Itselläni on lähes 3kk:den ikäinen lapsi. Neuvolassa on ajat sitten kehoitettu alkaa luomaan rytmiä päivään, mutta tuntuu ettei onnistu. Imetän ja lapsi nukahtaa yleensä aina vain rinnalle.
Illat ovat alkaneet väsyttämään. Olen yrittänyt saada hänet 22.00 nukkumaan, mutta melkein joka ilta venyy 11:sta tai puoli 12:sta. Muutenkin lapsi syö iltaisin todella tiheään.
Kuinka usein imetätte? Itse olen yrittänyt pitää kolmen tunnin väliä syömisissä, mutta yleensä ne ovat 2,5 tuntia, välillä 2h. Iltaisin 1h tai 1,5h.
Lapsi nukkuu aamupäivällä tunnin päikkärit, päivällä 3h (tosin välissä meinaa herätä) ja illalla saattaa nukkua n. 1h.
Muutenkin tuntuu ettei lasta oikein innosta mikään. Hän ei viihdy kovinkaan kauaa yksinään, mutta ei myöskään jaksa kauaa seurustella. Mitä siis voisi tehdä?
Pelkään, että on tulossa raskauden jälkeinen masennus. On alkanut tuntua uuvuttavalta, eri tavalla mitä alkuun oli väsymystä. Miestäni kohtaan on alkanut kasvaa inhoa. Vaikka hän hoitaa lasta iltaisin työ päivän jälkeen tuntuu aina vain, että se olen minä joka lasta hoitaa koko ajan. Kaikki hänen tekemisensä ärsyttää.
Odotan vain, että lapsi kasvaa ja kaikki helpottuisi. Olisi mukavaa saada omaa aikaakin, edes iltaisin.
Illat ovat alkaneet väsyttämään. Olen yrittänyt saada hänet 22.00 nukkumaan, mutta melkein joka ilta venyy 11:sta tai puoli 12:sta. Muutenkin lapsi syö iltaisin todella tiheään.
Kuinka usein imetätte? Itse olen yrittänyt pitää kolmen tunnin väliä syömisissä, mutta yleensä ne ovat 2,5 tuntia, välillä 2h. Iltaisin 1h tai 1,5h.
Lapsi nukkuu aamupäivällä tunnin päikkärit, päivällä 3h (tosin välissä meinaa herätä) ja illalla saattaa nukkua n. 1h.
Muutenkin tuntuu ettei lasta oikein innosta mikään. Hän ei viihdy kovinkaan kauaa yksinään, mutta ei myöskään jaksa kauaa seurustella. Mitä siis voisi tehdä?
Pelkään, että on tulossa raskauden jälkeinen masennus. On alkanut tuntua uuvuttavalta, eri tavalla mitä alkuun oli väsymystä. Miestäni kohtaan on alkanut kasvaa inhoa. Vaikka hän hoitaa lasta iltaisin työ päivän jälkeen tuntuu aina vain, että se olen minä joka lasta hoitaa koko ajan. Kaikki hänen tekemisensä ärsyttää.
Odotan vain, että lapsi kasvaa ja kaikki helpottuisi. Olisi mukavaa saada omaa aikaakin, edes iltaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
rytmiä saa väkisin edes muodostaa. Kuulostaa syövän juuri niin kuin ptääkin ja nukkuu ihan normaalisti. Tuo kolmen tunnin päiväunikin on hienosti nukuttu noin pieneltä! Iltatankkaukset ovat normaalia, joten syötä kun lapsi haluaa. Noin pienet eivät viihdy yksinään - ei niiden kuulukaan! Omien touhujen aika on myöhemmin, nyt on sylin aika!
Miksi yrität pitää 3h syöttövälejä? Vauvan syömis- ja imemistarve vaihtelee päivästä toiseen. Välillä vauva syö jopa 1/2h-1h välein, välillä riittää syötöt harvemmin.
Itse tein esikon kanssa sen virheen, että pidin häntä hereillä vaikka olisi ollut väsynyt. En tosiaan tajunnut kuinka paljon vauvat tarvitsevat unta! Sitten vauva ei enää osannutkaan nukkua. Otti päivisin 15min-1/2h torkkuja ja minä ihmettelin miksei nuku?!
Olin myös TOSI väsynyt. Vaikka meillä myös mies hoiti paljon vauvaa iltaisin. Tosin mies opiskeli silloin työn ohessa ja oli ti ja to-illat joka2. la koulussa. Silti tuntui, että olin AINA yksin vauvan kanssa! En tiedä miksen pyytänyt apua esim. siskoltani/äidiltäni, vaikka he olisivat ilomielen auttaneetkin?! Oli tunne, että itse hoidan lapsen, kun olen sen halunnutkin! Mutta eihän sellaisesta äidistä ole vauvalle hyötyä, joka on aivan puhki itsekin... Välillä itkettiin vauvan kanssa yhteen ääneen!
3kk ikäinen lapsi on vielä liian pieni leikkimään, mutta voit esim. lorutella/laulaa tuttuja lauluja ja vaikka silitellä vauvaa samalla. Lähtekää vaunuttelemaan, päivätkin kuluvat nopeampaa, kun käy jossain välillä.
Älä ota stressiä kaikista nlan ohjeista. Kehittele teille sopivia tapoja. Eikä niiden nlassa tarvitse kaikkea tietää ;) Sitten tietysti, jos tuntuu että masennus iskee oikein tosissaan, niin kannattaa siitä nlassa jutella!
Itse esim. imetin lapsiani myös yöllä vielä lähes vuoden ikään asti (nlan ohjeista huolimatta), meidän lapset nukkuu perhepedissä (nlan ohjeista huolimatta), täysimetin toista lasta yli 6kk (nlassa suosittelivat kiinteiden aloittamista 4kk iässä, vaikka vauva kasvoi käyrien yläpuolella!), jne... Tee niinkuin itsestä tuntuu parhaalta! Tehän sitä arkea vauvan kanssa elätte!
Oikein paljon onnea ja voimia teille ja koitahan jaksaa! Vauva-aika on odottamattoman rankkaa aikaa -ainakin meille joillekin...
meilläkin on lähes 3 kk:n ikäinen tyttö ja nyt on rytmit(jos niitä on ollutkaan)muuttunut ihan totaalisesti..2kk asti nukkui päivällä kahdetkin päikkärit(n.3h) ja söi hyvin rinnasta..yötkin melkein nukkui kokonaan ja aamulla kuuden aikoihin vasta söi ensimmäisen kerran..mutta nyt taitaa alkaa ilmeisesti oppimaan uusia asioita tms. koska päivisin ei nukuta sitten millään...korkeintaan tunnin päiväunet saattaa ottaa ja silloinkin heräilee jatkuvasti, harvoja päiviä sattuu kun ottaa parin tunnen unet..yöt meneekin sitten kutakuinkin silleen että syö tuttelia n.21 ja nukahtaa sitten tissille 21:30-22:30 ja silloin nukutaan tosi sikeästi noin puoli kolmeen tai kolmeen saakka ja joskus jopa puoli neljään..sitten tissiä ja taas nukutaan aamulla n.klo7 ja taas syödään tissiä ja sitten joskus nukutaan lisää ja joskus valvotaan...saa joskus myös päivisin tuttelia...mielestäni tyttö syökin nykyään melko vähän verrattuna aiempaan mutta kasvaa kuitenkin normaalisti...eli on taas äidille uutta yöllä heräilyt kun ennen nukuttiin niin hyvin:)mutta kai se on aikaansa kutakin..välillä huolestuttaa kun ei oikein syö mutta kai sekin muuttuu erilaiseksi iän myötä..siis tuo syöntirytmi ja syönninkestot lyhenee...välillä itseänikin tuntuu masentavan mutta on tämä aika sen verran lyhyt kun vauva on niin pieni...kerro neuvolassa tuntemuksistasi..kyllä he siellä osaavat auttaa ja neuvoa...ja kannattaa jutella myös miehesi kanssa ettei tilanteenne pääse kärjistymään...voimia ja jaksamista:)kyllä se vauva siitä kasvaa mutta koita nyt antaa kaikki hellyytesi hänelle..itse saan voimia vauvani hymyilevistä kasvoista:)
Tuli parempi mieli, kun sai kuulla jotain muilta. Otan varmasti turhaan stressiä kaikesta ja ehkä yritän liikaa olla täydellinen äiti. Mieleeni on jopa tullut, että jos lapseni ei tykkää enään minusta... miksi ei tykkäisi?
Miehelleni olen puhunut kaikista asioista tuhat ja sata kertaa, mutta tuntuu ettei hän mitään ymmärrä.
Itse olen myös ajatellut, että hoidan lapseni itse, kun sen kerran olen halunnutkin. Vanhempani ja sisareni asuvat eri paikkakunnalla, joten heiltä en voi edes aina apua pyytää. Kavereille en halua vielä viedä lastani hoitoon eivätkä he pääse päiväs aikaan kyläilemään.
Mutta hyvät jatkot teillekkin! =)