aborttia ei ole pakko tehdä, lapsen voi antaa niille lukemattomille pariskunnnille joille ei lapsia tule. siitä on sekin etu että myöhemmin saat tärkeän ihmissuhteen kun saat tavata aikuisen lapsesi. hyvän omantunnon lisäksi!
kaikki tiedätte
vaihtoehto on
191394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
antaa lapsesi pois muttei se kaikille onnistu..itse en haluaisi olla raskaana 9kk kipuineen pahoinvointineen ja sitten synnytyskipujen jälkeen antaa lapsi pois ja kärsiä sitten masennusta hormonien takia rinnat maidosta täytenä saaden vielä kanssaihmistenkin syyllistämiset päälle..mieluummin keskeytän raskauden ajoissa solurykelmänä.
Mutta entä minä?
Mieluummin kantaisin 9 kuukautta lasta, kuin päättäisin sen elämän.
Synnytyskipuihin on puudutuksia, lääkkeitä, yms,... ja ehkä voi kysyä nukutustakin...
Jos synnytyksen jälkeen maidon tulo ei lakkaa, voi maitoa myydä hyvällä hinnalla sairaalaan.
Tai jos sitä ei halua tehdä niin voi kysyä lääkeitä joilla maidon tulon ja hormoonit saisi kuntoon.
Ja toisista ihmisistä. Onko suurempaa tekoa kuin antaa lapsensa elää? Ja jos muut ei sitä ymmärrä niin ne on kyllä vakavasti sairaita, sillä ei terve ihminen voi niin ajatella.
Vaikka tietysti tärkeintä on oma olo. En haluaisi kantaa syyllisyyttä tekemästäni abortista.
että abortin tehnyt kantaa syyllisyyttä tekemästään abortista? Onko sinulle tehty abortti? Ilmeisesti ei. Miksi siis tulet tälle palstalle besserwisserinä jaarittamaan asiasta, josta sinulla ei ole kokemusta? Lotkautan korvaani neuvoillesi vasta sitten kun sinulle itsellesi on tehty abortti.
että lasta ei ole pakko kantaa melkein 10:tä kuukautta ja antaa sen jälkeen, lapsen nähtyään, pois. Suomessa kun on tarjolla tuo laillinen abortti täysin tasavertaisena vaihtoehtona. Ehkä kaikki(kuin myös allekirjoittanut) eivät ole halukkaita näkemään tulevaisuudessa aikuista lastaan. Joidenkin mielestä se saattaisi jopa pilata oman senhetkisen elämän ilmestymisellään. Ymmärtääkö silloinen mies ja lapset vaimon/äidin menneisyyttä? Onko minulla silloin hyvä omatunto kun aikuinen lapsi tuleekin tilittämään äidin puutteesta ja hylkäämisestä hänelle aiheutuneita traumojaan? Mitä mieltä sinä olet?
Vai mitä tarkoitit hyvällä omallatunnolla? Pitäsikö minun sittenkin tuntea huonoa oloa siitä, ettet Sinä saa lapsia ja minä saan, vaikken halua?
..saa itse päättää haluaako antaa lapselle omia yhteystietojaan.
Niitä ei siis ole pakko antaa.
Lapseen ei ole pakko pitää mitään yhteyttä. Elämäänsä voi jatkaa niin että ei koskaan luule lapsesta mitään.
Nämä asiat ovat äidin omia valintoja ja niitä kunnioitetaan.
(Äiti voi myös muuttaa mieltään vaikka vuosien päästä ja ilmoittaa siitä adoption hoitaneelle taholle.)
on jo nyt paljon enemmän vanhemmattomia lapsia kuin adoptiohaluisia vanhempia? Ajatukset siitä, että kaikki abortoimatta jätettävät lapset voitaisiin saada adoptioperheisiin, on siis silkkaa utopiaa.
aivan totta. Suomessa on kyllä roppakaupalla lapsia, jotka tarvitsisivat sijaiskodin, mutta he eivät ole "vanhemmittomia lapsia". Sijaislapsi ei ole oma lapsesi samoin kuin adoptiolapsi vaan sijaislasten suhdetta vanhempiinsa tulee tukea -ja saahan sijaisperhe tästä sijaiperhetyöstä myös "palkkaa". Näitä lapsia harvoin pystyy adoptoimaan vaikka kuinka haluaisikin, silloinkaan kun lapsi on elänyt samassa sijaisperheessä koko elämänsä. Sijaisperhetoiminnassa ja adoptiossa on selvät erot.
Adoptioon tulee noin 30 lasta vuodessa ja nimenomaan adoptiolasta odottavia on satoja. Kuitenkin olen samaa mieltä, että lisää adoptoitavia lapsia ei voida saada abortoiduista sikiöistä! Vain harva nainen kuitenkin pystyy antamaan lapsensa adoptioon.
voi olla vammautuneita äitinsä lääkityksen, alkoholikäytön, huumeiden tai ihan vain normaali kehityshäiriön omaava vammainen jota ei ole keskeytetty..näille lapsille ei niin vain adoptiopaikkaa löydykään.
Asiat ei aina ole mustavalkoisia...
No hei - yleensä ne pahiten vammautuneet sikiöt ovat niin vammaisia jo lakuvaiheesta, että ne abortoituvat keskenmenon seurauksena. Suurimmat kehityshäiriöt tapahtuvat aivan raskauden alkuvaiheessa, jolloin ei itse edes vielä teidä olevansa raskaana.
mennyt edellisten syiden takia..ja olet oikeassa aivan suurimmat kehityshäiriöt yleensä karsiutuu normaalina keskenmenoina .. joka kymmenes raskaus menee kesken eri syistä tuulimuna, kehityshäiriö tms.
Mutta kyllä sitä olisi melkoisen vaikea sanoa päihderiippuvaiselle että älähän juo tai ota huumeita..itse opetin(terapiaa) alkoholistin lasta joka oli melkoisesti henkisesti vammautunut äitinsä juomisesta ja hänellä oli samassa tilassa kolme muutakin vanhempaa lasta. (Olen lukenut tiedelehdestä että jopa varhainen satunnainenkin runsas alkoholinkäyttö saattaa vaurioittaa aiheuttaen lievempiä oireiluja ja adhd:ta epäilee yksi taho.)
Ja myös jotkut lääkkeet vaurioittaa jo pieninä annoksina...jo silloin kun et ole tiennyt olevasi raskaana. Esim tuttuni käyttää kuurimaisesti lääkettä jona aikan ei missään nimessä saa tulla raskaaksi.
En tiedä kuinka paljon lievästä vaikeasti vammaisiin (jotka eivät ole karsiutuneet normaalin keskenmenon myötä- kaikki kun ei todellakaan karsiudu) vammaisia lapsia keskeytetään ....heille kun on vaikea saada adoptioperhettä ellei itse jaksa kasvattaa.
nimenomaan monella adoptioon tulevalla lapsella on vanhempi joka ei pysty eikä kykene lastaan hoitamaan eikä kyllä haluakkaan vaan erilaisista omista ongelmistaan johtuen antaa lapsen mieluummin pois. Varsinaisten huume yms äitien lapsia ei tieten tahtoen adotpioon anneta vaan heille etsitään useimmiten jokun muu hoitomuoto ongelmiensa takia, mutta kyllä lievästi "cviallisia" adotptioon päätyy ehkä siksi että äiti on tehnyt ryhtiliikkeen ajoissa ja pelastanut suurimman osa jälkeläisestään..
Keskenmenon aiheuttama kehityshäiriö on todella niin suuri että sikiö ei pysty enää kehittymään. Suuria on nekin vauriot ja häiriöt jotka sallivat sen kehittyä ja syntyä aikanaan päällisin puolin terveenä lapsena. Monasti nuo ongelmat tulevat vasta jonkin ajan kuluttua tai lievissä tilanteissa vasta oppimisessa koulussa. Ehkä silloin onkin hyvä, että perheessä todennäköisesti on vain tuo yksi haluttu lapsi jolle on aikaa ja tarmoa yllin kyllin?
Onnetonta on ihan oikeasti katsella huuumevieroitettavaa vastasyntynyttä. Siinä olisi yksi oiva terveyskasvatusvideon paikka kaikille niin eipä juuri houkuttaisi.. Useimmitenhan kuitenkin lapsi tämän rankankin alun jälkeen on ns normaali ja terve siinä määrin kuin yleisesti asia käsitetään.
Harva vahinkoraskaudessaan päätyy adoptioon ihan harkiten niin raskasta se on. Helpompaa on hakea keskeytys etenkin henkiseltä kantilta katsottuna.
vaikeasti vammaisiakin syntyy.
Ja vähemmän, down-lapset, gastroskiisi, selkärankahalkio... lista on pitkä. Sinäkö ne lapset adoptoit?
.. sanoa, kun ei satu omalle kohdalle! Lue tänne jätettyjä juttuja ennenkuin alat moralisoimaan!
solurykelmän järkyttävin kohtalo olisi joutua jonkun eliittiämmän leikkikaluksi?
Nuorille naisille ja varttuneimmillekin on aina paras ratkaisu ei toivotussa raskaudessa ABORTTI!
Älkää hyvät ihmiset antako kenenkään painostaa muuhun ratkaisuun?
Adoptiolapsi kärsii. Sijoitettu lapsi kärsii. Solurykelmä ei ole lapsi??????
Tajua se, pahvi!!
samaan aikaan toinen äiti sanoo :menetin vauvani
toinen sanoo :poistatin solurykelmän
????raskaus oli yhtä pitkällä ja sikiöllä jo kaikki elimet erottuivat, kukaanhan ei tee aborttia neljän päivän ikäiselle joka olisi vielä pelkkä solurykelmä vaan abortti tehdään jop lähes ihmisen näköiselle kahdeksanviikkoselle?
kaikki normaalit ihmiset tietävät, ettei ole leikin asia hoidella raskautta ja synnytystä. On olemassa ihmisisä jotka niin tekevät, hatunnosto heille, ovat varmasti erittäin rohkeita ja voimakkaita henkilöitä. Kuitenkin ovat marginaaliryhmä, tavallinentaatelintallaaja joko pitää lapsen tai abortoi sen. Se meille kaikille suotakoon, tämä valitsemisen vapaus.
haluaako lapsesta luopua kun se on syntynyt? vahva äidinvaisto vain voimistuu.. mikä on se hyvä omatunto kun tuntee että on hylännyt oman lapsensa itsekkäistä syistä... jotkut eivät koskaan saa tavata lasta enää... se viedään pois synnytyssalista ettei kiintymys olisi niin syvä.. mietin vain.....tuttuni antoi adobtioon ja kärsii siitä henkisesti...paljon!
vasta kamalaa olisi ensin kantaa sitä lasta masussa 9kk ja sitten synnyttää se ja antaa pois...Mutta, onhan se kyllä niinkin, oot ihan oikeassa, että se lapsi joka annettais sellaiselle pariskunnalle jotka ei omia lapsia saa niin se olisi mahtava asia...Tää on vähän kaks piippunen juttu, mutta sekin vaara sitten on, että tämä synnyttäjä ei sitten loppu metreillä haluakkaan antaa sitä lasta pois ja se pariskunta joutuu pettymään todella pahasti...
teille adoptiolapsen haluaville kelpaa vammainen tai huumeäidin lapsi.