Onkohan kellään vastaavaa tilannetta? Olen jo usean vuoden kärsinyt siitä, että kun jännitän vatsani alkaa murista ja menee usein myös löysäksi. Siitä on tullut nyt jo pakkomielteen kaltainen ongelma. Kotioloissa ja kavereiden kanssa en asiaa mieti, mutta esim koulutunnit on yhtä piinaa.
Pelkään siis eniten sitä, että jos vatsani alkaa möyrytä niin kovasti, että muut sen kuulee. Ja sitten jos kuulee, jännitän vielä enemmän ja vatsan murina yltyy entisestään. Koska niinhän siinä käy; mitä enemmän panikoi, sitä enemmän myös maha reagoi.
Minulla on äärimmäisen huono itsetunto ja pelkään jatkuvasti mokailua ihmisten edessä. Olen yliherkkä minuun kohdistuvalle kritiikille. Jotenkin tuo mahan murinan pelko liittynee siihen. Pelkään siis, että muut saavat tietää, että jännitän, että olen jotenkin heikko ja herkkä ihminen.
Koulutunneilla saan paniikkihäiriön kaltaisia tuntemuksia tämän vatsaongelman takia. Vaikeuttaa opiskeluani hyvin paljon.
Tämä ongelma tuntuu jotenkin kauhean typerältä, kun siitä puhuu ja nyt kirjoittaa tänne. Mikä mulla oikein on? Miksi vatsan toiminnoista on tullut tällainen pelon aihe ja pakkomielle? Voisiko joku hieman valaista?
Rauhoittavia olen joskus käyttänyt, muttei ne ongelmaa kokonaan poista. Ruokavalion yritän pitää vatsaystävällisenä lieventääkseni ongelmaa.
Pelkään siis eniten sitä, että jos vatsani alkaa möyrytä niin kovasti, että muut sen kuulee. Ja sitten jos kuulee, jännitän vielä enemmän ja vatsan murina yltyy entisestään. Koska niinhän siinä käy; mitä enemmän panikoi, sitä enemmän myös maha reagoi.
Minulla on äärimmäisen huono itsetunto ja pelkään jatkuvasti mokailua ihmisten edessä. Olen yliherkkä minuun kohdistuvalle kritiikille. Jotenkin tuo mahan murinan pelko liittynee siihen. Pelkään siis, että muut saavat tietää, että jännitän, että olen jotenkin heikko ja herkkä ihminen.
Koulutunneilla saan paniikkihäiriön kaltaisia tuntemuksia tämän vatsaongelman takia. Vaikeuttaa opiskeluani hyvin paljon.
Tämä ongelma tuntuu jotenkin kauhean typerältä, kun siitä puhuu ja nyt kirjoittaa tänne. Mikä mulla oikein on? Miksi vatsan toiminnoista on tullut tällainen pelon aihe ja pakkomielle? Voisiko joku hieman valaista?
Rauhoittavia olen joskus käyttänyt, muttei ne ongelmaa kokonaan poista. Ruokavalion yritän pitää vatsaystävällisenä lieventääkseni ongelmaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Mulla on kanssa tiettyjä paikkoja jossa vatsa alkaa reagoida. Se voi olla ihan joku tietty kauppa tai tilanne. Yleensä kun tulee jokin hermostuttava tilanne niin vatsassa alkaa kiertää. Harvemmin tulee ostoskeskusta vastaan jossa ei tule tilannetta jossa ei tarvitse käyttää vessaa. Jännitän aika paljon sosiaalisia tilanteita ja heti kun tulee vastaan jotain vierasta niin siihen reagoi helposti. Jos kaikki on hyvin niin mun vatsa ei reagoi vaikka olisi kuinka huono ruokavalio. Tilanteet joissa jännitän eivät ole riippuvaisia siitä mitä olen syönyt. Myös pitkäaikainen stressi vaikuttaa mun vatsaan tosi helposti. Joskus otan rauhottavan ennen kuin lähden mieheni esimerkiksi ostoksille isompaan ostoskeskukseen. Muutenkin käytän rauhottavia aika paljon paniikkikohtauksiin, jotka mulla on yleensä tosi vaikeaa pahoinvointia ja yhtäkkistä sairastumisen pelkoa. Itsetunto on sellainen asia jonka korjaaminen vie aikaa. Mua on koulukiusattu aikoinaan, joten vieläkin kun katson peiliin en näe mitään hyvää. Sun kannattaa puhua lääkärille joka voi löytää sulle terapeutin jonka kanssa voisit keskustella asiasta. Samalla kun söin erästä masennuslääkettä sen piti poistaa myös ahdistusta ja helpottaa paniikkioireita, mutta valitettavasti jouduin lopettamaan sen lääkityksen kun se veti mut ylikierroksille. Mutta joka tapauksessa et ole yksin! Jaksamista sulle!!!
Aivan sama ongelma mulla. Koko ajan menee vaan pahemmaksi, pelkään nykyään kaikkia tilanteita, en esim. uskalla mennä kylään enää mihinkään kun maha tulee niin kipeäksi tai menee ihan sekaisin. Koulun alkua odotan kauhulla. Mitenköhän tästä selviää... Mietin just että olisin aivan toisenlainen jos tätä vaivaa ei olisi... Eristäydyn kohta kokonaan kun jännitän kaikkia tilanteita. Syömis ja ruokapöytätilanteet ja koulussa luokassaistuminen on pahinta... Enkö olekaan ainut :)
Olet ensimmäinen ihminen, jonka kuulen kärsivän täysin samasta ongelmasta. On pitkään tuntunut, että olen aivan yksin tämän oudon ongelmani kanssa. Ruokapöytätilanteet on myös mulle kauheita,jos pöydässä on yhtään vieraampia ihmisiä. Tosiaan, tuttujen ihmisten parissa unohdan koko ongelman.
Olen huomannut, että ihmisiä kyllä monesti nolottaa jos heidän maha murisee muiden kuullen, mutteivat silti mene siitä paniikkiin niinkuin minä.
Hankalaa on. Toivon jotain apua, mutta terapiastakaan sitä en ole saanut. Odotan siis ihmettä.
Niinpä, se paniikkiin meno vielä pahentaa asiaa. Eniten harmittaa se, etten kohta uskalla lähteä mihinkään. Avomieheni vanhemmat tulevat meille muuten huomenna kylään, odotan jo nyt tilannetta kauhulla. Pitäis vaan pystyä jotenki unohtamaan se mahakipu, mutta kun tunnun vielä "tutkailevan" koko ajan tuntemuksiani.
Ja kun olisikin pelkkää murinaa, nykyään tuntuu että maha menee ihan sekaisin ja pitäis vaan rynnätä vessaan...noloa...
Mistäköhän sitä apua sais..Alkaa vaan olemaan tämä ongelma jo niin pahasti elämää rajoittavaa (koulussa, kylässä, kaupassa jne.) että apua todellaki tarvisin.
Mitähän kun koittaisitte seuraavaa, itselläni on auttanut ei heti ekalla kerralla mutta pikkuhiljaa. Minä aloin myöntää itselleni, että olen vain sellainen ihminen joka reagoi vatsalla jännitykseen ja annoin siihen itselleni luvan. Aloin mietiskelemään asiaa ja huomasin ettei se niin kauheaa ole kun vertaa vaikka rikollisiin tekoihin tai jos reagoisi sydämmellä saisi vaikka kovia tykytyksiä. Pikkuhiljaa ovat alkaneet oireet helpottaa ja uskokaa, että minua jännitti aivan älyttömästi. Vatsani velloi, aloin juomaan vettä pieniä tilkkoja ja juoksin liruttelemassa ja ruikkimassa ripulia ja yökin. Nyt pystyn jo menemään ihmisten eteenkin puhumaan (vaikkapa luokan eteen). Pienin askelin vaan." Meitä on moneen junaan"
Ei ole muuta keinoa parantua kuin lakata stressaamasta siitä vatsasta.
Entä jos kurnii ja muriseekin, mitä sitten? Vatsa se vaan on! Todennäköisesti ympärilläsi olevia ihmisiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Olet tehnyt naurettavasta pikkujutusta itsellesi hirvittävän härkäsen.
Sellaista se on kun ruumis, kaikenlaisia hassuja ääniä siitä välillä pääsee. Anna ruumiin olla. Jos massu liikaa murisee niin sillä on nälkä. Anna sille ruokaa. Eikä mitään liian happoisia kuten kolajuomia tai kahvia.
Olet itse luonut ongelmasi ja itse voit sen yhtä helposti poistaakin. Opettele nauramaan sille. Onhan tuo aika hassua, pelätä nyt omaa vatsaansa. Seuraavan kerran kun vatsa murahtaa niin pieraiset römeästi sille takaisin. Elä ja nauti elämästä, se on liian lyhyt huolehtimiseen.
Ei millään pahalla ollenkaan, mutta kärsitkö itse kyseisestä vaivasta? Se ei todellakaan ole niin yksinkertainen. Sitä ei todellakaan ymmärrä ennenkuin sen itse kokee! Viimeksi tänään Ahdistuin vaikka olin vain siskoni tykönä. Vatsa reagoi heti. Valitettavasti siihen ei auta se, että vain käskee itseään lopettamaan sen ja nauramaan sille. En todellakaan halua lannistaa kanssaihmisiä, mutta tämä on se mitä tunnen. Edes ruokavalio ei auta siihen vaivaan. Jos hermostuu niin hermostuu. Yritän itsekin päästä eroon kyseisestä vaivasta, mutta se ei ole mitään helppoa ja tarvitsen niitä rauhottavia. Mukavaa kuitenkin, että yrität kannustaa. Sekin jotain.
Sinun täytyy oppia ottamaan rennosti, nauttimaan elämästä. Ei kukaan sanonut että se on helppoa. Mutta mitä pahemmin sitä itselleen suurentelee ja lykkää sen pahemmaksi ongelmaksi se oikeasti muotoutuu.
Liikuntaharrastukset usein auttavat tuomaan lisää itseluottamusta ja ruumiin terveyttä, jotka auttavat tuntemaan olonsa rennommaksi. Se on puoli ruokaa, henkinen puoli on toinen. Se on se mahdottoman vaikea puoli kunnes huomaat miten mahdottoman helppoa se olikin. Niin se on henkisten vaikeuksien kanssa. Mörkö on iso kunnes sen voittaa. Sitten sille nauraa.
Pitäisihän sitä ottaa rennosti. Ongelma on vaan siinä kun se ei niin vaan onnistu. Itseluottamuksen kanssa ei ole ainakaan minulla ollut koskaan ongelmia. Liikuntaa, teatteria, musikkia olen harrastanut pienestä asti.. Esiintynyt yksin suurillekin yleisöille yksin, valitettavasti mahakipujen tultua olen pikkuhiljaa jättänyt nuo stressaavat harrastukset (ajattelin kipujen johtuvan stressaavasta elämäntilanteestani) nykyään kyllä liikuntaa harrastan, siellä ei mahakipu muuten koskaan iske :)
Niin ja itseluottamus on kyllä varmasti horjunut juuri tuon vatsaongelman myötä, niin säälittävää kuin se onkin.
mulla on sama juttu. On kauheeta olla jossaan hiljaisessa paikassa, ku aattelen aina jos maha alkaa äänellä sillon. Vaikka mää yritän ett en aattelis sitä koko ajan. Yhesti ku olin leirillä, niin nukuin monen ihmisen kans samassa huoneessa, aattelin koko ajan ett jos mun maha alkaa murista taas, sitt se äänteli, olin ihan nolona, nii sitt mä vaan yritin rentoutua ja aattelin ett nyt mä en enää aattele mun mahaa, nii sitt se vaan lopetti. Ett se on kyllä sen takia melkeen vaan ett jos aattelee sitä ja jännittää sen takia, nii sitt se just ääntelee, mut jos reuntoutuu ja ei aattele koko asiaa niin sitt se kyllä lakkaa. :)
hei vaan, Minulla on vatsa ihan sekaisin aina kun tulee tilanteita joita alan ennakkoon jännittämään. Spontaanit jutut ei aiheuta vastavaa. Vuosikausia yökkineenä, vatsan läysyydestä kärsineenä löysin lääkkeen Lansoprazol ja Caviscon, joka myös auttaa ummetukseen jos sellaista ilmenee ja vatsa on ihanan rauhallinen ja äänetön, kun otan sen aamupalan yhteydessä, varsinkin jos on tilaisuus, jossa alan helposti hermoilemaan. Toinen keinoni oli alkaa harrastamaan tietoista meditaatiota vatsani kanssa - makaan lattialla -mietin vatsaani ja sitä kurinaa - sekin tehoaa - vaikka aina ei olisi aikaa rauhoittumiselle. Jaksamista sinulle vatsasi kanssa.
Viititkö kertoa lisää noista lääkkeistä, koetin googlettaa muttei kovin paljon löytyny. Miten vaikuttaa, mistä saa, paljonko maksaa, onko haittavaikutuksia jne...? Olispa ihanaa jos auttais :)
esim. os. http://www.yliopistonapteekki.fi, viestissä mainittuja lääkkeitä myydään apteekissa, hinnat löydät ed.mainitusta osoitteesta.
Sinuna kokeilisin Libraxia, siitäkin löydät lisätietoa es.mainitusta osoitteesta.
Ja mitä tulee lääkkeiden haittavaikutuksiin, ne ovat aina yksilöllisiä.
Ja lääkkeitä maassamme saa myydä vain apteekit.
Librax on mulla ainakin auttanut aika hyvin, ainakin lieventänyt jännitystä ja selvästi rauhoittaa myös vatsan toimintaa. Unohdinkin siitä mainita aiemmissa viesteissä.
Teidän kaikkien viesteistä on ollut jo apua :) Tosiaan niinkuin joku tuossa mainitsikin, että tuskin kukaan edes välittää jos huomaakin minun jännittävän ja kuulee mahan murinan. Minä itse vain olen tehnyt kärpäsestä härkäsen. Eli jotenkin vain se järjen ääni on yritettävä kaivaa esille jännityksen alta. Ja annettava itselleen lupa olla herkkä, vatsallaan reagoiva jännittäjä. Näitä asioita mietin tänään koulutunnilla, kun jännitys meinasi taas viedä mukanaan ja sain kuin sainkin itseni rauhoittumaan :)
Ehkä se tästä vähitellen lähtee, varsinkin kun alan tutustumaan luokkatovereihin(nyt siis kaikki ventovieraita). Yritän siis järkeillä itseni ulos tästä tilanteesta, vähitellen.
Mulla on tuoteseloste ko. lääkkeestä - se estää mahahapon eritystä ja vähentää mahalaukun sisällön happamuutta. Mahahaavan hoitoon, tulehdukseen, helikobakteerin hoitoon - mikä on aika yleistä masennus ja paniikki oireista kärsiville - refluksiin - eli ruoan takaisin nousuun
Mulla on tarkalleen sama homma. tunneilla on todella vaikea olla kun koko ajan aattelee sitä että voi vitsi jos tulee maha kipeeks. ja sit se tulee todella kipeäksi kun sitä rupeaa ajattelemaan.
Mulla tuota esiintyy vain koulutunneilla.
se on pahempaa jännitysta koulutunneilla kuin esiintyessä..
Mikähän tuohon auttaisi
Olen joutunut koulustakin lähtemään sen takia monet kerrat
Minulla on aivan sama ongelma.
Koetilanteet ovat aivan yhtä tuskaa, kun alan
vain ajattelemaan sitä, että koska taas vatsa reagoi.
Olotilani on kumminkin helpottunut, sillä
syön nykyään vähemmän ja vaihdoin leivän gluteiinittomaan ja maitotuotteet pois ja siirryin
kutakuinkin kevyempään ruokaan. Myös mausteiset
ruoat olen syrjäyttänyt. Vettä juon kokoajan aina pieniä kulauksia ja syömään joudun 2 tunnin välein, koska syön pieniä annoksia, etteivät ne täytä yli 2 tunnin ajaksi.
Epäilen vahvasti, että ongelmani aiheutuu myös psyykkisistä syistä.
Jos ajattelen vatsaani paljon ja kohdistan kaikki ajatukseni siihen, vatsani alkaa kärsimään.
Sinun täytyy vain joka aamu syödä kevyesti, käydä niin paljon vessassa kuin tarvitsee ja aloitat päivän hymyilemällä ja ajattelet, että jos murisee niin sitten murisee, ei voisi vähempääkää kiinnostaa ja sanot tavallaa vatsalle että sitä on jo kuultu tarpeeksi :)
Sanoit että sinulla on jokin panikointi.
Paniikkihäiriöihin auttaa Rescue Remedy-aputipat
Olisin voinut kirjoittaa ihan samallatavalla kuin sinä! Pelkään mennä kouluun koska mun maha pitää ihan ihme ääntä.
Mulle tulee kans paniikkikohtauksen kaltaisia tuntemuksia mahanmurinoiden takia.
Tuntuu että ei voi elää edes normaalia elämää tän mahan kanssa...
muakin ahdistaa olla koulussa koska joka tunti maha murisee niin paljon. tekis mieli aina vaan lähtee juokseen pois kun koko ajan murajaa. olenkin alkanut ahtamaan itseni aamulla täyteen ruokaa, koulussa en kehtaa käydä syömässä, joten otan omat eväät ja syön vessassa, jotta maha ei murisisi.
melkeijn sama juttu mutta mulla siihen liittyy vielä muita pelkoja.
Se on ihan hirveää istua luokassa missä on todella hiljaista ja sitten vain pelkää että vatsa alkaa murisemaan, vilkuilee kelloa hermostuneesti, opetus menee ihan ohi kun keskittyy vain mahan kuuntelemiseen, kädet hikoaa ja sydän hakkaa. Tuntuu ihan paniikkikohtaukselta. Joka tunti mietin pitäisikö vain lähteä luokasta ja keksiä jokin syy. Mutta sen tunteen voi ymmärtää vain ne jotka itse ovat kärsineet samasta ongelmasta. Ei ole löytynyt mitään syytä asialle, oireet tulevat ihan sattumalta. Nykyään panikoin kouluun menemistä.
Itse kärsin samanlaisesta melkein kymmenen vuotta. Yhdet pääsykokeetkin menivät pilalle, kun jouduin lähtemään kesken pois vatsan ääntelyn takia. Kaikki sosiaaliset tilanteet pelottivat, ja usein viikkoja ennen esim. tenttejä stressasin miten käy vatsani kanssa. Pyrin syömään aina varman päälle sellaista ruokaa,joka ei ärsyttäisi vatsaa. Jossain vaiheessa oireet aina pahenivat, joskus ne pysyivät aisoissa. Liitin pitkään kaikki vain stressivatsaan, koska vatsa oli aina pahemmassa kunnossa uusissa tilanteissa ja kun jännitin enemmän. Kuitenkin jossain vaiheessa muiden juttujen yhteydessä minut passitettiin keliakiatesteihin ja sieltähän syy sitten löytyikin. Koskaan en osannut yhdistää vatsavaivoja keliakiaan, enkä itse olisi mihinkään tutkimuksiin mennyt. En koskaan esimerkiksi kokenut oireiden pahenevan syötyäni jotain gluteenipitoista, toisinaan taas vatsa tuntui olevan sekaisin kaikesta. Niin pirullinen sairaus tämäkin on, että se voi olla kokonaan oireeton.
Nyt kun katson asiaa jälkeenpäin näen sen noidankehän mitä vatsavaivat aiheuttivat. Koska vatsa meni sekaisin, aloin jännittää uusia tilanteita. Ja koska vatsa oli usein juuri uusissa tilanteissa sekaisin (silloin siihen kiinnittää enemmän huomiota, vaikka olihan vatsa usein sekaisin esim. kotonakin) yhdistin oireet automaattisesti vain siihen että stressaan vatsallani vaikka syy oli ihan todellinen sairaus. Sosiaaliset tilanteet alkoivat jännittää aina vain enemmän ja itselleni saattoi tulla myös paniikkihäiriön kaltaisia oireita vatsani takia. Vatsakin tuntui vain aina pahenevan näissä tilanteissa. Kierre oli valmis.
Käykää siis ihmeessä tutkituttamassa masu, saa ainakin varmuuden ettei taustalla ole mitään vakavampaa.
Oli pakko tulla vastaamaan, kun eksyin viestiketjuun. Olen kärsinyt samasta vaivasta n. 15 vuotta. Nyt olen jo aikuinen, työelämässä ja opiskeluni opiskellut. Nuorena kävin vuosia terapiassa asian takia ja kaikki koulut suoritin hitaammassa tahdissa kuin muut. Niin paljon normaalia elämää vatsani ja pelkoni häiritsi.
Olin todella yksin vaivani kanssa eikä kukaan tuntunut ymmärtävän minua ja olin varma, ettei maailmassa ole yhtäkään ihmistä, joka kärsii kyseisestä vaivasta yhtä paljon kuin minä. Eristäydyin jopa kaveripiiristäni.
Onneksi lopulta, pikkuhiljaa, aloin hyväksyä vaivani ja itseni ihmisenä. Tajusin että kyse oli ja on edelleen eräänlaisesta sosiaalisen fobian muodosta. Olen edelleen loppujen lopuksi yhtä pelokas ja herkkä kuin ennenkin, mutta elämä on koulinut minut hyväksymään asian ja olen joutunut opetella elämään sen kanssa. Mieleeni on jäänyt erään asiantuntijan toteamus paniikkihäiriöstä, että "ihminen on silloin ikään kuin auto liian isolla moottorilla ja liian pienellä jäähdytysjärjestelmällä". Olen alkanut hyväksyä itseni tällaisena vähän suunnitteluviallisena autona ;)
Kuten tässä ketjussa aikaisemmin joku kirjoittaja kirjoitti, olen samaa mieltä, että asian hyväksyminen on avain siitä toipumiseen. Yhtenä hyvänä apuna voi olla Christopher K. Germerin oma-aputeos Myötätunnon tie: vapaaksi itsetuhoisista ajatuksista ja tunteista. Hän on terapeutti, joka painottaa juuri ongelman hyväksymistä tienä siitä vapautumiseen. Teos voi olla hyvänä apuna sellaisille henkilöille, jotka ovat jo jonkin aikaa käsitelleet ongelmaansa terapiassa, jolloin sen kohtaaminen ei ole enää ihan uusi asia.
Toinen yhtä tärkeä asia on mielestäni ruoavalion merkitys, vaikka sille tuskin moni kyseisen vaivan kanssa kamppaileva on saanut lääkäreiltä kovin suurta painoarvoa. Nykyinen länsimainen lääketiede kun näkee ihmisen vain palasina, eikä kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Edellisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että vatsavaivojen syy kannattaa aina käydä tutkituttamassa ja kaikki fyysiset syyt sulkea pois. On totta ja ihan luonnollista, että ikävät oireet ja niistä johtuvat ikävät tilanteet ruokkivat noidankehää, jossa ihminen alkaa välttelemään kyseisiä tilanteita. Oireet ovat kuitenkin yhtä totta ja todellisia, olipa niiden taustalla oleva tekijä sitten fyysinen tai psyykkinen. Fyysisen syyn kanssa on vain tavallaan helpompi elää, koska silloin oireisiin on "lupa" ja muiden "ymmärrys".
Itse olen saanut apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (GI-dieetti), toisinaan myös kuitujen määrän vähentäminen ruokavaliossa on tuonut helpotusta ja tietenkin myös perinteisiä ärtyvän suolen hoitoon tarkoitettuja ruokavalio-ohjeita kannattaa noudattaa. Joku saattaa saada avun jo niilläkin ohjeilla.
Kun vatsassa on vähemmän huonosti sulavia ja kaasua tuottavia ruoka-aineita, jännityksestäkin supistetelevan suolen liikkeet vähenevät. Tärkeää on löytää tasapaino ruokavaliossa, vaikka se onkin aikamoista salatidettä tällaisen kenkkuilevan vatsan kanssa. Tasapainon löytymiseen voi mennä aikaa vuosia ja aivan täydellistä tasapainoa tuskin kukaan kyseisen ongelman kanssa painiva koskaan löytääkään. Ratkaisut ovat usein aika yksilöllisiä. Se joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Sen takia yleispäteviä ohjeita on vaikea kenenkään antaa.
On tärkeää kuitenkin huolehtia, että vatsa myös toimii riittävästi ja riittävän usein, jolloin ilmaakin kertyy vähemmän. Sellaisilla henkilöillä, joilla ripuli ja ummetus (tai huono vatsan toiminta) vuorottelevat, ripuli on usein seurausta huonosta vatsan toiminnasta tai ummetuksesta. Joskus ripulilääkkeet ovat paikallaan. Joskus on kausia, jolloin niitä tarvitaan, mutta joskus ne vain pahentavat ja pitkittävät huonoa jaksoa ja lisäävät ilman kertymistä vatsaan.
Yksi kirjavinkki vielä ennen kuin lopetan. Paula Heinosen Vihdoinkin hyvä olo: suolisto kuntoon ruokavalion avulla voi tuoda apua ruokavalioasioiden pohtimiseen. Liiallisuuksiin ja äärimmäisyyksiin ruokavalioasioissa ei kuitenkaan kannata menna, sen voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Pienet muutokset ovat usein parhaita muutoksia.
Ja muista: sinun täytyy huolehtia sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnistasi. Kummatkin ovat yhtä tärkeitä eikä kumpaakaan sovi unohtaa. Se on avain tasapainoon tämän ongelman kanssa!
Kyllähän tuossa asiaakin on... Ikävän usein vain juuri vatsaongelmat kärjistetään psyykkiseksi ongelmiksi koska lääkäreillä ei ole mitään tajua mistä ne johtuvat. Osittain johtuu siitä että ongelman aiheuttajia on niin paljon ja toisaalta siitä että ne ovat usein hyvin yksilöllisiä ja taustalla ei saata olla mitään tautia vaan toiminnallinen häiriö. Harvemmin myös puhutaan suoliston bakteeritasosta. Oikeastaan vasta viime vuosina tuosta on puhuttu enemmän mutta lääkärit siihen harvemmin ottavat mitään kantaa.
Ongelmien taso vaihtelee... Joillakin jännitys voi vaikuttaa ratkaisevasti ongelmien syntyyn ja joillakin sillä ei ole juuri mitään vaikutusta.
Maitohappobakteerit yms. voivat auttaa ja tasapainoittaa tilannetta. Niistäkin osa voi toimia ja osa ei.
"Ei ole löytynyt mitään syytä asialle, oireet tulevat ihan sattumalta."
Lääketieteen kannalta harvemmin löytyy noihin mitään "virallista syytä". Tosin usein ongelma voi löytyä ruokavaliosta, ruokailuajoista, bakteeritasapainosta, jännittämisestä...
Ruokavalio & maitohappobakteerit ehkä se helpoin tie.
Mul kans on ihan sama et vilkuilen kelloo ja en viitti mennä sinne kouluu ku vatsa ääntelee ja on kipee
:(. Veri kokeesta ei löytyny mitään...
Onko ällötysoloa??
Muistan itse kouluaikana noin 20v sitten kun hiljaisessa luokassa alkoi mahani huutaan nälän takia ja se ..se kuulkaa kuului käytävään asti!!! Olin niinkuin "EI SE MINUN MAHASTA KUULUNUT!"
Tuota ällöoloa on tullut nyt aikuis iällä ja mietin johtuuko se ahistuksesta vai oksennus pelosta vai???
Jos+joku+tätä+ketjua+lukee+vielä+vuonna+2019+niin+haluan+vaan+sanoa+että+mulla+on+täsmälleen+samoja+ongelmia+ja+aina+saa+hävetä+silmät+päästä.+Siltä+se+ainakin+tuntuu.+Oon+alkanut+käyttää+beetasalpaajia,+kannattaa+testata.+Mulla+ne+toimii+mutta+ei+aina+poista+ongelmaa+kokonaan+tietenkään.+Toinen+keino+on+pitää+hyvä+ryhti+myös+kun+istutte.+Aamulla+pitää+antaa+omalle+vatsalle+aikaa+herätä+mieluusti+pari+tuntia.+Siinä+mun+omat+vinkit.+Joskus+tosin+ei+vaan+auta+mikään.+Mutta+ainakin+mulla+99%+näistä+oireista+johtuu+stressistä+ja+sosiaalisesta+jännittämisestä.+Aivot+on+jotenkin+yhteydessä+ruuansulatukseen.+Tätä+luultavasti+pystyy+torjumaan+tietyllä+ajattelulla+ja+ns.+Aivojen+treenaamisella+ja+siedätyshoidolla+mutta+mulla+ei+ole+siitä+vielä+kokemusta.
Selvästi olen jo aika myöhässä tämän aiheen kanssa mutta sanon vain että itselläkin vaivaa kauhea vatsan murina vaikkei olisikaan nälkä. Juuri ne koulussa tunnilla istumiset ovat pahimpia. Vaikka itse murinan kuulisikin parhaiten niin tiedän ympärilläni olevien kuulevan sen myös. Teen siitä suuren ongelman ja alan stressaamaan enenmän. Kokeilen saada itseäni rauhoitettua syömällä inan välipalaa ennen tuntien alkua etten joutuisi noloihin tilanteisiin, vatsan murina on kuitenkin normaalia JOKAISELLE. Silti siitä saa tehtyä ison numeron ainakin omassa päässä.
Mulla kun on kans ihan karseen nälkä koulussa ja vatsa kurnii. Se kin jos meillä on jotain hyvää ruokaa nii haistan sen ja vesi herahtaa kielelle ja vatsa kurnii vielä kovemmin. Erityisesti en jännitä vatsan kurnaa vaan en tykkää siitä kun meidän koulussa ei saa ottaa lisää vaikka jää nälkä. Sitten vatsa on tyhjä koko loppu päivän. Ja se kurnii ja nälkä on kova en pysty tekemään mitään hirveässä nälässä.