Kun erosimme, sovimme yhteishuoltajuudesta. Nyt käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että ex-mieheni uusi avovaimo ei hyväksy lasten käyntejä isänsä luona. Olen ajatellut, että ex-mieheni on "tossun alla", mutta lasten takia harmittaa, että yhteys isään jää todella vähäiseksi. Olen lasten puolesta myös äärettömän vihainen tälle uudelle avovaimolle, koska ei edes tervehdi lapsiani saati että juttelisi nähdessään heille jotain. Ex-mies käy yksin lasten syntymäpäivillä, avovaimo ei tule, vaikkei minulla muuten häntä vastaan mitään olekaan. Aika erikoinen persoonallisuus tämä nainen, mutta kai ex-mieheni mielestä PAREMPI, kun hänen takiaan meille ero tulikin..
Yhteishuoltajuus ei toimi
Lilli
131532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä en suostunut aikoinani yhteishuoltajuuteen,siitä saan nyt kiittää itseäni.
Minusta tuntuu, että minä tein virheen kun suostuin siihen...
niin minun veljeni teki myös yhteishuoltajuuden entisen vaimonsa kanssa kolme vuotta sitten,puolen vuoden kuluttua hänen ex_puolisonsa alkoi seurustella ja siihen myös lopahti niin sanottu yhteishuoltajuus,siitä otin oppini etten ottanut yh_huoltajuutta kun minä erosin.sitä ei saa edes purettua millään,olen kuullut että ainoastaan insesti saa sen purettua,niin että jos ottaa yh:huoltajuuden niin se on sitten kestettävä,harmi kun et kysellyt tälläisesta asiasta mistään taholta päin,joulu mieltä teille kumminkin.
Vietämme lasten kanssa Hyvän ja Rauhallisen Joulun. Lapset tuskin käyvät joulunpyhinäkään isänsä luona, ei ainakaan isi ollut puhunut heille mitään. Minulle ei uskalla puhua, kun ei ota lapsia koskaan luokseen, tietää, etten malttaisi pitää suutani kiinni vaan antaisin tulla.. Toisaalta en ole sen tyyppinen ihminen, että kyselisin häneltä, että milloin olet ajatellut ottaa lapset luoksesi. Luulenpa vaan, että jossain vaiheessa lapset alkavat vieraantua isästään. Vanhin lapsenikin kerjää isältään vain rahaa.. Mutta Hyvää Joulua myös sinulle ja kaikille muillekin palstan lukijoille ja vielä parempaa Uutta Vuotta 2003 meille kaikille!
Olen itse ollut pitkään yhdessä Yh-isän kanssa, jolla on
kahdeksan vuotias poika. Pojan äidin kanssa on yhteishuoltajuus sovittu.
Minua rassaa se, ettei pojan äiti pidä poikaansa yhteyttä kuin kerran kahdessa kuukaudessa.
Puhelun puheluakaan ei välillä kuulu. Lomilla joskus ottaa poikaa, mutta ei puhettakaan joka
toinen viikonloppu tms. Huomaan kuinka äidin välinpitämättömyys rassaa poikaa ja pahalta tuntuu.
En voi käsittää mikseivät ihmiset pidä huolta lapsistaan.
Poika on minulle kuin oma, vaikka ei olekaan. Rakastan häntä silti paljon ja jos häneen sattuu, sattuu
minuunkin.
En missään nimessä olisi pahoillani tai katkera jos hänen äitinsä pitäisi poikaansa enemmän yhteyttä.
Lapsen parasta on aina ajateltava. muu tulee sen jälkeen.
Mukavaa joulua kaikille!
Kuulostaa siltä että tuo "isin uusi" on kovin nuori, tai ainakin epävarma itsestään ja suhteestaan. Ei hän muuten käyttäytyisi tuolla tavalla. On vain mustasukkainen. Ikävää jos isä lähtee mukaan touhuun, mutta ilmeisesti ei, jun hän tulee yksin syntymäpäiville. Toivottavasti tilanne muuttuu kun nainen saa lisää itseluottamusta tai... Suhde päättyy...
Nuoruudesta ei ole kysymys... Tämä uusi on nimittäin minua yli 10 vuotta vanhempi.. Vanhassa vara parempi, näinhän se sanontakin kuuluu. Mutta, epävarmuus suhteesta varmaan vaivaa, uskon että pelkää edelleen, että lasten "avulla" yritän saada ex:n takaisin, jota ei kuitenkaan TÄSSÄ JÄRJESSÄ tule tapahtumaan. Jollen löydä itselleni hyvää, siis TODELLA HYVÄÄ, miestä kaikin puolin, niin en kyllä huoli ex:ääkään takaisin. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, mutta itsekukin tekee omat ratkaisunsa elämänsä kanssa ja tämä on exäni valinta. Miehet taitavat aika usein näissä tapauksissa ajatella ihan jollain muulla kuin yläpäällään.
Tuntuu, että nyt on teillä mennyt käsitteet sekaisin.
Yhteishuoltajuus vanhemmilla on automaattisesti, jos ollaan oltu avioliitossa lasten synnyttyä. Sen voi purkaa yhteisestä sopimuksesta, mutta jos toinen osapuoli (elatusvelvollinen, eli yleensä isä) ei suostu niin sitten se menee raastuvan kautta...
Avoliitossa lapsen synnyttyä isän tulee todistaa isyytensä, käynti lastenvalvojalla. Silloin tehdään myös sopimus yksin- tai yhteishuoltajuudesta ja sen voi muuttaa eron aikana.
Tapaamisoikeuteen sillä ei ole mitään merkitystä. Tapaamiusoikeus on isän (=elatusvelvollisen, toisaalla asuvan huoltajan) OIKEUS tavata lasta ja lapsen oikeus tavata isäänsä. Se ei ole pakko, velvollisuus. Jos isä ei halua käyttää tätä oikeuttaan, se on hänen murheensa, isähän siinä menettää.
Tapaamisoikeus on olemassa, vaikka yhteishuoltajuutta ei olisikaan vaan vain yksinhuoltajuus.
Elatusvelvollisuus on sitten se VELVOLLISUUS, pakko, maksaa määrätty elatusmaksu, joka on maksu lapsen elatuksesta äidille. Molemmat biologiset vanhemmat kun ovat velvollisia huolehtimaan lapsen elatuksesta ja eroisän osuus on kirjaimellisesta rahaa. Molemmat vanhemmat maksavat puolet lasten oletetuista menoista ja kuluista. Sekin sovitaan lastenvalvojalla ja määräytyy isän tulojen mukaan. Nainen ei siis voi itse säveltää tai määrätä tätä summaa, monet elatusvelvolliset kun kuvittelevat, että nainen itse kehittelee summan (indeksikorotukset kun korottavat sitä) ja lisäksi ajattelevat että elättävät exäänsä, eikä niin että huolehtii omasta lapsestaan.
Elatusmaksu on siis pakko, summahan voidaan lakiin nojaten ulosmitata jos isä ei muuten maksa.
Tapaamisoikeus on isälle oikeus, vapaaehtoista. Ja äidille sen verran pakkoa, että lapsi on annettava tapaamiseen.
Ikävää että on isejä, jotka eivät halua tavata lastaan.
Ikävää, että on äitejä, jotka eivät halua että isä tapaa lastaan. Ikävää, että on äitejä, jotka syytävät oman katkeruutensa lasten päälle moittimalla lasten isää koko ajan. Ja laittavat lapsen viestikapulaksi että miten tapaamisviikonloppu kuuluu elää.
Miksi isän uuden elämänkumppanin pitäisi tulla exän luo kylään??? Olkoon kyse lasten synttäreistä tai mistä vaan. En itsekään menisi mieheni exän luo! Lapsista pidän, he ovat kivoja, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa tavata tai tutustua, saatikka ystävystyä heidän äitinsä kanssa!
Toisaalta en ihmettele, jos lasten isän uusi kumppani ei jaksa tapaamisia. Pidän ja tulen hyvin toimeen mieheni lasten kanssa, mutta on raskasta, että "kodissani on koko tapaamisviikonlopun miehen exä mukana". Lapset on perusteellisesti aivopesty äidin toimesta siihen, että äidin ajattelutapa ja elämäntapa on ainoa oikea ja lapset on ohjeistettu tarkkaan, miten viikonloppu pitää mennä, keitä he saavat tavata jne. Eli silloin kun lapset ovat isällään, emme saisi käydä kylässä, emme missään, sillä lapsilta on kielletty tapaamasta tai menemästä... Lapsilla ei ole omia mielipiteitä juuri mistään, puhuvat äitinsä suulla koko ajan. Se on raskasta. Miten siihen voisi kommentoida moittimatta silti heidän äitiään? "Meillä tehdään näin, tämä on meidän tapa!" " Ei ole yhtä ainoaa oikeaa elämisen mallia, kaikki perheet elävät eri tavalla" Joka hetki sama.
Miksi muuten exät =lasten huoltajat, äidit, vastustavat isän uutta elämänkumppania?? En ole rikkonut tätä liittoa, tapasimmekin vasta kun ero oli totta. En tunne lasten äitiä, enkä sentyyppiseen haluakaan tutustua, en hyväksy sitä että lapsi on viestikapula aikuisten asioissa, ettei mistään voi sopia, ettei lapset saa olla isällään vaikka isä haluaisi pitää heitä enemmänkin, ettei isä saisi tulla katsomaan lasten kevät- ja joulujuhlia, että hän moitti isää ja isän sukua, että hän on ilmoittanut lapsille, etteivät he saa olla missään tekemisissä minun kanssani....
Miettikääpä hyvät yh:t asiaa tältäkin kannalta.
Mulla ei ole käsitteet sekaisin, ymmärrän täysin missä mennään ja mitkä ovat oikeudet ja mitkä velvollisuudet.
Lapset saisivat tavata isäänsä niin paljon kuin haluavat, jos vain isä ottaisi heidät luokseen.
Mulla ei ole minkäänlaisia "ohjeita", kuinka olla, kun lapset menevät (menisivät) isänsä luo. Kun/jos he ovat isällään, niin he elävät sitten sitä mukaa. Ei ole kieltoja missä saa käydä ja missä ei.
Ei minullakaan ole minkäänlaisia haluja ystävystyä exän uuden vaimon kanssa...
Sitä paitsi lapseni ovat kilttejä, kohteliaita ja lojaaleja molempia vanhempiaan kohtaan (myös isäänsä vaikka harvoin näkevätkin). Minä en ole heitä aivopessyt, he vain itse vaistoavat, kun uusi vaimo ei voi sietää näitä ihania lapsia. Ei tervehdi, käyttäytyy, kun joskus lapset häntä näkevät, kuin lapset eivät olisi paikalla ollenkaan... Aika erikoista minun mielestäni.
Mutta en halua yleistää, meitä naisiakin on monenlaisia ja tiedän myös ystäviä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin "uusi nainen".
Jossain vaiheessa uusi avovaimo mielisteli esikoiselleni, mutta sekin meni kuin kankkulan kaivoon, sillä kyllähän lapsi vaistoaa onko käytös todellista vai vain "näyttelemistä".
En voi sanoa että exän uusi elämänkumppani rikkoi liittomme, suhteessamme ei mennyt hyvin ja hän vain sattui siihen "rakoon" ja siinä vaiheessa ex totesi, että tämä toinen on parempi vaihtoehto, joten hän muutti pois minun ja lasten luota.
En vastusta exän uutta elämänkumppania, mulle helpompi näin, koska jossain vaiheessa kun heillä oli alkuaikoina huonoja hetkiä, olisi ex halunnut tulla takaisin minun ja lasten luo. Nyt kun he ovat tiiviisti yhdessä minun ei tarvitse PELÄTÄ, että hän alkaa kaikenlaisella kiristämisellä (lasten huoltajuudella ym.) yrittämään, että pääsisi takaisin entiseen elämään.
Minun ex ei koskaan käynyt edes meidän yhdessä ollessa missään joulu-/kevätjuhlissa, vanhempainillatkin tulivat minun kontolleni kuin manulle illallinen.
Lapsilla on iso-vanhempiinsa (isänsä vanhempiin) hyvä suhde, minullakin oli heihin yhdessä olon aikana tosi hyvä suhde, mutta nyt on tämä uusi vienyt tavallaan minun paikkani, joten isovanhempien ja minun välillä ei voi enää olla samanlaista suhdetta. Joskin heidän "suhteensa" pojan ex-vaimon kanssa toimii.
Tämä on kasvattavaa.. ja olenkin itse yksin heidän kanssaan varmaan vielä pitkään.
En jaksaisi panostaa parisuhteeseen, kun panostettavia (lapsia) on niin monta ja monenikäistä, enkä jaksa edes sillä mielellä käydä missään, että hakisin jotakin, en edes yhden illan suhteita (se on viimeinen mitä hakisin).
Ei yksinkertaisesti energia riitä ja toisaalta meillä on hyvä olla näin.
Valitettavasti.
Lapsella pitäisi mielestäni olla oikeus molempiin vanhempiin. siitäkin huolimatta että vanhemmat asuvat eri osoitteissa.
Jos isän uusi (tai äidin) ei hyväksy lapsia on tuo oikeus aika tavoittamattomissa.
Minun mielestäni kaikista ihanne tilanne olisi se että molempien vanhempien uudet kumppanit tuntisivat myös exät. Lapset näkisivät että aikuiset tulevat toimeen keskenään ja välit ovat kitkattomat.Silloin lapsilla olis hyvä olla kaikkien kanssa. Uskon minä.
Miksi sinusta tuntuu ettet tahdo tutustua miehesi exään ja lasten äitiin?
Minä ainakin tahtoisin tutustua naiseen jonka kanssa lapseni viettävät viikonloppuja ja josta he puhuvat ihan positiivisesti.
Ja mitä tulee noihin määräyksiin ja neuvoihin lasten vierailujen aikana. Ainakin minun oli ihan pakko joihinkin asioihin puuttua. Tyttärellemme puhkesi astma ja isän uudella naisystävällä oli eläimiä joille tytär oli allerginen. silloin oli pakko sanoa että tapaamisten aikana tytär ei saa mennä hänen asuntoosa lainkaan. samoin olen kieltänyt vierailut eläinperheisiin jos ne kestävät pitkiä aikoja. lyhyesti voi käydä lääkityksen avulla.
Hyvin exä asiat ymmärsi kun asiat perustelin oikein.
Juu, totta, että eron riidoissa lapset siitä eniten kärsivät. Vaikka se pitäisi olla niin, että aikuiset keskustelevat aikuisten asioista, eivät laita niitä lasten kautta viesteinä. Ja niin, että aikuset ovat eronneet, eivät lapset vanhemmistaan.
Tässä tapauksessa isä kyllä haluaisi olla lastensa kanssa ihan kunnolla, koko viikonlopun, joka toinen viikonloppu, mutta äiti ei halua sitä vaan sitä, että isä toimii ikäänkuin lapsenlikkana, lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun.
Ymmärrän, että lääkitys ja esim. allergia/astma vaativat tarkat ohjeet tapaajaisälle. Mutta tässä ei ole siitä kyse, vaan esim. siitä, että lapset muuttuvat levottomiksi kun ollaan menossa mummolaan tai lasten isän kavereille, koska äiti on sanonut, ettei heidän luona saa käydä. Tai vaatteiden pukeminen pakkassäähän: kun äiti on sanonut, että kolme villapaitaa päällekäin, on lapsi sitten kuin michelin-ukko, kun ei usko meidän sanoja, ettei se ole oikea tapa pakkaseen pukeutua, vaan pue tätä ja nämä. Perjantai-iltana lapsi kinuaa pesulle. Äiti on ohjeistanut, että perjantaina sitten suihkupesut. Me olimme suunnitelleet sen lauantaille, sillä pe-ilta oli jo "pitkällä", aika ei olisi riittänyt nukkumaanmenon suhteen.
Minustakin se pitäisi olla niin, että isän luon on isän säännöt eikä äidin asia ole puuttua siihen, mitä isä lasten kanssa tekee. Eihän isäkään puutu siihen, miten äiti arkea lasten kanssa pyörittää! Se, mihin puututaan, on esim. mainitut allergia-asiat. Mutta entäs, jos lapselle on määrätty vaikkapa kuivaan ihoon lääkevoidekuuri? Tässä tapauksessa äiti ei anna voidetta mukaan, vaan käskee lasten sanoa isälle, että isän on ostettava ihovoidetta. -- haloo!, sanon minä, järki hoi!
Miksi minun pitäisi tutusta tähän lasten äitiin? Lasten äiti on lapsille sanonut jo ihan alussa, ettei hän halua minuun tutusta, etten minä tule olemaan hänen ystävänsä, ettei hän halua nähdäkään minua, ettei minulla ole mitään asiaa lasten koulun ja päiväkodin juhliin ja etteivät he saa olla minun kanssani missään tekemisissä. Lapset kertoivat tämän minulle. Sanoin lapsille, ettei meistä tarvitsekaan tulla ystäviä, minä vain ole nyt tässä olemassa ja heidän kanssaan ja heidän isänsä kanssa ja se tulisi hyväksyä. Ja sanoimme, ettei kyse ole MINUSTA persoonana, minun paikalla voisi olla kuka vain.
Voi olla, että tervehdin häntä joskus, jos kohtaan lasten juhlissa. Luulen, ettei hän ole huomaavinaan minua. Tuskinpa juttelemme. Kuulostaa olevan niin eristäytyvä tyyppi, ilman sen suurempia yksityiskohtia kertomatta.
Itse kyllä juttelin ja tapasin lasteni isän uuden kumppanin, ei minulla häntä vastaan mitään ollut, ja lapset viihtyvät hänen seurassaan. Kutsuin heidät lasteni rippijuhliin ja eiköhän sitä kohdata taas muissakin isoissa juhlissa aikanaan. Mutta jotenkin luulen, että tämä mainuttu lasten äiti ei kutsu ketään, tuskin edes isää jos vaarana on että minä tulen mukaan, lastensa rippi-ym. juhliin. Isovanhempia ei semminkään. Mutta siihen on aikaa ja ainakin kirkkoon pääsee vapaasti kuka vain...
Monenlaisia on siis tapauksia ja tarinoita.
yhteishuoltajuus toivotulla tavalla. Minulla on kolme lasta, vanhin asuu isänsä luona, kaksi nuorempaa minun kanssani. Minulla on uusi kumppani ja hänellä myös lapsi, joka käy luonamme joskus. Minulla ei ole mitään tuota lasta vastaan ja tulemme toimeen hyvin. Lapsen äitiä en silti halua tavata eikä hän minua. Omat lapseni tulevat uuden kumppanini kanssa hyvin toimeen ja olemme keskustelleet porukalla että miten meillä menee. Ongelma tilanteet on selvitetty aina perhepalavereilla. Tähän asti kaikki sujuu. Ongelmana onkin ex mieheni. Hän vihaa uutta kumppaniani, ja haukkuu häntä avoimesti. Ei halua edes nähdä häntä.(en ole eronnut tämän miehen takia.) Koskapa exäni on avoimen vihamielinen, hän tekee elämämme vaikeaksi. On itse sanonut lapsilleenkin tämän. Tapaamiset sujuvat miten sujuvat. Jatkuva taistelu kuka hakee, kuka tuo ja jos pitäisi jostain erikseen sopia, se on hyvin hankalaa. Myös elatusavusta riitaa, kokee maksavansa minulle rahaa, ei lapsilleen. Samaan hengenvetoon laukoo kommentteja raha-asioistamme, "kyllähän uuden mieheni pitäisi meidät elättää". En saa järkeä hyvällä enkä pahalla tähän mieheen. Hänellä on myös uusi nainen ja hän sanoo olevansa onnellinen, hyvä niin. Olen tuon naisen tavannutkin ja jutellut hänen kanssaan. Vaikutti järkevältä. Olemme vain aika piipussa näiden turhien taisteluiden kanssa. Joskus exäni myös väläyttelee ajatusta hankkia omien lapsien huoltajuus itselleen. Siihen ei kuitenkaan ole mitään perusteita, joten en ole siihen leikkiin itsekkään ryhtynyt. Lapset ovat vain hankalassa välissä, koska isä haukkuu äitiä ja uutta kumppania.
minun exä ei sallisi lasten kertoa vierailuistaan esim isän sukulaisten luo. lapset ovat ikävässä välikädessä koska tahtoisivat kertoa siitä ja siitä tapahtumasta isän vierailun ainakan.
Sitten yhtäkkisesti puhe loppuu.. muistetaan isän määräys.. ettei saa kertoa äidille... mutta miksi ei saa... sanoinkin lapsillen että minusta ihan mukavaa että isä oli käynyt heidän kanssaan sedän luona ja että olivat tavanneet sitä ja sitä ystävää. ja kun kerkeän vielä juttelen isänkin kanssa että ei asettaisi lapsia ikävään välikäteen kieltämällä kertomasta.
En minä ole vihainen vierailuista päinvastoin...
ne on lapsille ja isälle tärkeitä asioita... siis hyväksyttäviä.
Minä laitan lapsille aina mukaan lääkkeet mitä he tarvitsevat isänluona. ja jos isä joutuu jotain hakemaan apteekista lunastan ne sitten jälkeenpäin jos ne kotiin tulevat. en tietenkään maksa normaaleja lääkeitä mitä hankkii varulta...
Puutun vain niihin asiohin joista voi olla vaaraa lasten terveydelle.. tai kehitykselle. ja luojan kiitos niitä ei ole paljon ollut. Onneksi isä tajuaa tietyt asiat hyvin
Ja suurin toiveeni onkin enää että hän huomasi lastensa arvon ja alkasi antaa aikaansa heille enemän.kerran kuussa tai kahdessa ei riitä pitämään normaalia isä lapsi suhdetta yllä varsinkin kun välimatka ei ole kovin suuri.
Ja tulevista juhlista...
isä saa kutsun.. samoin isän mahdollien uusi puoliso ... isän suku ja ystävätkin.
Eri asia kuinka moni sitä kutsua noudattaa....
se nähdään kesällä 04.. kun esikoiseni pääsee ripille....
Vaikka joskus olenkin isälle vihainen jostain asiasta... lasten ei tarvitse siitä kärsiä. Sen olen päättänyt ja sen päätöksen tulen pitämään.
Ja olen sen verran hyvä näyttelijä ettei lapset todellakaan huomaa mitään.
Minulle lasteni huoltajana lasten turvallinen elämä on se peruslähtökohta.. ja sen eteen taistelen kynsin hampain....
En ole täydellinen äiti.. en edes enää koita olla. ja lapset onneksi antavat anteeksi sen.
Ja paras palkinto työstäni on se iltasuukko ja hali jonka tyttäret minulle joka ilta antavat. poika ei enää moiseen ala... ikää kun on jo nuorenmiehen verran 14v