Hei!
Onkohan minulla kohtalotovereita, joiden kanssa voisi vaihtaa kokemuksia ja keskustella sydänlihas-/sydänpussintulehduksesta toipumisesta?
Olen 25-vutias nainen.Sairastin perimyokardiitin tammi-helmikuussa 2005 eli reilut puolitoista vuotta sitten. Tulehduksen aiheutti mykoplasma-virus (selvisi myöhemmin kokeissa). Olin puoli vuotta täysin sippi --> en jakasanut jaloillani olla, koko ajan pahoinvontia, pienestäkin liikkumisesta rytmihäiriöitä.Hoitona lepoa, beetasalpaajia, kortisonia...
Syksyllä 2005 pääsin takaisin kouluun mutta vieläkään (syksy 2006) en ole ihan entiselläni. Saan todella herkästi rytmihäiriöitä (esim äkillinen pulssin nousu, suihku, jännitys, stressi aiheuttaa) ja syön yhä beetasalpaajia. Sydän on ultrattu ja onneksi ok, holterissa jonkin verran lisäreitä mut ei pitäis olla vaarallista. En kuitenkaan ole "entiseni", rankka urheilu on saanut jäädä.
Miten te muut olette toipuneet ja missä aikataulussa? Onko vielä toivoa, että sydän vuosien kuluessa toipuisi lisää?
Lääkärit tietävät yllättävän vähän näistä tulehduksista, joten olisi mukava kuulla kokemuksia...Mikä teitä auttoi, mikä edisti toipumista jne? Entä miten pääsitte pelosta...Itseäni nuo kokemukset ovat todella säikäyttäneet ja hieman tuota toiston pelkoa kantaa yhä mielessään, oli sen verran kamala tauti!!
Kiitos vastauksistanne!
Onkohan minulla kohtalotovereita, joiden kanssa voisi vaihtaa kokemuksia ja keskustella sydänlihas-/sydänpussintulehduksesta toipumisesta?
Olen 25-vutias nainen.Sairastin perimyokardiitin tammi-helmikuussa 2005 eli reilut puolitoista vuotta sitten. Tulehduksen aiheutti mykoplasma-virus (selvisi myöhemmin kokeissa). Olin puoli vuotta täysin sippi --> en jakasanut jaloillani olla, koko ajan pahoinvontia, pienestäkin liikkumisesta rytmihäiriöitä.Hoitona lepoa, beetasalpaajia, kortisonia...
Syksyllä 2005 pääsin takaisin kouluun mutta vieläkään (syksy 2006) en ole ihan entiselläni. Saan todella herkästi rytmihäiriöitä (esim äkillinen pulssin nousu, suihku, jännitys, stressi aiheuttaa) ja syön yhä beetasalpaajia. Sydän on ultrattu ja onneksi ok, holterissa jonkin verran lisäreitä mut ei pitäis olla vaarallista. En kuitenkaan ole "entiseni", rankka urheilu on saanut jäädä.
Miten te muut olette toipuneet ja missä aikataulussa? Onko vielä toivoa, että sydän vuosien kuluessa toipuisi lisää?
Lääkärit tietävät yllättävän vähän näistä tulehduksista, joten olisi mukava kuulla kokemuksia...Mikä teitä auttoi, mikä edisti toipumista jne? Entä miten pääsitte pelosta...Itseäni nuo kokemukset ovat todella säikäyttäneet ja hieman tuota toiston pelkoa kantaa yhä mielessään, oli sen verran kamala tauti!!
Kiitos vastauksistanne!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toteaminen ?
No....Tammikuussa 2005 tunsin itseni ihan todella todella väsyneeksi. Töissä kassan takana tuntui, että pyörryn ja koko ajan oli oksettava olo. Ajattelin, että olen vain stressaantunut. Liikun aktiivisesti ja ihmettelin, kun en salilla jaksanut edes pieniä puntteja nostella enkä edes vatsalihaksi reenata.Sitten kovan uintireenin jälkeen kotona kasvoja pestessäni sain kumman kovan pistoksen sydämen kohdalle, oli tosi outo juttu ja kipu kesti kauan, mutta lihaspistokseksihan sen itse ajattelin.
Sitten alkoivat rytmihäiriöt, joita alkoi tulla koko ajan (lisälyöntejä, nopeaa rytmiä). Elokuvissa ollessani pulssini nousi yllättäen lähes kahteen sataan. Sieltä lähdin lääkäriin, jossa otettiin EKG ja sanottiin että "ei hätää" (lääkäri ei osannut tulkita sydänfilmiä, kuten myöhemmin selvisi). Rytmihäiriöt jatkuivat, mutta YTHS:n lääkäärikin totesi: stressistä vaan johtuu, normaalia nuorille.
Olin niin huonossa jamassa, etten jaksanut nousta sängystä ylös, joten olin sairaslomalla. Omalääkäri määräsi beetasalpaajaa rytmihäiriöihin ja pisti lähetteen sisätautien polille. Onneksi olin niin poikki, etten jaksanut liikkua, vaikka tulehdusta ei oltu todettukaan vielä silloin. Yhtenä yönä sain ilmeisesti "sydänkohtauksen" kuten lääkäri myöhemmin arveli,kamala kipu, meni onneksi ohi muutamassa tunnissa.
Vasta huhtikuussa pääsin sisätautien erikoislääkärille, joka kuuli sydämestä tulevan sivuääneen ja tulkitsi jo helmikuussa ensiavussa otetun sydänfilmin: tulehdukselle tyypilliset muutokset (T-inversiota, iso elektrinen T-aalto jne). Myös maksa-arvoni ja jotkin entsyymit olivat yhä reilusti koholla. Lääkäri totesi minun sairasteneen pysänpussin- ja sydänlihaksen tulehduksen, joista oli jäänty päälle pitkittynyt immunologinen reaktio. Syyksi löytyivät mykoplasma vasta-aineet verestä.Lääkäri totesi myös, että tauti oln todella vaikea diagnosoida nuorilla ihmisllä....ei plajon lohduttanut, kun oli leimattu sekopääksi monta kuukautta...
Että sen pituinen se, onneksi päättyi onnellisesti kuitenkin :)
Olin pienessä flunssassa ja kävin töissä. Kun kuume lähti nousemaan, menin lääkäriin. Hän totesi minulla olevan keuhkokuumeessa. Sain antibioottikuurin ja sairaslomaa 5 päivää.Sen lisäksi viellä 3 päivää lisää. Tunnollisena pätkätyöläisenä palasin töihin ääni viellä painuksissa. Muutaman työpäivän jälkeen alkoivat rintaoireet, heikkous ja rytmihäiriötuntemukset.Hakeuduin sairaalan ensiapuun jossa sydänfilmissä näkyi poikkeava käyrä,lääkärin mukaan minulla olisi voinut olla sydäninfarkti, mutta verikoe oli aivan normaali. Sain diakgnoosin sydänlihastulehdus. Minut lähetettiin kotiin ja jatkot omassa TK:ssa. Kotitöiden teko kiellettiin, siitä huolimatta oloni oli heikko, pyörrytti ja en jaksanut kävellä postilaatikolle 200 metriä.Jouduin käymään sairaalan EA:ssa uudelleen, koska pyörrytti.Silloin lääkäri harkitsi sairaalaan sisään ottamista, mutta lähetti minut kotiin.Omassa TK:ssa minulla oli aika varattuna, pienen lämpöilyn,heikkouden, rytmihäiriöiden ja sydänkäyrän poikkeavuuden vuoksi omalääkärini kirjoitti lähetteen sairaalaan.Näin pääsin sydänosastolle.Minulle määrättiin rytmihäiriölääke sekä disperin.Olin sisällä sairaalassa 5 päivää. Sydänfilmejä otettiin, minulle tehtiin sydämen rasitustesti ja ennenkaikkea sain levätä.Jatkotutkimuksena kuukauden päästä minun sydämeni ultrattiin, mitään vammoja tulehduksesta ei jäänyt.Sain myös jättää lääkkeet pois.Puolenvuoden jälkeen oli viellä jälkitarkastus omassa TK:ssa. Tuolloin sydänkäyränikin oli jo normaali.Tunsin itsekkin olevani parantunut täysin. Jaksoin liikkua normaalisti. Eli n.5 kuukautta meni sairaslomalla. Vasta nyt ymmärrän miten tärkeää on hoitaa flunssa kunnolla. Lääkäri ihmetteli että olin sairastunut nuorten miesten ja varusmiesten sairauteen.
Hei!
Olen 21-vuotias nainen. Jatkuvasti pahoinvointia, pienestäkin liikkumisesta rytmihäiriöitä. Sairastin 2 kuukautta sitten keuhkokuumeen ja poskiontelontulehduksen, joihin sain 10pvän antibioottikuurin. En kyllä uskaltanut urheilla sen jälkeen, mutta töitä tein 5pvää diagnoosin jälkeen.
Eilinen oli todella paha päivä. Tulin kotia ja kävelin ensimmäisen kerroksen raput ja sydän alkoi hakata todella rajusti, oli vaikea hengittää ja tajunta alkoi hämärtyä. Pienikin liikkuminen sattui rintaan ja iho oli kylmän hikinen. Menin sairaalaan, jossa minulta otettiin EKG, röntgen ja verikoe, mutta tulokset ok??!!
Voi että ärsyttää kun ei saa diagnoosia ja pelottaa tosi paljon mitä tapahtuu! Välillä viiltää sydämen kohdalta aivan älyttömästi ja muljahtelee. Olen harrastanut kilpaurheilua ja liikunnan suhteen olen lähes fanaatikko, mutta kuntoni on yhtäkkiä todella huono. Tätä on jatkunut nyt lähes kahden kuukauden verran.
Lääkärit kehottivat olemaan iloinen siitä, että mitään ei löytynyt ja kaikki kunnossa. Kysyin että miten ihmeessä se voi olla mahdollista kun oireet on noin rajuja. Sanoivat vain, että ei löytynyt mitään, kunnossa olet! Kyllä tässä ihmetteee ja pelkää suuresti kun tuntee, että elimistössä jokin on nyt pahasti vialla.
Itselläni todettiin viime joulukuun alussa sydänlihastulehdus, olen 17-vuotias mies, Kävin pelaamassa flunssaisena jääkiekkoa jonka jälkeen alkoi rintakipu sekä rytmihäiriöt. Olin muutaman yön sairaalassa ja kolme kuukautta myöhemmin sain terveen paperit. Nyt senkin jälkeen urheillessa/stressaantuessa välillä rytmihäiriöitä tulee erittäin paljon ja rajuja oireita aina silloin tällöin itselläkin. Muutama viikko sitten kun oireet yltyivät pahimmilleen, tilasin ambulanssin jotka mittasivat sydämestä ekg:n. Se oli normaali, jota ihmettelin itsekin suuresti. Minulla jatkuvasti myös näitä muljahteluja sekä sydän lyö kovalla pulssilla.. Onkohan tämäkin sitä "normaalia"..?
Olen 18-vuotias urheilija. Sydän oireet on aina otettava vakavasti etenkin silloin kun urheilee ja sydän joutuu kovempaan rasitukseen. Itselläni oireet alkoivat huhtikuun lopussa välillä urheillessa syke nousi korkealle ja olo oli väsynyt ajattelin sen johtuvan ylikunnosta, sillä treenaan yli 20 tuntia viikossa. Vähensin ylimääräistä liikkumista esim. kauppaan pyöräily jne. Oireet kuitenkin pahenivat pikkuhiljaa ja toukokuun alussa lihaksiin särki ja silmissä sumeni käveltyäni 10 min. Silloin jäin kotiin 5 päiväksi, mutta mikään ei muuttunut tunsin sydämeni pulssin todella selkeästi kehossa. Tunne oli pelottava ja sitä on vaikea kuvailla ikäänkuin minulla olisi ollut elohiiri koko kropassa. Tunne ei ollut jatkuva se ilmeni aina välillä. Lääkäriin mentyäni minulta tarkistettiin valkosoluarvot, tulehdusarvot, sydänentsyymi ja kilpirauhas arvot (kilpirauhasen vajaa/yli toiminta voi aiheuttaa rytmihäiriöitä) ja lisäksi otettiin sydänfilmi. Tulehdusarvot olivat hieman koholla ja EKG-käyrässä näkyi yksi muljahdus. Sydänentsyymit olivat ok eli sydänlihastulehdusta eikä sydänkohtausta ollut. Veikattiin vain flunssaksi. Oireet paranivat hiemat, oloni ei ollut enään niin väsynyt mutta rytmihäiriöt jatkuivat edelleen. Menin ultraääni tutkimuksiin kaikki näytti normaalilta paitsi rytmi oli epätasainen. Lääkäri veikkasi, että minulla oli ollut lievä sydänpussin tulehdus. Nyt olen ollut 6 viikkoa urheilukiellossa enkä enään tunne rytmihäiriöitä niin selkeästi, huomaan kyllä että niitä on mutta tilanne on rauhoittunut. Seuraavaksi minulta tarkistetaan verestä mykoplasman arvot. Moni ei tule ajatelleeksi että rytmihäiriöt voivat johtua siitä.