Eräs tuntemani henkilö on vuosia ollut vainoharhainen ja aggressiivinen. Omasta mielestään hän on terve. Nyt hän on kuitenkin joutunut sairaalaan. Diagnoosi on psykoosi. Haluaisin tietää, miten tällaisessa tapauksessa hoidetaan henkilöä, kun hän itse näkee itsensä terveenä. Eli mitä siellä sairaalassa käytännössä tapahtuu? Onko mahdollista, että hän alkaa itsekin ymmärtää sairauttaan?
Tällä henkilöllä on perhe elätettävänään, joten hän on luonnollisesti huolissaan perheestään eikä siksikään haluaisi olla sairaalassa.
Pahoittelen, jos kysyn itsestäänselvyyksiä. En tiedä psyyken sairauksista oikein mitään.
Tällä henkilöllä on perhe elätettävänään, joten hän on luonnollisesti huolissaan perheestään eikä siksikään haluaisi olla sairaalassa.
Pahoittelen, jos kysyn itsestäänselvyyksiä. En tiedä psyyken sairauksista oikein mitään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ihan itse vai onko vain uteliaisuutta?? Siellä tapahtuu varmasti eri asioita eri ihmisille.
Ei mielisairaalaan joutumisessa ole mitään mystistä. Se on jokaiselle ihmiselle joka sinne joutuu iso strategia ja heidän läheisilleen. Siitä ei saa revittyä mitään ihmeellistä se on vain helvetin surullista. Mitä täällä sitä alettaisiin sinulle selvittämään. No, joo saisihan pikku pääsi vähän hämmästeltävää. Ja, jos olet tarpeeksi hyvä ystävä kysy häneltä.
En voi mennä sinne sairaalaan, koska se on toisella puolella Suomea. Kyseinen henkilö ei suostu pitämään yhteyttä minuun, koska kuulun muka hänen vainoajiinsa. Olen kuitenkin lähisukua.
En kysynyt uteliaisuuttani, vaan siksi että toivoisin, että apua on vihdoin tulossa. Tragedia on ollut se, että sairas ihminen on vuosia sairastanut ilman hoitoa ja että koko perhe on loputtoman väsynyt. Vastauksestasi tulee sellainen olo, että näistä asioista ei saisi olla kiinnostunut. Jos kaikki tietäisivät, mitä sairaaloissa tapahtuu, niin ehkä ennakkoluuloja olisi vähemmän? Ei kai ole salaista tietoa, miten sairaita ihmisiä yritetään hoitaa?
Mutta saitpahan pahoitettua mieleni.
Kysyit ihan asiallisesti ja kyllähän täällä moni kertoo oma-aloitteisestikin sairaalakokemuksistaan. Periaatteessa jokaiseen keskustelunavaukseen voisi vastata, että mitäs täällä pyörit tai mikset kysele jostain muualta, mutta ei kannata välittää!
Minulla on kokemusta psykoosista ja olin hoidossa psykoottisena, jolloin en huomannut itsessäni mitään vikaa. Vainoharhat on minullekin ihan tuttuja. Kuvittelin vielä sairaalassakin, että siellä on esim. kuuntelulaitteita.
Psykoosilääkkeet eli antipsykootit ovat kyllä nykyään aika hyviä joitakin sivuvaikutuksia lukuunottamatta. Varmaankin ystävälläsi on aloitettu antipsykoottihoito.
Muuten osastolla saa olla vapaasti, mutta jos on aggressiivinen niin voi joutua eristykseen. Eristykseen joudutaan hoitohenkilökunnan ja muiden potilaiden turvallisuuden takia. Osastolla joutuu aluksi oleen neljä päivää sisällä, jos on joutunut hoitoon pakkohoitolähetteellä. Sitten saa ulkoiluvan, jos on ollut kiltisti ja pääsee porukan kans käymään kanttiinillakin. Vähitellen kun käyttäytyy hyvin saa vapaakävelyoikeuden, joka on eka kai muistaakseni puoli tuntia päivässä. Sitten vapaakävelyoikeutta saa tunnin ja sitten saakin täyden vapaakävelyoikeuden, mutta tietenkin lääkkeiden jaossa ja ruokailuissa on oltava osastolla paikalla.
Sairaalasta pääsee tarvittaessa asiointilomalle, jos vointi on sellainen, että lääkäri uskaltaa päästää potilaan asioille. Sitten vähitellen saa lomaoikeutta. Ekaksi saa päivän loman viikossa ja sitten parin päivän loman. Pisimmillään loma voi olla suljetulla muistaakseni torstaista sunnuntaihin.
Sairaalassa aika kuluu muiden kanssa jutellessa etenkin, jos on kova polttamaan tupakkaa, sillä tupakkihuoneessa kerrotaan parhaat jutut ja siellä ei ole kuuntelulaitteita. Joissakin sairaaloissa on myös mahdollisuus terapiatöihin. Itse olin terapiatöissä puutarhalla ja ulkotyöporukassa.
Ruoka oli sairaalassa hyvää (Pitkäniemessä) ja ruokailut olivatkin minulle päivän kohokohta. Ruokaa sai aamupalalla, lounaalla ja sitten oli iltapäiväkahvi. Neljän jälkeen oli päivällinen ja sitten seitsemän aikoihin iltapala. Lisäksi sai käydä päivisin kanttiinilla, kunhan vaan eka sai ulkoiluluvan.
Minä olin ekalla kerralla suljetulla hoidossa noin 1,5 kuukautta. Pääsin kotio, kun vakuutin lääkärin, että mulla ei ole enää harhoja vaikka olikin. Söin kyllä kotona sitten lääkkeitä kiltisti ja kului aikaa varmaan pari kuukautta, niin aloin nauramaan kaikille hulluille ajatuksilleni. Hauskuus kyllä muuttui nopeasti masennukseksi ja diagnoosini muuttui skitsofreniaksi, kun oireet jatkuivat vielä niin vaikeina, että jouduin vielä kaksi kertaa sairaalaan hoitoon saman vuoden aikana.
Tällä hetkellä yli kaksi vuotta psykoosin jälkeen vointini on ihan kohtalainen olosuhteisiin nähden. Psykoosista toipuminen on varsin yksilöllistä. Jotkut ovat heti valmiita työelämään, kun on harhoista päässyt eroon, mutta jotkut alkavat kärsiä psykoosin jälkeisestä masennuksesta ja joillekin puhkeaa skitsofrenia.
Vinkiksi sanon, että hoitohenkilökunnan kans on syytä tehdä yhteistyötä, jos ei halua hoitojakson venyvän kovin pitkäksi. Toisaalta omaistenkin pitäisi tehdä yhteistyötä sairaalan kans. Hoitoneuvotteluihin olisi hyvä jonkun omaisen mennä paikalle. Minä olen ollut aina sairaalassa rauhallinen tapaus. En ole edes kertaakaan joutunut eristykseen. Hoitohenkilökunnalla on hyvä silmä katsoa, että kuka on syytä laittaa koppiin tai lepareihin rauhoittumaan ja kuka ei.
Kiitos että vastasit. Kun tämä sairas henkilö on vuosia ollut vainoharhainen, niin tuntuu melkein mahdottomalta, että hän pääsisi harhoistaan. Olemme olleet aivan avuttomia. Eniten on kärsinyt tietysti perhe, joka on joutunut mukautumaan melko kummallisiinkin käänteisiin elämässään. Välillä olen ollut tosi vihainenkin siitä, sillä lapset ovat joustaneet kaikessa. Nyt vain jännityksellä odotan, miten hoito auttaa. Joka tapauksessa on ilmeisesti mahdollista, että lapset otetaan huostaan. Toisaalta ajattelen, että sen olisi pitänyt tapahtua jo vuosia sitten, mutta toisaalta huostaanotto tuntuu kauhealta ajatuksenakin.
Onko vainoharhaisuus (tai aggressiivisuus) muuten psykoosin alalaji vai oma sairautensa? Minulle tuli psykoosidiagnoosi vähän yllätyksenä. Olin luullut, että kyseessä oli "vain" vainoharhaisuus.
Psykoosiin kuuluu ihan tavallisesti vainoharhaisuus. Tavallisellakin ihmisellä voi olla vainoharhaisia ajatuksia, vaikka ei psykoosissa olisikaan. Eiköhän lääkärit sairaalassa tiedä, että mistä on kyse.
Aggressiivisuus psykoosissa kertoo minusta enemmänkin ihmisen luonteesta. Rauhallinen ihminen ei psykoosissakaan ole erityisen aggressiivinen, kuten en ollut minäkään. Täytyy vaan toivoa ystäväsi kohdalla, että aggressiivisuus jää taka-alalle, kun lääkitys alkaa toimia.
Mitä on vainoharha?
Eiköhän vainoharha ole luulo, että joku ihminen tahtoo sinulle pahaa, vaikka todellisuus olisikin aivan toista. Aina se ei ole vainoharhaa, että ihmiset tahtoisivat pahaa, vaan on olemassa oikeastikin pahantahtoisia ihmisiä. Minun vainoharhat alkoivat, kun sain sellaisen käsityksen eräiden läheisten jutuista, että minua kiusataan joistakin vanhoista asioista.
Sitä en tiedä, että katsotaanko vainoharha aina psykoottiseksi oireeksi (ehkä katsotaan), mutta pitkään jatkuneet vainoharhat voivat kyllä johtaa syvään psykoosiin, kuten minunkin kohdalla kävi.
Ja mistä lääkäri tietää, että potilas on psykoosissa?
Lääkäri päättelee kysymyksiä esittämällä, että onko henkilö psykoosissa vai ei. Lääkäri voi myös kysyä läheisiltä, että onko potilaan käytös muuttunut jne. Yleensähän läheiset ihmiset toimittavat psykoottisen henkilön hoitoon. Minut tosin toimitti poliisi hoitoon, kun tilanteeni oli jo niin vaikea.
Mutta miten potilas sitten saadaan tajuamaan, että hän on psykoosissa? Onko mahdollista jäädä psykoosiin, niin ettei parane ollenkaan?
Voitko kertoa esimerkin kysymyksestä, jonka lääkäri esittää psykoosipotilaalle?
Psykoosipotilasta ei koiteta hoidon aikana puheilla käännyttää todellisuuteen, vaan lääkityksen annetaan vaikuttaa rauhassa. Semmoinen ohje on hoitohenkilökunnalla, että potilaan harhoihin ei saa mennä mukaan, mutta varovasti voi kysellä, että onkohan toi asia aivan noin kuin ajattelet.
Psykoosi voi jäädä päälle joillekin, mutta lääkkeet ovat kyllä nykyään niin hyviä antipsykoottisessa mielessä, että melkein jokaisella psykoosipotilaalla todellisuudentaju palautuu jos ei kokonaan niin melkein ainakin. Esimerkiksi kuuloharhat jäävät kiusaamaan montaa skitsofreenikkoa, mutta hyvin toipunut skitsofreenikko kyllä erottaa harhansa todellisuudesta.
Lääkäri voi esittää mm. seuraavia kysymyksiä:
-kuuletko ääniä?
-tunnetko, että sinua vainotaan?
-haluaako joku sinulle pahaa?
-millaiset suhteet sulla on läheisiin ihmisiin?
-onko sinulla kostoajatuksia?
-onko sinulla itsetuhoajatuksia?
En nyt tarkkaan muista, että mitä minulta silloin sairaalan tulohaastattelussa kysyttiin, mutta olettaisin kysymysten olevan suunnilleen edellä mainitsemiani. Lääkäri voi päätellä paljon myös potilaan ulkoisesta olemuksesta. Lääkäri saa tarvittaessa paljon tietoa läheisiltäkin, jotka yleensä ovatkin ensimmäisinä järjestämässä psykoosipotilasta hoitoon.
Minusta psykoosipotilas olisi aina syytä hoitaa suljetulla osastolla. Voi olla niinkin, että psykoosipotilasta ei helpolla laitettaisi sairaalaan kuten kävi minunkin kohdallani. Sitten kun olin itsetuhon partaalla, niin poliisi otti minut kiinni ja toimitti hoitoon.
Ilmeisesti sitten oikeasti psykoottinen henkilö kertoo esimerkiksi harhoistaan eikä yritä keplotella tilanteesta pois.
Omaiset eivät taida aina auttaa pääsemään hoitoon. Tiedän yhden perheen, jossa harhaista ihmistä suojellaan, koska olisi kai liian suuri häpeä pyytää ammattiapua. Kyseinen henkilö ei itse tajua sairastavansa. Hän on mielestään vain väsynyt ja syyttää siitä muita perheenjäseniä. Moneen vuoteen heillä ei ole saanut käydä kukaan ulkopuolinen edes muutaman minuutin vierailulla, koska hän tuntee olonsa niin uhatuksi. Ja koska hän ei ole työelämässä, niin hän ei itsekään käy juuri missään. Vainotuksi hän tuntee tulevansa vähän joka puolelta.
On mielenkiintoista, että jokin lääke voi palauttaa todellisuuteen. Suorasataan ihmeellistä!
Kyllä psykoottinen pystyy minun mielestäni huijaamaan lääkäriä, mutta esim. minä olin psykoosissa niin epätoivoinen, että mun oli pakko puhua mikä tilanteeni oli. Kokeneella lääkärillä on varmaankin silmää erottaa, jos psykoottinen koittaa vähätellä oireitaan. Minä tosin pääsin sairaalasta kotio sillä, kun sanoin, että pärjään jo kotona, vaikka mulla olikin silloin vielä harhoja.
Ikävä tilanne kyllä sun tuttavalla, jos omaiset eivät halua toimittaa häntä hoitoon. Sun tuttava saattaisi oikealla hoidolla tulla ihan kuntoon.
Antipsykootit ovat kyllä hyviä lääkkeitä psykoosiin, mutta niillä on omat sivuvaikutuksensa kuten painon nousu, väsymys, libidon heikkeneminen ja joillekin tulee jopa pakkoliikkeitä. Lääkitys koitetaan kumminkin aina pitää sellaisena, että lääkkeen tuoma hyöty on haittaa suurempi. Antipsykootti on minusta paremminkin täsmälääke esim. masennuslääkkeeseen verrattuna, koska masennukseen ei ole keksitty mitään ihmepilleriä, vaikka jotkut tosin masennuslääkityksestä hyötyvätkin.
hei hermiitti taas.
tosi mielenkiintoisia pointteja olet esittänyt myös hänen kysymyksiin. on tosi nastaa lukea kun näkee että tiedät mistä puhut. varmasti monelle on hyötyä sun vastauksistasi.
Kyllä mun vastauksiin voi vapaasti lisätä jotain, jos jollakin on parempaa tietoa asioista. Mun tiedot perustuu paljolti omiin kokemuksiin, kun en ole juuri tämän keskustelun aihetta opiskellut.
Kuinkahan kauan siellä sairaalassa voidaan pitää, jos potilas vaatii päästä kotio? Ja mitä pitäisi tehdä, kun toinen perheenjäsen oireilee siitä, että on vuosia elänyt vainoharhaisen ehdoilla?
"Kuinkahan kauan siellä sairaalassa voidaan pitää, jos potilas vaatii päästä kotio? "
Sairaalassa voidaan pitää ainakin niin kauan, kun potilas vaikuttaa harhaiselta, jos potilas on kerta pakkohoitoon joutunut. Minä tosin kotiuduin sairaalasta harhaisena, kun vakuutin lääkärin, että pärjään jo kotona ja syön lääkkeeni. Minusta vaikuttaa siltä, että tänä päivänä on ihan yleistä, että sairaalasta kotiudutaan puolikuntoisena, kun hoitoaikoja on niin paljon lyhennetty. Tosin minä olen kerran joutunut pakkohoitoon, vaikka en ollut juurikaan harhainen.
"Ja mitä pitäisi tehdä, kun toinen perheenjäsen oireilee siitä, että on vuosia elänyt vainoharhaisen ehdoilla?"
Vainoharhainen pitäisi saada lääkärin puheille, mutta jos vainoharhat eivät ole kovin pahoja, niin sitä voi säästyä pakkohoidolta. Jos potilas ei halua syödä lääkkeitä, niin sitten tilanne on vaikea ja silloin potilas olisi syytä laittaa pakkohoitoon.
Pakkohoitokriteereissä pitää olla joko itselleen tai muille vaaraksi. Toinen kriteeri on, että hoidotta jättäminen pahentaisi potilaan mielisairautta. Kolmas kriteeri on, että muut hoitomuodot kuin pakkohoito eivät sovellu käytettäväksi. Kaikki kolme kriteeriä pitää muistaakseni täyttyä, että pakkohoitoon voidaan määrätä.
Perheenjäsenen olisi itsekin syytä hakea apua. Näin netissä ei voi paljon auttaa, vaan se on hoitohenkilökunnan hommaa. Apua pitää osaa hakea ja vaatia tässä maassa tai muuten sitä saa olla läheinen rauhassa harhainen vaikka koko lopun elämää.
"Miltä psykoosi tuntuu?"
Se johtuu ihan psykoosista, psykoosi voi tunnetasolla olla sekä positiivinen, että negatiivinen kokemus (ja kai se voi jossainmäärin olla molempia), oma psykoosini alkoi pelottavina mielikuvina jotka päivä päivältä alkoivat tuntumaan enemmän todellisilta (joku tulee ikkunasta, joku tuijottaa mua peilistä, jos avaan oven niin joku olento odottaa mua oven takana jne.jne.), lopulta en uskaltanu tehdä muuta, kun maata sohvalla, en uskaltanu käydä enää suihkussa, jokanen "tuntematon" (eli vaikka narahdus) ääni tärähti mun päässä ja aiheutti vahvan pelko-reaktion, jääkaapille uskaltauduin vasta, kun oli tajuton nälkä.. aloin näkemään todentuntusia unia joista heräsin täysin kauhusta jäykkänä (mm. että todellisuus katoaa ympäriltäni,
pääni täyttää vähän samanlainen ääni, kuin mitä helikopteri pitää).
Minulla oli vahva tunne, että ihmiset ympärilläni aikovat tehdä minulle pahaa.
En enää pystynyt hahmottamaan näköpiirini ulkopuolella olevaa ympäristöäni ja lopulta eräänä päivänä tuntui, että koko todellisuus katoaa ympäriltäni, olin ihan paniikissa, tuntui, että "paha on perässäni", lähdin ulos ja juoksin, välillä otin kiinni lyhtypylväästä, ihan vaan, koska pelkäsin, että jos en pidä jostain kiinni niin menetän todellisuudentajuni kokonaan).
Enpä oikeastaan muista, että miten homma tosta eteenpäin eteni. Lopulta löysin kuitenkin itteni suljetulta.
...voi tietää onko joku asia, mistä potilas syyttää jotain ihmistä tai ihmisryhmää harhaa vai totta???
Minä jouduin oleen sairaalassa kun kerroin lääkärille et mieheni rutsaa siskonsa kanssa.
Mieheni tietenkin kieltää tämän ja haukkuu hulluks.Lääkäri oli varma et minä luulen harhoja!Tiedän et tää rutsaus asia on vielä tabu-aihe monessa paikassa ja se halutaan vaientaa.Ihan kauheeta!
Kun sitten hoitokokouksessa jouduin alistuun lääkärin epäilyyn, jotta pääsin pois sairaalasta.
Nyt mieheni jatkaa sairasta käyttäytymistä ja jos inahdankaan, hän sanoo minulle hankkivansa M1:sen ja nauraa päälle.
No miksi et sitten ota eroa miehestäsi? Ja onko sulla selvät todisteet siitä, että miehesi panee siskoaan?
Sairaalaan saapuessasi vitsan voimalla pakotetaan aidot laitos-plastikkihousut, vaippa, ja kokovartalonahkapuku.
Kaiken oman vaatetuksen joudut luovuttamaan hoidon ajaksi pois ja sinusta tehdään todella tottelevainen nöyrä potilas. Mene heti hoitoon ja koe autuas tila kun oikein vitsanlatvat rispaantuu ja niiden ihana vapauttava tuoksu valtaa huoneen jossa sinua lyödään surutta.