Olen huomannut itsessäni näin ajan mittaa uusia piirteitä.
Olen aina ollut ystävilleni lojaali ja hyvä kuuntelija.Olen aina ollut kiltti ja asiallinen, olen toki uskaltanut sanoa sanottavani, mutta olen pyrkinyt olemaan kaikille tasapuolisesti mukava, sekä työelämässä että arjessa.
Olen huomannut, että minä olen se, jonka niskaan kaadetaan kohtuuttoman paljon paskaa, sekä parisuhteissa, että muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minä olen se, jolle helposti auotaan päätä työelämässä, koska kaikilla on se käsitys, etten loukkaannu helposti ja olen se "kiltti". Ystävät ovat saaneet kohdella minua suunnilleen miten sattuu. Olin jo lapsena koulukiusattu ja olen huomannut, että aistin toisten tunnetiloja hyvinkin herkästi. Näen jo olemuksesta, jos jollakin on jotakin minua vastaan.
Aikani ymmärsin ja olin se aina niin mukava tyyppi kaikkien mielestä, mutta nyt huomaan, että alkaa olla viimeinenkin oksa pätkitty. Vaadin itselleni niitä oikeuksia mitä muillakin on, oikeuksia kiukutella, oikeuksia tuntea surua ja vihaa muulloinkin kuin yksin. Alan huomaamaan, että minulle alkaa kasvaa asenne, ettei millään ole väliä ja että minulle ei pottuilla enää. Olen sanallisesti vahva ja lahjakas ihminen ja tiedän, että pystyn tekemään asioita selväksi ihmisille vain sanomalla...nyt se piirre minusta nousee esiin ja olen ihmeissäni tästä muutoksesta. En jaksa enää olla se ihminen, joka miellyttää muita ja jonka niskaan sataa ties mitä. Olen päättänyt tehdä siitä lopun. Tämä kesä on sitä muutosta tuonut ja pari kaveriakin on tullut siinä samassa hötäkässä karsittua pois, koska heidän ystävyytensä minua kohtaan oli suoranaista paskaa, enkä halunnut enää jäädä katselemaan sitä hetkeksikään.Minä en ala nuolemaan enää kenenkään persettä vain siinä toivossa, että järki ja sopu säilyisi ihmissuhteissa.
Hieman pelottaa, onko minusta tulossa vihainen nyt monen vuoden edestä?!Takana on mm. todella paska suhde exään, joka vielä kaiken lisäksi jaksoi hakata minua.On tunne, että nyt on minunkin elämäni kerrankin alettava sujua ilman nokan koputtajia!
Olen aina ollut ystävilleni lojaali ja hyvä kuuntelija.Olen aina ollut kiltti ja asiallinen, olen toki uskaltanut sanoa sanottavani, mutta olen pyrkinyt olemaan kaikille tasapuolisesti mukava, sekä työelämässä että arjessa.
Olen huomannut, että minä olen se, jonka niskaan kaadetaan kohtuuttoman paljon paskaa, sekä parisuhteissa, että muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minä olen se, jolle helposti auotaan päätä työelämässä, koska kaikilla on se käsitys, etten loukkaannu helposti ja olen se "kiltti". Ystävät ovat saaneet kohdella minua suunnilleen miten sattuu. Olin jo lapsena koulukiusattu ja olen huomannut, että aistin toisten tunnetiloja hyvinkin herkästi. Näen jo olemuksesta, jos jollakin on jotakin minua vastaan.
Aikani ymmärsin ja olin se aina niin mukava tyyppi kaikkien mielestä, mutta nyt huomaan, että alkaa olla viimeinenkin oksa pätkitty. Vaadin itselleni niitä oikeuksia mitä muillakin on, oikeuksia kiukutella, oikeuksia tuntea surua ja vihaa muulloinkin kuin yksin. Alan huomaamaan, että minulle alkaa kasvaa asenne, ettei millään ole väliä ja että minulle ei pottuilla enää. Olen sanallisesti vahva ja lahjakas ihminen ja tiedän, että pystyn tekemään asioita selväksi ihmisille vain sanomalla...nyt se piirre minusta nousee esiin ja olen ihmeissäni tästä muutoksesta. En jaksa enää olla se ihminen, joka miellyttää muita ja jonka niskaan sataa ties mitä. Olen päättänyt tehdä siitä lopun. Tämä kesä on sitä muutosta tuonut ja pari kaveriakin on tullut siinä samassa hötäkässä karsittua pois, koska heidän ystävyytensä minua kohtaan oli suoranaista paskaa, enkä halunnut enää jäädä katselemaan sitä hetkeksikään.Minä en ala nuolemaan enää kenenkään persettä vain siinä toivossa, että järki ja sopu säilyisi ihmissuhteissa.
Hieman pelottaa, onko minusta tulossa vihainen nyt monen vuoden edestä?!Takana on mm. todella paska suhde exään, joka vielä kaiken lisäksi jaksoi hakata minua.On tunne, että nyt on minunkin elämäni kerrankin alettava sujua ilman nokan koputtajia!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä, alat tulla omaksi itseksesi!!! :)
Pidä puolesi( mutta silti unohda hälläväliä-tyyli). Mutta kuuntele itseäsi, sydäntäsi.
Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi!!!
Löydät vielä onnen, olet hyvällä polulla!
tiedän, että tuo on hankala tilanne. Itse koetin purkaa vihani liikuntaan. Samalla laihduinkin aika kivasti :) Koeta kanavoida vihaasi johonkin mielekkääseen tekemiseen voimia antavaksi asiaksi. Tiedän että toi on hurja ja pelottavakin tilanne, mutta vihasta saa energiaa!
Aivan, ja esimerkiksi kirjoittaminen on hyvä konsti.
Itse kirjoitin aikanaan kokemani vääryydet muiden ihmisten taholta muistiin(koska kiltteyttäni en uskaltanut/voinut tuolloin puolustautua). Se oli "terapiaa", joka auttoi silloin. Myöhemmin ei ole tarvinnut enää palata teksteihin. Ne on elänyt kirjoittaen pois mielestään, ja samalla hyväksynyt sen, missä nyt mennään.
Juu, katkeroituminen ei auta, koeta käsitellä asiat perinpohjin, ja sitten anna anteeksi, niin ne asiat menee.
Anna itsellesi lupa olla vihainen. Kyllä se siitä.
periaatteessa hieman oma vikasi jos olet ollut myötäilevä ja liian kiltti. Tottakai saat kiukutella mutta pitääkö sitä nyt ääripäihiin mennä? itsestäsi se on ollut kiinni että olet ollut kiltti, turha siitä on sitten muille vasta nyt alkaa kiukuttelemaan.Pysy kohtuudessa.
Selvästi se kiltteys ei ole sopinut sinulle koska on patoutunut noin paljon aggressioita..?
AINA täältä saa vastaukseksi että OMA VIKA ja oletpä tyhmä ja huono! Lapsi ei voi päättää millaisen kasvatuksen ja aikuisen mallin saa. Asiat eivät aina ole näin mustavalkoisia, mutta onneksi Tytti on täydellinen ihminen joka ei koskaan tee mitään väärää! KASVA AIKUISEKSI!
tyhmäksi haukkunut?
kuka puhui tyhmyydestä? Et osaa näköjään lukea ainakaan.Kannattaa lähteä ulos lenkille jos PMS vaivaa noin pahasti.
Neiti täydellinen, älä tule poskea soittamaan minulle ja kertomaan, missä minussa on vika ja missä ei...SINÄ et tiedä minusta mitään. Ala lukea jotain hemmetin psykologian kirjoja, niin saat muutakin analysoitavaa, vaikkapa se oma elämäsi.
Kiltteys ja hyvyys ei ole tässä maailmassa pahe, se on hyve! Sitä on liian vähän muutenkin.
Oletan, että sinä olet juuri niitä idiootteja, jotka hyppivät heti silmille kun joku on rauhallisempi ja kiltimpi, avasit juuri takkisi oikein sopivasti, varo ettet saa oikein olan takaa palleaan eräänä päivänä siltä "kiltiltä" ihmiseltä, jota yrität kiusata ollaksesi itse jotakin!
Syy siihen miksi ihminen kerää aggressiota on juuri sinun kaltaisesi nokan koputtajat, jotka luulevat tietävän paremmin muiden asiat kuin he itse!Itse asiassa, minua ei kiinnosta pätkääkään mitä mieltä sinä olet minun asioistani joten älä vaivaudu enää edes vastaamaan!
hyviä päätöksiä joskus.
Mullakin on hiukan samanlainen *onkelma*. Kun yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, meinaa joutua törmäyskurssille joskus väkisin. Jo vuosia sitten eräs ihminen sanoi minulle, ettei sun tarvi tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Vasta nyt tajuan mitä hän tarkoitti.Kuulostaa siss jotenkin silt'ä, että ystävällisyys ei kannattaisi, vai mitä. Luulenpa kuitenkin, että kamalan katkeraksi ei kannata ruveta. Ihmiset kaikkoaisi läheltä kauas pois. Kannattaa kuitenkin aina ajatella myös itseänsä, jottei joudu hyväksi käytetyksi. On niin paljon pahoja ihmisiä. Vanha totuus *käännä viholliselle poski* ei ole kyllä tätä päivää enää. Asioita on hyvä kyllä aina joskus miettiä. Niin minä teen ja rämmin koko ajan eteenpäin milloin itkien, milloin nauraen, mut kuitenkin hengissä pysyen:)
Eräässö kirjassa todettiin, että kiltit ovat käveleviä aikapommeja. Omalta kohdalta kiltteyteen on sekoittunut marttyyriutta. Yritän kuitenkin karsia elämästäni liian kiltteyden.
Olet kyllä näköjään alkanut vähän tämäntyyppistä "ohjelmaa" jo noudattamaankin. Minulle kävi sillä lailla, että jouduin ikävään työsuhteeseen, vaikka minulla on hyvä itsetunto. Olin ollut töissä ehkä reilut pari kuukautta. Yhtenä päivänä työnantaja puhui minulle häijysti ja antoi ristiriitaisia käskyjä. Lisäksi hän sälytti omia virheitään minun piikkiini. Sanoin työpäivän lopussa jotain siihen tapaan, että tämä oli viimeinen työpäivä! =D Työnantaja rupesi kehumaan minua maasta taivaisiin ja ehkä puoli tuntia yritti houkutella minua jatkamaan työssäni. Kieltämättä oli imarreltu, että olinkin muuttunut yhtäkkiä tosi hyväksi työntekijäksi. Oli työnantaja aikaisemminkin kehunut minua hyväksi työntekijäksi. No, se olikin siinä paikassa viimeinen työpäiväni! =D Mulla on vapautuneet ja rohkeat fiilikset näin jälkeenpäinkin asiasta. Ei työnantajallakaan ole vara puhua minulle mitä lystää.
Syksysade, sisäinen leijonasi on tainnut herätä! =) Onnea valitsemallesi tielle, sinä valitset kaverisi ja niin on oikein. Ei kenenkään tarvitse huonoja ihmissuhteita säilyttää, surutta poikki vain ja uudet hyvät ihmissuhteet tilalle. Sinä ansaitset ne.
Minulla on tosi ihana kihlattu, hyvät vanhemmat, hyviä kavereita... Miten olen saanut niin hyvät joukot ympärilleni? Karsimalla hankalat pois!!!
Tsemppiä! =)
Olen vaan todennut, ettei ole minun tyylini olla inhottava selkäänpuukottaja. Suhtaudun ikäviin henkilöihin välinpitämättömästi enkä enää edes loukkaannu ja ota itseeni helposti. On vain aika yksinäistä välillä kun en kertakaikkiaan siedä sitä "nokkimisjärjestystä", jossa kiltit tulevat auttamatta viimeisinä.
Oletteko koskaan miettineet, että kiltit ja ns. koulukiusatut joutuvat kokemaan sitä nokkimista jo aikuisenakin, koska ihmiset haistaa, että tuohon minä voin purkaa oman pahan oloni?
Vai onko se siinä omassa tunneperäisessä reagoinnissa asioihin se syy?
Olen iloinen, että minulle alkaa riittämään tämä nokan koputtelu. Eräs tyyppi tässä pari päivää sitten alkoi arvostelemaan persoonaani oikein olan takaa, olin ylpeä siitä, että tokaisin vain "niinkö, sitäkö mieltä olet, voi sentään..." Tyyppi jäi monttu auki katsomaan.
Anna-Liisa Valtavaara: "Kiltteydestä Kipeät". On ainakin mua auttanut tosi paljon.
olekaan aidosti kiltti(niinkun väität) jos kiltteys tuottaa sinulle tuollaista vaivaa ja hermostumista..teeskentelet vain kilttiä mutta haluaisit vain ilkeillä kaikille..?