Olemme keski-ikäinen pari. Asumme eri osoitteissa, mutta tapailemme suht usein. Ystävättäreni on älykäs, erittäin voimakkaasti asioita kokeva, taiteellinen, aikaansaava, lyhytjännitteinen, voimakasluonteinen hieman alle 50-v suomalainen nainen. Olemme tunteneet runsaat kolme vuotta. Normaalisti hän on erittäin kauniskäytöksinen ja -kielinen ihminen.
Suhteemme alöussa ihemttelin hänen joskus saamia hysteerisiä kohtauksia, joiden aikana hän saattoi haukkua milloin ketäkin, usein mm. vanhempiaan tuntikausia. Juttu oli saattanut lähteä jostain ihan pienestä heidän käyttämästään väärästä tavasta sanoa asia, joka oli saattanut kuulostaa vähättelyltä tms.
Tällaisen kohtauksen aikana ystävättäreni saattaa huutaa tuntikausia ERITTÄIN kovalla äänellä vaahto suussa mm. haisten hielle (han totta, normaalisti todella siisti ihminen!). Kielenkäyttö saaattaa olla tällöin varsin törkeääkin. Normaalisti hän puhuu suht hiljaa.
Kysymuys ei todellakaan ole pikku ongelmasta, kohta itse ja jotkut tuttvani, minne meitä vielä kutsutaan alkavat pian saada häätöuhkauksia. Naapurit katsovat säälivästi meikäläistäkin eivätkä enää juuri tervehdi.
Ajattelin, että ko. käyttäytyminen saattaisi johtua hänen aiemmin kokemasta läheisen poismenosta ja tasoittuisi vähitellen, mutta tähän suuntaan asia ei ole kehittynyt ollenkaan.
Mm. stressi näyttäisi edistävän tällaisten kohtausten puhkeamista. Kohtaus saattaa kestää useitakin tunteja. Kiihdyksissään ollessa hän saattaa mm. hakata itseään mm. jalkoihin sekä käsiään kovaa yhteen. Muutaman kerran lyönyt minuakin. Mikään ei auta, ei syliin ottaminen, ei minkään tyylinen jutustelu. Jos vastaa hänelle ( yleensä aina ) jotain väärin, tämä lisää vain vettä myllyyn.
Olen havainnut, että hän ei osaa ihmisten välisissä kanssakäymisissä oikein ns. pelata ja taktikoida olemalla hiljaa tilanteen vaatiessa ja säännöstellä sanojaan vaan paukauttaa helposti varsinkin tällaisen kohtauksen aikana kaikki mitä on hampaankolossa ja kenen kuullen tahansa. Kohtaus saattaa alkaa esim. keskellä vilkasta jalkakäytävää ihmisten katsoessa outoa huutajaa pitkään. Eli hän ei ollenkaan kykene käyttäytmään tilanteen edellyttämällä tavalla tällaisen kohtausken aikana.
Itselläni lienee varsin pitkä pinna ja salliva luonne, mutta kun nyt alkaa olla jo ihmissuhteiden ylläpito vaikeaa ja muukin elämä ongelmallista ( mm. työnteko ja nukkuminen vaikeutunut), pitäisi yrittää tehdä jotain ihan oikeasti.
Kuten voi arvata, hän pitää itseään täysin normaalina, "muut ne ovat hulluja", jotka joutavat lääkäriin. Lääkäreitä hän pitää typeryksinä. Terapioita hän ei arvosta.
Jotenkin hänet pitäisi saada hakeutumaan asialleiseen hoitoon, muuten olen itse kohta narun jatkona tms. Pakolla ei (kait?)voi viedä. Hänellä itsellään on varmasti enimmän osan aikaa huono olo. Ja kyllä minä hänestä kuitenkin kovasti välitän, ihmisenä ja muutenkin. Tästä saattaa johua, että minulla ei taida olla riittävästi auktoriteettia saamaan häntä hankkiutumaan hoitoon. Mikä neuvoksi?
Rauno
Suhteemme alöussa ihemttelin hänen joskus saamia hysteerisiä kohtauksia, joiden aikana hän saattoi haukkua milloin ketäkin, usein mm. vanhempiaan tuntikausia. Juttu oli saattanut lähteä jostain ihan pienestä heidän käyttämästään väärästä tavasta sanoa asia, joka oli saattanut kuulostaa vähättelyltä tms.
Tällaisen kohtauksen aikana ystävättäreni saattaa huutaa tuntikausia ERITTÄIN kovalla äänellä vaahto suussa mm. haisten hielle (han totta, normaalisti todella siisti ihminen!). Kielenkäyttö saaattaa olla tällöin varsin törkeääkin. Normaalisti hän puhuu suht hiljaa.
Kysymuys ei todellakaan ole pikku ongelmasta, kohta itse ja jotkut tuttvani, minne meitä vielä kutsutaan alkavat pian saada häätöuhkauksia. Naapurit katsovat säälivästi meikäläistäkin eivätkä enää juuri tervehdi.
Ajattelin, että ko. käyttäytyminen saattaisi johtua hänen aiemmin kokemasta läheisen poismenosta ja tasoittuisi vähitellen, mutta tähän suuntaan asia ei ole kehittynyt ollenkaan.
Mm. stressi näyttäisi edistävän tällaisten kohtausten puhkeamista. Kohtaus saattaa kestää useitakin tunteja. Kiihdyksissään ollessa hän saattaa mm. hakata itseään mm. jalkoihin sekä käsiään kovaa yhteen. Muutaman kerran lyönyt minuakin. Mikään ei auta, ei syliin ottaminen, ei minkään tyylinen jutustelu. Jos vastaa hänelle ( yleensä aina ) jotain väärin, tämä lisää vain vettä myllyyn.
Olen havainnut, että hän ei osaa ihmisten välisissä kanssakäymisissä oikein ns. pelata ja taktikoida olemalla hiljaa tilanteen vaatiessa ja säännöstellä sanojaan vaan paukauttaa helposti varsinkin tällaisen kohtauksen aikana kaikki mitä on hampaankolossa ja kenen kuullen tahansa. Kohtaus saattaa alkaa esim. keskellä vilkasta jalkakäytävää ihmisten katsoessa outoa huutajaa pitkään. Eli hän ei ollenkaan kykene käyttäytmään tilanteen edellyttämällä tavalla tällaisen kohtausken aikana.
Itselläni lienee varsin pitkä pinna ja salliva luonne, mutta kun nyt alkaa olla jo ihmissuhteiden ylläpito vaikeaa ja muukin elämä ongelmallista ( mm. työnteko ja nukkuminen vaikeutunut), pitäisi yrittää tehdä jotain ihan oikeasti.
Kuten voi arvata, hän pitää itseään täysin normaalina, "muut ne ovat hulluja", jotka joutavat lääkäriin. Lääkäreitä hän pitää typeryksinä. Terapioita hän ei arvosta.
Jotenkin hänet pitäisi saada hakeutumaan asialleiseen hoitoon, muuten olen itse kohta narun jatkona tms. Pakolla ei (kait?)voi viedä. Hänellä itsellään on varmasti enimmän osan aikaa huono olo. Ja kyllä minä hänestä kuitenkin kovasti välitän, ihmisenä ja muutenkin. Tästä saattaa johua, että minulla ei taida olla riittävästi auktoriteettia saamaan häntä hankkiutumaan hoitoon. Mikä neuvoksi?
Rauno
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei,
luulen, että kyse on jostain aivoperäisestä ongelmasta jos ei kykene hillitsemään itseään. sama pätee tavallaan esim. minuun jolla on epilepsia. eli kun suutun, niin oksat on todellakin pois, mikä taas ei tarkoita sitä että kyseinen henkilö sairastaisi epilepsiaa mutta varmaan jotain muuta minkä vuoksi käyttäytyy noin. Toiseksi, syynä voi olla jokin traumaattinen kokemus, tiedätkö , onko hänelle tehty esim. jotain pahaa.
Joka tapauksessa sun pitää saada naisesi psykiatrille. Käytä posit. sanoja eli mennään hakemaan apua jne. eikä missään tapauksessa sanaa mennään lääkärille tai sun pitää mennä lääkärille, se on myrkkyä sellaiselle joka tietää itsekin ettei kaikki ole kohdallaan.
Sun pitää myös nyt jaksaa seistä hänen vierellään tukemassa. ei varmaan ainakaan mene parempaan suuntaan jos jätät hänet. samalla sun pitää jutella jonkun asiantuntijan kanssa ja kysyä apua.
Voin itse pakkoneurootikkona sanoa että yksin ei selviä. Yritä järjestää vaikka jokin romanttinen ilta ja katso , auttaako se häntä avautumaan , miksi hän tekee niin.
Miksi pitäisi pysyä rinnalla, jos toinen ei edes halua hakea apua??
sen vuoksi ,että hän ei selviä yksin. on aika vaikea sanoa miksi näin pitää tehdä mutta tee kuten sanon. älä hylkää häntä.
Mieti että voit olla hänelle ainut tuki ja turva. on varmaan mukavampi sunkin olla jos olet auttanut häntä kuin katsoa vierestä. sitten ainakin voit sanoa itsellesi että minä tein mitä voin.
täytä pakkohoidon kriteereitä.
Tulisikohan teidän välillenne rauhallisena hetkenä rakentavaa keskustelua elikkä, kun ei tätä "kohtausta" ole päällä yrittäisit aloittaa rakentavan keskustelun ystäväsi "kohtauksista". Kertoisit ensin miltä sinusta tuntuu, kun hän huutaa ja räyhää. Jatka keskustelua, jos "maaperä" tuntuu otolliselta ja ehdota hänelle terv.kesk. käyntiä, vaikka menisitte yhdessä. Kerro tämän jälkeen, jos alkaa sanomaan, ettei lääkärit/terapeutit ole yhtään mitään niin miten väsynyt olet tilanteeseen.
Onhan se niinkin, ettet sinä voi uhrata omaa elämääsi mahdottoman edessä ellei ihminen suostu hakemaan apua. Ei sinun velvollisuutesi minun mielestäni ole heittää omaa elämääsi. Sinähän sairastut siinä tilanteessa seuraavaksi jollet henkisesti niin kropalla on kummallinen tapa viestittää ettei nyt ole asiat hyvin. On vakavaa, kun sanot meneväsi tämän asian vuoksi naurun jatkoksi. Älä edes ajattele moista ratkaisua tämän asian takia. Ei ole sen väärtti!
Ilmeisesti naistasi on yritetty kasvattaa tukahduttamaan kaikki omat tunteensa ja tarpeensa ja olemaan "erittäin kauniskäytöksinen ja -kielinen ihminen" vaikka onkin varsin voimakastunteinen ihminen. Häntä on kai yritetty kasvattaa aivan mahdottomaan sabluunaan johon kukaan ei kyllä mahdu. Kun tässä sabluunassa kaikki pienikin ärähdys on visusti kielletty, purkautuu viha vailla mitään kontrollia kuvaamallasi primitiivisellä tavalla.
Tavallisessa länsimaisessa yhteiskunnassa jokaisella vapaalla kansalaisella on oikeus puolustaa intressejään tietyin keinoin ja tiettyyn rajaan asti.
Ilmeisesti hyväkäytöksinen tarkoittaa naisellesi syötetyn normin mukaan täydellistä orjaa jolla ei ole mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia muita kohtaan. Naisesi luulee että muut eivät soisi hänelle minkäänlaista oikeutta tai vapautta. Naisesi asenne muita ihmisiä kohtaa on siis perustavalla tavalla vinoutunut.
Onko naisesi "erittäin hienåsta" kodista lähtöisin? Jotkut yrittävät päteä esittämällä hienompaa kuin mitä on. Pitävätkö naisesi vanhemmat tytärtään omistamanaan (status-) esineenä, eräänlaisena käyntikorttina? Aatelisperheissä hienostelu oli ihmisarvon mitta.
Inhimillinen tekijä (TV2) kertoi jokin aika sitten vastaavanlaisesta hienosta räyhääjästä.
Kun stressi saavuttaa tietyn tason, sivistys vaihtuu hepuliin. Kuolintapaus kyllä lisää stressiä ja sitä kautta hepuleita muttei ole varsinainen hepulin syy.
Hepulissa hän yrittää ajaa omia intressejään mistään välittämättä, joten sinun on ihan turha vedota mihinkään auktoriteettiin. Hepulissa toimitaan vaistomaisesti, auktoriteetit liittyvät järkeen. Kaikki vastakysymykset hän tulkitsee vihamielisyytenä. Hepuli on hänelle ainut tapa avoimeen ja rehelliseen itseilmaisuun.
Kun itseilmaisu on noin räikeää et kuule MITÄ hän sanoo koska se MITEN hän sen sanoo huutaa niin kovaa ettei sanomaa enää kuule vaan se peittyy räikeyden alle. Liika räikeys aiheuttaa muissa torjuvan reaktion minkä naisesi tulkitsee kaikkien oikeuksiensa torjumisena. Naisesi ei tajua että sosiaalisten tilanteiden vallankäyttö on aina kompromissi.
Haetaampa vertauskohtia: Vastaavanlaisia hepuleita tulee myös pitkän linjan mielisairaalapotilailla silloin kun lääkärit yrittävät saada potilaalta viimeisetkin oikeudet pois. Oikeuksien säännöstely on potilaan alistamisen strateginen vipu (Erwin Goffman). Kun mitään hävittävää ei enää ole, saadaan hepuli jolla yritetään saavuttaa oikeuksia takaisin. Lääkärin mukaan hepuli johtuu yleensä jostain sairaalajaksoa edeltäneestä tapahtumasta tai aivojen poikkeavasta rakenteesta (yleensä skitsofrenia), ei tietenkään koskaan sairaalasta ja sen oloista.
Minusta tuntuu että menetyksen pelko on ihmisen (ja eläimenkin) itsehillinnän perusta. Pelon ei tietenkään tarvitse olla tietoista ja voi olla pelkästään kuviteltuakin. Jos ihminen on kaikista peloistaan vapaa ja luulee omaavansa absoluuttisen vallan, hän kadottaa itsehillintänsä eli "valta nousee päähän". Tosiasiassahan kenelläkään ihmisellä ei koskaan ole ollut absoluuttista valtaa eikä tule koskaan olemaan.
Ensiksikin kiitän kaikista, kantaa ottavista ja kannustavista vastauksista. Matin arvio saattoi osua melko oikeaan. Ystävättärelläni on todellakin hyvin säntillinen koti ja olen itsekin aavistellut, että ristiriita saattaisi johtua jo sieltä. Saattaa olla, että ystävättäreni impulsiivisuus, luovuus, herkkyys ja taiteellisuus on joutunut tukahtumaan jo siellä ja hän on toisaalta kuuliaisena ja kilttinä yrittänyt ylittää ja tukahduttaa omat piirteensä ja voimakkaat tunteensa.
Mutta, miten tästä eteenpäin. Kuten arvata saattaa, ei hän juuri autoriteetteja arvosta. Joitakin hyvää tarkoittavia ystäviänikin hän on haukkunut "pystyyn" jotka ovat ns. vetäneet väärästä narusta.
Jos olisikin joku kukavaan, mutta kun on muuten niin upea ihminen. On tämmöinen vaiva joka pitäisi jotenkin saada hallintaan. Vaan niinhän sitä sanotaankin, että jos pää on umpiluuta, niin sinne ei silloin mahdu ongelmiakaan...
t. Rauski