Ei sais kärtytä tyhjän takia omile lapsile, mutta nyt kyllä höyrykattila on ihan räjähtämispisteessä!
Eskarilainen ja tokaluokkalainen vetävät hermot niin tiukile, ettei sitä ennää jaksa! Yleensä kiltit lapset, ovat nyt olleet jo jonkin aikaa kuin ilmipiruja (mitään ei totella, soitetaan suuta joka asiasta, väännellään naamaa jne.)!
Alkaa pikkuhiljaa olla mitta täynnä...Mieshän tätä asiaa ei ota oikein vakavasti ko eihän hän etes ole lasten kans niin paljoa kuin minä! Se ei tajua yhtään minkä takia mulla menee hermot ja karjun harva se päivä! Itelle tulee melkein joka hemmetin kerta tosi paha mieli kun tuli taas huudettua omille lapsile... Pitäs pystyä hillittemään itsensä, mutta joskus tuntuu että räjähän ihan pienistäki asioista!
Nyt tarttis oikeasti ihan OMAA YKSINÄISTÄ AIKAA ILMAN LAPSIA ja miestä.Muuten pää kyllä ihan varmasti hajoaa....
Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan tältä??
Eskarilainen ja tokaluokkalainen vetävät hermot niin tiukile, ettei sitä ennää jaksa! Yleensä kiltit lapset, ovat nyt olleet jo jonkin aikaa kuin ilmipiruja (mitään ei totella, soitetaan suuta joka asiasta, väännellään naamaa jne.)!
Alkaa pikkuhiljaa olla mitta täynnä...Mieshän tätä asiaa ei ota oikein vakavasti ko eihän hän etes ole lasten kans niin paljoa kuin minä! Se ei tajua yhtään minkä takia mulla menee hermot ja karjun harva se päivä! Itelle tulee melkein joka hemmetin kerta tosi paha mieli kun tuli taas huudettua omille lapsile... Pitäs pystyä hillittemään itsensä, mutta joskus tuntuu että räjähän ihan pienistäki asioista!
Nyt tarttis oikeasti ihan OMAA YKSINÄISTÄ AIKAA ILMAN LAPSIA ja miestä.Muuten pää kyllä ihan varmasti hajoaa....
Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan tältä??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ekaluokkalainen on keksinyt miten äidin hermot saa viritettyä 0-100 alle 2 sekunnin. Vingutaan, yritetään saada pienempi suuttumaan, ellei ruvetaan mankumaan ARG!
Huomiotahan se on vaan vailla, mutta joskus tuntuu että en jaksa. Aloitan taas muutaman viikon kuluttua jonkun kurssin kansanopistolla (ihan sama minkä) ihan vaan siksi, että saan oman henkireiän.
Lenkillä käynti varmaan helpottaisi, mutta nämä alkuraskauden vihlonnat rajoittaa liikuntaa paljon. Onneksi työt loppuu tämän kuun lopussa ja saan olla kotona. Jospa se arkikin tasoittuisi.
tätä nyt liikkeellä. Lienee stressiä lapsilla, kun koulut ja eskarit alkoivat. Ymmärrettävää. Vaan enpä ole "pyhimys" minäkään. Hermot menee välillä. Sitten pyydän anteeksi ja huomaan jälleen kerran, että huutaminen ei mitään ainakaan hyödytä :)
Juu, kyllä kai jokainen äiti joskus (melkein jokainen) hermonsa menettää... minä ehkä 28 krt/ pv! Lapsethan on mestareita vielä tahallaan tekemään kaikkensa saadakseen sinut räjähtämään, meillä olen ainakin joskus huomannut tälläistä. Ja saman ikäisiäkin vielä on omani.
Koitapa joskus miten lapset suhtautuu kun "lyöt läskiksi" kaiken, alat itsekin väännellä naamaa ja elät päivän tällä lasten tyylillä. Huumoria ei saa unohtaa, vaikka se huumori voi joskus olla kiven takana näissä lapsi-asioissa. Yrittää kannattaa kuitenkin vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ja lopeta karjuminen, kuten huomaat sillähän ei pääse mihinkään. Päinvastoin. Seuraavan kerran kun olet tilanteessa jossa yleensä olet karjunut kurkku suorana, rauhoita itsesi ja vaikka purista jotain sormea niin että sattuu, hiljennä äänesi pari pykälää ja sanot ylirauhallisesti asian. Meillä alkoi toimia kun tajusin tämän. Siinä on vain kova työ pitää itsensä kurissa! Ja onhan kiellot ja käskyt realistisia ja rangaistukset suhteessa tekoon oikeat. Esim. jos meillä tarpeeksi kauan jatkuu epätoivottu käytös kolmesta huomautuksesta huolimatta, on tietokoneen käyttö kielletty päiväksi tai karkkipäivä menetetty, tms. Eikö sinulla ole mitään omaa harrastusta? Mitä itse teet kun lapset on eskarissa ja koulussa? Eikö se ole vapaata aikaa lapsista?
Mitä pitäis tehdä/sanoa vai kuunnella vain, kun vaimo (kolmen lapsen 5,3 ja 1 kotona) soittaa töihin ja kuulostaa siltä, että nyt se räjähtää just.
Tuntuu kamalalta..vaimon puolesta ja lasten..kun tiedän ettei niillä oo hyvä olla. Olkoon kuinka sovinistista tahansa niin mun on pakko käydä töissä, että saadaan talo maksuun ja ruokaa massuun.
Oon ihan tyhjä..ei oo varaa ottaa mitään hoitajaa..mummikin on niin vanha ettei jaksa välillä hoitaa..vaimo on ihan väsynyt ettei enää kontrolli aina pelaa.. mulla on syyllisyys että pitäis riittää enempään..mutta ei riitä paukut työpäivän jälkeen..
Häpeä on tunne siitä, että en ole tarpeeksi hyvä kantaakseni kaikista huolen..en ole riittävä..
.. huoh ..
Ei siinä mielestäni voi muuta tehdä kuin kuunnella ja yritä pysyä itse rauhallisena ja rauhoitella vaimoasi. On aika pienet nuo lapset, ja muistan oman tilanteenikin, että on kyllä aika "pahassa" iässä. (Niin sen vain unohtaa, muutama vuosi eteenpäin ja sitten on taas eri tilanne.) Yksi hyvä keino se, että kun tulet kotiin töistä niin anna vaimollesi hengähdystauko. Anna vaikka jalkineet käteen ja sano että lähdepä pikku kävelylenkille niin vahdin sen ajan lapsia. Vaikka 1/2 - 1 h omaa aikaa tuo hyvän hengähdystauon vaimolle. Vaikka olisitkin itse väsynyt ja miten puhki. Mene vaikka sitten sängylle kellimään ja selailemaan kirjoja / lehtiä lasten kanssa. Auta vaimoasi ja anna hänen kokea miten tärkeä hän kuitenkin lapsille on. Pieni kiitos ja hengessä mukana oleminen "kyllä sulla on varmasti rankkaa" ja tsemppaaminen tuo ihmeitä aikaan. Ehtiikö vaimosi harrastaa mitään omaa vai onko kaikki aika aina ja vain lasten kanssa? Sinun ei tarvitse olla se joka kaikesta kantaa huolen, teette sen yhdessä vaimonne kanssa ja kannustakaa toisia. Kukaan ei ole täydellinen! Rakastakaa lapsianne, se on se tärkein asia ja muistakaa että huumoriakin on olemassa. Käykö muuten vaimosi lasten kanssa päiväsaikaan kerhoissa, leikkipuistoissa tms. tapaamassa muita vastaavassa tilanteessa olevia äitejä?
kanssa samalta, pennut on kun paholaisen jälkeläisiä...siinä lisänä vielä pieni vauva. Välillä väsyttää todella ja tekee mieli pois, kaus pois!
Juuri tuolta tuntuu...ja just nyt varsinkin! Lapset 6 ja 4. Tappelevat jatkuvasti keskenään..itkua huutoa ja kaikkea muuta ihanaa aamusta iltaan!! Puhe ei auta mitään, eikä kyllä karjuminenkaan jota teen useita kertoja päivässä...valitettavasti. Ehkä kaikkein raivostuttavinta on tuo äänen käyttö,tuntuu ettei kumpikaan penskoista OSAA puhua normaalilla äänellä,jatkuvaa huutoa. Tuntuu oikeasti välillä että kohta naksahtaa,tekis mieli vaan lähtee meneen. Omaa aikaa ei todellakaan ole kuin se aika kun olen töissä,HIENOA, eikö totta?!!!Tuntuu, että tekisi mieli lähettää penskat afrikkaan ilman palautusoikeutta...;) Mies on,sekin eri paikkakunnalla viikot töissä ja tukiverkkoa ei ole...vasta muutettu. Ei niin hyviä kuulosuojaimia ole, että ne peittäisivät tuon huudon..testattu on!!On se ihanaa kun lapset on pieniä..niinhän sitä käsketään nauttimaan siitä ajasta!!Turpaan vedän sitä, joka tulee minulle sellaista nyt sanomaan..no joo,vitsi vitsi, mutta jotain helpotusta tähän kaipaisi. Ehkä tilaan vielä perheneuvolaan ajan tai jotain..