kävin eilen pienellä porukalla baarissa. odotin innolla, että saa poiketa normaaleista kuvioista eli kotona istumisesta. joka kerta kun käyn jossakin, tulee tunne, että tänne en kuulu ja tätä en halua. istun mieluummin perjantai-iltana kotona, televisiota katsellen ja hyvää iltapalaa tehden. en vain halua tehdä sitä yksin. jotenkin kaikki on niin ristiriitaista. haluaisin käydä ulkona, mutta en halua sitä kuitenkaan. haluaisin olla kotona, mutta en halua sitäkään.
yksinäistä
aina.
5729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisit olla ihan kotosalla rauhassa ja nauttia sellaisesta elämästä.Joskus silloin tällöin kun minä käyn raflassa tai jossain viihteellä,osaa arvostaa tosi paljon sitä tavallista elämää.Ei koko ajan baila,baila meininkiä jaksa ehkä kukaan.
Joko se on niin, että sinä todella haluat olla kotona, mutta koska luulet jääväsi siinä kuitenkin jostakin paitsi, sinua harmittaa taipumuksesi olla kotona. Tai sitten et olekaan mikään koti-ihminen, mutta et ole vielä tietoinen tästä, koska ainoa paikka missä olet uskaltanut tähän mennessä olla on ollut kotisi.
Sama juttu mulla... Lähdin viime viikonloppuna kavereiden kans ulos, puhe oli mennä vaan patiolle istumaan koska kaveritki tietää etten viihdy noissa baareissa/tanssipaikoissa. Kuitenki jossain vaiheessa iltaa (aina) kaikki on menossa jonnekki baariin... Itse mietin vaan koko ajan miten hauskaa ois olla kotona/ ettei ois pitäny lähteä ollenkaan/ miten pääsen äkkiä livahtamaan pois paikalta...
Kyse ei ole siitä ettenkö haluais olla kavereiden kans tai pitää hauskaa, se ei vaan ole yhtään mun juttu tuo baarihomma. Kaikki varmaan pitää mua outona... Mulla onneksi on se kulta siellä kotona joka jotenki ainaki ymmärtää, niitäki löytää muuten muualtaki kuin baarista.
Niin olen itse lähdössä viikonpäästä pitkästä aikaa baariin ja odotan juuri tuota tunnetta:) samoin mieltä painaa jo se että tietää tulevansa sieltä tyhjään kotiin yksinään ja se vie jo parhaan juhla tunnelman. Jos olisi oma kulta jonka kanssa kävisi viihteellä ja jonka tietäisi löytyvän seuraavana aamuna viereltään ei tarvitsisi pelätä tyhjyyden tunnetta joka baari reissuista seuraa. Baarisssa tuntee olevansa yksin seurassa ja miettii ettei osaa mennä kenellekään juttelemaan ja pelkää että kun kaverit painuu tapaamaan tuttujaan jää yksin istumaan ja alkaa miettiä kotiin lähtöä:( Pidän myös koti-illoista kun olisi joku jota pitää sylissä leffaa katsellen tai jonka kanssa käydä pihalla kävelemässä jopa kirjan lukeminen on mukavaa kun vieressä lukee joku jota voi välillä silittää hiuksista ja rutistaa.
Ajattele sitä että ehkä joskus tapaat sieltä baarista jonkun joka kanssasi myöhemmin viettää niitä kivoja koti-iltoja.
Voitko joskus pyytää kavereitasi luoksesi viettämään iltaa, anna sitten heidän jatkaa baariin ja jää kotiin, eikös sitä voisi tehdä näinkin...