Tuolla lihotusfoorumilla käydään veristä taistoa siitä, onko lihavuus ”itseaiheutettu” ihmisen tila?
Masennus ja lihavuus käyvät monasti käsi kädessä, ihminen syö suruunsa, on vanha sanonta. Masennus ja syömishäiriöt ovat tätä päivää eikä mielestäni sitä juuri itse aiheuteta, kuten ei masennustakaan. Näillä foorumeilla käy "vittuilemassa" oikeita lääkäreitä jopa professoreja, mutta jutut eivät kyllä kieli kovin suuresta tietämyksestä. Sen sijaan ne tuntuvat kertovat melkoisesta asenteellisuudesta, kuten tuo oma karrikoitu heittoni "Masennus – itseaiheutettu tila".
Ihmissuhteet ovat monen masennukseen lähtökohta. Kun foorumilla joku purkaa tuntojaan erosta ja siitä miksi vaimo petti. Foorumin "vastaisku" kuuluu: olit niin huono panemaan ja muijas sai parempaa" - lyötyä lyödään kun vierasta sikaa. Siis avioero johtuu siitä, että kumppani saa parempaa tai jopa siitä, että sinulla on liian pieni. Lihavuus johtuu siitä, kun olet laiska, saamaton, syöt pelkkiä herkkuja ja roskaruokaa, koska olet vielä tyhmäkin.
Älä hyvä mies/nainen masennu, kyllä sitä pärjää kun on tarpeeksi luja luonto ja ruoskii itseään eteenpäin.....masennus on vain henkistä velttoilua? Mies menee vaikka läpi harmaan kiven ja kun on tarpeeksi kova kunto ei ihmiseen enää pysty muu kun luuvalo ja rautasaha. Edesmennyt kansantaiteilija Tapio Rautavaara sanoi aikanaan, että: "miehellä on oltava niin kova kunto, jos sen heittää tiilisenään se jää kynsistään roikkumaan". Toki Tapsaltakin loppui ennen psyykkinen kun fyysinen kunto vaikka tapaturmaisesti kuoli.
On selvää, että psyykkinen kunto on sidoksissa fyysiseen kuntoon, mutta ei sekään ole mikään itseisarvo. Moni vielä hyvässä fyysisessä kunnossa oleva urheilija masentuu, alkoholisoituu ja läpikäy melkoisia kriisejä. Tottahan toki tavallinen dallaaja jaksaa paremmin kun käy lenkillä ja hoitaa kuntoaan. Kuntoilu auttaa myös selviytymisessä masennuksesta (oma kokemus) ja on varmasti tuhat kertaa parempi kun ryypiskely, josta masentuneen on ehdottomasti pysyttävä erossa.
Kaiken takana on positiivisuus. Kun taivas putoaa, on syytä etsiä edes joitain ilonpilkahduksia, vaikka vain pieniä hyviä hetkiä elämästä. Vaikka positiivisuus tuntuu aivan turhanpäiväiseltä asialta se on kuitenkin se joka vie eteenpäin. Ajettuani itseni työssä burn outtiin ja sitä kautta masennukseen, opettelin iloitsemaan ensin yksinkertaisista jokapäiväisistä asioista. Omalla kohdallani pyrin välttämään kaikkea draamaa, tunnekuohuja, itseni ruoskimista, pyrin elämään mahdollisimman yksinkertaista tervettä perhe-elämää. Kaikilla ei ole perhettä, varsinkaan avioerotilanteissa, mutta ne yksinkertaiset asiat arkielämästä löytyvät silti. Kaiken A ja O on positiivinen ajattelu, niin naivia kun se onkin, jokaiselle päivällä olisi hyvä löytyä pieni valonpilkahdus, mikä tahansa.
Masennus ja lihavuus käyvät monasti käsi kädessä, ihminen syö suruunsa, on vanha sanonta. Masennus ja syömishäiriöt ovat tätä päivää eikä mielestäni sitä juuri itse aiheuteta, kuten ei masennustakaan. Näillä foorumeilla käy "vittuilemassa" oikeita lääkäreitä jopa professoreja, mutta jutut eivät kyllä kieli kovin suuresta tietämyksestä. Sen sijaan ne tuntuvat kertovat melkoisesta asenteellisuudesta, kuten tuo oma karrikoitu heittoni "Masennus – itseaiheutettu tila".
Ihmissuhteet ovat monen masennukseen lähtökohta. Kun foorumilla joku purkaa tuntojaan erosta ja siitä miksi vaimo petti. Foorumin "vastaisku" kuuluu: olit niin huono panemaan ja muijas sai parempaa" - lyötyä lyödään kun vierasta sikaa. Siis avioero johtuu siitä, että kumppani saa parempaa tai jopa siitä, että sinulla on liian pieni. Lihavuus johtuu siitä, kun olet laiska, saamaton, syöt pelkkiä herkkuja ja roskaruokaa, koska olet vielä tyhmäkin.
Älä hyvä mies/nainen masennu, kyllä sitä pärjää kun on tarpeeksi luja luonto ja ruoskii itseään eteenpäin.....masennus on vain henkistä velttoilua? Mies menee vaikka läpi harmaan kiven ja kun on tarpeeksi kova kunto ei ihmiseen enää pysty muu kun luuvalo ja rautasaha. Edesmennyt kansantaiteilija Tapio Rautavaara sanoi aikanaan, että: "miehellä on oltava niin kova kunto, jos sen heittää tiilisenään se jää kynsistään roikkumaan". Toki Tapsaltakin loppui ennen psyykkinen kun fyysinen kunto vaikka tapaturmaisesti kuoli.
On selvää, että psyykkinen kunto on sidoksissa fyysiseen kuntoon, mutta ei sekään ole mikään itseisarvo. Moni vielä hyvässä fyysisessä kunnossa oleva urheilija masentuu, alkoholisoituu ja läpikäy melkoisia kriisejä. Tottahan toki tavallinen dallaaja jaksaa paremmin kun käy lenkillä ja hoitaa kuntoaan. Kuntoilu auttaa myös selviytymisessä masennuksesta (oma kokemus) ja on varmasti tuhat kertaa parempi kun ryypiskely, josta masentuneen on ehdottomasti pysyttävä erossa.
Kaiken takana on positiivisuus. Kun taivas putoaa, on syytä etsiä edes joitain ilonpilkahduksia, vaikka vain pieniä hyviä hetkiä elämästä. Vaikka positiivisuus tuntuu aivan turhanpäiväiseltä asialta se on kuitenkin se joka vie eteenpäin. Ajettuani itseni työssä burn outtiin ja sitä kautta masennukseen, opettelin iloitsemaan ensin yksinkertaisista jokapäiväisistä asioista. Omalla kohdallani pyrin välttämään kaikkea draamaa, tunnekuohuja, itseni ruoskimista, pyrin elämään mahdollisimman yksinkertaista tervettä perhe-elämää. Kaikilla ei ole perhettä, varsinkaan avioerotilanteissa, mutta ne yksinkertaiset asiat arkielämästä löytyvät silti. Kaiken A ja O on positiivinen ajattelu, niin naivia kun se onkin, jokaiselle päivällä olisi hyvä löytyä pieni valonpilkahdus, mikä tahansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi, mutta minulla meni vähän ohi se, että mikä oli sinun punainen lanka tekstissäsi.
Minä en koskaan ole syönyt suruuni. Päinvastoin. Paino tippui kuin lehmän häntä, kun masennuin. Fyysinen kuntonikin on ollut aina hyvä. Olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti jne. Ihmissuhteet ovat olleet kohtalaisen hyvässä kondiksessa. Takaiskuja on toki ollut, mutta niinhän kaikilla.
Minulla masennus tuli asteittain. En vaivautunut kuuntelemaan hätämerkkejä, joita keho lähetti vaan jatkoin entiseen malliin. Olinhan saanut kasvatuksen, jonka mukaan ei saa näyttää heikkouttaan vaan pitää olla vahva loppuun asti. Kulissien ylläpitäminen oli tärkeämpää kuin oman itsensä huomioiminen. Totaalisen romahduksen äärellä annoin lopulta periksi ja raahauduin lääkäriin. Diagnoosi: vaikea masennus.
Masennukseen sairastuminen oli minun kohdalla tietyllä tapaa pelastus. Tuskin olisin kyennyt jatkamaan enää kauaa samaan malliin. Oli pakko katsoa itseänsä peilistä ja tajuta miten naurettavasti on toiminut ja käyttäytynyt. Samalla tapahtui aika kova ihmissuhteiden uudelleenjärjestely. Tylysti sanoen kaikki, jotka olivat suhtautuneet ongelmiini vähättelevästi ja ilkeästi lensivät pihalla ja jäljelle jäivät ne, jotka oikeasti halusivat olla osa elämääni.
Vaikea masennus toi mukanaan olotilan, jolloin mikään ei tuntunut miltään ja tuon olotilan avulla uskalsin lopulta myöntää ongelmani. En enää jaksanut enkä halunnut välittää mitä muut ajattelevat tai sanovat.
En pidä itse masennusta itseaiheutettuna, mutta masennuksen pääseminen niin pahaksi kun se minulla meni oli kyllä itseaiheutettua. Tai mikä nyt sitten katsotaan itseaiheutetuksi. Kaipa kaiken voi katsoa itseaiheutetuksi, jos vääntää asiaa tarpeeksi.
Mielialapsykoosit ovat skitsofrenian ohella toinen yleinen psykoosiryhmä. Ne jaetaan depressiiviseen eli unipolaariseen ja maanis-depressiiviseen eli bipolaariseen (kaksisuuntaiseen) sairauteen. (Unipolaarinen tarkoittaa yksi-, bipolaarinen taas kaksinapaista tai -vaiheista.) Pelkkä maaninen oireilu on harvinaista.
Mielialapsykoosit ovat yhteensä varsin tavallisia, ja niistä kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä lähes 10% väestöstä. Naisilla ne ovat n. kaksi kertaa tavallisempia kuin miehillä. Vaikuttaa siltä, että tämä sairausryhmä on yleistymässä. Ne ovat selvästi periytyviä sairauksia, ja arvellaan, että määrätyn tyyppinen alkoholismi ja eräät ahdistuneisuushäiriöt periytyvät samoissa suvuissa.
Mielialapsykoosien mekanismiksi epäillään aivojen välittäjäaineiden vaikutuksen epätasa- painoa, kuten skitsofreniassakin, mutta näissä arvellaan syynä olevan serotoniinin ja noradrenaliinin tason vaihtelut: karkeasti ottaen niistä on depressiotiloissa puutetta ja maniavaiheessa ylituotantoa. Myös muilla välittäjäaineilla lienee osuutta asiaan.
Näissä sairauksissa on havaittu myös erilaisia biologisia muutoksia: mm. potilaiden uniprofiili poikkeaa terveistä henkilöistä, kortisoliaineenvaihdunnan säätelyssä on poikkeavuutta ja kilpirauhasen toiminnan säätely vaikuttaa vajavaiselta. Syyksi on arveltu häiriöitä keskiaivojen toiminnassa.