Huoh. Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne jotain tunteista. Asia on liian vaikea käsiteltäväksi kenenkään päässä, edes omani ei siihen kykene, mutta kokeillaan jos joku vaikka ymmärtäisi.
Eli siis tapasin yhden pojan/miehen, miksi sitä kukin tahtoo kutsua, muutama kuukausi sitten eräissä illanistujaisissa. Se oli taas yksi unohtumaton hetki elämässäni. Poika oli tuttu jo ennestään. En tuntenut häntä, mutta tiesin sitä kautta, että hyvä ystäväni oli kiinnostunut hänestä. Ilta sujui hyvin, oikeastaan liian hyvin. Hän tuli jutteleen minulle ja oli muutenkin kovin kiinnostuneen oloinen. Pian istuin hänen sylissään. Heti alussa ollut rento tunnelma voi johtua hyvin alkoholista jota olin koko illan nauttinut, kuten kaikki muutkin. Olin jo sen verta humalassa, että en todellakaan tajunnut mitä tein. Nyhväsimme keittiön nurkkapöydässä koko illan kaksin ja ystäväni, joka oli kiinnostunut hänestä katsoi vieressä hyvin pettyneenä. Illan päätteeksi hän saattoi minut kotiini ja suuteli minua. Se tuntui ikuisuudelta, ehkä parhain suudelma ikinä. Tuon illan jälkeen hän osoitti kiinnostustaan tekstailemalla ja "sattumalta" ilmestyen samoihin bileisiin missä olin, mutta jotenkin tunteeni häntä kohtaan hiipuivat. Ehkä suurin syy siihen oli se, että ystäväni, sanan oikeassa merkityksessä, SUUTTUI minulle siitä, vaikka eihän se pelkästään ollut minun vikaani. No minä sitten valitsin mielummin hyvän ystäväni kuin tämän herran. Pian tuo herra huomasi kiinnostukseni kadonneen ja unohti minut. Kului noin kuukausi ja tämä poika alkoi seurustelemaan yhden tuttuni kanssa. Vaikka olin jo haudannut kaikki tunteeni tuota poikaa kohtaan se sattui. Yritin olla välittämättä, mutta en pystynyt. Onneksi tuli kaikkea muuta eteen ja unohdin koko pojan tyystin, oikeastaan aloin inhoamaan koko ihmistä. Sitten pitkän ajan kuluttua istuin taas yhdissä illanistujaisissa ja tuo poika ilmestyi sinne. Jäädyin. Kaikki entiset tunteet ja ajatukset palasi takaisin mieleeni ja se tuntui kamalalta. Inho nousi päällimmäiseksi. Illan mittaan tuli sitten juteltua niitä näitä tuon pojan kanssa. Hänellä ja hänen tyttöystävällään meni kuulema hyvin jne. Pian muistin kuinka ihana ihminen tuo poika olikaan ja tajusin mitä olin heittänyt menemään ystäväni takia. Aloin vihaamaan itseäni. Aina kun näen tuon pojan haluan satuttaa itseäni, koska olin heittänyt jotain NIIN mieletöntä pois. Olen katkera. Olen vieläkin aivan ihastunut tuohon poikaan. Tiedän, että tuolla pojalla on vielä jotain tunteita minua kohtaa. Tämä ei ole mitään luuloa vaan tietoa. Olen jutellut hänen kanssaan monet kerrat. Silti emme koskaan ole puhuneet siitä mitä tapahtui. Monta kertaa olen meinannut aloittaa keskustelun siihen yhteen iltaan viitaten, mutta sitten ymmärrän, että oma vikanihan se oli, turha siitä enään keskustella. Hänellä oli jo uusi tyttö.
Kerroin tämän sen takia, että jokainen joka lukee tämän tajuaa, että ei aina tarvitse todellakaan miettiä kahta kertaa. Joskus on hyvä miettiä omaa parastaan, vaikka tuntuu että menettää sen vuoksi vaikka, nyt niin kuin tässä tapauksessa, hyvän ystävän, koska todellisuudessa, mikä se semmoinen ystävä on joka antaa ihastuksen pilata pitkän yhteisen taipaleen. Enkä todellakaan tarkoita, että joka asiassa pitäisi miettiä vain itseään, mutta sopivissa määrin kyllä.
Ehkä nyt ajattelette, että onpa typerä ihminen kun jää yhteen ihmiseen roikkumaan onhan niitä muitakin. Tottahan se on, että meri on täynnä kaloja, mutta mitä jos tämä kala olisikin ollut se oikea ? Annan yhden neuvon; miettikää mitä todella haluatte. Elämme kuitenkin vain sen yhden kerran, eikä se ole niin pitkä, että ehtisimme keskittyä vain kalastamiseen.
Eli siis tapasin yhden pojan/miehen, miksi sitä kukin tahtoo kutsua, muutama kuukausi sitten eräissä illanistujaisissa. Se oli taas yksi unohtumaton hetki elämässäni. Poika oli tuttu jo ennestään. En tuntenut häntä, mutta tiesin sitä kautta, että hyvä ystäväni oli kiinnostunut hänestä. Ilta sujui hyvin, oikeastaan liian hyvin. Hän tuli jutteleen minulle ja oli muutenkin kovin kiinnostuneen oloinen. Pian istuin hänen sylissään. Heti alussa ollut rento tunnelma voi johtua hyvin alkoholista jota olin koko illan nauttinut, kuten kaikki muutkin. Olin jo sen verta humalassa, että en todellakaan tajunnut mitä tein. Nyhväsimme keittiön nurkkapöydässä koko illan kaksin ja ystäväni, joka oli kiinnostunut hänestä katsoi vieressä hyvin pettyneenä. Illan päätteeksi hän saattoi minut kotiini ja suuteli minua. Se tuntui ikuisuudelta, ehkä parhain suudelma ikinä. Tuon illan jälkeen hän osoitti kiinnostustaan tekstailemalla ja "sattumalta" ilmestyen samoihin bileisiin missä olin, mutta jotenkin tunteeni häntä kohtaan hiipuivat. Ehkä suurin syy siihen oli se, että ystäväni, sanan oikeassa merkityksessä, SUUTTUI minulle siitä, vaikka eihän se pelkästään ollut minun vikaani. No minä sitten valitsin mielummin hyvän ystäväni kuin tämän herran. Pian tuo herra huomasi kiinnostukseni kadonneen ja unohti minut. Kului noin kuukausi ja tämä poika alkoi seurustelemaan yhden tuttuni kanssa. Vaikka olin jo haudannut kaikki tunteeni tuota poikaa kohtaan se sattui. Yritin olla välittämättä, mutta en pystynyt. Onneksi tuli kaikkea muuta eteen ja unohdin koko pojan tyystin, oikeastaan aloin inhoamaan koko ihmistä. Sitten pitkän ajan kuluttua istuin taas yhdissä illanistujaisissa ja tuo poika ilmestyi sinne. Jäädyin. Kaikki entiset tunteet ja ajatukset palasi takaisin mieleeni ja se tuntui kamalalta. Inho nousi päällimmäiseksi. Illan mittaan tuli sitten juteltua niitä näitä tuon pojan kanssa. Hänellä ja hänen tyttöystävällään meni kuulema hyvin jne. Pian muistin kuinka ihana ihminen tuo poika olikaan ja tajusin mitä olin heittänyt menemään ystäväni takia. Aloin vihaamaan itseäni. Aina kun näen tuon pojan haluan satuttaa itseäni, koska olin heittänyt jotain NIIN mieletöntä pois. Olen katkera. Olen vieläkin aivan ihastunut tuohon poikaan. Tiedän, että tuolla pojalla on vielä jotain tunteita minua kohtaa. Tämä ei ole mitään luuloa vaan tietoa. Olen jutellut hänen kanssaan monet kerrat. Silti emme koskaan ole puhuneet siitä mitä tapahtui. Monta kertaa olen meinannut aloittaa keskustelun siihen yhteen iltaan viitaten, mutta sitten ymmärrän, että oma vikanihan se oli, turha siitä enään keskustella. Hänellä oli jo uusi tyttö.
Kerroin tämän sen takia, että jokainen joka lukee tämän tajuaa, että ei aina tarvitse todellakaan miettiä kahta kertaa. Joskus on hyvä miettiä omaa parastaan, vaikka tuntuu että menettää sen vuoksi vaikka, nyt niin kuin tässä tapauksessa, hyvän ystävän, koska todellisuudessa, mikä se semmoinen ystävä on joka antaa ihastuksen pilata pitkän yhteisen taipaleen. Enkä todellakaan tarkoita, että joka asiassa pitäisi miettiä vain itseään, mutta sopivissa määrin kyllä.
Ehkä nyt ajattelette, että onpa typerä ihminen kun jää yhteen ihmiseen roikkumaan onhan niitä muitakin. Tottahan se on, että meri on täynnä kaloja, mutta mitä jos tämä kala olisikin ollut se oikea ? Annan yhden neuvon; miettikää mitä todella haluatte. Elämme kuitenkin vain sen yhden kerran, eikä se ole niin pitkä, että ehtisimme keskittyä vain kalastamiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
u speak tha' truth systa !
että poika kiinnostaa sinua ainoastaan ollessaan varattu.