Kaikki lajit joissa ei ole kummoisia välineitä ovat varsin edullisia harrastaa. Entä sitten kun harrastus etenee kilpatoiminnaksi, ottelija kehittyy Suomen kärkihemmoksi kadeteissa ja edessä on ulkomaankisoja/ leirejä.
Paljonko hinta on silloin ja kuka kustantaa toiminnan. Matkailu on kallista eivätkä leiritkään ilmaisia ole. Tukeeko seurat/ lajiliitto näitä nuoria vai jääkö kaikki rikkaan isäpapan varaan? Kysellä pitää ennakkoon kun omia varoja ei moiseen toimintaan kuitenkaan ole. Eli voiko painia suositella kilpailuhenkiselle lapselle vai kannattaako varuilta kääntyä halvempien lajien puoleen?
Paljonko hinta on silloin ja kuka kustantaa toiminnan. Matkailu on kallista eivätkä leiritkään ilmaisia ole. Tukeeko seurat/ lajiliitto näitä nuoria vai jääkö kaikki rikkaan isäpapan varaan? Kysellä pitää ennakkoon kun omia varoja ei moiseen toimintaan kuitenkaan ole. Eli voiko painia suositella kilpailuhenkiselle lapselle vai kannattaako varuilta kääntyä halvempien lajien puoleen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainakin paini uran alkupuolella harjoitukset tapahtuvat pääasiassa seuran omalla salilla tai viarailulla naapuriseuran salilla. Taitojen karttuessa alkaa leirit ns. alue leireillä, mitkä eivät maksa mun tietojen mukaan mitään (korjatkaa jos olen väärässä). Eteenpäin mentäessä jatkuu leirit alueittain, mutta mukaan astuu uudet leirit mm, pajulahdessa, kisakeskuksessa muutamassa muussa paikassa. Mun tietojen mukaan näille leireille käy kutsu liiton kautta ja yleensä kulut maksaa litto. Toki tässä matkan varrella seurallekin kuluja tulee ja joutuu omasta pussistakin aina jotakin kaivamaan. Muualla suomessa periaate on varmaan sama, mutta paikat ja toteutus ehkä vähän eri lailla. Ei paini ilmaista ole mutta moneen muuhun lajiin aika halpaa. Ja mikä tärkeintä, PAINI ON LAJEISTA PARAS.
Jos tuli paljon virheitä niin korjatkaa. Kiitos.
Meillä on aloittanut noin vuosi sitten 2 painijaa ja sitten heidän perässään 6 kk sitten 1 lisää ja 2 kk sitten 1 lisää. On juostu kisoissa, joiden maksut on maksanut seura ( www.javo.fi ). Leirit on maksanut seura. vakuutukset on maksanut seura. Alueleirit ei maksa. Trikoot kisoihin on löytynyt seuralta ja painitossut vanhemmilta painijoilta kaapeista asevelihintaan muutamalla kympillä / painija.Kerran on ollut pieni loukkaantuminen ja Painiliiton ryhmävakuutus j(oka kuului seuran jäsenmaksuun)hoisi kulut.
Aluetrreneihin on vanhempien kanssa kuljetettu kimppakyydillä, siihen on vähän mennyt rahaa , sekä kun itse on mennyt mukaan kisoihin seuraamaan.
Tällä Hetkellä kun takana on n. 15 symppispainikisat 2 painijalla, n.80 treenit 10 kilometrin päässä , ja noin 15 isommat kisat on rahaa palanut seuraavasti:
Jäsenmaksut / painija 120 eur ( 1 vuosi )( 4 kpl )
Trikoot / tossut / painja n. 45 eur ( 4 kpl )
1 kilpalisenssi 65 eur.
Kuljettamisiin ja omiin kuluihin kun on mennyt mukaan kisoihin etc. 600 eur.
Yhteenveto ( lasken keskiarvona ) :
4 lapselle hyvä harrastus maksanut meillä kok. kuluineen noin 1350 eur , eli n. 335 eur / vuosi / painija
Huomioisin vielä, että tässä esimerkissä ollaan sitten kyllä aika aktiivisesti liikuttu ja puuhattu.
Ystävällisin Terveisin Tero Luostarinen
ei kehitykään suomen kärkihemmoksi ja edessä ei olekaan ulkomaankisoja tai leirejä... mitäs sitten? menikö harrastus hukkaan, olisiko pitänyt kokeilla sittenkin keihäänheittoa tai hiihtoa?
jos uteliaalla isillä on tuommoinen asenne, säälin lastasi.
en ole kuullutkaan, että lapselle hankintaan harrastus mielessä jo kansainvälinen menestys.... huh huh...
mutta kyllä, painia voi suositella kilpailuhenkiselle lapselle, sillä se jos mikä kasvattaa luontoa, opettaa voittamaan ja mikä tärkeintä häviämään. ja ennenkuin olette siinä kadetti-ikäisenä kärkihemmoja on teillä monta mäkeä noustavana. suurin osa heittää leikin sikseen. varsinkin sellaiset lapset, joilta jo nassikkana odotetaan mahdottomia.
Jos etenemistä kilpailurintamalla ei tule salikisoja pidemmälle niin silloinhan kaikki on hyvin. Kiinnostaa vaan tietää mikä on kauhuskenario jos harrastus muuttuu vakavammaksi.
Painia tuskin harkitsisinkaan jos tarkoitus olisi vain päästä huipulle.
kysyit "Eli voiko painia suositella kilpailuhenkiselle lapselle vai kannattaako varuilta kääntyä halvempien lajien puoleen?" ja edellä pitkä sepustus siitä, kuka maksaa, kun painija on huippu...
minkähän ikäisestä painijasta on kyse? kiinnostaa ihan tietää. jos puhutaan -10 vuotiaasta, on kadettien mm-kisat vielä kaukana....
Itse kijoitit:
"Entä sitten kun ei kehitykään suomen kärkihemmoksi ja edessä ei olekaan ulkomaankisoja tai leirejä... mitäs sitten? menikö harrastus hukkaan, olisiko pitänyt kokeilla sittenkin keihäänheittoa tai hiihtoa?
jos uteliaalla isillä on tuommoinen asenne, säälin lastasi.
en ole kuullutkaan, että lapselle hankintaan harrastus mielessä jo kansainvälinen menestys.... huh huh..."
Rautalankaa:
Tuohon perustan ajatukseni ettet nyt oikein ymmärtänyt viestiä. Tarkoitus ei ole saada lapsesta SM/PM/EM/MM painijaa (sen enempää kuin keihäänheittäjää tai hiihtäjääkään) vaan hankkia harraste jonka parissa viihtyy ja liikkuu.
Joskus käy niin että harrastajaa ihastuu lajiin ja innostuu treenaamaan vuosien mittaan tosissaan, edistyy lajissa, kilpailee menestyy pääsee maajoukkue valmennusrinkiin, vai mitä ne painissa ovat.
Tulee leirikutsuja ulkomaan kilpailumatkoja (kai ne käy muitakin kun MM) jne. Eli jos tähän pisteeseen edetään niin silloin luulisi jo rahankin vaihtavan omistajaa? Painikaan ei voi olla tällöin ilmaista mutta mistä rahoitus tuollaisten 15 vuotiaiden leireihin kilpailumaksuihin ja matkoihin? Tukeeko liitto ja seurat ja millaisilla panoksilla? vai jääkö kulut harrastajan itsensä (vanhempien) maksettaviksi.
Asia ei ole ajankohtainen ja tuskin tulee koskaan olemaankaan mutta mahdollinen se on. Monet edullisiksi mainitut lajit saattavatkin muodostua edetessä yllättävän kalliiksi, tästä on lähipiirissä varoittava esimerkki.
Lastani voit sääliä kaikin mokomin muutta et noilla perusteilla.
"Entä sitten kun harrastus etenee kilpatoiminnaksi, ottelija kehittyy Suomen kärkihemmoksi kadeteissa ja edessä on ulkomaankisoja/ leirejä."´
"Eli voiko painia suositella kilpailuhenkiselle lapselle vai kannattaako varuilta kääntyä halvempien lajien puoleen?"
kyllä tuosta saa täysin sen kuvan, että KUN (ei jos) harrastus etenee niin että ollaan kärkihemmoja.... minä kysyin vastaavasti, että mitä jos ei kehitykään?
ja tuo, voiko painia suositella kilpailuhenkiselle lapselle... tottakai voi. mutta jos isi lähtee (oletan mieheksi) matkaan asenteella, että KUN ollaan kärkihemmoja, niin voi olla odotukset kovat.
ja JOS lapselle hankitaan harrastusta jo aprikoiden tulevaa menestystä, olet hakoteillä. sen verran voin avittaa, että MIKÄ TAHANSA laji on kallista JOS päästään jonkinlaiselle tasolle. silloin täytyy käydä kerjäämässä sponsoreita matkoihin ym, koska harvalla seuralla on varaa leirittää junnuja. joillakin tämän tekevät seurat, ei kaikilla.
kysyin muuten lapsesi ikää? et vastannut. kiinnostaisi tietää.
puhut kauniisti aisaa mutta mitä nyt teet jonkin tuntemattoman lapsen ikätiedoilla? arvataksesi ketä on kysymyksessä? Älä vain sano että tekisit paremman menestys ja painiuran jatkoanalyysin iän perusteella.
että minkäikäisestä jannusta ollaan jo tekemässä kadettien mestaria. ja kun mietitään sopiiko paini kilpailuhenkiselle LAPSELLE, oletan, että ikähaarukka on 8-12. eli sen ikäisistä on liian aikaista sanoa missään lajissa, että "tuleeko kärkihemmo".
paini ei maksa paskaakaan verrattuna mihin tahansa valmennettuun lajiin...koskaan
Omakohtaista kokemusta on. Kadetti-ikäisten kulut taitavat olla suurimmasta päästä. Parhaimmillaan puhutaan tuollaisesta 3-4000€/vuosi.
Mihin saa niin paljon kulumaan? Varmaan jos ulkomaan kisoissa käy, matkoihin saa menemään rahaa. Tämä on tietysti ongelma, kun painitaan puolet ja puolet, ei kotimaassa krekon kaudella vapaan kisoja juuri ole, ja päinvastoin!