Tätä voi olla vähän hankala selittää oikeassa perspektiivissä. Aloitetaan siis ihan alusta:
4 vuotta sitten (ja siitä taaksepäin) käytin eräitä psyykeeseen vaikuttavia aineita kohtuullisen runsaasti. Sain psykoosinkin siitä jota hoidettiin normaalisti ja oireet kaikkosivat eivätkä ole palanneet. Lääkitystä ei ole ollut tarpeen jatkaa.
Elän näin yleismielenterveydellisesti normaalia elämää. Tunnen kyllä psykoottisten/skitsofreenisten ajatusten luonteen ja minulla ei sellaisia ole ollut laisinkaan yli 3,5 vuoteen.
Kuitenkin yksi asia on ilmaantunut... minä joskus - harvoin - ehkä tähän saakka 4-5 kertaa "räjähdän" öisin, tai se tuntuu siltä. Kokemus ei ole kuitenkaan epämiellyttävä. Olen noissa hetkissä usein ollut nukkumassa, sitten herännyt ja alkanut taas hiipimään kohti unta. Tietoisuus ei kuitenkaan ole kadonnut ja tunnen olevani valveilla. Olen usein ajatellut jotain syvällistä aihetta ja meditoinut noissa hetkissä jotain aihetta (yleensä globaalia). Vaivun huomaamattani jonkinlaiseen transsiin, luovutan kaikesta henkisesti ja sitten ***KABOOM*** tulee valtava räjähdys jonka koen tuhoavan aivan kaiken. Se ei satu vaan koen ko. räjähdyksen "itseni ulkopuolella", "kuulen" sen ja tunnen sen valtavan voiman mutta en kuuloaistimuksena vaan ennemminkin jälkeenpäin muistaen... En pelkää kokemusta vaikka se onkin hämmentävä koska tiedän herääväni normaalisti vähän myöhemmin. Ensimmäisellä kerralla se hätkähdytti...
Onko tälle mitään loogista yhtälöä? Aivokemian tasolla uskoisin asian olevan, kokemus on niin neutraali ja normaalin elämäni kannalta mihinkään liittymätön, harvinainen mutta silti toistuva.
4 vuotta sitten (ja siitä taaksepäin) käytin eräitä psyykeeseen vaikuttavia aineita kohtuullisen runsaasti. Sain psykoosinkin siitä jota hoidettiin normaalisti ja oireet kaikkosivat eivätkä ole palanneet. Lääkitystä ei ole ollut tarpeen jatkaa.
Elän näin yleismielenterveydellisesti normaalia elämää. Tunnen kyllä psykoottisten/skitsofreenisten ajatusten luonteen ja minulla ei sellaisia ole ollut laisinkaan yli 3,5 vuoteen.
Kuitenkin yksi asia on ilmaantunut... minä joskus - harvoin - ehkä tähän saakka 4-5 kertaa "räjähdän" öisin, tai se tuntuu siltä. Kokemus ei ole kuitenkaan epämiellyttävä. Olen noissa hetkissä usein ollut nukkumassa, sitten herännyt ja alkanut taas hiipimään kohti unta. Tietoisuus ei kuitenkaan ole kadonnut ja tunnen olevani valveilla. Olen usein ajatellut jotain syvällistä aihetta ja meditoinut noissa hetkissä jotain aihetta (yleensä globaalia). Vaivun huomaamattani jonkinlaiseen transsiin, luovutan kaikesta henkisesti ja sitten ***KABOOM*** tulee valtava räjähdys jonka koen tuhoavan aivan kaiken. Se ei satu vaan koen ko. räjähdyksen "itseni ulkopuolella", "kuulen" sen ja tunnen sen valtavan voiman mutta en kuuloaistimuksena vaan ennemminkin jälkeenpäin muistaen... En pelkää kokemusta vaikka se onkin hämmentävä koska tiedän herääväni normaalisti vähän myöhemmin. Ensimmäisellä kerralla se hätkähdytti...
Onko tälle mitään loogista yhtälöä? Aivokemian tasolla uskoisin asian olevan, kokemus on niin neutraali ja normaalin elämäni kannalta mihinkään liittymätön, harvinainen mutta silti toistuva.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tekemisissä jossain vaiheessa elämääsi okkultismin kanssa, niin se voisi selittää nuo... ihan kuin olisi jotain henkivaltajuttua. Jatka miettimistä muiden kanssa, mutta tämä kysymys tulle minulle nyt ekana. Jos vastauksesi on 'kyllä', niin apu löytyy, varmasti. Kysele edelleen.
Juup, olen ollut. Tavallaan. En mitenkään ohjatusti mutta psyykkisten ongelmieni aikaan harrastelin omatoimisesti yhtä sun toista okkultistista toimintaa omine ehtoineni, ekliktisillä tavalla.
Mutta lähdetään nyt siitä että tämän selitysmallin suhteen olen äärimmäisen skeptinen vaikken mitään koskaan täysin pois suljekaan.
Tosin lisää saa ja voi kertoa jos pystyy heittämään selitystä kehiin (harrastan yhä dualistisia selityksiä ja siksi suhtaudun myös "hörhöasioihin" varsin vakavasti). Asia ei minua haittaa sinänsä, etsin vain lisää tietoa ja syytä kokemukselle, en sinänsä minkäänlaista "apua" koska kaikkiaan kysymyksessä on neutraali asia ainakin itselleni.
menee sitten. Aika uskalias olet, minua huolestuttaisi ja lopettaisin huo harrastukset justiinsa. Mikäli vielä pääset niistä irti?
En usko, ettet hakisi kuitenkin tässä apuaKIN. Tosi oudoksi on mennyt. Apu tulee (psssst, kuiskaan...) Jeesukselle antautumisen kautta (tuon ollet kuullut 100 kertaa).
Tällä sivulla keskustelun aihe-ketju PELKOJA OKKULTISMISTA?, kirjoittanut nimim. "Älä leiki..." on aikamoinen tietopaketti, ken haluaa ymmärrystä. Sinä Aloittaja, elämä ON, vaarallisempaa kuin luulet. Nyt olisi Sinulla vielä mahdollista päästä ns. normaaliksi, jos halluut. (Mä ihan pelkäisin jos tapaisun sunlaisen!?)
Sä oot sekaisin eikä teksteissäsi ole järjenhiventäkään saati yritystäkään kohdata viestini sisältöä millään älyllisellä tavalla.
Se että pidät kristinusko-oopiumista ei tarkoita ettäkö minä sitä haluaisin piipussani poltella.
jaa.a. mitähän tuohon sanoisi.
käytin psykootteja. Rääkkäsin kehoa ylenpalttisella liikunnalla ja paastolla. Tein rituaaleja, ja pakotin itseni uskomaan niiden voimaan mantra-tekniikalla, vaikka perusluonteeseeni kuuluikin "en usko mitään ennen kun näen tai koen". Päädyin sairaalaan. masennuin. nousin ylös, tai potilasystävät nostivat. lopetin lääkityksen, ja jatkoin siitä mihin jäin sairaalaan joutuessani, ja päädyin sinne takaisin. ja viellä sama kolmannen kerran, kunnes onnistuin taistelemaan tieni sairaalasta ulos "parantumatta". koin täydellisen paranoiatilan ja taistelin siitä itseni ulos. Ja nyt tiedän olevani vapaa.
Tiedostan liikaa uskoakseni mihinkään "jeesus pelastaa soopaan" vaikka se tietyllä kuvainnollisella tasolla saattaa pitää paikkansakkin. Minä olen itse oman elämäni jeesus. En ole sitä sinulle. jos santaan, että olen satanisti, niin sitten sanotaan. sanoja, joilla sinulle on sinulle jonkinlainen merkitys, mutteivät merkitse minulle yhtään mitään. paitsi, että sinulla on tarve ilmaista itseäsi, ja toteutat luontaisia tarpeitasi.
Minulla on hyvä syy uskoa, että minulla on SE, mitä kerrotaan jesuksesta, budhasta, tai wäinämöisestä ja muista satujen sankareista.
jokainen kulkekoon polkujaan.
Itse koen tavallaan samaa mutta järkeistettynä, filosofisessa ja loogisessa muodossa. Se ei ole seurausta kokemistani asioista vaan siitä miten analysoin koettuja asioita. "Harha" ei opettanut minua vaan harha auttoi minua käsittelemään totuutta itseään harhana, tavoittamattomana - ja siksi hyväksymään tämän olemisen "häilyväisenä" ja toteutumismahdollisuuksiltaan rajattomana kompleksina.
Satanismi on väärä termi, ellei sitten puhuta kollektiivisesta moraalisesta satanismista... :)
Metsässä oleskelu auttaa. Kaikkiin ongelmiin. Mitä kauempana kaikesta "ihmis asutuksen merkeistä" , sitä parempi. Mp3 soittimet ja gameboyt kannattaa jättää kotiin. Ja kännykästä virrat pois (mukaan vain ongelmatilanteiden varalle)
Elinympäristöä voi sotkea sitten kaupungissa oleskellessa. Metsässä se ei ole suositeltavaa.