väite armeijan käymättömyyden vahingollisuudesta perustuu tietoihin 50-60-70 ehkä vielä 80-luvulta. vielä tuolloin monessa firmassa ja valtion laitoksessa työhönotosta olivat päättämässä sotaveteraanit.
nykyään veteraaneista suurin osa on jo haudassa ja loputkin eläkkeellä. rekrytoijat eivät ole enää "sotahulluja" veteraaneja. työhönottajien joukossa on lisäksi paljon naisia ja myös yhä enemmän vapautuksen hankkineita ja sivareita, koska heidän määränsä on muutenkin yhteiskunnassa noussut.
hullun paperit hankkineita on eduskunnassa ja yrittäjinä. lisäksi mm. Nokian pääjohtaja Kallasvuo on saanut vapautuksen armeijasta.
pelottelu "elinikäisellä leimalla" on aika vanhanaikaista ajattelua, itse tunnen useitakin vapautettuja eikä kenelläkään ole mitään leimoja otsassaan. emme onneksi elä enää 50-lukua!
nykyään veteraaneista suurin osa on jo haudassa ja loputkin eläkkeellä. rekrytoijat eivät ole enää "sotahulluja" veteraaneja. työhönottajien joukossa on lisäksi paljon naisia ja myös yhä enemmän vapautuksen hankkineita ja sivareita, koska heidän määränsä on muutenkin yhteiskunnassa noussut.
hullun paperit hankkineita on eduskunnassa ja yrittäjinä. lisäksi mm. Nokian pääjohtaja Kallasvuo on saanut vapautuksen armeijasta.
pelottelu "elinikäisellä leimalla" on aika vanhanaikaista ajattelua, itse tunnen useitakin vapautettuja eikä kenelläkään ole mitään leimoja otsassaan. emme onneksi elä enää 50-lukua!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Että vapautus on VAIHTOEHTO armeijalle, jolloin valtio ei menetä rahaa, eikä tienaa sitä, mutta armeijassa valtio menettää rahaa, ja sivarissa tienaa, ja vankilassa menettää.
Mutta vapautuksen saamikseksi täytyy tosin omistaa se "paskan puhumisen taito"
"Mutta vapautuksen saamikseksi täytyy tosin omistaa se "paskan puhumisen taito" "
Ja maailma olisi parempi paikka, jos useammat omaisivat tuon jalon taidon???
.. siitä miten alas pitää vajota jotta saa oikeutta.
"siitä miten alas pitää vajota jotta saa oikeutta. "
Ei vaan siitä kuinka alas joku on valmis menemään päästäkseen vähemmällä ja saadakseen omaa etua.
Onko omaa etua, jos kieltäytyy siitä, mikä ei ole pakollista 60% kansasta ja suurimassa osassa Euroopan maita? Mielestäsi alle puolen kansan pakkotyö on oikeutettua?
Ei omaneduntavoittelu muutu sillä mihinkään, ettei asevelvollisuus ole pakollista kaikille.
Pitäisikö sitten hyväksyä kaikki mitä hallinto määrää tekemään, vaikka kuinka epäoikeudenmukaista/epätasa-arvoista/epäinhimillistä se olisi?
Kyllä! Jos valtio määrää että vedät vitun päähän ja nielaiset niin sitten teet niin. Tai valitse vaihtoehto ja poistu maahan jossa valtio ei määrää.
Kyllä Suomi on niiiin hyvä maa ja täällä on niiiin hyvä olla, että turha alkaa kitisemään armeijaan menosta. Poistu maasta iäksi jos ei säännöt täällä kelpaa... sekin vetelys ja laiskamato.
Kuule, maailma muuttuu ja sen kuuluu muuttua. Olisiko Suomi itsenäinen, jos olisi noudatettu sokeasti silloisia lakeja? Olisiko Suomen kieli edes laillinen kieli, jos sitä vastaan ei olisi protestoitu? Olisiko orjuus lopetettu, jos sitä ei olisi kritisoitu?
"Kyllä Suomi on niiiin hyvä maa ja täällä on niiiin hyvä olla, että turha alkaa kitisemään armeijaan menosta. Poistu maasta iäksi jos ei säännöt täällä kelpaa... sekin vetelys ja laiskamato."
Kuule, tässä niin hyvässä maassa on oikeus ryhtyä totaalikieltäytyjäksi tai siviilipalvelusmieheksi. Jopa hankkia vapautus, jos se hyväksytään sotilasläänissä. Vankila voi olla henkilökohtainen ja laillinen protesti, josta ei jää tavallista rikosrekisterimerkintää minnekään.
Niin ja nykyisin EU on säätänyt, että armeijan käyminen ei saa vaikuttaa työnhakuun positiivisesti, ellei kyseessä ole turvallisuusfirma tjs. muuten tule eisot sakot.
Tuo on puhdasta vedättämistä. Puolustusvoimien antamat palvelustodistukset ovat tärkeä osa rekrytointia monesta syystä, aivan kuten muutkin työtodistukset palkattassa parikymppisiä nuoria. Uran myöhemmissä vaiheissa niiden merkitys vähenee, kun henkilöaletaan tuntea alalla.
Niillä on kuitenkin eräitä etuja moniin muihin työtodistuksiin verrattuna. Lähes kaikilla miespuolisilla on palvelustodistus ja ne on laadittu samoilla kriteereillä ympäri maata. Kriteereissä on mm vähemmän hajontaa kuin oppilaitosten välillä pl yo-kirjoitus.
"...työhönottajien joukossa on lisäksi paljon naisia..."
Tuo pitää paikkansa ja mm sen vuoksi koulutustilaiuudet, joissa kerrotaan erilaisten puolustusvoimien palvelustodistusten käytöstä rekrytoinnissa ovat saaneet erittäin hyvän vastaanoton. Johtajakoulutus on erittäin arvostettua sekä teollisuudessa että kaupan alalla, mutta kiinnostusta on myös muuhun työtodistusten antiin.
Edellämainittuun on kolme syytä. Ensinnäkin varusmiehenä saatu työtodistus on parikymppiselle ainoa paperi, jolla on yhteismitalliset perusteet. Toiseksi puolustusvoimien henkilöarviointi on vankalla, tunnustetulla tieteellisellä pohjalla ja kattaa pääosan miespuolisesta ikäluokasta. Kolmanneksi palvelustodistuksen puuttuminen on käytännössä merkki rekrytointiriskistä, joka aina tarkoittaa tarkempia selvityksiä ennen rekrytointia.
... ottamatta kantaa varusmiespalveluksen hyötyihin tai haittoihin, niin eipä niitä palvelustodistuksia juurikaan kysellä.
Itsekin olen joskus vastannut joihinkin kaavakkeisiin työhönotoissa, joissa on kysytty sotilasarvoa, mutta mitään todistusta tästä ei ikinä ole tarvinnut esittää.
Ja olen siis saanut nämä hakemani työpaikat.
Tarja Halosta ei ainakaan kiinnosta pätkääkään sotilasarvot. Alikersantti, mikä se on. Tämähän selvisi pressanvaalien aikaan.
Tuskinpa useimpia muitakaan naisia.
Itseltäni ei ole kahdessa työhaastattelussa kysytty armeijan käymisestä sanallakaan. Hullun papruilla olisin päässyt töihin. Olen kyllä armeijan käynyt.
Ei "hullun papereista" ole mitään haittaa, jos on oikeasti mielenterveysongelmia. Se on ihan ymmärrettävää.
Jos yrittää esittää hullua ja siten saada "hullun paperit", niin se ei ole tervettä.
Jos olisi kaksi työnhakijaa, jotka olisivat suunnilleen yhtä kokeneita ja papereiden mukaan melkein yhtä päteviä. Toinen heistä olisi sivari ja toinen käynyt Ruk:n. Kumman heistä valitsisit?
Siviilipalvelus sopii hyvin sellaisille nuorille miehille, jotka ovat eläneet lapsuuden ja nuoruuden "mamman poikina". Heidän ei ole tarvinnut ikinä nähdä minkään asian eteen vaivaa. Aina on tapahtunut niin kuin nuori mies on halunnut. Eivät sellaiset kaverit hakeudu armeijaan. Heitä varten on siviilipalvelus ja hyvä niin.
Armeijassa on pedattava sänky, oltava hiukset ojennuksessa, herättävä aikaisin, välillä koettava henkistä ja fyysistä kuormitusta jne. jne. Nykyaikana sellainen ei sovellu pullamössösukupolvelle.
Armeijahan on juuri sellaisille, jotka eivät ole joutuneet tekemään kotona mitään tai muutenkaan kokemaan mitään raskasta. Sinnehän menevät sitten harjoittelemaan ja ettei sitten joskus myöhemmin tulevaisuudessa joku vastoinkäyminen kopauta niin paljoa.
Minulla on yritys jossa on työntekjöitä 62, joista ylempiä toimihenkilöitä 12. Oma kantani yrittäjänä on seuraava.
Itse en ota yritykseeni töihin henkilöitä jotka ovat luistanueet armeijasta, jos ei pysty edes olemaan 180vrk valtion palveluksessa, heitä ei kiinnosta olla edes töissä. Eri asia sitten on henkilö joka on saanut vapautuksen ihan jonkin oikean syyn vuoksi, mutta tällaiset "hullunpapereilla" luistelijat ei sitä ole. Tietysti tämä syy jolla henkilö on saanut vapautuksen armeijasta, mahdollisesti estää myös tavallisen työnteon.
Siviilipalveluksenkin kanssa on niin ja näin, kaksi lahjakasta "sivaria" olen kuitenkin palkannut töihin.
Vaikka kantani on tämä, en kyllä ole sotahullu veteraani, vaan ihan tavallinen perheellinen suomalainen 43 vuotias mieshenkilö joka kunnioittaa veteraaaneja ja on hyvin isänmaallinen.
ja millähän lailla ajattelit erotella ne, jotka ovat saaneet vapautuksen "ihan oikean syyn" vuoksi niistä, jotka ovat sen hankkineet omatoimisesti. taitaa olla aika mahdotonta.
vapautuksen hankkineella kun ei lääkärintodistuksessa lue "hullu" vaan ihan asiallisen kuuloinen terveydellinen syy. vapautuksen saa sen verran helposti nykyään että aika harva C-paprut saaneista pääsee/joutuu eläkkeelle kaksikymppisenä.
Kohtalaisen kokoinen yritys jonka omistajalla on aikaa killua tällaisilla palstoilla parhaaseen työaikaan. No, antaa tämän sivuseikan olla.
Oletko tullut ajatelleeksi, että nykyisen kustannustehokkuuden ja hyötyajattelun aikakaudella myös työntekijällä on oikeus ajatella näin? Kyse on siis väh. 180 vrk PALKATTOMASTA työstä valtion palveluksessa. Minulla se olisi merkinnyt:
1) (silloin lyhin aika oli 240 vrk) kahdeksan kuukauden eroa rakkaasta vaimostani
2) poissa kotipaikkakunnaltani niin ikään saman ajan
3) opintojen viivästyminen arviolta 1,5-2 vuoden ajalta
4) ja ennen kaikkea taloudellinen katastrofi.
Minulla on köyhät vanhemmat, ja olen muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana, kouluttautunut työn ohessa normaalitahdilla ja hankkinut akateemisen loppututkinnon. Näin ollen minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia asua "kotona" kaksikymppiseen ja kotiutua vielä sinne armeijasta.
Lisäksi yläasteella jatkuva koulukiusaaminen on saanut minut nuorena välttelemään ikäisiäni ja mm. lukion kävin aikuispuolella.
Olen tässä tapauksessa jäävi ottamaan kantaa itse siihen, luistelinko vapautuksen vai olivatko nämä hyväksyttäviä syitä. Joka tapauksessa, hyväksyn myös "pikku valheen" tai "ongelmien paisuttelun", mikäli tälle lääkäri antaa viimeisen vahvistuksensa, vapautuksen antamiseksi.
Sikäli mikäli tämä "hulluuskin" on suhteellinen käsite. On täysin eri asia, sairastaako henkilö paranoidista skitsofreniaa vai onko hänellä esim. sosiaalisten tilanteiden pelko, ja sekin esiintyy määrätynlaisissa tilanteissa. Lisäksi, miten suhtaudut hyvin tavanomaiseen vapautusperusteeseen, insuliinihoitoinen diabetes?
Hatunnosto kuitenkin siviilipalveluksen valinneiden ymmärtämisestä. Suuri osa puolustusvoimille tulevaisuudessa mahdollisista tehtävistä koskenee kriisinhallintaa, jossa "kotirintaman" avustushenkilökunnalla on hyvin merkittävä rooli. Olisiko muuten mahdollista kehittää nykyjärjestelmää suuntaan, jossa pieni osa ikäluokasta koulutettaisiin sotilaiksi oppisopimusperiaatteella, ja PV tarjoaisi valmistuneille työpaikan? Muut kävisivät n. 2 viikon kurssin väestönsuojelu- ja ensiaputehtäviä silmälläpitäen.
Veteraaneista löytyy todella harvoin sotahulluja. Isoisäni veli oli veteraani, ja täysi pasifisti jatkosodasta kuolemaansa saakka. Hän sanoi, että sille inhimilliselle kärsimykselle ei ole laskettavissa hintaa, minkä koko maailma sai noina aikoina kokea. Aseellisia konflikteja täytyy välttää, hinnalla millä hyvänsä.
Sota tulikin suomalaisille monin tavoin todella kalliiksi.
Kunnioitan itse myös veteraaneja ja halveksin niitä, jotka heidät sodan jälkeen ovat jättäneet täysin yksin.
Isänmaallisuudesta: mitä sen voidaan katsoa merkitsevän nykyaikana? Vai voidaanko enemmin puhua kansallisidentiteetistä? EU:iin liittyminen sinetöi meille autonomisen aseman Euroopan yhteisössä, joka monessa asiassa sanoo kuitenkin viimeisen sanan. Markkakin on mennyttä valuuttaa, tilalla kohta koko Euroopan alueen yhteinen raha. Meillä ollaankin vietetty viimeisen kymmenen vuoden ajan "itsenäisyyden muistopäivää".
Samalta kantilta katsoen, miten voidaan suhtautua suurten yritysten toimiin siirtää tuotantoaan halvemman työvoiman maihin, "isänmaallisuuden" kustannuksella? Kyse on samasta asiasta kuin yrittäjän suunnitellessa toimintaansa. Verojen maksaminen on ylevä teko, mutta tuskin sinäkään pyöristät sotu-maksua tai alvia seuraavaan tuhatlukuun hyvittääksesi tätä valtiota aikanaan saamastasi ilmaisesta koulutuksesta?
Verojen kiertäminen ei ole sallittua, mutta verosuunnittelu on. Ja monesti rajanveto näiden asioiden välille on "veteen piirretty viiva".
Se että joku on suorittanut armeijan ei kerro työnantajalle mitään. Kaveri voi olla rikollinen, huumeiden käyttäjä, tai muuten vain laiska ja saamaton työntekijä. Armeijan käyminen ei siis vielä itseisarvona kerro käytännössä juuri mitään hakijasta.
Siviilipalvelustodistus tai armeijan vapautuspäätös tuntuu sitävastoin kertovan. Jostain kumman syystä nämä kaverit ovat poikkeuksetta elämään omasta mielestäni oudosti suhtautuvia ihmisiä. Usealle kitaran soitto tai muuten vain boheemi elämä on kuria ja järjestystä tärkeämpää. Vapaa elämä ja punaviini on toki varmasti mukavaa, mutta oma arvomaailmani rakentuu kuitenkin erilaisten pylväiden varaan. Siviilipalvelus- ja vapautusmiehistä löytyy myös nämä "nörteiksi" kutsutut IT-miehet. Heille tietokoneesta irtautuminen puoleksi vuodeksi on kai sitten liian raskas kokemus.
Joku vetää taatusti herneen nenään ja sanoo että yleistän rankasti. Voi olla, mutta ei liene mielikuvani ihan tyhjästä syntyneen, koska otan ihmisiä ammatikseni töihin.
Jatkan kärjistämistä ja väitän että vapautus- ja siviilipalvelusmiehet kuuluvat jokainen johonkin seuraavista luokista:
1. Boheemikot, joilla kitara ja kirpputorit on elämä.
2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä.
3. Homoseksuaalit
4. Huumeiden käyttäjät
5. Peruslaiskat, joita mikään ei kiinnosta, etenkään fyysinen rasitus.
Luulen että ryhmän 2. ja 5. osanottajamäärät ovat olleet kasvussa viime aikoina. Mutta se on vain tällainen mutu.
sekä kurista ja järjestyksestä.
"2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä. "
Mielestäni mikäli koulun järjestyssääntöjä noudatetaan sekä ylläpidetään tämä kuri ja järjestys, tuskin esiintyy oppilaisiin toistensa toimesta kohdistuvaa henkistä ja ruumiillista väkivaltaa.
Eikös koulukiusaajat ole niitä jotka ei kuriin alistu?
Vapautuksen sain selkäni takia.
1. Boheemikot, joilla kitara ja kirpputorit on elämä.
- En ole eläessäni soittanut kitaraa.
2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä.
- Olin ennemminkin kiusaaja, kuin kiusattu
3. Homoseksuaalit
- Olen naimisissa NAISEN kanssa. Vihaan homoja!
4. Huumeiden käyttäjät
- En käytä. En edes juo kuin joinakin juhlapyhinä.
5. Peruslaiskat, joita mikään ei kiinnosta, etenkään fyysinen rasitus.
- Joka aamu töihin kuudeksi. Kiinnostaa tämä sinunkin "tutkimus". Selkävaivojen takia aloitin joskus 10v sitten salilla käymisen, josta nykyään on tullut kehonrakennus-harrastatus.
Tuleppas poju joskus luokittelemaan minua kadulla vastaan, niin kuuluu naks niskoistasi. Voin sanoa, että käsivarteni on paksumpi, kuin sinun vyötärö... Kynäniska
Henkistä väkivaltaa on mahdotonta millään järjestyssäännöillä estää, koska siihen riittää pienet sanat, eleet, porukasta sulkeminen - huomaamattomia sivulliselle, mutta ei kohteena olevalle.
Lisäksi armeija laitoksena eroaa koulusta sikäli, että siellä yllytetään kiusaamiseen ("yksi mokaa - kaikkia rangaistaan"), kun taas koulussa sitä yritetään kitkeä pois.
Menin sivariin, koska ei pätkääkään kiinnosta mikään sotaleikki.
1. Boheemikot, joilla kitara ja kirpputorit on elämä.
- En ole soittanut kitaraa enkä käy kirpputoreilla.
2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä.
- En ole koulukiusattu, ja olen myös sosiaalinen
3. Homoseksuaalit
- Olen naimisissa NAISEN kanssa. Sitä paitsi jos olisin homo, menisin armeijaan, koska siellähän on paljon miehiä samassa paikassa... ;)
4. Huumeiden käyttäjät
- En käytä. En myöskään juo tai polta.
5. Peruslaiskat, joita mikään ei kiinnosta, etenkään fyysinen rasitus.
- Harrastan lenkkeilyä ja olen osallistunut viisi kertaa maratonille - ja juossut joka kerta loppuun. Cooperin testissä juoksen yli 3200. Lisäksi pyöräilen päivittäin töihin 15 km.
heh heh... :D Kyllä työ ootta mahotonta sakkia. Aina täällä netissä saa lukea kuinka jokainen sivari tai kieltäytyjä on bodari tai karaten mustan vyön miehiä. Aina pitäis olla niskat niks' naks' kun tavataan.
Sitten kun teikäläisiä näkkee kadulla tai vaikka kotibileissä niin ei teillä kellään oo edes hartioita. Mistäköhän johtunee, kysympä vaan?
Ei sillä että meikäkään teitä olisi turpiin vetämässä tai tappelua haastamassa, mutta on se kumma notta netissä puhutaan ja kadulla on suut supussa. heh heh :D
1. Boheemikot, joilla kitara ja kirpputorit on elämä.
Ei kirpputoreja, eikä musiikkia
2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä.
Koulussa olin aina se tähti, jolta kaikki kysyi neuvoja.
3. Homoseksuaalit
Tokihan minä homo olen
4. Huumeiden käyttäjät
Ei viinaa, tupakkaa, eikä huumeita, kahvia vlillä
5. Peruslaiskat, joita mikään ei kiinnosta, etenkään fyysinen rasitus.
En ole laiska ja asiat kiinnostaa, mutta palkaton pakkotyö ei kiinnosta.
Mutta C-luokkaan laitettiin minut ruoka-aineallergian takia, että silleen...
No luultavasti kyse on vähemmistöstä, joka näin kirjoittaa. Suurin osa tuskin hakee väkivaltaa tietoisesti. Ja toisekseen kyse ei ollut edes sivarista tai totaalista. Netissä ja näillä palstoilla puhutaan mitä sattuu, muutamat saisi laittaa suoraan mielisairaalaan jos uskoo heitä täysin.
Lähdin intistä sen takia, ettei minua kiinnostanut leikkiä sotaa kuutta kuukautta pitempään.
1. Boheemikot, joilla kitara ja kirpputorit on elämä.
- En osaa soittaa skebaa ja ostan kledjuni trendikkäistä liikkeistä, haluanhan näyttää hyvältä.
2. "Koulukiusatut", jotka pelkäävät kuria ja sosiaalista ympäristöä.
- Armeijan "kuri" ei tosiaan soveltunut minulle, mutta sitäkin suuremalle osalle läskeistä, jotka palveluksen jälkeen sinkoutuivat sodeen mussuttamaan pullaa, jonka jälkeen oli vielä pakko päästä röökille. Itsekuri on kurin korkein muoto ja lähteny aina itsestäni.
Koulussa kiusasin kaikkia.
3. Homoseksuaalit
- Hmm... Olen ainakin hetero, mutta homoilu hyvännäköisen miehen kanssa ei ole poissuljettu tulevaisuudessa. Ehkä.
4. Huumeiden käyttäjät
- Tähän menessä kokeiltu (alkoholin lisäksi) vain kannabista.
5. Peruslaiskat, joita mikään ei kiinnosta, etenkään fyysinen rasitus.
- Peruslaiska olen, myönnettäköön. Juoksinpa silti P-kaudella itselleni heti kuntsarin Cooperissa ja kuntotestissä muistaakseni keskiarvolla 'hyvä'.
---
Kohta puolin pitäisi tosiaan käydä hakemassa ne hullun paperit, koska kasarmille en enää palaa, eikä reilut 300 siviilipalvelusaamuakaan nappaa. Tosin, enhän olekaan mikään pasifisti, hedonisti kai lähinnä =)
Duunia nyt saa kuka tahansa, mutta ideaali tilannehan olisi, ettei kukaan suostuisi palkkaamaan minua, niin ahkerat alikessut ja viisaat vänrikit tekisivät duunit puolestani.