Yleensä masennuksella on jonkinlaiset juuret. Esim. vaikkapa, että jonkun vanhemmat eroavat ja se on niin kova pala, että tulee hiukan masentuneeksi. Sen jälkeen olo vain pahentuu eikä se sitten enään ole pelkästä vanhempien erosta kiinni, vaikkakin sai sieltä alkunsa.
Itselläni masennus alkoi yksinäisyydestä ja uskon, että se on edelleen se vahvin lenkki, joka pitää minua masentuneena. Jos saisin ystäviä, oloni olisi varmasti parempi. Vaikkakaan kokonaan tämä olo ei voi ystävien avulla lähteä...
Itselläni masennus alkoi yksinäisyydestä ja uskon, että se on edelleen se vahvin lenkki, joka pitää minua masentuneena. Jos saisin ystäviä, oloni olisi varmasti parempi. Vaikkakaan kokonaan tämä olo ei voi ystävien avulla lähteä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun masennus alkoi kun mies petti ja loukkasi minua muutenkin, ei ollut rakastanut minua suhteemme aikana.
Oma elämäni muuttui vuonna 1998, kun vanhempani päättivät erota.Olin 15-vuotias ja osasin jotenkin käsitellä asiaa, mutta tietysti toisen vanhemman jääminen pois läheltä vaikutti.Muutin Jyväskylään äitini ja veljeni kanssa.Ensimmäiset vuodet täällä oli loistavia ja elämä hymyili.Kaikki oli kunnossa.Kaveripiirissäni täällä aloimme käyttää huumeita ja siitä alamäki alkoi.Silloin kun vielä käytin en tajunnut tilanten vakavuutta ja elin "täysillä" tilanteessa.Käyttöä kesti vuosia,mutta onneksi tajusin lopettaa.En tiedä missä nyt olisin,jos olisin käyttöä jatkanut.
Elämäni varrella on viime vuosina tapahtunut paljon vaikeasti käsiteltäviä asioita. Huumeiden käyttö on melko paljon rasittanut omatuntoani.Onneksi olen osannut hakea näihin apua. Vanhempien ero, huumeiden käyttö ja sairastaminen ovat rsittaneet niin henkisesti kuin fyysisestikin.Tämä on vaikuttanut osalta jokapäiväiseen elämääni pitkään,mutta alan hiljalleen saada taas elämästä paremman otteen ja näin nauttia elämästä.Sen voin kaikille masentuneille ihmisille sanoa,että lääkkeet ja terapia ovat toki hyviä apukeinoja saada henkistä hyvinvointia parannettua.Lopulta kumminkin sinä itse olet se henkilö,josta kova tahto oman elämän parantamiseen täytyy löytyä.Vaikka voimia ei paljoa ole niin tehkää pieniä asioita edes päivittäin,joista on teille hyötyä.
Masentuneisuuden alkamiselle on miljoonia eri syitä.Meille jokaiselle ne ovat yksilöllisiä.Itselleni olen saanut apua esimerkiksi kirjojen lukemisesta(suosittelen luettavaksi Ben Furmanin kirjan:koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen lapsuus). älkää antako kirjan nimen hämätä,jos se häiritsee.Myös urheilu antaa energiaa,mikä nyt on päivänselvä asia.Pahin ongelma mulle oli se,että lukitsin itseni kotiin lähes koko ajan enkä nähnyt edes kavereita.Hyvää lääkettä on juuri se,että vietät mahdollisimman paljon aikaa ystäviesi kanssa.Yksin kotona oleminen saa negatiiviset ajatukset pyörimään mielessä.Mulle se on ollut ehkä ongelmista pahin.Toivottavasti ihmiset luette tekstin ja kommentoikaa mitä mieltä olette näistä asioista. Kertokaa myös omia mielipiteitä..
Minun masennukseni sai alkunsa kuudennella luokalla kun entinen ystäväni kääntyi minua vastaan ja rupesi puhumaan paskaa muillekkin. Vähä vähältä sitä tuli onnettomammaksi ja yksinäisemmäksi. Seiskalla olin siinä tilanteessa, että menin ajatuksistani puhumaan ja sain kuulla sen olevan masennusta. Nyt olen aloittanut lukion edelleen masennuksesta kärsien. Olen yhä, tai tunnen olevani yksin vaikka minulla on kaksi todella hyvää ystävää. Toinen ystävistäni on minulle todella tärkeä ja tiedän olevani sitä myös hänelle. Ymmärrämme toisiamme ja joskus ulkopuolisesta voi olla vaikea ymmärtää keskustelujamme, sillä saatamme jättää lauseita kesken tai sanoa jonkin lauseen joka ei näennäisesti liity mihinkään, mutta me tajuamme sen.
olen 22 vuotias mies ja haluaisin tavata uusia ihmisiä. Ei minullakaan ystäviä ole liikaa ja kärsin vielä masennuksesta. Olen lappeenrannasta...
masennukseni johtuu siitä, kun olen niin ujo ja estynyt. oikeasti olen sosiaalinen, ja tahtoisin olla ihmisten kanssa, mutta kun en uskalla.
aluksi saatan jutella, kun tapaan ihmisen, mutta kun pitäisi tehdä syvempää tuttavuutta, lukkiudun täysin. enkä tiedä mistä tuollainen johtuu...
tuollainen masentaa, ja kun masentuu tarpeeksi, niin sitten ei enää huvitakaan jutella ihmisille... tulee sellanen noidankehä.
tuollainen tapaus minulla...
oikeasti olet sosiaalinen, mutta nyt et uskalla? oletko käynyt lääkärissä?:) kävin eilen aurorassa koska olo oli sietämätön, ahdistaa, hikoiluttaa, tärisyttää; pelkään siis ihmisiä?. en kuvitellutkaan että kaikki johtuisi alunperin masennuksesta.en kyllä jaksanut tehdä mitään mutta ajattelin "enhän minä.." niin se olikin; masennuin, eristäydyin, ahdistuin.. onneksi menin lääkäriin, vaikkakin aika myöhään..sain lääkkeet ja kohta psykiatrille .
Olen ollut jo useamman vuoden masentunut, joskus menee oikeastaan ihan hyvin ja joskus tuntuu että elämä ei kulje eteenpäin sitten ei millään...
Ketään ei ole kenelle avautuisin ja kertoisin pahasta olostani. Kavereita on, ystäviä joille uskaltaisin kertoa kaiken ei löydy ainuttakaan.
Nämä kaverit on semmosia "terve, miten menee, hyvin,ostinpa uudet kengät, jaa ihan hienot.." tyyliin pintapuolista jauhantaa..
Paras ja ainoa ystävä lähti ulkomaille ja huomasin että mielenterveys(minun siis) romahti täysin. Harkitsin itsemurhaa jo turhankin vakavasti, säikähdin ja yritin saada elämää kuntoon.
Jotenkin elämä onkin jo kunnossa. Työrintamalla näyttää ihan hyvältä, parempaan suuntaan koko ajan menossa. Olin puoli vuotta työtön ja se painoi aika raskaasti mielialan alas.. Joten pientä piristystä elämässä..
Silti ne kaverit.. Tarvitsen hyvää ystävää joka kuuntelee ja avautuu itsekin. Syvää luottamusta, että tietää että kaiken voi kertoa ilman että muut saa koskaan tietää "luurangoista" kaapissasi. Ystävää joka nyt kun pitkäaikainen parisuhteeni päättyi, lohduttaisi ja antaisi itkeä olkaa vasten.. Halaus ei tekisi pahaa just nyt..
Pitää ilmeisesti hankkia se koira mistä olen haaveillut jo niin kauan :)
Luin jostakin että jos masennus kestää yli kaksi kuukautta, kannattaa hakea apua. Entä neljä vuotta?
Lääkkeitä en halua kokeilla, ammatti-ihmisen kanssa voisi jutella jos olisi varaa..
Tällainen tarina.. Netti on oikeastaan ihan kiva ystävän korvike, saa purkautua tänne sopivin väliajoin ja ehkä jaksaa sitten taas huomiseen..