Olen kyllästynyt täysi-ikäisen lapseni uhkailuun itsemurhalla, kiljumiseen ja itsensä hakkaamiseen ja pään hakkaamiseen seinään. En saa häntä hoitoon.
Ite olen käyttänyt ammatti-ihmisiä pitkään eli olen kertonut asiasta heille. Haluaisin kuitenkin keskustelua ihan maallikoiden kanssa siitä, mitä asiassa voisi tehdä.
Autan lastani puhumalla sen minkä osaan, mutta tuommoinen ei ole aikuiselta asiallista käyttäytymistä. Olen siitä vihainen, mutta samalla huolestunut, koska "lapsi" tarvitsisi apua.
Ite olen käyttänyt ammatti-ihmisiä pitkään eli olen kertonut asiasta heille. Haluaisin kuitenkin keskustelua ihan maallikoiden kanssa siitä, mitä asiassa voisi tehdä.
Autan lastani puhumalla sen minkä osaan, mutta tuommoinen ei ole aikuiselta asiallista käyttäytymistä. Olen siitä vihainen, mutta samalla huolestunut, koska "lapsi" tarvitsisi apua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elämäntilanteessa lapsesi elää? Mieti, mikä saa lapsesi haluamaan kuolla ja hakkaamaan päätä seinään. Itse tein tuota. Siirsin henkistä pahaa oloa fyysiseksi kivuksi. Halusin kuolla, hakkasin päätäni seinään, purin itseäni. Syynä tuohon oli piinaava ihmissuhden, ex henkisesti sairas, joka raastoi melkein hengiltä. Kun sain ex hirviöön etäisyyttä, loppui kuoleman halua ja itseni vahingoittaminen.
Älä ole vihainen, vaan yritä rauhallisesti selvittää, miksi lapseni teekee näin.
Eihän se asiallista käytöstä olekaan vaan hätähuuto "auta mua". Tuomitseminen, "yritä reipastua" jutut vaan pahentaa asiaa.
Totta. Saarnaaminen ja tuomitseminen ei auta. Pitää "fiksata" se perimmäinen syy. Ja siinä saattaapi joskus äiti katsomaan itse itseään peiliin.
Siis tuota keskusteluahan on nyt kymmenen vuotta käyty ja olen todella väsynyt siihen. Se nimittäin ei johda mihinkään. En ikinä ole käyttänyt sanoja "yritä reipastua", tuo oli omasta päästänne, totesin vain, etten kuuntele huutamista.
Teillä ei sitten ollut mitään neuvoa siihen, millä saisi tyttären tajuamaan oman tilanteensa?
Minä olen tehnyt oman osuuteni. Nyt olisi mielestäni hänen vuoronsa.
Asuuko tyttäresi kanssasi? Jos asuu, niin miksi, jos on aikuinen?
Ihminen, joka uhkailee jatkuvasti itsemurhalla , saa toisen sidottua itseensä aika julmalla tavalla. En todellakaan ihmettele, että väsyt ja kyllästyt. Tokko nettisivulla saat keinoa tlanteen loppumiseen, jos et ole sitä ammattiauttajiltakaan saanut. Ja iteasiassa, jos tyttäresi tosssaan haluaa tehdä itsemurhan, tokko sitäkään voisit estää.
Ehkä joskus on luovuttava kantamasta ikuista vastuuta lapsistaan. Heillä on oma elämänsä, sinulla omasi, kuten myös henkilökohtainen vastuu siitä.
Jaksamista itsellesi ja tervettä "kovettumista" suojautuaksesi toisen manipulaatiolta.
Ei hän asu kanssani toki tuossa iässä, käy vain silloin tällöin.
Itse en ole saanut lapsuudessa enkä nuoruudessa minkäänlaista tukea, joten olen ajatellut, että lapsellani ei pitäisi olla sellainen tilanne eli olen pyrkinyt olemaan käytettävissä kuunteluun, kun hänellä on huonoja hetkiä. En moralisoi enkä arvostele, mutta realistisia kannanottoja kyllä esitän, esim. että pitää arvioida rahojen riittävyyttä jos hankkii sitä tai tätä.
Tuo kovettaminen on edellä mainitusta syystä hieman hankalaa, ajattelen että jätän lapsen heitteille. Tervettä kovettumista kyllä varmasti tarvitaan, siinä olet oikeassa. Kykyä olla välittämättä siitä, kun hän manipuloi "et ole yhtään innostunut asioistani......" Sekä tietenkin muistaa, että jos hän todella päättää ottaa hengen itseltään, niin en voi sitä estää.
lapsesi siis kiristää sinua.
Tuota exäni teki kaiken muun ohella. Uhkasi tappaa itsensä, kunnes huomasin, ettei se tosiaankaan tapa itseään vaan vain kiristää ja uhkailee. On edelleen hengissä, vaikka olen päässyt siitä eroon.
Jos siis lapsesi uhkaa tappaa itsensä ja vahingoittaa itseään, on vaihtoehtona psykiatrinen sairaala. Pahimmassa vaiheessa voi paikalle kutsua ambulanssin. Jos ei lähden vapaa ehtoisesti, sitten vaan poliisi paikalle.
Oon ite samanikäinen kuin lapsesi ja käyttäytyny melkeen samalla tavalla...Ollut mikäkin taakka vanhemmille,käyttänyt henkistä väkivaltaa yms...Miks?Koska elämä oli pelkkää alamäkeä,ei halunnut elää,henkinen tuska ja toivottomuus oli kova,yritin vaa kituuttaa eteenpäi ja siinä sivussa räyhäsin äidilleni omaa pahaa oloani...Nyt on taas vähän samanlaiset fiilkiset ajottain,onneks ei kokoajan...Yritän ny kuitenki jatkaa eteenpäin...Olen ollut suorastaan hirveä vanhempiani kohtaan...monta kertaa meinannut lopettaa päiväni...äitini hommasi mullekin sillon apua...Ei tilannut ambulanssia,mutta kyyditti sairaalaan lähetettä varten ja sieltä osastolle...Jos olis tilannut ambulanssin,olisin joutunut shokkiin...Pelkään ambulanssikuskeissa ja hoitajissa sitä,että ne pistää heti lepareihin ja raahaa käsistä...Musta tuntuu edes pahalta kuulla tommosta...Uhkasi ambulanssilla ja sai pelkoni silloin pahenemaan...On hyvä,että on olemassa paua ihmisille,jotka voi pahoin,mutta miten mä siitä hyödyn,kun en voi noin vain luottaa yhteenkään lääkäriin ja niiden pakkokeinot,mistä olen kuullut,saa mulle aphan olon,jonka seurauksena haluan ruveta viiltelemään?En mahda mitään sille,että olen niin herkkä...Olen hirveä ihminen,mutta myös herkkä...mutta parempi olis tilata vaikka ambulanssi....Tosin kyllä tuntuu pahalta ajatella tuota,mutta musta tuntuu,että tuo ei ole pelkkää leikkiä lapseltasi....Itelläni nyt menee paremmin,kun käyn säännöllisesti keskustelemassa..Annat homaan ammattilaisten käsiin..En osaa muuta sanoa...Kun itellänikin ihan tarpeeksi paha olo ajoittain...