Käyttäkö kirjailija vuokaaviota

En tiedä, mutta ehkäpä Hilja Valtonen siitä huolimatta kääri kustantajalta saamansa näytekappaleet alumiinifolion sisälle ......

Sitä kutsutaan yleensä juonikaavioksi.

jonka kirjoissa oli valtava määrä henkilöitä, tiettävästi kirjoitti kaikista tiedot lapuille ja sitten pisti niitä tilanteen mukaan eri pöytälaatikoihin: "kuollut", "tilapäisesti muualla", "haavoittunut" jne.

En ole koskaan kuullut, että kirjailijat käyttäisivät vuokaaviota apunaan. Sallinet, että käyn tässä lyhyesti läpi ne kirjailijoiden kaavioapuvälineet, joita varmuudella ja yleisesti käytetään.

1. Ranskalainen kaavio
Yleisimmin kirjailijat ovat käyttäneet ja käyttävät yhä juonen ja rakenteen ylläpitämisessä apunaan ranskalaista kaaviota, joka opettajien ja oppilaiden keskuudessa tunnetaan nimellä ranskalaiset viivat.

Tekniikkanahan on merkitä muistiin juonen perusrakenne järjestelmällisesti niin, että paperin vasempaan laitaan merkitään lyhyt viiva ja heti sen oikealla puolelle lyhyt kommentti. Näin edetään tapahtuma tapahtumalta seuraten paperia ylhäältä alaspäin. Tapahtuman sivujuonet ja kommentit voi merkitä keskemmälle sivua.

Kun kirjoittaa harvaan, unohtunut tai uusi mieleen tullut asia on helppo lisätä siististi kahden kommentin väliin.

Kaikille siisteys ei ole puoli ruokaa. Boheemien kirjailijoiden ranskalaiset viivat sijaitsevat vähän siellä ja täällä, eivät edes seuraa järjestelmällisesti marginaalia alaspäin.


2. Nuolikaavio
Monet käyttävät ranskalaisten viivojen sijasta nuolikaaviota. Tässä tavassa käytännön ratkaisut ovat erittäin yksilöllisiä. Yhden nuolikaavio voi ulkopuolisen silmissä näyttää sotilaallisen täsmälliseltä käskytykseltä, toisen taas käsittämättömältä sekasotkulta tai suorastaan huvittavan näköiseltä "liikenneympyröineen" ja "katuverkostoineen".

Osa kirjailijasta käyttää nuolikaaviota myös ranskalaisen kaavion rinnalla.


3. Irtolappukaavio
Taiteelliseen tuotantoon pyrkivät kirjailijat käyttävät usein apunaan irtolappuja, joita syntyy yleensä impulsiivisen elämyksen tuotoksena vaikkapa heidän suosimissaan katukahviloissa ja hämyisissä ravintoloissa viinilasin ääressä.

Tämä tapa ei sovi kirjailijoille, jotka pyrkivät järjestelmälliseen juoneen, eikä se ole tarkoituskaan, sillä irtolappukaaviota käyttävien kirjailijoiden mielestä taiteilija ei saa olla juonen vanki. On täysin hyväksyttävää, että juoni muuttuu vaikka kokonaan kesken romaanin.

Tärkeintä on, että kirjassa on hienoja ajatuksia ja ilmaisuja, joista juuri nuo irtonaiset paperilaput koostuvat. Niitä olisi kirjoissa paljon enemmänkin, ellei valtaosa edellisenä iltana kirjoitetuista lapuista tulisi seuraavana aamuna tuhotuksi.