Ajattelin kirjoittaa tälle palstalle ja kysyä vähän neuvoja. Mulla on jonkinlainen pakko-oireneuroosi, johon syön Seromexia. Pakko-oireet ja -ajatukset vaikeuttavat kuitenkin elämääni huomattavasti, ovat jo pitkään vaikeuttaneet. Minun pitää miettiä tarkkaan voinko tehdä tuota ja tuota vai tuottaako se huonoa onnea. Erilaisia tarkistamisia on, ja mietin jatkuvasti mitä nyt voin tehdä ja onko se hyväksi jne. todella stressaavaa! Esimerkiksi pitää miettiä jotakin juttua tietyn monta kertaa, koskettaa jotakin tavaraa monta kertaa jne. ei näitä juttuja tajua ku sellaiset, joilla niitä itsellä on :>
Lisäksi ihmissuhteet on menny aina aika persuksilleen, muutama läheinen ystävä minulla kuitenkin on. mutta ne parisuhteet, niitä ei ole ollut kuin pari todella lyhyttä, ja joitakin virityksiä. mutta ei. en osaa. en tiedä miksi ne menee aina mönkään. sitten oon ahdistunut pitkään. vaikkei kannattaisi. Haluaisin toki sen mukavan seurustelusuhteen.
Luonteessani inhoan sitä piirrettä, että olen todella marttyyrimainen! en osaa iloita täysin vilpittömästi läheiseni ilosta, vaan käännän sen heti omaksi huonommuudekseni. Ja sitten kierin itsesäälissä. Masennustakin minulla taitaa olla vähän, ainakin ajoittain.
Että tällaista. Kiva jos joku jaksoi lukea ja osaisi jopa auttaa. olen miettinyt että sinne kallonkutistajalle pitäisi mennä, olen pitkään aikonut. Niin, olen parikymppinen opiskelijatyttö. olen kuitenkin yleensä ihan iloinen ja innostunut monista asioista, mutta monesti olen saamaton ja allapäin.
Lisäksi ihmissuhteet on menny aina aika persuksilleen, muutama läheinen ystävä minulla kuitenkin on. mutta ne parisuhteet, niitä ei ole ollut kuin pari todella lyhyttä, ja joitakin virityksiä. mutta ei. en osaa. en tiedä miksi ne menee aina mönkään. sitten oon ahdistunut pitkään. vaikkei kannattaisi. Haluaisin toki sen mukavan seurustelusuhteen.
Luonteessani inhoan sitä piirrettä, että olen todella marttyyrimainen! en osaa iloita täysin vilpittömästi läheiseni ilosta, vaan käännän sen heti omaksi huonommuudekseni. Ja sitten kierin itsesäälissä. Masennustakin minulla taitaa olla vähän, ainakin ajoittain.
Että tällaista. Kiva jos joku jaksoi lukea ja osaisi jopa auttaa. olen miettinyt että sinne kallonkutistajalle pitäisi mennä, olen pitkään aikonut. Niin, olen parikymppinen opiskelijatyttö. olen kuitenkin yleensä ihan iloinen ja innostunut monista asioista, mutta monesti olen saamaton ja allapäin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinulle on vahvat lääkitykset määrätty.
kyseistä lääkettä ei edesw määrätä alle 18 vuotiaille.mutta et kirjoittanut kauan olet ottanut tätä kyseistä valmistetta,niissä tuppaa kulumaan joskus jopa aika kauan ennenkuin positiiviset vaikutukset tulee esiin.en panisi vastaan jos haluaisit tutkituttaa sairautesi syyn perinpohjin.
Hyvää jatkoa elämässäsi!
olen käyttänyt sitä tämän buoden alusta lähtien suunnilleen..aloitin vajaa 2 vuotta sitten Klotriptylillä, sitten vaihdoin Seroniliin ja sitten tähän. Annostus on 1-1,5 tablettia/vrk (10mg) mutta monesti on jäänyt ottamatta tai olen ottanut kaksi..Ei kai tuo kovin vahva lääkitys ole..?
Ja kiitos samoin, sullekin hyvää jatkoa! :)
hei,
tiedän vaivasi koska olen itse kärsinyt siitä jo yli 10v. tosi pirullinen ja piinava sairaus jota ei kyllä tosiaankaan ymmärrä kuin sellainen jolla se on. Olin itse esim. hyvin lähellä itsemurhaa koska se ajoi mut täysin umpisolmuun enkä enää olisi jaksanut sitä paskaa jota sai kärsiä 24h vuorokaudessa.
Pääasia on se, että katsot asiaa niin ,että mikä sen neuroosin aiheutti tai aiheuttaa. eli jos et esim. viihdy paikkakunnallasi tai kämpässäsi , niin muutat pois. niin tein mäkin , muuten olisin jo kuollut aikoja sitten. toiseksi, sulla pitää olla joku ystävä tai läheinen joka ymmärtää sua ja tukee. se vaatii pirusti ymmärtämistä sua kohtaan mutta yksin on vaikea nousta siitä kuviosta.
Lisäksi, sun pitää hakea heti apua eli psykiatrin luo uudestaan juttelemaan jotta saisit esim. terapiaa lääkehoidon rinnalla. Muista se, että kierre voi pahentua kuten mullakin ja lisäksi mun neuroosi vaihtaa kohdetta kun toisesta pääsee eroon. Pahimmillaan pesin esim. käsiä 1h fairyn kanssa ja ovea kolkutin ainakin 15min mennen tullen yms.
Keskity myös jos jaksat tekemään niitä asioita joista nautit niin et ehdi keskittymään itseesi niin paljon. jotain järkevää tekemistä pitää olla. ja sun pitää myös sanoa itsellesi että tällaista en ota vastaan enää ja näytät itsellesi myös päättäväisesti muuttaa tapoja. tiedän ettei helppoa.
Itselläni on ollut paljon samankaltaisia ongelmia, ja on edelleenkin, mutta olen alkanut saamaan hieman parannusta asiaan lähiaikoina. Olen mm. pelännyt, että jos teen juuri nyt jotain tiettyjä asioita, niin siitä voisi aiheutua jotain pahaa. Itseäni on auttanut näissä asioissa se, että olen yrittänyt "väkisin" tehdä niitä asioita, vaikka ne onkin todella pelottanut. Esim. yhtä asiaa en ollut uskaltanut tehdä kuukauteen, mutta nyt pari päivää sitten pakotin itseni siihen, ja pelot helpottivat todella paljon. (Ja mitään pahaa ei aiheutunut...;), päinvastoin, siitä aiheutui paljon hyvää mielenterveydelleni). Yhden tuollaisen pelon sain voitettua(tai ainakin melkein) siten, että jouduin ikäänkuin pakosta tekemään yhtä tiettyä asiaa, koska olin kavereiden kanssa liikkeellä, enkä olisi millään kehdannut sanoa etten jostain kumman syystä voisi tehdä sitä...
Helppoahan tuo ei todellakaan ole, enkä tiedä auttaako tuollainen muita, mutta ainakin itseäni se on todella auttanut. Minulla on kyllä niin paljon ongelmia, että tässä menee varmaan pitkään ennenkuin kokonaan pääsisin eroon niistä. Esim. monet sellaiset asiat, että täytyy tehdä tietyn monta kertaa jotain tulee jo niin refleksinä, ettei niitä edes meinaa huomata, tätäkin kirjoittaessa on tullut monta kertaa sillain ikäänkuin silmillään laskettua jotain esineitä ja katsottua tiettyä näppäintä tässä näppäimistöllä...
Juu, mutta paranemisia sinne päin, ja kannattaa todella mennä juttelemaan jollekkin psykologille tai vast. He osaavat sinua parhaiten auttaa.
tekevät elämästä tosi rasittavaa.Minuakin vaivaavat nuo jutut joista kerroit.Eikä niitä todellakaan tajua kuin se jolla niitä on.Miehenikin on niitä vaikea ymmärtää.
Minäkin söin lääkkeenä ensin Seromexiä,nyt syön Optiparia,vaikka ei siitä paljon apua ole,joudun syömään Alproxia lievittääkseni ahdistusta.
Mutta raskasta tämä on vieläkin.
hei,
kiva kuulla "kiva ja kiva" että kohtalotovereita löytyy.kerro minkälaisia oireita sul on. entä ikäsi? tuntuu siltä että suurin osa ihmisistä ei tajua että tämä voi vaivata niin 3 vuotiasta kuin 80 vuotiastakin.
Tässäpäs tulee joitain minun oireita..noh, ensinnäkin ne hallitsee koko elämää koko ajan. no, ehkä kärjistetysti, mutta monissa asioissa juuri joudun miettimään "tuottaako tämä huonoa onnea". tai jos minulla on joku tärkeä juttu,niin ennen sitä mietin monissa tekemisissäni, että jos teen nyt tuota tai tätä nii se juttu menee huonosti tms.tyhmää!!!! eli kun on vähän stressiä, niin olen huomannut että silloin esiintyy näitä juttuja. Mutta tosi tressaavaa..välillä on niistä välittämättä, mutta tietyssä mielentilassa ne tulevat voimakkaasti esille. Muutenkin monesti tuntuu sekavalta ja et ei osaa ajatella järjellä vaan nää neuroosit ottaa vallan. Hooh. kertokaa muutki oireitanne. ois lohduttavaa kuulla et on muitaki samasta asiasta kärsiviä..toivottavasti joskus nuo oireet häipyy!!!!! lääkäri sano et ne vois liittyy nuoruuden vilkkaaseen hormoni tms. toimintaan..toivottavasi oiski et vähenis sitte..
ois kiva saada vielä vastauksia =)
hei,
millaisia vastauksia odotat . neuroosikuvioita muilta vai mitä .tarkennatko vähän niin voisin vähän vastata taas.
oireita teill muilla neurootikoilla on.
hei Nana,
en usko, että neuroosisi liittyis jotenkin sun hormooni juttuihin. kuullostaa hieman kaukaa haetulta. sittenhän niitä neurootikkoja olis paljon enemmän jos se näin helppoa olis vetää johtopäätöksiä. Mä väitän, että sun neuroosi on aiheutunut stressistä . olenko oikeassa.
mulle sen aiheutti työttömyys, ei ystäviä, ja pirun pieni kämppä sekä koulu josta en nauttinut enkä paikkakunnasta jolla olin. sulla on varmaan jokin sama stoori takana jos mietit. Mikä on se tyytymättömyys elämässäsi ennen sairastumistasi, niin se sen laukaisi eikä muut seikat. ei kukaan yllättäen minkään hormooniasian vuoksi tule neurootikoksi.
Miten sun kaupassa asiointi sujuu, onko helppoa? Entä oven kolkuttelu tai pakkoajatukset? Mulle nämä ongelmaasioita.
Nana, varmaan suakin helpottaa kuitenkin se, että voit jutella samasta asiasta kärsivän kanssa. se antaa voimia. Musta tärkein asia jos puhutaan neuroosin hallitsemisesta , olis saada aikaan vertaistukiryhmä. Ryhmä , jossa vois konkreettisesti tavata niitä joilla sama vaiva. silloin osais ehkä paremmin nauraa koko hommalle ja sais voimia yrittää taistella sitä vastaan.
mites sun päiväs tänään on mennyt? Onko ollut paljonkin murhetta neuroosin suhteen. Kerrotko ikäsi jos et aikaisemmissa viesteissä kertonut. Itse olen 35v mies.
Päivä on mennyt ihan hyvin kiitos :) olen parikymppinen. en oikeen tosta sressistäkään tiedä kun ei mulla mielestäni oo hirveetä stressiä ollu, paitsi tietenki se, mitä nää neuroosit aiheuttaa :> nää on alkanut jo joskus yläasteella, kun mulla oli jo jotain tyyliin bakteeripelkojuttuja. Oon ehkä ollut vähän yksinäinen, siinä yks mahollinen syy. Nyt kuitenkin kavereita.
Ei minulla kaupassa käynnin tai muidenkaan asiointien suhteen oo ongelmia..No, ehkä se että joutuu hiplaan kaupassa jotain tavaraa tietyn monta kertaa tai tarkisteleen niitä..tyhmää! Mitä tarkoitit tolla ovien kolkuttamisella? :) Pakkoajatuksia löytyy, valitettavasti kyllä..jotain asiaa, jotakin aivan mitätöntä, tulee haudottua monesti hulluksi tulemisen partaalle asti. ja monet olemattomat asiat jää monesti vaivaamaan, vaik et minkä värinen paita jollaki oli tms. "Kiva" jos nää oireet ei sit häviä ees iän myötä :/ en tiiä sit oppiiko niistä pois. mistä asti sulla on ollu noita?
iän myötä.Minulla ovat vaan pahentuneet.
on kirjoitettu ihan kirjaksi asti: Suosittelen hankkimaan (pakkoneurootikkojen) "Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" kirjoittanut Edna B.- Foa & Reid Wilson, kustantanut Lyhytterapiainstituutti Oy 2002. Tätä kirjaa ovat jopa psykiatrit 'määränneet' potilailleen.
Tästä kirjasta saa ihan kuin tosi ymmärtäväisen 'kaverin' itselleen ajatuksella 'ompas niitä muitakin, empäs olekaan tiennyt jutun koko laajuutta'. Myös kirjassa on myös neuvottu toivo parantumisesta. Siinä on mielenkiintoisia potilastapauksia. Aika hauskojakin, vaikka tosi vakavia. Heippa@
tiedän kirjan.
ongelmana on varmaan neurootikoilla se, että ne jutut kun nyt ei auta. kyllä sitä lukea voi ja huomata ,että muitakin on. Ongelma itsessään ei poistu kirjan avulla, valitan- ehkä joillakin.
Jotta neuroosista todella pääsee, siihen tarvitaan toisen neurootikon apua eli vertaistukea. Yksikään psykiatri joka itse on terve, ei varmaan onnistu poistamaan sitä. Johtuen siitä, että uskottavuus terveen ja sairaan välillä on liian iso. Vain sellainen joka tietää mistä puhuu voi auttaa ja piste. Olkaakin mitä mieltä haluatte ne jotka ei pidä kommentista.