Iso Päätös!

hieno päätös! mulla myös takana pari vuotta kaloreiden laskemista ja ahmimisen ja paastoamisen vuorottelua. tällä viikolla päätin että nyt saa riittää ja en ole tiistain jälkeen laskenut kaloreita. tiiän että niitä on tullut enemmän kuin itselleni sallisin, mutta oon ajatellut, että ahmimishimot kyllä tasaantuu kun opin syömään nälän mukaan. ja vaikka nyt tulisikin pri kiloa lisää niiin on se silti sen arvoista, jos tästä paskasta pääsee yli. Tsemppiä hienolle päätöksellesi. muista että repsahduksia tulee ja ne kuuluvat toipumiseen, mutta älä paastoa niiden jälkeen vaan jatka hyvin alkanutta matkaasi. paastoaminen vain saa kierteen taas voimistumaan..

ja kärsivällisyyttä..miul auttoi kun kerroin siskolle sairaudesta..ei se tosin kokonaan loppunu silloinkaan,mut siitä paraneminen alkoi,kokonaan "paranin" kun tulin raskaaksi:) Ei oo häpeä pyytää apua, ennemminkin olla pyytämättä:)

minä haluaisin paastota ja oksentaa ja liikkua jotta laihtuisin. oon vaan niin laiska tai jotain et ku ahmin suklaata kilon ja ajattelen et kohta meen oksentaa nii parin tunnin päästä istun vieläki telkkarin ääressä ja sanon itelle et kohta kohta.. sit kaikki on menny jo suolistoon eikä tule ulos. haluaisin syödä terveellisesti mut himottaa makeaa aina. sairastin bulimiaa vuosia ja tavallaan vieläki mut nyt oon kyllästyny siihen. en halua lopettaa tai aloittaa teen mitä millonki hyväksi näen tai jaksan. mikähän syömishäiriö tämä on?

Onnea sulle tuohon!=) Minäkin aion alottaa huomenna terveellisen elämän! Tyhmää ja voimia vievää nämä ahmimis ja oksentelutouhut. Ajattelin lisätä proteiinin syöntiä ja vähentää hiilihydraattipitoisia ruokia, ku niitä yleensä sortuu ahmimaan. Kannattaa kokeilla. Mulla se toimi keväällä niin etten enää niin paljoa ahminut, enkä siksi myöskää oksennellut.

Itse olen kärsinyt bulimiasta 15 vuotta, ja joka kerta oon kauhean ahmimispäivän jälkeen tehny just samanlaisen päätöksen kun säkin.Kuitenkin taas tänään oon löytäny itteni sormet kurkusta pöntön ääreltä x 4.Välillä menee viikkoja etten yrjöä.Sillon harrastan hulluna liikuntaa ja syön kui lintu.Vituttaa tää jatkuva oravanpyörä ja oma sairas ajatusmaailma.Onnea ja tsemppiä sulle!Toivottavasti onnistut kukistamaan monsterisi!:)

Hei, ketjun aloittaja tässä, ajattelin kertoa miten Operaatio Paraneminen etenee.. Tosin takana vasta kolme kokonaista päivää, edessä vielä koko loppuelämä, mutta näin päivä kerrallaan! Olen siis syönyt terveellistä ruokaa enemmän ja vähentänyt kaloreiden säästämistä iltaan (eli itseni nälkiinnyttämistä ja ahmimisriskin lisäämistä päivisin), syön tiuhaan tahtiin eikä nälkä ehdi oikein edes tulemaan. Ahmituta ei :) Vaikka sokeri kyllä himottaa niin pirusti, sokeririippuvaisena.. Mutta tänään kokeilin nauttia sitä vähän ja kohtuudella; ostin jäätelötuutin ja söin sen hitaasti nautiskellen ja hyvää oli:) Enkä vähentänyt syyllisyydentuntoisena muuta ruokailua (mikä kuten tiedätte lisää vain ahmimishimoa) vaan söin kaiken muunkin (terveellisen) mitä olin päättänyt tänään syödä. Nälkä ei siis ollut missään vaiheessa, syyllisyys jäätelöstä ei painanut, ja kumma kyllä, niin se vaan EI ahmimiskohtaus lauennut!:) Jostain tämä voi kuulostaa pieneltä saavutukselta, mutta itselläni on voittajaolo:) Tiedän, että romahduksiakin on vielä edessä, varsinkin kun ruoka pyörii edelleen liikaa päässäni ja on niin suunniteltua (vaikka nyt jo suht runsasta ja terveellistä tämän suunnittelun ansioista), jossain vaiheessa kuri todennäköisesti tulee pettämään. Mutta koska olen realistinen ja lukenut aiheesta ja tiedän että repsahdukset mahdollisia, aion jatkaa taisteluani päivä kerrallaan ja jos noin käy, unohtaa asian ja jatkaa tätä uutta syömisrataani taas seuraavana päivänä. On ihanaa kun näinä päivinä ei ole ollut nälkä, eikä ole tarvinnut ahmia:) Syökää ihmiset,syökää! Terveellisesti ja paljon ja herkkujakin itsellenne sopivissa määrin sallien! Tämä syömishäiriö-mörkö on paha ja ilkeä, mutta ehkä ei sittenkään mahdoton voittaa...!!!

No näinhän siinä kävi, repsahdin... Miksi??? Takana oli jo kuusi kokonaista tervettä päivää, söin päivisin tarpeeksi (=paljon) ja terveellisesti, ei ollut missään välissä nälkä eikä ahmituttanut. Olin päättänyt että lauantai saa sitten olla karkkipäivä, ja sallin itselleni ison karkkipussin sortumatta kuitenkaan ahmimaan. Minkäs teet kun makiaa himottaa. Säästelin sitten taas vanhan kaavan mukaan alkupäivän kaloreita että voisin paremmalla omallatunnolla karkkini nauttia. Ostin ison namupussin, ja jostain se ahmimismörkö taas ilmeistyi; naps vain ja päässä pimeni, päivän aikana meni pari jäätelöä, kolme korvapuustia, 5 pientä suklaapatukkaa ja yksi pieni suklaalevy, pari lihariisipasteijaa.. Hyi yäk. Jostain yöllä pahoinvoinnin keskeltä ilmestyi kuitenkin se minä, joka haluaa parantua, ja heitin edes loppupuolen korvapuusti-pussista roskiin. Ihan sen takia jo tänään positiivisempi olo kuin yleensä ahmimispäivän jälkeen. Aion taas jatkaa taistelua. En rankaise itseäni (vaikka mieli tekisi) paastoamalla tänään -no, ehkä syön kuitenkin ihan hiukan kevyemmin kuin normaalisti kompensoidakseni eilistä ahkyä,mutta nälkää en aio nähdä.. Saa nähdä kuinka tämä Operaatio Paraneminen tästä repsahduksesta jatkuu. Minkä helvetin takia tämän pitää olla niin vaikeaa!?