koulutusohjelmaan pakolliseksi kaikille kunnon psykologian kurssi persoonallisuushäiriöistä. Porukka oppisi tunnistamaan ja varomaan häiriintyneitä ihmisiä ja säästyisi monelta harmilta. Säästyisi myös yhteiskunnan varoja, kun ei tarvitsisi hoitaa näitä narsisitien ym. peroonallisuushäiriöisten uhreja.
Keskiasteen
piinattu
13555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
perustele paremmin. sinä tyhmä ihminen
tälläkin hetkellä narsistien ja muiden persoonallisuushäiriöiseten oikkujen keskellä elää porukkaa, joka yrittää pitää elämän edes jotenkin kassassa ja lopulta väsyy.
Itse elin melkein 10 vuotta rajatila peroonallisuushäiriöisen kanssa. Elämä oli yhtän vuoristorataa, koskaan ei tiennyt minne kaveri singahtaa seuraavaksi, mistä mitättömästä asiasta saa raivokohtauksen ja raivoaa yötä päivää päivätolkulla. Töihin ei viitsinyt mennä, mutta rahaa paloi.
Lopulta tuli totaalinen uupumus ja masennus, kun tajusin, etten pysty pitämään talouttamme pystyssä. Häirikön ja rahasta mitään tajuan kanssa se oli täys mahdottomuus. Lisäksi en jaksanut enää niitä loputtomia raivokohtauksia ja vänkäämistä mitättömistä (hammastahna väärällä puolella pesuallasta tms) asioista.
Väsyin täydellisesti. Edessä terapia, mielialalääkkeet ja pitkäsairasloma. Häiriköstä oli lisäksi hiton vaikea päästä eroon. Eihän se ääliö meinannut tajuta, että suhde on loppu. Etsikööt uuden uhrin. Eroon pääsemiseen meni melkein kolme vuotta. Kiitos terapian, että jaksoin.
Vaikka velkaa jäi v....ti ja luottotiedot meni, elämä vihdoinkin taas hymyilee. Ihanaa, kun saa nukkua yönsä rauhassa, juoda aamukahvinsa rauhassa, olla töissä soitoilta rauhassa, rahatkin veloista huolimatta saan taas riittämään elämiseen ym. ym.
Olisin säästynyt paljolta, jos olisin tunnistanut persoonallisuushäiriöisen ajoissa, ennen kuin aloin vakamanpaa suhteenseen. Yhtesikunta olisi säästänyt terpia ja lääkekuluni sekä sairaslomani.
Toki se olisi paha juttu peroonallisuushäiriöisille, jos porukka opettetaisiin tunnistamaan häiriintyneet ajoissa. Kukapa niitä sitten palvelisi?
Sinulla ei taida olla oikein tietoisuutta mistään eikä koulutusta mistään päätellen tuosta jutustasi. Luulet tietäväsi kaiken vaikka, et todellisuudessa tiedä mitään. Oletko edes tyytyväinen itseesi? Kärsitkö itse ongelmista joita häpeät ja (lainatakseni nimimerkkiäsi) piinaat muita sen vuoksi. Toisin sanoen vedä ***** päähän ja pakene vuorille! En toki halua olla töykeä, mutta se sattuu olemaan sopivin ilmaisu asialla!!!
kolahtaa peroonallisuushäiriöiseen.
on diagnoosin saanut rajatila persoonallisuushäiriöinen.
Enpä tosiaan kuvittele tietäväni kaikkea mistään. Tiedä vain todella hyvin millaista on elää rajatila tapauksen kanssa.
Nyt olen elämääni todella tyytyväinen, kun elämään on taas palannut rauha ja turvallisuus. Meni vaan hukkaan vuosia häirikön kanssa, kun en tajunnut lähteä enne kuin väsyin lopullisesti.
Nimimerkkiä käytin, koska oli häirikön piinattavana. Eroon pääseminen on sitten oma lukunsa. Kun oli ilmoittanut, että suhde on loppu, ex ensi yritti olla mielinkielin, toi kukkia, lahjoja, itki ja aneli. Kun ei tehonnut, sitten alkoi uhkailut. Lopulta kai löysi uuden uhrin, kun pääsin siitä eroon.
Kyllä häpesin sitä, että annoin toisen terrorisoida ja pompottaa itseäni vuosia. Siitäkin häpestä pääsin sitten terapiassa.
Tunnistitko itsesi häirikkönä, vai miksi niin ärähdit?
Itse kärsin vaativasta persoonallisuudesta ja en mitenkään peittele sitä. sen lisäksi minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, kärsin paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, syön lääkettä jos jonkinmoista joista ei tunnu olevan apua juurikaan. Silti perheeni jaksaa minua. On kurjaa jos sinulla kävi huono tuuri exäsi kanssa. Älä silti leimaa kaikkia muita jotka kamppailevat ongelmiensa kanssa. Tiedät vain millaista on elää persoonallisuushäiriöisen kanssa, mutta et todellakaan tiedä miltä hänestä tai muista hänenkaltaisistaan tuntuu. Joskus on syytä mennä hieman itseensä ennen kuin laukoo syytöksiään julki. En itse tietäisi miltä minusta mahtaisi tuntua tai mitä tekisin jos perheeni hylkäisi minut sen vuoksi, että minussa on omat vikani. En väitä, että uhkailu on suotavaa, mutta silti painotan sanaa yleistäminen! On sinulla otsaa tulla ilmoittamaan tänne kuinka huonoja kaikki mielenterveysongelmaiset ovat. Täällä ihmiset minun mielestäni yrittävät löytää ratkaisuja, ei kuulla kuinka huonoja ovat.
Miksi muuten olisin vastannut. Tuskin jos en tietäisi asiasta mitään en vaivautuisi kirjoittamaan. Oliko ilmoituksessasi jokin pointti?
tarvitse kärsiä häiriköivästi ihmisestä. Sääliksi perhettäsi käy.
Mielenterveysongelmat ovat eri asia kuin persoonallisuushäiriö. Itse kärsin myös vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta, kiitos personallisuushäiriöisen. Tosin masennus on jo hellittämässä, toisinaan vielä ahdistaa.
Meinaatko, että koska olet persoonallisuushäiriöinen ja kärsit siitä saat riehua, raivota, kiristää, uhkailla, kiskoa toisen sängystä ylös keskellä yötä, soitella töihin, puhua paskaa selän takana, varastaa autonavaimet ja lompakon, ettei toinen pääsisi töihin, antaa rahan, mitä et edes ole tiennannut, palaa vähät välittäen siitä, vaikka sähkölasku ja vuokra on maksamatta, ym. ja lähellä eläviesi on kärsittävä siitä? Tuo on tyypillistä persoonallisuushäiriöiselle.
En tosiaankaan viitsi uhrata ainoaa elämääni enää häirikön orjana.
Onneksi ole nyt vapaa.
Ei ole muiden syytä, että sinulla kävi huono tuuri ihmissuhteessasi. Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, ettet ole siltikään oikeutettu haukkumaan täällä olevia ihmisiä. Et myöskään tiedä mitä on kärsiä omasta sairaudestaan. Kyllä tiedän kuinka rankkaa masennus on, mutta silti samaistat liikaa. Persoonallisuushäiriöitäkin on monenlaisia jos satut tietämään. Kaikki eivät ole sitä mitä sinun ex-miehesi. On oma syysi jos et puuttunut aikanaan tilanteeseen. Nyt syytät siitä täällä olevia ihmisiä. Anna muiden rauhassa hakea ratkaisua ongelmiinsa ilman syyllistämistä!
se oma moka onkin, kun en lähtenyt ajoissa pois. Tiedän vain, etten todellakaan ole ainoa vaan meitä peroonallisuushäiriöisten uhreja on ihan liian monta.
Muuten, kyseessä oli ex muija.
Se on aivan sama kuinka paljon sinun kaltaisiasi ihmisiä on, se ei sinun menneisyyttäsi muuta. Eikä myöskään muiden arvostelu. Olen ajatellut asiaa sinun kannaltasi, mutta sinä et tee minun ja muidenkin kohdalla samoin. Ajattelet tässä asiassa omaa napaasi . Exälläsi ei kaikesta huolimatta ollut varmaan helppoa ja , veikka hän ei sitä myöntäisikään, niin ei ole varmaan helppo nykyäänkään. Muistathan, että asioilla on aina kaksi puolta!
minä sen tiedän, ettei ex:llä helppoa ollut. Yritin tukea, lohduttaa, ymmärtää, auttaa minkä pystyin ja jaksoin. Se varmaan oli yksi syy, miksi niin kauan ex:n kanssa oli yhdessä. Ex vaan ei yrittänyt auttaa yhtään itseään. Ei suostunut menemään hakemaan apua masennukseen ja raivokohtauksiin, vaikka usein lupaituikin. Aika oli mtt:n varattuna useamman kerran. Joka kerta se peruttiin, leimaavat kuulemma hulluksi. Olisin mennyt hänen kansaan tai ollut menemät, ihan niin kuin olisi halunnut. Kun minä sitten lopulta hain loppuunpalaneena apua itselleni, ex kertoi kylällä, että joutu raukka asumaan mielisairaan hullun kanssa.
Mistäs sinä muuten niin hyvin tiedät, että tuijotan vain omaan napaani? Jos todella olisin ajtellut vain itseäni, en olisi viitisinyt yrittää auttaa ex:ää.
Vasta terapeuttini kertoi minulle, etten voi auttaa ex:ni niin kauan kuin hän ei halua itse auttaa itseään ja sitä persoonallisuuhäiriöiset eivät yleensää tee.
Onnittelut sulle rohkeasta ja ainoasta oikeasta ratkaisusta! Bipolla on nyt varmaan vähän huono mieli, ei me muut voida sille mitään. Että moikka vaan sulle pitkästä aikaa Bipo, jos luet tämän!
Olen itse ollut se huonosti käyttäytyvä osapuoli: masentunut ja itsetuhoinen, mutta suostuin hakemaan apua. Ja sitä sainkin. Tajusin minäkin, että jos en apua olisi hakenut, olisimme lopulta molemmat masentuneita ja perhe olisi pikkuhiljaa hajonnut omaan mahdottomuuteensa.
Olet sinäkin maksanut raskaan hinnan suhteestasi, mutta nyt sulla on mahdollisuus rakentaa itses pikkuhiljaa entistä ehompaan kuntoon ja ottaa elämä vastaan taas hiukan viisaampana, sitten kun jaksat. Mutta älä pidä kiirettä, kyllä se elämä sua jaksaa odottaa. Ja hei, radio Novalta tulee just, kuinka sattuikaan kappale selfcontrol!