

Sandman ja NEM ovat tulleet ihmisten tietoon radion kautta ja teeveestä. Mainstreem really sucks ass. Nykyään nämä Metallican "fanit" eivät muita biisiä tiedäkään ja popittavat näitä. :p

Mainstreem sucks ass kirjoitti:

Sandman ja NEM ovat tulleet ihmisten tietoon radion kautta ja teeveestä. Mainstreem really sucks ass. Nykyään nämä Metallican "fanit" eivät muita biisiä tiedäkään ja popittavat näitä. :p

Äläs yleistä, täällä on yksi "nyky-fani" joka kuuntelee Killin, Riden ja Puppetsin pari-kolme kertaa päivässä läpi. Mutta kyllä tuo Black Albumikin kuuluu aika usein. Mutta pää-asiassa olen 80-luvun Metal-fani.

Mitä pahaa siinä on jos on uusi fani? Olen tavallaan itse uusi, sillä aloin kuuntelemaan sitä veljen kautta n. puoli vuotta sitten. Enkä todellakaan kuuntele sitä siksi että yritän päteä, vaan koska se on hyvä. Ja kyllä, pidän tuosta biisistä niinkuin monesta muustakin biisistä. Ja yhä jankutan samaa: Kai sitä nyt uuskin fani saa olla;)

... kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos on uusi fani? Olen tavallaan itse uusi, sillä aloin kuuntelemaan sitä veljen kautta n. puoli vuotta sitten. Enkä todellakaan kuuntele sitä siksi että yritän päteä, vaan koska se on hyvä. Ja kyllä, pidän tuosta biisistä niinkuin monesta muustakin biisistä. Ja yhä jankutan samaa: Kai sitä nyt uuskin fani saa olla;)

Metallica on mun ikioma.

Keisari suuri kirjoitti:

Metallica on mun ikioma.

Minunpas.^

Hei.. Mitäs vittua se tuommoinen on että jaotellaan fanit uusiin ja vanhoihin??? Tai no... tuommoistahan se on aina. esim. Maiden -piireissä. On "vanha kaarti" ja sitten "ne onnettomat teinit" joiden eka levy oli Dance of death. Hohhoijjaa.

Helvetinkö väliä sillä on milloin bändiä alkaa kuunnella?? Ette voi syyttää porukkaa siitä että Blackia soitettiin aikoinaan joka helvetin tuutista. Ja hyvä että soitettiin - muuten olisin tutustunut bändiin vasta paljon, paljon myöhemmin. Minun ensimmäinen Metallica -levyni oli Black. So ??? Tunneside levyyn on valtava - se ei suinkaan ole paras (Ride the lightning - sitä ei ylitä mikään), mutta potkii VIELÄKIN perseelle.
Kun Black Album ilmestyi, olin kymmenenvuotias, ja joka ikinen luokkatoverini tiesi Metallicasta - oli se porukka joka kuunteli kenties ensimmäisen kerran tämän tyylistä musiikkia, ja halusi tämän jälkeen kuulla lisää juuri tätä bändiä ja tämäntyyppistä musiikkia - ja oli se opettajan lellikkijoukko New kids on the block -fanityttöjä jotka olivat kuulleet kerran Enter sandmanin ja iik-iiiihqun Nothing else mattersin, ja olivat olevinaan "Metallica-faneja".
Arvatkaa miltä tuntui kun hokasin kumpaan joukkoon kuulun.
Joten, huolimatta siitä että Black on joidenkin mielestä täyttä kuraa, se on joillekin se ensimmäinen kosketus Metallicaan. Kuten minulle, ja bändillä on edelleen iso paikka sydämessäni.

Joillekin se on Load. Joillekin St. Anger.

Eli älkää viitsikö heittää mitään niin loukkaavaa kuin "taidat olla uusi fani" jollekin.

Timantti kirjoitti:

Minunpas.^

Hei.. Mitäs vittua se tuommoinen on että jaotellaan fanit uusiin ja vanhoihin??? Tai no... tuommoistahan se on aina. esim. Maiden -piireissä. On "vanha kaarti" ja sitten "ne onnettomat teinit" joiden eka levy oli Dance of death. Hohhoijjaa.

Helvetinkö väliä sillä on milloin bändiä alkaa kuunnella?? Ette voi syyttää porukkaa siitä että Blackia soitettiin aikoinaan joka helvetin tuutista. Ja hyvä että soitettiin - muuten olisin tutustunut bändiin vasta paljon, paljon myöhemmin. Minun ensimmäinen Metallica -levyni oli Black. So ??? Tunneside levyyn on valtava - se ei suinkaan ole paras (Ride the lightning - sitä ei ylitä mikään), mutta potkii VIELÄKIN perseelle.
Kun Black Album ilmestyi, olin kymmenenvuotias, ja joka ikinen luokkatoverini tiesi Metallicasta - oli se porukka joka kuunteli kenties ensimmäisen kerran tämän tyylistä musiikkia, ja halusi tämän jälkeen kuulla lisää juuri tätä bändiä ja tämäntyyppistä musiikkia - ja oli se opettajan lellikkijoukko New kids on the block -fanityttöjä jotka olivat kuulleet kerran Enter sandmanin ja iik-iiiihqun Nothing else mattersin, ja olivat olevinaan "Metallica-faneja".
Arvatkaa miltä tuntui kun hokasin kumpaan joukkoon kuulun.
Joten, huolimatta siitä että Black on joidenkin mielestä täyttä kuraa, se on joillekin se ensimmäinen kosketus Metallicaan. Kuten minulle, ja bändillä on edelleen iso paikka sydämessäni.

Joillekin se on Load. Joillekin St. Anger.

Eli älkää viitsikö heittää mitään niin loukkaavaa kuin "taidat olla uusi fani" jollekin.

Just näin. Ite kuulin ekana biisninä Metallicalta Santamiehen n. puol vuotta siten ja nyt voisin sanoa Metallicalta ainakin 35 Loistavaa biisiä. useimmat on raskaampaa kuten Battery ja Blackened, mutta
Sandman on ylitse muiden. ja kyllä useimmat (ainakin niistä joita MINÄ tunnen) kuuntelee kaikkia Metallican biisejä. Että älkää s..tana yleistäkö!

Timantti kirjoitti:

Minunpas.^

Hei.. Mitäs vittua se tuommoinen on että jaotellaan fanit uusiin ja vanhoihin??? Tai no... tuommoistahan se on aina. esim. Maiden -piireissä. On "vanha kaarti" ja sitten "ne onnettomat teinit" joiden eka levy oli Dance of death. Hohhoijjaa.

Helvetinkö väliä sillä on milloin bändiä alkaa kuunnella?? Ette voi syyttää porukkaa siitä että Blackia soitettiin aikoinaan joka helvetin tuutista. Ja hyvä että soitettiin - muuten olisin tutustunut bändiin vasta paljon, paljon myöhemmin. Minun ensimmäinen Metallica -levyni oli Black. So ??? Tunneside levyyn on valtava - se ei suinkaan ole paras (Ride the lightning - sitä ei ylitä mikään), mutta potkii VIELÄKIN perseelle.
Kun Black Album ilmestyi, olin kymmenenvuotias, ja joka ikinen luokkatoverini tiesi Metallicasta - oli se porukka joka kuunteli kenties ensimmäisen kerran tämän tyylistä musiikkia, ja halusi tämän jälkeen kuulla lisää juuri tätä bändiä ja tämäntyyppistä musiikkia - ja oli se opettajan lellikkijoukko New kids on the block -fanityttöjä jotka olivat kuulleet kerran Enter sandmanin ja iik-iiiihqun Nothing else mattersin, ja olivat olevinaan "Metallica-faneja".
Arvatkaa miltä tuntui kun hokasin kumpaan joukkoon kuulun.
Joten, huolimatta siitä että Black on joidenkin mielestä täyttä kuraa, se on joillekin se ensimmäinen kosketus Metallicaan. Kuten minulle, ja bändillä on edelleen iso paikka sydämessäni.

Joillekin se on Load. Joillekin St. Anger.

Eli älkää viitsikö heittää mitään niin loukkaavaa kuin "taidat olla uusi fani" jollekin.

oli itse asiassa minun ensimmäinen Metallica-albumini. Ja minulle se on myös lähinnä tunnesyistä arvokas. Kun kuulee jonkun hienon biisin levyltä niin lapsuuden muistot tulevat heti mieleen, kylmät väreet tuntuvat selkäpiissä. Eihän se tosiian Metallican paras albumi ole, parhaat ovat tällä hetkellä Master Of Puppets ja Ride The Lightning. Vaikka en myöskään tarkoita, että levy olisi huono. Se nostalgian tunne on vaan niin suuri.