en halua sairastua kyseiseen sairauteen, minulla on bulimia jonka kanssa saa tarpeeksi taistella.
mutta omasta mielestä jollain tapaa sairastuin ihan tarkoituksella. tietenkään en sairastunut tuosta vaan, vaan pikkuhiljaa. mutta tarkoituksella ahmin ja oksensin. jatkoin sitä vaikka olisin voinut lopettaa.
onko kellään ollut sellaista ajatusta ennenkun sairastui että "olisipa minulla anoreksia".
jonka jälkeen on sitten oikeasti sairastunut.
???
?????????????
mutta omasta mielestä jollain tapaa sairastuin ihan tarkoituksella. tietenkään en sairastunut tuosta vaan, vaan pikkuhiljaa. mutta tarkoituksella ahmin ja oksensin. jatkoin sitä vaikka olisin voinut lopettaa.
onko kellään ollut sellaista ajatusta ennenkun sairastui että "olisipa minulla anoreksia".
jonka jälkeen on sitten oikeasti sairastunut.
???
?????????????
Vastaukset 4
Vanhimmat
kysymyksesi on kiinnostava sen takia, että ainahan jossakin pakkomielteisessä touhussa on ripaus valinnankin mahdollisuutta. ehkä on tervehtymisen merkki, että tajuat että valinnankin mahdollisuus ON? nimenomaan julmetulla tahdollahan itsekin joskus laihdutin sairaalloiseen mittaan asti; tahdonvoima tuhoon ja riippuvuuteni siitä...se, että sairastuu, onkai monien tekijöiden summa? mutta se, että nyt sanot ennaltaehkäiseväss mielessä että et halua sairastua, eikö se kerro sinusta jotakin; että et ehkä sairastukaan? minä taas olen aina ajatellut että en voi sairastua bulimiaan, koska jo oksentamisen ajatus on niin vastenmielinen, enkä olekaan sairastunut. tällainen ajattelu ei tietenkään voi päteä joissakin syövän kaltaisissa sairauksissa, mutta ehkä näin voimakkaasti psyykkisperäisissä voi? kun haluaa MUUTOSTA jollain tapaa elämäänsä, ja kokee tällä tavoin saavuttavansa sitä, totta kai minäkin tuplaan mahdollisuuteni sairastua anoreksiaan uudestaan, jos uskon sen tuovan minulle vielä jotain; onnea, itsetuntoa, laajempaa ystäväpiiriä...? tai jos muut tekijät elämässä mätsäävät; tunne-elämän hajanaisuus, yksinäisyys, stressi...en tiedä, helvetin hyvä kysymys kyllä. voimia sulle, ja älä sairastu, jos voit sen suinkin välttää!
Mitäpä tässä maailmassa EI voisi tapahtua? Sen vaan tiedän et ainoa mikä on varmaa on se että synnytään ja kaikki me kuollaan, mutta se mitä tässä sen elämän aikana tapahtuu on kaikki mahdollista. Eikä tuo nyt edes kovin iso taikatemppu ole että hankkii anoreksian tarkoituksella. Sen kun jättää syömättä. Imettelisin ennemmin että mitä tässä maailmassa ei voisi tapahtua.. Se vasta merkillinen kysymys on
Mielenkiintoinen kysymys. Riippuu paljon siitä, miten
tarkoituksella sairastuminen tulkitaan.
Tuskin kukaan normaali ja täysin terve haluaa sairastua.
Normaali ihminen haluaa pysyä terveenä ja pitää huolta itsestään.
Kyllä sen sairauden "hankkimisen" joku tekijä aina laukaisee.
Kenties masentuneisuus, kieroutunut kuva omasta kehosta,
riittämättömyyden tunne, yksinäisyys, itsetunnon puute, tai jokin muu tuska.
Ei sekään asiaa auta jos kaikkialla ihaillaan luonnottoman
laihoja mallinkroppia. Silloin voi alkaa kuvittelemaan
että saa hyväksyntää ja kunnioitusta kunhan on yhtä
laiha kuin ne luonnostaan laihat ja sirot mallit. Jostain
se tarve sille ihailulle ja hyväksynnällekin kuitenkin tulee.
Kai jokainen sairastunut on jossain vaiheessa tehnyt
sen väärän päätöksen. Ottanut sen askeleen, joka lopulta suistaa
raiteilta kohti helvetillistä tautia. Sitä en tiedä,
mikä päätös se kenellekin on.
Luulisin, että se tapahtuu aina melko huomaamatta.
Ensin pidän pikku dieetin, sitten jätän karkit ja herkut kokonaan.
Seuraavaksi tingitäänkin jo normaaleista aterioista
ja samalla kuntoillaan entistä enemmän.
Sehän siinä onkin niin petollista, että se tapahtuu vähitellen.
Kun vihdoin huomaat olevasi ansassa, et enää jaksa kiivetä
ylös.
Sairas ihminen ajautuu tilanteeseen,että haluaa laihtua ja lopettaa syömisen.Ei kai sitä siinä vaiheessa ajattele anoreksian haluamista.