Minua vaivaa sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen ihmisten parissa jännittynyt ja aivoni menevät tavallaan "lukkoon" jolloin en pysty ajattelemaan tilanteessa mitään järkevää, saati keskustelemaan ihmisten kanssa. Tästä johtuen välttelen jopa ystäviäni. Keksin tekosyitä miksi en voi mennä heidän mukaan vaikka haluaisin. En ole koskaan seurustellut, koska en pysty lähestymään vastakkaista sukupuolta. Elän suurimman osan ajastani omissa oloissani, ainut sosiaalinen kontakti muihin ihmisiin, lähinnä kavereihin on koulu. Tämä tietysti vaikuttaa itsetuntooni joka on lähes nollissa.
sosiaaliset tilanteet
m22
7990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
omasta kokemuksestani. Työelämässä ollessani minulta meni kuulo jännittyneisyydestä johtuen. En kuullut työnjohtajan antamia ohjeita ja jouduin hänen lähdettyään kysymään työtovereiltani, mitä ohjeita minulle oli annettu. Näkö ei mennyt, mutta kun en katsonut häntä silmiin, en edes kasvoihin, jäin paljosta informaatiosta vaille.
Äitini oli samanlainen, vain vähän vaikeampi tapaus. Hän eristäytyi, pakoili sosiaalisesti samallakin tasolla olevia. Luulen hänen pelkojensa siirtyneen minuun mallioppimisen kautta.
Olen eläkkeellä ja olen yksin. Seuraan uutisia, luen ja kirjoitan. Yksinäni olen se mikä oikeasti olen, siksi yksinolo on minulle hyväksi.
Ymmärrän miten vaikeaa nuorena on olla yksin.
Kannattaisiko hankkia jokin harrastus aluksi, jotta pääsisi helpommin lähtemään liikkeelle ihmisten joukkoon? Puhuminenkin auttaa. Jos asia vaikuttaa elämää rajoittavasti, kannattaa ehdottomasti käydä lääkärissä juttelemassa. Näihin vaivoihin saa apua, eikä tarvitse pelätä joutuvansa narkkariksi. Ongelma on niin yleinen tänä päivänä. Käy katsomassa www.tukiasema.net.
Harrastusta olen itsekin ajatellut, mutta ongelmana on se, että samat pelot estävät minua aloittamasta mitään "sosiaalista" harrastusta joissa olisin tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Psykoterapeuttini ei tunnu ymmärtävän ongelmaa; hän sanoo vain että on "uskallettava", mutta mitä iloa minulle on olla muiden seurassa hampaat irvessä jos en pysty nauttimaan ihmisten seurasta jännityksen vuoksi! Lisäksi tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta kerätä tarpeeksi rohkeutta lähestyä sosiaalisesti toista ihmistä.
Itellä sama tilanne pääpiirteittäin. Mielellään olisin vaan kotona "tekemättä mitään", koska ulos lähteminen on aina niin vaikeeta. Itsetunnon puute varmaan on se suurin ongelma, mutta mistä se sit johtuu...kun tietäis.
En mä osaa sulle mitään ratkaisua antaa, itsekin vielä tappelen saman ongelman kanssa. Mut mä yritän nähdä ihmisiä, niitä ihmisiä joiden kanssa on "hyvä olla" ja koittaa sitä kautta päästä takas elävien kirjoihin.
Samoja oireita, tosin minulla on syyt tuohon huonouden tunteeseen selvillä. Tuo neuvo viettää aikaa niiden ihmisten kanssa joiden läsnäollessa on hyvä fiilis, toimii varmasti. Ainakin alkuun.
Tilanteesta kannattaa yrittää ulos mahdollisimman pian, koska laumaeläimiä kuitenkin ollaan kaikki enemmän tai vähemmän ja olen havainnut että neljän seinän sisälle jääminen tuppaa katkeroittamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Helou !
Mulla on myös sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä ongelmia, tai joihinkin tiettyihin tilanteisiin. Ja yksinäisyys on kans tuttua, kaikki on jotenkin helpompaa sillon... m22, kirjota mulle, sulla on varmasti mielenkiintosia ajatuksia.
[email protected]
käyppäs tutustumassa näihin sivuihin: http://www.tukiasema.net
Siellä on paljon samoista ongelmista kärsiviä ihmisiä, ja mikä parasta juttuja todella luetaan, todella suositut sivut.