Ateistinen maailmankuva?

Sanoit maailmankuvasi tulevan median ja omien kokemusten kautta. Näin se varmaan monilla onkin, omat kokemukset ovat tärkeitä ja niitähän ei voi sivuuttaa.
Kehoittaisin kuitenkin miettimään median osuutta mielipiteittesi muokkaajana. Viittasit luottavasi tieteeseen ja sen esittämiin tuloksiin, siihen heitän epäilyksen varjon...kuinka tieteellistä on luonnontiede kun mennään elämän syntyyn ja alkuräjähdykseen?

Analyytikko kirjoitti:

Sanoit maailmankuvasi tulevan median ja omien kokemusten kautta. Näin se varmaan monilla onkin, omat kokemukset ovat tärkeitä ja niitähän ei voi sivuuttaa.
Kehoittaisin kuitenkin miettimään median osuutta mielipiteittesi muokkaajana. Viittasit luottavasi tieteeseen ja sen esittämiin tuloksiin, siihen heitän epäilyksen varjon...kuinka tieteellistä on luonnontiede kun mennään elämän syntyyn ja alkuräjähdykseen?

Lue lisää

Tieteellisempää kuin Raamattu.

Enkä usko monenkaan ateistin olevan ehdoton alkuräjähdys!TEORIA!uskossaan.

-- kirjoitti:

Tieteellisempää kuin Raamattu.

Enkä usko monenkaan ateistin olevan ehdoton alkuräjähdys!TEORIA!uskossaan.

Raamattu on hyvin tieteellinen.

Väite kaipaa tietysti perusteluja. Raamattu on vahvasti historiaan sidottu kirja. Siinä esiintyvät henkilöt ovat suurelta osaltaan vahvistettu historiallisiksi henkilöiksi, myös Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Jeesuksen elämästä ja kuolemasta on enemmän historiallisia dokumentteja kuin esim. keisari Neron olemassaolosta.

Raamattu on historiallisesti luotettava kirja. Sen tutkiminen voi olla hyvin antoisaa ja yllättävääkin. Raamatussa olevia ihmeitä, kuten luominen ei voi todistaa ne ovat uskon asia, mutta kirjoituksien luotettavuus on omassa luokassaan.

Tätä tarkoitan Raamatun tieteellisyydellä.

Totta on ettei varmaan ole kahta samalla tavalla ajattelevaa ateistia, mutta näen tällähetkellä asian niin, että yliluonnollisen pois jättäminen johtaa pitkälti samansuuntaiseen maailmankuvaan ja käsityksiin monista asioista.

"Hyvä ja paha ovat puhtaasti määrittelykysymyksiä"
En ole aivan samaa mieltä, sillä eri kulttuureissa on hyvin pitkälti sama moraali keskeisissä "pahoissa" asioissa. Näkisin sen kumpuavan jostain syvemmältä kuin yhteisistä sopimuksista ja määritelmistä.

Ihmiskäsityksellä tarkoitan sitä mikä ihminen on. Sitä millä perusteilla hän on mitä on. Vastasit " Ihminen on eläin, jolla on eläinkunnan kehittynein ajattelukyky." Tulkitsen vastaustasi niin että pidät darwinismia totena ja sen pohjalta ihmistä eläimenä, jolla kyllä on kehittynein ajattelukyky. Ihmiskäsityksesi perustuu siis darwinismiin?

Maailmankaikkeuden rakenteen jätät tiedemiesten huoleksi. En kuvittele itsekkään olevani suurien kysymysten selvittäjä. Mutta ihmettelen kyllä sitä, että miten luotat alkuräjähdys asiassa tieteeseen?

Analyytikko kirjoitti:

Totta on ettei varmaan ole kahta samalla tavalla ajattelevaa ateistia, mutta näen tällähetkellä asian niin, että yliluonnollisen pois jättäminen johtaa pitkälti samansuuntaiseen maailmankuvaan ja käsityksiin monista asioista.

"Hyvä ja paha ovat puhtaasti määrittelykysymyksiä"
En ole aivan samaa mieltä, sillä eri kulttuureissa on hyvin pitkälti sama moraali keskeisissä "pahoissa" asioissa. Näkisin sen kumpuavan jostain syvemmältä kuin yhteisistä sopimuksista ja määritelmistä.

Ihmiskäsityksellä tarkoitan sitä mikä ihminen on. Sitä millä perusteilla hän on mitä on. Vastasit " Ihminen on eläin, jolla on eläinkunnan kehittynein ajattelukyky." Tulkitsen vastaustasi niin että pidät darwinismia totena ja sen pohjalta ihmistä eläimenä, jolla kyllä on kehittynein ajattelukyky. Ihmiskäsityksesi perustuu siis darwinismiin?

Maailmankaikkeuden rakenteen jätät tiedemiesten huoleksi. En kuvittele itsekkään olevani suurien kysymysten selvittäjä. Mutta ihmettelen kyllä sitä, että miten luotat alkuräjähdys asiassa tieteeseen?

Lue lisää

'"Hyvä ja paha ovat puhtaasti määrittelykysymyksiä"
En ole aivan samaa mieltä, sillä eri kulttuureissa on hyvin pitkälti sama moraali keskeisissä "pahoissa" asioissa. Näkisin sen kumpuavan jostain syvemmältä kuin yhteisistä sopimuksista ja määritelmistä.'

Kyllä minustakin moraalikäsitykset tulevat osittain ihmisestä itsestään ja siksi niissä on samoja piirteitä kulttuurista riippumatta. Esimerkiksi lapsia pyritään tietyissä tilanteissa suojelemaan kulttuurista riippumatta. Uskon, että tällaiset moraalikäsitykset ovat pitkällä aikavälillä auttaneet ihmistä säilymään lajina. Monet moraalikäsitykset ovat erittäin loogisia. Toisten tappaminen on väärin, koska pitkällä aikavälillä keskinäinen tappaminen johtaa koko lajin sukupuuttoon. Lasten tappaminen on erityisen väärin, koska lajin/heimon/kylän jatkuvuus on puhtaasti lasten varassa.

On kuitenkin erittäin paljon hyvä-paha-asetelmia, jotka ovat vain sopimuskysymyksiä. Jotkut pitävät homoutta pahana. Joillekin esiaviollinen seksi on paha asia. Tällaiset asiat ovat kulttuurisidonnaisia pahoja, eikä niitä voida johtaa periaatteessa mistään. Ne on opittu muilta.

'Tulkitsen vastaustasi niin että pidät darwinismia totena ja sen pohjalta ihmistä eläimenä, jolla kyllä on kehittynein ajattelukyky. Ihmiskäsityksesi perustuu siis darwinismiin?'

Jos darwinismillä tarkoitetaan sitä, että ihminen on evoluutiomekanismeilla kehittynyt nykyiseen muotoonsa, niin pidän sitä totena. Ei tässä ole oikein parempaakaan teoriaa tullut eteen. En usko, että ihminen tyhjästäkään tänne on putkahtanut. Lisäksi monet todisteet taitavat puhua evoluution puolesta.

'Maailmankaikkeuden rakenteen jätät tiedemiesten huoleksi. En kuvittele itsekkään olevani suurien kysymysten selvittäjä. Mutta ihmettelen kyllä sitä, että miten luotat alkuräjähdys asiassa tieteeseen?'

Mihin tässä voi luottaa, jos ei tieteeseen? Tiede on itseään korjaava systeemi, joten periaatteessa etenemme koko ajan kohti tarkempaa ja parempaa tietoa. Tieteen etuna muihin menetelmiin on se, että sen tuotoksia testataan koko ajan ja tarvittaessa teorioita muutetaan vastaamaan havaintoja.

Lisäksi esimerkiksi alkuräjähdysteorian oikeellisuus tai vääryys ei millään tavalla vaikuta minun elämääni. Havainnollistan asiaa yksinkertaisella esimerkillä. Tähtitieteilijäkaverini voi joskus sanoa minulle, että tähtitaivaalla näkyy paljaalla silmällä 10 000 tähteä, mutta hänen kaukoputkellaan 1 000 000 tähteä. Uskoako vai ei? Voisin olla uskomattakin ja alkaa inttämään vastaan, mutta milläs perustelisin oman väitteeni. Toisaalta taas ei ole mitään merkitystä minulle, onko kaverini oikeassa vai väärässä. Jos tekisin vaikkapa väitöskirjaa tähdistä, olisi tähtien määrällä oikeasti jotain merkitystä. Silloin tarkistaisin tiedon jostain tai laskisin ne itse.

Olen itse jonkinasteinen tiedemies, vaikka kenttäni ei olekaan biologia, tähtitiede tai muukaan tieteenala, jota popularisoidaan paljon. Tiedän siis, että yhden tuloksen takana voi olla hirvittävä määrä havaintoja, pähkäilyä ja laskemista. Sen vuoksi tieteellisen teorian kumoaminen sanomalla, "Se näin äkkipäätään ajatellen on väärä", on tieteellisen metodin vähättelyä ja sanojan ylimielisyyttä. Jos tieteellisen teorian haluaa kumota täytyy ensin perehtyä siihen ja sen perusteisiin kunnolla.

Jos taas kyseenalaistaa koko tieteellisen metodin, täytyisi esittää parempi tiedonhankkimismetodi tilalle.

AM kirjoitti:

'"Hyvä ja paha ovat puhtaasti määrittelykysymyksiä"
En ole aivan samaa mieltä, sillä eri kulttuureissa on hyvin pitkälti sama moraali keskeisissä "pahoissa" asioissa. Näkisin sen kumpuavan jostain syvemmältä kuin yhteisistä sopimuksista ja määritelmistä.'

Kyllä minustakin moraalikäsitykset tulevat osittain ihmisestä itsestään ja siksi niissä on samoja piirteitä kulttuurista riippumatta. Esimerkiksi lapsia pyritään tietyissä tilanteissa suojelemaan kulttuurista riippumatta. Uskon, että tällaiset moraalikäsitykset ovat pitkällä aikavälillä auttaneet ihmistä säilymään lajina. Monet moraalikäsitykset ovat erittäin loogisia. Toisten tappaminen on väärin, koska pitkällä aikavälillä keskinäinen tappaminen johtaa koko lajin sukupuuttoon. Lasten tappaminen on erityisen väärin, koska lajin/heimon/kylän jatkuvuus on puhtaasti lasten varassa.

On kuitenkin erittäin paljon hyvä-paha-asetelmia, jotka ovat vain sopimuskysymyksiä. Jotkut pitävät homoutta pahana. Joillekin esiaviollinen seksi on paha asia. Tällaiset asiat ovat kulttuurisidonnaisia pahoja, eikä niitä voida johtaa periaatteessa mistään. Ne on opittu muilta.

'Tulkitsen vastaustasi niin että pidät darwinismia totena ja sen pohjalta ihmistä eläimenä, jolla kyllä on kehittynein ajattelukyky. Ihmiskäsityksesi perustuu siis darwinismiin?'

Jos darwinismillä tarkoitetaan sitä, että ihminen on evoluutiomekanismeilla kehittynyt nykyiseen muotoonsa, niin pidän sitä totena. Ei tässä ole oikein parempaakaan teoriaa tullut eteen. En usko, että ihminen tyhjästäkään tänne on putkahtanut. Lisäksi monet todisteet taitavat puhua evoluution puolesta.

'Maailmankaikkeuden rakenteen jätät tiedemiesten huoleksi. En kuvittele itsekkään olevani suurien kysymysten selvittäjä. Mutta ihmettelen kyllä sitä, että miten luotat alkuräjähdys asiassa tieteeseen?'

Mihin tässä voi luottaa, jos ei tieteeseen? Tiede on itseään korjaava systeemi, joten periaatteessa etenemme koko ajan kohti tarkempaa ja parempaa tietoa. Tieteen etuna muihin menetelmiin on se, että sen tuotoksia testataan koko ajan ja tarvittaessa teorioita muutetaan vastaamaan havaintoja.

Lisäksi esimerkiksi alkuräjähdysteorian oikeellisuus tai vääryys ei millään tavalla vaikuta minun elämääni. Havainnollistan asiaa yksinkertaisella esimerkillä. Tähtitieteilijäkaverini voi joskus sanoa minulle, että tähtitaivaalla näkyy paljaalla silmällä 10 000 tähteä, mutta hänen kaukoputkellaan 1 000 000 tähteä. Uskoako vai ei? Voisin olla uskomattakin ja alkaa inttämään vastaan, mutta milläs perustelisin oman väitteeni. Toisaalta taas ei ole mitään merkitystä minulle, onko kaverini oikeassa vai väärässä. Jos tekisin vaikkapa väitöskirjaa tähdistä, olisi tähtien määrällä oikeasti jotain merkitystä. Silloin tarkistaisin tiedon jostain tai laskisin ne itse.

Olen itse jonkinasteinen tiedemies, vaikka kenttäni ei olekaan biologia, tähtitiede tai muukaan tieteenala, jota popularisoidaan paljon. Tiedän siis, että yhden tuloksen takana voi olla hirvittävä määrä havaintoja, pähkäilyä ja laskemista. Sen vuoksi tieteellisen teorian kumoaminen sanomalla, "Se näin äkkipäätään ajatellen on väärä", on tieteellisen metodin vähättelyä ja sanojan ylimielisyyttä. Jos tieteellisen teorian haluaa kumota täytyy ensin perehtyä siihen ja sen perusteisiin kunnolla.

Jos taas kyseenalaistaa koko tieteellisen metodin, täytyisi esittää parempi tiedonhankkimismetodi tilalle.

Lue lisää

Homoseksuaalisuudesta sen verran, että onko mitään kulttuuria jossa se olisi "normaalia" ja hyväksyttävää suuressa mittakaavassa?

"...ihminen on evoluutiomekanismeilla kehittynyt nykyiseen muotoonsa, niin pidän sitä totena. Ei tässä ole oikein parempaakaan teoriaa tullut eteen. En usko, että ihminen tyhjästäkään tänne on putkahtanut. Lisäksi monet todisteet taitavat puhua evoluution puolesta." Sanot pitäväsi totena evoluutiota, koska ei ole tullut parempaa eteen. Se on rehellinen vastaus, sillä näin näen asian olevan monien kohdalla. Uskotaan koska ei ole muutakaan. Itse suhtaudun kriittisesti siihen ja kehoittaisin muitakin miettimään milllä tavalla darwinismista on tullut määrätynlainen uskonto. Se sisältää maailmankatsomuksellisia aineksia. Sen näkee hyvin selvästi silloin kun joku uskaltautuu kritisoimaan darwinismia. Reaktiot ovat uskonnollisia laadultaan ja sävyltään.

Tieteen uskottavuutta ja luotettavuutta laajassa mielessä en kyseenalaista. Tiede on totuuden tavoittelua, mutta koska olen jo kauan aikaa ollut tieteen "ystävä" olen kriittinen. Varsinkin silloin kun tieteen nimissä selitetään perimmäisiä kysymyksiä ja esitetään teorioita totuutena, joilla ei ole muuta kuin teorian arvo ollaan huonoilla jäljillä.

Analyytikko kirjoitti:

Homoseksuaalisuudesta sen verran, että onko mitään kulttuuria jossa se olisi "normaalia" ja hyväksyttävää suuressa mittakaavassa?

"...ihminen on evoluutiomekanismeilla kehittynyt nykyiseen muotoonsa, niin pidän sitä totena. Ei tässä ole oikein parempaakaan teoriaa tullut eteen. En usko, että ihminen tyhjästäkään tänne on putkahtanut. Lisäksi monet todisteet taitavat puhua evoluution puolesta." Sanot pitäväsi totena evoluutiota, koska ei ole tullut parempaa eteen. Se on rehellinen vastaus, sillä näin näen asian olevan monien kohdalla. Uskotaan koska ei ole muutakaan. Itse suhtaudun kriittisesti siihen ja kehoittaisin muitakin miettimään milllä tavalla darwinismista on tullut määrätynlainen uskonto. Se sisältää maailmankatsomuksellisia aineksia. Sen näkee hyvin selvästi silloin kun joku uskaltautuu kritisoimaan darwinismia. Reaktiot ovat uskonnollisia laadultaan ja sävyltään.

Tieteen uskottavuutta ja luotettavuutta laajassa mielessä en kyseenalaista. Tiede on totuuden tavoittelua, mutta koska olen jo kauan aikaa ollut tieteen "ystävä" olen kriittinen. Varsinkin silloin kun tieteen nimissä selitetään perimmäisiä kysymyksiä ja esitetään teorioita totuutena, joilla ei ole muuta kuin teorian arvo ollaan huonoilla jäljillä.

Lue lisää

"Homoseksuaalisuudesta sen verran, että onko mitään kulttuuria jossa se olisi "normaalia" ja hyväksyttävää suuressa mittakaavassa?"

Tutustu esimerkiksi antiikin Kreikkaan. Ja väitän että se tulee olemaan hyväksyttyä suuressa mittakaavassa ajan myötä ainakin pohjoismaisessa kulttuurissa. Tämän päivän lainsäädäntöhän mahdollistaa sen jo.

hmm kirjoitti:

"Homoseksuaalisuudesta sen verran, että onko mitään kulttuuria jossa se olisi "normaalia" ja hyväksyttävää suuressa mittakaavassa?"

Tutustu esimerkiksi antiikin Kreikkaan. Ja väitän että se tulee olemaan hyväksyttyä suuressa mittakaavassa ajan myötä ainakin pohjoismaisessa kulttuurissa. Tämän päivän lainsäädäntöhän mahdollistaa sen jo.

Lue lisää

Homoseksuaalisuudesta minulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta psytään palstan asettamissa rajoissa. Kiitos vinkistä!

Analyytikko kirjoitti:

Homoseksuaalisuudesta sen verran, että onko mitään kulttuuria jossa se olisi "normaalia" ja hyväksyttävää suuressa mittakaavassa?

"...ihminen on evoluutiomekanismeilla kehittynyt nykyiseen muotoonsa, niin pidän sitä totena. Ei tässä ole oikein parempaakaan teoriaa tullut eteen. En usko, että ihminen tyhjästäkään tänne on putkahtanut. Lisäksi monet todisteet taitavat puhua evoluution puolesta." Sanot pitäväsi totena evoluutiota, koska ei ole tullut parempaa eteen. Se on rehellinen vastaus, sillä näin näen asian olevan monien kohdalla. Uskotaan koska ei ole muutakaan. Itse suhtaudun kriittisesti siihen ja kehoittaisin muitakin miettimään milllä tavalla darwinismista on tullut määrätynlainen uskonto. Se sisältää maailmankatsomuksellisia aineksia. Sen näkee hyvin selvästi silloin kun joku uskaltautuu kritisoimaan darwinismia. Reaktiot ovat uskonnollisia laadultaan ja sävyltään.

Tieteen uskottavuutta ja luotettavuutta laajassa mielessä en kyseenalaista. Tiede on totuuden tavoittelua, mutta koska olen jo kauan aikaa ollut tieteen "ystävä" olen kriittinen. Varsinkin silloin kun tieteen nimissä selitetään perimmäisiä kysymyksiä ja esitetään teorioita totuutena, joilla ei ole muuta kuin teorian arvo ollaan huonoilla jäljillä.

Lue lisää

että kovin monet evoluutioteoriaan uskomattomat käyttävät jatkuvasti teoriasta nimeä 'darwinismi', vaikka äijän teoriaa on huomatavsti kehitetty ja tarkennettu. Erot nykyisen evoluutioteorian ja darwinismin välillä lienevät jo sitä luokkaa että niiden niputtaminen ja kutsuminen vanhentuneella nimellä ei ole validia.

No jaa, se siitä. Menenpä vastaamaan tuonne alemmas... :)

Analyytikko kirjoitti:

Homoseksuaalisuudesta minulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta psytään palstan asettamissa rajoissa. Kiitos vinkistä!

hmmm vastasi sinun itsesi asettamaan kysymykseen. Mutta nyt sitten pitäisikin "pysyä palstan asettamissa rajoissa". Siis ei olisi saanutkaan vastata?

Sanot maailmankuvasi olevan tieteellinen ja siten jumalaton. Minulla on myös maailmankuva jossa tieteellä on suurikin paikka, mutta uskoni ei häviä tieteeseen perehtymällä. En näe näitä asioita vastakkaisina vaan jopa hyvin lähellä toisiaan.

Odotinkin sinun kirjoitustasi.

Kysyn sinulta taolaisuudesta ja zeniläisyydestä, mitä ne antavat sinulle? Mitkä ovat niissä keskeiset seikat henkilökohtaisesti? Tuodaan dialogiimme syvyyttä ja keskustellaan myös maailmankuvan rakentamisen tuskasta ja epävarmuudesta mikä siihen todellisuudessa liittyy.

Aloitan itse kun sitä ehdotin. Minulle on kristityn kodin kasvattina ollut vaikeaa suhtautua toisen polven kristillisyyden mukanaan tuomaan taakkaan. Piti edustaa asioita joita ei ollut itse kokenut vielä omikseeen. Häpeä ja asian peittely nuorena oli ongelmallista.
Aikuistuminen ja itsenäisen uskon rakentaminen oli kova työ...to be continued(defenssit)

Viime keskustelussa sanoit olevasi naturalisti, Kerro myös jotain siitä.

Analyytikko kirjoitti:

Odotinkin sinun kirjoitustasi.

Kysyn sinulta taolaisuudesta ja zeniläisyydestä, mitä ne antavat sinulle? Mitkä ovat niissä keskeiset seikat henkilökohtaisesti? Tuodaan dialogiimme syvyyttä ja keskustellaan myös maailmankuvan rakentamisen tuskasta ja epävarmuudesta mikä siihen todellisuudessa liittyy.

Aloitan itse kun sitä ehdotin. Minulle on kristityn kodin kasvattina ollut vaikeaa suhtautua toisen polven kristillisyyden mukanaan tuomaan taakkaan. Piti edustaa asioita joita ei ollut itse kokenut vielä omikseeen. Häpeä ja asian peittely nuorena oli ongelmallista.
Aikuistuminen ja itsenäisen uskon rakentaminen oli kova työ...to be continued(defenssit)

Viime keskustelussa sanoit olevasi naturalisti, Kerro myös jotain siitä.

Lue lisää

"Kysyn sinulta taolaisuudesta ja zeniläisyydestä, mitä ne antavat sinulle?"

En odota minkään opin antavan minulle mitään. Eivätkä ne ole opastamassa tai mitään, koska ikäänkuin ne olisivat luonnollinen tapa ajatella. Itseasiassa päädyinkin taolaisuudesta lukiessa toteamaan, että näin olen aina ajatellut. Vaikka olen ollut kivenkova ateisti, aikanaan kristitty, niin taolaisuus tuntui silti ikäänkuin siltä, joka ei astu kenenkään varpaille. Zeniläisyys on vienyt joissain opeissaan tämän vielä pidemmälle ja astuu lähinnä omille varpailleen. Yhdessä ne voivat pitää sisässään agnostisuuden, ateismin, monoteismi, panteismin jne. Kyse on vain siitä, miten sanaa tulkitaan. Taolaisuus ja zeniläisyys ovat siis antaneet viime kädessä vain tietoa siitä, miten joskus historiassa on ajateltu ja samalla hieman erilaista näkökulmaa tähän meidän ihanaan, nöyrään ja juuri siihen oikeaan länsimaiseen tapaamme ajatella.

"Mitkä ovat niissä keskeiset seikat henkilökohtaisesti?"

Lyhyesti: elämä on elämää kaikkine puolineen. Aina ei voi sataa, jos ei aina sitten aurinkokaan paista. Näin se menee. Simppeli totuus, joka on auttanut tässä matkanvarrella.

Muutoin sitten zeniläisyydestä kummunnut sumea logiikka saattaa pitää lähestulkoon kaikki ilmiöt sisällään, jopa sen, että Jumala on ja ei ole samaan aikaan. Zeniläisyyden suurin oppi tulee kuitenkin käsitteiden ymmärtämisestä. Zeniläisyydessä on ymmärretty sanojen, mielen ja tunteiden liitto. Ajatellessaan ihminen käyttää sanoja ja mieltään. Kun ihminen vakuuttuu jostain asiasta, hän joutuu käyttämään omia sanojaan ja mieltään ja vakuuttamaan itsensä mahdollisesti siitä, että on oikeassa. Tämä on zeniläisyydessä se, josta pitäisi vapautua, koska sanat ovat aina todellisuuden peilautumia, eivätkä ne ole koskaan todellisia, vaan siksi valheellisia. Siksi se, että hoemme, vaikkapa sanaa puu ei tee tästä sanasta puuta, vaan se puu olla jököttää metsässä vailla sanoja, vailla minkäänlaisia kuvailuja. Jos siis olisi olemassa jumala, hän olisi kuvailematon, nimetön, selittämätön, käsittämätön, eikä hän ehkä olisi siksi edes jumala, koska kaikki, mikä jumalaan ja jumaluuteen liittyy on vain Sanoja. Jopa kokemukset jumalista tullessaan selitetyksi, että se oli jumala. Sitähän me emme tiedä ja harvoin edes haluamme.

"keskustellaan myös maailmankuvan rakentamisen tuskasta ja epävarmuudesta mikä siihen todellisuudessa liittyy."

Kun aikanaan tipahdin oman perheeni uskosta eli luterilaisesta kristinuskosta minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista pohjaa, jolle laskeutua. Tipahdin kristilliseen kuiluun, jossa ei ole mitään. Itse tänään kuvailin tilanne niin, että jos länsimaisessa ja kristillisessä filosofiassa ajatellaan hyvän olevan 1 ja pahan -1, niin jossain välissä on 0. Kun ihminen ei usko hyvään ja pahaan, hän uskoo väistämättä 0-tilaan eli ei mihinkään: tarkoituksettomuuteen ja tyhjään. Nimenomaan siinä tarkoituksettomuuden tilassa elin ja kitkutin reilut 15 vuotta. Saatan näin jälkikäteen ajatella olleeni fundamentalistiateisti, mutta jos totta puhutaan, en ollut ateismia edes ymmärtänyt. Hyvä sana se oli kuvaamaan sitä, mitä olen, mutta tosiasiassa olin vain epävarma kristitty tai korkeintaan agnostikko/skeptikko. Sitä myötä, kun tietoisuuteni muista ajattelutavoista kasvoi ja, kun sitten vihdoin törmäsin taolaisuuteen reilu 4-5 vuotta sitten, asiat muuttuivat. Nyt ymmärrän hieman toisella tavalla, mitä ateismi on, vaikka oma ateismini on vain yksi vaihtoehto monien rinnalla. Joka tapauksessa sanoisin tuon 15 vuotta olleen epävarmuuden aikaan, tuskaista olemista jossain tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden välimaastossa. Keikahdus parempaan tuli lopulta äkkiä ja vihonviimeisenä niittinä koko maailmankuvani lomittajan oli isäni äkillinen kuolema. Se ikäänkuin samalla allekirjoitti sen, mitä olin jo oppinut, mutten ollut sisäistänyt. On siis helppo hokea sanoja, joiden merkitystä ei tiedä, eikä välttämättä halua edes ja vielä ongelmallisempaa on omien sanojensa ymmärtäminen...

"Viime keskustelussa sanoit olevasi naturalisti, Kerro myös jotain siitä."

Yksinkertaisesti elämä on elämää, vailla mitään ulkopuolisia tekijöitä. Aina ei voi heilua hyvin, jos aina ihan huonostikaan menee, se kuuluu elämän luonteeseen. Vaikka siis voisi ajatella, että ihmiskunnalla ei ole mitään tarkoitusta, eikä ihmiselämällä, niin olemme tiedostavia ja ajattelevia yksilöitä. Ne, joilla on luonnollista kautta syntynyt jonkinlainen kyky empatiaan ja ehkä jossain määrin myös itsetietoisuus, he eivät halua tappaa itseään tai ystäviään. Tätä kautta yhdeksi suureksi ongelmaksi ja tarkoitukseksi voi vaikkapa syntyä se, että saamme taattua tulevaisuuden sukupolville puhtaammat elinolot. Mistä itsekukin sitten sen merkityksen löytää, mutta se on olemassa.

Tommi kirjoitti:

"Kysyn sinulta taolaisuudesta ja zeniläisyydestä, mitä ne antavat sinulle?"

En odota minkään opin antavan minulle mitään. Eivätkä ne ole opastamassa tai mitään, koska ikäänkuin ne olisivat luonnollinen tapa ajatella. Itseasiassa päädyinkin taolaisuudesta lukiessa toteamaan, että näin olen aina ajatellut. Vaikka olen ollut kivenkova ateisti, aikanaan kristitty, niin taolaisuus tuntui silti ikäänkuin siltä, joka ei astu kenenkään varpaille. Zeniläisyys on vienyt joissain opeissaan tämän vielä pidemmälle ja astuu lähinnä omille varpailleen. Yhdessä ne voivat pitää sisässään agnostisuuden, ateismin, monoteismi, panteismin jne. Kyse on vain siitä, miten sanaa tulkitaan. Taolaisuus ja zeniläisyys ovat siis antaneet viime kädessä vain tietoa siitä, miten joskus historiassa on ajateltu ja samalla hieman erilaista näkökulmaa tähän meidän ihanaan, nöyrään ja juuri siihen oikeaan länsimaiseen tapaamme ajatella.

"Mitkä ovat niissä keskeiset seikat henkilökohtaisesti?"

Lyhyesti: elämä on elämää kaikkine puolineen. Aina ei voi sataa, jos ei aina sitten aurinkokaan paista. Näin se menee. Simppeli totuus, joka on auttanut tässä matkanvarrella.

Muutoin sitten zeniläisyydestä kummunnut sumea logiikka saattaa pitää lähestulkoon kaikki ilmiöt sisällään, jopa sen, että Jumala on ja ei ole samaan aikaan. Zeniläisyyden suurin oppi tulee kuitenkin käsitteiden ymmärtämisestä. Zeniläisyydessä on ymmärretty sanojen, mielen ja tunteiden liitto. Ajatellessaan ihminen käyttää sanoja ja mieltään. Kun ihminen vakuuttuu jostain asiasta, hän joutuu käyttämään omia sanojaan ja mieltään ja vakuuttamaan itsensä mahdollisesti siitä, että on oikeassa. Tämä on zeniläisyydessä se, josta pitäisi vapautua, koska sanat ovat aina todellisuuden peilautumia, eivätkä ne ole koskaan todellisia, vaan siksi valheellisia. Siksi se, että hoemme, vaikkapa sanaa puu ei tee tästä sanasta puuta, vaan se puu olla jököttää metsässä vailla sanoja, vailla minkäänlaisia kuvailuja. Jos siis olisi olemassa jumala, hän olisi kuvailematon, nimetön, selittämätön, käsittämätön, eikä hän ehkä olisi siksi edes jumala, koska kaikki, mikä jumalaan ja jumaluuteen liittyy on vain Sanoja. Jopa kokemukset jumalista tullessaan selitetyksi, että se oli jumala. Sitähän me emme tiedä ja harvoin edes haluamme.

"keskustellaan myös maailmankuvan rakentamisen tuskasta ja epävarmuudesta mikä siihen todellisuudessa liittyy."

Kun aikanaan tipahdin oman perheeni uskosta eli luterilaisesta kristinuskosta minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista pohjaa, jolle laskeutua. Tipahdin kristilliseen kuiluun, jossa ei ole mitään. Itse tänään kuvailin tilanne niin, että jos länsimaisessa ja kristillisessä filosofiassa ajatellaan hyvän olevan 1 ja pahan -1, niin jossain välissä on 0. Kun ihminen ei usko hyvään ja pahaan, hän uskoo väistämättä 0-tilaan eli ei mihinkään: tarkoituksettomuuteen ja tyhjään. Nimenomaan siinä tarkoituksettomuuden tilassa elin ja kitkutin reilut 15 vuotta. Saatan näin jälkikäteen ajatella olleeni fundamentalistiateisti, mutta jos totta puhutaan, en ollut ateismia edes ymmärtänyt. Hyvä sana se oli kuvaamaan sitä, mitä olen, mutta tosiasiassa olin vain epävarma kristitty tai korkeintaan agnostikko/skeptikko. Sitä myötä, kun tietoisuuteni muista ajattelutavoista kasvoi ja, kun sitten vihdoin törmäsin taolaisuuteen reilu 4-5 vuotta sitten, asiat muuttuivat. Nyt ymmärrän hieman toisella tavalla, mitä ateismi on, vaikka oma ateismini on vain yksi vaihtoehto monien rinnalla. Joka tapauksessa sanoisin tuon 15 vuotta olleen epävarmuuden aikaan, tuskaista olemista jossain tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden välimaastossa. Keikahdus parempaan tuli lopulta äkkiä ja vihonviimeisenä niittinä koko maailmankuvani lomittajan oli isäni äkillinen kuolema. Se ikäänkuin samalla allekirjoitti sen, mitä olin jo oppinut, mutten ollut sisäistänyt. On siis helppo hokea sanoja, joiden merkitystä ei tiedä, eikä välttämättä halua edes ja vielä ongelmallisempaa on omien sanojensa ymmärtäminen...

"Viime keskustelussa sanoit olevasi naturalisti, Kerro myös jotain siitä."

Yksinkertaisesti elämä on elämää, vailla mitään ulkopuolisia tekijöitä. Aina ei voi heilua hyvin, jos aina ihan huonostikaan menee, se kuuluu elämän luonteeseen. Vaikka siis voisi ajatella, että ihmiskunnalla ei ole mitään tarkoitusta, eikä ihmiselämällä, niin olemme tiedostavia ja ajattelevia yksilöitä. Ne, joilla on luonnollista kautta syntynyt jonkinlainen kyky empatiaan ja ehkä jossain määrin myös itsetietoisuus, he eivät halua tappaa itseään tai ystäviään. Tätä kautta yhdeksi suureksi ongelmaksi ja tarkoitukseksi voi vaikkapa syntyä se, että saamme taattua tulevaisuuden sukupolville puhtaammat elinolot. Mistä itsekukin sitten sen merkityksen löytää, mutta se on olemassa.

Lue lisää

Yritän jo kolmannen kerran vastata sinulle, en ole jostain syystä saanut kirjoitusta läpi. Kaksi vastausta on kadonnut.

"päädyinkin taolaisuudesta lukiessa toteamaan, että näin olen aina ajatellut. Vaikka olen ollut kivenkova ateisti, aikanaan kristitty, niin taolaisuus tuntui silti ikäänkuin siltä, joka ei astu kenenkään varpaille."

Millaista on sinun kristillisyytesi ollut? Oliko se vain maailmankuva vai sydämmen asia? Ajattelen tuosta varpaille astumisesta, että se on ongelmallista jos ajatellaan asioiden totuusarvoa. Sillä en pidä totuuden kriteerinä sitä ettei se loukkaa ketään. Olen tietysti kristittynä tottunut olemaan vähemmistössä monissa asioissa, mutta lienet samaa mieltä ettei yleinen mielipide monestikaan ole sama kuin totuus jostain asiasta.

Taolaisuus ja Zeniläisyys ovat minulle aika vieraita. Olen lukenut teologisten opintojen yhteydessä niistä, mutta paljon ei ole muistissa. Sanoit että viime kädessä ne ovat antaneet vain tietoa siitä miten joskus on ajateltu. Ne ovat siis enemmänkin viisaus kirjallisuutta? Kuin maailman selitys yrityksiä? Uskon niiden sisältävän paljon hyvää, koska sinäkin olet niistä saanut aineksia maailmankuvasi rakentamiseen.

"tarkoituksettomuuden tilassa elin ja kitkutin reilut 15 vuotta."

Olit lapsen uskosi kanssa tarkoituksettomuuden tilassa...elää kitkutit.

"Keikahdus parempaan tuli lopulta äkkiä ja vihonviimeisenä niittinä koko maailmankuvani lomittajan oli isäni äkillinen kuolema. Se ikäänkuin samalla allekirjoitti sen, mitä olin jo oppinut.."

Olinkin aikonut kysyä sinulta oletko kulkenut maailmankuvasi kanssa läpi elämän suurien kriisien. Näemmä olet. On sinällään ihmeellistä se että jollekkin on läheisen kuolema ponnahduslauta kristilliseen uskoon ja toiselle se on vastakkaista. Oliko isäsi kuolema katkeralla tavalla pettymys Jumalan suuntaan? Jos se ei ole hyökkäävästi kysytty?

Minulle ehkä vaikein kysymys kristittynä on ollut suhteeni Raamattuun eli minkälaisen käsityksen otan siihen. Huomasin nuorena että ei riitä se että joku sanoo sen olevan jotakin, vaan sen tulee kestää tieteen kritiikki ja tarkastelu. Se ajoi minut tutkimaan teologiaa ja tieteellistä raamatuntutkimusta. Se jäi harrastukseksi sen jälkeen kun kriisi oli ohi.

En tosin ole epäillyt oikeastaan koskaan sitä että Jumala on olemassa ja että hän kuulee minua, mutta Raamattu käsitys on ollut vaikea muodostaa.
Kaiken tieteellisen ajatteluni ja lukemisieni jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä että ellen kokisi Jumalan johdattavan minua ei olisi mitään järkeä pitää uskostani kiinni. Uskoni on pohjimmiltaan minulle sydämenasia.

Hyvää joulua!

Analyytikko kirjoitti:

Yritän jo kolmannen kerran vastata sinulle, en ole jostain syystä saanut kirjoitusta läpi. Kaksi vastausta on kadonnut.

"päädyinkin taolaisuudesta lukiessa toteamaan, että näin olen aina ajatellut. Vaikka olen ollut kivenkova ateisti, aikanaan kristitty, niin taolaisuus tuntui silti ikäänkuin siltä, joka ei astu kenenkään varpaille."

Millaista on sinun kristillisyytesi ollut? Oliko se vain maailmankuva vai sydämmen asia? Ajattelen tuosta varpaille astumisesta, että se on ongelmallista jos ajatellaan asioiden totuusarvoa. Sillä en pidä totuuden kriteerinä sitä ettei se loukkaa ketään. Olen tietysti kristittynä tottunut olemaan vähemmistössä monissa asioissa, mutta lienet samaa mieltä ettei yleinen mielipide monestikaan ole sama kuin totuus jostain asiasta.

Taolaisuus ja Zeniläisyys ovat minulle aika vieraita. Olen lukenut teologisten opintojen yhteydessä niistä, mutta paljon ei ole muistissa. Sanoit että viime kädessä ne ovat antaneet vain tietoa siitä miten joskus on ajateltu. Ne ovat siis enemmänkin viisaus kirjallisuutta? Kuin maailman selitys yrityksiä? Uskon niiden sisältävän paljon hyvää, koska sinäkin olet niistä saanut aineksia maailmankuvasi rakentamiseen.

"tarkoituksettomuuden tilassa elin ja kitkutin reilut 15 vuotta."

Olit lapsen uskosi kanssa tarkoituksettomuuden tilassa...elää kitkutit.

"Keikahdus parempaan tuli lopulta äkkiä ja vihonviimeisenä niittinä koko maailmankuvani lomittajan oli isäni äkillinen kuolema. Se ikäänkuin samalla allekirjoitti sen, mitä olin jo oppinut.."

Olinkin aikonut kysyä sinulta oletko kulkenut maailmankuvasi kanssa läpi elämän suurien kriisien. Näemmä olet. On sinällään ihmeellistä se että jollekkin on läheisen kuolema ponnahduslauta kristilliseen uskoon ja toiselle se on vastakkaista. Oliko isäsi kuolema katkeralla tavalla pettymys Jumalan suuntaan? Jos se ei ole hyökkäävästi kysytty?

Minulle ehkä vaikein kysymys kristittynä on ollut suhteeni Raamattuun eli minkälaisen käsityksen otan siihen. Huomasin nuorena että ei riitä se että joku sanoo sen olevan jotakin, vaan sen tulee kestää tieteen kritiikki ja tarkastelu. Se ajoi minut tutkimaan teologiaa ja tieteellistä raamatuntutkimusta. Se jäi harrastukseksi sen jälkeen kun kriisi oli ohi.

En tosin ole epäillyt oikeastaan koskaan sitä että Jumala on olemassa ja että hän kuulee minua, mutta Raamattu käsitys on ollut vaikea muodostaa.
Kaiken tieteellisen ajatteluni ja lukemisieni jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä että ellen kokisi Jumalan johdattavan minua ei olisi mitään järkeä pitää uskostani kiinni. Uskoni on pohjimmiltaan minulle sydämenasia.

Hyvää joulua!

Lue lisää

"Millaista on sinun kristillisyytesi ollut?"

Opittua.

Kasvoin uskovaiseen perheeseen, eikä juuri muista uskonnoista ollut puhetta kuin kristinuskosta. Samoin koulussa kristinusko oli se uskonto, jota pääasiassa käsiteltiin. Kun menetin uskoni 11-vuotiaana, sen jälkeen tipuin tavallaan merkityksettömyyteen aloin luonnollisesti etsiä. Kävin rippikoulun, kirkossa ja muuta, etsin sitä, jonka olisin kokenut oikeaksi. Halusin uskoa, koska olen ollut hengeltäni uskonnollinen ja pitänyt merkityksen löytämistä yhtenä tärkeimmistä asioista, mitä ihmisellä elämänsä aikana on tehtävänä. Kristinusko ei koskaan muodostunut merkitykseksi, koska en ole ymmärtänyt sitä. Näen sen vain lähinnä ihmismielen pyrkimyksenä selittää selittämättömät asiat. Näen siinä vain ihmislogiikkaa, joka luonnollisesti puree ihmislogiikkaan. Mutta Raamatun teatraalisuus on ollut minulle tavalla tai toisella selvää teini-iästä lähtien. Joten luovuin täysin kristinuskosta ja oli tietysti vaikeaa löytää mitään tilalle, koska lukiossakaan meille ei juuri muuta opetettu kuin kristinuskoa. Oli pakosti löydettävä itse se, mitä etsin ja etsimällä sitä en löytänyt. Se tuli kohdalleni ihan sattumalta, melkeinpä satukirjan muodossa. Se, mitä löysin on ihmislogiikkaa, mutta mitään muuta se ei väitäkään olevansa. Eikä se ota kantaa yliluonnolliseen yliluonnollisena, vaan tapahtumana muiden joukossa. Se ei kiistele, eikä yritä väistellä sitä, että siinä on ristiriitoja, koska koko ajattelutapa on ristiriitojen kautta. Se käy jopa yksiin nykyisen psykologian kanssa siinä, että ristiriitoja elämässä on ja ne pitää kohdata sekä käydä läpi. Selittely ei lopulta auta. Kristinuskossani oli siis lähinnä kyse siitä, miten ihmiset ovat asiat selittäneet, enkä koskaan pystynyt sitä ymmärtämään. Siksi sanoin jo edellisessä kirjoituksessani, että kun vihdoin törmäsin siihen tekstiin, joka puri ajatteluuni totesin itseksini: "näin olen aina ajatellut." Enkä usko, että taolainen filosofia on ristiriidassa edes kristinuskon kanssa kuin tietyiltä osin.

"Sillä en pidä totuuden kriteerinä sitä ettei se loukkaa ketään."

Taolaisuuden pyrkimys ei ole olla satuttamatta ketään. Taolaiset eivät pyri miellyttämään, vaan toimimaan luonnollisesti ja suoraan. Heidän totuutensa kriteeri on siis rehellisyys ja yksinkertaisuus. Loukkaako rehellisyys ja yksinkertaisuus? Se, mitä halusin sanoa sillä, että taolaisuus ei tallo muiden uskontojen varpaille on se, että se on luonnollinen uskonto, luonnollinen ajattelutapa. Juuri muita vastaavia ei ole kohdalleni osunut, vaikka asiat limittyvät hauskasti eri luonnonuskonnoissa yms. Tässä muuten linkki hupisivuille, jossa sanotaan melkein se oleellisin. Kuulostaa se sitten, miten hullulta tahansa:
http://www.gnu.org/fun/jokes/shit-happens.html

"Ne ovat siis enemmänkin viisaus kirjallisuutta?"

Näen ne historiallisina teksteinä siinä kuin minkä tahansa useita tuhansia vuosia sitten kirjoitetun. Ne ovat kirjoituksia 'menneestä maailmasta', jossa ei ole ollut huipputeknologiaa. Sen sijaan yksi uskonto on selvästi lähempänä ihmistä ja luontoa kuin toiset. Osa uskonnoista tuntuu olevan puolitiessä vieraantumisesta. Näen nykyään esimerkiksi kristinuskon vieraantuneena uskontona, valitettavasti. Ja edelleen sillä on taipumus vieraannuttaa ihmiset ihmisestä itsestään ja luonnosta. Taolaisuudessa puolestaan luonnon ja ihmisen suhdetta painotetaan, kuten lähes kaikissa luonnonuskonnoissa. Taolaisuuden pohjalla on kuitenkin animistinen käsitys maailmasta, joka kehittyi aikanaan sitten filosofiaksi, sen rinnalle mystinen taolaisuus, sitten se kehittyi edelleen. Jos haluaa siis TAOLAISUUDESTA tietoa, ei pidä kaivaa nykytekstejä, vaan ne alkuperäisteokset. Samoin kuin, jos haluaa kristinuskosta tietoa, ei pidä kaivaa 1900-luvulla kirjoitettuja selitysteoksia, vaan Raamattu. Ja lisäänpä vielä, että näen myös Raamatun viisauskirjallisuutena... Ainoa ongelma Raamatun kohdalla ja sen ymmärtämisessä on se, että kirjassa itsessään sanotaan, että se on Jumalan ilmoitus, jolloin sitä ei pysty tulkitsemaan viisauskirjallisuutena, jos uskoo sen olevan jotain muuta.

Taolaisuus ei pyri selittämään maailmansyntyä, vaikka uskoisin animistisessa tai mystisessä vaiheessa sen rinnalla kulkenee joitain selityksiä.

"Olit lapsen uskosi kanssa tarkoituksettomuuden tilassa...elää kitkutit."

En aivan ymmärrä, mitä tarkoittaa lapsen usko... Kun uskoin Jumalaan olin lapsi, kyllä, mutta uskoni oli aikuisten uskoa, ei lapsen. Olin oppinut uskomaan, koska minut oli opetettu ja todella juttelin enkeleiden kanssa, rukoilin tiukoissa tilanteissa, ruokailujen yhteydessä, kirkossa yms. Rippikoulun kävin, vaikka minulla oli suuren suuria vaikeuksia uskoa sanaakaan. Se tila, jossa elin 15 vuotta oli etsimisen aikaa, mutta samalla elin varmuudessa. Olin varma, ettei Jumalaa ole ja samalla rukoilin aika ajoin sängyssä (kuulostaa varmasti tutulta eri yhteyksissä). Eihän minulla ollut muita vaihtoehtoja, en ollut oppinut mitään muita tapoja uskoa kuin sen, jota minulle oli opetettu 0-vuotiaasta. Se tarkoituksettomuus tulikin siitä, että paradoksaalisesti olisin halunnut uskoa johonkin, mihin en kyennyt uskomaan ja joka meni täysin ymmärrykseni yli. Tästä seurasi vastareaktio, jota voidaan kutsua kiihkoateismiksi. Mutta kaikenkaikkiaan, en ymmärtänyt alkuunkaan, mitä ateismi on... sitä varten olen tarvinnut myös paljon taustatutkimusta ja useita eri näkökulmia. Enkä minä näe ateismia ja omaa uskoani sellaisena kuin kristityt, entisajan papit sen haluavat nähdä. Ateismi ei ole minulle jumalankieltämistä, enkä myöskään näe ateistia rukoilemassa tiukan paikan tullen tahi automaattisesti vain kristittynä, joka ei vielä tiedä olevansa kristitty. Tämän samaisen logiikan mukaan jokainen kristitty on zarathustralainen, mutta he eivät vain tiedä olevansa...

"Oliko isäsi kuolema katkeralla tavalla pettymys Jumalan suuntaan? Jos se ei ole hyökkäävästi kysytty?"

Kysymys on hieman samanlainen kuin äitini suusta saattaisi tulla :-) Ymmärtämätön. En ollut katkera jumalalle, koska olin paria vuotta aiemmin tutustunut taolaisuuteen. Olin löytänyt tietyn merkityksen ja isäni kuolema vain allekirjoitti sen, että "shit happens" (ks. aiempi linkki). Elämän luonteen ymmärtämiseksi on kohdattava elämä, eikä yritettävä selittää sitä ihmislogiikalle tyypillisellä tavalla, tavalla tai toisella. Elämä on ajatuksetonta, se menee oma rataansa, eikä ihmisten kuolema ole sitä, miten äitini esimerkiksi uskoo sen menevän: "minä kuolen ennen sinua." Se on tietysti mukava ajatella näin, mutta ei välttämättä ole se, miten elämässä tapahtuu. Tästä esimerkkinä myös kristillinen ajatus taivaaseenpääsystä. Ihmiset mielellään näkevät läheistensä menevän mukanaan taivaaseen, mutta ajatus on egoistinen ja sokea. Vaikka ihmiset olisivat kuinka mukavia, he saattavat olla taolaisia, ateisteja tai humanisteja. Näillä avuin ei välttämättä mennä taivaaseen, vaan helvetti kutsuu, vaikka ihminen olisi mitä 'puhtain' (enkeli). Tässä kohtaa kristitty menee taivaaseen (kristinuskon mukaan), mutta muut saavat viettää ajasta ikuisuuteen helvetissä. Shit happens.

Tällä hetkellä olen pikemmin menossa enemmän zeniläiseen suuntaan, vaikka pohjalla on taolainen usko edelleen. Buddhalaisuus sen sijaan on itselleni vieras, eikä nirvana herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. Näen sen myös ihmislogiikan tapana yrittää selittää jollain tavalla käsittämättömät tapahtumat. Ja mitä se muuta on... me ihmiset olemme valitettavasti ihmisjärjen vankeina, muuta järkeä meidän käytössämme ei ole.

Tommi kirjoitti:

"Millaista on sinun kristillisyytesi ollut?"

Opittua.

Kasvoin uskovaiseen perheeseen, eikä juuri muista uskonnoista ollut puhetta kuin kristinuskosta. Samoin koulussa kristinusko oli se uskonto, jota pääasiassa käsiteltiin. Kun menetin uskoni 11-vuotiaana, sen jälkeen tipuin tavallaan merkityksettömyyteen aloin luonnollisesti etsiä. Kävin rippikoulun, kirkossa ja muuta, etsin sitä, jonka olisin kokenut oikeaksi. Halusin uskoa, koska olen ollut hengeltäni uskonnollinen ja pitänyt merkityksen löytämistä yhtenä tärkeimmistä asioista, mitä ihmisellä elämänsä aikana on tehtävänä. Kristinusko ei koskaan muodostunut merkitykseksi, koska en ole ymmärtänyt sitä. Näen sen vain lähinnä ihmismielen pyrkimyksenä selittää selittämättömät asiat. Näen siinä vain ihmislogiikkaa, joka luonnollisesti puree ihmislogiikkaan. Mutta Raamatun teatraalisuus on ollut minulle tavalla tai toisella selvää teini-iästä lähtien. Joten luovuin täysin kristinuskosta ja oli tietysti vaikeaa löytää mitään tilalle, koska lukiossakaan meille ei juuri muuta opetettu kuin kristinuskoa. Oli pakosti löydettävä itse se, mitä etsin ja etsimällä sitä en löytänyt. Se tuli kohdalleni ihan sattumalta, melkeinpä satukirjan muodossa. Se, mitä löysin on ihmislogiikkaa, mutta mitään muuta se ei väitäkään olevansa. Eikä se ota kantaa yliluonnolliseen yliluonnollisena, vaan tapahtumana muiden joukossa. Se ei kiistele, eikä yritä väistellä sitä, että siinä on ristiriitoja, koska koko ajattelutapa on ristiriitojen kautta. Se käy jopa yksiin nykyisen psykologian kanssa siinä, että ristiriitoja elämässä on ja ne pitää kohdata sekä käydä läpi. Selittely ei lopulta auta. Kristinuskossani oli siis lähinnä kyse siitä, miten ihmiset ovat asiat selittäneet, enkä koskaan pystynyt sitä ymmärtämään. Siksi sanoin jo edellisessä kirjoituksessani, että kun vihdoin törmäsin siihen tekstiin, joka puri ajatteluuni totesin itseksini: "näin olen aina ajatellut." Enkä usko, että taolainen filosofia on ristiriidassa edes kristinuskon kanssa kuin tietyiltä osin.

"Sillä en pidä totuuden kriteerinä sitä ettei se loukkaa ketään."

Taolaisuuden pyrkimys ei ole olla satuttamatta ketään. Taolaiset eivät pyri miellyttämään, vaan toimimaan luonnollisesti ja suoraan. Heidän totuutensa kriteeri on siis rehellisyys ja yksinkertaisuus. Loukkaako rehellisyys ja yksinkertaisuus? Se, mitä halusin sanoa sillä, että taolaisuus ei tallo muiden uskontojen varpaille on se, että se on luonnollinen uskonto, luonnollinen ajattelutapa. Juuri muita vastaavia ei ole kohdalleni osunut, vaikka asiat limittyvät hauskasti eri luonnonuskonnoissa yms. Tässä muuten linkki hupisivuille, jossa sanotaan melkein se oleellisin. Kuulostaa se sitten, miten hullulta tahansa:
http://www.gnu.org/fun/jokes/shit-happens.html

"Ne ovat siis enemmänkin viisaus kirjallisuutta?"

Näen ne historiallisina teksteinä siinä kuin minkä tahansa useita tuhansia vuosia sitten kirjoitetun. Ne ovat kirjoituksia 'menneestä maailmasta', jossa ei ole ollut huipputeknologiaa. Sen sijaan yksi uskonto on selvästi lähempänä ihmistä ja luontoa kuin toiset. Osa uskonnoista tuntuu olevan puolitiessä vieraantumisesta. Näen nykyään esimerkiksi kristinuskon vieraantuneena uskontona, valitettavasti. Ja edelleen sillä on taipumus vieraannuttaa ihmiset ihmisestä itsestään ja luonnosta. Taolaisuudessa puolestaan luonnon ja ihmisen suhdetta painotetaan, kuten lähes kaikissa luonnonuskonnoissa. Taolaisuuden pohjalla on kuitenkin animistinen käsitys maailmasta, joka kehittyi aikanaan sitten filosofiaksi, sen rinnalle mystinen taolaisuus, sitten se kehittyi edelleen. Jos haluaa siis TAOLAISUUDESTA tietoa, ei pidä kaivaa nykytekstejä, vaan ne alkuperäisteokset. Samoin kuin, jos haluaa kristinuskosta tietoa, ei pidä kaivaa 1900-luvulla kirjoitettuja selitysteoksia, vaan Raamattu. Ja lisäänpä vielä, että näen myös Raamatun viisauskirjallisuutena... Ainoa ongelma Raamatun kohdalla ja sen ymmärtämisessä on se, että kirjassa itsessään sanotaan, että se on Jumalan ilmoitus, jolloin sitä ei pysty tulkitsemaan viisauskirjallisuutena, jos uskoo sen olevan jotain muuta.

Taolaisuus ei pyri selittämään maailmansyntyä, vaikka uskoisin animistisessa tai mystisessä vaiheessa sen rinnalla kulkenee joitain selityksiä.

"Olit lapsen uskosi kanssa tarkoituksettomuuden tilassa...elää kitkutit."

En aivan ymmärrä, mitä tarkoittaa lapsen usko... Kun uskoin Jumalaan olin lapsi, kyllä, mutta uskoni oli aikuisten uskoa, ei lapsen. Olin oppinut uskomaan, koska minut oli opetettu ja todella juttelin enkeleiden kanssa, rukoilin tiukoissa tilanteissa, ruokailujen yhteydessä, kirkossa yms. Rippikoulun kävin, vaikka minulla oli suuren suuria vaikeuksia uskoa sanaakaan. Se tila, jossa elin 15 vuotta oli etsimisen aikaa, mutta samalla elin varmuudessa. Olin varma, ettei Jumalaa ole ja samalla rukoilin aika ajoin sängyssä (kuulostaa varmasti tutulta eri yhteyksissä). Eihän minulla ollut muita vaihtoehtoja, en ollut oppinut mitään muita tapoja uskoa kuin sen, jota minulle oli opetettu 0-vuotiaasta. Se tarkoituksettomuus tulikin siitä, että paradoksaalisesti olisin halunnut uskoa johonkin, mihin en kyennyt uskomaan ja joka meni täysin ymmärrykseni yli. Tästä seurasi vastareaktio, jota voidaan kutsua kiihkoateismiksi. Mutta kaikenkaikkiaan, en ymmärtänyt alkuunkaan, mitä ateismi on... sitä varten olen tarvinnut myös paljon taustatutkimusta ja useita eri näkökulmia. Enkä minä näe ateismia ja omaa uskoani sellaisena kuin kristityt, entisajan papit sen haluavat nähdä. Ateismi ei ole minulle jumalankieltämistä, enkä myöskään näe ateistia rukoilemassa tiukan paikan tullen tahi automaattisesti vain kristittynä, joka ei vielä tiedä olevansa kristitty. Tämän samaisen logiikan mukaan jokainen kristitty on zarathustralainen, mutta he eivät vain tiedä olevansa...

"Oliko isäsi kuolema katkeralla tavalla pettymys Jumalan suuntaan? Jos se ei ole hyökkäävästi kysytty?"

Kysymys on hieman samanlainen kuin äitini suusta saattaisi tulla :-) Ymmärtämätön. En ollut katkera jumalalle, koska olin paria vuotta aiemmin tutustunut taolaisuuteen. Olin löytänyt tietyn merkityksen ja isäni kuolema vain allekirjoitti sen, että "shit happens" (ks. aiempi linkki). Elämän luonteen ymmärtämiseksi on kohdattava elämä, eikä yritettävä selittää sitä ihmislogiikalle tyypillisellä tavalla, tavalla tai toisella. Elämä on ajatuksetonta, se menee oma rataansa, eikä ihmisten kuolema ole sitä, miten äitini esimerkiksi uskoo sen menevän: "minä kuolen ennen sinua." Se on tietysti mukava ajatella näin, mutta ei välttämättä ole se, miten elämässä tapahtuu. Tästä esimerkkinä myös kristillinen ajatus taivaaseenpääsystä. Ihmiset mielellään näkevät läheistensä menevän mukanaan taivaaseen, mutta ajatus on egoistinen ja sokea. Vaikka ihmiset olisivat kuinka mukavia, he saattavat olla taolaisia, ateisteja tai humanisteja. Näillä avuin ei välttämättä mennä taivaaseen, vaan helvetti kutsuu, vaikka ihminen olisi mitä 'puhtain' (enkeli). Tässä kohtaa kristitty menee taivaaseen (kristinuskon mukaan), mutta muut saavat viettää ajasta ikuisuuteen helvetissä. Shit happens.

Tällä hetkellä olen pikemmin menossa enemmän zeniläiseen suuntaan, vaikka pohjalla on taolainen usko edelleen. Buddhalaisuus sen sijaan on itselleni vieras, eikä nirvana herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. Näen sen myös ihmislogiikan tapana yrittää selittää jollain tavalla käsittämättömät tapahtumat. Ja mitä se muuta on... me ihmiset olemme valitettavasti ihmisjärjen vankeina, muuta järkeä meidän käytössämme ei ole.

Lue lisää

Uskosi on ollut opittua ja kasvatuksen tulosta. Olet jättänyt sen taaksesi kun olet oppinut itsenäisesti ajattelemaan. Olet käsitellyt kristinuskoa kotona ja koulussa. Sanot ettei se muodostunut sinulle merkitykseksi. Onko Viktor Franklin ajattelu sinulle tuttua? Olemisen tarkoitus on kirjoitukseni otsikko.

Sanot olevasi hengeltäsi uskonnollinen ja siten etsiväsi merkitystä. Niin olen itsekin ja samalla tavalla olen joutunut asiat miettimään itse. Mutta olen pysynyt kiinni kristinuskossa ja löytänyt merkityksen elämälleni. Tosin todellisuus siinä miksi olen kristitty ei liity tieteelliseen operoitiin asioiden parissa. Tiede ja asioiden tutkiminen on minulle harrastus ja intohimoni kohde. Tieteellinen keskustelu ei enää saa minua "järkkymään" niinkuin nuorempana.

Niin syy miksi minä olen kristitty on siinä että olen käytännössä oppinut luottamaan Jumalan apuun ja useammin kuin kerran kokenut että minä olen ollut kaikkivaltiaan suojeluksessa. Kokemukset ovat subjekstiivisia suurimmalta osaltaan ja niiden tietellinen analyysi ei johda mihinkään.

Sinulle sanoisin että sinä et ole tutustunut todelliseen kristinuskoonsillä se ei ole vain oppi vaan se on ylösnousseen persoonan tuntemista. On totta se että on paljon kuolleita muotomenoja ja liturgioita. Ne ovat 2000-luvulla vähän korneja. Teen siis eron "kristillisyyden" ja todellisen Jeesuksen seuraajien välillä...

Olen psykologian opiskelija, tosin en ole vielä sisällä yliopistossa, mutta hyvässä vauhdissa. On mielenkiintoista keskustella kanssasi ja jakaa eksistentiaalisia ajatuksia.

Analyytikko kirjoitti:

Uskosi on ollut opittua ja kasvatuksen tulosta. Olet jättänyt sen taaksesi kun olet oppinut itsenäisesti ajattelemaan. Olet käsitellyt kristinuskoa kotona ja koulussa. Sanot ettei se muodostunut sinulle merkitykseksi. Onko Viktor Franklin ajattelu sinulle tuttua? Olemisen tarkoitus on kirjoitukseni otsikko.

Sanot olevasi hengeltäsi uskonnollinen ja siten etsiväsi merkitystä. Niin olen itsekin ja samalla tavalla olen joutunut asiat miettimään itse. Mutta olen pysynyt kiinni kristinuskossa ja löytänyt merkityksen elämälleni. Tosin todellisuus siinä miksi olen kristitty ei liity tieteelliseen operoitiin asioiden parissa. Tiede ja asioiden tutkiminen on minulle harrastus ja intohimoni kohde. Tieteellinen keskustelu ei enää saa minua "järkkymään" niinkuin nuorempana.

Niin syy miksi minä olen kristitty on siinä että olen käytännössä oppinut luottamaan Jumalan apuun ja useammin kuin kerran kokenut että minä olen ollut kaikkivaltiaan suojeluksessa. Kokemukset ovat subjekstiivisia suurimmalta osaltaan ja niiden tietellinen analyysi ei johda mihinkään.

Sinulle sanoisin että sinä et ole tutustunut todelliseen kristinuskoonsillä se ei ole vain oppi vaan se on ylösnousseen persoonan tuntemista. On totta se että on paljon kuolleita muotomenoja ja liturgioita. Ne ovat 2000-luvulla vähän korneja. Teen siis eron "kristillisyyden" ja todellisen Jeesuksen seuraajien välillä...

Olen psykologian opiskelija, tosin en ole vielä sisällä yliopistossa, mutta hyvässä vauhdissa. On mielenkiintoista keskustella kanssasi ja jakaa eksistentiaalisia ajatuksia.

Lue lisää

"Uskosi on ollut opittua ja kasvatuksen tulosta."

Näin uskon asian olevan. Vienpä asian niin pitkälle, että opittua on myös se, johon olen nyt päätynyt. Jos en olisi oppinut ajattelemaan niinkuin ajattelen, olisin päätynyt ehkä johonkin toiseen ratkaisuun. Saattaisin hyvinkin löytää merkityksiä Raamatusta tai ehkä Koraanista ja vielä kokea ne Tosiksi.

Franklin ajattelu ei ole erityisen tuttua.

"Tiede ja asioiden tutkiminen on minulle harrastus ja intohimoni kohde. Tieteellinen keskustelu ei enää saa minua "järkkymään" niinkuin nuorempana."

Minulle tiede ei ole koskaan ollut harrastus. Siksi on ollut aika naurettavaa kuulla, että ateistit nojaisivat uskossaan tieteeseen. Minulle tiede on yhtä haavoittuvaa kuin ihmiset itse. Tuntuu jopa pitkälti siltä, että ne asiat, jotka on tieteessä tosiksi todistettu, olisivat yhtä hyvin voineet käydä selviksi ajattelemalla. Ihmisen ajattelu tuntuu vain kehittyvät hiljalleen, tosin olen huomannut historiaan ja kulttuureihin paremmin tutustuessani, että viimeiset, reilu 2500 vuotta ihmiskunta on ollut taantumaan päin. Tiede ei ole minulle intohimo, enkä etsi siitä vastauksia. Yleensä vastaukset tulevat odottamatta ja etsimättä, koska etsien saatat löytää tieteestä tai miestä tahansa sen, mitä siitä etsit, vaikkei sitä siinä oikeasti ole... Siitä syystä on parempi säilyttää se tapa käsitellä asioita, joka on taolaisen tieteen perusta: utelias ja ihmettelevä. Kaikissa vastauksissa ei välttämättä ole vastausta.

"Niin syy miksi minä olen kristitty on siinä että olen käytännössä oppinut luottamaan Jumalan apuun ja useammin kuin kerran kokenut että minä olen ollut kaikkivaltiaan suojeluksessa."

Koin lapsena olevani kaikkivaltiaan suojeluksessa. Rukoilin, mutten saanut vastausta. Se ei kuitenkaan ole syy, miksi lopetin rukoilemisen tai miksi menetin uskoni. Olen kuitenkin huomannut myöhemmin, että on paljon tehokaampia tapoja saada apua avunhetkellä ja on tilanteita, joissa ei apua voi saada. En ole ainakaan toistaiseksi kuullut tapauksesta, jossa joku olisi vajonnut jäihin ja noussut niistä ponnistelematta, kuin jumalan sieltä nostamana. Kaikkein karmeimpia tarinoita omasta mielestäni ovat kuitenkin ne, joissa on aviosuhteessa ongelmia ja puoliso rukoilee apua jumalalta. Itseasiassa puoliso tässä tilanteessa vain nostaa kädet pystyyn. Entisenä psykologian opiskelijana ja nykyisenä vertaistukipalvelun kehittäjänä, auttajana törmään väkisin tilanteisiin, joissa rukoilun ja uskonnon rooli on parisuhteessa haitallinen. Esimerkkejä löytyy liuta, yksi esimerkki löytyy omista vanhemmistani...

"Sinulle sanoisin että sinä et ole tutustunut todelliseen kristinuskoonsillä se ei ole vain oppi vaan se on ylösnousseen persoonan tuntemista."

Kuten sanoin, en tutustu mihinkään siksi, että löytäisin siitä jotain, koska muutoin voin löytää siitä, mitä haluan. Olisi tietysti ihan nastaa löytää tuo ylösnoussut persoona, mutta mistä sinä tai minä tiedämme, ettei tuo persoona olisi vain minun itseni aiheuttamaa, joku muu kuin keneksi sitä luulen yms. On hieman riskaabelia sanoa, että sen tuntisi hengestä tai siitä, mitä se saisi minussa aikaan. Olen tähän mennessä elänyt hyvin kristillisesti, mutten usko jumalaan ja siksi kaikki siihen liittyvä toiminta puuttuu elämästäni. Eettinen ja moraalinen koodisto sen sijaan on omassa elämässäni jotakuinkin sama. Olen huomannut ajanmyötä myös sen, että jotta pystyisin ottamaan Jeesuksen vastaan, minun olisi nieltävät tietyt ristiriitaisuudet ja luulenpa, että ne ristiriitaisuudet taas tekisivät minusta ihmisen, joka ei välttämättä olisi kovin mukava ja ymmärtäväinen edes sinua kohtaan. Jeesuksen seuraajia löytyy moneen kyytiin ja jokainen heistä haluaa olla oikeassa. Minä en olisi poikkeus.

Oikeastaan tästä syystä olen kaiken lähetystyön vastustaja. Tiettyyn pisteeseen asti se on ok eli humanitääriseen apuun, mutta Totuuden levittäminen ei ole muutakuin ihmismielten eksytystä. Jos ihminen haluaa tehdä humanitääristä työtä, jokaisen ihmisen on oltava ihmiselle ihminen. Se tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on tasa-arvoinen riippumatta siitä, mihin hän uskoo. Ei siis pitäisi olla mitään tarvetta evankeloida. Tässä kohtaa olen niin rajusti eri mieltä Raamatun ja Jeesuksen kanssa, että minun on aivan pakko sanoa niille kummallekin 'ei kiitos'. Evankelointikäsky ei ole viisautta, vaan jo aiemmin mainostamaani ihmislogiikkaa ihmislogiikalle ja maapallon kokoinen rahareikä.

Tommi kirjoitti:

"Millaista on sinun kristillisyytesi ollut?"

Opittua.

Kasvoin uskovaiseen perheeseen, eikä juuri muista uskonnoista ollut puhetta kuin kristinuskosta. Samoin koulussa kristinusko oli se uskonto, jota pääasiassa käsiteltiin. Kun menetin uskoni 11-vuotiaana, sen jälkeen tipuin tavallaan merkityksettömyyteen aloin luonnollisesti etsiä. Kävin rippikoulun, kirkossa ja muuta, etsin sitä, jonka olisin kokenut oikeaksi. Halusin uskoa, koska olen ollut hengeltäni uskonnollinen ja pitänyt merkityksen löytämistä yhtenä tärkeimmistä asioista, mitä ihmisellä elämänsä aikana on tehtävänä. Kristinusko ei koskaan muodostunut merkitykseksi, koska en ole ymmärtänyt sitä. Näen sen vain lähinnä ihmismielen pyrkimyksenä selittää selittämättömät asiat. Näen siinä vain ihmislogiikkaa, joka luonnollisesti puree ihmislogiikkaan. Mutta Raamatun teatraalisuus on ollut minulle tavalla tai toisella selvää teini-iästä lähtien. Joten luovuin täysin kristinuskosta ja oli tietysti vaikeaa löytää mitään tilalle, koska lukiossakaan meille ei juuri muuta opetettu kuin kristinuskoa. Oli pakosti löydettävä itse se, mitä etsin ja etsimällä sitä en löytänyt. Se tuli kohdalleni ihan sattumalta, melkeinpä satukirjan muodossa. Se, mitä löysin on ihmislogiikkaa, mutta mitään muuta se ei väitäkään olevansa. Eikä se ota kantaa yliluonnolliseen yliluonnollisena, vaan tapahtumana muiden joukossa. Se ei kiistele, eikä yritä väistellä sitä, että siinä on ristiriitoja, koska koko ajattelutapa on ristiriitojen kautta. Se käy jopa yksiin nykyisen psykologian kanssa siinä, että ristiriitoja elämässä on ja ne pitää kohdata sekä käydä läpi. Selittely ei lopulta auta. Kristinuskossani oli siis lähinnä kyse siitä, miten ihmiset ovat asiat selittäneet, enkä koskaan pystynyt sitä ymmärtämään. Siksi sanoin jo edellisessä kirjoituksessani, että kun vihdoin törmäsin siihen tekstiin, joka puri ajatteluuni totesin itseksini: "näin olen aina ajatellut." Enkä usko, että taolainen filosofia on ristiriidassa edes kristinuskon kanssa kuin tietyiltä osin.

"Sillä en pidä totuuden kriteerinä sitä ettei se loukkaa ketään."

Taolaisuuden pyrkimys ei ole olla satuttamatta ketään. Taolaiset eivät pyri miellyttämään, vaan toimimaan luonnollisesti ja suoraan. Heidän totuutensa kriteeri on siis rehellisyys ja yksinkertaisuus. Loukkaako rehellisyys ja yksinkertaisuus? Se, mitä halusin sanoa sillä, että taolaisuus ei tallo muiden uskontojen varpaille on se, että se on luonnollinen uskonto, luonnollinen ajattelutapa. Juuri muita vastaavia ei ole kohdalleni osunut, vaikka asiat limittyvät hauskasti eri luonnonuskonnoissa yms. Tässä muuten linkki hupisivuille, jossa sanotaan melkein se oleellisin. Kuulostaa se sitten, miten hullulta tahansa:
http://www.gnu.org/fun/jokes/shit-happens.html

"Ne ovat siis enemmänkin viisaus kirjallisuutta?"

Näen ne historiallisina teksteinä siinä kuin minkä tahansa useita tuhansia vuosia sitten kirjoitetun. Ne ovat kirjoituksia 'menneestä maailmasta', jossa ei ole ollut huipputeknologiaa. Sen sijaan yksi uskonto on selvästi lähempänä ihmistä ja luontoa kuin toiset. Osa uskonnoista tuntuu olevan puolitiessä vieraantumisesta. Näen nykyään esimerkiksi kristinuskon vieraantuneena uskontona, valitettavasti. Ja edelleen sillä on taipumus vieraannuttaa ihmiset ihmisestä itsestään ja luonnosta. Taolaisuudessa puolestaan luonnon ja ihmisen suhdetta painotetaan, kuten lähes kaikissa luonnonuskonnoissa. Taolaisuuden pohjalla on kuitenkin animistinen käsitys maailmasta, joka kehittyi aikanaan sitten filosofiaksi, sen rinnalle mystinen taolaisuus, sitten se kehittyi edelleen. Jos haluaa siis TAOLAISUUDESTA tietoa, ei pidä kaivaa nykytekstejä, vaan ne alkuperäisteokset. Samoin kuin, jos haluaa kristinuskosta tietoa, ei pidä kaivaa 1900-luvulla kirjoitettuja selitysteoksia, vaan Raamattu. Ja lisäänpä vielä, että näen myös Raamatun viisauskirjallisuutena... Ainoa ongelma Raamatun kohdalla ja sen ymmärtämisessä on se, että kirjassa itsessään sanotaan, että se on Jumalan ilmoitus, jolloin sitä ei pysty tulkitsemaan viisauskirjallisuutena, jos uskoo sen olevan jotain muuta.

Taolaisuus ei pyri selittämään maailmansyntyä, vaikka uskoisin animistisessa tai mystisessä vaiheessa sen rinnalla kulkenee joitain selityksiä.

"Olit lapsen uskosi kanssa tarkoituksettomuuden tilassa...elää kitkutit."

En aivan ymmärrä, mitä tarkoittaa lapsen usko... Kun uskoin Jumalaan olin lapsi, kyllä, mutta uskoni oli aikuisten uskoa, ei lapsen. Olin oppinut uskomaan, koska minut oli opetettu ja todella juttelin enkeleiden kanssa, rukoilin tiukoissa tilanteissa, ruokailujen yhteydessä, kirkossa yms. Rippikoulun kävin, vaikka minulla oli suuren suuria vaikeuksia uskoa sanaakaan. Se tila, jossa elin 15 vuotta oli etsimisen aikaa, mutta samalla elin varmuudessa. Olin varma, ettei Jumalaa ole ja samalla rukoilin aika ajoin sängyssä (kuulostaa varmasti tutulta eri yhteyksissä). Eihän minulla ollut muita vaihtoehtoja, en ollut oppinut mitään muita tapoja uskoa kuin sen, jota minulle oli opetettu 0-vuotiaasta. Se tarkoituksettomuus tulikin siitä, että paradoksaalisesti olisin halunnut uskoa johonkin, mihin en kyennyt uskomaan ja joka meni täysin ymmärrykseni yli. Tästä seurasi vastareaktio, jota voidaan kutsua kiihkoateismiksi. Mutta kaikenkaikkiaan, en ymmärtänyt alkuunkaan, mitä ateismi on... sitä varten olen tarvinnut myös paljon taustatutkimusta ja useita eri näkökulmia. Enkä minä näe ateismia ja omaa uskoani sellaisena kuin kristityt, entisajan papit sen haluavat nähdä. Ateismi ei ole minulle jumalankieltämistä, enkä myöskään näe ateistia rukoilemassa tiukan paikan tullen tahi automaattisesti vain kristittynä, joka ei vielä tiedä olevansa kristitty. Tämän samaisen logiikan mukaan jokainen kristitty on zarathustralainen, mutta he eivät vain tiedä olevansa...

"Oliko isäsi kuolema katkeralla tavalla pettymys Jumalan suuntaan? Jos se ei ole hyökkäävästi kysytty?"

Kysymys on hieman samanlainen kuin äitini suusta saattaisi tulla :-) Ymmärtämätön. En ollut katkera jumalalle, koska olin paria vuotta aiemmin tutustunut taolaisuuteen. Olin löytänyt tietyn merkityksen ja isäni kuolema vain allekirjoitti sen, että "shit happens" (ks. aiempi linkki). Elämän luonteen ymmärtämiseksi on kohdattava elämä, eikä yritettävä selittää sitä ihmislogiikalle tyypillisellä tavalla, tavalla tai toisella. Elämä on ajatuksetonta, se menee oma rataansa, eikä ihmisten kuolema ole sitä, miten äitini esimerkiksi uskoo sen menevän: "minä kuolen ennen sinua." Se on tietysti mukava ajatella näin, mutta ei välttämättä ole se, miten elämässä tapahtuu. Tästä esimerkkinä myös kristillinen ajatus taivaaseenpääsystä. Ihmiset mielellään näkevät läheistensä menevän mukanaan taivaaseen, mutta ajatus on egoistinen ja sokea. Vaikka ihmiset olisivat kuinka mukavia, he saattavat olla taolaisia, ateisteja tai humanisteja. Näillä avuin ei välttämättä mennä taivaaseen, vaan helvetti kutsuu, vaikka ihminen olisi mitä 'puhtain' (enkeli). Tässä kohtaa kristitty menee taivaaseen (kristinuskon mukaan), mutta muut saavat viettää ajasta ikuisuuteen helvetissä. Shit happens.

Tällä hetkellä olen pikemmin menossa enemmän zeniläiseen suuntaan, vaikka pohjalla on taolainen usko edelleen. Buddhalaisuus sen sijaan on itselleni vieras, eikä nirvana herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. Näen sen myös ihmislogiikan tapana yrittää selittää jollain tavalla käsittämättömät tapahtumat. Ja mitä se muuta on... me ihmiset olemme valitettavasti ihmisjärjen vankeina, muuta järkeä meidän käytössämme ei ole.

Lue lisää

Olen itsekkin lukenut taolaisuudesta, mutta en ole oikein päässyt sisälle...haluaisin jutella sun kanssa enemmänkin!!!!!!

Hanna kirjoitti:

Olen itsekkin lukenut taolaisuudesta, mutta en ole oikein päässyt sisälle...haluaisin jutella sun kanssa enemmänkin!!!!!!

Avaa oma keskustelu taolaisuudesta tälle tai tuonne uskontopalstalle. Voit pistää myös sähköpostia [email protected].

Tommi kirjoitti:

"Uskosi on ollut opittua ja kasvatuksen tulosta."

Näin uskon asian olevan. Vienpä asian niin pitkälle, että opittua on myös se, johon olen nyt päätynyt. Jos en olisi oppinut ajattelemaan niinkuin ajattelen, olisin päätynyt ehkä johonkin toiseen ratkaisuun. Saattaisin hyvinkin löytää merkityksiä Raamatusta tai ehkä Koraanista ja vielä kokea ne Tosiksi.

Franklin ajattelu ei ole erityisen tuttua.

"Tiede ja asioiden tutkiminen on minulle harrastus ja intohimoni kohde. Tieteellinen keskustelu ei enää saa minua "järkkymään" niinkuin nuorempana."

Minulle tiede ei ole koskaan ollut harrastus. Siksi on ollut aika naurettavaa kuulla, että ateistit nojaisivat uskossaan tieteeseen. Minulle tiede on yhtä haavoittuvaa kuin ihmiset itse. Tuntuu jopa pitkälti siltä, että ne asiat, jotka on tieteessä tosiksi todistettu, olisivat yhtä hyvin voineet käydä selviksi ajattelemalla. Ihmisen ajattelu tuntuu vain kehittyvät hiljalleen, tosin olen huomannut historiaan ja kulttuureihin paremmin tutustuessani, että viimeiset, reilu 2500 vuotta ihmiskunta on ollut taantumaan päin. Tiede ei ole minulle intohimo, enkä etsi siitä vastauksia. Yleensä vastaukset tulevat odottamatta ja etsimättä, koska etsien saatat löytää tieteestä tai miestä tahansa sen, mitä siitä etsit, vaikkei sitä siinä oikeasti ole... Siitä syystä on parempi säilyttää se tapa käsitellä asioita, joka on taolaisen tieteen perusta: utelias ja ihmettelevä. Kaikissa vastauksissa ei välttämättä ole vastausta.

"Niin syy miksi minä olen kristitty on siinä että olen käytännössä oppinut luottamaan Jumalan apuun ja useammin kuin kerran kokenut että minä olen ollut kaikkivaltiaan suojeluksessa."

Koin lapsena olevani kaikkivaltiaan suojeluksessa. Rukoilin, mutten saanut vastausta. Se ei kuitenkaan ole syy, miksi lopetin rukoilemisen tai miksi menetin uskoni. Olen kuitenkin huomannut myöhemmin, että on paljon tehokaampia tapoja saada apua avunhetkellä ja on tilanteita, joissa ei apua voi saada. En ole ainakaan toistaiseksi kuullut tapauksesta, jossa joku olisi vajonnut jäihin ja noussut niistä ponnistelematta, kuin jumalan sieltä nostamana. Kaikkein karmeimpia tarinoita omasta mielestäni ovat kuitenkin ne, joissa on aviosuhteessa ongelmia ja puoliso rukoilee apua jumalalta. Itseasiassa puoliso tässä tilanteessa vain nostaa kädet pystyyn. Entisenä psykologian opiskelijana ja nykyisenä vertaistukipalvelun kehittäjänä, auttajana törmään väkisin tilanteisiin, joissa rukoilun ja uskonnon rooli on parisuhteessa haitallinen. Esimerkkejä löytyy liuta, yksi esimerkki löytyy omista vanhemmistani...

"Sinulle sanoisin että sinä et ole tutustunut todelliseen kristinuskoonsillä se ei ole vain oppi vaan se on ylösnousseen persoonan tuntemista."

Kuten sanoin, en tutustu mihinkään siksi, että löytäisin siitä jotain, koska muutoin voin löytää siitä, mitä haluan. Olisi tietysti ihan nastaa löytää tuo ylösnoussut persoona, mutta mistä sinä tai minä tiedämme, ettei tuo persoona olisi vain minun itseni aiheuttamaa, joku muu kuin keneksi sitä luulen yms. On hieman riskaabelia sanoa, että sen tuntisi hengestä tai siitä, mitä se saisi minussa aikaan. Olen tähän mennessä elänyt hyvin kristillisesti, mutten usko jumalaan ja siksi kaikki siihen liittyvä toiminta puuttuu elämästäni. Eettinen ja moraalinen koodisto sen sijaan on omassa elämässäni jotakuinkin sama. Olen huomannut ajanmyötä myös sen, että jotta pystyisin ottamaan Jeesuksen vastaan, minun olisi nieltävät tietyt ristiriitaisuudet ja luulenpa, että ne ristiriitaisuudet taas tekisivät minusta ihmisen, joka ei välttämättä olisi kovin mukava ja ymmärtäväinen edes sinua kohtaan. Jeesuksen seuraajia löytyy moneen kyytiin ja jokainen heistä haluaa olla oikeassa. Minä en olisi poikkeus.

Oikeastaan tästä syystä olen kaiken lähetystyön vastustaja. Tiettyyn pisteeseen asti se on ok eli humanitääriseen apuun, mutta Totuuden levittäminen ei ole muutakuin ihmismielten eksytystä. Jos ihminen haluaa tehdä humanitääristä työtä, jokaisen ihmisen on oltava ihmiselle ihminen. Se tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on tasa-arvoinen riippumatta siitä, mihin hän uskoo. Ei siis pitäisi olla mitään tarvetta evankeloida. Tässä kohtaa olen niin rajusti eri mieltä Raamatun ja Jeesuksen kanssa, että minun on aivan pakko sanoa niille kummallekin 'ei kiitos'. Evankelointikäsky ei ole viisautta, vaan jo aiemmin mainostamaani ihmislogiikkaa ihmislogiikalle ja maapallon kokoinen rahareikä.

Lue lisää

Viktor Frankl oli logoterapian kehittäjä. Hänen ajattelussaan on elämän tarkoituksen löytämisellä keskeinen sijä. Frankl antaa ymmärtää että jopa 20% ihmisten neurooseista johtuu ja on seurausta tarkoituksettomuuden tunteesta ja eksistentiaalisesta etsinnästä. Suosittelen luettavaksi. Ben Fuhrman on kääntänyt useita teoksia suomeksi.


"Siksi on ollut aika naurettavaa kuulla, että ateistit nojaisivat uskossaan tieteeseen. Minulle tiede on yhtä haavoittuvaa kuin ihmiset itse"

Olen samaa mielta tieteestä, mutta minun nähdäkseni monien ateismi nojaa nimenomaan tieteeseen ja sitä selvittääkseni olen tälle palstalle alkanut kirjoittaakin. Ihminen ei osaa olla objektiivisessa tyhjiössä. Vaan kun aikanaan länsimaissa Jumala siirrettiin joidenkin toimesta sivuun, tuli tilalle jotain muuta. Järki on ollut yksi jolle on esim. ranskassa pystytetty alttareitakin. Tiede on aivan selvästi joillekkin Jumalan korvaava instanssi. Kommunismi on tietysti hieno esimerkki siitä kuinka korkein kielletään ja tilalle tulee konkreettinen jumala eli puolue tai suuri johtaja.

"..taolaisen tieteen perusta: utelias ja ihmettelevä. Kaikissa vastauksissa ei välttämättä ole vastausta."

Pidän lähestymistapaa oikeana elämän pienemmissä valinnoissa ja arvoissa, mutta kun tulee vastaan todella tiukka paikka ja oma lähtö tästä ajasta en usko filosofisten ajatusten enää riittävän ja auttavan. Tämä on fundamentalistisesti sanottu, mutta näin näen todellisuuden.

"..tilanteisiin, joissa rukoilun ja uskonnon rooli on parisuhteessa haitallinen."

Olen aivan samaa mieltä. Uskontoon on helppo paeta kovaa elämää, joka on monesti ristiriitaista. Vastuun siirtäminen Jumalalle tai paholaiselle on helpompaa kuin ottaa se itse.
Näen vian olevan tässä asiassa ihmisessä en kristinuskossa ja Jumalassa.

"jotta pystyisin ottamaan Jeesuksen vastaan, minun olisi nieltävät tietyt ristiriitaisuudet"

Mitä ovat ristiriitaisuudet joihin viittaat?

Liittyen oikeassa olemisen tarpeeseen, näen sen niin kristittyjen kuin kaikkien muidenkin paheena enkä erityisesti uskovien.


"Oikeastaan tästä syystä olen kaiken lähetystyön vastustaja."

Ajattelen itse että evankeliumi on ilosanoma. Se on sanoma siitä että meidät on sovitettu ja syyllisyys, jonka näen todellisena ongelmana hyvin monien kohdalla, on pois pyyhitty. Evankeliumi on erittäin vapauttava sanoma jonka julistaminen muuttaa ihmisten elämän ja tuo vapauden psykologisellakin tasolla. Ja vastaa siihen eksistentiaaliseen ongelmaan mikä on olemassa. Evankeliumi tuo ihmiselle hyväksytyksi tulemista, rakkautta ja todellisen sisäisen onnen.
Se että uskonnolliset yhteisöt ja monet uskovat ovat(minä myös!)mitä ovat ei likaa sanomaa joka on terve ihmisen sisimmälle hyväksi.

Analyytikko kirjoitti:

Viktor Frankl oli logoterapian kehittäjä. Hänen ajattelussaan on elämän tarkoituksen löytämisellä keskeinen sijä. Frankl antaa ymmärtää että jopa 20% ihmisten neurooseista johtuu ja on seurausta tarkoituksettomuuden tunteesta ja eksistentiaalisesta etsinnästä. Suosittelen luettavaksi. Ben Fuhrman on kääntänyt useita teoksia suomeksi.


"Siksi on ollut aika naurettavaa kuulla, että ateistit nojaisivat uskossaan tieteeseen. Minulle tiede on yhtä haavoittuvaa kuin ihmiset itse"

Olen samaa mielta tieteestä, mutta minun nähdäkseni monien ateismi nojaa nimenomaan tieteeseen ja sitä selvittääkseni olen tälle palstalle alkanut kirjoittaakin. Ihminen ei osaa olla objektiivisessa tyhjiössä. Vaan kun aikanaan länsimaissa Jumala siirrettiin joidenkin toimesta sivuun, tuli tilalle jotain muuta. Järki on ollut yksi jolle on esim. ranskassa pystytetty alttareitakin. Tiede on aivan selvästi joillekkin Jumalan korvaava instanssi. Kommunismi on tietysti hieno esimerkki siitä kuinka korkein kielletään ja tilalle tulee konkreettinen jumala eli puolue tai suuri johtaja.

"..taolaisen tieteen perusta: utelias ja ihmettelevä. Kaikissa vastauksissa ei välttämättä ole vastausta."

Pidän lähestymistapaa oikeana elämän pienemmissä valinnoissa ja arvoissa, mutta kun tulee vastaan todella tiukka paikka ja oma lähtö tästä ajasta en usko filosofisten ajatusten enää riittävän ja auttavan. Tämä on fundamentalistisesti sanottu, mutta näin näen todellisuuden.

"..tilanteisiin, joissa rukoilun ja uskonnon rooli on parisuhteessa haitallinen."

Olen aivan samaa mieltä. Uskontoon on helppo paeta kovaa elämää, joka on monesti ristiriitaista. Vastuun siirtäminen Jumalalle tai paholaiselle on helpompaa kuin ottaa se itse.
Näen vian olevan tässä asiassa ihmisessä en kristinuskossa ja Jumalassa.

"jotta pystyisin ottamaan Jeesuksen vastaan, minun olisi nieltävät tietyt ristiriitaisuudet"

Mitä ovat ristiriitaisuudet joihin viittaat?

Liittyen oikeassa olemisen tarpeeseen, näen sen niin kristittyjen kuin kaikkien muidenkin paheena enkä erityisesti uskovien.


"Oikeastaan tästä syystä olen kaiken lähetystyön vastustaja."

Ajattelen itse että evankeliumi on ilosanoma. Se on sanoma siitä että meidät on sovitettu ja syyllisyys, jonka näen todellisena ongelmana hyvin monien kohdalla, on pois pyyhitty. Evankeliumi on erittäin vapauttava sanoma jonka julistaminen muuttaa ihmisten elämän ja tuo vapauden psykologisellakin tasolla. Ja vastaa siihen eksistentiaaliseen ongelmaan mikä on olemassa. Evankeliumi tuo ihmiselle hyväksytyksi tulemista, rakkautta ja todellisen sisäisen onnen.
Se että uskonnolliset yhteisöt ja monet uskovat ovat(minä myös!)mitä ovat ei likaa sanomaa joka on terve ihmisen sisimmälle hyväksi.

Lue lisää

"Frankl antaa ymmärtää että jopa 20% ihmisten neurooseista johtuu ja on seurausta tarkoituksettomuuden tunteesta ja eksistentiaalisesta etsinnästä."

Tuo on vähän liioteltu luku, uskoisin. Mutta arvioita ne ovat omani, jotka voisin pöytään iskeä. Kun olen nähnyt ihan käytännössä erilaisia uskojia ja toisaalta sitten muita elämänkohtaloita, uskoisin ehkä tuohon tyhjiöstä aiheutuvien neuroosien osuutta marginaaliseksi. Sen sijaan tietty epävarmuus kalvaa niin uskovia kuin epäuskovia ja tuo epävarmuus, tyhjiön ja toisen tyhjiön reunalla on huomattavasti stressaavampaa ja mielenterveydelle ongelmallisempaa. Suistuako uskoon vai epäuskoon. Molemmat valinnat voivat olla ihmisen omaa maailmankatsomusta vastaan ja negaatio siitä, mitä toivovat. Itse menetin uskoni ja lankesin siihen tyhjyyteen, mutta neuroosieni uskon johtuneen suurimmalta osin aivan eri asioista: lapsuudessa kokemistani.

"Tiede on aivan selvästi joillekkin Jumalan korvaava instanssi."

Toki. Toiset korvaavat Jumalan omalla selityksellään jumalasta. Itseasiassa jumalkokemus on aina subjektiivinen ja kun kyse on subjektiivisuudesta, ainoa tuon kokemuksen totuudellisuuden mitta on ihmisen oma tulkinta. Kukaan ei voi sitä vääräksi todistaa ja harvoilla on edes tarve. Samoin Jumalan voi korvata (niin uskovaiset kuin epäuskoiset) rahalla, tavaroilla ja ties millä. Itse en kuitenkaan näe näissä yhtään minkäänlaista tarkoitusta tai merkitystä.

"Kommunismi on tietysti hieno esimerkki siitä kuinka korkein kielletään ja tilalle tulee konkreettinen jumala eli puolue tai suuri johtaja."

Mielestäni kommunismi on huono esimerkki, jos keskustellaan jumalan olemassaolosta. Se on hyvä esimerkki siitä, miten ihminen vallan sokaisemana sotkee hyvän järjestelmän. Kun ihminen vallan sokaisemana muuttuu eläimeksi ja ylentää itse itsensä siksi, jota niin pelkää tai kiivaasti vastustaa: Se Mitä Etsit On Usein Hyvin Hyvin Lähellä, Lähempänä Kuin Koskaan Uskoit...

"kun tulee vastaan todella tiukka paikka ja oma lähtö tästä ajasta en usko filosofisten ajatusten enää riittävän ja auttavan."

Tiukan paikan tullen olen edelleen avoin, enkä odota mitään. Tiukan paikan tullen säilytän taolaisen uteliaisuuden ja ihmettelyn, ja mitä enemmän tuohon tilaan olen päätynyt elämän kiemuroissa, sitä useammin olen todennut, että asioilla on kummallinen tapa korjaantua tai hoitua. Kun kyse sitten on siitä lopullisesta lähdöstä, siinä kohtaa en usko ajattelun myöskään auttavan, silloin se on vain menoa. Sen tiedän, etten tule sillä hetkellä ristimään käsiäni, enkä kumartamaan Mekkaan tai etsiytymään lotus-asentoon. Sillä hetkellä annan sen tulla, mikä tulollaan on. Kumarran ja nöyrryn elämän suuruuden edessä.

"Näen vian olevan tässä asiassa ihmisessä en kristinuskossa ja Jumalassa."

Ja, kuten ateistina hyvin tiedät, minä näen vian aina ihmisessä tai ihmisen suhteessa luontoon, itseensä tai muihin ihmisiin. Vika ei ole koskaan jumalassa... kuulostanee lohdulliselta?

"Mitä ovat ristiriitaisuudet joihin viittaat?"

Lähimmäisten rakastaminen vs. evankelointikäsky. Saan sokaistua täydellisesti, että opin ottamaan evankeloinnin lähimmäisenrakkautena. Useimmiten se on itsesuggerointia, oman itsensä korottamista totuudenhaltijan rooliin... ja useita evankeloijia kuulleena sanoisin useiden evankeloijien korottavan itsensä jumalan yläpuolelle... Siinä sokeutta, jollaista en kohdalleni halua. Mieluusti näen lähimmäisenrakkauden toista ihmistä arvostavana ja kunnioittavana, enkä toisen ihmisen persoonaa muuttamaan pyrkivänä.

Ristiriitoja on myös muita. Esimerkiksi en kykene allekirjoittamaan Vanhan ja Uuden Testamentin lakeja. Toiseksi minun on suorastaan mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa. Kolmanneksi minun on aivan mahdoton nähdä hyvä ja paha toisistaan erilliksiksi. Muutoin koko luonnon (luonnollinen) tasapaino on satua, eikä luonnossa tapahtuvat ilmiöt enää ole ilmiöitä, vaan suunnitelmallisia 'tekoja'. Vielä, mitä tulee ristiriitaisuuksiin, niin olen tässä vuosien varrella yrittänyt selvittää, miten Saatana voi olla tyhmempi kuin ihminen ja silti kuvitellaan, että se pystyisi harhauttamaan ihmisiä. Eikä kovin järkiveikolta vaikuta Jumalakaan ja tämä ristiriitaisuus ihan psykologiaan ja kulttuureihin paneutuneena hieman häiritsee. Jos jokin on todella kaikkivoipa, mikään ei voi estää häntä länttäämästä sellaisia todisteita ihmiskunnan eteen, ettei ole kysyttävää eikä kyseenalaistettavaa. Jos Jumala todella haluaa ihmisten kanssa yhteyteen ja ihmisten uskovan häneen, luulisin hänen tekevän silloin parhaansa...

"Liittyen oikeassa olemisen tarpeeseen, näen sen niin kristittyjen kuin kaikkien muidenkin paheena enkä erityisesti uskovien."

On tarpeita ja on TARPEITA. Minulla ei ole tarvetta olla oikeassa, mutta saatan olla tai saatan olla väärässä. Minua se ei paljoa hetkauta. Jos Jumala todella haluaisi vakuuttavan ihmiset itsestään, hän olisi antanut aivan muita todisteita kuin itsensäselittävän kirjan, jota ihmiset sitten tulkitsevat, vääntävät ja kääntävät ajasta ikuisuuteen ikuisena totuutena. On monta muuta ajatusta, jonka pystyn jollain tavalla uskomaan ja käsittämään, mutta juutalaisuus ja kristinusko, sekä niistä kummunneet pienemmät uskonnot ovat itselleni täysin vieraita ja käsittämättömiä. Samoin islam. Hindulaisuus saa minulta pisteet vain vanhimpana kirjauskontona, joten siinä saattaa olla jotain 'alkuperäistä' jäljellä. Buddhalaisuus ja taolaisuus ovat vanhoja, enemmän filosofisia uskontoja, mutta niissä on myös vanhaa ja alkuperäistä jäljellä. Niitä pystyn ymmärtämään tiettyyn rajaan, mutta ihmisen tarve selittää ilmiöitä ei vakuuta minua totuudenselityksenä, vaikka se olisi kuinka kirjaan kirjattua. En tunnusta taolaisuutta, buddhalaisuutta tai zeniläisyyttä. Tunnustan vain niiden ajatukset lähimmäksi sitä, minkä uskon olevan lähinnä totuutta ja samaan tulokseen olen päätynyt esimerkiksi inkojen vanhan uskonnon kohdalla. Pitää katsoa kauemmas historiaan, jotta voi ymmärtää, mistä me olemme tulleet ja miksi uskonnot ovat olemassa... Ja niin harmittavaa kuin se on, voi olla, ettei ihmisillä tule koskaan olemaan sitä tietoa... Millaista olisi elää tietämättä, epätietoisuudessa? Sanoisin, ettei omalla kohdallani yhtään sen kummempaa kuin se on tähänkään asti ollut.

"Evankeliumi on erittäin vapauttava sanoma jonka julistaminen muuttaa ihmisten elämän ja tuo vapauden psykologisellakin tasolla."

Kyllä, niille jotka sitä kaipaavat ja ovat valmiita sen kuulemaan. Historiassa varmasti tiedät, etteivät lähetyssaarnaajat aina ole kuunnelleet, mitä sanottavaa 'käännytettävillä' on ollut. Lähetyssaarnaajien rakkauden osoituksena useita, vanhoja kulttuureja on täysin tuhoutunut ja osa niistä on hitaasti tuhoutumassa. Pidän myös länsimaisen kulttuurin leviämistä tietynlaisena ilosanoman julistamisena ja olen länsimaisen kulttuurin vastustaja. Etunenässä menevät kapitalismi ja monoteistiset uskonnot, jotka vieraannuttavat ihmiset itsestään, toisista ihmisistä ja luonnosta. Kapitalismissa hyvä esimerkki on se, mitä tehdään kullan ja öljyn vuoksi. Ehkä sen voi tietysti tulkita, että 'me' länsimaalaiset vapautamme nuo pakanat, jotka eivät ymmärrä edes omaa parastaan ja tuhoavat luontoa poimimalla pähkinöitä ja saalistamalla kerran päivässä saaliseläimen syötäväksi. Me olemme maailman eliitti ja muut meitä kumartakoon. Tämä on meidän ilosanomamme ja se on nuo köyhät ja tietämättömät vapauttava. Mutta en usko, että tämä on kovin objektiivinen näkökulma, vaan jälleen kerran hyvin subjektiivinen... ja itseasiassa juuri länsimaalaiset ovat köyhiä ja tietämättömiä, hengessä. Siitä huolimatta juuri nämä köyhät ja tietämättömät kovimpaan ääneen melskaavat ja sen voi toki nähdä myös epäuskoisten huudoissa...

"Evankeliumi tuo ihmiselle hyväksytyksi tulemista, rakkautta ja todellisen sisäisen onnen."

Uskoakseni hyväksytyksituleminen tulee jostain muusta kuin evankeliumista. Se tulee siitä, että ihminen on ihmiselle ihminen, eikä yritä muuta olla. Se, että hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin se on, on sitten epäuskova tai uskova, eikä yritä muuttaa tämän persoonaa, vaatetusta, uskoa, tai mitään muutakaan. Se on todellista lähimmäisenrakkautta ja nykyisten jesuiittojen tapa ajatella. Iso plussa heille siitä.

"Se että uskonnolliset yhteisöt ja monet uskovat ovat(minä myös!)mitä ovat ei likaa sanomaa joka on terve ihmisen sisimmälle hyväksi."

Subjektiiviset käsitykset ovat meidän jokaisen ongelma. Vain me itse korotamme itsemme tietäviksi ja ilosanomaa julistaviksi. Kuten itse julistan omaa asiaani ja näkemystäni vain omista lähtökohdistani. Osa minun julistuksestani menee Jeesuksen kanssa samaan suuntaan, osa menee eri suuntaan. Toiset kuvittelevat saarnaavansa Jeesuksen asiaa, mutta saarnaavat jotain aivan muuta ja harvassa ovat ne, jotka todella voivat astua Jeesuksen saappaisiin ja olla sitä, mitä Jeesus oli. Itseasiassa nämä ihmiset on laskettavissa yhden käden sormilla, itseasiassa yhdellä sormella ja kyseessä on eräs edesmennyt ihminen - Jeesus itse.

Tommi kirjoitti:

"Frankl antaa ymmärtää että jopa 20% ihmisten neurooseista johtuu ja on seurausta tarkoituksettomuuden tunteesta ja eksistentiaalisesta etsinnästä."

Tuo on vähän liioteltu luku, uskoisin. Mutta arvioita ne ovat omani, jotka voisin pöytään iskeä. Kun olen nähnyt ihan käytännössä erilaisia uskojia ja toisaalta sitten muita elämänkohtaloita, uskoisin ehkä tuohon tyhjiöstä aiheutuvien neuroosien osuutta marginaaliseksi. Sen sijaan tietty epävarmuus kalvaa niin uskovia kuin epäuskovia ja tuo epävarmuus, tyhjiön ja toisen tyhjiön reunalla on huomattavasti stressaavampaa ja mielenterveydelle ongelmallisempaa. Suistuako uskoon vai epäuskoon. Molemmat valinnat voivat olla ihmisen omaa maailmankatsomusta vastaan ja negaatio siitä, mitä toivovat. Itse menetin uskoni ja lankesin siihen tyhjyyteen, mutta neuroosieni uskon johtuneen suurimmalta osin aivan eri asioista: lapsuudessa kokemistani.

"Tiede on aivan selvästi joillekkin Jumalan korvaava instanssi."

Toki. Toiset korvaavat Jumalan omalla selityksellään jumalasta. Itseasiassa jumalkokemus on aina subjektiivinen ja kun kyse on subjektiivisuudesta, ainoa tuon kokemuksen totuudellisuuden mitta on ihmisen oma tulkinta. Kukaan ei voi sitä vääräksi todistaa ja harvoilla on edes tarve. Samoin Jumalan voi korvata (niin uskovaiset kuin epäuskoiset) rahalla, tavaroilla ja ties millä. Itse en kuitenkaan näe näissä yhtään minkäänlaista tarkoitusta tai merkitystä.

"Kommunismi on tietysti hieno esimerkki siitä kuinka korkein kielletään ja tilalle tulee konkreettinen jumala eli puolue tai suuri johtaja."

Mielestäni kommunismi on huono esimerkki, jos keskustellaan jumalan olemassaolosta. Se on hyvä esimerkki siitä, miten ihminen vallan sokaisemana sotkee hyvän järjestelmän. Kun ihminen vallan sokaisemana muuttuu eläimeksi ja ylentää itse itsensä siksi, jota niin pelkää tai kiivaasti vastustaa: Se Mitä Etsit On Usein Hyvin Hyvin Lähellä, Lähempänä Kuin Koskaan Uskoit...

"kun tulee vastaan todella tiukka paikka ja oma lähtö tästä ajasta en usko filosofisten ajatusten enää riittävän ja auttavan."

Tiukan paikan tullen olen edelleen avoin, enkä odota mitään. Tiukan paikan tullen säilytän taolaisen uteliaisuuden ja ihmettelyn, ja mitä enemmän tuohon tilaan olen päätynyt elämän kiemuroissa, sitä useammin olen todennut, että asioilla on kummallinen tapa korjaantua tai hoitua. Kun kyse sitten on siitä lopullisesta lähdöstä, siinä kohtaa en usko ajattelun myöskään auttavan, silloin se on vain menoa. Sen tiedän, etten tule sillä hetkellä ristimään käsiäni, enkä kumartamaan Mekkaan tai etsiytymään lotus-asentoon. Sillä hetkellä annan sen tulla, mikä tulollaan on. Kumarran ja nöyrryn elämän suuruuden edessä.

"Näen vian olevan tässä asiassa ihmisessä en kristinuskossa ja Jumalassa."

Ja, kuten ateistina hyvin tiedät, minä näen vian aina ihmisessä tai ihmisen suhteessa luontoon, itseensä tai muihin ihmisiin. Vika ei ole koskaan jumalassa... kuulostanee lohdulliselta?

"Mitä ovat ristiriitaisuudet joihin viittaat?"

Lähimmäisten rakastaminen vs. evankelointikäsky. Saan sokaistua täydellisesti, että opin ottamaan evankeloinnin lähimmäisenrakkautena. Useimmiten se on itsesuggerointia, oman itsensä korottamista totuudenhaltijan rooliin... ja useita evankeloijia kuulleena sanoisin useiden evankeloijien korottavan itsensä jumalan yläpuolelle... Siinä sokeutta, jollaista en kohdalleni halua. Mieluusti näen lähimmäisenrakkauden toista ihmistä arvostavana ja kunnioittavana, enkä toisen ihmisen persoonaa muuttamaan pyrkivänä.

Ristiriitoja on myös muita. Esimerkiksi en kykene allekirjoittamaan Vanhan ja Uuden Testamentin lakeja. Toiseksi minun on suorastaan mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa. Kolmanneksi minun on aivan mahdoton nähdä hyvä ja paha toisistaan erilliksiksi. Muutoin koko luonnon (luonnollinen) tasapaino on satua, eikä luonnossa tapahtuvat ilmiöt enää ole ilmiöitä, vaan suunnitelmallisia 'tekoja'. Vielä, mitä tulee ristiriitaisuuksiin, niin olen tässä vuosien varrella yrittänyt selvittää, miten Saatana voi olla tyhmempi kuin ihminen ja silti kuvitellaan, että se pystyisi harhauttamaan ihmisiä. Eikä kovin järkiveikolta vaikuta Jumalakaan ja tämä ristiriitaisuus ihan psykologiaan ja kulttuureihin paneutuneena hieman häiritsee. Jos jokin on todella kaikkivoipa, mikään ei voi estää häntä länttäämästä sellaisia todisteita ihmiskunnan eteen, ettei ole kysyttävää eikä kyseenalaistettavaa. Jos Jumala todella haluaa ihmisten kanssa yhteyteen ja ihmisten uskovan häneen, luulisin hänen tekevän silloin parhaansa...

"Liittyen oikeassa olemisen tarpeeseen, näen sen niin kristittyjen kuin kaikkien muidenkin paheena enkä erityisesti uskovien."

On tarpeita ja on TARPEITA. Minulla ei ole tarvetta olla oikeassa, mutta saatan olla tai saatan olla väärässä. Minua se ei paljoa hetkauta. Jos Jumala todella haluaisi vakuuttavan ihmiset itsestään, hän olisi antanut aivan muita todisteita kuin itsensäselittävän kirjan, jota ihmiset sitten tulkitsevat, vääntävät ja kääntävät ajasta ikuisuuteen ikuisena totuutena. On monta muuta ajatusta, jonka pystyn jollain tavalla uskomaan ja käsittämään, mutta juutalaisuus ja kristinusko, sekä niistä kummunneet pienemmät uskonnot ovat itselleni täysin vieraita ja käsittämättömiä. Samoin islam. Hindulaisuus saa minulta pisteet vain vanhimpana kirjauskontona, joten siinä saattaa olla jotain 'alkuperäistä' jäljellä. Buddhalaisuus ja taolaisuus ovat vanhoja, enemmän filosofisia uskontoja, mutta niissä on myös vanhaa ja alkuperäistä jäljellä. Niitä pystyn ymmärtämään tiettyyn rajaan, mutta ihmisen tarve selittää ilmiöitä ei vakuuta minua totuudenselityksenä, vaikka se olisi kuinka kirjaan kirjattua. En tunnusta taolaisuutta, buddhalaisuutta tai zeniläisyyttä. Tunnustan vain niiden ajatukset lähimmäksi sitä, minkä uskon olevan lähinnä totuutta ja samaan tulokseen olen päätynyt esimerkiksi inkojen vanhan uskonnon kohdalla. Pitää katsoa kauemmas historiaan, jotta voi ymmärtää, mistä me olemme tulleet ja miksi uskonnot ovat olemassa... Ja niin harmittavaa kuin se on, voi olla, ettei ihmisillä tule koskaan olemaan sitä tietoa... Millaista olisi elää tietämättä, epätietoisuudessa? Sanoisin, ettei omalla kohdallani yhtään sen kummempaa kuin se on tähänkään asti ollut.

"Evankeliumi on erittäin vapauttava sanoma jonka julistaminen muuttaa ihmisten elämän ja tuo vapauden psykologisellakin tasolla."

Kyllä, niille jotka sitä kaipaavat ja ovat valmiita sen kuulemaan. Historiassa varmasti tiedät, etteivät lähetyssaarnaajat aina ole kuunnelleet, mitä sanottavaa 'käännytettävillä' on ollut. Lähetyssaarnaajien rakkauden osoituksena useita, vanhoja kulttuureja on täysin tuhoutunut ja osa niistä on hitaasti tuhoutumassa. Pidän myös länsimaisen kulttuurin leviämistä tietynlaisena ilosanoman julistamisena ja olen länsimaisen kulttuurin vastustaja. Etunenässä menevät kapitalismi ja monoteistiset uskonnot, jotka vieraannuttavat ihmiset itsestään, toisista ihmisistä ja luonnosta. Kapitalismissa hyvä esimerkki on se, mitä tehdään kullan ja öljyn vuoksi. Ehkä sen voi tietysti tulkita, että 'me' länsimaalaiset vapautamme nuo pakanat, jotka eivät ymmärrä edes omaa parastaan ja tuhoavat luontoa poimimalla pähkinöitä ja saalistamalla kerran päivässä saaliseläimen syötäväksi. Me olemme maailman eliitti ja muut meitä kumartakoon. Tämä on meidän ilosanomamme ja se on nuo köyhät ja tietämättömät vapauttava. Mutta en usko, että tämä on kovin objektiivinen näkökulma, vaan jälleen kerran hyvin subjektiivinen... ja itseasiassa juuri länsimaalaiset ovat köyhiä ja tietämättömiä, hengessä. Siitä huolimatta juuri nämä köyhät ja tietämättömät kovimpaan ääneen melskaavat ja sen voi toki nähdä myös epäuskoisten huudoissa...

"Evankeliumi tuo ihmiselle hyväksytyksi tulemista, rakkautta ja todellisen sisäisen onnen."

Uskoakseni hyväksytyksituleminen tulee jostain muusta kuin evankeliumista. Se tulee siitä, että ihminen on ihmiselle ihminen, eikä yritä muuta olla. Se, että hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin se on, on sitten epäuskova tai uskova, eikä yritä muuttaa tämän persoonaa, vaatetusta, uskoa, tai mitään muutakaan. Se on todellista lähimmäisenrakkautta ja nykyisten jesuiittojen tapa ajatella. Iso plussa heille siitä.

"Se että uskonnolliset yhteisöt ja monet uskovat ovat(minä myös!)mitä ovat ei likaa sanomaa joka on terve ihmisen sisimmälle hyväksi."

Subjektiiviset käsitykset ovat meidän jokaisen ongelma. Vain me itse korotamme itsemme tietäviksi ja ilosanomaa julistaviksi. Kuten itse julistan omaa asiaani ja näkemystäni vain omista lähtökohdistani. Osa minun julistuksestani menee Jeesuksen kanssa samaan suuntaan, osa menee eri suuntaan. Toiset kuvittelevat saarnaavansa Jeesuksen asiaa, mutta saarnaavat jotain aivan muuta ja harvassa ovat ne, jotka todella voivat astua Jeesuksen saappaisiin ja olla sitä, mitä Jeesus oli. Itseasiassa nämä ihmiset on laskettavissa yhden käden sormilla, itseasiassa yhdellä sormella ja kyseessä on eräs edesmennyt ihminen - Jeesus itse.

Lue lisää

"..Tuo on vähän liioteltu luku, uskoisin."

Viittasit 20% olevan liioiteltu ja eksistentiaalisen ahdistuksen olevan vähäisempi ja marginaalisempi. Frankl esittää useitakin tutkimustuloksia liittyen aiheeseen ja on aika vakuuttava, mutta tuntien psykologiset tutkimukset on niihin helppo puuttua ja ne kyseenalaistaa.

"Mielestäni kommunismi on huono esimerkki, jos keskustellaan jumalan olemassaolosta."

Otin kommunismin esiin vain todetakseni, että järjestelmä kielsi Jumalan, mutta käytännössä nosti puolueen ja johtajan jumalaksi. Muuten en näe kommunismin kuuluvan keskusteluumme.

"...etten tule sillä hetkellä ristimään käsiäni, enkä kumartamaan Mekkaan tai etsiytymään lotus-asentoon. Sillä hetkellä annan sen tulla, mikä tulollaan on. Kumarran ja nöyrryn elämän suuruuden.."

Ajatuksena tuontapainen rohkeus ja tyytyminen elämän mysteerin edessä on kaunis ja ihailtavaakin. Esa Saarinen sanoo nauravansa sille tyhjyydelle joka häntä odottaa kaiken jälkeen ja ottavansa vastaan sen.

Albert Camuksesta olen lukenut(tietoa en ole päässyt tarkastamaan) että lähdön edessä hän oli pyytänyt luokseen evankelisen papin. Jos on totta että näin on tapahtunut, on se mielestäni järkyttävää. Mies joka on miljoonille ollut näyttämässä "suuntaa" ei itse lopun edessä voikaan luottaa omaan todellisuuden määritelmäänsä.


"Lähimmäisten rakastaminen vs. evankelointikäsky."

Mainitset ristiriitaisena evankelioinnin ja lähimäisen rakastamisen. Jos on kyse käännyttämisestä ja jonkin uskonnollisen yhteisön jäseneksi kalastamisesta ilman aitoa persoonasta välittämistä, olet oikeassa se on väärin ja henkistä väkivaltaa. Evankeliointia tehdään tavalla joka ei kunnioita ihmistä ja olen samaa mieltä.

Uskon kuitenkin evankeliointiin, koska...Evankeliumi on vapauttava sanoma se ei ole henkistä väkivaltaa ja se tuo rauhan jota ei tuo filosofiat ja ajattelu vaan tieto hyväksynnästä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla. Evankeliumi on kaikille ymmärrettävä ja yksinkertainen sanoma. Ei ole väärin eikä epäoikeudenmukaista julistaa hyväksyntää Jumalan edessä ihmisille.

Tätä en voi sanoa,(vähäiset ovat tosin tietoni), taolaisuudesta. Minulle vaikuttaa siltä että täytyy olla keskitasoa älykkäänpi että ylipäätään voi paneutua ja sisäistää taolaisuuden ja zeniläisyyden...Olkoon se myös kohteliaisuus.

"en kykene allekirjoittamaan Vanhan ja Uuden Testamentin lakeja."

Mitä lakeja et kykene allekirjoittamaan? Lainsäädäntömme pohjana on pelkistetysti sanottuna juutalais-kristillinen raamattu.

"Toiseksi minun on suorastaan mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa."

Mielestäni on erittäin luonnollista kuvitella olevan persoonallinen Jumala. Se tulee selkärangasta ja kaipauksesta selittää olemassaolomme ja se onko jokin suurempi meidät tänne heittänyt. olisi mielestäni pelkästään luonnon muovaamaksi outo ilmiö se, että ihminen on surullinen kuollessaan ja jaksaa esim. kirjoittaa keskustelupalstoille maailman olemassa oloon liittyviä asioita. Jos siihen eivät mitkään tosiseikat anna lupaa.

"estää häntä länttäämästä sellaisia todisteita ihmiskunnan eteen, ettei ole kysyttävää eikä kyseenalaistettavaa"

Ajattelen niin että Jumala kait toimii niinkuin hyväksi näkee ja on ilmoittanut itseään niin paljon kuin on hyväksi nähnyt. Mutta kyllä minä sanoisin että jos ei elämä, luonto ja maailmankaikkeus huuda Jumalan olemassaoloa ja selitystä sille niin kaiketi vika on katsoja silmässä. No me päädymme kehitysoppiin ja sanoisin siitä sen tosiasian jota on hyvin paljon kristittyjen toimesta toitotettu, että elämän syntyminen nykytiedon mukaan on maapallolla mahdotonta tai ainakin niin epätodennäköistä, että se on mahdotonta. Miksi tämä asia ei aiheuta johtopäätöksiä?

Keskustelumme on saanut kiivaamman luonteen ja molempien "fundamentalismi" tulee esiin. Jatketaan kuitenkin toisen näkemyksiä kunnioittavassa sävyssä.

Analyytikko kirjoitti:

"..Tuo on vähän liioteltu luku, uskoisin."

Viittasit 20% olevan liioiteltu ja eksistentiaalisen ahdistuksen olevan vähäisempi ja marginaalisempi. Frankl esittää useitakin tutkimustuloksia liittyen aiheeseen ja on aika vakuuttava, mutta tuntien psykologiset tutkimukset on niihin helppo puuttua ja ne kyseenalaistaa.

"Mielestäni kommunismi on huono esimerkki, jos keskustellaan jumalan olemassaolosta."

Otin kommunismin esiin vain todetakseni, että järjestelmä kielsi Jumalan, mutta käytännössä nosti puolueen ja johtajan jumalaksi. Muuten en näe kommunismin kuuluvan keskusteluumme.

"...etten tule sillä hetkellä ristimään käsiäni, enkä kumartamaan Mekkaan tai etsiytymään lotus-asentoon. Sillä hetkellä annan sen tulla, mikä tulollaan on. Kumarran ja nöyrryn elämän suuruuden.."

Ajatuksena tuontapainen rohkeus ja tyytyminen elämän mysteerin edessä on kaunis ja ihailtavaakin. Esa Saarinen sanoo nauravansa sille tyhjyydelle joka häntä odottaa kaiken jälkeen ja ottavansa vastaan sen.

Albert Camuksesta olen lukenut(tietoa en ole päässyt tarkastamaan) että lähdön edessä hän oli pyytänyt luokseen evankelisen papin. Jos on totta että näin on tapahtunut, on se mielestäni järkyttävää. Mies joka on miljoonille ollut näyttämässä "suuntaa" ei itse lopun edessä voikaan luottaa omaan todellisuuden määritelmäänsä.


"Lähimmäisten rakastaminen vs. evankelointikäsky."

Mainitset ristiriitaisena evankelioinnin ja lähimäisen rakastamisen. Jos on kyse käännyttämisestä ja jonkin uskonnollisen yhteisön jäseneksi kalastamisesta ilman aitoa persoonasta välittämistä, olet oikeassa se on väärin ja henkistä väkivaltaa. Evankeliointia tehdään tavalla joka ei kunnioita ihmistä ja olen samaa mieltä.

Uskon kuitenkin evankeliointiin, koska...Evankeliumi on vapauttava sanoma se ei ole henkistä väkivaltaa ja se tuo rauhan jota ei tuo filosofiat ja ajattelu vaan tieto hyväksynnästä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla. Evankeliumi on kaikille ymmärrettävä ja yksinkertainen sanoma. Ei ole väärin eikä epäoikeudenmukaista julistaa hyväksyntää Jumalan edessä ihmisille.

Tätä en voi sanoa,(vähäiset ovat tosin tietoni), taolaisuudesta. Minulle vaikuttaa siltä että täytyy olla keskitasoa älykkäänpi että ylipäätään voi paneutua ja sisäistää taolaisuuden ja zeniläisyyden...Olkoon se myös kohteliaisuus.

"en kykene allekirjoittamaan Vanhan ja Uuden Testamentin lakeja."

Mitä lakeja et kykene allekirjoittamaan? Lainsäädäntömme pohjana on pelkistetysti sanottuna juutalais-kristillinen raamattu.

"Toiseksi minun on suorastaan mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa."

Mielestäni on erittäin luonnollista kuvitella olevan persoonallinen Jumala. Se tulee selkärangasta ja kaipauksesta selittää olemassaolomme ja se onko jokin suurempi meidät tänne heittänyt. olisi mielestäni pelkästään luonnon muovaamaksi outo ilmiö se, että ihminen on surullinen kuollessaan ja jaksaa esim. kirjoittaa keskustelupalstoille maailman olemassa oloon liittyviä asioita. Jos siihen eivät mitkään tosiseikat anna lupaa.

"estää häntä länttäämästä sellaisia todisteita ihmiskunnan eteen, ettei ole kysyttävää eikä kyseenalaistettavaa"

Ajattelen niin että Jumala kait toimii niinkuin hyväksi näkee ja on ilmoittanut itseään niin paljon kuin on hyväksi nähnyt. Mutta kyllä minä sanoisin että jos ei elämä, luonto ja maailmankaikkeus huuda Jumalan olemassaoloa ja selitystä sille niin kaiketi vika on katsoja silmässä. No me päädymme kehitysoppiin ja sanoisin siitä sen tosiasian jota on hyvin paljon kristittyjen toimesta toitotettu, että elämän syntyminen nykytiedon mukaan on maapallolla mahdotonta tai ainakin niin epätodennäköistä, että se on mahdotonta. Miksi tämä asia ei aiheuta johtopäätöksiä?

Keskustelumme on saanut kiivaamman luonteen ja molempien "fundamentalismi" tulee esiin. Jatketaan kuitenkin toisen näkemyksiä kunnioittavassa sävyssä.

Lue lisää

"Frankl esittää useitakin tutkimustuloksia liittyen aiheeseen ja on aika vakuuttava, mutta tuntien psykologiset tutkimukset on niihin helppo puuttua ja ne kyseenalaistaa."

Tutkimustuloksia saa sorvattua haluttuun suuntaan melko helposti. Eksitentialiset kysymykset kyllä vaikuttavat suuresti esimerkiksi ahdistukseen ja masennukseen, sitä kautta neuroottiseen käytökseen, jos tuota ahdistusta ja masennusta ei millään tavalla hoideta. Ihminen voi niissä neurooseissa hakea turvaa melkeinpä mistä vain itsemurhasta fundamentalistiseen uskoon. Turva ja selitys löytyy jostain, mutta sanoisin kyllä, että niin monet tekijät vaikuttavat ihmisen elämässä valintoihin ja jonkin asian valituksi tulemiseen, ettei yksinomaan eksitentialistisia kysymyksiä voida nimetä neuroosien syyksi 20% tapauksista. Usein taustalla voivat olla pikemmin vaikkapa autoritääriset vanhemmat, seksuaalinen hyväksikäyttö, muulla tavalla sairas kasvuympäristö... josta tietysti voidaan heittää ilmoille kysymys siitä, että kuinka sairas meidän koko kulttuurimme on? Ja, jos kulttuurimme on sairas, voisi arvioida, että neurooseista (ja pakkokäytöksestä) kärsii huomattavasti suurempi osuus väestöstä, kuin voimme edes kuvitella.

"Otin kommunismin esiin vain todetakseni, että järjestelmä kielsi Jumalan, mutta käytännössä nosti puolueen ja johtajan jumalaksi."

Hitler on toinen esimerkki, yksi esimerkki riippuen tulkintatavasta on Rooman valtakunta (keisariusko) ja tätä kautta myös Japanissa vallalla ollut käsitys Keisarin jumallisuudesta, yksintein buddhalaisuus ja zeniläisyys kuuluvat myös esimerkkeihin, joissa vallalla on joku muu kuin jumalan olemassaoloon uskova. Albania on esimerkkinä ihan hyvä (tiettävästi aikanaan ainoa ateistiseksi tunnustautunut maa, vaikka samaan aikaan Neuvostoliitto oli edelleen olemassa). Vielä muutama esimerkki, jossa ihminen on nostettu johtajaksi ja lähes jumalan asemaan tai ihminen on itse itsensä sinne ylentänyt, ovat keskiajan paavit. Mitä me sitten näillä esimerkeillä haluammekaan saavuttaa, mikä on motiivimme niitä esittää?

"Mies joka on miljoonille ollut näyttämässä "suuntaa" ei itse lopun edessä voikaan luottaa omaan todellisuuden määritelmäänsä."

Epävarmuus syö meitä jokaista. Uskoisin, että helpompi ottaa vastaan se, jonka uskotaan olevan 'täysi' kuin ottaa viime hetkellä vastaan 'tyhjyys'. Siksi varmasti monet ihmiset tuon kysymyksen edessä, kuolemansa hetkellä ristivät kätensä, koska eivät ole sisäistäneet sitä, mistä ovat aukoneet suutaan 70 vuotta. Itse auoin 15 vuotta, kunnes ymmärsin, etten ymmärtänyt, mitä puhuin. Vielä viisi vuotta sitten olisin varmasti ristinyt käteni kuoleman hetkellä, ihan varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä en usko niin. Asiat voivat tietysti muuttua, koska ihmiset muuttuvat ja me olemme kaikki heiluvalla alustalla, muutos voi tulla kumpaan suuntaan tahansa. On tietysti ihmisiä, jotka eivät usko muutokseen, itsensä tai elämänsä, vaan uskovat säilyttävänsä nykyisen ajattelutapansa, vaikka kuolo tulisi (itseasiassa alitajuisesti toivoen kuoleman pikaista vierailua), mutta mielestäni on parempi elää sillä heiluvalla alustalla, joka kestää vaihtelua ja muutosta, kuin sillä, jota väkisin pitää tiukasti koossa ja, joka murenee pienestäkin muutoksesta tai sitten vain sulkee silmänsä lopullisesti ja antaa rakennelmien täristä ja todellisuuden vääristyä.

"Evankeliumi on vapauttava sanoma se ei ole henkistä väkivaltaa ja se tuo rauhan jota ei tuo filosofiat ja ajattelu vaan tieto hyväksynnästä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla."

Tarkoitatko 'hyväksynnällä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla' sitä, että myös jumala hyväksyy meidät? Vai tarkoitatko sitä, että vain evankeliumin vastaanottamalla voi saavuttaa tuon korkeimman tason. Jos kohta 1, niin se kuulostaa korviini samalta kuin 'myös kuu-ukot ja menninkäiset hyväksyvät meidät' ja kohta 2 kuulostaa siltä, kuin tässä unohdettaisiin, että tuo sama rauha voidaan saavuttaa pelkällä kanssaihmisen ymmärryksellä ja universaaleilla totuuksilla. Näitä totuuksia viljelee taolaisuus, zeniläisyys, vanhat luonnonuskonnot ja, kuten sanoin jo aiemmin, 'nuoremmat' uskonnot pikemmin vieraannuttavat noista ja antavat selityksen tulla jostain korkeammalta. Todellinen ymmärrys ei nähdäkseni tule koskaan kirjoista, vaan elämästä, luonnosta. Minulle opetukset ja Jeesuksen viisaudet eivät koskaan ole sama asia, kuin suoraan elämästä ja elämän kautta saada opetukset ja viisaudet. Enkä näe sitä suuresti edes ihmisen nostamista millekään pallilla, koska elämä myös opettaa, että ihminen ei opi virheistään, ihminen on kaikista olennoista se, joka elää omaa luontoaan vastaan (koska ihmisen luontoon tuskiin kuuluu itsensä tuhoaminen) jne.

"Evankeliumi on kaikille ymmärrettävä ja yksinkertainen sanoma."

Riippuu siitä, mitä tarkalleen evankeliumilla tarkoitat. Uskoakseni on kuitenkin olemassa vielä helpompia ja ymmärrettävämpiä tapoja ilmaista...

"Minulle vaikuttaa siltä että täytyy olla keskitasoa älykkäänpi että ylipäätään voi paneutua ja sisäistää taolaisuuden ja zeniläisyyden..."

Itse olen kokenut ehkä filosofisesti ajatellen taolaisuuden monoteististen uskontojen filosofian vastakohdaksi. Se ei kuitenkaan ole mitenkään vaikeaa sisäistää sitä, mutta se vaatii kyllä oikeasta 'ajatusta'. Esimerkkejä olen viljellyt teksteissäni pitkin matkaa, kohta puolitoista vuotta ja käsittääkseni ne ovat olleet ihan ymmärrettäviä. Niiden hyväksyminen on sitten toinen asia. Eikä lopulta ole siinäkään sen kummemmasta kyse kuin siitä, että minä hyväksyisin kristillisen ajatuksen. Ymmärrän sen vallan mainiosti, mutta sen 'nieleminen' on asia erikseen...

"Mitä lakeja et kykene allekirjoittamaan? Lainsäädäntömme pohjana on pelkistetysti sanottuna juutalais-kristillinen raamattu."

Tarkoitan sen ajan lakeina ja sellaisina, jotka universaalisti kelpaisivat vailla selitysteoksia ja lisälisälisälisämomentteja. Itseasiassa 10 käskyä tulee katettua sillä, että 'älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän'. Kukaan meistä ei varmasti haluaisi tulla tapetuksi, ryöstetyksi yms. yms. Siinä yhden lauseen lakiteos, jonka allekirjoitan. Kymmentä käskyä en allekirjoita ja luullakseni ei kukaan muukaan ihan viimeiseen asti. Vai onko olemassa jotain erityiskohtia, vaikkapa 'älä tapa'-käskylle? Itse en ole niihin törmännyt, mutta varmasti helpolla tulee mieleen tilanteita, joissa tuon käskyn rikkominen muiden hyvää ajatellen olisi oikeutettu. Kielto sen sijaan määrää, ettei saa tappaa ja niin se siis on.

"Mielestäni on erittäin luonnollista kuvitella olevan persoonallinen Jumala."

Niin, mikäli tuo jumala siis ei ole oikeasti olemassa ja sille pitää antaa kasvot niin luonnollisesti se on ihmiskasvoinen. Toisaalta taas mikään kuva tai kuvaus ei tee jostain asiaa olemassaolevaa. Tarkoitin sanoessani 'on mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa', että jos persoonallinen jumala olisi olemassa, en millään kyllä kykene vajaavalla mielikuvituksellani kuvittelemaan millainen olento olisi kyseessä. Vielä kun päälle heitetään muita kauniita ja konkreettisia sanoja kuten 'kaikkivoipa' ja 'rajaton'. Vaikka tieteis- ja fantasiakirjallisuus uppoavat melko hyvin minuun, niin tuo on kyllä sellaista tieteis- ja fantasiatermistöä, jota en toimittajan ominaisuudessakaan osaa käsittää. Mutta, kuten sanottu, olen rajallinen ja vajaa. Ehkä joku, joka on lähempänä täydellistä ja kaikkiymmärtävyyttä nuo asiat osaa hienosti kuvitella ja oivaltaa. Minun vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun.

"Ajattelen niin että Jumala kait toimii niinkuin hyväksi näkee ja on ilmoittanut itseään niin paljon kuin on hyväksi nähnyt."

Niin kait sitten. :-) Siihen selitykseen on tyydyttävä, joka on omalla järjellä ymmärrettävissä... kenenkään muun järkeä kun ei ole käytettävissä.

"Mutta kyllä minä sanoisin että jos ei elämä, luonto ja maailmankaikkeus huuda Jumalan olemassaoloa ja selitystä sille niin kaiketi vika on katsoja silmässä."

Kaiketi. Eiköhän kyse ole täysin tulkinnasta. Toiselle elämä on elämää ja luonto luontoa, vailla 10.000 sivun selitysteoksia, mitä, missä ja milloin ja erityisesti miksi. Ne, jotka luonnossa näkevät Jumalan sormenjäljen, sen varmasti näkevät ja se selitys tyydyttäköön heidät. On ihmisiä, jotka eivät sitä näe ja he voivat varsin hyvin elää ilman niitä selityksiä. Heitä ei kuitenkaan käy syyttäminen sokeudesta vai käykö? Jos käy, silloin se sokeus saattaa hyvinkin vaivata paljon useampaa ihmistä kuin me ITSE olemme valmiita hyväksymään. Vajaavuudessani tunnustan sokeuteni ja ymmärtämättömyyteni. En täysin kykene ymmärtämään edes elämää, mutta ihmettely ja hämmästely on kyllä auttanut huomattavasti avaamaan silmät elämän luonteen näkemiseen ja ymmärtämiseen. Lieneekö siis edelleen kiinni siitä, mitä me kukin haluamme ympärillämme nähdä? Valitettavasti vain se, mitä me haluamme nähdä ja kuvittelemme sen takia näkevämme ei ole sama asia, kuin mitä todellisuudessa tapahtuu. Zeniläisyyttä tuntevana varmasti tiedät, että tässä kohtaa minä olen jäävi puhumaan mitään... yhtä sokea olen kuin sokea ja kuurot ovat korvani, maailma on vain päässäni.

"tosiasian jota on hyvin paljon kristittyjen toimesta toitotettu, että elämän syntyminen nykytiedon mukaan on maapallolla mahdotonta tai ainakin niin epätodennäköistä, että se on mahdotonta."

Mahdottomia asioita on paljon ja silti niitä tapahtuu joka päivä. Tekeekö asioiden epätodennäköisyys asioista siis mahdottomia. Esimerkiksi loton pääosuman osuminen on erittäin epätodennäköistä, muttei luultavasti mahdotonta. Siinä missä jonkin toisen asian todennäköisyys voi olla vielä huonompi, silti se saattaa tapahtua. Jonkin asian todennäköisyys voi olla vielä sitäkin huonompi, mutta... Keitä me olemme sanomaan, mitä maailmassa voi ja ei voi tapahtua? Jumala on nähdäkseni ihmisen logiikkaan pureva selitys, jokin 3. osapuoli, joka tyydyttää helposti tarpeen kaiken selittämättömän selittämiseksi. Mutta miksi se on silti niin vaikea ihmeisiin uskoville uskoa, että ihmeitä tapahtuu muuallakin kuin valtakunnansaleissa ja kirkoissa? Sitä minä, pieni ja ymmärtämätön, en ymmärrä. Toivottavasti sinä ymmärrät tämän.

Tommi kirjoitti:

"Frankl esittää useitakin tutkimustuloksia liittyen aiheeseen ja on aika vakuuttava, mutta tuntien psykologiset tutkimukset on niihin helppo puuttua ja ne kyseenalaistaa."

Tutkimustuloksia saa sorvattua haluttuun suuntaan melko helposti. Eksitentialiset kysymykset kyllä vaikuttavat suuresti esimerkiksi ahdistukseen ja masennukseen, sitä kautta neuroottiseen käytökseen, jos tuota ahdistusta ja masennusta ei millään tavalla hoideta. Ihminen voi niissä neurooseissa hakea turvaa melkeinpä mistä vain itsemurhasta fundamentalistiseen uskoon. Turva ja selitys löytyy jostain, mutta sanoisin kyllä, että niin monet tekijät vaikuttavat ihmisen elämässä valintoihin ja jonkin asian valituksi tulemiseen, ettei yksinomaan eksitentialistisia kysymyksiä voida nimetä neuroosien syyksi 20% tapauksista. Usein taustalla voivat olla pikemmin vaikkapa autoritääriset vanhemmat, seksuaalinen hyväksikäyttö, muulla tavalla sairas kasvuympäristö... josta tietysti voidaan heittää ilmoille kysymys siitä, että kuinka sairas meidän koko kulttuurimme on? Ja, jos kulttuurimme on sairas, voisi arvioida, että neurooseista (ja pakkokäytöksestä) kärsii huomattavasti suurempi osuus väestöstä, kuin voimme edes kuvitella.

"Otin kommunismin esiin vain todetakseni, että järjestelmä kielsi Jumalan, mutta käytännössä nosti puolueen ja johtajan jumalaksi."

Hitler on toinen esimerkki, yksi esimerkki riippuen tulkintatavasta on Rooman valtakunta (keisariusko) ja tätä kautta myös Japanissa vallalla ollut käsitys Keisarin jumallisuudesta, yksintein buddhalaisuus ja zeniläisyys kuuluvat myös esimerkkeihin, joissa vallalla on joku muu kuin jumalan olemassaoloon uskova. Albania on esimerkkinä ihan hyvä (tiettävästi aikanaan ainoa ateistiseksi tunnustautunut maa, vaikka samaan aikaan Neuvostoliitto oli edelleen olemassa). Vielä muutama esimerkki, jossa ihminen on nostettu johtajaksi ja lähes jumalan asemaan tai ihminen on itse itsensä sinne ylentänyt, ovat keskiajan paavit. Mitä me sitten näillä esimerkeillä haluammekaan saavuttaa, mikä on motiivimme niitä esittää?

"Mies joka on miljoonille ollut näyttämässä "suuntaa" ei itse lopun edessä voikaan luottaa omaan todellisuuden määritelmäänsä."

Epävarmuus syö meitä jokaista. Uskoisin, että helpompi ottaa vastaan se, jonka uskotaan olevan 'täysi' kuin ottaa viime hetkellä vastaan 'tyhjyys'. Siksi varmasti monet ihmiset tuon kysymyksen edessä, kuolemansa hetkellä ristivät kätensä, koska eivät ole sisäistäneet sitä, mistä ovat aukoneet suutaan 70 vuotta. Itse auoin 15 vuotta, kunnes ymmärsin, etten ymmärtänyt, mitä puhuin. Vielä viisi vuotta sitten olisin varmasti ristinyt käteni kuoleman hetkellä, ihan varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä en usko niin. Asiat voivat tietysti muuttua, koska ihmiset muuttuvat ja me olemme kaikki heiluvalla alustalla, muutos voi tulla kumpaan suuntaan tahansa. On tietysti ihmisiä, jotka eivät usko muutokseen, itsensä tai elämänsä, vaan uskovat säilyttävänsä nykyisen ajattelutapansa, vaikka kuolo tulisi (itseasiassa alitajuisesti toivoen kuoleman pikaista vierailua), mutta mielestäni on parempi elää sillä heiluvalla alustalla, joka kestää vaihtelua ja muutosta, kuin sillä, jota väkisin pitää tiukasti koossa ja, joka murenee pienestäkin muutoksesta tai sitten vain sulkee silmänsä lopullisesti ja antaa rakennelmien täristä ja todellisuuden vääristyä.

"Evankeliumi on vapauttava sanoma se ei ole henkistä väkivaltaa ja se tuo rauhan jota ei tuo filosofiat ja ajattelu vaan tieto hyväksynnästä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla."

Tarkoitatko 'hyväksynnällä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla' sitä, että myös jumala hyväksyy meidät? Vai tarkoitatko sitä, että vain evankeliumin vastaanottamalla voi saavuttaa tuon korkeimman tason. Jos kohta 1, niin se kuulostaa korviini samalta kuin 'myös kuu-ukot ja menninkäiset hyväksyvät meidät' ja kohta 2 kuulostaa siltä, kuin tässä unohdettaisiin, että tuo sama rauha voidaan saavuttaa pelkällä kanssaihmisen ymmärryksellä ja universaaleilla totuuksilla. Näitä totuuksia viljelee taolaisuus, zeniläisyys, vanhat luonnonuskonnot ja, kuten sanoin jo aiemmin, 'nuoremmat' uskonnot pikemmin vieraannuttavat noista ja antavat selityksen tulla jostain korkeammalta. Todellinen ymmärrys ei nähdäkseni tule koskaan kirjoista, vaan elämästä, luonnosta. Minulle opetukset ja Jeesuksen viisaudet eivät koskaan ole sama asia, kuin suoraan elämästä ja elämän kautta saada opetukset ja viisaudet. Enkä näe sitä suuresti edes ihmisen nostamista millekään pallilla, koska elämä myös opettaa, että ihminen ei opi virheistään, ihminen on kaikista olennoista se, joka elää omaa luontoaan vastaan (koska ihmisen luontoon tuskiin kuuluu itsensä tuhoaminen) jne.

"Evankeliumi on kaikille ymmärrettävä ja yksinkertainen sanoma."

Riippuu siitä, mitä tarkalleen evankeliumilla tarkoitat. Uskoakseni on kuitenkin olemassa vielä helpompia ja ymmärrettävämpiä tapoja ilmaista...

"Minulle vaikuttaa siltä että täytyy olla keskitasoa älykkäänpi että ylipäätään voi paneutua ja sisäistää taolaisuuden ja zeniläisyyden..."

Itse olen kokenut ehkä filosofisesti ajatellen taolaisuuden monoteististen uskontojen filosofian vastakohdaksi. Se ei kuitenkaan ole mitenkään vaikeaa sisäistää sitä, mutta se vaatii kyllä oikeasta 'ajatusta'. Esimerkkejä olen viljellyt teksteissäni pitkin matkaa, kohta puolitoista vuotta ja käsittääkseni ne ovat olleet ihan ymmärrettäviä. Niiden hyväksyminen on sitten toinen asia. Eikä lopulta ole siinäkään sen kummemmasta kyse kuin siitä, että minä hyväksyisin kristillisen ajatuksen. Ymmärrän sen vallan mainiosti, mutta sen 'nieleminen' on asia erikseen...

"Mitä lakeja et kykene allekirjoittamaan? Lainsäädäntömme pohjana on pelkistetysti sanottuna juutalais-kristillinen raamattu."

Tarkoitan sen ajan lakeina ja sellaisina, jotka universaalisti kelpaisivat vailla selitysteoksia ja lisälisälisälisämomentteja. Itseasiassa 10 käskyä tulee katettua sillä, että 'älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän'. Kukaan meistä ei varmasti haluaisi tulla tapetuksi, ryöstetyksi yms. yms. Siinä yhden lauseen lakiteos, jonka allekirjoitan. Kymmentä käskyä en allekirjoita ja luullakseni ei kukaan muukaan ihan viimeiseen asti. Vai onko olemassa jotain erityiskohtia, vaikkapa 'älä tapa'-käskylle? Itse en ole niihin törmännyt, mutta varmasti helpolla tulee mieleen tilanteita, joissa tuon käskyn rikkominen muiden hyvää ajatellen olisi oikeutettu. Kielto sen sijaan määrää, ettei saa tappaa ja niin se siis on.

"Mielestäni on erittäin luonnollista kuvitella olevan persoonallinen Jumala."

Niin, mikäli tuo jumala siis ei ole oikeasti olemassa ja sille pitää antaa kasvot niin luonnollisesti se on ihmiskasvoinen. Toisaalta taas mikään kuva tai kuvaus ei tee jostain asiaa olemassaolevaa. Tarkoitin sanoessani 'on mahdoton kuvitella persoonallista jumalaa', että jos persoonallinen jumala olisi olemassa, en millään kyllä kykene vajaavalla mielikuvituksellani kuvittelemaan millainen olento olisi kyseessä. Vielä kun päälle heitetään muita kauniita ja konkreettisia sanoja kuten 'kaikkivoipa' ja 'rajaton'. Vaikka tieteis- ja fantasiakirjallisuus uppoavat melko hyvin minuun, niin tuo on kyllä sellaista tieteis- ja fantasiatermistöä, jota en toimittajan ominaisuudessakaan osaa käsittää. Mutta, kuten sanottu, olen rajallinen ja vajaa. Ehkä joku, joka on lähempänä täydellistä ja kaikkiymmärtävyyttä nuo asiat osaa hienosti kuvitella ja oivaltaa. Minun vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun.

"Ajattelen niin että Jumala kait toimii niinkuin hyväksi näkee ja on ilmoittanut itseään niin paljon kuin on hyväksi nähnyt."

Niin kait sitten. :-) Siihen selitykseen on tyydyttävä, joka on omalla järjellä ymmärrettävissä... kenenkään muun järkeä kun ei ole käytettävissä.

"Mutta kyllä minä sanoisin että jos ei elämä, luonto ja maailmankaikkeus huuda Jumalan olemassaoloa ja selitystä sille niin kaiketi vika on katsoja silmässä."

Kaiketi. Eiköhän kyse ole täysin tulkinnasta. Toiselle elämä on elämää ja luonto luontoa, vailla 10.000 sivun selitysteoksia, mitä, missä ja milloin ja erityisesti miksi. Ne, jotka luonnossa näkevät Jumalan sormenjäljen, sen varmasti näkevät ja se selitys tyydyttäköön heidät. On ihmisiä, jotka eivät sitä näe ja he voivat varsin hyvin elää ilman niitä selityksiä. Heitä ei kuitenkaan käy syyttäminen sokeudesta vai käykö? Jos käy, silloin se sokeus saattaa hyvinkin vaivata paljon useampaa ihmistä kuin me ITSE olemme valmiita hyväksymään. Vajaavuudessani tunnustan sokeuteni ja ymmärtämättömyyteni. En täysin kykene ymmärtämään edes elämää, mutta ihmettely ja hämmästely on kyllä auttanut huomattavasti avaamaan silmät elämän luonteen näkemiseen ja ymmärtämiseen. Lieneekö siis edelleen kiinni siitä, mitä me kukin haluamme ympärillämme nähdä? Valitettavasti vain se, mitä me haluamme nähdä ja kuvittelemme sen takia näkevämme ei ole sama asia, kuin mitä todellisuudessa tapahtuu. Zeniläisyyttä tuntevana varmasti tiedät, että tässä kohtaa minä olen jäävi puhumaan mitään... yhtä sokea olen kuin sokea ja kuurot ovat korvani, maailma on vain päässäni.

"tosiasian jota on hyvin paljon kristittyjen toimesta toitotettu, että elämän syntyminen nykytiedon mukaan on maapallolla mahdotonta tai ainakin niin epätodennäköistä, että se on mahdotonta."

Mahdottomia asioita on paljon ja silti niitä tapahtuu joka päivä. Tekeekö asioiden epätodennäköisyys asioista siis mahdottomia. Esimerkiksi loton pääosuman osuminen on erittäin epätodennäköistä, muttei luultavasti mahdotonta. Siinä missä jonkin toisen asian todennäköisyys voi olla vielä huonompi, silti se saattaa tapahtua. Jonkin asian todennäköisyys voi olla vielä sitäkin huonompi, mutta... Keitä me olemme sanomaan, mitä maailmassa voi ja ei voi tapahtua? Jumala on nähdäkseni ihmisen logiikkaan pureva selitys, jokin 3. osapuoli, joka tyydyttää helposti tarpeen kaiken selittämättömän selittämiseksi. Mutta miksi se on silti niin vaikea ihmeisiin uskoville uskoa, että ihmeitä tapahtuu muuallakin kuin valtakunnansaleissa ja kirkoissa? Sitä minä, pieni ja ymmärtämätön, en ymmärrä. Toivottavasti sinä ymmärrät tämän.

Lue lisää

"...jos kulttuurimme on sairas, voisi arvioida, että neurooseista (ja pakkokäytöksestä) kärsii huomattavasti suurempi osuus..."

Erich Fromm on kirjoittanut yhteikuntamme sairaudesta, mutta se on vielä lukematta. Miten yhteikuntamme on sairas...kilpailu on kaiketi yksi sairastuttava piirre ja materialismi. Näitä asioita kun vielä poliittinen päätöksenteko tukee niin ei ole ihme, ettei kaikki pysy kelkassa kyydissä mukana. Herkemmät monesti myös taiteelliset ja syvemmin tuntevat ihmiset eivät sopeudu tämänkaltaiseen kulttuuriin vaan alkavat oireilla.

Katsellessa nykyisiä perheitä ja parisuhteita tulee monenlaista mieleen. Keskeinen arvo on individualismi ja ajatus oman onnen saavuttamisesta on ensimmäisenä. Uhrautuminen ja toisille eläminen ovat vähintäänkin poissa muodista. Ihmiset panostavat ulkoiseen ja ajattelevat panostavansa parisuhteeseen ja perheeseen jos rakentavat talon tai ostavat jotain. Monesti näyttää että taloudellisesti on tehty hyvin suuria päätöksiä tuntematta toista persoonallisella tasolla juuri ollenkaan...

"Tarkoitatko 'hyväksynnällä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla' sitä, että myös jumala hyväksyy meidät?"

Kyllä tarkoitin juuri sitä, että Jumala on sovittanut meidät ja olemme hyväksytyt. Todellinen tasavertaisuus on löydettävissä tämän sovituksen kautta. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla Jumalan edessä ja kelvollisia, kun vain uskovat tähän sovitukseen.

"myös kuu-ukot ja menninkäiset hyväksyvät meidät"

Kuu-ukot ja menninkäiset eivät ole historiallisia henkilöitä joten vertaus hieman ontuu. Edelleen otan esiin Jeeuksen historiallisuuden, joka on vahvalla pohjalla. Jokainen joka lukee Uutta testamennttia voi todeta sen olevan kuvausta tapahtumista jotka on nähty. Usko tulee mukaan kuvaan siinä ovatko ne totta vai valhetta.

"Todellinen ymmärrys ei nähdäkseni tule koskaan kirjoista, vaan elämästä, luonnosta."

Kyllä näin on. Kaikki mikä on itse opittua ja ymmärrettyä sisäistyy paljon luettua paremmin. Elämä on suuri opettajamme, tosin itse opin paljon myös hyvistä kirjoista. Yleensä ne ovat sellaisia joissa kirjoittaja on avoin ja persoonallinen ihminen, laittaen itsensä likoon.

"Itseasiassa 10 käskyä tulee katettua sillä, että 'älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän...Kymmentä käskyä en allekirjoita ja luullakseni ei..."

Niin Jeesus kiteytti lain juuri noin, eli "tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän.."

"vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun. "

?

"varmasti tiedät, että tässä kohtaa minä olen jäävi puhumaan mitään... yhtä sokea olen kuin sokea ja kuurot ovat korvani"

Zeniläisyydessä on nöyryyttä elämän edessä jota arvostan. Mutta jotenkin tuntuu että kädet nostetaan pystyyn liian aikaisin ja ei suostuta ajattelemaan asioita loppuun. Kaikki ei ole niin tuntematonta enää kuin on ollut silloin joskus.

Analyytikko kirjoitti:

"...jos kulttuurimme on sairas, voisi arvioida, että neurooseista (ja pakkokäytöksestä) kärsii huomattavasti suurempi osuus..."

Erich Fromm on kirjoittanut yhteikuntamme sairaudesta, mutta se on vielä lukematta. Miten yhteikuntamme on sairas...kilpailu on kaiketi yksi sairastuttava piirre ja materialismi. Näitä asioita kun vielä poliittinen päätöksenteko tukee niin ei ole ihme, ettei kaikki pysy kelkassa kyydissä mukana. Herkemmät monesti myös taiteelliset ja syvemmin tuntevat ihmiset eivät sopeudu tämänkaltaiseen kulttuuriin vaan alkavat oireilla.

Katsellessa nykyisiä perheitä ja parisuhteita tulee monenlaista mieleen. Keskeinen arvo on individualismi ja ajatus oman onnen saavuttamisesta on ensimmäisenä. Uhrautuminen ja toisille eläminen ovat vähintäänkin poissa muodista. Ihmiset panostavat ulkoiseen ja ajattelevat panostavansa parisuhteeseen ja perheeseen jos rakentavat talon tai ostavat jotain. Monesti näyttää että taloudellisesti on tehty hyvin suuria päätöksiä tuntematta toista persoonallisella tasolla juuri ollenkaan...

"Tarkoitatko 'hyväksynnällä kaikkein korkeimmalla mahdollisella tasolla' sitä, että myös jumala hyväksyy meidät?"

Kyllä tarkoitin juuri sitä, että Jumala on sovittanut meidät ja olemme hyväksytyt. Todellinen tasavertaisuus on löydettävissä tämän sovituksen kautta. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla Jumalan edessä ja kelvollisia, kun vain uskovat tähän sovitukseen.

"myös kuu-ukot ja menninkäiset hyväksyvät meidät"

Kuu-ukot ja menninkäiset eivät ole historiallisia henkilöitä joten vertaus hieman ontuu. Edelleen otan esiin Jeeuksen historiallisuuden, joka on vahvalla pohjalla. Jokainen joka lukee Uutta testamennttia voi todeta sen olevan kuvausta tapahtumista jotka on nähty. Usko tulee mukaan kuvaan siinä ovatko ne totta vai valhetta.

"Todellinen ymmärrys ei nähdäkseni tule koskaan kirjoista, vaan elämästä, luonnosta."

Kyllä näin on. Kaikki mikä on itse opittua ja ymmärrettyä sisäistyy paljon luettua paremmin. Elämä on suuri opettajamme, tosin itse opin paljon myös hyvistä kirjoista. Yleensä ne ovat sellaisia joissa kirjoittaja on avoin ja persoonallinen ihminen, laittaen itsensä likoon.

"Itseasiassa 10 käskyä tulee katettua sillä, että 'älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän...Kymmentä käskyä en allekirjoita ja luullakseni ei..."

Niin Jeesus kiteytti lain juuri noin, eli "tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän.."

"vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun. "

?

"varmasti tiedät, että tässä kohtaa minä olen jäävi puhumaan mitään... yhtä sokea olen kuin sokea ja kuurot ovat korvani"

Zeniläisyydessä on nöyryyttä elämän edessä jota arvostan. Mutta jotenkin tuntuu että kädet nostetaan pystyyn liian aikaisin ja ei suostuta ajattelemaan asioita loppuun. Kaikki ei ole niin tuntematonta enää kuin on ollut silloin joskus.

Lue lisää

"Miten yhteikuntamme on sairas"

Lukuisia tekijöitä... sanoisin, että markkinatalous on yksi, joka aiheuttaa oirehdintaa. Rahan käyttö vaihdannan välineenä on ihan ok, mutta lopulta rahaa ei oikeastaan tarvita. 1900-luvun alussa julkaistussa taloustiedon kirjassa vielä hehkutettiin, että paperinen raha on ihmiskunnan syöpä... Tuo on aika rajusti sanottu, mutta jotenkin se on unohtunut, eikä vastaavia letkauksia ole tullut sen jälkeen, kun kommunistinen Neuvostoliitto romahti. Vaikka Neuvostoliitto taisi olla itse hyvä esimerkki siitä, miten tuo paperinen raha tai raha ylipäättään on syöpä, koska eihän NL:kään aivan rahaton ollut...

Markkinataloudesta johtuvia lieveongelmia on sitten lukuisia: teollinen (järjestäytynyt) rikollisuus, eri raaka-aineiden täysin järjetön ja systemaattinen tuhlaus (ja siinä sivussa tuhotaan luonnonkansoja tai suuria aloja koskematonta metsää, tundraa, merialuetta...)

Nämä ongelmat vilahtelevat helposti parisuhteessa ja on useita, jotka tästä pyörästä haluavat pois. Toiset riistävät itseltään hengen, toisille riittää se, että saavat aivot sellaiseen jamaan, jossa ei pahemmin tarvitse ajatella ja tuntea. Alkoholismi on globaali ongelma, jota ei tunnuta edes hyväksyttävän ongelmaksi. Puhutaan mieluummin siitä, miten kovat aineet aiheuttavat ongelmia, mutta täytyy sanoa, että kyllä alkoholiteollisuus on melko järjestäytynyttä myös ja ei alkoholin haitallisuus sillä katoa, että se on yhteiskunnallisesti laillinen nautintoaine.

Muita ongelmia tuottavat tietysti erilaiset uskomukset, joista edelleen halutaan pitää kiinni ja osa ihmisistä sotkee nuppinsa niiden avulla. Rasismi on suuri ongelma edelleen ja sillä on paljon tekemistä ahdasmielisen, fundamentalistisen uskonnollisuuden kanssa, jossa nojataan rodullisiin eroihin, eikä välttämättä tunnusteta jokaiselle ihmiselle ihmisarvoa kuin nimellisesti (jos sitenkään). Yksi ongelma, josta on näillä palstoilla ollut puhetta ja, jonka laajuutta ei tiedetä on erilaiset uskonnollisen moraalin ja etiikan (koska kaikki on kiinni tulkinnoista) aiheuttamat ongelmat. Jopa omasta lähipiiristäni (ei kuitenkaan perheestäni) löytyy
esimerkkejä fundamentalistikristitystä, joka on tuomittu pedofiliasta. Tiedän, että ongelma koskee myös ei-uskovia, mutta olen joutunut törmäämään siihen, että oikeutus pedofilialle ja insestille löytyy Raamatusta, JOS niin haluaa tulkita.

Individualismi on mielestäni ok, mutta liiallisena se ei ole ok. Ongelmallista on myös se, että meistä jokainen on yksin oman tulkintansa kanssa myös siitä, kokeeko itsensä individualistiksi, egoistiksi tms. Jos egoismia pitää pahana asiana, sitä asiaa ei mielellään itsessään näe ja sitä suuremmalla riskillä on egoistinen kusipää. Kun itse moisen jossain välissä oivalsin lopetin pyrkimisen kaikkeen. Olen sitä, mitä olen ja aika monet ihmiset luulevat olevansa jotain, mitä he eivät ole. Meistä kenelläkään ei kuitenkaan ole ohjekirjaa siitä, miten elämä pitäisi elää ja, miten tulkita kaikkea elämän aikana vastaantulevaa. Sellainen teos voisi olla tarpeen, mutta sekin vaatisi tulkintaa...

"Todellinen tasavertaisuus on löydettävissä tämän sovituksen kautta. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla Jumalan edessä ja kelvollisia, kun vain uskovat tähän sovitukseen."

Ihmiset ovat joka tapauksessa samalla viivalla, he ovat ihmisiä. Itse en näe ihmisten välisissä suhteissa koskaan jumalaa, vain ihmiset. Monet ihmiset, jotka ovat vakuutelleet olevansa jumalan bestiksiä ja aitoja, oikeita uskovia saattavat aika helpolla unohtaa tämän naturalistisen tulkinnan. Se, että olemme Jumalan silmissä samalla viivalla, kun ei ainakaan itseäni auta pätkääkään ymmärtämään ihmisiä. Ihmisten ymmärtämiseen tarvitaan yleensä jotain muutakuin kolmatta osapuolta edes hyväksymässä sen, että meidän tulkintamme on oikea. Ja aika usein tässäkin asiassa, kun haluamme olla jonkun ihmisen suhteen oikeassa, olemme pikemmin väärässä kuin oikeassa.

Tasavertaisuus tulee siis mielestäni siistä, että hyväksyy ihmisenä toisen ihmisen lajitoverikseen tai lähimmäisekseen. Mitään jumalallista tässä oivalluksessa ja hyväksynnässä ei ole. Ainakaan omalla kohdallani ei ole ollut, eikä tule olemaan. Humanismin nimeen en huuda, mutta olen valitettavasti myös humanisti ja sanoisin, että ihminen ihmiselle on yksi humanistinen ajatus, joka jälleen kertaalleen voidaan kiteyttää niin Jeesuksen kuin Gautaman tms. opeilla. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi on hyvä opetus, vaikka se jättää aika paljon mietittävää sekin. Mitä, jos vihaa itseään? Käskemällä asiat eivät muutu miksikään ja pitäisin yhtä kovana käskynä antiikin Kreikan viisautta: "tunne itsesi." Siinä lienee ainoa oikea keino päästä samalle viivalle toisen ihmisen kanssa ja todella oppia rakastamaan toista ihmistä kuin itseään.

"Kuu-ukot ja menninkäiset eivät ole historiallisia henkilöitä joten vertaus hieman ontuu."

Ontuu ja ontuu. Puhuinkin siitä, mitä vertauksesi minulle merkitsee. Kyllä minäkin voin Jeesuksen historiallisuuden tunnustaa ja tunnustan, mutta eri asia on, tunnustanko Jeesuksen tehneen kaiken sen, mistä Raamatussa puhutaan ja niinkuin Raamatussa kerrotaan. Joka tapauksessa kirjoittajana olen joutunut paljon tekemisiin Sanan ja Sanan mahdin kanssa. Itse olen lueskellut viime öinä kauhuromaania ja todella näen ja pelkään. Siinä on mahtia, vaikka romaanin luokittelen roskaksi. Aiemmin, kun vielä Sana oli nuori ja ihmisillä ei ollut tuhansia tulkintoja, sanat ovat voineet olla tuhat kertaa vaikuttavampia. Mitä tuollainen 'vaikutus' saattaisi saada aikaan, vaikka kyseessä olisi pelkkä satu? Ja voidaan ottaa esimerkkejä mistä tahansa, zarathustralaisuudesta (Gilgamesh), antiikin Kreikasta (Odysseys tai kuningas Oidipus), hindulaisuudesta (Gitat, Vedat yms). Miksi niin moni uskoi ja uskoo edelleen näiden tekstien todenperäisyyteen, vaikka ne eivät edes väitä olevansa totuus ja Jumalan ilmoitusta, toisinkuin Raamattu? Samoin historiallista taustaa löytyy Gitoista, antiikin Kreikan tarinoista kuin varmasti myös Gilgameshista. Miksi niiden historiallinen arvo kielletään, mutta hyväksytään jonkin toisen kirjan? Onko selitys Raamatussa vai voidaanko sitä alkaa etsimään psykologiasta, siitä mitä me ihmisten tarpeista, haluista tiedämme vai voisiko syy olla jossain muualla, kuten Saatanassa ja Jumalassa?

"Jokainen joka lukee Uutta testamennttia voi todeta sen olevan kuvausta tapahtumista jotka on nähty. Usko tulee mukaan kuvaan siinä ovatko ne totta vai valhetta."

Olisiko mahdollista, että Gitat edustavat kertomaperinnettä ja ne ovat vain laajahko, mystinen ja sekava romaanikokoelma? Niistä löytyy myös laajalti kuvausta tapahtumista ja niissäkin usko tulee kuvaan vasta siinä, että uskooko niiden asioiden oikeasti tapahtuneen vai ei?

"Elämä on suuri opettajamme, tosin itse opin paljon myös hyvistä kirjoista."

Elämä on minun ainoa opettajani, suuri sellainen. Elämä on opettanut minulle myös sen, että on asioita, joita en yksinkertaisesti ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisin. En voi tietää kaikkea ja olen varsin mielissäni siitä, ettei minun tarvitsekaan. Kirjat ja elokuvat ovat 'heijastuksia' todellisuudesta, mutta ne eivät ole koskaan itse elämä. Niistä voi oppia, mutta elämään oppii vain elämällä.

"Niin Jeesus kiteytti lain juuri noin, eli "tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän..""

Tämä neuvo onkin globaali ja universaali. Näistä universaaleista laeista, luonnonlaeista olen jo aikaisemmin maininnut ja itseasiassa Jeesuksen sanomana tuo taitaa olla niitä myöhäisimpiä. Sama kehoitus löytyy hindulaisuudesta ja muista uskonnoista, vanhemmista uskonnoista hieman eri muodossa. Se ei kuitenkaan millään tavalla vähennä tuon arvoa, haluan vain pointata, että tuo sääntö/kehoitus/neuvo on universaali. Monet haluavat varmasti selittää ja nostaa esille nimen, joka näin on sanonut (esim. Jeesus), mutta moni muu nimi jää unhoon, ikäänkuin ne ihmiset eivät olisi millään muotoa oikeassa sanoessaan näin. Kiivas luonto ei anna periksi sitä, että asiat saattavat historiassa toistua ja joku muukin on saattanut oivaltaa saman kuin itse tai oma idoli. Mikä ei suoranaisesti ainakaan puhu lähimmäisten tai omien juurten ymmärtämisen puolesta. Jälleen tullaan kysymykseen tasa-arvosta siitä, että me olemme kaikki ihmisiä. Niin oli Jeesus, niin oli Siddharta Gautama ja niin oli Muhammed ja niin oli Laotse...

""vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun. "

?"

Niin, mieluummin luen teosta, jota 'ymmärrän'... vaikkapa Nalle Puhia.

"Mutta jotenkin tuntuu että kädet nostetaan pystyyn liian aikaisin ja ei suostuta ajattelemaan asioita loppuun."

Vaikutanko minä ihmiseltä, joka on nostanut kädet pystyyn? Näytänkö minä siltä kuin en suostuisi ajattelemaan asioita loppuun asti? Jos kyse on vain siitä, ettei suostuta näkemään Jumalaa maailman suunnittelijana, niin ei kyse ole luovuttamisesta tai ajattelemattomuudesta, vaan saattaa olla ymmärtämättömyydestä. Jos syytät vaikkapa minua ymmärtämättömyydestä (kuten itse olen jo usein itseäni ymmärtämättömäksi kutsunut), luulen ymmärryksen puuttuvan myös jostain muualta. Zeniläisyys ei ole luovuttamisen filosofia, vaan: "jos uskot löytäneesi totuuden, luovu siitä ja jatka etsimistä... koska totuus ei ole koskaan selitettävissä ja uskosi on vakuuttelemista itsellesi, että olet löytänyt totuuden. Totuus ei ole koskaan kuvailtavissa, eikä muodostettavissa sanoiksi, siksi usko totuuteen on valhetta."

Tommi kirjoitti:

"Miten yhteikuntamme on sairas"

Lukuisia tekijöitä... sanoisin, että markkinatalous on yksi, joka aiheuttaa oirehdintaa. Rahan käyttö vaihdannan välineenä on ihan ok, mutta lopulta rahaa ei oikeastaan tarvita. 1900-luvun alussa julkaistussa taloustiedon kirjassa vielä hehkutettiin, että paperinen raha on ihmiskunnan syöpä... Tuo on aika rajusti sanottu, mutta jotenkin se on unohtunut, eikä vastaavia letkauksia ole tullut sen jälkeen, kun kommunistinen Neuvostoliitto romahti. Vaikka Neuvostoliitto taisi olla itse hyvä esimerkki siitä, miten tuo paperinen raha tai raha ylipäättään on syöpä, koska eihän NL:kään aivan rahaton ollut...

Markkinataloudesta johtuvia lieveongelmia on sitten lukuisia: teollinen (järjestäytynyt) rikollisuus, eri raaka-aineiden täysin järjetön ja systemaattinen tuhlaus (ja siinä sivussa tuhotaan luonnonkansoja tai suuria aloja koskematonta metsää, tundraa, merialuetta...)

Nämä ongelmat vilahtelevat helposti parisuhteessa ja on useita, jotka tästä pyörästä haluavat pois. Toiset riistävät itseltään hengen, toisille riittää se, että saavat aivot sellaiseen jamaan, jossa ei pahemmin tarvitse ajatella ja tuntea. Alkoholismi on globaali ongelma, jota ei tunnuta edes hyväksyttävän ongelmaksi. Puhutaan mieluummin siitä, miten kovat aineet aiheuttavat ongelmia, mutta täytyy sanoa, että kyllä alkoholiteollisuus on melko järjestäytynyttä myös ja ei alkoholin haitallisuus sillä katoa, että se on yhteiskunnallisesti laillinen nautintoaine.

Muita ongelmia tuottavat tietysti erilaiset uskomukset, joista edelleen halutaan pitää kiinni ja osa ihmisistä sotkee nuppinsa niiden avulla. Rasismi on suuri ongelma edelleen ja sillä on paljon tekemistä ahdasmielisen, fundamentalistisen uskonnollisuuden kanssa, jossa nojataan rodullisiin eroihin, eikä välttämättä tunnusteta jokaiselle ihmiselle ihmisarvoa kuin nimellisesti (jos sitenkään). Yksi ongelma, josta on näillä palstoilla ollut puhetta ja, jonka laajuutta ei tiedetä on erilaiset uskonnollisen moraalin ja etiikan (koska kaikki on kiinni tulkinnoista) aiheuttamat ongelmat. Jopa omasta lähipiiristäni (ei kuitenkaan perheestäni) löytyy
esimerkkejä fundamentalistikristitystä, joka on tuomittu pedofiliasta. Tiedän, että ongelma koskee myös ei-uskovia, mutta olen joutunut törmäämään siihen, että oikeutus pedofilialle ja insestille löytyy Raamatusta, JOS niin haluaa tulkita.

Individualismi on mielestäni ok, mutta liiallisena se ei ole ok. Ongelmallista on myös se, että meistä jokainen on yksin oman tulkintansa kanssa myös siitä, kokeeko itsensä individualistiksi, egoistiksi tms. Jos egoismia pitää pahana asiana, sitä asiaa ei mielellään itsessään näe ja sitä suuremmalla riskillä on egoistinen kusipää. Kun itse moisen jossain välissä oivalsin lopetin pyrkimisen kaikkeen. Olen sitä, mitä olen ja aika monet ihmiset luulevat olevansa jotain, mitä he eivät ole. Meistä kenelläkään ei kuitenkaan ole ohjekirjaa siitä, miten elämä pitäisi elää ja, miten tulkita kaikkea elämän aikana vastaantulevaa. Sellainen teos voisi olla tarpeen, mutta sekin vaatisi tulkintaa...

"Todellinen tasavertaisuus on löydettävissä tämän sovituksen kautta. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla Jumalan edessä ja kelvollisia, kun vain uskovat tähän sovitukseen."

Ihmiset ovat joka tapauksessa samalla viivalla, he ovat ihmisiä. Itse en näe ihmisten välisissä suhteissa koskaan jumalaa, vain ihmiset. Monet ihmiset, jotka ovat vakuutelleet olevansa jumalan bestiksiä ja aitoja, oikeita uskovia saattavat aika helpolla unohtaa tämän naturalistisen tulkinnan. Se, että olemme Jumalan silmissä samalla viivalla, kun ei ainakaan itseäni auta pätkääkään ymmärtämään ihmisiä. Ihmisten ymmärtämiseen tarvitaan yleensä jotain muutakuin kolmatta osapuolta edes hyväksymässä sen, että meidän tulkintamme on oikea. Ja aika usein tässäkin asiassa, kun haluamme olla jonkun ihmisen suhteen oikeassa, olemme pikemmin väärässä kuin oikeassa.

Tasavertaisuus tulee siis mielestäni siistä, että hyväksyy ihmisenä toisen ihmisen lajitoverikseen tai lähimmäisekseen. Mitään jumalallista tässä oivalluksessa ja hyväksynnässä ei ole. Ainakaan omalla kohdallani ei ole ollut, eikä tule olemaan. Humanismin nimeen en huuda, mutta olen valitettavasti myös humanisti ja sanoisin, että ihminen ihmiselle on yksi humanistinen ajatus, joka jälleen kertaalleen voidaan kiteyttää niin Jeesuksen kuin Gautaman tms. opeilla. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi on hyvä opetus, vaikka se jättää aika paljon mietittävää sekin. Mitä, jos vihaa itseään? Käskemällä asiat eivät muutu miksikään ja pitäisin yhtä kovana käskynä antiikin Kreikan viisautta: "tunne itsesi." Siinä lienee ainoa oikea keino päästä samalle viivalle toisen ihmisen kanssa ja todella oppia rakastamaan toista ihmistä kuin itseään.

"Kuu-ukot ja menninkäiset eivät ole historiallisia henkilöitä joten vertaus hieman ontuu."

Ontuu ja ontuu. Puhuinkin siitä, mitä vertauksesi minulle merkitsee. Kyllä minäkin voin Jeesuksen historiallisuuden tunnustaa ja tunnustan, mutta eri asia on, tunnustanko Jeesuksen tehneen kaiken sen, mistä Raamatussa puhutaan ja niinkuin Raamatussa kerrotaan. Joka tapauksessa kirjoittajana olen joutunut paljon tekemisiin Sanan ja Sanan mahdin kanssa. Itse olen lueskellut viime öinä kauhuromaania ja todella näen ja pelkään. Siinä on mahtia, vaikka romaanin luokittelen roskaksi. Aiemmin, kun vielä Sana oli nuori ja ihmisillä ei ollut tuhansia tulkintoja, sanat ovat voineet olla tuhat kertaa vaikuttavampia. Mitä tuollainen 'vaikutus' saattaisi saada aikaan, vaikka kyseessä olisi pelkkä satu? Ja voidaan ottaa esimerkkejä mistä tahansa, zarathustralaisuudesta (Gilgamesh), antiikin Kreikasta (Odysseys tai kuningas Oidipus), hindulaisuudesta (Gitat, Vedat yms). Miksi niin moni uskoi ja uskoo edelleen näiden tekstien todenperäisyyteen, vaikka ne eivät edes väitä olevansa totuus ja Jumalan ilmoitusta, toisinkuin Raamattu? Samoin historiallista taustaa löytyy Gitoista, antiikin Kreikan tarinoista kuin varmasti myös Gilgameshista. Miksi niiden historiallinen arvo kielletään, mutta hyväksytään jonkin toisen kirjan? Onko selitys Raamatussa vai voidaanko sitä alkaa etsimään psykologiasta, siitä mitä me ihmisten tarpeista, haluista tiedämme vai voisiko syy olla jossain muualla, kuten Saatanassa ja Jumalassa?

"Jokainen joka lukee Uutta testamennttia voi todeta sen olevan kuvausta tapahtumista jotka on nähty. Usko tulee mukaan kuvaan siinä ovatko ne totta vai valhetta."

Olisiko mahdollista, että Gitat edustavat kertomaperinnettä ja ne ovat vain laajahko, mystinen ja sekava romaanikokoelma? Niistä löytyy myös laajalti kuvausta tapahtumista ja niissäkin usko tulee kuvaan vasta siinä, että uskooko niiden asioiden oikeasti tapahtuneen vai ei?

"Elämä on suuri opettajamme, tosin itse opin paljon myös hyvistä kirjoista."

Elämä on minun ainoa opettajani, suuri sellainen. Elämä on opettanut minulle myös sen, että on asioita, joita en yksinkertaisesti ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisin. En voi tietää kaikkea ja olen varsin mielissäni siitä, ettei minun tarvitsekaan. Kirjat ja elokuvat ovat 'heijastuksia' todellisuudesta, mutta ne eivät ole koskaan itse elämä. Niistä voi oppia, mutta elämään oppii vain elämällä.

"Niin Jeesus kiteytti lain juuri noin, eli "tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän..""

Tämä neuvo onkin globaali ja universaali. Näistä universaaleista laeista, luonnonlaeista olen jo aikaisemmin maininnut ja itseasiassa Jeesuksen sanomana tuo taitaa olla niitä myöhäisimpiä. Sama kehoitus löytyy hindulaisuudesta ja muista uskonnoista, vanhemmista uskonnoista hieman eri muodossa. Se ei kuitenkaan millään tavalla vähennä tuon arvoa, haluan vain pointata, että tuo sääntö/kehoitus/neuvo on universaali. Monet haluavat varmasti selittää ja nostaa esille nimen, joka näin on sanonut (esim. Jeesus), mutta moni muu nimi jää unhoon, ikäänkuin ne ihmiset eivät olisi millään muotoa oikeassa sanoessaan näin. Kiivas luonto ei anna periksi sitä, että asiat saattavat historiassa toistua ja joku muukin on saattanut oivaltaa saman kuin itse tai oma idoli. Mikä ei suoranaisesti ainakaan puhu lähimmäisten tai omien juurten ymmärtämisen puolesta. Jälleen tullaan kysymykseen tasa-arvosta siitä, että me olemme kaikki ihmisiä. Niin oli Jeesus, niin oli Siddharta Gautama ja niin oli Muhammed ja niin oli Laotse...

""vajaavuudessani on lopulta yksi syy, miksi mieluummin käännyt Nalle Puhin puoleen kuin Raamatun. "

?"

Niin, mieluummin luen teosta, jota 'ymmärrän'... vaikkapa Nalle Puhia.

"Mutta jotenkin tuntuu että kädet nostetaan pystyyn liian aikaisin ja ei suostuta ajattelemaan asioita loppuun."

Vaikutanko minä ihmiseltä, joka on nostanut kädet pystyyn? Näytänkö minä siltä kuin en suostuisi ajattelemaan asioita loppuun asti? Jos kyse on vain siitä, ettei suostuta näkemään Jumalaa maailman suunnittelijana, niin ei kyse ole luovuttamisesta tai ajattelemattomuudesta, vaan saattaa olla ymmärtämättömyydestä. Jos syytät vaikkapa minua ymmärtämättömyydestä (kuten itse olen jo usein itseäni ymmärtämättömäksi kutsunut), luulen ymmärryksen puuttuvan myös jostain muualta. Zeniläisyys ei ole luovuttamisen filosofia, vaan: "jos uskot löytäneesi totuuden, luovu siitä ja jatka etsimistä... koska totuus ei ole koskaan selitettävissä ja uskosi on vakuuttelemista itsellesi, että olet löytänyt totuuden. Totuus ei ole koskaan kuvailtavissa, eikä muodostettavissa sanoiksi, siksi usko totuuteen on valhetta."

Lue lisää

"eri raaka-aineiden täysin järjetön ja systemaattinen tuhlaus (ja siinä sivussa tuhotaan luonnonkansoja tai suuria aloja koskematonta metsää, tundraa, merialuetta...)"

Muistelen että lapsena keräsimme kavereiden kanssa roskia lähimetsistä ja veimme roskapussit taloyhtiön jätepisteeseen, olimme iloisia kun tuli tehtyä hyvä työ... No se olikin sitten ainut luontoa säästävä teko aikoihin.
Ajatus Kiinan nostamisesta samalle tasolle kuluttamisessa kuin länsimaat puistattaa. En tiedä miten maapallo kestää enää senkaltaista.

" Alkoholismi on globaali ongelma, jota ei tunnuta edes hyväksyttävän ongelmaksi. Puhutaan mieluummin siitä, miten kovat aineet aiheuttavat ongelmia..."

Kyllä se on mitä räikeintä hurskastelua puhua huumeista varoittelevaan ja moralisoivaan sävyyn ja samaan aikaan käyttää alkoholia itse.
Huumausaine nro.1 on alkoholi ja ei ole nähdäkseni mitään eroa niiden aiheuttamilla ongelmilla. Molemmat aiheuttavat riippuvuutta ja vievät ihmisen pois kohtaamasta todellisuutta. se on vain laillistettu huume. Suomessa on kaiketi sadoissatuhansissa ne keiden elämään alkoholi tuo negatiivista vaikutusta.
Talousrikokset ovat ainoita joita ei tehdä humalassa. Kaikkea muuta tehdään sitten pää sekoitettuna ja se on aina lieventävä asianhaara. No näin kaiketi tulee ollakkin, mutta auttaako se rikoksen uhria ja lieventääkö se kipua hänen kannaltaan..sitä en tiedä.

" Rasismi on suuri ongelma edelleen ja sillä on paljon tekemistä ahdasmielisen, fundamentalistisen uskonnollisuuden kanssa"

Kyllä rasismi on edelleen hengissä ja sitä on myös ns. paremmissa yhteiskuntaluokissa joissa asia osataan perustella hienommin sanankääntein kuin nakkikioskin jonossa. Näkisin itse asian niinkin, kuten esim Linkola, että on parempi asua siellä missä on syntynytkin ja että suuret muuttoliikkeet aiheuttavat monenlaisia ongelmia.

Mitä tulee uskonnollisuuteen ja rasismiin on se totta monissa tapauksissa. Olen aina ihmetellen katsellut amerikkalaista varsinkin etelävaltioissa rehottavaa kristillisyyden ja rasismin sekametelisoppaa. Juuri nyt elämme aikaa joka, niin pelkään, tullaan historiassa muistamaan samaan tapaan kuin 20-30 luvun saksan tilanne. Todellinen uhka maailmanrauhalle on juuri nyt AMERIKKALAINEN kansallismielisyys ei niinkään islamilaiset ääriliikkeet, jotka ongelmallisia ovat nekin. Amerikka vastaisuus tulee tämmöiselle menolla kasvamaan ja lopulta eurooppakin ottaa pesäeron.

"että oikeutus pedofilialle ja insestille löytyy Raamatusta, JOS niin haluaa tulkita."

Tätä asiaa mietin. En saa mieleeni yhtään Raamatun paikkaa jolla edes asiayhteydestä irroitettuna voisi olla mitään tuohon viittaavaa merkitystä. Pedofilialle ei saa minkäälaista tukea Raamatusta vaikka haluaisi sitä kuinka väännellä.

Mitä tulee skandaaleihin näissä asioissa, niin ajattelen asiaa myös niin, että kirkkoihin ja ehkä erityisesti vahvaan katoliseen kirkkoon ajautuu identiteetiltää ja seksuaalisuudeltaan rikkinäisiä ihmisiä. Ehkä he yrittävät ratkaista, liittymällä johonkin, omia seksuaalisia neuroosejaan/ogelmiaan?

"jos uskot löytäneesi totuuden, luovu siitä ja jatka etsimistä..."

Et vaikuta sellaiselta joka ei mieti loppuun asti

Mitä tarkoittaa totuudesta luopuminen ja miten sen käytännössä toteutat?

Analyytikko kirjoitti:

"eri raaka-aineiden täysin järjetön ja systemaattinen tuhlaus (ja siinä sivussa tuhotaan luonnonkansoja tai suuria aloja koskematonta metsää, tundraa, merialuetta...)"

Muistelen että lapsena keräsimme kavereiden kanssa roskia lähimetsistä ja veimme roskapussit taloyhtiön jätepisteeseen, olimme iloisia kun tuli tehtyä hyvä työ... No se olikin sitten ainut luontoa säästävä teko aikoihin.
Ajatus Kiinan nostamisesta samalle tasolle kuluttamisessa kuin länsimaat puistattaa. En tiedä miten maapallo kestää enää senkaltaista.

" Alkoholismi on globaali ongelma, jota ei tunnuta edes hyväksyttävän ongelmaksi. Puhutaan mieluummin siitä, miten kovat aineet aiheuttavat ongelmia..."

Kyllä se on mitä räikeintä hurskastelua puhua huumeista varoittelevaan ja moralisoivaan sävyyn ja samaan aikaan käyttää alkoholia itse.
Huumausaine nro.1 on alkoholi ja ei ole nähdäkseni mitään eroa niiden aiheuttamilla ongelmilla. Molemmat aiheuttavat riippuvuutta ja vievät ihmisen pois kohtaamasta todellisuutta. se on vain laillistettu huume. Suomessa on kaiketi sadoissatuhansissa ne keiden elämään alkoholi tuo negatiivista vaikutusta.
Talousrikokset ovat ainoita joita ei tehdä humalassa. Kaikkea muuta tehdään sitten pää sekoitettuna ja se on aina lieventävä asianhaara. No näin kaiketi tulee ollakkin, mutta auttaako se rikoksen uhria ja lieventääkö se kipua hänen kannaltaan..sitä en tiedä.

" Rasismi on suuri ongelma edelleen ja sillä on paljon tekemistä ahdasmielisen, fundamentalistisen uskonnollisuuden kanssa"

Kyllä rasismi on edelleen hengissä ja sitä on myös ns. paremmissa yhteiskuntaluokissa joissa asia osataan perustella hienommin sanankääntein kuin nakkikioskin jonossa. Näkisin itse asian niinkin, kuten esim Linkola, että on parempi asua siellä missä on syntynytkin ja että suuret muuttoliikkeet aiheuttavat monenlaisia ongelmia.

Mitä tulee uskonnollisuuteen ja rasismiin on se totta monissa tapauksissa. Olen aina ihmetellen katsellut amerikkalaista varsinkin etelävaltioissa rehottavaa kristillisyyden ja rasismin sekametelisoppaa. Juuri nyt elämme aikaa joka, niin pelkään, tullaan historiassa muistamaan samaan tapaan kuin 20-30 luvun saksan tilanne. Todellinen uhka maailmanrauhalle on juuri nyt AMERIKKALAINEN kansallismielisyys ei niinkään islamilaiset ääriliikkeet, jotka ongelmallisia ovat nekin. Amerikka vastaisuus tulee tämmöiselle menolla kasvamaan ja lopulta eurooppakin ottaa pesäeron.

"että oikeutus pedofilialle ja insestille löytyy Raamatusta, JOS niin haluaa tulkita."

Tätä asiaa mietin. En saa mieleeni yhtään Raamatun paikkaa jolla edes asiayhteydestä irroitettuna voisi olla mitään tuohon viittaavaa merkitystä. Pedofilialle ei saa minkäälaista tukea Raamatusta vaikka haluaisi sitä kuinka väännellä.

Mitä tulee skandaaleihin näissä asioissa, niin ajattelen asiaa myös niin, että kirkkoihin ja ehkä erityisesti vahvaan katoliseen kirkkoon ajautuu identiteetiltää ja seksuaalisuudeltaan rikkinäisiä ihmisiä. Ehkä he yrittävät ratkaista, liittymällä johonkin, omia seksuaalisia neuroosejaan/ogelmiaan?

"jos uskot löytäneesi totuuden, luovu siitä ja jatka etsimistä..."

Et vaikuta sellaiselta joka ei mieti loppuun asti

Mitä tarkoittaa totuudesta luopuminen ja miten sen käytännössä toteutat?

Lue lisää

"Ajatus Kiinan nostamisesta samalle tasolle kuluttamisessa kuin länsimaat puistattaa. En tiedä miten maapallo kestää enää senkaltaista."

Olen hieman ymmälläni, kun käsittääkseni Kiina on edelleen sosialistinen valtio. Miksi se yrittää nostaa itsensä väkisin myös talousmahdiksi, vaikka onhan se selvää, kun siellä on selvästi eniten ihmisiä ja sen alueelta löytyy paljon erikoisosaamista. Mutta jollain tavalla tuntuu, että vanhat perinteet ovat unohtuneet tai elävät enää jossain taka-alalla. Mielikuvani esimerkiksi taolaisuudesta on, että siihen uskovat tätä nykyä lähinnä Kiinan maaseudulla asuvat ihmiset. Kaupungissa taolaisuudella myös pärjää, mutta en osaa yhdistää esimerkiksi menestyksen tavoittelua tai kilpailua mitenkään taolaiseen ideologiaan...
Kiinassa siis ollaan menossa länsimaalaiseen markkinatalouteen aina vain vahvemmin. Kulutusta siellä on varmasti, samoin tuotantoa, mutta itse näen kyllä ongelman siinä, että jos Kiinassa ei edelleenkään pystytä millään syntyvyydensäätelyä mitenkään järkevästi hoitamaan, niin liikakansoitusta tulee olemaan aina vain lisää ja Kiinassa homma karkaa käsistä. Toisaalta, sen mitä ymmärrän taloustieteistä ja suhtanteiden vaihteluista, Kiinan talousmahtius voidaan ennustaa, samoin tuon mahdin romahtaminen melko lyhyessä ajassa. Ongelmia tulee kyllä ympäri maailmaa siitä, miksi ylipäätään pitää olla yhtään mikään mahti ja minkäänlaista kilpailua hyödykkeistä.

Itseäni taitaa siis puistattaa asiassa se, että myös Kiina on kääntänyt takkinsa ja tullut osaksi sitä, mitä ehkä eniten maailmassa kavahdan. Toivottavasti Kiinassa on viisaampia talousihmisiä ja he eivät mene ahneuksissaan aivan yhtä räikeisiin tekoihin kuin länsimaalaiset ovat menneet...

"Suomessa on kaiketi sadoissatuhansissa ne keiden elämään alkoholi tuo negatiivista vaikutusta."

Muistaakseni jokunen vuosi takaisin julkaistiin tilasto, jonka mukaan Suomessa on vakavasti alkoholiongelmaisia (eli alkoholisteja) reilu 200.000. Lievempi ongelma on sitten reilulla 500.000 ihmisellä. Samaan aikaan Suomessa on absolutisteja 500.000. Kun kaavaa hieman miettii, niin käyttäjiä 90% Suomen kansasta. Ja alkoholistiperheen lapsena voin sanoa, ettei suinkaan vain alkoholistilla itsellään ole alkoholinkäyttönsä vuoksi ongelmia, vaan kyllä se ongelma on koko perheen. Tuota lopullista ongelmaisuus% on siis todella vaikea arvioida, koska on ihmisiä, jotka eivät tee siitä ongelmaa. Mutta kyllä tässä liikutaan helposti jossain 50-100%:ssa ja jälkimmäinen kuvastaisi kyllä melko hyvin kansakunnan tilaa.

"Talousrikokset ovat ainoita joita ei tehdä humalassa."

Kyllä sekin onnistuu... vrt. isäni.

"Kaikkea muuta tehdään sitten pää sekoitettuna ja se on aina lieventävä asianhaara."

Mielestäni alkoholinkäyttö on oma valinta, eikä se voi missään nimessä olla lieventävä asianhaara. Tosin esimerkiksi henkirikoksissa tuota humalatilaa ei miksikään lieventäväksi tekijäksi edes katsota. Vaikka voi olla, että asiaa aletaan harkita sitten toisesta päästä, eli ensin mies/nainen hoitoon ja tarkastetaan, mikä on ihmisen psyykkinen tila.

"No näin kaiketi tulee ollakkin, mutta auttaako se rikoksen uhria ja lieventääkö se kipua hänen kannaltaan..sitä en tiedä."

Joskus tein raa'an arvion, että 95% Suomen kansalaisista tarvitsisi ammattiapua. Luullakseni rikoksen uhrit tarvitsevat sitä myös. Olkoon rikos mikä tahansa, kyllä se melkein jonkinlaisen jäljen jättää ja näissä tapauksissa on myös, ihme kyllä, kysymys tulkinnasta. Jokainen ihminen tulkitsee hänelle tehdyn asian eri tavalla ja sitä myötä kokee ja tuntee sen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ei siis esimerkiksi voida sanoa, että kaikki alkoholistien lapset kärsisivät mielettömästi vanhempiensa alkoholismista, mutta sitten on niitä, jotka kärsivät siitä suunnattomasti. Niin tai näin kummassakin tapauksessa lapsi olisi avuntarpeessa.

"Näkisin itse asian niinkin, kuten esim Linkola, että on parempi asua siellä missä on syntynytkin ja että suuret muuttoliikkeet aiheuttavat monenlaisia ongelmia."

Kyllä tuossa samassa paikassa asumisessa on puolensa. Mitä pidempään suku esimerkiksi asuu samoilla sijoilla, niin ihmiset tietävät juurensa. He tietävät oman paikkansa maailmassa. Tänä päivänä tosin se taitaa alkaa olla todella harvinaista ja joissain tapauksissa mahdotonta. Ihmisten pitää olla kansainvälisiä, menestyviä ja mukana kilpailussa (olkoon se sitten mikä tahansa kilpailu). Mutta en pitäisi kilpailuakaan ainoastaan huonona asiana. Kyllä ihmiset näkevät sitä kautta monenlaisia ihmisiä ja tulevat tutustuneeksi erilaisiin ajattelutapoihin, he tottuvat siihen, että ihmiset ovat ihmisiä, riippumatta kasvojen väristä, uskosta, poliittisesta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. On totta, että massaliikkeet ovat melkein järjestelmällisesti ongelmallisia, mutta nykyään ihmisiä on niin paljon, että vaikkei varsinaista massaliikehdintää olisi, niin se helposti alkaa vaikuttaa siltä, jos vain ihmiset haluavat samoja asioita (esim. muuttaa pohjoisesta Helsinkiin).

Toinen ehkä rasismia kitkevä asia olisi se, että näistä asioista puhuttaisiin selvemmin ja suoremmin kouluissa. Kristillinen opetus ei välttämättä ole ainoa ja oikea tapa kasvattaa tietoisuutta ja Raamatun siteeraaminen saa helposti aikaan vastareaktion. Ja, miten ketään hindua välttämättä kiinnostaa, mitä Jeesus teki ja oli, kun hänellä on oma uskonsa. Pitäisi siis puhua kieltä, jota kaikki ymmärtävät - ihmiseltä ihmiselle. Vaikka humanistista ajattelutapaa aikalailla parjataan niin sen lähtökohtahan on Jeesuksen opetuksissa ja hindulaisuudessa. Itse en humanistista ajattelutapaa torju ja mielestäni se olisi lähinnä ensimmäinen lähestymistapa, jos pitäisi valistaa ihmisiä. Toinen, luonnollinen seuraaja olisi universalistinen, jonka yhteydeen voitaisiin kertoa kaikkialla maailmassa tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista. Se kasvattaisi ihmisten tietoisuutta ja ehkä saisi nuoret ihmiset myös ajattelemaan asiaa omalle kohdalleen. Mitä vähemmän meillä on käsitystä kokonaiskuvasta, sitä suurempi riski on jäädä itse henkisesti pieneen piiriin ja luulla enemmän kuin tietää. Tietämättömyys on hyvä kasvualusta rasismille ja siksi, vaikka en korota tietoyhteiskuntaa, enkä tieteitä yms. mihinkään korokkeella, niin tietty tietotaso inhimillisistä ongelmista pitäisi voida taata koulussa.

"Olen aina ihmetellen katsellut amerikkalaista varsinkin etelävaltioissa rehottavaa kristillisyyden ja rasismin sekametelisoppaa."

USA on ihan oma maailmansa. Katsoisin syyn olevan siinä, että sehän on myös kulttuurisesti sekametelisoppa, jota selvästi pyritään yhdenmukaistamaan. "This is one nation under God - George Bush snr." Mitenhän se käytännössä onnistuu... ja mistähän jumalasta on puhe? Koska Bushit tiedetään oikeistolaisiksi, ei voi kyse olla kuin kristittyjen jumalasta. Vaikken kristitty olekaan sanoisin tuon kommentin olevan juuri em tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Kysymys kuuluu hienosti, että mihin koulutuksessa ja elämässä pyrimme? Mikä on koulutuksen ja elämän tarkoitus? Ehkä tuolta osastolta voisi löytyä monen monta ongelmakohtaa, joista voidaan saada syitä myös siihen, miksi tiedämme paljon, ymmärtämättä mitään.

"Amerikka vastaisuus tulee tämmöiselle menolla kasvamaan ja lopulta eurooppakin ottaa pesäeron."

Sanoisin, että ongelma on USA:n toimintamenetelmissä, se on aina ollut. Kansakunta, joka on ottanut roolin maailman poliisina ja samalla todennäköisesti kristillisimpänä valtiona maailmassa, ei voi muutakuin kerjätä verta nenästään. Varsinkin näillä toimilla. Bill Clinton äkkiseltään tulee mieleen johtajana, joka osoitti olevansa ihminen, eikä puolijumala, kuten useat kollegansa. Ronald Reaganista en paljoa muista, mutta hän teki myös useita hyviä asioita. Clintonista uskaltaisin mennä sanomaan, ettei hän ole kiivaasti uskonnollinen, vaikka saattaa ristiä kätensä. Tähän uskonnollisuuteen ja sen aiheuttamaan ongelmaan USA:ssa on vastaus. Muutama vuosi sitten tehtiin gallup, jossa kysyttiin USA:n kansalaisilta millaisen presidentin he haluaisivat johtoon. Lähes 99% vastausenemmistö oli, että presidentin on oltava kristitty. Selvästi heikommalla olivat muut uskonnot, jopa islam ja mustaihoinen oli hienosti sijoittuneena. Sitten pitkän matkan päässä näistä kannatusluvuista tuli homoseksuaalinen johtaja. Enkä usko, että homoseksuaalejakaan mitenkään julkisesti ja suuresti hyväksytään. Tietyillä alueilla kyllä, mutta melko nihkeää taitaa olla suhtautuminen edelleen. Ja sitten jälleen pieni väli ja kannatusluvuissa tulee vastaan 'ateisti'. Amerikkalaiset haluaisivat mieluummin homon johtajaksi kuin ateistin ja mielestäni se kertoo jonkin verran siitä, millaisessa uskossa rapakon toisella puolen ollaan. Onko lopulta näillä asioilla ylipäätään mitään tekemistä johtajan kykyjen kanssa? Itse näen Clintonin ateistina, mutta ymmärrän hyvin tuossa valossa, miksi herra risti kätensä... Kuten joskus olen sanonut ja todennut USA on maailman tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin kehto. Se taitaa kiteytyä heidän johtajissaan. Valitettavasti nämä johtajat pitävät käsissään aikamoista asearsenaalia ja valtaa maapallolla. Jos USA:n toimia siis haluttaisiin rajoittaa, sen pitäisi tulla suurelta rintamalta riippumatta siitä, mikä uskonto, kuka johtaja, jne.

"Pedofilialle ei saa minkäälaista tukea Raamatusta vaikka haluaisi sitä kuinka väännellä."

Olen asiasta keskustellut aika tavalla tässä viime vuosina ja eniten taisin vääntää asiasta reilu vuosi sitten. Silloin eräs raamatuntuntija muistaakseni löysi kaksi kohtaa, jotka saattaisivat viitata tuohon oikeutukseen. Itse en ole niin Raamattuun fiksautunut, että ne kohdat muistaisin ulkoa tai muistaisin ylipäätään mistä ne löytyivät, mutta kyllä sieltä löytyy oikeutus. Painotan edelleen, että Raamatusta löytyy oikeutus, jos ihminen niin ITSE HALUAA. Me emme varmasti sitä oikeutusta kumpikaan sieltä edes halua löytää, mutta se on löydettävissä.

"Mitä tulee skandaaleihin näissä asioissa, niin ajattelen asiaa myös niin, että kirkkoihin ja ehkä erityisesti vahvaan katoliseen kirkkoon ajautuu identiteetiltää ja seksuaalisuudeltaan rikkinäisiä ihmisiä. Ehkä he yrittävät ratkaista, liittymällä johonkin, omia seksuaalisia neuroosejaan/ogelmiaan?"

Kristillisessä Synti-käsitteessä on melko hyvä avainsana seksuaalisiin ongelmiin ja neurooseihin. Seksi on edelleen tabu. Munkit ja nunnat velvoitetaan olemaan harrastamatta seksiä. Aiemmin sanoin, että se mihin ihminen pyrkii kiivaiten, melkein väkisin saa sen vastakohdan. Voisi siis äkkiseltään kuvitella, että munkki- ja nunnapiireissä on eniten nymfomaaneja tai muulla tavalla seksuaalisesti kieroutuneita. Kuulostanee ehkä ilkeältä ja pahalta, mutta uskoakseni eräät heistä tottuvat ajatukseen ja he löytävät merkityksen jostain muualta, eivätkä enää niin kiivaasti pyri olemaan jotain, mitä he eivät ole. Uskon, että vain hyväksymällä ihmisen luonto voidaan todella saavuttaa jonkinlainen tasapainon tila. Katolisuudessa papistolla ja erityisesti paaveilla on käsissään suuri valta, samaan aikaan heidän pitäisi olla nöyriä jumalanpalvelijoita. Itse voin helposti kuvitella, ettei se ole aivan helppoa elää vallantunteessa ja samaan aikaan pitäisi olla nöyrä. Siinä voi helposti unohtua oma ihmisyys on sitten uskovainen tai ei.

"Mitä tarkoittaa totuudesta luopuminen ja miten sen käytännössä toteutat?"

Yksinkertaisesti sitä, että ei ole olemassa Totuutta, joka olisi riippumaton minun tulkinnastani. Se tarkoittaa sitä, että Totuus on käsite, kuten kaikki se, minkä uskon jollain tavalla olevan totta. Siten, jos uskon, että UFOja on olemassa on täysin riippumaton siitä, onko niitä vai eikö ole. Vaikka näkisin UFOja voi edelleen olla niin, ettei niitä ole. Ero on siinä joudunko itselleni vakuuttelemaan, että niitä on vai, jos todella näkisin UFOja voisinko olla asiasta hiljaa, ikäänkuin olisin nähnyt kottaraisen. Tiedän, että varpaani ovat olemassa (tämän perustan siihen, että tunnen ja näen ne ja toisaalta siihen, mitä varpaiden on yleisesti hyväksytty sanana tarkoittavan) ja en joudu vakuuttelemaan sitä mitenkään tai selittämään mielessäni varpaiden olemassaoloa. Siksi sen asian, joka on totta ja totuus, se on yksinkertaisesti on. Jos asiaa täytyy selitellä (ensisijaisesti itselleen) ollaan vaarallisen lähellä itsesuggestiota ja kielellistä harhautumista. Tästä olen käyttänyt yleensä Puu-esimerkkiä:
Pihallani kasvaa puu. Tiedän miltä se näyttää, tiedän sen olevan koivu, osaan jopa kuvitella, ettei siinä ole lehtiä tähän aikaan vuodesta. Olen aivan totaalisen varma, että se puu on olemassa. Mietitäänpä tilannetta, jossa meillä ei ole käytössä sanoja, vain kyky nähdä, puhdas havainto. Astumme pihalle ja näemme edessämme * (puhdas havainto puusta). Käsite Puu, vaikka se olisi kuinka tarkasti piirtynyt meidän mieliimme on eri asia kuin *. Tuohon meidän mielissämme piirtyvään ajatukseen on vaikea lyödä päätä, sitä on vaikea katkaista, sen lehdettömyyttä on vaikea nähdä. Mutta kun olemme pihalla ja meillä on *, voimme lähestyä *:a ja koskettaa sitä käsin. Tuo kokemus on täysin sanaton, ei ole tarvetta selittää miksi se on siinä, millainen se on, onko se pystysuorassa vai hieman kallelaan, onko se todellinen vai eikö ole, meidän ei tarvitse vakuutella itsellemme sen olemassaolosta. Tuo kokemus on totta. Selitys on valhetta, vain heijastus totuudesta. Siten, jos kokisimme Jumalan, se kokemus on vain meidän. Tuolle kokemukselle nimen antaminen olisi itsensä huijaamista ja, mitä enemmän tahkoaisimme nimeä päässämme, perusteluja kokemuksellemme, sitä varmemmin me lankeamme vain itsesuggestioon ja loitonnumme totuudesta.

Miten toteutan? Elämällä ja kokemalla. Minäkin olen kirjoittajana aika riippuvainen sanoista, mutta se on iskostunut mieleen, ettei sanat ole koskaan muutakuin heijastuksia. Saatan kertoa koskettavan tarinan ja jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Yksi saattaa itkeä, toinen hymyillä ja kolmas kuolee sydänkohtaukseen. Olen myös hyvin tietoinen siitä, että tuo Puu mielessäni saattaa jonain päivänä olla poissa - se saatetaan kaataa ja kuljettaa pois. Elämä on *, eikä se vaadi selityksiä. Eikä minunkaan selitykseni vaadi selityksiä, koska kieli on aina vajaavainen ja ainoa tavoitteeni omissa teksteissäni on olla ymmärrettävä kielellä tai toisella. Silti vain 5% sanoistani ymmärretään oikein ja se saattaa olla riittävä määrä.

Tommi kirjoitti:

"Ajatus Kiinan nostamisesta samalle tasolle kuluttamisessa kuin länsimaat puistattaa. En tiedä miten maapallo kestää enää senkaltaista."

Olen hieman ymmälläni, kun käsittääkseni Kiina on edelleen sosialistinen valtio. Miksi se yrittää nostaa itsensä väkisin myös talousmahdiksi, vaikka onhan se selvää, kun siellä on selvästi eniten ihmisiä ja sen alueelta löytyy paljon erikoisosaamista. Mutta jollain tavalla tuntuu, että vanhat perinteet ovat unohtuneet tai elävät enää jossain taka-alalla. Mielikuvani esimerkiksi taolaisuudesta on, että siihen uskovat tätä nykyä lähinnä Kiinan maaseudulla asuvat ihmiset. Kaupungissa taolaisuudella myös pärjää, mutta en osaa yhdistää esimerkiksi menestyksen tavoittelua tai kilpailua mitenkään taolaiseen ideologiaan...
Kiinassa siis ollaan menossa länsimaalaiseen markkinatalouteen aina vain vahvemmin. Kulutusta siellä on varmasti, samoin tuotantoa, mutta itse näen kyllä ongelman siinä, että jos Kiinassa ei edelleenkään pystytä millään syntyvyydensäätelyä mitenkään järkevästi hoitamaan, niin liikakansoitusta tulee olemaan aina vain lisää ja Kiinassa homma karkaa käsistä. Toisaalta, sen mitä ymmärrän taloustieteistä ja suhtanteiden vaihteluista, Kiinan talousmahtius voidaan ennustaa, samoin tuon mahdin romahtaminen melko lyhyessä ajassa. Ongelmia tulee kyllä ympäri maailmaa siitä, miksi ylipäätään pitää olla yhtään mikään mahti ja minkäänlaista kilpailua hyödykkeistä.

Itseäni taitaa siis puistattaa asiassa se, että myös Kiina on kääntänyt takkinsa ja tullut osaksi sitä, mitä ehkä eniten maailmassa kavahdan. Toivottavasti Kiinassa on viisaampia talousihmisiä ja he eivät mene ahneuksissaan aivan yhtä räikeisiin tekoihin kuin länsimaalaiset ovat menneet...

"Suomessa on kaiketi sadoissatuhansissa ne keiden elämään alkoholi tuo negatiivista vaikutusta."

Muistaakseni jokunen vuosi takaisin julkaistiin tilasto, jonka mukaan Suomessa on vakavasti alkoholiongelmaisia (eli alkoholisteja) reilu 200.000. Lievempi ongelma on sitten reilulla 500.000 ihmisellä. Samaan aikaan Suomessa on absolutisteja 500.000. Kun kaavaa hieman miettii, niin käyttäjiä 90% Suomen kansasta. Ja alkoholistiperheen lapsena voin sanoa, ettei suinkaan vain alkoholistilla itsellään ole alkoholinkäyttönsä vuoksi ongelmia, vaan kyllä se ongelma on koko perheen. Tuota lopullista ongelmaisuus% on siis todella vaikea arvioida, koska on ihmisiä, jotka eivät tee siitä ongelmaa. Mutta kyllä tässä liikutaan helposti jossain 50-100%:ssa ja jälkimmäinen kuvastaisi kyllä melko hyvin kansakunnan tilaa.

"Talousrikokset ovat ainoita joita ei tehdä humalassa."

Kyllä sekin onnistuu... vrt. isäni.

"Kaikkea muuta tehdään sitten pää sekoitettuna ja se on aina lieventävä asianhaara."

Mielestäni alkoholinkäyttö on oma valinta, eikä se voi missään nimessä olla lieventävä asianhaara. Tosin esimerkiksi henkirikoksissa tuota humalatilaa ei miksikään lieventäväksi tekijäksi edes katsota. Vaikka voi olla, että asiaa aletaan harkita sitten toisesta päästä, eli ensin mies/nainen hoitoon ja tarkastetaan, mikä on ihmisen psyykkinen tila.

"No näin kaiketi tulee ollakkin, mutta auttaako se rikoksen uhria ja lieventääkö se kipua hänen kannaltaan..sitä en tiedä."

Joskus tein raa'an arvion, että 95% Suomen kansalaisista tarvitsisi ammattiapua. Luullakseni rikoksen uhrit tarvitsevat sitä myös. Olkoon rikos mikä tahansa, kyllä se melkein jonkinlaisen jäljen jättää ja näissä tapauksissa on myös, ihme kyllä, kysymys tulkinnasta. Jokainen ihminen tulkitsee hänelle tehdyn asian eri tavalla ja sitä myötä kokee ja tuntee sen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ei siis esimerkiksi voida sanoa, että kaikki alkoholistien lapset kärsisivät mielettömästi vanhempiensa alkoholismista, mutta sitten on niitä, jotka kärsivät siitä suunnattomasti. Niin tai näin kummassakin tapauksessa lapsi olisi avuntarpeessa.

"Näkisin itse asian niinkin, kuten esim Linkola, että on parempi asua siellä missä on syntynytkin ja että suuret muuttoliikkeet aiheuttavat monenlaisia ongelmia."

Kyllä tuossa samassa paikassa asumisessa on puolensa. Mitä pidempään suku esimerkiksi asuu samoilla sijoilla, niin ihmiset tietävät juurensa. He tietävät oman paikkansa maailmassa. Tänä päivänä tosin se taitaa alkaa olla todella harvinaista ja joissain tapauksissa mahdotonta. Ihmisten pitää olla kansainvälisiä, menestyviä ja mukana kilpailussa (olkoon se sitten mikä tahansa kilpailu). Mutta en pitäisi kilpailuakaan ainoastaan huonona asiana. Kyllä ihmiset näkevät sitä kautta monenlaisia ihmisiä ja tulevat tutustuneeksi erilaisiin ajattelutapoihin, he tottuvat siihen, että ihmiset ovat ihmisiä, riippumatta kasvojen väristä, uskosta, poliittisesta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. On totta, että massaliikkeet ovat melkein järjestelmällisesti ongelmallisia, mutta nykyään ihmisiä on niin paljon, että vaikkei varsinaista massaliikehdintää olisi, niin se helposti alkaa vaikuttaa siltä, jos vain ihmiset haluavat samoja asioita (esim. muuttaa pohjoisesta Helsinkiin).

Toinen ehkä rasismia kitkevä asia olisi se, että näistä asioista puhuttaisiin selvemmin ja suoremmin kouluissa. Kristillinen opetus ei välttämättä ole ainoa ja oikea tapa kasvattaa tietoisuutta ja Raamatun siteeraaminen saa helposti aikaan vastareaktion. Ja, miten ketään hindua välttämättä kiinnostaa, mitä Jeesus teki ja oli, kun hänellä on oma uskonsa. Pitäisi siis puhua kieltä, jota kaikki ymmärtävät - ihmiseltä ihmiselle. Vaikka humanistista ajattelutapaa aikalailla parjataan niin sen lähtökohtahan on Jeesuksen opetuksissa ja hindulaisuudessa. Itse en humanistista ajattelutapaa torju ja mielestäni se olisi lähinnä ensimmäinen lähestymistapa, jos pitäisi valistaa ihmisiä. Toinen, luonnollinen seuraaja olisi universalistinen, jonka yhteydeen voitaisiin kertoa kaikkialla maailmassa tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista. Se kasvattaisi ihmisten tietoisuutta ja ehkä saisi nuoret ihmiset myös ajattelemaan asiaa omalle kohdalleen. Mitä vähemmän meillä on käsitystä kokonaiskuvasta, sitä suurempi riski on jäädä itse henkisesti pieneen piiriin ja luulla enemmän kuin tietää. Tietämättömyys on hyvä kasvualusta rasismille ja siksi, vaikka en korota tietoyhteiskuntaa, enkä tieteitä yms. mihinkään korokkeella, niin tietty tietotaso inhimillisistä ongelmista pitäisi voida taata koulussa.

"Olen aina ihmetellen katsellut amerikkalaista varsinkin etelävaltioissa rehottavaa kristillisyyden ja rasismin sekametelisoppaa."

USA on ihan oma maailmansa. Katsoisin syyn olevan siinä, että sehän on myös kulttuurisesti sekametelisoppa, jota selvästi pyritään yhdenmukaistamaan. "This is one nation under God - George Bush snr." Mitenhän se käytännössä onnistuu... ja mistähän jumalasta on puhe? Koska Bushit tiedetään oikeistolaisiksi, ei voi kyse olla kuin kristittyjen jumalasta. Vaikken kristitty olekaan sanoisin tuon kommentin olevan juuri em tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Kysymys kuuluu hienosti, että mihin koulutuksessa ja elämässä pyrimme? Mikä on koulutuksen ja elämän tarkoitus? Ehkä tuolta osastolta voisi löytyä monen monta ongelmakohtaa, joista voidaan saada syitä myös siihen, miksi tiedämme paljon, ymmärtämättä mitään.

"Amerikka vastaisuus tulee tämmöiselle menolla kasvamaan ja lopulta eurooppakin ottaa pesäeron."

Sanoisin, että ongelma on USA:n toimintamenetelmissä, se on aina ollut. Kansakunta, joka on ottanut roolin maailman poliisina ja samalla todennäköisesti kristillisimpänä valtiona maailmassa, ei voi muutakuin kerjätä verta nenästään. Varsinkin näillä toimilla. Bill Clinton äkkiseltään tulee mieleen johtajana, joka osoitti olevansa ihminen, eikä puolijumala, kuten useat kollegansa. Ronald Reaganista en paljoa muista, mutta hän teki myös useita hyviä asioita. Clintonista uskaltaisin mennä sanomaan, ettei hän ole kiivaasti uskonnollinen, vaikka saattaa ristiä kätensä. Tähän uskonnollisuuteen ja sen aiheuttamaan ongelmaan USA:ssa on vastaus. Muutama vuosi sitten tehtiin gallup, jossa kysyttiin USA:n kansalaisilta millaisen presidentin he haluaisivat johtoon. Lähes 99% vastausenemmistö oli, että presidentin on oltava kristitty. Selvästi heikommalla olivat muut uskonnot, jopa islam ja mustaihoinen oli hienosti sijoittuneena. Sitten pitkän matkan päässä näistä kannatusluvuista tuli homoseksuaalinen johtaja. Enkä usko, että homoseksuaalejakaan mitenkään julkisesti ja suuresti hyväksytään. Tietyillä alueilla kyllä, mutta melko nihkeää taitaa olla suhtautuminen edelleen. Ja sitten jälleen pieni väli ja kannatusluvuissa tulee vastaan 'ateisti'. Amerikkalaiset haluaisivat mieluummin homon johtajaksi kuin ateistin ja mielestäni se kertoo jonkin verran siitä, millaisessa uskossa rapakon toisella puolen ollaan. Onko lopulta näillä asioilla ylipäätään mitään tekemistä johtajan kykyjen kanssa? Itse näen Clintonin ateistina, mutta ymmärrän hyvin tuossa valossa, miksi herra risti kätensä... Kuten joskus olen sanonut ja todennut USA on maailman tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin kehto. Se taitaa kiteytyä heidän johtajissaan. Valitettavasti nämä johtajat pitävät käsissään aikamoista asearsenaalia ja valtaa maapallolla. Jos USA:n toimia siis haluttaisiin rajoittaa, sen pitäisi tulla suurelta rintamalta riippumatta siitä, mikä uskonto, kuka johtaja, jne.

"Pedofilialle ei saa minkäälaista tukea Raamatusta vaikka haluaisi sitä kuinka väännellä."

Olen asiasta keskustellut aika tavalla tässä viime vuosina ja eniten taisin vääntää asiasta reilu vuosi sitten. Silloin eräs raamatuntuntija muistaakseni löysi kaksi kohtaa, jotka saattaisivat viitata tuohon oikeutukseen. Itse en ole niin Raamattuun fiksautunut, että ne kohdat muistaisin ulkoa tai muistaisin ylipäätään mistä ne löytyivät, mutta kyllä sieltä löytyy oikeutus. Painotan edelleen, että Raamatusta löytyy oikeutus, jos ihminen niin ITSE HALUAA. Me emme varmasti sitä oikeutusta kumpikaan sieltä edes halua löytää, mutta se on löydettävissä.

"Mitä tulee skandaaleihin näissä asioissa, niin ajattelen asiaa myös niin, että kirkkoihin ja ehkä erityisesti vahvaan katoliseen kirkkoon ajautuu identiteetiltää ja seksuaalisuudeltaan rikkinäisiä ihmisiä. Ehkä he yrittävät ratkaista, liittymällä johonkin, omia seksuaalisia neuroosejaan/ogelmiaan?"

Kristillisessä Synti-käsitteessä on melko hyvä avainsana seksuaalisiin ongelmiin ja neurooseihin. Seksi on edelleen tabu. Munkit ja nunnat velvoitetaan olemaan harrastamatta seksiä. Aiemmin sanoin, että se mihin ihminen pyrkii kiivaiten, melkein väkisin saa sen vastakohdan. Voisi siis äkkiseltään kuvitella, että munkki- ja nunnapiireissä on eniten nymfomaaneja tai muulla tavalla seksuaalisesti kieroutuneita. Kuulostanee ehkä ilkeältä ja pahalta, mutta uskoakseni eräät heistä tottuvat ajatukseen ja he löytävät merkityksen jostain muualta, eivätkä enää niin kiivaasti pyri olemaan jotain, mitä he eivät ole. Uskon, että vain hyväksymällä ihmisen luonto voidaan todella saavuttaa jonkinlainen tasapainon tila. Katolisuudessa papistolla ja erityisesti paaveilla on käsissään suuri valta, samaan aikaan heidän pitäisi olla nöyriä jumalanpalvelijoita. Itse voin helposti kuvitella, ettei se ole aivan helppoa elää vallantunteessa ja samaan aikaan pitäisi olla nöyrä. Siinä voi helposti unohtua oma ihmisyys on sitten uskovainen tai ei.

"Mitä tarkoittaa totuudesta luopuminen ja miten sen käytännössä toteutat?"

Yksinkertaisesti sitä, että ei ole olemassa Totuutta, joka olisi riippumaton minun tulkinnastani. Se tarkoittaa sitä, että Totuus on käsite, kuten kaikki se, minkä uskon jollain tavalla olevan totta. Siten, jos uskon, että UFOja on olemassa on täysin riippumaton siitä, onko niitä vai eikö ole. Vaikka näkisin UFOja voi edelleen olla niin, ettei niitä ole. Ero on siinä joudunko itselleni vakuuttelemaan, että niitä on vai, jos todella näkisin UFOja voisinko olla asiasta hiljaa, ikäänkuin olisin nähnyt kottaraisen. Tiedän, että varpaani ovat olemassa (tämän perustan siihen, että tunnen ja näen ne ja toisaalta siihen, mitä varpaiden on yleisesti hyväksytty sanana tarkoittavan) ja en joudu vakuuttelemaan sitä mitenkään tai selittämään mielessäni varpaiden olemassaoloa. Siksi sen asian, joka on totta ja totuus, se on yksinkertaisesti on. Jos asiaa täytyy selitellä (ensisijaisesti itselleen) ollaan vaarallisen lähellä itsesuggestiota ja kielellistä harhautumista. Tästä olen käyttänyt yleensä Puu-esimerkkiä:
Pihallani kasvaa puu. Tiedän miltä se näyttää, tiedän sen olevan koivu, osaan jopa kuvitella, ettei siinä ole lehtiä tähän aikaan vuodesta. Olen aivan totaalisen varma, että se puu on olemassa. Mietitäänpä tilannetta, jossa meillä ei ole käytössä sanoja, vain kyky nähdä, puhdas havainto. Astumme pihalle ja näemme edessämme * (puhdas havainto puusta). Käsite Puu, vaikka se olisi kuinka tarkasti piirtynyt meidän mieliimme on eri asia kuin *. Tuohon meidän mielissämme piirtyvään ajatukseen on vaikea lyödä päätä, sitä on vaikea katkaista, sen lehdettömyyttä on vaikea nähdä. Mutta kun olemme pihalla ja meillä on *, voimme lähestyä *:a ja koskettaa sitä käsin. Tuo kokemus on täysin sanaton, ei ole tarvetta selittää miksi se on siinä, millainen se on, onko se pystysuorassa vai hieman kallelaan, onko se todellinen vai eikö ole, meidän ei tarvitse vakuutella itsellemme sen olemassaolosta. Tuo kokemus on totta. Selitys on valhetta, vain heijastus totuudesta. Siten, jos kokisimme Jumalan, se kokemus on vain meidän. Tuolle kokemukselle nimen antaminen olisi itsensä huijaamista ja, mitä enemmän tahkoaisimme nimeä päässämme, perusteluja kokemuksellemme, sitä varmemmin me lankeamme vain itsesuggestioon ja loitonnumme totuudesta.

Miten toteutan? Elämällä ja kokemalla. Minäkin olen kirjoittajana aika riippuvainen sanoista, mutta se on iskostunut mieleen, ettei sanat ole koskaan muutakuin heijastuksia. Saatan kertoa koskettavan tarinan ja jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Yksi saattaa itkeä, toinen hymyillä ja kolmas kuolee sydänkohtaukseen. Olen myös hyvin tietoinen siitä, että tuo Puu mielessäni saattaa jonain päivänä olla poissa - se saatetaan kaataa ja kuljettaa pois. Elämä on *, eikä se vaadi selityksiä. Eikä minunkaan selitykseni vaadi selityksiä, koska kieli on aina vajaavainen ja ainoa tavoitteeni omissa teksteissäni on olla ymmärrettävä kielellä tai toisella. Silti vain 5% sanoistani ymmärretään oikein ja se saattaa olla riittävä määrä.

Lue lisää

eivät aikaan pitäisi olla nöyrä. Siinä voi
”Toivottavasti Kiinassa on viisaampia talousihmisiä ja he eivät mene ahneuksissaan aivan yhtä räikeisiin tekoihin kuin länsimaalaiset ovat menneet... ”

Olen ihmetellen seurannut nousukauden ilmiöitä. Erittäin lyhytnäköisiä päätöksiä tehdään, kun on olevinaan niin ”hektistä” tämä maailmantalous. Kaunistellaan kirjanpitoa ja annetaan valheellinen kuva yrityksen menestyksestä. Hyvin lyhyinä jaksoina kartoitetaan tämänhetkistä yrityksen tilaa.
En tiedä onko liioiteltua sanoa, että ahneus on pohjimmainen moottori pörssikuvioissa. Jos osakkeen omistajien etu on ratkaiseva niin on varmaa, ettei luontoa suojella vaan tulos ratkaisee. Suurta teatteriahan ovat analyytikkojen ennusteet siitä kuinka taantuma on ohitettu ja viimeistään ensi…
Kukaan ei myönnä taantumaa olevan ja kohta aletaan puhua että taantuma on takana ja nyt alkaa nousu.


”Joskus tein raa'an arvion, että 95% Suomen kansalaisista tarvitsisi ammattiapua. ”

Niin kun katselee maailmaa ”sielunhoitajan” silmin niin päätyy kyllä suuriin lukemiin. Olen itse havainnut samansuuntaista. Toisaalta jos ihmiset olisivat aidompia, avoimempia ja rehellisempiä toisiaan kohtaan niin voisi olla ettei ammattiauttajilla kohta olisi mitään tehtävää. Kyllä yksinäisyys ja todellisten ystävien puute ajaa ihmiset pullon ja monen muun korvikkeen ääreen.

”pidempään suku esimerkiksi asuu samoilla sijoilla, niin ihmiset tietävät juurensa. He tietävät oman paikkansa maailmassa…”

Olen yhdessä puolisoni kanssa miettinyt viimepäivinä arvoja ja niiden vaikutusta parisuhteen onneen. Kyllä tosiasia on että mitä lähempänä puolisot ovat toisiaan. Perhetaustaltaan, moraaliltaan, uskoltaan, taloudellisesti jne. sitä helpompi on luoda harmoninen suhde ja olisiko näin myös laajemmalla tasolla….liittyen rasismiinkin?

Olen joskus ajatellut rasismia kehitysopin näkökulmasta. Jos me olisimme johdonmukaisia kehitysopin kannattajia niin pitäisi kaiketi katsoa miten ”muut” eläimet kohtelevat ”erirotuisia” ja vetää siitä johtopäätöksiä. Eläimet tappavat aika usein laumaan tulevan vieraan otuksen ja se siitä suvaitsevaisuudesta….No tämä oli ääneen ajattelua.

”mutta kyllä sieltä löytyy oikeutus. Painotan edelleen, että Raamatusta löytyy oikeutus, jos ihminen niin ITSE HALUAA. Me emme varmasti sitä oikeutusta kumpikaan sieltä edes halua löytää, mutta se on löydettävissä. ”

Jos muistat edes pätkän siitä miten Raamatun kohdat menivät niin kirjoita ne. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä kohdat ne ovat sillä en ole törmännyt asiaan kertaakaan aikaisemmin.
Ja edelleen sanon, Raamatusta ei löydy mitään oikeutusta sille. Liittyen Raamattuun on totta että sitä käytetään moniin tarkoitusperiin. Mutta Raamatun vääntäminen ja sen todellinen sisältö on eri asia. Sanonkin Raamattuun aikalailla perehtyneenä, että sitä on vaikeampi väännellä kuin miltä monesti näyttää. Asia yhteydestään irroitettuna saa kaiken perusteltua, mutta sehän on lähinnä alivaltiosihteeri huumoria.

”vain hyväksymällä ihmisen luonto voidaan todella saavuttaa jonkinlainen tasapainon tila. Katolisuudessa papistolla ja erityisesti paaveilla on käsissään suuri valta, samaan aikaan heidän pitäisi olla nöyriä jumalanpalvelijoita. Itse voin helposti kuvitella, ettei se ole aivan helppoa elää vallantunteessa ja samaan uskovainen tai ei. ”

Olen itse vastuullisessa asemassa hengellisessä yhteisössä ja kysymys vallasta ja nöyryydestä on tuttu. Olen kuitenkin sitä mieltä että ne nimenomaan kuuluvat yhteen. Ollakseen hyvän johtajan on ihmisen tiedostettava oma vajavaisuus ja myös se valta mitä on saanut. Nöyryys on erittäin ”järkevää” ja ajatteleva ihminen on matkalla kohti nöyryyttä. Vastuulliseen vallankäyttöön kuuluu selkeä ajatus siitä että ”minä käytän valtaa”. Verrattuna poliittisiin johtajiin on hengellisillä johtajilla aina joku joka on heidänkin ”valvojansa”. Kyllä edelleen pitää paikkansa se, että ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”.

Analyytikko kirjoitti:

eivät aikaan pitäisi olla nöyrä. Siinä voi
”Toivottavasti Kiinassa on viisaampia talousihmisiä ja he eivät mene ahneuksissaan aivan yhtä räikeisiin tekoihin kuin länsimaalaiset ovat menneet... ”

Olen ihmetellen seurannut nousukauden ilmiöitä. Erittäin lyhytnäköisiä päätöksiä tehdään, kun on olevinaan niin ”hektistä” tämä maailmantalous. Kaunistellaan kirjanpitoa ja annetaan valheellinen kuva yrityksen menestyksestä. Hyvin lyhyinä jaksoina kartoitetaan tämänhetkistä yrityksen tilaa.
En tiedä onko liioiteltua sanoa, että ahneus on pohjimmainen moottori pörssikuvioissa. Jos osakkeen omistajien etu on ratkaiseva niin on varmaa, ettei luontoa suojella vaan tulos ratkaisee. Suurta teatteriahan ovat analyytikkojen ennusteet siitä kuinka taantuma on ohitettu ja viimeistään ensi…
Kukaan ei myönnä taantumaa olevan ja kohta aletaan puhua että taantuma on takana ja nyt alkaa nousu.


”Joskus tein raa'an arvion, että 95% Suomen kansalaisista tarvitsisi ammattiapua. ”

Niin kun katselee maailmaa ”sielunhoitajan” silmin niin päätyy kyllä suuriin lukemiin. Olen itse havainnut samansuuntaista. Toisaalta jos ihmiset olisivat aidompia, avoimempia ja rehellisempiä toisiaan kohtaan niin voisi olla ettei ammattiauttajilla kohta olisi mitään tehtävää. Kyllä yksinäisyys ja todellisten ystävien puute ajaa ihmiset pullon ja monen muun korvikkeen ääreen.

”pidempään suku esimerkiksi asuu samoilla sijoilla, niin ihmiset tietävät juurensa. He tietävät oman paikkansa maailmassa…”

Olen yhdessä puolisoni kanssa miettinyt viimepäivinä arvoja ja niiden vaikutusta parisuhteen onneen. Kyllä tosiasia on että mitä lähempänä puolisot ovat toisiaan. Perhetaustaltaan, moraaliltaan, uskoltaan, taloudellisesti jne. sitä helpompi on luoda harmoninen suhde ja olisiko näin myös laajemmalla tasolla….liittyen rasismiinkin?

Olen joskus ajatellut rasismia kehitysopin näkökulmasta. Jos me olisimme johdonmukaisia kehitysopin kannattajia niin pitäisi kaiketi katsoa miten ”muut” eläimet kohtelevat ”erirotuisia” ja vetää siitä johtopäätöksiä. Eläimet tappavat aika usein laumaan tulevan vieraan otuksen ja se siitä suvaitsevaisuudesta….No tämä oli ääneen ajattelua.

”mutta kyllä sieltä löytyy oikeutus. Painotan edelleen, että Raamatusta löytyy oikeutus, jos ihminen niin ITSE HALUAA. Me emme varmasti sitä oikeutusta kumpikaan sieltä edes halua löytää, mutta se on löydettävissä. ”

Jos muistat edes pätkän siitä miten Raamatun kohdat menivät niin kirjoita ne. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä kohdat ne ovat sillä en ole törmännyt asiaan kertaakaan aikaisemmin.
Ja edelleen sanon, Raamatusta ei löydy mitään oikeutusta sille. Liittyen Raamattuun on totta että sitä käytetään moniin tarkoitusperiin. Mutta Raamatun vääntäminen ja sen todellinen sisältö on eri asia. Sanonkin Raamattuun aikalailla perehtyneenä, että sitä on vaikeampi väännellä kuin miltä monesti näyttää. Asia yhteydestään irroitettuna saa kaiken perusteltua, mutta sehän on lähinnä alivaltiosihteeri huumoria.

”vain hyväksymällä ihmisen luonto voidaan todella saavuttaa jonkinlainen tasapainon tila. Katolisuudessa papistolla ja erityisesti paaveilla on käsissään suuri valta, samaan aikaan heidän pitäisi olla nöyriä jumalanpalvelijoita. Itse voin helposti kuvitella, ettei se ole aivan helppoa elää vallantunteessa ja samaan uskovainen tai ei. ”

Olen itse vastuullisessa asemassa hengellisessä yhteisössä ja kysymys vallasta ja nöyryydestä on tuttu. Olen kuitenkin sitä mieltä että ne nimenomaan kuuluvat yhteen. Ollakseen hyvän johtajan on ihmisen tiedostettava oma vajavaisuus ja myös se valta mitä on saanut. Nöyryys on erittäin ”järkevää” ja ajatteleva ihminen on matkalla kohti nöyryyttä. Vastuulliseen vallankäyttöön kuuluu selkeä ajatus siitä että ”minä käytän valtaa”. Verrattuna poliittisiin johtajiin on hengellisillä johtajilla aina joku joka on heidänkin ”valvojansa”. Kyllä edelleen pitää paikkansa se, että ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”.

Lue lisää

"Kukaan ei myönnä taantumaa olevan ja kohta aletaan puhua että taantuma on takana ja nyt alkaa nousu."

Sanoisin, että nämä jutut talouselämästä ovat jotain, mitä en myös ymmärrä. Olen opiskellut kaupallista alaa ja ymmärrän työn kautta, mitä on myyminen, mutta siihen ymmärrys loppuu. Tein sitä, jotta sain elannon ja sekin alkaa tuntua jo siltä, että jotain muutakin voisi tehdä elantonsa eteen tai toisella tavalla. Haluaisin nähdä maailman, jossa luonnollinen sosialismi toimisi, jossa perheet pitäisivät huolta toisistaan ja yhteisöt pitäisivät huolta omistaan. Utopiana se toimii ja onpa se ilmeisesti toiminut mm. Kiinassa ja Inka-yhteisöissä Perussa. En ymmärrä, mihin me tarvitsemme kaikkea kiirettä, rahaa ja materialistista ajattelua. Lopulta ollaan siinä pisteessä, jossa ihmisen pitää kovettua ja mennä massan mukana, ajatella omaa etuaan, jotta ylipäätään selviää. Tuo velvoite tuntuu koskevan jokaista, joka AIVAN VÄLTTÄMÄTTÄ haluaa olla mukana yhteiskunnassa, suuressa oravanpyörässä...
Harmillista, etten pidä totaalierakkoudesta ja viihdyn kaupungissa.

"Toisaalta jos ihmiset olisivat aidompia, avoimempia ja rehellisempiä toisiaan kohtaan niin voisi olla ettei ammattiauttajilla kohta olisi mitään tehtävää."

Siinäpä sitä onkin savottaa, miten saada ihmiset aidommiksi, avoimemmiksi ja rehellisemmiksi. Mielestäni on kuitenkin väärin ajatella, että toisiaan kohtaan, koska ensisijaisesti tuo kaikki koskee ihmistä itseään. En tiedä tunnetko teoriaa, jota itse kannatan ja, jonka joskus oivalsin, ennenkuin törmäsin kirjaan, jonka nimi viittasi valehteluun itsepetoksena? Ensisijaisestihan ihminen ei valehtele toiselle ihmiselle, vaan itselleen motivoidessaan itsensä valehtelemaan. Valehtelemalla itselleen, että on jokin syy valehdella. Samoin tämä koskee tietysti tuota avoimuutta. Onko meillä syytä lukkiutua itseemme? Onko todellinen syy, ettemme avaudu se, ettei yksikään ihminen ole luotettava tai ihmisiin ei ole luottamista? Sanoisin, että se on paskapuhetta ja valitettavasti vain ihmisten kanssa me täällä operoimme. Jos emme pysty siihen, emmekä pysty edes itse karistamaan harhoja (valehtelua - itsepetosta) päästämme, olemme aika eksyksissä.

"Perhetaustaltaan, moraaliltaan, uskoltaan, taloudellisesti jne. sitä helpompi on luoda harmoninen suhde ja olisiko näin myös laajemmalla tasolla….liittyen rasismiinkin?"

Niin, riippuu yhteisöstä - liittyen rasismiin. Mietipä, jos parisuhteessa olisi kaksi uusnatsia. Toki heillä menisi paljon paremmin kuin esimerkiksi juutalaisella ja uusnatsilla parisuhteessa. Jos yhteisö on uusnatsistinen, niin enpä usko, että paikallaan olo ja tuohon yhteisöön jämähtäminen ainakaan millään tavalla vähentäisi rasismia. Siitä syystä mielestäni erilaisten ihmisten ja kulttuurien näkeminen on ihan hyvä juttu. Tietysti rajansa kaikella, eikä tuosta näkemisestä ja kokemisesta mielestäni koskaan pidä tehdä itseisarvoa. Mielestäni tuo liikehdintä on siis ihan hyvä juttu, enkä sanoisi, että parisuhteessakaan vain täydellisen samanlaiset ihmiset tulisivat toimeen. Mietitäänpä ihmisiä, jotka molemmat rakastavat omaa ääntään... =)

"Jos me olisimme johdonmukaisia kehitysopin kannattajia"

Mielestäni mitään teoriaa ei pidä ottaa 100% tosissaan. Itse olen astunut poikkiteloin evolutionismin kanssa, vaikka kehitystä toki tapahtuu. Eräässä testissä liittyen juuri maailmansyntyteorioihin sain osalleni määritelmän: anti-evolutionisti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kreationisti. Itseasiassa en tarkkaan edes tiedä, mitä moinen tarkoittaa...

Kuitenkin olisi parempi, että evoluutioteoriaa käsiteltäisiin teoriana, eikä faktana tai fundamentalistisena uskomuksena.

"niin pitäisi kaiketi katsoa miten ”muut” eläimet kohtelevat ”erirotuisia” ja vetää siitä johtopäätöksiä."

Olen eri mieltä. Vaikka ihminen olisikin eläin ja onhan ihminen, niin ihminen on muista eläinlajeista poikkeava. Jos ei niitä eroja tahdo huomata, on jossain on vikaa. Käsittääkseni ainakin ihminen on ainoa kädellinen olento, joka esimerkiksi käy kirjoittamassa Suomi24:n keskustelupalstalle mielipiteitään. Muut eläimet eivät ehkä edes osaa ilmaista ymmärrettävällä tavalla mielipidettään. Samoin ihmisellä käsittääkseni kielen kautta mahdollisuus ajatella ja käsitellä eri maailman ilmiöitä. Ihminen on ainoa eläinlaji, jolla on moraalinen ja eettinen suhtautuminen lajinsa ja muiden lajien edustajiin. Se tarkoittaa, että muut eläimet toimivat luontonsa mukaan, ihminen on eläinlajeista ainoa, joka voi muuttaa luontoaan (parempaan tai huonompaan) tai unohtaa sen. Tarkoittaa samalla myös sitä, että ihminen voi olla Jumalan oma ja olla tekemättä 'syntiä'. Eläimet tekevät vain luontonsa mukaan, eikä niitä syntikäsite paina kuin ehkä Yhdysvalloissa, jossa jossain pikkukaupungissa hirviltä on kaupunkialueella kävely kielletty sakon uhalla. Syntiset hirvet...

"Jos muistat edes pätkän siitä miten Raamatun kohdat menivät niin kirjoita ne. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä kohdat ne ovat sillä en ole törmännyt asiaan kertaakaan aikaisemmin."

Valitettavasti en muista. Ja sekin tuli pitkällisen mietinnän tuloksena. Ilmeisesti se ei myöskään löytynyt Uuden Testamentin puolelta, vaan vanhan. Mistä tulee mieleen, että mielestäni Vanha ja Uusi Testamentti eivät kuulu samoihin kansiin... Se, mikä Vanhasta löytyy selitetään Uudessa toisella tavalla tai kumotaan. Ihmisillä taas puolestaan on taipumus sotkea tällaiset asiat ja jotkut saattavat löytää oikeutuksen tai kiellon Vanhasta, kun pitäisi ottaa se Uudesta. Tuo erottelu Testamenttien välillä yksinkertaistaisi huomattavasti kristinuskon sanomaa, ainakin maallikon silmissä.

"Sanonkin Raamattuun aikalailla perehtyneenä, että sitä on vaikeampi väännellä kuin miltä monesti näyttää. Asia yhteydestään irroitettuna saa kaiken perusteltua, mutta sehän on lähinnä alivaltiosihteeri huumoria."

Valitettavasti joillekin tuo alivaltiosihteerihuumori on ainoa, mitä he osaavat ja ymmärtävät. Olet varmasti tuttu sanonnan kanssa: "lukee kuin piru Raamattua". Eiköhän juuri siitä voi olla kyse niiden kohdalla, jotka hakemalla hakevat tai vain yksinkertaisesti ovat suuntautuvat löytämään tietylle ajatukselleen vahvistusta. Raamattu, josta löytyy kaikkeen selitys (siteeraten eräitä kristittyjä), tarjoaa varmasti selityksen aivan kaikkeen, kunhan vaan jaksaa tonkia ja tulkita. Ja vaikka yksittäinen ihminen kuinka kiivaasti haluaisi kieltää tai olla näkemättä mahdollisuutta tällaisiin virhetulkintoihin, niitä tapahtuu silti. Varmasti tulee useampia asioita itsellesikin mieleen, jossa on saatettu hieman tulkita väärin. Ja nuo tulkinnat ovat johtaneet massateurastukseen tms.

"kysymys vallasta ja nöyryydestä on tuttu. Olen kuitenkin sitä mieltä että ne nimenomaan kuuluvat yhteen."

Kuuluvathan ne, mutta kuten sanoin, se EI OLE HELPPOA. Ja on olemassa suuri riski, ettei niitä myöskään osaa sovittaa yhteen... on sitten uskovainen tai ei. Itse olen mieltynyt ajatukseen, jossa suurinta valtaa on olla käyttämättä valtaa, jota tarjotaan ja toimimalla vain osana suurempaa kokonaisuutta. Eli firmassa olisin todennäköisesti johtaja, joka tekisi 'rivimiesten' kanssa samaa työtä...

Tommi kirjoitti:

"Kysyn sinulta taolaisuudesta ja zeniläisyydestä, mitä ne antavat sinulle?"

En odota minkään opin antavan minulle mitään. Eivätkä ne ole opastamassa tai mitään, koska ikäänkuin ne olisivat luonnollinen tapa ajatella. Itseasiassa päädyinkin taolaisuudesta lukiessa toteamaan, että näin olen aina ajatellut. Vaikka olen ollut kivenkova ateisti, aikanaan kristitty, niin taolaisuus tuntui silti ikäänkuin siltä, joka ei astu kenenkään varpaille. Zeniläisyys on vienyt joissain opeissaan tämän vielä pidemmälle ja astuu lähinnä omille varpailleen. Yhdessä ne voivat pitää sisässään agnostisuuden, ateismin, monoteismi, panteismin jne. Kyse on vain siitä, miten sanaa tulkitaan. Taolaisuus ja zeniläisyys ovat siis antaneet viime kädessä vain tietoa siitä, miten joskus historiassa on ajateltu ja samalla hieman erilaista näkökulmaa tähän meidän ihanaan, nöyrään ja juuri siihen oikeaan länsimaiseen tapaamme ajatella.

"Mitkä ovat niissä keskeiset seikat henkilökohtaisesti?"

Lyhyesti: elämä on elämää kaikkine puolineen. Aina ei voi sataa, jos ei aina sitten aurinkokaan paista. Näin se menee. Simppeli totuus, joka on auttanut tässä matkanvarrella.

Muutoin sitten zeniläisyydestä kummunnut sumea logiikka saattaa pitää lähestulkoon kaikki ilmiöt sisällään, jopa sen, että Jumala on ja ei ole samaan aikaan. Zeniläisyyden suurin oppi tulee kuitenkin käsitteiden ymmärtämisestä. Zeniläisyydessä on ymmärretty sanojen, mielen ja tunteiden liitto. Ajatellessaan ihminen käyttää sanoja ja mieltään. Kun ihminen vakuuttuu jostain asiasta, hän joutuu käyttämään omia sanojaan ja mieltään ja vakuuttamaan itsensä mahdollisesti siitä, että on oikeassa. Tämä on zeniläisyydessä se, josta pitäisi vapautua, koska sanat ovat aina todellisuuden peilautumia, eivätkä ne ole koskaan todellisia, vaan siksi valheellisia. Siksi se, että hoemme, vaikkapa sanaa puu ei tee tästä sanasta puuta, vaan se puu olla jököttää metsässä vailla sanoja, vailla minkäänlaisia kuvailuja. Jos siis olisi olemassa jumala, hän olisi kuvailematon, nimetön, selittämätön, käsittämätön, eikä hän ehkä olisi siksi edes jumala, koska kaikki, mikä jumalaan ja jumaluuteen liittyy on vain Sanoja. Jopa kokemukset jumalista tullessaan selitetyksi, että se oli jumala. Sitähän me emme tiedä ja harvoin edes haluamme.

"keskustellaan myös maailmankuvan rakentamisen tuskasta ja epävarmuudesta mikä siihen todellisuudessa liittyy."

Kun aikanaan tipahdin oman perheeni uskosta eli luterilaisesta kristinuskosta minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista pohjaa, jolle laskeutua. Tipahdin kristilliseen kuiluun, jossa ei ole mitään. Itse tänään kuvailin tilanne niin, että jos länsimaisessa ja kristillisessä filosofiassa ajatellaan hyvän olevan 1 ja pahan -1, niin jossain välissä on 0. Kun ihminen ei usko hyvään ja pahaan, hän uskoo väistämättä 0-tilaan eli ei mihinkään: tarkoituksettomuuteen ja tyhjään. Nimenomaan siinä tarkoituksettomuuden tilassa elin ja kitkutin reilut 15 vuotta. Saatan näin jälkikäteen ajatella olleeni fundamentalistiateisti, mutta jos totta puhutaan, en ollut ateismia edes ymmärtänyt. Hyvä sana se oli kuvaamaan sitä, mitä olen, mutta tosiasiassa olin vain epävarma kristitty tai korkeintaan agnostikko/skeptikko. Sitä myötä, kun tietoisuuteni muista ajattelutavoista kasvoi ja, kun sitten vihdoin törmäsin taolaisuuteen reilu 4-5 vuotta sitten, asiat muuttuivat. Nyt ymmärrän hieman toisella tavalla, mitä ateismi on, vaikka oma ateismini on vain yksi vaihtoehto monien rinnalla. Joka tapauksessa sanoisin tuon 15 vuotta olleen epävarmuuden aikaan, tuskaista olemista jossain tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden välimaastossa. Keikahdus parempaan tuli lopulta äkkiä ja vihonviimeisenä niittinä koko maailmankuvani lomittajan oli isäni äkillinen kuolema. Se ikäänkuin samalla allekirjoitti sen, mitä olin jo oppinut, mutten ollut sisäistänyt. On siis helppo hokea sanoja, joiden merkitystä ei tiedä, eikä välttämättä halua edes ja vielä ongelmallisempaa on omien sanojensa ymmärtäminen...

"Viime keskustelussa sanoit olevasi naturalisti, Kerro myös jotain siitä."

Yksinkertaisesti elämä on elämää, vailla mitään ulkopuolisia tekijöitä. Aina ei voi heilua hyvin, jos aina ihan huonostikaan menee, se kuuluu elämän luonteeseen. Vaikka siis voisi ajatella, että ihmiskunnalla ei ole mitään tarkoitusta, eikä ihmiselämällä, niin olemme tiedostavia ja ajattelevia yksilöitä. Ne, joilla on luonnollista kautta syntynyt jonkinlainen kyky empatiaan ja ehkä jossain määrin myös itsetietoisuus, he eivät halua tappaa itseään tai ystäviään. Tätä kautta yhdeksi suureksi ongelmaksi ja tarkoitukseksi voi vaikkapa syntyä se, että saamme taattua tulevaisuuden sukupolville puhtaammat elinolot. Mistä itsekukin sitten sen merkityksen löytää, mutta se on olemassa.

Lue lisää

Kirjoitat hyvin kauniista ja syvällisesti, tekstejäsi on ilo lukea!

Ihan erityisesti silmääni pisti tämä: "Jos siis olisi olemassa jumala, hän olisi kuvailematon, nimetön, selittämätön, käsittämätön, eikä hän ehkä olisi siksi edes jumala, koska kaikki, mikä jumalaan ja jumaluuteen liittyy on vain Sanoja."

Tämä sama ajatus (itse asiassa kristillisen mystisen teologian kautta tulleena) oli itselläni se, mikä keikautti vannoutuneen ateistin oikopäätä kristityksi. Olin ollut vuosikausia ateisti ajatellen, että koska en ymmärrä mikä Jumala on, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla uskomatta. Sitten kun oivalsin, että Jumalaa ei voikaan ymmärtää tai että se ymmärrämmekö häntä tai emme ei tee hänestä yhtään sen vähemmän olemassaolevaa, pystyin luovuttamaan rationalisointini ja alkaa vain sokeasti uskoa, intuition voimalla. Sitten ymmärsin, että ehkä olinkin aina, lapsesta saakka uskonut, mutta järkeni oli vain harannut vastaan.

M.M. kirjoitti:

Kirjoitat hyvin kauniista ja syvällisesti, tekstejäsi on ilo lukea!

Ihan erityisesti silmääni pisti tämä: "Jos siis olisi olemassa jumala, hän olisi kuvailematon, nimetön, selittämätön, käsittämätön, eikä hän ehkä olisi siksi edes jumala, koska kaikki, mikä jumalaan ja jumaluuteen liittyy on vain Sanoja."

Tämä sama ajatus (itse asiassa kristillisen mystisen teologian kautta tulleena) oli itselläni se, mikä keikautti vannoutuneen ateistin oikopäätä kristityksi. Olin ollut vuosikausia ateisti ajatellen, että koska en ymmärrä mikä Jumala on, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla uskomatta. Sitten kun oivalsin, että Jumalaa ei voikaan ymmärtää tai että se ymmärrämmekö häntä tai emme ei tee hänestä yhtään sen vähemmän olemassaolevaa, pystyin luovuttamaan rationalisointini ja alkaa vain sokeasti uskoa, intuition voimalla. Sitten ymmärsin, että ehkä olinkin aina, lapsesta saakka uskonut, mutta järkeni oli vain harannut vastaan.

Lue lisää

"Olin ollut vuosikausia ateisti ajatellen, että koska en ymmärrä mikä Jumala on, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla uskomatta."

:D

Schlechterwisser kirjoitti:

"Olin ollut vuosikausia ateisti ajatellen, että koska en ymmärrä mikä Jumala on, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla uskomatta."

:D

.

Et usko tietoiseen hyvään ja pahaan. Itse näen meillä olevan omantunnon ilmoittavan mikä kulloinkin on oikein tai väärin ja se erottaa meidät eläimistä.

Omaatuntoa ei voi selittää täysin vain sillä, että se on kulttuurin ja uskonnon tuotetta. Jota se osin onkin.
Me toimimme muistakin vaikutteista kuin "lauman suojeleminen" ja "suvun jatkuminen". Näen ihmisen olevan henkisiltä ominaisuuksiltaa ratkaisevasti eritasolla kuin eläimet.

"...että sellainen muka välittäisi yhdellä pienellä sinisellä pallolla ryömivien otusten puuhista. Jos jumalia onkin olemassa, mitä siitä. Ilmaiskoot itsensä."

Tämä mihin viittaat on juuri minun henkilökohtaisen uskoni ja maailmankuvani ydintä. Se että Jumala on ilmoittanut itsensä tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa kirkkaimmin ja hänessä meille on ilmoitettu totuus niistä asioista joilla on merkitystä. Olemassaolomme syvin kysymys eli kuoleman kohtaaminen saa tässä ilmoituksessa tyydyttävän vastauksen. Me emme katoa, me emme kuole vaan me elämme. Minun persoonani ei koskaan häviä. Tähän ilmoitukseen minä uskon.

Sanot että ilmaiskoon itsensä, mitäpä jos näin on jo tehty me vain emme näen sitä mikä on ilmeistä?

”ja valitettavasti vain ihmisten kanssa me täällä operoimme”

Liittyen rehelliseen mieleen ja sosiaalisuuteen on kaiketi totta se, että me emme opi itseämme tuntemaan kokonaan kuin suhteessa muihin ihmisiin. Itsetutkistelu ei vie meitä koko totuuteen itsestämme ja ihmisestä ylipäätään. Tässä on kaiketi klassisen psykoanalyysin heikko kohta eli ihmisen käpertyminen itseensä ja keskittyminen omiin ongelmiinsa vaikka ”vapautus” voisi odottaa sosiaalisemmassa elämässä. Tietysti psyykkiset häiriöt nimenomaan eristävät yksilön muista ihmisistä, joten hakeutuminen muiden seuraan on aluksi vaikeaa ja meissä syvällä olevan vertailun takia jopa ahdistavaa.

”Siitä syystä mielestäni erilaisten ihmisten ja kulttuurien näkeminen on ihan hyvä juttu. ”

Olen samaa mieltä. Tosin suvaitsevaisuus mielletään monesti yksioikoisesti ja jos alkaa puhua ongelmista mitä vaikkapa pakolaiset ja maahanmuuttajat tuovat, on jo lähellä rasismia. Ajattelen niin että kansojen sekoittuminen ei ole vain hyvä asia vaan se tuo myös ongelmia yhteiskuntiin.
Erilaiset ihmiset ovat tietenkin rikkaus ja tutustuminen on paras keino tuhota/lisätä ennakkoluuloja. Sillä joskus käy niinkin että ennakkoluulot/käsitykset eivät poistu. Ongelmallista ovat erillaiset arvot ja moraalikin.
Syyskuun 11:sta liittyen Margaret Thatcher kohautti Englantia ja maailmaa antamalla kommentteja, joissa hän hohdisti kritiikin muslimien uskonnollisia johtajia kohtaan. Miksi he eivät olleet tuominneet iskuja riittävän voimakkaasti?
Syy ylipäätään koko iskuun oli Amerikkalaisten oma politiikka ja läsnäolo Lähi-idässä. He jäivät Saudi-arabiaan vastoin maan uskonnollisen johdon toivomusta, miten kansa sellaiseen suhtautuu on jo historiaa...?
Rasismi ei todellakaan ole kuollut niinkuin ei ole antisemitismikään. Se saa aina uudet perustelut ympärilleen.

”Olen eri mieltä. Vaikka ihminen olisikin eläin ja onhan ihminen, niin ihminen on muista eläinlajeista poikkeava. Jos ei niitä eroja tahdo huomata, on jossain on vikaa. Käsittääkseni ainakin ihminen on ainoa kädellinen olento, joka esimerkiksi käy kirjoittamassa Suomi24:n keskustelupalstalle mielipiteitään.”

Juuri näin minäkin vastasin ATEISMIN PERUSTEET keskustelussa jollekin ja vastaus oli että” kuinka voit nähdä ihmisen niin erilaisena.” Kyllä sinä nyt kuulostat kreationistilta perusteluissasi ja senhän koen tietysti positiivisena. Vaikka terminä kreationisti on haukkumasana ja siten luontaan työntävä. Ihmisen henkiset kyvyt ja ominaisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Ihminen on, se täytyy sanoa, onnistunut aikamoisissa asioissa. On käyty avaruudessa, rakennettu loistavia rakennuksia, kirjoitettu nerokkaita kirjoja, tehty lauluja jne. Eläimet eivät tee mitään tällaista ja joskus otetaan vertauksia siitä kuinka apinatkin käyttävät työkaluja, mutta eivät ne oikein vakuuta rinnastuksina, ainakaan minua.

” Mistä tulee mieleen, että mielestäni Vanha ja Uusi Testamentti eivät kuulu samoihin kansiin... ”

Kyllähän tältä voi näyttää, mutta ilmoitus on yhtenäinen ja etenee. Vanhasta mennään UUTTA kohti ja koska VANHA ei ihmiskunnalle sopinut teki Jumala Jeesuksen kautta UUDEN liiton ihmisten kanssa. VANHASSA on laki ja profeetat jotka olivat esikuvaa tulevasta. Jeesus itse uskoi Vanhaan testamenttiin ja siteerasi sitä paljon. Hän sanoi olevansa kirjoitusten täyttymys.
Näin siis kristillisyys on sidoksissa juutalaisuuteen eli vanhaan liittoon.
Vanhassa ennustetaan Messiaan tulo. ...
En rupea luettelemaan raamatun paikkoja, koska suurilla Raamatunsiteerauksilla on negatiivinen vaikutus kirjaan itseensa, näillä palstoilla sen näkee liiankin hyvin.
Sinulle tietysti suosittelen Raamatun lukemista henkilökohtaisesti.

” Itse olen mieltynyt ajatukseen, jossa suurinta valtaa on olla käyttämättä valtaa, jota tarjotaan ja toimimalla vain osana suurempaa kokonaisuutta”

Valtaa tulee käyttää ja sitä on miltei mahdotonta olla käyttämättä. Ainakin, jos meinaa elää elämää ihmisten parissa. Se että valtaa tavoitellaan ja himoitaan tekee siitä niin rumaa ja likaista. Mutta esim. perhe jossa vanhemmat eivät käytä valtaa ja ota vastuuta on suuressa vaarassa epäonnistua tehtävässään. Tuskin on ryhmää, joukkoa, perhettä tai vaikkapa toimikuntaa jossa joku ei nouse/nosteta johtajaksi. Tässä johtamis asiassa Jeesus keikautti kaiken ympäri ja sanoi että ”se joka palvelee on suurin”. Kristillinen johtaminen on palvelua ja muiden hyväksi toimimista. Kaiketi paras työnjohtaja on sellainen joka tekee kaikkea sitä mitä muutkin ja saa siten kunnioituksen alaisiltaan

Analyytikko kirjoitti:

”ja valitettavasti vain ihmisten kanssa me täällä operoimme”

Liittyen rehelliseen mieleen ja sosiaalisuuteen on kaiketi totta se, että me emme opi itseämme tuntemaan kokonaan kuin suhteessa muihin ihmisiin. Itsetutkistelu ei vie meitä koko totuuteen itsestämme ja ihmisestä ylipäätään. Tässä on kaiketi klassisen psykoanalyysin heikko kohta eli ihmisen käpertyminen itseensä ja keskittyminen omiin ongelmiinsa vaikka ”vapautus” voisi odottaa sosiaalisemmassa elämässä. Tietysti psyykkiset häiriöt nimenomaan eristävät yksilön muista ihmisistä, joten hakeutuminen muiden seuraan on aluksi vaikeaa ja meissä syvällä olevan vertailun takia jopa ahdistavaa.

”Siitä syystä mielestäni erilaisten ihmisten ja kulttuurien näkeminen on ihan hyvä juttu. ”

Olen samaa mieltä. Tosin suvaitsevaisuus mielletään monesti yksioikoisesti ja jos alkaa puhua ongelmista mitä vaikkapa pakolaiset ja maahanmuuttajat tuovat, on jo lähellä rasismia. Ajattelen niin että kansojen sekoittuminen ei ole vain hyvä asia vaan se tuo myös ongelmia yhteiskuntiin.
Erilaiset ihmiset ovat tietenkin rikkaus ja tutustuminen on paras keino tuhota/lisätä ennakkoluuloja. Sillä joskus käy niinkin että ennakkoluulot/käsitykset eivät poistu. Ongelmallista ovat erillaiset arvot ja moraalikin.
Syyskuun 11:sta liittyen Margaret Thatcher kohautti Englantia ja maailmaa antamalla kommentteja, joissa hän hohdisti kritiikin muslimien uskonnollisia johtajia kohtaan. Miksi he eivät olleet tuominneet iskuja riittävän voimakkaasti?
Syy ylipäätään koko iskuun oli Amerikkalaisten oma politiikka ja läsnäolo Lähi-idässä. He jäivät Saudi-arabiaan vastoin maan uskonnollisen johdon toivomusta, miten kansa sellaiseen suhtautuu on jo historiaa...?
Rasismi ei todellakaan ole kuollut niinkuin ei ole antisemitismikään. Se saa aina uudet perustelut ympärilleen.

”Olen eri mieltä. Vaikka ihminen olisikin eläin ja onhan ihminen, niin ihminen on muista eläinlajeista poikkeava. Jos ei niitä eroja tahdo huomata, on jossain on vikaa. Käsittääkseni ainakin ihminen on ainoa kädellinen olento, joka esimerkiksi käy kirjoittamassa Suomi24:n keskustelupalstalle mielipiteitään.”

Juuri näin minäkin vastasin ATEISMIN PERUSTEET keskustelussa jollekin ja vastaus oli että” kuinka voit nähdä ihmisen niin erilaisena.” Kyllä sinä nyt kuulostat kreationistilta perusteluissasi ja senhän koen tietysti positiivisena. Vaikka terminä kreationisti on haukkumasana ja siten luontaan työntävä. Ihmisen henkiset kyvyt ja ominaisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Ihminen on, se täytyy sanoa, onnistunut aikamoisissa asioissa. On käyty avaruudessa, rakennettu loistavia rakennuksia, kirjoitettu nerokkaita kirjoja, tehty lauluja jne. Eläimet eivät tee mitään tällaista ja joskus otetaan vertauksia siitä kuinka apinatkin käyttävät työkaluja, mutta eivät ne oikein vakuuta rinnastuksina, ainakaan minua.

” Mistä tulee mieleen, että mielestäni Vanha ja Uusi Testamentti eivät kuulu samoihin kansiin... ”

Kyllähän tältä voi näyttää, mutta ilmoitus on yhtenäinen ja etenee. Vanhasta mennään UUTTA kohti ja koska VANHA ei ihmiskunnalle sopinut teki Jumala Jeesuksen kautta UUDEN liiton ihmisten kanssa. VANHASSA on laki ja profeetat jotka olivat esikuvaa tulevasta. Jeesus itse uskoi Vanhaan testamenttiin ja siteerasi sitä paljon. Hän sanoi olevansa kirjoitusten täyttymys.
Näin siis kristillisyys on sidoksissa juutalaisuuteen eli vanhaan liittoon.
Vanhassa ennustetaan Messiaan tulo. ...
En rupea luettelemaan raamatun paikkoja, koska suurilla Raamatunsiteerauksilla on negatiivinen vaikutus kirjaan itseensa, näillä palstoilla sen näkee liiankin hyvin.
Sinulle tietysti suosittelen Raamatun lukemista henkilökohtaisesti.

” Itse olen mieltynyt ajatukseen, jossa suurinta valtaa on olla käyttämättä valtaa, jota tarjotaan ja toimimalla vain osana suurempaa kokonaisuutta”

Valtaa tulee käyttää ja sitä on miltei mahdotonta olla käyttämättä. Ainakin, jos meinaa elää elämää ihmisten parissa. Se että valtaa tavoitellaan ja himoitaan tekee siitä niin rumaa ja likaista. Mutta esim. perhe jossa vanhemmat eivät käytä valtaa ja ota vastuuta on suuressa vaarassa epäonnistua tehtävässään. Tuskin on ryhmää, joukkoa, perhettä tai vaikkapa toimikuntaa jossa joku ei nouse/nosteta johtajaksi. Tässä johtamis asiassa Jeesus keikautti kaiken ympäri ja sanoi että ”se joka palvelee on suurin”. Kristillinen johtaminen on palvelua ja muiden hyväksi toimimista. Kaiketi paras työnjohtaja on sellainen joka tekee kaikkea sitä mitä muutkin ja saa siten kunnioituksen alaisiltaan

Lue lisää

"Liittyen rehelliseen mieleen ja sosiaalisuuteen on kaiketi totta se, että me emme opi itseämme tuntemaan kokonaan kuin suhteessa muihin ihmisiin."

Sikäli kuin opimme. Sanoisin, että se on kaksisuuntainen juttu sekin, samalla tavalla kuin, mitä kerroin valehtelusta. Toki ihmisen täytyy peilata toisista ihmisistä esimerkiksi oppiakseen tunnistamaan tunteita ja yhtälailla oppiakseen ihan vauvaikäisestä sen, miten käytös vaikuttaa muihin ihmisiin. Se, miten oikeaa tuo käytös ja, miten oikeita tunteet ovat taas vaativat toisenlaisia vuorovaikutussuhteita ja lopullinen oivallus tapahtuu kyllä enemmän itsensä tutkiskelun kautta. Melkein sanoisin, että näissä jutuissa pitäisi olla tasapainoisesti vähän kumpaakin, intro- ja retrospektinen.

"Itsetutkistelu ei vie meitä koko totuuteen itsestämme ja ihmisestä ylipäätään. Tässä on kaiketi klassisen psykoanalyysin heikko kohta eli ihmisen käpertyminen itseensä ja keskittyminen omiin ongelmiinsa vaikka ”vapautus” voisi odottaa sosiaalisemmassa elämässä."

Nimenomaan. Psykoanalyyttinen koulukunta on edelleen yllättävän vahva, vaikka ateisti Freudin näkemys ihmisestä on suoraansanoen maaginen. Ehkä hän meni hieman liian pitkälle yleistäessään oman introspektionsa kaikenkattavaksi.

"Tietysti psyykkiset häiriöt nimenomaan eristävät yksilön muista ihmisistä, joten hakeutuminen muiden seuraan on aluksi vaikeaa ja meissä syvällä olevan vertailun takia jopa ahdistavaa."

En tiedä onko juuri muiden ihmisten seuraan meneminen se ongelmallinen. Kyllähän sitä on myös niitä psyykkisten häiriöiden lajeja, joissa ei juuri muuta olekaan kuin jatkuva tarve olla ihmisten läheisyydessä yms. Se, mikä mielestäni tuottaa ongelmia on se, ettei ihmiset kykene puhumaan asioista. Eivät, vaikka olisivat ns. sosiaalisia. He toki puhuvat, mutta puheenaiheet voivat olla jotain bilettämisestä televisio-ohjelmiin. En tiedä, miten paljon nuo keskustelunaiheet psyykkisiä ongelmia ehkäisevät, kuten en usko yltiöpositiivisen asenteenkaan ihmisiä hillittömästi auttavan näkemään vain positiivisia asioita. Yksi vaikea ihmissuhde voi keikauttaa koko asenteen päälaelleen tai sitten ihminen puolustautuu niin, että unohtaa koko jutun ja jatkaa 24 tunnin kestovirne kasvoilla.

"Olen samaa mieltä. Tosin suvaitsevaisuus mielletään monesti yksioikoisesti ja jos alkaa puhua ongelmista mitä vaikkapa pakolaiset ja maahanmuuttajat tuovat, on jo lähellä rasismia. Ajattelen niin että kansojen sekoittuminen ei ole vain hyvä asia vaan se tuo myös ongelmia yhteiskuntiin."

Totta. Alat melkein oivaltaa, mistä taolaisuudessa on kyse... ;-) Yhdestä asiasta pois on toiseen lisää - yksi asia pois, toinen tilalle... Suvaitsevaisuuteen on myös helppo verhoutua. Ihminen, joka haluaa olla 'lähimmäistäänrakastava' varmasti haluaa nähdä itsensä lähimmäistärakastavana, eikä edes näe sitä, ettei niin välttämättä välitä tietynlaisista ihmisistä (lähimmäisistään) tai sitten haluaa jollain tavalla muuttaa heitä. Sellainen ei ole lähimmäisenrakkautta, jossa pyritään vaikuttamaan toisen ihmisen käyttäytymiseen tai psyykeen. Pikemmin se on alistamista. Sama juttuhan tavallaan toimii juuri yhteiskunnissa, kun vierasmaalainen tulee vaikkapa Suomeen. Heidän on muututtava meidänkaltaiseksemme ja heidän on kunnioitettava meidän lakejamme, tapojamme yms. Voidaanko puhua siitä, että meidän yhteiskuntamme kunnioittaisi jollain tavalla heidän tapaansa elää? Jos sosiaaliavustuksia pidetään kunnioituksen osoituksena niin ehkä, mutta kyllä pääsääntöisesti taitaa olla niin, että heidän pitää sopeutua meidän systeemiimme ja elää meidän normiemme mukaan, eikä päinvastoin. Siitä syystä, meidän systeemistämme ei löydy minkäänlaista pyrkimystä ymmärtää tänne tulevaa vierasta. Tietysti yksittäiset ihmiset voivat olla hyvinkin mielissään erilaisista ihmisistä ja haluavat tietää paljonkin, oppia uusia tapoja. Mutta yksittäinen ihminen ei ole vielä yhteiskunta...

"Syyskuun 11:sta liittyen Margaret Thatcher kohautti Englantia ja maailmaa antamalla kommentteja, joissa hän hohdisti kritiikin muslimien uskonnollisia johtajia kohtaan. Miksi he eivät olleet tuominneet iskuja riittävän voimakkaasti?"

Koska niin Thatcher kuin muslimijohtajat ovat jonkun puolella. He eivät näe asioita välttämättä tarpeeksi objektiivisesti. Miten paljon helpompaa olisi, jos ei olisi puolia valittavana (joko olette meidän puolellamme tai meitä vastaan). Ikäänkuin nykyinen maailmanjärjestys ei vieläkään tunnistaisi mahdollisuutta olla neutraali tai nähdä vikaa molemmissa osapuolissa... Aina on joku syyllinen rikoksiin ja se emme ole me.

"Rasismi ei todellakaan ole kuollut niinkuin ei ole antisemitismikään. Se saa aina uudet perustelut ympärilleen."

Hölmöä, mutta sellaisia me ihmiset olemme: kovasti selitysten perään...

"Kyllä sinä nyt kuulostat kreationistilta perusteluissasi"

En tiedä, mitä kreationistista kommentissani oli, mutta toki saatan olla joistain asioista samaa mieltä jopa heidän kanssaan.

"Ihmisen henkiset kyvyt ja ominaisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Ihminen on, se täytyy sanoa, onnistunut aikamoisissa asioissa. On käyty avaruudessa, rakennettu loistavia rakennuksia, kirjoitettu nerokkaita kirjoja, tehty lauluja jne. Eläimet eivät tee mitään tällaista ja joskus otetaan vertauksia siitä kuinka apinatkin käyttävät työkaluja, mutta eivät ne oikein vakuuta rinnastuksina, ainakaan minua."

Ja tämä kuulostaa siltä kuin nostaisit ihmisen jumalan asemaan. Minua rinnastukset apinoihin puhuttavat ja pistävät miettimään, mutta en ota aivan kaikkea 100%. Muistetaan nyt vaikka, että on hiiriä, jotka pitävät juustosta ja on hiiriä, jotka syövät käärmeitä. Vaikka molemmat ovat hiiriä (lajitovereita), heidän välillään on jotain konkreettisesti eri tavalla. Samoin on sinivalaita ja on neontetroja (pieniä, kirjavia akvaariokaloja), molemmat ovat kaloja, mutta jotain heidänkin välillään on konkreettisesti eri tavalla. Jos valaat ja neontetrat osaisivat puhua, ne todennäköisesti eivät ymmärtäisi toisiaan. Mikä olisi niin hämmentävää siinä, että apinassa ja ihmisessä olisi jotain samankaltaisuutta, mutta edelleen jotain niin konkreettisesti eri tavalla? Mutta mielestäni se, että ihminen osaa jotain, mitä mikään muu laji ei osaa, tee ihmisestä millään tavalla ylivertaista. Ihminen on seinähullu idiootti eläinlajien joukossa. Se on ainoa laji, joka tappaa kaltaisiaan vain siitä syystä, ettei pidä näiden mielipiteistä tai mahdollisesti jopa huvin vuoksi. Samoin samainen, ylivertainen laji voi huvin vuoksi tappaa muita eläinlajeja tai kerätä niiltä vain joku tietty osa (norsunluut) ja jättää lihat mätänemään. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka haaskaa omaa potentiaaliaan, luontoa, elämänsä jne. Siinä missä toki ihmisessä on paljon positiivisella tavalla muista lajeista eroavaa, on myös paljon negatiivisella tavalla erottuvaa. Ja ehdottomasti haluan vielä sanoa, että vaikka ihminen on lajeista se, joka osaa ja taitaa, tietää ja neuvoo, ihminen on eläinlajeista pahiten harhateillä itsestään. Jos eläimiä voisi pitää viisaina, koska toimivat luontonsa mukaan, ihmisistä näitä luontonsa mukaan toimivia viisaita on promillen tuhannesosia. Mitä merkitystä siis lopulta on sillä, osaako ihminen käyttää vasaraa ja apinalta sen käyttö ei onnistu aivan niin hyvin...? Mielestäni tuo ero ei tee ihmisestä millään tavalla ylivertaista... ellei ihminen käytä vasaraansa tappaakseen kaikki apinat.

"Vanhasta mennään UUTTA kohti ja koska VANHA ei ihmiskunnalle sopinut teki Jumala Jeesuksen kautta UUDEN liiton ihmisten kanssa. VANHASSA on laki ja profeetat jotka olivat esikuvaa tulevasta. Jeesus itse uskoi Vanhaan testamenttiin ja siteerasi sitä paljon. Hän sanoi olevansa kirjoitusten täyttymys."

Tässä taas hieman selityksen makua, mutta tähän on totuttu. Se, että Jeesus puhuu viittaa Vanhaan Testamenttiin on lähinnä loogista, koska Jeesus oli juutalainen. Se, mitä hän sanoi kirjoituksista sitten voi olla joko legendaa, taiteilijan mystifioimaa asiaa tai sitten Jeesus oli hyvätahtoinen seinähullu (eli Ihminen). Tiedän, että uskovaiset ovat kanssani eri mieltä Vanhan ja Uuden Testamentin erottamisesta, mutta itse en näe sitä minään syynä, että joku siteeraa siihen. Koraanissa siteerataan ja viitataan Vanhaan Testamenttiin ja puhutaan Jeesuksesta, mutta siitä huolimatta Koraaniin ei ole liitetty Vanhaa ja/tai Uutta Testamenttia ja Koraani toimii myös itsenäisesti? Onko siis tuon erottamisen takana pikemmin se, ettei perinteitä saa muuttaa, Raamatun (jumalan sanan) on pysyttävä muuttumattomana ajasta ikuisuuteen?

"Sinulle tietysti suosittelen Raamatun lukemista henkilökohtaisesti."

Luin Raamattua aika paljon lapsena. Sitten, kun menetin uskoni oli muutaman vuoden paussi, jonka jälkeen siihen piti tutustua vielä tarkemmin. Kävin rippikoulun ja kuuluin varmasti niihin 'oppilaisiin', joka luki läksynsä hyvin ja huolella. Rippikoulun jälkeen olen lukenut Raamatun siinä määrin läpi, kuin sitä jaksoin lukea nukahtamatta. Sen päälle olen selaillut sitä aika ajoin eri uskovaisten toivomuksesta. Tälläkään hetkellä lähimpään Raamattuun ei ole edes puolta metriä... Vaikka tunnustaudun pikemmin taolaiseksi ja zeniläiseksi, pitäisin tuota kohteliaisuutena Raamattua kohtaan, sillä lähimpään Tao te chingiin (kirjastossa, ellei sitten jollain naapurilla ole lainassa) tai zeniläiseen oppiteokseen (lähin makuuhuoneessa, noin 5 metrin päässä) on huomattavasti pidempi matka.

"Valtaa tulee käyttää ja sitä on miltei mahdotonta olla käyttämättä."

On mahdotonta olla käyttämättä, mutta tarkoitin kommentillani sitä, ettei valtaa pidä käyttää, koska sitä on. Onhan minullakin valtaa tehdä, vaikka mitä - saattaisin vallantunteessani tehdä Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen mukaisia tekoja. Tai voisin hakata tyttöystävääni, koska hän on heikompi. En vain näe mitään syytä, miksi pitäisi? Uskon ihmisten väliseen tasa-arvoon ja se tarkoittaa silloin juuri sitä, että jos valtaa pitää käyttää, sitä pitää käyttää yhteisön toiveiden mukaisesti. Jos en tiedä, mitä yhteisö toivoo, silloin on tietysti pakko tehdä jokin oma päätelmä asioista, mutta ainakin diktaattorit tunnetaan varmasti siitä, etteivät he 'alaisiaan' kumartele, vaan tekevät niinkuin mielivät (ja ovat samalla ehkä juuri valtansa sokaisempia sosiopaatteja)...

"Tässä johtamis asiassa Jeesus keikautti kaiken ympäri ja sanoi että ”se joka palvelee on suurin”."

Vainko Jeesus näin on sanonut... :-) Taolaisuudessa kaikki kääntyy päälaelleen ja, vaikkei Tao te chingissä näin lukisi ja kukaan yrittäisi mitään seuraavalla viisaudella todistaa, niin tämä on taolaisen logiikan mukainen ajatus: se, jolla on valtaa on heikoin, se, jolla ei ole valtaa on vahvin. Näitä juttuja pitää miettiä, mutta mitä äsken sanoin sellaista, joka olisi Jeesuksen viisautta vastaan? Muistetaan vielä, että kristillinen ja taolainen logiikka ovat kuin yö ja päivä... Luulenpa vielä, että Jeesuksen ajatusta vastaava löytyy varmasti myös hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta.

"Kristillinen johtaminen on palvelua ja muiden hyväksi toimimista. Kaiketi paras työnjohtaja on sellainen joka tekee kaikkea sitä mitä muutkin ja saa siten kunnioituksen alaisiltaan"

Puhut luonnollisesta sosialismista. Siitä, miten ihmiset toimivat luonnostaan toistensa etuja ajatellen, oman yhteisönsä hyvinvointia ajatellen, koska itse kuuluvat siihen yhteisöön. Tämä toimii vielä tänä päivänä joissain, pienissä yhteisöissä, joihin 'länsimaalainen mahtikäsi' ei ole vielä ylettynyt. Me länsimaalaiset olemme kyllä vihonviimeisiä puhumaan siitä, mitä on nöyryys, palveleminen, muiden hyväksi toimiminen. Jeesuksella oli viisautta, mutta näen hindulaisuuden aivan samalla tasolla Jeesuksen oppien kanssa. Kumpaakaan en pysty nielemään pureskelematta ja tiputtamatta melko tärkeitä uskonnollisia yhtälöitä pois. Eri luonnon uskonnoissa (Intia, Etelä-Amerikka) sekä vielä taolaisuudessa on olemassa merkkejä siitä, missä todellinen viisaus on: luonnossa, elämässä. Kirjaviisaus on aina kirjaviisautta, eikä sitä kykene yksikään ihminen tulkitsematta ymmärtämään. Me länsimaalaiset olemme selitysten, tulkintojen ja käsitteiden orjia, emmekä itse sitä huomaa. Johtamistaidossa luulen siis ehkä parhaimman auktoriteetin löytyvän taolaisista opeista (jos puhutaan kirjoitetuista uskonnoista / filosofioista) ja nimenomaan taolaisiin oppeihin perustetaan aika monet sodankäynnin oppiteokset, vaikka taolaisuus ei opeta sotimaan. Kirjastoista voit löytää myös opuksia, joissa puhutaan yritysjohtamisesta ja taosta, ja ties mistä yhteiskunnalliseen toimintaan liittyvästä ja taosta. Itse en ole niihin perehtynyt, koska nuo johtaminen ei itseäni niin paljoa kuitenkaan liikuta ja uskoisin ymmärtäväni taolaisen tavan nähdä johtavassa asemassa toimimisen. Jos sinua aihe kiinnostaa niin suosittelen kolppaamaan käsiisi edes yhden niistä kirjoista, jos ovat taon mukaisia, niin kannattaa tutustua.

Tommi kirjoitti:

"Liittyen rehelliseen mieleen ja sosiaalisuuteen on kaiketi totta se, että me emme opi itseämme tuntemaan kokonaan kuin suhteessa muihin ihmisiin."

Sikäli kuin opimme. Sanoisin, että se on kaksisuuntainen juttu sekin, samalla tavalla kuin, mitä kerroin valehtelusta. Toki ihmisen täytyy peilata toisista ihmisistä esimerkiksi oppiakseen tunnistamaan tunteita ja yhtälailla oppiakseen ihan vauvaikäisestä sen, miten käytös vaikuttaa muihin ihmisiin. Se, miten oikeaa tuo käytös ja, miten oikeita tunteet ovat taas vaativat toisenlaisia vuorovaikutussuhteita ja lopullinen oivallus tapahtuu kyllä enemmän itsensä tutkiskelun kautta. Melkein sanoisin, että näissä jutuissa pitäisi olla tasapainoisesti vähän kumpaakin, intro- ja retrospektinen.

"Itsetutkistelu ei vie meitä koko totuuteen itsestämme ja ihmisestä ylipäätään. Tässä on kaiketi klassisen psykoanalyysin heikko kohta eli ihmisen käpertyminen itseensä ja keskittyminen omiin ongelmiinsa vaikka ”vapautus” voisi odottaa sosiaalisemmassa elämässä."

Nimenomaan. Psykoanalyyttinen koulukunta on edelleen yllättävän vahva, vaikka ateisti Freudin näkemys ihmisestä on suoraansanoen maaginen. Ehkä hän meni hieman liian pitkälle yleistäessään oman introspektionsa kaikenkattavaksi.

"Tietysti psyykkiset häiriöt nimenomaan eristävät yksilön muista ihmisistä, joten hakeutuminen muiden seuraan on aluksi vaikeaa ja meissä syvällä olevan vertailun takia jopa ahdistavaa."

En tiedä onko juuri muiden ihmisten seuraan meneminen se ongelmallinen. Kyllähän sitä on myös niitä psyykkisten häiriöiden lajeja, joissa ei juuri muuta olekaan kuin jatkuva tarve olla ihmisten läheisyydessä yms. Se, mikä mielestäni tuottaa ongelmia on se, ettei ihmiset kykene puhumaan asioista. Eivät, vaikka olisivat ns. sosiaalisia. He toki puhuvat, mutta puheenaiheet voivat olla jotain bilettämisestä televisio-ohjelmiin. En tiedä, miten paljon nuo keskustelunaiheet psyykkisiä ongelmia ehkäisevät, kuten en usko yltiöpositiivisen asenteenkaan ihmisiä hillittömästi auttavan näkemään vain positiivisia asioita. Yksi vaikea ihmissuhde voi keikauttaa koko asenteen päälaelleen tai sitten ihminen puolustautuu niin, että unohtaa koko jutun ja jatkaa 24 tunnin kestovirne kasvoilla.

"Olen samaa mieltä. Tosin suvaitsevaisuus mielletään monesti yksioikoisesti ja jos alkaa puhua ongelmista mitä vaikkapa pakolaiset ja maahanmuuttajat tuovat, on jo lähellä rasismia. Ajattelen niin että kansojen sekoittuminen ei ole vain hyvä asia vaan se tuo myös ongelmia yhteiskuntiin."

Totta. Alat melkein oivaltaa, mistä taolaisuudessa on kyse... ;-) Yhdestä asiasta pois on toiseen lisää - yksi asia pois, toinen tilalle... Suvaitsevaisuuteen on myös helppo verhoutua. Ihminen, joka haluaa olla 'lähimmäistäänrakastava' varmasti haluaa nähdä itsensä lähimmäistärakastavana, eikä edes näe sitä, ettei niin välttämättä välitä tietynlaisista ihmisistä (lähimmäisistään) tai sitten haluaa jollain tavalla muuttaa heitä. Sellainen ei ole lähimmäisenrakkautta, jossa pyritään vaikuttamaan toisen ihmisen käyttäytymiseen tai psyykeen. Pikemmin se on alistamista. Sama juttuhan tavallaan toimii juuri yhteiskunnissa, kun vierasmaalainen tulee vaikkapa Suomeen. Heidän on muututtava meidänkaltaiseksemme ja heidän on kunnioitettava meidän lakejamme, tapojamme yms. Voidaanko puhua siitä, että meidän yhteiskuntamme kunnioittaisi jollain tavalla heidän tapaansa elää? Jos sosiaaliavustuksia pidetään kunnioituksen osoituksena niin ehkä, mutta kyllä pääsääntöisesti taitaa olla niin, että heidän pitää sopeutua meidän systeemiimme ja elää meidän normiemme mukaan, eikä päinvastoin. Siitä syystä, meidän systeemistämme ei löydy minkäänlaista pyrkimystä ymmärtää tänne tulevaa vierasta. Tietysti yksittäiset ihmiset voivat olla hyvinkin mielissään erilaisista ihmisistä ja haluavat tietää paljonkin, oppia uusia tapoja. Mutta yksittäinen ihminen ei ole vielä yhteiskunta...

"Syyskuun 11:sta liittyen Margaret Thatcher kohautti Englantia ja maailmaa antamalla kommentteja, joissa hän hohdisti kritiikin muslimien uskonnollisia johtajia kohtaan. Miksi he eivät olleet tuominneet iskuja riittävän voimakkaasti?"

Koska niin Thatcher kuin muslimijohtajat ovat jonkun puolella. He eivät näe asioita välttämättä tarpeeksi objektiivisesti. Miten paljon helpompaa olisi, jos ei olisi puolia valittavana (joko olette meidän puolellamme tai meitä vastaan). Ikäänkuin nykyinen maailmanjärjestys ei vieläkään tunnistaisi mahdollisuutta olla neutraali tai nähdä vikaa molemmissa osapuolissa... Aina on joku syyllinen rikoksiin ja se emme ole me.

"Rasismi ei todellakaan ole kuollut niinkuin ei ole antisemitismikään. Se saa aina uudet perustelut ympärilleen."

Hölmöä, mutta sellaisia me ihmiset olemme: kovasti selitysten perään...

"Kyllä sinä nyt kuulostat kreationistilta perusteluissasi"

En tiedä, mitä kreationistista kommentissani oli, mutta toki saatan olla joistain asioista samaa mieltä jopa heidän kanssaan.

"Ihmisen henkiset kyvyt ja ominaisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Ihminen on, se täytyy sanoa, onnistunut aikamoisissa asioissa. On käyty avaruudessa, rakennettu loistavia rakennuksia, kirjoitettu nerokkaita kirjoja, tehty lauluja jne. Eläimet eivät tee mitään tällaista ja joskus otetaan vertauksia siitä kuinka apinatkin käyttävät työkaluja, mutta eivät ne oikein vakuuta rinnastuksina, ainakaan minua."

Ja tämä kuulostaa siltä kuin nostaisit ihmisen jumalan asemaan. Minua rinnastukset apinoihin puhuttavat ja pistävät miettimään, mutta en ota aivan kaikkea 100%. Muistetaan nyt vaikka, että on hiiriä, jotka pitävät juustosta ja on hiiriä, jotka syövät käärmeitä. Vaikka molemmat ovat hiiriä (lajitovereita), heidän välillään on jotain konkreettisesti eri tavalla. Samoin on sinivalaita ja on neontetroja (pieniä, kirjavia akvaariokaloja), molemmat ovat kaloja, mutta jotain heidänkin välillään on konkreettisesti eri tavalla. Jos valaat ja neontetrat osaisivat puhua, ne todennäköisesti eivät ymmärtäisi toisiaan. Mikä olisi niin hämmentävää siinä, että apinassa ja ihmisessä olisi jotain samankaltaisuutta, mutta edelleen jotain niin konkreettisesti eri tavalla? Mutta mielestäni se, että ihminen osaa jotain, mitä mikään muu laji ei osaa, tee ihmisestä millään tavalla ylivertaista. Ihminen on seinähullu idiootti eläinlajien joukossa. Se on ainoa laji, joka tappaa kaltaisiaan vain siitä syystä, ettei pidä näiden mielipiteistä tai mahdollisesti jopa huvin vuoksi. Samoin samainen, ylivertainen laji voi huvin vuoksi tappaa muita eläinlajeja tai kerätä niiltä vain joku tietty osa (norsunluut) ja jättää lihat mätänemään. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka haaskaa omaa potentiaaliaan, luontoa, elämänsä jne. Siinä missä toki ihmisessä on paljon positiivisella tavalla muista lajeista eroavaa, on myös paljon negatiivisella tavalla erottuvaa. Ja ehdottomasti haluan vielä sanoa, että vaikka ihminen on lajeista se, joka osaa ja taitaa, tietää ja neuvoo, ihminen on eläinlajeista pahiten harhateillä itsestään. Jos eläimiä voisi pitää viisaina, koska toimivat luontonsa mukaan, ihmisistä näitä luontonsa mukaan toimivia viisaita on promillen tuhannesosia. Mitä merkitystä siis lopulta on sillä, osaako ihminen käyttää vasaraa ja apinalta sen käyttö ei onnistu aivan niin hyvin...? Mielestäni tuo ero ei tee ihmisestä millään tavalla ylivertaista... ellei ihminen käytä vasaraansa tappaakseen kaikki apinat.

"Vanhasta mennään UUTTA kohti ja koska VANHA ei ihmiskunnalle sopinut teki Jumala Jeesuksen kautta UUDEN liiton ihmisten kanssa. VANHASSA on laki ja profeetat jotka olivat esikuvaa tulevasta. Jeesus itse uskoi Vanhaan testamenttiin ja siteerasi sitä paljon. Hän sanoi olevansa kirjoitusten täyttymys."

Tässä taas hieman selityksen makua, mutta tähän on totuttu. Se, että Jeesus puhuu viittaa Vanhaan Testamenttiin on lähinnä loogista, koska Jeesus oli juutalainen. Se, mitä hän sanoi kirjoituksista sitten voi olla joko legendaa, taiteilijan mystifioimaa asiaa tai sitten Jeesus oli hyvätahtoinen seinähullu (eli Ihminen). Tiedän, että uskovaiset ovat kanssani eri mieltä Vanhan ja Uuden Testamentin erottamisesta, mutta itse en näe sitä minään syynä, että joku siteeraa siihen. Koraanissa siteerataan ja viitataan Vanhaan Testamenttiin ja puhutaan Jeesuksesta, mutta siitä huolimatta Koraaniin ei ole liitetty Vanhaa ja/tai Uutta Testamenttia ja Koraani toimii myös itsenäisesti? Onko siis tuon erottamisen takana pikemmin se, ettei perinteitä saa muuttaa, Raamatun (jumalan sanan) on pysyttävä muuttumattomana ajasta ikuisuuteen?

"Sinulle tietysti suosittelen Raamatun lukemista henkilökohtaisesti."

Luin Raamattua aika paljon lapsena. Sitten, kun menetin uskoni oli muutaman vuoden paussi, jonka jälkeen siihen piti tutustua vielä tarkemmin. Kävin rippikoulun ja kuuluin varmasti niihin 'oppilaisiin', joka luki läksynsä hyvin ja huolella. Rippikoulun jälkeen olen lukenut Raamatun siinä määrin läpi, kuin sitä jaksoin lukea nukahtamatta. Sen päälle olen selaillut sitä aika ajoin eri uskovaisten toivomuksesta. Tälläkään hetkellä lähimpään Raamattuun ei ole edes puolta metriä... Vaikka tunnustaudun pikemmin taolaiseksi ja zeniläiseksi, pitäisin tuota kohteliaisuutena Raamattua kohtaan, sillä lähimpään Tao te chingiin (kirjastossa, ellei sitten jollain naapurilla ole lainassa) tai zeniläiseen oppiteokseen (lähin makuuhuoneessa, noin 5 metrin päässä) on huomattavasti pidempi matka.

"Valtaa tulee käyttää ja sitä on miltei mahdotonta olla käyttämättä."

On mahdotonta olla käyttämättä, mutta tarkoitin kommentillani sitä, ettei valtaa pidä käyttää, koska sitä on. Onhan minullakin valtaa tehdä, vaikka mitä - saattaisin vallantunteessani tehdä Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen mukaisia tekoja. Tai voisin hakata tyttöystävääni, koska hän on heikompi. En vain näe mitään syytä, miksi pitäisi? Uskon ihmisten väliseen tasa-arvoon ja se tarkoittaa silloin juuri sitä, että jos valtaa pitää käyttää, sitä pitää käyttää yhteisön toiveiden mukaisesti. Jos en tiedä, mitä yhteisö toivoo, silloin on tietysti pakko tehdä jokin oma päätelmä asioista, mutta ainakin diktaattorit tunnetaan varmasti siitä, etteivät he 'alaisiaan' kumartele, vaan tekevät niinkuin mielivät (ja ovat samalla ehkä juuri valtansa sokaisempia sosiopaatteja)...

"Tässä johtamis asiassa Jeesus keikautti kaiken ympäri ja sanoi että ”se joka palvelee on suurin”."

Vainko Jeesus näin on sanonut... :-) Taolaisuudessa kaikki kääntyy päälaelleen ja, vaikkei Tao te chingissä näin lukisi ja kukaan yrittäisi mitään seuraavalla viisaudella todistaa, niin tämä on taolaisen logiikan mukainen ajatus: se, jolla on valtaa on heikoin, se, jolla ei ole valtaa on vahvin. Näitä juttuja pitää miettiä, mutta mitä äsken sanoin sellaista, joka olisi Jeesuksen viisautta vastaan? Muistetaan vielä, että kristillinen ja taolainen logiikka ovat kuin yö ja päivä... Luulenpa vielä, että Jeesuksen ajatusta vastaava löytyy varmasti myös hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta.

"Kristillinen johtaminen on palvelua ja muiden hyväksi toimimista. Kaiketi paras työnjohtaja on sellainen joka tekee kaikkea sitä mitä muutkin ja saa siten kunnioituksen alaisiltaan"

Puhut luonnollisesta sosialismista. Siitä, miten ihmiset toimivat luonnostaan toistensa etuja ajatellen, oman yhteisönsä hyvinvointia ajatellen, koska itse kuuluvat siihen yhteisöön. Tämä toimii vielä tänä päivänä joissain, pienissä yhteisöissä, joihin 'länsimaalainen mahtikäsi' ei ole vielä ylettynyt. Me länsimaalaiset olemme kyllä vihonviimeisiä puhumaan siitä, mitä on nöyryys, palveleminen, muiden hyväksi toimiminen. Jeesuksella oli viisautta, mutta näen hindulaisuuden aivan samalla tasolla Jeesuksen oppien kanssa. Kumpaakaan en pysty nielemään pureskelematta ja tiputtamatta melko tärkeitä uskonnollisia yhtälöitä pois. Eri luonnon uskonnoissa (Intia, Etelä-Amerikka) sekä vielä taolaisuudessa on olemassa merkkejä siitä, missä todellinen viisaus on: luonnossa, elämässä. Kirjaviisaus on aina kirjaviisautta, eikä sitä kykene yksikään ihminen tulkitsematta ymmärtämään. Me länsimaalaiset olemme selitysten, tulkintojen ja käsitteiden orjia, emmekä itse sitä huomaa. Johtamistaidossa luulen siis ehkä parhaimman auktoriteetin löytyvän taolaisista opeista (jos puhutaan kirjoitetuista uskonnoista / filosofioista) ja nimenomaan taolaisiin oppeihin perustetaan aika monet sodankäynnin oppiteokset, vaikka taolaisuus ei opeta sotimaan. Kirjastoista voit löytää myös opuksia, joissa puhutaan yritysjohtamisesta ja taosta, ja ties mistä yhteiskunnalliseen toimintaan liittyvästä ja taosta. Itse en ole niihin perehtynyt, koska nuo johtaminen ei itseäni niin paljoa kuitenkaan liikuta ja uskoisin ymmärtäväni taolaisen tavan nähdä johtavassa asemassa toimimisen. Jos sinua aihe kiinnostaa niin suosittelen kolppaamaan käsiisi edes yhden niistä kirjoista, jos ovat taon mukaisia, niin kannattaa tutustua.

Lue lisää

Psykoanalyyttinen koulukunta on edelleen yllättävän vahva, vaikka ateisti Freudin näkemys ihmisestä on suoraansanoen maaginen.”

Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin. Esim. Freud oli jo ennen 1900-luvun vaihetta päätynyt siihen tulokseen että monet neuroosit ovat syntyneet hyväksikäytöstä ja hyväksikäyttäjä on oma isä. Tätä kollegat vastustivat , Freud taipui, ja alkoi näkemään hyväksikäyttöpuheet kuvitelmina. Nyt näyttäisi siltä kuin hän olisi ollut reilusti aikaansa edellä tässä asiassa.
ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa. Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista. ID olisi raamatussa syntinen luonto ja meissä olevat halut, jota vastaan tulee taistella. EGO todellinen minuus ja ihminen, joka päättää mitä tehdään kulloinkin. SUPEREGO on omatunto ja Jumalan ääni meissä, moraalinen vartija.

” He toki puhuvat, mutta puheenaiheet voivat olla jotain bilettämisestä televisio-ohjelmiin. En tiedä, miten paljon nuo keskustelunaiheet psyykkisiä ongelmia ehkäisevät, kuten en usko yltiöpositiivisen asenteenkaan ihmisiä hillittömästi auttavan”

Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä. Kyllä elämä on välillä tietynlaista teatteria, monet ihmiset todellisuudessa sisällään murehtivat ja ovat huolissaan omasta jaksamisestaan. Mutta julkisissa näyttäytymisissä ollaan optimistisia ja suhtaudutaan kaikkeen niin positiivisesti. Joskus on hauskaa ajatella-analysoiden- vaikkapa syntymäpäiviä jossa tapaa monia, joita näkee vain kerran pari vuoteen. Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle.
Keskustelun aiheetkaan eivät aina ratkaise sen todellista syvyyttä. Syvällisiä voi keskustella ulkokohtaisesti ja liittämättä siihen omaa persoonallisuuttaan. Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta.


”Tässä taas hieman selityksen makua… Onko siis tuon erottamisen takana pikemmin se, ettei perinteitä saa muuttaa, Raamatun (jumalan sanan) on pysyttävä muuttumattomana ajasta ikuisuuteen? ”

Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti. Puhun nyt niiden kristittyjen puolesta joille Raamattu, ei kirkko, piispat, arkkipiispat tai kardinaalit, on ylin opin ja elämän ohje. Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella. Uuden ja vanhan näkeminen samana ilmoituksena nousee Raamatusta itsestään. Olen itse kasvanut vapaissa suunnissa ja niissä Raamattu on konkreettisesti auktoriteetti, jota tutkitaan vakavasti ja jonka vääntely on väärin. Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee.
Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan. On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä. Se että suurten kirkkojen historiassa on monenlaisia ilmiöitä ja uskonnolla on hallittu ja tuhottu on eri asia kuin Jeesuksen todellinen seuraaminen.


,”mutta tarkoitin kommentillani sitä, ettei valtaa pidä käyttää, koska sitä on. Onhan minullakin valtaa tehdä, vaikka mitä - saattaisin vallantunteessani…”

Valtaa voi käyttää tuhoamiseen, mutta myös hyväntekemiseen ja elämää ylläpitävästi. Vaikutusvaltaahan on myös positiivinen vaikuttaminen. Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne. Vastuullista vallankäyttöä on käyttää sitä elämää ja ihmistä rakentaakseen. Olen yrittänyt sitä toteuttaa kesäleireillä joita pidämme, siellä on aina ”takapenkin” poikia joita ei varmasti koskaan koulussa kehuta tai rohkaista. Syy on tietysti se etteivät he tee mitään ”oikein” vaan ovat aina velmuilemassa ja tekemässä jotain muuta kuin mitä pitäisi. Mutta voi olla käänteentekevää se, jos joku ja vielä auktoriteetin asemassa oleva sanoo jotain hyvää. Hyvä palaute voi olla todella merkittävää ja mitä korkeammassa asemassa sanoja on sitä parempi. Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa.

Minä lupaan lukea Taolaisuudesta hieman niin voin antaa kommentteja. Tyhjäst on vaikee nyhjäst.

Analyytikko kirjoitti:

Psykoanalyyttinen koulukunta on edelleen yllättävän vahva, vaikka ateisti Freudin näkemys ihmisestä on suoraansanoen maaginen.”

Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin. Esim. Freud oli jo ennen 1900-luvun vaihetta päätynyt siihen tulokseen että monet neuroosit ovat syntyneet hyväksikäytöstä ja hyväksikäyttäjä on oma isä. Tätä kollegat vastustivat , Freud taipui, ja alkoi näkemään hyväksikäyttöpuheet kuvitelmina. Nyt näyttäisi siltä kuin hän olisi ollut reilusti aikaansa edellä tässä asiassa.
ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa. Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista. ID olisi raamatussa syntinen luonto ja meissä olevat halut, jota vastaan tulee taistella. EGO todellinen minuus ja ihminen, joka päättää mitä tehdään kulloinkin. SUPEREGO on omatunto ja Jumalan ääni meissä, moraalinen vartija.

” He toki puhuvat, mutta puheenaiheet voivat olla jotain bilettämisestä televisio-ohjelmiin. En tiedä, miten paljon nuo keskustelunaiheet psyykkisiä ongelmia ehkäisevät, kuten en usko yltiöpositiivisen asenteenkaan ihmisiä hillittömästi auttavan”

Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä. Kyllä elämä on välillä tietynlaista teatteria, monet ihmiset todellisuudessa sisällään murehtivat ja ovat huolissaan omasta jaksamisestaan. Mutta julkisissa näyttäytymisissä ollaan optimistisia ja suhtaudutaan kaikkeen niin positiivisesti. Joskus on hauskaa ajatella-analysoiden- vaikkapa syntymäpäiviä jossa tapaa monia, joita näkee vain kerran pari vuoteen. Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle.
Keskustelun aiheetkaan eivät aina ratkaise sen todellista syvyyttä. Syvällisiä voi keskustella ulkokohtaisesti ja liittämättä siihen omaa persoonallisuuttaan. Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta.


”Tässä taas hieman selityksen makua… Onko siis tuon erottamisen takana pikemmin se, ettei perinteitä saa muuttaa, Raamatun (jumalan sanan) on pysyttävä muuttumattomana ajasta ikuisuuteen? ”

Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti. Puhun nyt niiden kristittyjen puolesta joille Raamattu, ei kirkko, piispat, arkkipiispat tai kardinaalit, on ylin opin ja elämän ohje. Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella. Uuden ja vanhan näkeminen samana ilmoituksena nousee Raamatusta itsestään. Olen itse kasvanut vapaissa suunnissa ja niissä Raamattu on konkreettisesti auktoriteetti, jota tutkitaan vakavasti ja jonka vääntely on väärin. Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee.
Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan. On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä. Se että suurten kirkkojen historiassa on monenlaisia ilmiöitä ja uskonnolla on hallittu ja tuhottu on eri asia kuin Jeesuksen todellinen seuraaminen.


,”mutta tarkoitin kommentillani sitä, ettei valtaa pidä käyttää, koska sitä on. Onhan minullakin valtaa tehdä, vaikka mitä - saattaisin vallantunteessani…”

Valtaa voi käyttää tuhoamiseen, mutta myös hyväntekemiseen ja elämää ylläpitävästi. Vaikutusvaltaahan on myös positiivinen vaikuttaminen. Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne. Vastuullista vallankäyttöä on käyttää sitä elämää ja ihmistä rakentaakseen. Olen yrittänyt sitä toteuttaa kesäleireillä joita pidämme, siellä on aina ”takapenkin” poikia joita ei varmasti koskaan koulussa kehuta tai rohkaista. Syy on tietysti se etteivät he tee mitään ”oikein” vaan ovat aina velmuilemassa ja tekemässä jotain muuta kuin mitä pitäisi. Mutta voi olla käänteentekevää se, jos joku ja vielä auktoriteetin asemassa oleva sanoo jotain hyvää. Hyvä palaute voi olla todella merkittävää ja mitä korkeammassa asemassa sanoja on sitä parempi. Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa.

Minä lupaan lukea Taolaisuudesta hieman niin voin antaa kommentteja. Tyhjäst on vaikee nyhjäst.

Lue lisää

"Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin."

Tuskin Freud kuitenkaan ihan sekopää oli. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että jos me kaikki loisimme introspektion kautta maailmankuvaamme ja kehittäisimme esimerkiksi omia uniamme tulkitsemalla teorian unien merkityksestä, voisi se olla kaukana todellisuudesta. Siten esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista.

Toisaalta hän oli ensimmäisiä, jotka tekivät laajalti tutkimuksia aiheista ja haastateltavista varmasti irtosi asiaa, joka hyvinkin saattaa kuvastaa sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Hyväksikäyttöä tapahtuu aika paljon perheiden sisällä, se on vain fakta, jonka Freud ensimmäisenä saattoi todeta. Edelleen seksuaalinen väkivalta on jossain määrin tabu, eikä siitä uhrien ole helppo puhua terapeuteillekaan, ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa.

Freudin elämänkertaa en esimerkiksi ole lukenut, mutta pitäisi kai joskus siihen tutustua.

"ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa."

Sitähän Freud harrasti ja kyllähän nuo ihan järkeenkäypiä ovat, vaikka superegosta voidaan olla mieltä ja toista. Jung taisi viedä tuon teorian vielä pidemmälle.

"Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista."

Asiat limittyy kautta maailmanhistorian. Siinä missä voidaan nähdä yhden, jos toisenkin ajatuksen kumpuavan EHKÄ vaikkapa Raamatusta, niin yhtälailla Raamatun voidaan nähdä kumpuavan vaikkapa zarathustralaisuuden Gilgameshista, osin Kreikan kansanuskonnoista ja ehkä jossain määrin hindulaisuudesta. Sitä, mistä Gilgamesh, Kreikan kansanuskonnot ja hindulaisuus kumpuavat, emme tiedä, koska kirjallisen perinteen historiatietous näyttää ihmiskunnalla loppuvan kesken... tai sitten ihmiset eivät ole osanneet kirjoittaa ennen tuota aikaa. Freudin ajatus IDistä, EGOsta ja SUPEREGOsta siis voidaan nähdä olevan Raamatun kanssa samaa mieltä, mutta ehkä myös hindulaisuuden, eräiden filosofisten koulukuntien jne. Lienee paikallaan sanoa, että ihminen näkee vain sen, minkä haluaa nähdä. Näin myös Freudin tapauksessa.

"Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä."

Rehellisyydestä taisimme jo aiemmin puhua. Itse edelleen painotan sitä, että ensisijaisesti ihmisen on oltava rehellinen itselleen ja siinä onkin hommaa tietää, ollako vai eikö...

"Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle."

Tässä on juuri kyse siitä, ettei ihminen ole rehellinen itselleen. Ei ihmisellä nimittäin ole mitään syytä näytellä, ihminen kun ei juuri voi muuta olla kuin sitä, mitä on. Sosiaaliset paineet saavat ihmiset ajattelemaan itsestään ja maailmasta tavalla, joka on ainakin omasta mielestäni luonnoton. Ei siis varmasti ole ihme, että monet ihmiset päätyvät luonnottomiin tekoihin tällaisissa elämän farsseissa ja tragedioissa, joissa he itse vetävät useampaa roolia. Itse en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja miksi en... jos on paha olla, silloin itsetään. Nauranut olen ihan tarpeeksi ja mielestäni se ei julkisilla paikoilla ole yhtään sen kummempaa kuin itkeminen. Jostain syystä vaan ihmiset reagoivat oudosti tällaisiin ja ihmissuhteessa olen huomannut, että ikäänkuin itkeminen olisi hirveän raskasta ja asiat olisivat todella huonosti, jos itkee. Itse saan energiaa itkemisestä, se puhdistaa mieltä ja kehoa. Samoin voisin sanoa vihan tunteesta, jos sen purkaa sopivalla tavalla (esim. luomalla), niin mikä sen parempi tapa. Rakkautta en sen sijaan osaa sublimoida, eikä mielestäni rakkauden tunteessa toimi sama käänteisyys kuin vihassa vai liekö asiallista rakkauttaan purkaa esim. tuhoamalla? Toki näin jotkut toimivat, mutta itse en näe siihen syytä.
Se täytyy todeta ainakin omalta kohdaltani, että tunteiden avautumisen myötä myös itsevarmuus on kasvanut eri tavalla. Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. Koskaan ei ollut oma itsensä, aina piti olla joku muu. En usko, että asia paljonkaan eri tavalla on muilla ihmisillä. Yksi tyttöystävistäni hymyili kaiken aikaa, kun todellisuudessa hän yritti tappaa itseään syömättömyydellä ja himoliikunnalla (anorektikko ja bulimikko). Todellisia tunteita hän ei varmasti edes kyennyt tuntemaan, mutta yleisesti ottaen anorexia ja bulimia nervosa ovat masennussairauksia, psyykkisiä häiriöitä, jotka vaativat hoitoa. Voidaan puhua varmasti syyllä tunne-elämän häiriöistä ja minäkuvan vääristymisestä. Kun ero tuli, aloin huomata tämän bluffin ja häiriöisyyden ympärilläni paljon laajemmassa mittakaavassa ja kirjoitin joitain tekstejä viitaten anorektiseen kulttuuriin (länsimaalaiseen kauneuden, menestyksen yms. ihannointiin ja todellisten tunteiden kätkemiseen).

"Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta."

Kun tässä tavallaan puhutaan kuitenkin uskosta ja uskonnoista, niin täytyy sanoa, että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta, en ole kyennyt näkemään oikeastaan minkäänlaista inhimillisyyttä ja ihmisen ymmärrystä kovinkaan monessa uskovaisessa. Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset', joita on maailma piukassa ja, joita on myös tämä Suomi24:n keskustelukanava täynnänsä. Yksi toistaan enemmän oikeassa, eikä ketään oikeastaan kiinnosta hevonpaskaa se, mitä ympärillä tapahtuu, vaikka puhuvat ympärillä tapahtuvista asioista ikäänkuin ne liikuttaisivat. Syvällinen ymmärrys puuttuu. Ehkä myös uskovaisia koettelee tuo anorektinen ympyrä, jossa on parempi peittää epävarmuus ja sulloa tilalle tiukka varmuus, ettei kukaan 'vääräuskoinen' pääsisi iskemään puukkoa selkään. Edelleen se, että kykenee olemaan rehellinen itselleen on helvetinmoinen savotta ja se vaatii paljon muutakin kuin uskoontulon tai uskonmenetyksen. Se saattaa vaatia pohjamudassa rypemistä, menestystä, ihmissuhteiden arkea, kukoistusta ja romahdusta, niistä itsensä kokemalla, näkemällä ja tunnistamalla selviämistä. Se vaatii koko elämän kirjon näkemisen, vaikkei kaikkea tarvitse kokea.

"Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti."

Itse en ole aliarvioinut oikeastaan kertaakaan. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen omasta päästä, ja joskus tuntuu menevän ns. vellit ja porkkanat sekaisin, eikä ihmiset oikeastaan tiedä mistä se tulkinta tulee, kenen se on, mitä he tulkitsevat. Menevät ne aiemmin esittämäni puu-sanat ja pihan koivut sekaisin.
Se, miten lojaali sitten on sille, minkä on ymmärtänyt tai luullut ymmärtäneensä, se on sitten yksilöllinen juttu. Sama pätee hinduihin, ateisteihin, taolaisiin, kristittyihin kuin satanisteihin. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan, jokainen toteuttaa tulkitsemaansa omalla tavallaan.

"Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella."

Ei Raamattua tarvitsekaan vääntää miksikään. Se voi vääntyä ihan itsestään. Samalla tavalla kuin anorektikon minäkuva vääntyy, ei vääntelemällä, vaan koska se väännös tulee tavalla tai toisella suhteesta muihin ihmisiin, kulttuuriin jne. Edelleen on kyse siis pelkästä tulkinnasta, ei siitä, että jotain pitäisi ehdontahdoin väännellä.
Voidaan ottaa esimerkiksi jokin runo, lukea se ja katsoa, miten se vääntyy erilaiseksi kuin sen alkuperäinen tarkoitus/selitys... Emme vääntele omaa tulkintaamme siitä runosta, vaan me vain yksinkertaisesti tulkitsemme sen niin.

"Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee."

Aiemmat tulkinnat ovat joka tapauksessa olemassa, enkä usko, että kukaan on täysin tietämätön niistä. Ainakaan, jos on asiaan perehtynyt. Edelleen otan esimerkiksi runon, vaikkapa jonkin, jonka jokainen ihminen jotakuinkin tietää ja tietää jopa sen runon 'oikean' tulkinnan. Kun sitten luetaan se, mitä siinä runossa lukee, niin se voi mennä joko pilkunviilaamiseksi tai sitten koetetaan etsiä muita tulkintoja, ehkä syystä tai toisesta vain tyydytään siihen vanhaan tulkintaan, joka tiedetään 'oikeaksi'.

"Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan."

Näitä ihmisiä löytyy, jotka näin tekevät. Sen pohjalle on syntynyt ihan omia tieteenmuotoja, jotka pyrkivät todistamaan sen, että OMA USKO on ainoa oikea. Tälle etsitään ensisijaisesti todisteet Raamatusta, mutta onpa menty niinkin pitkälle, että on niitä kehitetty, keksitty, tehty itse, löydetty jostain jotain, joka on TULKITTU todisteeksi. Valitettavasti me ihmiset olemme sellaisia, että haluamme uskoa sen, minkä uskomme, emmekä ykskaks vain vaihda ns. 'leiriä.

"On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä."

Tämä sisäinen kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja. Niitä voidaan ymmärtää, jos tietää, mitä puhuu, muussa tapauksessa voidaan mennä tässäkin hieman metsää. Hienoja ja kauniita sanoja, jotka ovat käytännössä täysin onttoja. Haluamme uskoa, sen minkä uskomme todeksi. Zeniläiseen kallellaan sanoisin, että tuo on vaarallinen tie...

"Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne."

Opettajilla on valtava vastuu. He voivat joko nostaa joukosta lapsia ja nuoria erottumaan muista positiivisesta tai voivat luhistaa kyseisen lapsen. Itse muistan edelleen peruskoulun ala-asteen opettajani, joka sanoi: "älä ole kuin vetelä piimä." Paras kaverini päätti hieman kiusata minua, kun yritin ottaa pulpetista oppikirjoja ja hän painoi käsillään kantta niin, etten saanut käsiäni irti. Kaverini päästi kannesta irti, kun opettajani oli tuon kommenttinsa sanonut, mutta se ei loppunut siihen. Seuraavat pari vuotta minua kutsuttiin koulussa 'piimäksi'. Itse en ollut kovin ilahtunut asiasta, enkä oikein tahtonut enää arvostaa opettajaani... Hän ei ehdontahdoin käyttänyt valtaansa, vaan tulkitsi tilanteen. Kommentti saattaisi viitata siihen, että hänellä oli huono päivä, koska muuten hän ei kommentoinut mitään tuon suuntaista. Minun kohdallani se tietysti vaikutti useampia vuosia, eikä asiaa auttanut se, että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu. Opettajilla on vastuuta ja on varmasti täysin mahdotonta joka tilanteessa huomata, mikä on tilanne ja miten toimia oikein. Antamasi esimerkki positiivisesta palautteesta oli hyvä. Kannustaminen on asia, joka on varmasti vaikea ihmiselle, jota ei ole koskaan erityisesti kannustettu, joka ei tiedä pienten sanojen merkitystä. Itse olen kyllä sitäkin mieltä, että oikeanlainen ja asiallinen kritiikki kuuluu myös positiiviseen ja vastuulliseen vaikuttamiseen. Mutta oikeanlaista kritiikkiä on myös harjoiteltava. Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi ihmiset ovat aika usein hiljaa, eivätkä oikein tiedä mitä sanoa. Sanovat sitten, että 'aika hyvä', joka ei sano minulle yhtään mitään. Joskus sitten tulee sitä negatiivista kritiikkiä, joka ei sano senkään vertaan: 'tää on ihan paska'. Kyllä se on niin, että perusteluja tarvitaan ja, jos halutaan vaikuttaa positiivisesti, ne perustelut saisivat mielellään olla kahta lausetta pidempiä.

"Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa."

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Jälleen taolaisuudesta ja näistä Hellsteninkin viljelemistä paradokseista heitän: "pieni on suurta," eikä siis koskaan turhaa...

Analyytikko kirjoitti:

Psykoanalyyttinen koulukunta on edelleen yllättävän vahva, vaikka ateisti Freudin näkemys ihmisestä on suoraansanoen maaginen.”

Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin. Esim. Freud oli jo ennen 1900-luvun vaihetta päätynyt siihen tulokseen että monet neuroosit ovat syntyneet hyväksikäytöstä ja hyväksikäyttäjä on oma isä. Tätä kollegat vastustivat , Freud taipui, ja alkoi näkemään hyväksikäyttöpuheet kuvitelmina. Nyt näyttäisi siltä kuin hän olisi ollut reilusti aikaansa edellä tässä asiassa.
ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa. Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista. ID olisi raamatussa syntinen luonto ja meissä olevat halut, jota vastaan tulee taistella. EGO todellinen minuus ja ihminen, joka päättää mitä tehdään kulloinkin. SUPEREGO on omatunto ja Jumalan ääni meissä, moraalinen vartija.

” He toki puhuvat, mutta puheenaiheet voivat olla jotain bilettämisestä televisio-ohjelmiin. En tiedä, miten paljon nuo keskustelunaiheet psyykkisiä ongelmia ehkäisevät, kuten en usko yltiöpositiivisen asenteenkaan ihmisiä hillittömästi auttavan”

Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä. Kyllä elämä on välillä tietynlaista teatteria, monet ihmiset todellisuudessa sisällään murehtivat ja ovat huolissaan omasta jaksamisestaan. Mutta julkisissa näyttäytymisissä ollaan optimistisia ja suhtaudutaan kaikkeen niin positiivisesti. Joskus on hauskaa ajatella-analysoiden- vaikkapa syntymäpäiviä jossa tapaa monia, joita näkee vain kerran pari vuoteen. Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle.
Keskustelun aiheetkaan eivät aina ratkaise sen todellista syvyyttä. Syvällisiä voi keskustella ulkokohtaisesti ja liittämättä siihen omaa persoonallisuuttaan. Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta.


”Tässä taas hieman selityksen makua… Onko siis tuon erottamisen takana pikemmin se, ettei perinteitä saa muuttaa, Raamatun (jumalan sanan) on pysyttävä muuttumattomana ajasta ikuisuuteen? ”

Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti. Puhun nyt niiden kristittyjen puolesta joille Raamattu, ei kirkko, piispat, arkkipiispat tai kardinaalit, on ylin opin ja elämän ohje. Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella. Uuden ja vanhan näkeminen samana ilmoituksena nousee Raamatusta itsestään. Olen itse kasvanut vapaissa suunnissa ja niissä Raamattu on konkreettisesti auktoriteetti, jota tutkitaan vakavasti ja jonka vääntely on väärin. Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee.
Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan. On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä. Se että suurten kirkkojen historiassa on monenlaisia ilmiöitä ja uskonnolla on hallittu ja tuhottu on eri asia kuin Jeesuksen todellinen seuraaminen.


,”mutta tarkoitin kommentillani sitä, ettei valtaa pidä käyttää, koska sitä on. Onhan minullakin valtaa tehdä, vaikka mitä - saattaisin vallantunteessani…”

Valtaa voi käyttää tuhoamiseen, mutta myös hyväntekemiseen ja elämää ylläpitävästi. Vaikutusvaltaahan on myös positiivinen vaikuttaminen. Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne. Vastuullista vallankäyttöä on käyttää sitä elämää ja ihmistä rakentaakseen. Olen yrittänyt sitä toteuttaa kesäleireillä joita pidämme, siellä on aina ”takapenkin” poikia joita ei varmasti koskaan koulussa kehuta tai rohkaista. Syy on tietysti se etteivät he tee mitään ”oikein” vaan ovat aina velmuilemassa ja tekemässä jotain muuta kuin mitä pitäisi. Mutta voi olla käänteentekevää se, jos joku ja vielä auktoriteetin asemassa oleva sanoo jotain hyvää. Hyvä palaute voi olla todella merkittävää ja mitä korkeammassa asemassa sanoja on sitä parempi. Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa.

Minä lupaan lukea Taolaisuudesta hieman niin voin antaa kommentteja. Tyhjäst on vaikee nyhjäst.

Lue lisää

"Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin."

Tuskin Freud kuitenkaan ihan sekopää oli. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että jos me kaikki loisimme introspektion kautta maailmankuvaamme ja kehittäisimme esimerkiksi omia uniamme tulkitsemalla teorian unien merkityksestä, voisi se olla kaukana todellisuudesta. Siten esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista.

Toisaalta hän oli ensimmäisiä, jotka tekivät laajalti tutkimuksia aiheista ja haastateltavista varmasti irtosi asiaa, joka hyvinkin saattaa kuvastaa sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Hyväksikäyttöä tapahtuu aika paljon perheiden sisällä, se on vain fakta, jonka Freud ensimmäisenä saattoi todeta. Edelleen seksuaalinen väkivalta on jossain määrin tabu, eikä siitä uhrien ole helppo puhua terapeuteillekaan, ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa.

Freudin elämänkertaa en esimerkiksi ole lukenut, mutta pitäisi kai joskus siihen tutustua.

"ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa."

Sitähän Freud harrasti ja kyllähän nuo ihan järkeenkäypiä ovat, vaikka superegosta voidaan olla mieltä ja toista. Jung taisi viedä tuon teorian vielä pidemmälle.

"Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista."

Asiat limittyy kautta maailmanhistorian. Siinä missä voidaan nähdä yhden, jos toisenkin ajatuksen kumpuavan EHKÄ vaikkapa Raamatusta, niin yhtälailla Raamatun voidaan nähdä kumpuavan vaikkapa zarathustralaisuuden Gilgameshista, osin Kreikan kansanuskonnoista ja ehkä jossain määrin hindulaisuudesta. Sitä, mistä Gilgamesh, Kreikan kansanuskonnot ja hindulaisuus kumpuavat, emme tiedä, koska kirjallisen perinteen historiatietous näyttää ihmiskunnalla loppuvan kesken... tai sitten ihmiset eivät ole osanneet kirjoittaa ennen tuota aikaa. Freudin ajatus IDistä, EGOsta ja SUPEREGOsta siis voidaan nähdä olevan Raamatun kanssa samaa mieltä, mutta ehkä myös hindulaisuuden, eräiden filosofisten koulukuntien jne. Lienee paikallaan sanoa, että ihminen näkee vain sen, minkä haluaa nähdä. Näin myös Freudin tapauksessa.

"Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä."

Rehellisyydestä taisimme jo aiemmin puhua. Itse edelleen painotan sitä, että ensisijaisesti ihmisen on oltava rehellinen itselleen ja siinä onkin hommaa tietää, ollako vai eikö...

"Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle."

Tässä on juuri kyse siitä, ettei ihminen ole rehellinen itselleen. Ei ihmisellä nimittäin ole mitään syytä näytellä, ihminen kun ei juuri voi muuta olla kuin sitä, mitä on. Sosiaaliset paineet saavat ihmiset ajattelemaan itsestään ja maailmasta tavalla, joka on ainakin omasta mielestäni luonnoton. Ei siis varmasti ole ihme, että monet ihmiset päätyvät luonnottomiin tekoihin tällaisissa elämän farsseissa ja tragedioissa, joissa he itse vetävät useampaa roolia. Itse en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja miksi en... jos on paha olla, silloin itsetään. Nauranut olen ihan tarpeeksi ja mielestäni se ei julkisilla paikoilla ole yhtään sen kummempaa kuin itkeminen. Jostain syystä vaan ihmiset reagoivat oudosti tällaisiin ja ihmissuhteessa olen huomannut, että ikäänkuin itkeminen olisi hirveän raskasta ja asiat olisivat todella huonosti, jos itkee. Itse saan energiaa itkemisestä, se puhdistaa mieltä ja kehoa. Samoin voisin sanoa vihan tunteesta, jos sen purkaa sopivalla tavalla (esim. luomalla), niin mikä sen parempi tapa. Rakkautta en sen sijaan osaa sublimoida, eikä mielestäni rakkauden tunteessa toimi sama käänteisyys kuin vihassa vai liekö asiallista rakkauttaan purkaa esim. tuhoamalla? Toki näin jotkut toimivat, mutta itse en näe siihen syytä.
Se täytyy todeta ainakin omalta kohdaltani, että tunteiden avautumisen myötä myös itsevarmuus on kasvanut eri tavalla. Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. Koskaan ei ollut oma itsensä, aina piti olla joku muu. En usko, että asia paljonkaan eri tavalla on muilla ihmisillä. Yksi tyttöystävistäni hymyili kaiken aikaa, kun todellisuudessa hän yritti tappaa itseään syömättömyydellä ja himoliikunnalla (anorektikko ja bulimikko). Todellisia tunteita hän ei varmasti edes kyennyt tuntemaan, mutta yleisesti ottaen anorexia ja bulimia nervosa ovat masennussairauksia, psyykkisiä häiriöitä, jotka vaativat hoitoa. Voidaan puhua varmasti syyllä tunne-elämän häiriöistä ja minäkuvan vääristymisestä. Kun ero tuli, aloin huomata tämän bluffin ja häiriöisyyden ympärilläni paljon laajemmassa mittakaavassa ja kirjoitin joitain tekstejä viitaten anorektiseen kulttuuriin (länsimaalaiseen kauneuden, menestyksen yms. ihannointiin ja todellisten tunteiden kätkemiseen).

"Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta."

Kun tässä tavallaan puhutaan kuitenkin uskosta ja uskonnoista, niin täytyy sanoa, että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta, en ole kyennyt näkemään oikeastaan minkäänlaista inhimillisyyttä ja ihmisen ymmärrystä kovinkaan monessa uskovaisessa. Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset', joita on maailma piukassa ja, joita on myös tämä Suomi24:n keskustelukanava täynnänsä. Yksi toistaan enemmän oikeassa, eikä ketään oikeastaan kiinnosta hevonpaskaa se, mitä ympärillä tapahtuu, vaikka puhuvat ympärillä tapahtuvista asioista ikäänkuin ne liikuttaisivat. Syvällinen ymmärrys puuttuu. Ehkä myös uskovaisia koettelee tuo anorektinen ympyrä, jossa on parempi peittää epävarmuus ja sulloa tilalle tiukka varmuus, ettei kukaan 'vääräuskoinen' pääsisi iskemään puukkoa selkään. Edelleen se, että kykenee olemaan rehellinen itselleen on helvetinmoinen savotta ja se vaatii paljon muutakin kuin uskoontulon tai uskonmenetyksen. Se saattaa vaatia pohjamudassa rypemistä, menestystä, ihmissuhteiden arkea, kukoistusta ja romahdusta, niistä itsensä kokemalla, näkemällä ja tunnistamalla selviämistä. Se vaatii koko elämän kirjon näkemisen, vaikkei kaikkea tarvitse kokea.

"Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti."

Itse en ole aliarvioinut oikeastaan kertaakaan. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen omasta päästä, ja joskus tuntuu menevän ns. vellit ja porkkanat sekaisin, eikä ihmiset oikeastaan tiedä mistä se tulkinta tulee, kenen se on, mitä he tulkitsevat. Menevät ne aiemmin esittämäni puu-sanat ja pihan koivut sekaisin.
Se, miten lojaali sitten on sille, minkä on ymmärtänyt tai luullut ymmärtäneensä, se on sitten yksilöllinen juttu. Sama pätee hinduihin, ateisteihin, taolaisiin, kristittyihin kuin satanisteihin. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan, jokainen toteuttaa tulkitsemaansa omalla tavallaan.

"Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella."

Ei Raamattua tarvitsekaan vääntää miksikään. Se voi vääntyä ihan itsestään. Samalla tavalla kuin anorektikon minäkuva vääntyy, ei vääntelemällä, vaan koska se väännös tulee tavalla tai toisella suhteesta muihin ihmisiin, kulttuuriin jne. Edelleen on kyse siis pelkästä tulkinnasta, ei siitä, että jotain pitäisi ehdontahdoin väännellä.
Voidaan ottaa esimerkiksi jokin runo, lukea se ja katsoa, miten se vääntyy erilaiseksi kuin sen alkuperäinen tarkoitus/selitys... Emme vääntele omaa tulkintaamme siitä runosta, vaan me vain yksinkertaisesti tulkitsemme sen niin.

"Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee."

Aiemmat tulkinnat ovat joka tapauksessa olemassa, enkä usko, että kukaan on täysin tietämätön niistä. Ainakaan, jos on asiaan perehtynyt. Edelleen otan esimerkiksi runon, vaikkapa jonkin, jonka jokainen ihminen jotakuinkin tietää ja tietää jopa sen runon 'oikean' tulkinnan. Kun sitten luetaan se, mitä siinä runossa lukee, niin se voi mennä joko pilkunviilaamiseksi tai sitten koetetaan etsiä muita tulkintoja, ehkä syystä tai toisesta vain tyydytään siihen vanhaan tulkintaan, joka tiedetään 'oikeaksi'.

"Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan."

Näitä ihmisiä löytyy, jotka näin tekevät. Sen pohjalle on syntynyt ihan omia tieteenmuotoja, jotka pyrkivät todistamaan sen, että OMA USKO on ainoa oikea. Tälle etsitään ensisijaisesti todisteet Raamatusta, mutta onpa menty niinkin pitkälle, että on niitä kehitetty, keksitty, tehty itse, löydetty jostain jotain, joka on TULKITTU todisteeksi. Valitettavasti me ihmiset olemme sellaisia, että haluamme uskoa sen, minkä uskomme, emmekä ykskaks vain vaihda ns. 'leiriä.

"On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä."

Tämä sisäinen kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja. Niitä voidaan ymmärtää, jos tietää, mitä puhuu, muussa tapauksessa voidaan mennä tässäkin hieman metsää. Hienoja ja kauniita sanoja, jotka ovat käytännössä täysin onttoja. Haluamme uskoa, sen minkä uskomme todeksi. Zeniläiseen kallellaan sanoisin, että tuo on vaarallinen tie...

"Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne."

Opettajilla on valtava vastuu. He voivat joko nostaa joukosta lapsia ja nuoria erottumaan muista positiivisesta tai voivat luhistaa kyseisen lapsen. Itse muistan edelleen peruskoulun ala-asteen opettajani, joka sanoi: "älä ole kuin vetelä piimä." Paras kaverini päätti hieman kiusata minua, kun yritin ottaa pulpetista oppikirjoja ja hän painoi käsillään kantta niin, etten saanut käsiäni irti. Kaverini päästi kannesta irti, kun opettajani oli tuon kommenttinsa sanonut, mutta se ei loppunut siihen. Seuraavat pari vuotta minua kutsuttiin koulussa 'piimäksi'. Itse en ollut kovin ilahtunut asiasta, enkä oikein tahtonut enää arvostaa opettajaani... Hän ei ehdontahdoin käyttänyt valtaansa, vaan tulkitsi tilanteen. Kommentti saattaisi viitata siihen, että hänellä oli huono päivä, koska muuten hän ei kommentoinut mitään tuon suuntaista. Minun kohdallani se tietysti vaikutti useampia vuosia, eikä asiaa auttanut se, että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu. Opettajilla on vastuuta ja on varmasti täysin mahdotonta joka tilanteessa huomata, mikä on tilanne ja miten toimia oikein. Antamasi esimerkki positiivisesta palautteesta oli hyvä. Kannustaminen on asia, joka on varmasti vaikea ihmiselle, jota ei ole koskaan erityisesti kannustettu, joka ei tiedä pienten sanojen merkitystä. Itse olen kyllä sitäkin mieltä, että oikeanlainen ja asiallinen kritiikki kuuluu myös positiiviseen ja vastuulliseen vaikuttamiseen. Mutta oikeanlaista kritiikkiä on myös harjoiteltava. Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi ihmiset ovat aika usein hiljaa, eivätkä oikein tiedä mitä sanoa. Sanovat sitten, että 'aika hyvä', joka ei sano minulle yhtään mitään. Joskus sitten tulee sitä negatiivista kritiikkiä, joka ei sano senkään vertaan: 'tää on ihan paska'. Kyllä se on niin, että perusteluja tarvitaan ja, jos halutaan vaikuttaa positiivisesti, ne perustelut saisivat mielellään olla kahta lausetta pidempiä.

"Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa."

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Jälleen taolaisuudesta ja näistä Hellsteninkin viljelemistä paradokseista heitän: "pieni on suurta," eikä siis koskaan turhaa...

Tommi kirjoitti:

"Freudin teoriat ovat kaikesta kritiikistä huolimatta hyvin mielenkiintoisia ja monessa kohtaa osuvat oikeaankin."

Tuskin Freud kuitenkaan ihan sekopää oli. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että jos me kaikki loisimme introspektion kautta maailmankuvaamme ja kehittäisimme esimerkiksi omia uniamme tulkitsemalla teorian unien merkityksestä, voisi se olla kaukana todellisuudesta. Siten esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista.

Toisaalta hän oli ensimmäisiä, jotka tekivät laajalti tutkimuksia aiheista ja haastateltavista varmasti irtosi asiaa, joka hyvinkin saattaa kuvastaa sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Hyväksikäyttöä tapahtuu aika paljon perheiden sisällä, se on vain fakta, jonka Freud ensimmäisenä saattoi todeta. Edelleen seksuaalinen väkivalta on jossain määrin tabu, eikä siitä uhrien ole helppo puhua terapeuteillekaan, ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa.

Freudin elämänkertaa en esimerkiksi ole lukenut, mutta pitäisi kai joskus siihen tutustua.

"ID, EGO ja SUPEREGO ovat mielestäni vielä käyttökelpoisia, ainakin jonkin asteisessa itseanalyysissa."

Sitähän Freud harrasti ja kyllähän nuo ihan järkeenkäypiä ovat, vaikka superegosta voidaan olla mieltä ja toista. Jung taisi viedä tuon teorian vielä pidemmälle.

"Freud oli ateisti, mutta jollain tavalla nämä kolme käsitettä ovat tuttuja nimenomaan uudesta testamentista."

Asiat limittyy kautta maailmanhistorian. Siinä missä voidaan nähdä yhden, jos toisenkin ajatuksen kumpuavan EHKÄ vaikkapa Raamatusta, niin yhtälailla Raamatun voidaan nähdä kumpuavan vaikkapa zarathustralaisuuden Gilgameshista, osin Kreikan kansanuskonnoista ja ehkä jossain määrin hindulaisuudesta. Sitä, mistä Gilgamesh, Kreikan kansanuskonnot ja hindulaisuus kumpuavat, emme tiedä, koska kirjallisen perinteen historiatietous näyttää ihmiskunnalla loppuvan kesken... tai sitten ihmiset eivät ole osanneet kirjoittaa ennen tuota aikaa. Freudin ajatus IDistä, EGOsta ja SUPEREGOsta siis voidaan nähdä olevan Raamatun kanssa samaa mieltä, mutta ehkä myös hindulaisuuden, eräiden filosofisten koulukuntien jne. Lienee paikallaan sanoa, että ihminen näkee vain sen, minkä haluaa nähdä. Näin myös Freudin tapauksessa.

"Todellinen yhteys ihmisten välillä varmaankin syntyy, kun ollaan heikkoja, ilman mitään suojakilpiä."

Rehellisyydestä taisimme jo aiemmin puhua. Itse edelleen painotan sitä, että ensisijaisesti ihmisen on oltava rehellinen itselleen ja siinä onkin hommaa tietää, ollako vai eikö...

"Ilmassa on valtavia jännitteitä, suoriutumisen ja hyvältä näyttämisen paine on valtava. Väittäisin melkein että jatkuva pinnallinen seurapiirielämä on tuhoisaa ihmiselle. Bluffaaminen saa aikaan moraalista krapulaa, koska ei olla uskollisia omalle minälle."

Tässä on juuri kyse siitä, ettei ihminen ole rehellinen itselleen. Ei ihmisellä nimittäin ole mitään syytä näytellä, ihminen kun ei juuri voi muuta olla kuin sitä, mitä on. Sosiaaliset paineet saavat ihmiset ajattelemaan itsestään ja maailmasta tavalla, joka on ainakin omasta mielestäni luonnoton. Ei siis varmasti ole ihme, että monet ihmiset päätyvät luonnottomiin tekoihin tällaisissa elämän farsseissa ja tragedioissa, joissa he itse vetävät useampaa roolia. Itse en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja miksi en... jos on paha olla, silloin itsetään. Nauranut olen ihan tarpeeksi ja mielestäni se ei julkisilla paikoilla ole yhtään sen kummempaa kuin itkeminen. Jostain syystä vaan ihmiset reagoivat oudosti tällaisiin ja ihmissuhteessa olen huomannut, että ikäänkuin itkeminen olisi hirveän raskasta ja asiat olisivat todella huonosti, jos itkee. Itse saan energiaa itkemisestä, se puhdistaa mieltä ja kehoa. Samoin voisin sanoa vihan tunteesta, jos sen purkaa sopivalla tavalla (esim. luomalla), niin mikä sen parempi tapa. Rakkautta en sen sijaan osaa sublimoida, eikä mielestäni rakkauden tunteessa toimi sama käänteisyys kuin vihassa vai liekö asiallista rakkauttaan purkaa esim. tuhoamalla? Toki näin jotkut toimivat, mutta itse en näe siihen syytä.
Se täytyy todeta ainakin omalta kohdaltani, että tunteiden avautumisen myötä myös itsevarmuus on kasvanut eri tavalla. Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. Koskaan ei ollut oma itsensä, aina piti olla joku muu. En usko, että asia paljonkaan eri tavalla on muilla ihmisillä. Yksi tyttöystävistäni hymyili kaiken aikaa, kun todellisuudessa hän yritti tappaa itseään syömättömyydellä ja himoliikunnalla (anorektikko ja bulimikko). Todellisia tunteita hän ei varmasti edes kyennyt tuntemaan, mutta yleisesti ottaen anorexia ja bulimia nervosa ovat masennussairauksia, psyykkisiä häiriöitä, jotka vaativat hoitoa. Voidaan puhua varmasti syyllä tunne-elämän häiriöistä ja minäkuvan vääristymisestä. Kun ero tuli, aloin huomata tämän bluffin ja häiriöisyyden ympärilläni paljon laajemmassa mittakaavassa ja kirjoitin joitain tekstejä viitaten anorektiseen kulttuuriin (länsimaalaiseen kauneuden, menestyksen yms. ihannointiin ja todellisten tunteiden kätkemiseen).

"Syvyys tulee aitoudesta ja oman inhimillisyyden avaamisesta."

Kun tässä tavallaan puhutaan kuitenkin uskosta ja uskonnoista, niin täytyy sanoa, että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta, en ole kyennyt näkemään oikeastaan minkäänlaista inhimillisyyttä ja ihmisen ymmärrystä kovinkaan monessa uskovaisessa. Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset', joita on maailma piukassa ja, joita on myös tämä Suomi24:n keskustelukanava täynnänsä. Yksi toistaan enemmän oikeassa, eikä ketään oikeastaan kiinnosta hevonpaskaa se, mitä ympärillä tapahtuu, vaikka puhuvat ympärillä tapahtuvista asioista ikäänkuin ne liikuttaisivat. Syvällinen ymmärrys puuttuu. Ehkä myös uskovaisia koettelee tuo anorektinen ympyrä, jossa on parempi peittää epävarmuus ja sulloa tilalle tiukka varmuus, ettei kukaan 'vääräuskoinen' pääsisi iskemään puukkoa selkään. Edelleen se, että kykenee olemaan rehellinen itselleen on helvetinmoinen savotta ja se vaatii paljon muutakin kuin uskoontulon tai uskonmenetyksen. Se saattaa vaatia pohjamudassa rypemistä, menestystä, ihmissuhteiden arkea, kukoistusta ja romahdusta, niistä itsensä kokemalla, näkemällä ja tunnistamalla selviämistä. Se vaatii koko elämän kirjon näkemisen, vaikkei kaikkea tarvitse kokea.

"Uskovien lojaalisuus Raamatun ilmoitukselle aliarvioidaan toistuvasti."

Itse en ole aliarvioinut oikeastaan kertaakaan. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen omasta päästä, ja joskus tuntuu menevän ns. vellit ja porkkanat sekaisin, eikä ihmiset oikeastaan tiedä mistä se tulkinta tulee, kenen se on, mitä he tulkitsevat. Menevät ne aiemmin esittämäni puu-sanat ja pihan koivut sekaisin.
Se, miten lojaali sitten on sille, minkä on ymmärtänyt tai luullut ymmärtäneensä, se on sitten yksilöllinen juttu. Sama pätee hinduihin, ateisteihin, taolaisiin, kristittyihin kuin satanisteihin. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan, jokainen toteuttaa tulkitsemaansa omalla tavallaan.

"Me emme väännä Raamattua opimme mukaiseksi vaan otamme sen vakavasti ja kunnioituksella."

Ei Raamattua tarvitsekaan vääntää miksikään. Se voi vääntyä ihan itsestään. Samalla tavalla kuin anorektikon minäkuva vääntyy, ei vääntelemällä, vaan koska se väännös tulee tavalla tai toisella suhteesta muihin ihmisiin, kulttuuriin jne. Edelleen on kyse siis pelkästä tulkinnasta, ei siitä, että jotain pitäisi ehdontahdoin väännellä.
Voidaan ottaa esimerkiksi jokin runo, lukea se ja katsoa, miten se vääntyy erilaiseksi kuin sen alkuperäinen tarkoitus/selitys... Emme vääntele omaa tulkintaamme siitä runosta, vaan me vain yksinkertaisesti tulkitsemme sen niin.

"Meille sitovaa ei ole se miten on ennen tulkittu vaan se mitä Raamatussa lukee."

Aiemmat tulkinnat ovat joka tapauksessa olemassa, enkä usko, että kukaan on täysin tietämätön niistä. Ainakaan, jos on asiaan perehtynyt. Edelleen otan esimerkiksi runon, vaikkapa jonkin, jonka jokainen ihminen jotakuinkin tietää ja tietää jopa sen runon 'oikean' tulkinnan. Kun sitten luetaan se, mitä siinä runossa lukee, niin se voi mennä joko pilkunviilaamiseksi tai sitten koetetaan etsiä muita tulkintoja, ehkä syystä tai toisesta vain tyydytään siihen vanhaan tulkintaan, joka tiedetään 'oikeaksi'.

"Puheet siitä että me muokkaamme oppiemme sen mukaan mikä on järkevää ja hyödyllistä, ei osu oikeaan."

Näitä ihmisiä löytyy, jotka näin tekevät. Sen pohjalle on syntynyt ihan omia tieteenmuotoja, jotka pyrkivät todistamaan sen, että OMA USKO on ainoa oikea. Tälle etsitään ensisijaisesti todisteet Raamatusta, mutta onpa menty niinkin pitkälle, että on niitä kehitetty, keksitty, tehty itse, löydetty jostain jotain, joka on TULKITTU todisteeksi. Valitettavasti me ihmiset olemme sellaisia, että haluamme uskoa sen, minkä uskomme, emmekä ykskaks vain vaihda ns. 'leiriä.

"On siis olemassa sisäinen kontrolli joka on sidottu omaantuntoon ja tätä ei ymmärretä."

Tämä sisäinen kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja. Niitä voidaan ymmärtää, jos tietää, mitä puhuu, muussa tapauksessa voidaan mennä tässäkin hieman metsää. Hienoja ja kauniita sanoja, jotka ovat käytännössä täysin onttoja. Haluamme uskoa, sen minkä uskomme todeksi. Zeniläiseen kallellaan sanoisin, että tuo on vaarallinen tie...

"Opettajat ovat suuria vallankäyttäjiä. He nostavat ja paivavat lasten itsetuntoja. ”Sinä olet lahjakas oppilas”….”Sinä et koskaan opi laskemaan”…jne."

Opettajilla on valtava vastuu. He voivat joko nostaa joukosta lapsia ja nuoria erottumaan muista positiivisesta tai voivat luhistaa kyseisen lapsen. Itse muistan edelleen peruskoulun ala-asteen opettajani, joka sanoi: "älä ole kuin vetelä piimä." Paras kaverini päätti hieman kiusata minua, kun yritin ottaa pulpetista oppikirjoja ja hän painoi käsillään kantta niin, etten saanut käsiäni irti. Kaverini päästi kannesta irti, kun opettajani oli tuon kommenttinsa sanonut, mutta se ei loppunut siihen. Seuraavat pari vuotta minua kutsuttiin koulussa 'piimäksi'. Itse en ollut kovin ilahtunut asiasta, enkä oikein tahtonut enää arvostaa opettajaani... Hän ei ehdontahdoin käyttänyt valtaansa, vaan tulkitsi tilanteen. Kommentti saattaisi viitata siihen, että hänellä oli huono päivä, koska muuten hän ei kommentoinut mitään tuon suuntaista. Minun kohdallani se tietysti vaikutti useampia vuosia, eikä asiaa auttanut se, että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu. Opettajilla on vastuuta ja on varmasti täysin mahdotonta joka tilanteessa huomata, mikä on tilanne ja miten toimia oikein. Antamasi esimerkki positiivisesta palautteesta oli hyvä. Kannustaminen on asia, joka on varmasti vaikea ihmiselle, jota ei ole koskaan erityisesti kannustettu, joka ei tiedä pienten sanojen merkitystä. Itse olen kyllä sitäkin mieltä, että oikeanlainen ja asiallinen kritiikki kuuluu myös positiiviseen ja vastuulliseen vaikuttamiseen. Mutta oikeanlaista kritiikkiä on myös harjoiteltava. Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi ihmiset ovat aika usein hiljaa, eivätkä oikein tiedä mitä sanoa. Sanovat sitten, että 'aika hyvä', joka ei sano minulle yhtään mitään. Joskus sitten tulee sitä negatiivista kritiikkiä, joka ei sano senkään vertaan: 'tää on ihan paska'. Kyllä se on niin, että perusteluja tarvitaan ja, jos halutaan vaikuttaa positiivisesti, ne perustelut saisivat mielellään olla kahta lausetta pidempiä.

"Pientä niin pientä, mutta ei kaiketi turhaa."

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Jälleen taolaisuudesta ja näistä Hellsteninkin viljelemistä paradokseista heitän: "pieni on suurta," eikä siis koskaan turhaa...

Lue lisää

esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista. ”

Objektiivinen tutkiminen ja tieteen tekeminen on illuusio ja hyvä tavoite. Näyttäisi kuitenkin siltä, että miltei aina kun jotain uutta on ihmistieteiden saralla saatu aikaan on havainnoitsijan omat intressit ja kokemukset ainakin taustalla vaikuttamassa. Näin oli kaiketi Freudin, Jungin, Adlerin, Franklin, Eriksonin kohdalla. Psykodynaamisen edustajista sen näkee selvemmin kuin muista.
En ole vielä mitenkään lyönyt lukkoon omaa paradigmaani, mutta psykodynaaminen on kyllä mielenkiintoisin, ainakin tutustua. Ja tuskin kovin ahtaasti kannattaa mitään ajatella yksistään totuuden torvena.
Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen.

” ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa. ”

Ensimmäinen silmiin pistävä asia Freudiin tutustuessa oli huolellisuus ja tarkkuus jolla hän työtään teki. Lahjakas ja luokkansa paras oppilas.
Niin kaiketi oli helposti lähestyttävä, kuten tulisi hyvän terapeutin ollakin.
On surullista se, että nykyään tiedetään terapian olevan tärkeään tervehtymisessä tai ainakin tilan paranemisessa. Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa.

”. Itse henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun miksi en... jos on paha olla,”

Olen todellisuudessa hieman yllättynyt ja kuitenkin iloinen, että tämän sanoit. Kun olen elämäntarinaasi pikkuhiljaa ”koonnut” niin olen ajatellut sinun siitä joutuneen hinnan maksamaan. Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?
Itkeminenhän on hyvä ja vapauttava asia, tosin se taito meinaa aina kadota pitkiksi ajoiksi.

” Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. ”

Tämä on mielenkiintoista ja varmasti totta monien kohdalla. Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan.

” että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta”

Olet varmasti tulkinnut näkemääsi oikein. Hieman asiaa selittää ehkä se että kaikki eivät ole ajattelijoita. Monet uskoa tunnustavat ovat aika oppimattomia ihmisiä ja sitten vielä innokkaita. Tämä yhdistelmä on aika ongelmallinen. Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä. Ongelma on monien kristittyjen tiedossa ja lehdissä on puhuttu netti kirjoittelusta kriittisesti.
Toisella tavalla ajattelevia ja varsinkin oppineita jopa pelätään. Kysymys liittyy mielestäni myös tieteellisen ajattelun omaksumiseen, siitä johtuvaan kuiluun joka tulee ”tavallisen” ja ”oppineemman” välille. Ihmisarvoon en tätä liitä, mutta toistemme ymmärtämiseen kylläkin.
Jeesus otti ihmiset ihmisinä ja varmasti jos olisi maanpäällä nyt…antaisi monille kristityille ja muillekin ”sapiskaa” .

”Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset',”

Kiitos palautteesta, se tuntuu hyvältä. Palautetta ansaitset sinäkin. Olet laajasti perehtynyt asioihin joista kirjoitat ja näet ne monipuolisesti. Kirjoittajana katselen sinun selkääsi…jonka juuri ja juuri näen.

”. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen”

En kiistä sitä ettei esiymmärrys vaikuta tulkintaan. Käytännössä on kuitenkin eroa siinä onko omaksunut kirkon vanhan uskontunnustuksen vai tutkiiko itse onko asiat niin kuin on opetettu. Raamatun sanoman ydin löytyy ja se ei ole niin tulkinnoille altis kuin voisi näyttää.
Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani. Ei se ole ratkaisevaa istuuko se jonkun kirkon tai seurakunnan oppiin ja tulkintaan. Ajattelen monissa asioissa erilailla kuin nykyinen kotiseurakuntani, mutta ei se estä yhteisen uskon harjoittamista. Liittyen Raamattuun täytyy muistaa ettei mitää ole niin paljon tutkittu ja tulkittu kuin sitä joten erillaiset tulkinnat ovat luonnollisia.
Me tulkitsemme kaiken itsestämme käsin ja siitä maailmankuvasta mikä meillä on, se on totta. Mutta vierastan ajatusta kun se sovelletaan vaikkapa siihen mikä on uuden testamentin sanoma, sillä se on löydettävissä selkeästi.

”kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja.”

Ovat varmasti. Pointtini on se että mitä Raamatussa lukee on tärkeämpää kuin mikä on kristittyjen yleinen mielipide tai kirkon tunnustus. Kristitty siis tutkii Raamattua Jumalan ilmoituksena ja ei siksi vääntele sitä mitä mieli tekee. Tietysti teemme sen ihmisinä.

” että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu.”

Olet kokenut kovia. En tiedä kuinka erilaisia me olemme mutta, On tavallaan kohtalon ivaa se, että me tässä keskustelemme, kun ajattelen omaa rooliani koulussa olen varmasti ollut -kiusaaja. Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä. Olen aina ollut määrätynlainen johtaja ja tätä valtaa olen käyttänyt ja käytän väärin. Olen ollut fyysisesti monesti vahvin ja se on lisännyt ”vaikutusvaltaani”. Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että ”piikit” ja ”vitsit” voivat sattua, tarkoitushan oli hauskuuttaa muita.

.”Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi…”

Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy.

Analyytikko kirjoitti:

esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista. ”

Objektiivinen tutkiminen ja tieteen tekeminen on illuusio ja hyvä tavoite. Näyttäisi kuitenkin siltä, että miltei aina kun jotain uutta on ihmistieteiden saralla saatu aikaan on havainnoitsijan omat intressit ja kokemukset ainakin taustalla vaikuttamassa. Näin oli kaiketi Freudin, Jungin, Adlerin, Franklin, Eriksonin kohdalla. Psykodynaamisen edustajista sen näkee selvemmin kuin muista.
En ole vielä mitenkään lyönyt lukkoon omaa paradigmaani, mutta psykodynaaminen on kyllä mielenkiintoisin, ainakin tutustua. Ja tuskin kovin ahtaasti kannattaa mitään ajatella yksistään totuuden torvena.
Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen.

” ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa. ”

Ensimmäinen silmiin pistävä asia Freudiin tutustuessa oli huolellisuus ja tarkkuus jolla hän työtään teki. Lahjakas ja luokkansa paras oppilas.
Niin kaiketi oli helposti lähestyttävä, kuten tulisi hyvän terapeutin ollakin.
On surullista se, että nykyään tiedetään terapian olevan tärkeään tervehtymisessä tai ainakin tilan paranemisessa. Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa.

”. Itse henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun miksi en... jos on paha olla,”

Olen todellisuudessa hieman yllättynyt ja kuitenkin iloinen, että tämän sanoit. Kun olen elämäntarinaasi pikkuhiljaa ”koonnut” niin olen ajatellut sinun siitä joutuneen hinnan maksamaan. Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?
Itkeminenhän on hyvä ja vapauttava asia, tosin se taito meinaa aina kadota pitkiksi ajoiksi.

” Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. ”

Tämä on mielenkiintoista ja varmasti totta monien kohdalla. Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan.

” että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta”

Olet varmasti tulkinnut näkemääsi oikein. Hieman asiaa selittää ehkä se että kaikki eivät ole ajattelijoita. Monet uskoa tunnustavat ovat aika oppimattomia ihmisiä ja sitten vielä innokkaita. Tämä yhdistelmä on aika ongelmallinen. Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä. Ongelma on monien kristittyjen tiedossa ja lehdissä on puhuttu netti kirjoittelusta kriittisesti.
Toisella tavalla ajattelevia ja varsinkin oppineita jopa pelätään. Kysymys liittyy mielestäni myös tieteellisen ajattelun omaksumiseen, siitä johtuvaan kuiluun joka tulee ”tavallisen” ja ”oppineemman” välille. Ihmisarvoon en tätä liitä, mutta toistemme ymmärtämiseen kylläkin.
Jeesus otti ihmiset ihmisinä ja varmasti jos olisi maanpäällä nyt…antaisi monille kristityille ja muillekin ”sapiskaa” .

”Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset',”

Kiitos palautteesta, se tuntuu hyvältä. Palautetta ansaitset sinäkin. Olet laajasti perehtynyt asioihin joista kirjoitat ja näet ne monipuolisesti. Kirjoittajana katselen sinun selkääsi…jonka juuri ja juuri näen.

”. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen”

En kiistä sitä ettei esiymmärrys vaikuta tulkintaan. Käytännössä on kuitenkin eroa siinä onko omaksunut kirkon vanhan uskontunnustuksen vai tutkiiko itse onko asiat niin kuin on opetettu. Raamatun sanoman ydin löytyy ja se ei ole niin tulkinnoille altis kuin voisi näyttää.
Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani. Ei se ole ratkaisevaa istuuko se jonkun kirkon tai seurakunnan oppiin ja tulkintaan. Ajattelen monissa asioissa erilailla kuin nykyinen kotiseurakuntani, mutta ei se estä yhteisen uskon harjoittamista. Liittyen Raamattuun täytyy muistaa ettei mitää ole niin paljon tutkittu ja tulkittu kuin sitä joten erillaiset tulkinnat ovat luonnollisia.
Me tulkitsemme kaiken itsestämme käsin ja siitä maailmankuvasta mikä meillä on, se on totta. Mutta vierastan ajatusta kun se sovelletaan vaikkapa siihen mikä on uuden testamentin sanoma, sillä se on löydettävissä selkeästi.

”kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja.”

Ovat varmasti. Pointtini on se että mitä Raamatussa lukee on tärkeämpää kuin mikä on kristittyjen yleinen mielipide tai kirkon tunnustus. Kristitty siis tutkii Raamattua Jumalan ilmoituksena ja ei siksi vääntele sitä mitä mieli tekee. Tietysti teemme sen ihmisinä.

” että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu.”

Olet kokenut kovia. En tiedä kuinka erilaisia me olemme mutta, On tavallaan kohtalon ivaa se, että me tässä keskustelemme, kun ajattelen omaa rooliani koulussa olen varmasti ollut -kiusaaja. Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä. Olen aina ollut määrätynlainen johtaja ja tätä valtaa olen käyttänyt ja käytän väärin. Olen ollut fyysisesti monesti vahvin ja se on lisännyt ”vaikutusvaltaani”. Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että ”piikit” ja ”vitsit” voivat sattua, tarkoitushan oli hauskuuttaa muita.

.”Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi…”

Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy.

Lue lisää

"Näyttäisi kuitenkin siltä, että miltei aina kun jotain uutta on ihmistieteiden saralla saatu aikaan on havainnoitsijan omat intressit ja kokemukset ainakin taustalla vaikuttamassa."

Uskoakseni nuo teoriat kumpuavat ihmisten omista intresseistä ja kokemuksista hyvin usein. Se vaikuttaa työmäärään ja panostukseen, koska on olemassa jo taustatietoa, vaikka se on vain yhden ihmisen elämästä. Olen huomannut, että kun olen avautunut omasta elämästäni, vaikka yksikään ihminen ei ole kokenut täysin samoin ja samoja kokemuksia kuin minä, niin jopa aivan muista ongelmista kärsineet näkevät yhtäläisyyksiä. Itseasiassa paras lähtökohta saattaisi olla se, että jokainen terapeutti kävisi kuvailevasti läpi oman elämänsä hetket, jotka pystyy muistamaan. Jos asioita ei muista, niitä asioita myös ja arveluja, miten asiat ovat menneet. Jo tuon omakohtaisen elämäntarinan kirjaaminen, selviytymistarinoineen on erittäin arvokasta raakamateriaalia. Ja, vaikkei kaikki olekaan kokeneet samoin, he saavat virikkeitä. Sen lisäksi noista tarinoista huomaisi varsin pian, ettei ole yhtä tapaa selvitä, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa ajatella. Se, minkä me tunnemme ja koemme oikeaksi, on meille oikea.

"Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen."

Uskoisin humanistisen ajatuksen, että ihminen on ihmiselle ihminen olevan hyvä lähtökohta terapiatyössä ja melkeinpä kaikessa, missä ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä. Ihmisyys on asia, joka minusta vaatii enemmän rehellisyyttä kuin hienojen teorioiden orjallista seuraamista. Ihminen ymmärtää ihmistä ihmisenä, ei teorioiden tai uskon kautta. Muutoin minua miellyttää mm. draama- ja halausterapia. Itseasiassa uskon, että kosketuksessa on valtavasti voimaa, mutta kosketuskammoisille se voi olla alkuun niin raju tilanne, ettei se aivan kaikille ainakaan ensimmäisenä terapiamuotona sovi. Läheisyyttähän me kaikki kaipaamme lopulta, koska läheisyydellä pystymme parhaiten viestimään hyväksyntää.

"On surullista se, että nykyään tiedetään terapian olevan tärkeään tervehtymisessä tai ainakin tilan paranemisessa. Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa."

Sanoisin, että tuo lääkehoidon määrääminen on laiskuutta. On paljon ihmisiä, hoitotyössä olevia, jotka ovat itse yhtälailla loppuunkulutettu opiskeluilla, ankaralla lapsuudella, yhteiskunnan velvoitteilla jne. Lopulta he ovat enemmän itse avuntarpeessa kuin hoidokkinsa, eivätkä välttämättä edes jaksa tai ole valmiita kuuntelemaan toisten ihmisten ongelmia. Mistähän se voisi sitten johtua, että niin paljon jaetaan lääkkeitä? Ehkä, se on hyväksi todettu tapa saada ihmiset hiljaisiksi ja 'onnellisimmeksi', ts. 'ongelmattomiksi'. Vaikka lääkkeitä on monenlaisia ja (nyt en noita nimiä muista) lääkkeet, joiden tarkoitus on esimerkiksi maanista ihmistä rauhoittaa niin, että voi edes hetken kelailla syitä, menneitä ja sen sellaisia, niistä voi olla apua ihan asioiden selvittämisen ja läpikäymisen kannalta.

"Kun olen elämäntarinaasi pikkuhiljaa ”koonnut” niin olen ajatellut sinun siitä joutuneen hinnan maksamaan. Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?"

Masennus, joka oli varmaan piilevänä olemassa aivan lapsuudestani lähtien. Se alkoi kunnolla painaa niskassa lukion jälkeen, yli armeija-ajan, ja aina kolmanteen vuotta silloista kaupallista koulutustani, jolloin hiljalleen taivas tippui niskaan. Minusta tuli nettiriippuvainen ja hengailin koneen ääressä joskus 16 tuntia vuorokaudessa tai ehkä enemmän. Se oli tapani samalla prosessoida menneisyyttäni, kävin asioita läpi aika usein, mutta jossain vaiheessa se kaikki meni yli. Tein 14-vuotiaana periaatepäätöksen, etten tule tekemään itsemurhaa. 26-27 -vuotiaana olin työttömänä reilun vuoden ja menin sinä aikana pohjalle. Kolmen kuukauden jakso elämästäni on vain lumisadetta television kuvaputkella, avoinaisia jääkaapin ovia, vessakorjauksen aiheuttamaa betonipölyä ja ovikellon soittoja, jotka ymmärsin vasta minuutteja myöhemmin. Elin valveunta kolmisen kuukautta ja tuota tilaa kai kauniisti kutsutaan insomniaksi. Ennen tuota aikaa yritin vuosia muistaa uniani heti herättyäni, mutta muistin pelkkää pimeyttä. Nukahdin melkein välittömästi, kun asetin pääni tyynyyn ja heräsin samasta asennosta. Sen jälkeen en enää nukkunut... Kolmen kuukauden ajan nukuin noin tunnin yössä, enkä suinkaan nukkunut joka yö. Päivänajoilla tosin ei enää ollut merkitystä, saatoin yhtä hyvin nukkua iltapäivällä, aamulla tai illalla. Nukuin vartista kahteen tuntiin, en juurikaan pidempään. Jos tuota aikaa ennen olin pyöritellyt päässäni talousongelmiani, työttömyyttäni ja kaikkea turhanpäiväistä, niin sen jakson aikana vaivuin johonkin unen ja valveen väliseen koomaan, jossa kaikki oli lähinnä pahaa tai tylsää unta. Vaati pienenpientä muutosta rytmissä, elämäntavoissa, että pääsin siitä ylös, mutta koko tarkoitukseni kiteytyi tuon kolmen kuukauden aikana ajatukseen: minun on saatava nukkua normaalisti edes yksi yö. Tuon jakson jälkeen aloin vatvoa perinpohjaisemmin syitä, miksi noin oli käynyt, mikä oli vialla. Hakeuduin opiskelemaan, psykiatrille (jolla ei koskaan lopulta ollut tarvetta käydä) jne. Lopulta ymmärsin tuon kolmen kuukauden aikana sen, mitä ihminen tarvitsee elämässään. Vaikka kyse on aika pienestä, niin oivallus oli itselleni suuri:
1. syö riittävästi
2. nuku säännöllisesti
3. pidä huolta hygienianhoito jossain rajoissa säännöllisenä
Pelkästään nuo kolme asiaa oivaltamana olen löytänyt tavallaan tien 'onneen'. En ole enää tuon jälkeen jaksanut stressaantua, menettää hermojani, masentua yms. Asiat rullaavat jo nuo kolme asiaa muistamalla omassa elämässäni varsin mainiosti.

Niin, tuosta tuli yksi asia mieleeni. Vaikka olin työtön, niin en pidä työttömyyttä toimeettomuutena. Vaikkei ihminen tekisi fyysisesti mitään, niin henkisesti se on helvetin kuluttavaa. Burn-out ei ole täysin mahdoton ajatus, vaikkei töissä kävisi ja olisi mukana jossain stressaavassa vuorokausirytmissä. Yleisesti ottaen luulen kuitenkin, että burn-out työttömillä on ihan niitä vihonviimeisiä tabuja. Miten joku, joka ei tee töitä (eikä hänen pitäisi leipää syömän) kehtaa tulla valittamaan burn-outia?

"Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan."

Sepä se. Mutta maailma on niin täynnä asioita, joita pitäisi ymmärtää, joita meille syydetään lapsesta lähtien, etten pidä minään ihmeenä, että ihminen eksyy. Meitä eksytetään päivittäin, kun meille vaikka lehdissä kerrotaan maailman tapahtumista. Me emme ole olleet paikan päälle, mutta meidän annetaan ymmärtää, että me tiedämme, mitä on tapahtunut. Kyseessä on aina toimittajan (raportoijan) näkemys tilanteesta, mitä objektiivisempi, sen parempi. Mutta silti kieli ja sanat ovat rajallisia, vajaita. Olemme kiinni tulkinnassamme ja kauniissa luuloissa. Maailmankuvamme voi siis olla harhaa, kunnes olemme itse subjektiivisesti kokeneet sen kaiken.

Tämä ei liity suoraan uskollisuuteen omalle persoonalle, mutta sille, että miten olla uskollinen itselleen, jos ei tiedä maailmasta, jos ei tiedä muista ihmisistä, eikä tiedä edes itsestään tai vaikka tietäisi, muttei ymmärtäisi. Ei ymmärtäisi edes sitä, että nämäkin sanat, joita näpytän ovat lukijan tulkittavissa ja 95% varmuudella väärinymmärrettävissä. Kun sitten rakennamme omaa persoonaamme jollekin tekstille tai uskomukselle, joka on monitahoinen- ja ulotteinen, joka vaatii selvästi enemmän tulkintaa kuin objektiivinen selostus jostain tapahtuneesta Beirutissa, niin lienee aika mahdotonta olla uskollinen sille uskolle, siinä sivussa omalle itselleen. Minusta onkin huomattavasti rehellisempää ja uskottavampaa, jos vaikkapa kristitty sanoo suoraan, että uskon olevani kristitty ja uskon Raamatun sanomaan pääkohdittain, mutta sen opetuksiin sitoutuminen on täysin mahdotonta eli en oikeastaan tiedä olenko minä kristitty vai en. Se olisi rehellistä puhetta myös sikäli, että monet kivenkovat kristityt yrittävät vain vaientaa epävarmuuden itsessään unohtamalla kaikki häiritsevät tekijät. Yksi mielenkiintoinen persoona (ex-fundamentalisti) on gospelmusiikkia jenkeissä säveltänyt Dan Barker, joka parinkymmenen vuoden kirkolliselämän jälkeen menetti uskonsa ja hän perusti Freedom From Religion-järjestön, kirjoitti kirjoja ja pitää puheita seminaareissa. Valitettavasti näin voi käydä, eikä edes fundamentalistinen asenne välttämättä auta. Itseasiassa luulen, että aina suurempi riski on menettää uskonsa fundamentalistina kuin tavallisena, pehmeämmät arvot omaavana. Rehellistä on myöntää, että asiat eivät lainkaan välttämättä ole niinkuin minä uskon niiden olevan. Samalla käsitys itsestä ja maailmasta on huomattavasti realistisempi.

"Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä."

Kyllä niitä on tullut vastaan ihmisiä, jotka etsivät tietoa, mutta silti kaivavat kaikesta siitä tiedosta tai tieteestä irti vain sen, mikä tukee omaa näkemystä. Riippumatta siitä, onko tuo tutkimus jossain jo todettu humpuukiksi vai ei. Me ihmiset olemme, kuten jo aiemmin taisin sanoa, helposti nenästävedettäviä, vaikka olisimme miten älykkäitä ja tietäviä.

"Toisella tavalla ajattelevia ja varsinkin oppineita jopa pelätään."

Tai pikemmin juuri sitä, että tunnistaisi itsessään epävarmuuden ja tunnustaisi, että juuri MINÄ saatan olla väärässä.

"Jeesus otti ihmiset ihmisinä ja varmasti jos olisi maanpäällä nyt…antaisi monille kristityille ja muillekin ”sapiskaa” ."

Itse olen asian ajatellut toisinpäin. Jeesus olisi se, jonka kristityt kivittäisivät kuljeksimasta... Eli 'tapaus messias', jota on odotettu yli 2000 vuotta pistettäisiin alta aikayksikön pois päiviltä ja luulenpa vielä pätevimmän argumentin olevan jotain sen suuntaista, että tuo mies on Antikristus.

"Käytännössä on kuitenkin eroa siinä onko omaksunut kirkon vanhan uskontunnustuksen vai tutkiiko itse onko asiat niin kuin on opetettu."

Tietysti. Samansuuntainen ero kuin siinä, että kerron mitä on zeniläisyys ja otat minun selityksistäni (huhupuheena) käsityksen zeniläisyydestä, kun olisi parempi tutustua johonkin zeniläisen filosofian perusteokseen. Tai ehkä taolaisuudesta olisi parempi ottaa Tao te ching, mutta en itsekään tahtonut aivan kaikkea siinä ymmärtää...

"Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani."

Ja lopulta asiahan on niin, ettei kukaan muu meidän puolestamme tulkitse kuin me itse. Tuo vaikuttaisi siis siltä rehellisyydeltä, jota tuossa aiemmin painotin. Tälläkin palstalla on paljon uskovaisia, jotka puhuvat siitä, että tulkinta tulee ylhäältä. Kuulostaa maagiselta ja mystiseltä tavalta ymmärtää 'oma tulkinta' tai 'oma ymmärrys'.

"Mutta vierastan ajatusta kun se sovelletaan vaikkapa siihen mikä on uuden testamentin sanoma, sillä se on löydettävissä selkeästi."

Samalla tavalla elokuvissa, joissa on sanoma, se on aivan selvästi näkyvillä, eikä sitä tarvitse tulkita omien suodattimien kautta. Mutta tietysti esimerkiksi elokuva Dogma, jossa käsitellään enkeli- ja jumala-aiheistoa, on tulkittavissa paljolti juuri oman uskon kautta. Ateisteille se voi olla hauskaa jäynää kristittyjä kohtaan, liberaalikristitty voi pitää sitä ihan hyvänä ja kriittisenä, hauskana, kun sitten konservatiivisempi fundamentalisti saattaa pitää sitä, mitä pahimpana jumalanpilkkana. Sanoma on selvä, mutta jokainen tulkitsee tarinaa itsessään omien suodattimiensa läpi.

"Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä. Olen aina ollut määrätynlainen johtaja ja tätä valtaa olen käyttänyt ja käytän väärin."

Minä en ole koskaan osoittanut minkäänlaista verbaalista lahjakkuutta. Saan kiittää osin kiusaajiani, osin omaa perhetaustaani siitä, että kirjoitin, vaikkei lahjoja ollutkaan. Sitä kautta olen todennut, että jotain asiaa tarpeeksi harjoittelemalla, saattaa myös lahjakkuus pulpahtaa esiin. En siksi myöskään usko, että lahjakkuus johonkin asiaan on periytyvää, vaan pikemmin valinta.

En pidä itseäni myöskään johtajana, mutta eri kuvioissa, minua pidetään varmasti ihanteellisena johtajatyyppinä. Se tuntuisi ihan mukavalta olla vastuullisessa roolissa jossain, mutta en toisaalta kaipaa sellaista...

"Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy."

Lyhyesti: olen kirjoittanut 9-vuotiaasta. Aloitin kirjoittamalla omaa 'jääkiekkolehteä'. Puolivahingossa päädyin kirjoittamaan lyriikoita 11-vuotiaana ja jatkoin lyriikoiden kirjoittamista yläasteella. Kirjoitin englanniksi 11-vuotiaasta, seuraavat 15 vuotta. Matkan varrella aloin kirjoittaa käsikirjoituksia, novelleja, esseitä, useampia romaaneja olen aloittanut (vaan en viimeistellyt) jne. Kirjoitan myös lähes kaikki tyylilajeja tragediasta sekopääkomediaan, hc-scifistä kauhuun. Olen vain lopulta aika laiska kirjoittaja tai pikemmin en jaksa keskittyä oikein yhteen projektiin kovin pitkää aikaa...

Analyytikko kirjoitti:

esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista. ”

Objektiivinen tutkiminen ja tieteen tekeminen on illuusio ja hyvä tavoite. Näyttäisi kuitenkin siltä, että miltei aina kun jotain uutta on ihmistieteiden saralla saatu aikaan on havainnoitsijan omat intressit ja kokemukset ainakin taustalla vaikuttamassa. Näin oli kaiketi Freudin, Jungin, Adlerin, Franklin, Eriksonin kohdalla. Psykodynaamisen edustajista sen näkee selvemmin kuin muista.
En ole vielä mitenkään lyönyt lukkoon omaa paradigmaani, mutta psykodynaaminen on kyllä mielenkiintoisin, ainakin tutustua. Ja tuskin kovin ahtaasti kannattaa mitään ajatella yksistään totuuden torvena.
Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen.

” ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa. ”

Ensimmäinen silmiin pistävä asia Freudiin tutustuessa oli huolellisuus ja tarkkuus jolla hän työtään teki. Lahjakas ja luokkansa paras oppilas.
Niin kaiketi oli helposti lähestyttävä, kuten tulisi hyvän terapeutin ollakin.
On surullista se, että nykyään tiedetään terapian olevan tärkeään tervehtymisessä tai ainakin tilan paranemisessa. Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa.

”. Itse henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun miksi en... jos on paha olla,”

Olen todellisuudessa hieman yllättynyt ja kuitenkin iloinen, että tämän sanoit. Kun olen elämäntarinaasi pikkuhiljaa ”koonnut” niin olen ajatellut sinun siitä joutuneen hinnan maksamaan. Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?
Itkeminenhän on hyvä ja vapauttava asia, tosin se taito meinaa aina kadota pitkiksi ajoiksi.

” Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. ”

Tämä on mielenkiintoista ja varmasti totta monien kohdalla. Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan.

” että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta”

Olet varmasti tulkinnut näkemääsi oikein. Hieman asiaa selittää ehkä se että kaikki eivät ole ajattelijoita. Monet uskoa tunnustavat ovat aika oppimattomia ihmisiä ja sitten vielä innokkaita. Tämä yhdistelmä on aika ongelmallinen. Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä. Ongelma on monien kristittyjen tiedossa ja lehdissä on puhuttu netti kirjoittelusta kriittisesti.
Toisella tavalla ajattelevia ja varsinkin oppineita jopa pelätään. Kysymys liittyy mielestäni myös tieteellisen ajattelun omaksumiseen, siitä johtuvaan kuiluun joka tulee ”tavallisen” ja ”oppineemman” välille. Ihmisarvoon en tätä liitä, mutta toistemme ymmärtämiseen kylläkin.
Jeesus otti ihmiset ihmisinä ja varmasti jos olisi maanpäällä nyt…antaisi monille kristityille ja muillekin ”sapiskaa” .

”Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset',”

Kiitos palautteesta, se tuntuu hyvältä. Palautetta ansaitset sinäkin. Olet laajasti perehtynyt asioihin joista kirjoitat ja näet ne monipuolisesti. Kirjoittajana katselen sinun selkääsi…jonka juuri ja juuri näen.

”. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen”

En kiistä sitä ettei esiymmärrys vaikuta tulkintaan. Käytännössä on kuitenkin eroa siinä onko omaksunut kirkon vanhan uskontunnustuksen vai tutkiiko itse onko asiat niin kuin on opetettu. Raamatun sanoman ydin löytyy ja se ei ole niin tulkinnoille altis kuin voisi näyttää.
Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani. Ei se ole ratkaisevaa istuuko se jonkun kirkon tai seurakunnan oppiin ja tulkintaan. Ajattelen monissa asioissa erilailla kuin nykyinen kotiseurakuntani, mutta ei se estä yhteisen uskon harjoittamista. Liittyen Raamattuun täytyy muistaa ettei mitää ole niin paljon tutkittu ja tulkittu kuin sitä joten erillaiset tulkinnat ovat luonnollisia.
Me tulkitsemme kaiken itsestämme käsin ja siitä maailmankuvasta mikä meillä on, se on totta. Mutta vierastan ajatusta kun se sovelletaan vaikkapa siihen mikä on uuden testamentin sanoma, sillä se on löydettävissä selkeästi.

”kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja.”

Ovat varmasti. Pointtini on se että mitä Raamatussa lukee on tärkeämpää kuin mikä on kristittyjen yleinen mielipide tai kirkon tunnustus. Kristitty siis tutkii Raamattua Jumalan ilmoituksena ja ei siksi vääntele sitä mitä mieli tekee. Tietysti teemme sen ihmisinä.

” että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu.”

Olet kokenut kovia. En tiedä kuinka erilaisia me olemme mutta, On tavallaan kohtalon ivaa se, että me tässä keskustelemme, kun ajattelen omaa rooliani koulussa olen varmasti ollut -kiusaaja. Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä. Olen aina ollut määrätynlainen johtaja ja tätä valtaa olen käyttänyt ja käytän väärin. Olen ollut fyysisesti monesti vahvin ja se on lisännyt ”vaikutusvaltaani”. Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että ”piikit” ja ”vitsit” voivat sattua, tarkoitushan oli hauskuuttaa muita.

.”Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi…”

Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy.

Lue lisää

En ainakaan nähnyt, että olisi vastaukseni tullut perille. Ilmeisesti kirjoitan liian pitkiä tekstirympsyjä ja palsta karsii liian suuren koon vuoksi.

Koetan siis ilmaista itseäni lyhyemmin tällä kertaa.

"Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen."

Mielestäni oikeanlainen humanismi, olla ihminen ihmiselle, on hyvä lähtökohta terapiatyössä. Useasti ollaan taas tekemisissä vallankäytön kanssa myös noissa terapiasuhteissa ja saattaa tulla väärinkäytöksiä. Vaikka siis itse terapioista yksikään ei ole se ainoa oikea ratkaisu, niin voi olla, että vikaa on myös terapeutissa itsessään.

Mielestäni kombinaatio eri tapoja on ihan hyvä. Itseäni miellyttää jossain määrin draama- ja halausterapia, yhdistettynä humanistiseen, ratkaisusuuntautuneiseen ja asiakaskeskeiseen ajattelutapaan. Muutoinkin on mielenkiintoista, että nykyään ollaan menossa enemmän myös psyyken hoidossa kosketuksiin ja kokonaisvaltaisiin terapioihin. Taitavat kiinalaiset olla tuon käsityksen pioneereja, täällä se on uutta ja aikalailla vierasta. Eikä se ole mielestäni aivan ongelmatonta, jos esimerkiksi on kosketuskammoinen, niin halausterapia ei taida olla toimiva ensimmäisenä terapiamuotona.

"Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa."

On terapeutin laiskuutta toisaalta, jos antaa lääkkeet sen ihmeemmin kyselemättä. Toisaalta saatan kuvitella, että terapeuteilla on omat ongelmansa, koska meistä kukaan ei ole täysin systeemin ulkopuolella, vailla suhteita ihmisiin yms. Sikäli joissain tilanteissa voi olla jopa niin, että sillä hetkellä terapeutti tarvitsisi apua enemmän kuin autettavansa. Siitä syystä ei ehkä jaksa kuunnella asiakastaan ja määrää liian löyhin perustein lääkehoitoa. Toisaalta on tietysti lääkkeitä, jotka auttavat rauhoittumaan ja käsittelemään tietoisesti vaikeita asioita tilanteessa, jossa on rauhaton tai maaninen.

"Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?"

Tämä on pitkä stoori. Voisi olla parempi siirtää keskustelu jollekin suljetulle kanavalle, kuten sähköpostiin. Ei sikäli, ettenkö voisi puhua asioista julkisesti, mutta jos tämä taas karsii, niin halleluja. Lyhyesti kuitenkin... olen ollut todennäköisesti aivan pikkupojasta lähtien masentunut. Se on vain hiljalleen alkanut pursuta yli ja lukiosta lähtiessä alkoi tulla ensimmäisiä ehkä havaittavia oireita: syrjäänvetäytyminen. Armeija-ajan jälkeen tuntui asiat olevan ihan kohdallaan, mutta kun päädyin kouluun kolmeksi vuodeksi, joiden aikana menetin niin motivaationi, uskoni kykyihini kuin oikeastaan huomasin, etten enää unelmoinut, masennuin aika totaalisesti. Jäin nettiriippuvaiseksi ja saatoin roikkua netissä 16-18 tuntia päivässä. Viimeinen niitti arkkuun tuli, kun jouduin työttömäksi pidemmäksi aikaa viitisen vuotta sitten. Eräänä yönä en saanut unta, enkä saanut unta kunnolla seuraavaan kolmeen kuukauteen. Se jakso elämästäni on vain täynnä 'tautisia' kuvia, ikäänkuin pahaa valveunta, joka on täynnä lumisadetta television kuvaputkella, avonaisia jääkaapinoveja ja ovikellon pirahduksia, joihin en ehtinyt vastaamaan, koska tajusin ovikellon soineen vasta myöhemmin. Vaati melkoista rutistusta, että sain jälleen rytmin kiinni ja otteen elämästä. Omalla kohdallani elämäntarkoitukseksi kiteytynyt lause mielessäni oli: minun on saatava nukkua edes yksi yö normaalisti. Tuon vaiheen jälkeen asiat loksahtivat vielä enemmän päässäni ja ymmärsin aikanaan aika selvästi, mikä meidät ihmiset lopulta pitää elämässä kiinni.

"Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan."

On niin paljon selityksiä, niin paljon tietoa, jota meidän päähämme tungetaan aivan pienestä, ettei ole ihme, että menemme sekaisin. Ei vain itsemme suhteen, vaan koko maailman. Eikä tätä varmasti auta se, että asiat eivät todellakaan ole välttämättä niinkuin me luemme koulukirjoista tai näemme uutisissa. Me elämme tietynlaisessa illuusiossa, jonka olemme osin itse luoneet tulkitsemalla, mutta jonka myös muut ihmiset ovat osaltaan tulkinneet meille. Miten olla rehellinen siinä, kun ei erota omaa tulkintaa muiden tulkinnoista, miten olla rehellinen, kun ei tiedä, mitä maailma on, keitä muut ihmiset ovat tai kuka minä itse olen? Tai vaikka tietäisi, niin vielä pitäisi ymmärtää...

"Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä."

Tieto on suhteellista. Kyllähän niitä on kaikenlaisia tiedemiehiä, jotka ovat kehittäneet ihan omaa tiedettään pönkittääkseen sen kustannuksella omaa uskoaan. Se on lähtökohtaista, mutta miten luokitella joku ihminen tietämättömäksi ja toinen tietäväksi? Me jokainen tiedämme mieluummin tietävämme kuin olevamme tietämättömiä. Itselleni se ei ole ongelma, minä tiedän hyvin vähän ja on asioita, jotka minua eivät suuresti edes kiinnosta. Siitä huolimatta minulta alati mm. täällä vaaditaan selityksiä. Omaa fundamentalismiani voisi siis olla siinä kohtaa se, että minä en tiedä, etkä sinä tiedä, eikä meistä kukaan tiedä ja kaiken sen keskellä me haluamme tietää asioita, joilla ei ole mitään tekemistä elämän, kuoleman tai minkään muunkaan kanssa. Selittämästä päästyämme me haluamme vain lisää selityksiä. Jos niitä ei ole tarjolla, me luomme niitä itse.

"Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani. Ei se ole ratkaisevaa istuuko se jonkun kirkon tai seurakunnan oppiin ja tulkintaan."

On hyvä myöntää, että olet juuri itse se, joka tulkitset. Ainakin tiedät, kenen tulkintaan uskot.

"Kristitty siis tutkii Raamattua Jumalan ilmoituksena ja ei siksi vääntele sitä mitä mieli tekee."

Tuskinpa meistä kukaan tulkintaansa vääntelee tietentahtoen. Esimerkkinä jonkin runon tulkinta, joista hyvinkin voidaan saada monenlaisia tulkintoja, mutta joista jokainen voi olla täysin väärä - tai siten ristiriidassa sen alkuperäisen, kirjoittajan itsensä tulkinnan kanssa. Siitä huolimatta niistä jokainen tulkinta on ihan pätevä ja luettavissa tekstistä.

Yksi esimerkki siitä, miten olemme joka tapauksessa 'laput silmillä' on elokuva Dogma. Ateistit saavat siitä naurut, koska se kritisoi erityisesti kristinuskontoa (ehkä osin juutalaisuutta ja uskovaisia). Samalla se antaa kuitenkin ajattelemisenaihetta varmasti myös liberaaleille uskovaisille, he saattavat nauraa ateistien mukana. Sen sijaan on vaikea nähdä, että fundamentalistit näkisivät siinä mitään hauskaa. Elokuvan sanoma on selvä, mutta reagoimme siihen eri tavalla ja siksi ehkä myös meidän tulkintamme on aina väärä, riippuen siitä, mikä on jälleen kerran elokuvan tekijän alkuperäinen ajatus ollut... Ties, vaikka tekijä itse olisi fundamentalisti.

"Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä."

Samaan aikaan kun sinä oli verbaalisesti lahjakas, minä olin lahjakas matemaattisesti. Minkään tason verbaalista lahjakkuutta ei minussa ole nähty kuin vasta kauan koulujen loputtua. Olen huomannut kuitenkin, vaikka en ole lahjakas ollut, niin harjoitus tekee mestarin. Samaisesta syystä en allekirjoita väitettä, että lahjakkuus olisi millään tavalla periytyvää. Ehkä kasvatuksen kautta (kuin tavallaan myös itselläni, vaikkei suvussani tunneta ainoatakaan taiteilijaa, vain 'tavallisia' duunareita') saattaa periytyä jonkinlainen suuntautuneisuus tiettyihin asioihin, mutta on oma valinta, miten käyttää sen lahjan, jonka on saanut.

"Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy."

Aloitin 9-vuotiaana, en pitänyt teksteistäni, joten revin ne. 11-vuotiaana sattumalta aloin kirjoittaa lyriikkaa englanniksi. Huomasin vasta yläasteella, että se on erittäin hyvä tapa ja kirjoittaminen piti minut hengissä ja järjissäni, edes rahtusen. Kirjoitin englanniksi reilu 15 vuotta ja lähinnä lyriikkaa, sittemmin olen vaihtanut kielen suomeen. Kirjoitan runoja, käsikirjoituksia, novelleja, romaaneja joitain aloittanut, asiatekstejä ja lähes tulkoon mikä tahansa tyylilaji arkielämän draamasta, lähes inhorealismista puupääkomiikkaan, kauhutarinoista tieteisjuttuihin ja tietysti asialinjoilla menevät aiheet, joissa ollaan tekemisissä kaiken havainnoitavan elämän kanssa, ihmisen psyykestä luonnontilaan jne.

Analyytikko kirjoitti:

esimerkiksi, kun Freud heijastelee aika väkevästi lasten suhdetta isäänsä ja äitiinsä, lienee selvää, että Freudilla itsellään saattoi olla taustaa puhuessaan asioista. ”

Objektiivinen tutkiminen ja tieteen tekeminen on illuusio ja hyvä tavoite. Näyttäisi kuitenkin siltä, että miltei aina kun jotain uutta on ihmistieteiden saralla saatu aikaan on havainnoitsijan omat intressit ja kokemukset ainakin taustalla vaikuttamassa. Näin oli kaiketi Freudin, Jungin, Adlerin, Franklin, Eriksonin kohdalla. Psykodynaamisen edustajista sen näkee selvemmin kuin muista.
En ole vielä mitenkään lyönyt lukkoon omaa paradigmaani, mutta psykodynaaminen on kyllä mielenkiintoisin, ainakin tutustua. Ja tuskin kovin ahtaasti kannattaa mitään ajatella yksistään totuuden torvena.
Humanistinen on käyttökelpoinen ja sisältää paljon hyviä oivalluksia, mutta on ehkä liiankin optimistinen.

” ehkä Freud oli siinä määrin helposti lähestyttävä, että hän sai kaivettua ihmisistä ulos haluamaansa tietoa. ”

Ensimmäinen silmiin pistävä asia Freudiin tutustuessa oli huolellisuus ja tarkkuus jolla hän työtään teki. Lahjakas ja luokkansa paras oppilas.
Niin kaiketi oli helposti lähestyttävä, kuten tulisi hyvän terapeutin ollakin.
On surullista se, että nykyään tiedetään terapian olevan tärkeään tervehtymisessä tai ainakin tilan paranemisessa. Silti on hyvin paljon pelkkää kontrolloimatonta lääkehoitoa ilman terapiaa.

”. Itse henkinen luhistuminen tapahtui, olen avoimesti itkenyt markkinapaikoilla, kaupoissa, kaupungilla ja en enää ole pariin vuoteen jaksanut. Sen jälkeen kun miksi en... jos on paha olla,”

Olen todellisuudessa hieman yllättynyt ja kuitenkin iloinen, että tämän sanoit. Kun olen elämäntarinaasi pikkuhiljaa ”koonnut” niin olen ajatellut sinun siitä joutuneen hinnan maksamaan. Jos sitä voi kysyä, niin minkä laatuinen on luhistumisesi ollut?
Itkeminenhän on hyvä ja vapauttava asia, tosin se taito meinaa aina kadota pitkiksi ajoiksi.

” Bluffaaminen vei paljon energiaa ja itseasiassa tunteiden näytteleminen sai minut masentuneeksi. ”

Tämä on mielenkiintoista ja varmasti totta monien kohdalla. Uskollisuus omalle persoonalle, asia johon usein olen viitannut, on vaikeaa ja monesti me eksymme ihanteidemme sekaan.

” että en ole eläessäni tavannut kovinkaan montaa aitoa uskovaista. Vaikka he puhuvat nöyryydestä, rehellisyydestä, taivaasta, jumalasta ja yhteydestä jumalaan, lähimmäisenrakkaudesta”

Olet varmasti tulkinnut näkemääsi oikein. Hieman asiaa selittää ehkä se että kaikki eivät ole ajattelijoita. Monet uskoa tunnustavat ovat aika oppimattomia ihmisiä ja sitten vielä innokkaita. Tämä yhdistelmä on aika ongelmallinen. Niin kuin muillakin elämän aloilla voivat tietämättömät olla kaikkein kova äänisimpiä. Ongelma on monien kristittyjen tiedossa ja lehdissä on puhuttu netti kirjoittelusta kriittisesti.
Toisella tavalla ajattelevia ja varsinkin oppineita jopa pelätään. Kysymys liittyy mielestäni myös tieteellisen ajattelun omaksumiseen, siitä johtuvaan kuiluun joka tulee ”tavallisen” ja ”oppineemman” välille. Ihmisarvoon en tätä liitä, mutta toistemme ymmärtämiseen kylläkin.
Jeesus otti ihmiset ihmisinä ja varmasti jos olisi maanpäällä nyt…antaisi monille kristityille ja muillekin ”sapiskaa” .

”Käymistä keskusteluistamme olen kyllä huomannut, että olet yksi harvoista. Suhtaudut eri tavalla kuin ne 'oikeat uskovaiset',”

Kiitos palautteesta, se tuntuu hyvältä. Palautetta ansaitset sinäkin. Olet laajasti perehtynyt asioihin joista kirjoitat ja näet ne monipuolisesti. Kirjoittajana katselen sinun selkääsi…jonka juuri ja juuri näen.

”. Olen itse puhunut siitä, että Raamattu on täynnä käsitteitä (sanoja), jotka vaativat tulkintaa. Se tulkinta ei tule mistään muusta kuin ihmisen”

En kiistä sitä ettei esiymmärrys vaikuta tulkintaan. Käytännössä on kuitenkin eroa siinä onko omaksunut kirkon vanhan uskontunnustuksen vai tutkiiko itse onko asiat niin kuin on opetettu. Raamatun sanoman ydin löytyy ja se ei ole niin tulkinnoille altis kuin voisi näyttää.
Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää totuus Raamatun tulkinnassani. Ei se ole ratkaisevaa istuuko se jonkun kirkon tai seurakunnan oppiin ja tulkintaan. Ajattelen monissa asioissa erilailla kuin nykyinen kotiseurakuntani, mutta ei se estä yhteisen uskon harjoittamista. Liittyen Raamattuun täytyy muistaa ettei mitää ole niin paljon tutkittu ja tulkittu kuin sitä joten erillaiset tulkinnat ovat luonnollisia.
Me tulkitsemme kaiken itsestämme käsin ja siitä maailmankuvasta mikä meillä on, se on totta. Mutta vierastan ajatusta kun se sovelletaan vaikkapa siihen mikä on uuden testamentin sanoma, sillä se on löydettävissä selkeästi.

”kontrolli ja omatunto ovat myös tulkintoja.”

Ovat varmasti. Pointtini on se että mitä Raamatussa lukee on tärkeämpää kuin mikä on kristittyjen yleinen mielipide tai kirkon tunnustus. Kristitty siis tutkii Raamattua Jumalan ilmoituksena ja ei siksi vääntele sitä mitä mieli tekee. Tietysti teemme sen ihmisinä.

” että jatkossa minusta tuli vielä raaemmin koulukiusattu.”

Olet kokenut kovia. En tiedä kuinka erilaisia me olemme mutta, On tavallaan kohtalon ivaa se, että me tässä keskustelemme, kun ajattelen omaa rooliani koulussa olen varmasti ollut -kiusaaja. Jonkin sortin verbaalista lahjakkuutta omaavana oli helppoa hallita tilanteita ja ihmisiä. Olen aina ollut määrätynlainen johtaja ja tätä valtaa olen käyttänyt ja käytän väärin. Olen ollut fyysisesti monesti vahvin ja se on lisännyt ”vaikutusvaltaani”. Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että ”piikit” ja ”vitsit” voivat sattua, tarkoitushan oli hauskuuttaa muita.

.”Kun olen antanut joitain tekstejäni luettavaksi…”

Kerro kirjoittamisestasi ja kaikesta mikä siihen liittyy.

Lue lisää

siltä, että Suomi24 kaikesta huolimatta julkaisee tekstit, mutta ne eivät ilmesty omaan selaimeeni jostain syystä. Ei edes päivittämällä tai sulkemalla selain välillä. Tiedä sitten, missä tökkii... Pidän silti voimassa ehdotukseni, että keskustelu jatkuisi jossain julkisen äänitorven ulkopuolella...

Tommi kirjoitti:

siltä, että Suomi24 kaikesta huolimatta julkaisee tekstit, mutta ne eivät ilmesty omaan selaimeeni jostain syystä. Ei edes päivittämällä tai sulkemalla selain välillä. Tiedä sitten, missä tökkii... Pidän silti voimassa ehdotukseni, että keskustelu jatkuisi jossain julkisen äänitorven ulkopuolella...

Lue lisää

Käy antamassa osoitteeseen "[email protected]" jokin osoite missä jatkamme turvallisesti.

Tommi kirjoitti:

siltä, että Suomi24 kaikesta huolimatta julkaisee tekstit, mutta ne eivät ilmesty omaan selaimeeni jostain syystä. Ei edes päivittämällä tai sulkemalla selain välillä. Tiedä sitten, missä tökkii... Pidän silti voimassa ehdotukseni, että keskustelu jatkuisi jossain julkisen äänitorven ulkopuolella...

Lue lisää

[email protected]

vastaan suojassa viimeiseen kirjoitukseesi.

Tommi kirjoitti:

siltä, että Suomi24 kaikesta huolimatta julkaisee tekstit, mutta ne eivät ilmesty omaan selaimeeni jostain syystä. Ei edes päivittämällä tai sulkemalla selain välillä. Tiedä sitten, missä tökkii... Pidän silti voimassa ehdotukseni, että keskustelu jatkuisi jossain julkisen äänitorven ulkopuolella...

Lue lisää

...joulun alla tähän keskusteluun omia ajatuksiani, mutta ei niitä koskaan ilmestynyt näkyviin. Tämä on kokeilu, toimiiko tämä? Huomaan että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia...

Analyytikko kirjoitti:

Käy antamassa osoitteeseen "[email protected]" jokin osoite missä jatkamme turvallisesti.

Pitäisi olla...

"Olen vasta pyristelemässä irti kristinuskosta, johon minut viaton lapsi on aikoinaan minulta kysymättä sidottu ja nidottu."

Kehottaisin tutustumaan kristinuskoon oma-aloitteisesti ja pyristelemään vasta sitten muille urille, jos koet sen tarpeelliseksi. Sanot maailmankaikkeuden olevan liian raadollinen sopiakseen Jeesus tarinoihin. Minä näkisin kristinuskon ja Jeesuksen ilmoittavan meille kaikessa "raadollisuudessa" mitä me olemme ja vastaavan tämän raadollisuuden mukanaan tuomaan syyllisyyden ja vastuun ongelmaan.

"Ja miksi koko näytelmä? Tuntuu näpertelyltä. Puhumattakaan tästä syntien lunastamisesta."

Minulla ei ole vastausta siihen miksi näin on. Miksi tämä "näytelmä" on sitä en tiedä. Mutta sen Raamattu meille ilmoittaa että kerran on kuoleminen ja sitten tulee tuomia. Sitä ei voi todistaa, että tuomio on ja tulee, mutta kuoleminen on meillä kaikilla edessä ainakin tähän asti kaikilla.
Järkeillään hiukan. Jos on Jumala ja hän haluaisi meille jotain ilmoittaa niin kuinka hän sen tekisi? Mitä siihen ilmoitukseen laitettaisiin ja kenelle sen ilmoituksen voisi uskoa?

Mitä tulee syntien lunastamiseen on se mielestäni vastaus ihmisen psykologiseen ja henkiseen hätään. Meidät on sovitettu ja meidän rikoksemme on anteeksi annettu. Ei mikään ole niin vapauttavaa kuin syntien lunastaminen ja sovittaminen.






Maailmankuva on niin iso asia ettei sitä ihan pian voi tässä eritellä

Analyytikko kirjoitti:

"Olen vasta pyristelemässä irti kristinuskosta, johon minut viaton lapsi on aikoinaan minulta kysymättä sidottu ja nidottu."

Kehottaisin tutustumaan kristinuskoon oma-aloitteisesti ja pyristelemään vasta sitten muille urille, jos koet sen tarpeelliseksi. Sanot maailmankaikkeuden olevan liian raadollinen sopiakseen Jeesus tarinoihin. Minä näkisin kristinuskon ja Jeesuksen ilmoittavan meille kaikessa "raadollisuudessa" mitä me olemme ja vastaavan tämän raadollisuuden mukanaan tuomaan syyllisyyden ja vastuun ongelmaan.

"Ja miksi koko näytelmä? Tuntuu näpertelyltä. Puhumattakaan tästä syntien lunastamisesta."

Minulla ei ole vastausta siihen miksi näin on. Miksi tämä "näytelmä" on sitä en tiedä. Mutta sen Raamattu meille ilmoittaa että kerran on kuoleminen ja sitten tulee tuomia. Sitä ei voi todistaa, että tuomio on ja tulee, mutta kuoleminen on meillä kaikilla edessä ainakin tähän asti kaikilla.
Järkeillään hiukan. Jos on Jumala ja hän haluaisi meille jotain ilmoittaa niin kuinka hän sen tekisi? Mitä siihen ilmoitukseen laitettaisiin ja kenelle sen ilmoituksen voisi uskoa?

Mitä tulee syntien lunastamiseen on se mielestäni vastaus ihmisen psykologiseen ja henkiseen hätään. Meidät on sovitettu ja meidän rikoksemme on anteeksi annettu. Ei mikään ole niin vapauttavaa kuin syntien lunastaminen ja sovittaminen.






Maailmankuva on niin iso asia ettei sitä ihan pian voi tässä eritellä

Lue lisää

Tämä kommentti tuli vahingossa mukaan.

"Maailmankuva on niin iso asia ettei sitä ihan pian voi tässä eritellä"

Analyytikko kirjoitti:

"Olen vasta pyristelemässä irti kristinuskosta, johon minut viaton lapsi on aikoinaan minulta kysymättä sidottu ja nidottu."

Kehottaisin tutustumaan kristinuskoon oma-aloitteisesti ja pyristelemään vasta sitten muille urille, jos koet sen tarpeelliseksi. Sanot maailmankaikkeuden olevan liian raadollinen sopiakseen Jeesus tarinoihin. Minä näkisin kristinuskon ja Jeesuksen ilmoittavan meille kaikessa "raadollisuudessa" mitä me olemme ja vastaavan tämän raadollisuuden mukanaan tuomaan syyllisyyden ja vastuun ongelmaan.

"Ja miksi koko näytelmä? Tuntuu näpertelyltä. Puhumattakaan tästä syntien lunastamisesta."

Minulla ei ole vastausta siihen miksi näin on. Miksi tämä "näytelmä" on sitä en tiedä. Mutta sen Raamattu meille ilmoittaa että kerran on kuoleminen ja sitten tulee tuomia. Sitä ei voi todistaa, että tuomio on ja tulee, mutta kuoleminen on meillä kaikilla edessä ainakin tähän asti kaikilla.
Järkeillään hiukan. Jos on Jumala ja hän haluaisi meille jotain ilmoittaa niin kuinka hän sen tekisi? Mitä siihen ilmoitukseen laitettaisiin ja kenelle sen ilmoituksen voisi uskoa?

Mitä tulee syntien lunastamiseen on se mielestäni vastaus ihmisen psykologiseen ja henkiseen hätään. Meidät on sovitettu ja meidän rikoksemme on anteeksi annettu. Ei mikään ole niin vapauttavaa kuin syntien lunastaminen ja sovittaminen.






Maailmankuva on niin iso asia ettei sitä ihan pian voi tässä eritellä

Lue lisää

Voi kuule olen tutustunut, viimeiset kolmekymmentä vuotta olen lukenut asiaa käsitteleviä kirjoja, kuuntelen usein jumalanpalveluksia radiosta, radio Dei on vakiolistallani. Harva kirkkoon kuuluva on niin paljon asioihin tutustunut ja niitä miettinyt.

Pyristelyllä tarkoitan sitä kun yritän irtautua niistä "äidinmaidossa imetyistä" asenteista, jotka nyt tajuan kestämättömiksi.
Ja sitä että näen miten jokapäiväisessä elämässä nuo asenteet hyväksytään ja niistä on tehty maan tapa, vaikka harva niitä ikinä pohtii ja erittelee.
Itse kristinuskoon suhtautumiseni on kristallinkirkasta, mutta ne lieveilmiöt... (Suvivirsi tuo kesän jne...)

Raadollisuudesta sen verran että sydämeni heltyy kun näen miten ihmiset täällä puurtavat, auttavat toisiaan, huolehtivat heikommista, opastavat lapsiaan useimmiten uhkaamatta heitä kostolla kolmanteen polveen asti, ja kaiken tämän tekevät muka synnin saastuttamat...

Jos kaikkivaltiaana katselisin tätä maailmaa, niin kyllä se syyllisyys ja vastuu taitaisi kolahtaa omaan nilkkaan.

Jumala-jossittelu on siksi niin turhaa että epäilyni kohdistuu jo aikaan ennen "luomista".
Jos olisin Jumala niin olisinko tehnyt kaiken alusta asti ihan erilailla?

Minulla on akvaario. Olen tavallaan sen "jumala". En yritä opettaa kaloille mitään, en aseta ansoja, en kiusauksia. Hoidan niitä parhaan kykyni mukaan ja iloitsen niitä katsellessani. Jos haluaisin opettaa niille jotain, opettaisin kaikille. En kertoisi totuutta vain yhdessä nurkassa asuvalla monnille ja odottaisi että se saa vikkelät tetratkin vakuuttuneeksi, vaikka ne tuskin edes noteeraavat toisiaan.

Ymmärrän että ajatus syntien anteeksi saamisesta tuntuu huojentavalta. Mutta yhtä hyvin voisi vakaasti uskoa että lähin muuntajakoppi antaa synnit anteeksi. Jos sen uskoo todella vakaasti, helpotus on todellinen.
Minä se vaan yritän olla tekemättä syntiä ja pyytelen erheitäni anteeksi niiltä joita olen loukannut. Ei kovin hohdokasta, mutta kyllä näinkin hyvin yönsä nukkuu ja pärjää ihmisten kanssa.

Olen pieni ihminen, ei syntejänikään niin kovin suuressa instanssissa varmaan tarvitse käsitellä. En tunne psykologista enkä henkistä hätää, toisin kuin monet uskovaiset näköjään milloin minkäkinlaisissa uskonkriiseissä. Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa?

Rheanna kirjoitti:

Voi kuule olen tutustunut, viimeiset kolmekymmentä vuotta olen lukenut asiaa käsitteleviä kirjoja, kuuntelen usein jumalanpalveluksia radiosta, radio Dei on vakiolistallani. Harva kirkkoon kuuluva on niin paljon asioihin tutustunut ja niitä miettinyt.

Pyristelyllä tarkoitan sitä kun yritän irtautua niistä "äidinmaidossa imetyistä" asenteista, jotka nyt tajuan kestämättömiksi.
Ja sitä että näen miten jokapäiväisessä elämässä nuo asenteet hyväksytään ja niistä on tehty maan tapa, vaikka harva niitä ikinä pohtii ja erittelee.
Itse kristinuskoon suhtautumiseni on kristallinkirkasta, mutta ne lieveilmiöt... (Suvivirsi tuo kesän jne...)

Raadollisuudesta sen verran että sydämeni heltyy kun näen miten ihmiset täällä puurtavat, auttavat toisiaan, huolehtivat heikommista, opastavat lapsiaan useimmiten uhkaamatta heitä kostolla kolmanteen polveen asti, ja kaiken tämän tekevät muka synnin saastuttamat...

Jos kaikkivaltiaana katselisin tätä maailmaa, niin kyllä se syyllisyys ja vastuu taitaisi kolahtaa omaan nilkkaan.

Jumala-jossittelu on siksi niin turhaa että epäilyni kohdistuu jo aikaan ennen "luomista".
Jos olisin Jumala niin olisinko tehnyt kaiken alusta asti ihan erilailla?

Minulla on akvaario. Olen tavallaan sen "jumala". En yritä opettaa kaloille mitään, en aseta ansoja, en kiusauksia. Hoidan niitä parhaan kykyni mukaan ja iloitsen niitä katsellessani. Jos haluaisin opettaa niille jotain, opettaisin kaikille. En kertoisi totuutta vain yhdessä nurkassa asuvalla monnille ja odottaisi että se saa vikkelät tetratkin vakuuttuneeksi, vaikka ne tuskin edes noteeraavat toisiaan.

Ymmärrän että ajatus syntien anteeksi saamisesta tuntuu huojentavalta. Mutta yhtä hyvin voisi vakaasti uskoa että lähin muuntajakoppi antaa synnit anteeksi. Jos sen uskoo todella vakaasti, helpotus on todellinen.
Minä se vaan yritän olla tekemättä syntiä ja pyytelen erheitäni anteeksi niiltä joita olen loukannut. Ei kovin hohdokasta, mutta kyllä näinkin hyvin yönsä nukkuu ja pärjää ihmisten kanssa.

Olen pieni ihminen, ei syntejänikään niin kovin suuressa instanssissa varmaan tarvitse käsitellä. En tunne psykologista enkä henkistä hätää, toisin kuin monet uskovaiset näköjään milloin minkäkinlaisissa uskonkriiseissä. Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa?

Lue lisää

Paljon olet miettinyt ja hyviä kysymyksiä ja näkökantoja olet löytänyt. Se vaan tuli mieleen, että oletko pysynyt vain kristinuskon tutkinnassa vai oletko ottanut läpileikkausta kaikista muistakin valtauskonnoista sekä muusta kirjallisuudesta?

Laajempi näkökulma voisi antaa jotain uusia oivalluksia ja tutkiminen on ainakin omasta mielestäni todella mielenkiintoista ja antoisaa. Parhaat kirjat eivät yleensä kuulu mihinkään uskontoon ja aina löytyy pieniä tai isompia asioita, mistä voi sisimmissään olla samaa mieltä.

Itse synnyin "kiihkokristittyyn" perheeseen ja sieltä irtaannuttuani lähdin hiljalleen jonkinlaisen ateisimin kautta tutkimaan elämää ja elämän tarkoitusta. Perhetausta on innostanut ottamaan selvää eri uskonnoistakin ja Raamatunkin tarinat on tullu puitua valmiiksi, kun paljon on tullut mietittyä asioita.

Vaikka tiedettä on tullut opiskeltua ja se on harras kiinnostuksen kohde, niin pelkäksi tiedeuskovaiseksi en siltikään tullut, koska en pysty rehellisesti selittämään itselleni maailman ja elämän syntyä ja kehittymistä nykyiselleen ilman jotain "korkeampaa voimaa". Vaikka äkkiseltään maailma voi tuntua kaoottiselta ja joillekin jopa pahalta, maailman kaikessa olevaisessa on äärettömän valtava älyllinen informaatio ja se täynnä upeita kauniita asioita. Tarkoitustakin elämään olen löytänyt, kun katson elämää ja tapahtumia ikään kuin ulkopuolelta pidemmällä aikavälillä esim. niinkuin sinä akvaariota.

Uskontoja ei mielestäni tarvita ellei välttämättä halua siitä tukea itselleen. Elämä itse antaa kaiken tarvittavan, myös sen elämän tarkoituksenkin kun avoimin silmin ja mielin elää ja tekee kaikkea sitä mitä sisimmissään haluaa. Jos se mitä on halunnut ei ole ollut "oikein", ainakin se asia on opettanut ja antanut tärkeän kokemuksen. Tarvittaessa kaikki ohjeet ja neuvot tulevat meidän sisimmästä, se sama "korkeampi voima" opastaa meitä sitä kautta, jos hiljennytään kuuntelemaan tai me voidaan kohdata henkilö, kirja tms., joka kertoo asian tai osan asiasta, minkä me olemme halunneet tietää.

Valoa ja iloa polullesi ;)

Rheanna kirjoitti:

Voi kuule olen tutustunut, viimeiset kolmekymmentä vuotta olen lukenut asiaa käsitteleviä kirjoja, kuuntelen usein jumalanpalveluksia radiosta, radio Dei on vakiolistallani. Harva kirkkoon kuuluva on niin paljon asioihin tutustunut ja niitä miettinyt.

Pyristelyllä tarkoitan sitä kun yritän irtautua niistä "äidinmaidossa imetyistä" asenteista, jotka nyt tajuan kestämättömiksi.
Ja sitä että näen miten jokapäiväisessä elämässä nuo asenteet hyväksytään ja niistä on tehty maan tapa, vaikka harva niitä ikinä pohtii ja erittelee.
Itse kristinuskoon suhtautumiseni on kristallinkirkasta, mutta ne lieveilmiöt... (Suvivirsi tuo kesän jne...)

Raadollisuudesta sen verran että sydämeni heltyy kun näen miten ihmiset täällä puurtavat, auttavat toisiaan, huolehtivat heikommista, opastavat lapsiaan useimmiten uhkaamatta heitä kostolla kolmanteen polveen asti, ja kaiken tämän tekevät muka synnin saastuttamat...

Jos kaikkivaltiaana katselisin tätä maailmaa, niin kyllä se syyllisyys ja vastuu taitaisi kolahtaa omaan nilkkaan.

Jumala-jossittelu on siksi niin turhaa että epäilyni kohdistuu jo aikaan ennen "luomista".
Jos olisin Jumala niin olisinko tehnyt kaiken alusta asti ihan erilailla?

Minulla on akvaario. Olen tavallaan sen "jumala". En yritä opettaa kaloille mitään, en aseta ansoja, en kiusauksia. Hoidan niitä parhaan kykyni mukaan ja iloitsen niitä katsellessani. Jos haluaisin opettaa niille jotain, opettaisin kaikille. En kertoisi totuutta vain yhdessä nurkassa asuvalla monnille ja odottaisi että se saa vikkelät tetratkin vakuuttuneeksi, vaikka ne tuskin edes noteeraavat toisiaan.

Ymmärrän että ajatus syntien anteeksi saamisesta tuntuu huojentavalta. Mutta yhtä hyvin voisi vakaasti uskoa että lähin muuntajakoppi antaa synnit anteeksi. Jos sen uskoo todella vakaasti, helpotus on todellinen.
Minä se vaan yritän olla tekemättä syntiä ja pyytelen erheitäni anteeksi niiltä joita olen loukannut. Ei kovin hohdokasta, mutta kyllä näinkin hyvin yönsä nukkuu ja pärjää ihmisten kanssa.

Olen pieni ihminen, ei syntejänikään niin kovin suuressa instanssissa varmaan tarvitse käsitellä. En tunne psykologista enkä henkistä hätää, toisin kuin monet uskovaiset näköjään milloin minkäkinlaisissa uskonkriiseissä. Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa?

Lue lisää

>"Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa? "

Väittäisin että elämästä kyllä selviää ilman Jeesusta, toiset paremmin ja toiset heikommin, mutta kuolemasta ei selviä kukaan joka ei ole ottanut Jeesuksen sovitusta vastaan.

Et tarvitse koneistoja, et statusta, et jäsennyyksiä, et koreaa ja korkeaa moraalista aatekokoelmaa... Sinä tarvitset syntien anteeksiantamisen ja vapauden.

Leijona kirjoitti:

Paljon olet miettinyt ja hyviä kysymyksiä ja näkökantoja olet löytänyt. Se vaan tuli mieleen, että oletko pysynyt vain kristinuskon tutkinnassa vai oletko ottanut läpileikkausta kaikista muistakin valtauskonnoista sekä muusta kirjallisuudesta?

Laajempi näkökulma voisi antaa jotain uusia oivalluksia ja tutkiminen on ainakin omasta mielestäni todella mielenkiintoista ja antoisaa. Parhaat kirjat eivät yleensä kuulu mihinkään uskontoon ja aina löytyy pieniä tai isompia asioita, mistä voi sisimmissään olla samaa mieltä.

Itse synnyin "kiihkokristittyyn" perheeseen ja sieltä irtaannuttuani lähdin hiljalleen jonkinlaisen ateisimin kautta tutkimaan elämää ja elämän tarkoitusta. Perhetausta on innostanut ottamaan selvää eri uskonnoistakin ja Raamatunkin tarinat on tullu puitua valmiiksi, kun paljon on tullut mietittyä asioita.

Vaikka tiedettä on tullut opiskeltua ja se on harras kiinnostuksen kohde, niin pelkäksi tiedeuskovaiseksi en siltikään tullut, koska en pysty rehellisesti selittämään itselleni maailman ja elämän syntyä ja kehittymistä nykyiselleen ilman jotain "korkeampaa voimaa". Vaikka äkkiseltään maailma voi tuntua kaoottiselta ja joillekin jopa pahalta, maailman kaikessa olevaisessa on äärettömän valtava älyllinen informaatio ja se täynnä upeita kauniita asioita. Tarkoitustakin elämään olen löytänyt, kun katson elämää ja tapahtumia ikään kuin ulkopuolelta pidemmällä aikavälillä esim. niinkuin sinä akvaariota.

Uskontoja ei mielestäni tarvita ellei välttämättä halua siitä tukea itselleen. Elämä itse antaa kaiken tarvittavan, myös sen elämän tarkoituksenkin kun avoimin silmin ja mielin elää ja tekee kaikkea sitä mitä sisimmissään haluaa. Jos se mitä on halunnut ei ole ollut "oikein", ainakin se asia on opettanut ja antanut tärkeän kokemuksen. Tarvittaessa kaikki ohjeet ja neuvot tulevat meidän sisimmästä, se sama "korkeampi voima" opastaa meitä sitä kautta, jos hiljennytään kuuntelemaan tai me voidaan kohdata henkilö, kirja tms., joka kertoo asian tai osan asiasta, minkä me olemme halunneet tietää.

Valoa ja iloa polullesi ;)

Lue lisää

...ja olen kanssasi samoilla linjoilla, Leijona. En oikeasti ole niin riidanhaluinen kuin ehkä kirjoituksestani kuulostaa, se on vain sitä pyristelyä ja lievää ärtymystä kun joutuu ruotimaan omia ajatusmallejaan ja etsimään minkä voi todella hyväksyä, ja mikä taas on vain omaksuttua oppia. Maailma on mielestäni huikaisevan hieno paikka, joka tarjoaa iloa joka päivä. Olen tutustunut myös muihin uskontoihin ja ajatustapoihin, mutta kristinusko on tietysti tutuin. En missään nimessä kiellä korkeamman voiman olemassaoloa - se on minun käsitykseni mukaan vain jotain suurempaa ja "globaalimpaa" (anteeksi banaali ilmaus) kuin jonkin maankolkan piirissä harvoille ihmisille kerrottu tarina.

Näiden asioiden miettiminen on todella antoisaa, harmi vain että harvoin löytää ihmistä joka haluaa niistä keskustella. Useimmat eivät ole ajatelleet koko asiaa ja monet kieltäytyvät asettamasta omia näkemyksiään keskustelun alaisiksi.

Terveisin Rheanna.

Deemas kirjoitti:

>"Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa? "

Väittäisin että elämästä kyllä selviää ilman Jeesusta, toiset paremmin ja toiset heikommin, mutta kuolemasta ei selviä kukaan joka ei ole ottanut Jeesuksen sovitusta vastaan.

Et tarvitse koneistoja, et statusta, et jäsennyyksiä, et koreaa ja korkeaa moraalista aatekokoelmaa... Sinä tarvitset syntien anteeksiantamisen ja vapauden.

Lue lisää

"Sinä tarvitset syntien anteeksiantamisen ja vapauden."

Minkä syntien? Vapauden mistä?

"kuolemasta ei selviä kukaan joka ei ole ottanut Jeesuksen sovitusta vastaan."

Selvitä kuolemasta? Kuolema tarkoittaa elämän loppumista. Ei sen jälkeen mistään selviä (vaikka alkoholi elimistöstä poistuisikin) eikä tarvitsekaan.

Usko sinä vaan iankaikkiseen elämään, mutta muista että se on vain sinun uskomuksesi.

Rheanna kirjoitti:

...ja olen kanssasi samoilla linjoilla, Leijona. En oikeasti ole niin riidanhaluinen kuin ehkä kirjoituksestani kuulostaa, se on vain sitä pyristelyä ja lievää ärtymystä kun joutuu ruotimaan omia ajatusmallejaan ja etsimään minkä voi todella hyväksyä, ja mikä taas on vain omaksuttua oppia. Maailma on mielestäni huikaisevan hieno paikka, joka tarjoaa iloa joka päivä. Olen tutustunut myös muihin uskontoihin ja ajatustapoihin, mutta kristinusko on tietysti tutuin. En missään nimessä kiellä korkeamman voiman olemassaoloa - se on minun käsitykseni mukaan vain jotain suurempaa ja "globaalimpaa" (anteeksi banaali ilmaus) kuin jonkin maankolkan piirissä harvoille ihmisille kerrottu tarina.

Näiden asioiden miettiminen on todella antoisaa, harmi vain että harvoin löytää ihmistä joka haluaa niistä keskustella. Useimmat eivät ole ajatelleet koko asiaa ja monet kieltäytyvät asettamasta omia näkemyksiään keskustelun alaisiksi.

Terveisin Rheanna.

Lue lisää

... ja hienoja ajatuksia ;) Pyristely ja ravistelu kuuluu asiaan, niinkuin varmasti olet huomannut. Uusia hienompia ajatuksia ja ehkä "suurempia" totuuksia on vaikea saada ellei osaa irrottautua vanhasta. Saat olla ärtynytkin, jos se rohkaisee ja herättelee tuollaista syvällistä pohdintaa... ;)

Olen huomannut samaa, ettei yleensä ole helppoa keskustella "elämää suuremmista" asioista. Kaveripiirissä perusasioissa tuntuu olevan usein pohdittavaa riittävästi. Mutta erilaisten asioiden kautta sivutaan ehkä muuten tärkeitä suhtautumisasioita elämän eri puoliin ja itse elämään. Kavereissa on pintakristittyä ja perusateistia, mutta myös joitakin "tutkijoita".

Vuosia sitten "alkutaipaleellani" toin joskus ehkä liiankin voimakkaasti esille omia ajatuksiani, joka on ehkä tarpeetonta. Hyvät kysymykset taitaa toimia paremmin, jos toista kiinnostaa pohdinta. Olen yrittänyt hyväksyä, että jokaisella ihmisellä on oma polkunsa ja toinen asia sopii tällä hetkellä toiselle ja toinen ehkä toiselle. Eri keskustelupalstoilla löytyy monia hienoja pohdintoja ja uusia asioitakin ja välillä laitan itsekin jotain kommenttia ja jotain näkemyksiäni, jos ne vaikka herättää joissain lukijoissa ajatuksia suuntaan tai toiseen...

Tutkiminen on kyllä mielenkiintoista, välillä pidän kuitenkin aina taukoa ja katson sitten mitä asioita on jäänyt ja mitä olen "tarpeettomana" unohtanut. Loppujen lopuksi, jos vaan todella osaa välittää itsestään ja kaikista lähimmäisistään sekä ympäristöstään, niin kovin paljoa pieleen elämä ei kai voi mennä? ;)

Terveisin, Leijona

Rheanna kirjoitti:

Voi kuule olen tutustunut, viimeiset kolmekymmentä vuotta olen lukenut asiaa käsitteleviä kirjoja, kuuntelen usein jumalanpalveluksia radiosta, radio Dei on vakiolistallani. Harva kirkkoon kuuluva on niin paljon asioihin tutustunut ja niitä miettinyt.

Pyristelyllä tarkoitan sitä kun yritän irtautua niistä "äidinmaidossa imetyistä" asenteista, jotka nyt tajuan kestämättömiksi.
Ja sitä että näen miten jokapäiväisessä elämässä nuo asenteet hyväksytään ja niistä on tehty maan tapa, vaikka harva niitä ikinä pohtii ja erittelee.
Itse kristinuskoon suhtautumiseni on kristallinkirkasta, mutta ne lieveilmiöt... (Suvivirsi tuo kesän jne...)

Raadollisuudesta sen verran että sydämeni heltyy kun näen miten ihmiset täällä puurtavat, auttavat toisiaan, huolehtivat heikommista, opastavat lapsiaan useimmiten uhkaamatta heitä kostolla kolmanteen polveen asti, ja kaiken tämän tekevät muka synnin saastuttamat...

Jos kaikkivaltiaana katselisin tätä maailmaa, niin kyllä se syyllisyys ja vastuu taitaisi kolahtaa omaan nilkkaan.

Jumala-jossittelu on siksi niin turhaa että epäilyni kohdistuu jo aikaan ennen "luomista".
Jos olisin Jumala niin olisinko tehnyt kaiken alusta asti ihan erilailla?

Minulla on akvaario. Olen tavallaan sen "jumala". En yritä opettaa kaloille mitään, en aseta ansoja, en kiusauksia. Hoidan niitä parhaan kykyni mukaan ja iloitsen niitä katsellessani. Jos haluaisin opettaa niille jotain, opettaisin kaikille. En kertoisi totuutta vain yhdessä nurkassa asuvalla monnille ja odottaisi että se saa vikkelät tetratkin vakuuttuneeksi, vaikka ne tuskin edes noteeraavat toisiaan.

Ymmärrän että ajatus syntien anteeksi saamisesta tuntuu huojentavalta. Mutta yhtä hyvin voisi vakaasti uskoa että lähin muuntajakoppi antaa synnit anteeksi. Jos sen uskoo todella vakaasti, helpotus on todellinen.
Minä se vaan yritän olla tekemättä syntiä ja pyytelen erheitäni anteeksi niiltä joita olen loukannut. Ei kovin hohdokasta, mutta kyllä näinkin hyvin yönsä nukkuu ja pärjää ihmisten kanssa.

Olen pieni ihminen, ei syntejänikään niin kovin suuressa instanssissa varmaan tarvitse käsitellä. En tunne psykologista enkä henkistä hätää, toisin kuin monet uskovaiset näköjään milloin minkäkinlaisissa uskonkriiseissä. Kun kuolen, kuolen. Ei huolestuta sekään. Siihen asti nautin elämästä ja pyrin olemaan sovussa muitten kanssa. Mikä tässä on niin kummallista? Ja mihin tarvitaan sitä valtavaa koneistoa - uskontoa ja kirkkoa?

Lue lisää

Siis tuo akvaario-juttu...

Leijona kirjoitti:

... ja hienoja ajatuksia ;) Pyristely ja ravistelu kuuluu asiaan, niinkuin varmasti olet huomannut. Uusia hienompia ajatuksia ja ehkä "suurempia" totuuksia on vaikea saada ellei osaa irrottautua vanhasta. Saat olla ärtynytkin, jos se rohkaisee ja herättelee tuollaista syvällistä pohdintaa... ;)

Olen huomannut samaa, ettei yleensä ole helppoa keskustella "elämää suuremmista" asioista. Kaveripiirissä perusasioissa tuntuu olevan usein pohdittavaa riittävästi. Mutta erilaisten asioiden kautta sivutaan ehkä muuten tärkeitä suhtautumisasioita elämän eri puoliin ja itse elämään. Kavereissa on pintakristittyä ja perusateistia, mutta myös joitakin "tutkijoita".

Vuosia sitten "alkutaipaleellani" toin joskus ehkä liiankin voimakkaasti esille omia ajatuksiani, joka on ehkä tarpeetonta. Hyvät kysymykset taitaa toimia paremmin, jos toista kiinnostaa pohdinta. Olen yrittänyt hyväksyä, että jokaisella ihmisellä on oma polkunsa ja toinen asia sopii tällä hetkellä toiselle ja toinen ehkä toiselle. Eri keskustelupalstoilla löytyy monia hienoja pohdintoja ja uusia asioitakin ja välillä laitan itsekin jotain kommenttia ja jotain näkemyksiäni, jos ne vaikka herättää joissain lukijoissa ajatuksia suuntaan tai toiseen...

Tutkiminen on kyllä mielenkiintoista, välillä pidän kuitenkin aina taukoa ja katson sitten mitä asioita on jäänyt ja mitä olen "tarpeettomana" unohtanut. Loppujen lopuksi, jos vaan todella osaa välittää itsestään ja kaikista lähimmäisistään sekä ympäristöstään, niin kovin paljoa pieleen elämä ei kai voi mennä? ;)

Terveisin, Leijona

Lue lisää

Olen tässä nyt muutamana päivänä seuraillut näitä uskontokeskusteluja, ja toivoisin että kommentoisit useamminkin. Kirjoitit maltillisesti ja laajakatseisesti, toisin kuin monet muut...
Olisin kiinnostunut kuulemaan enemmänkin ajatuksiasi, pitänee keksiä tarpeeksi provosoiva uusi keskustelu....? Vaikkapa että miten ns. Jumalan rakkauden ilmentyminen ihmisten vapaana tahtona (= tehkää syntiä kun kerran olette erehtyväisiä) eroaa vanhempien rakkauden ilmentymisestä huolenpitona ja rajoituksina (= älä päästä taaperoa yksin vilkkaalle kadulle)
En pohdi tätä ilkeyttäni, vaan oikeasti en tajua eroa.

Terv. Rheanna

Rheanna kirjoitti:

Olen tässä nyt muutamana päivänä seuraillut näitä uskontokeskusteluja, ja toivoisin että kommentoisit useamminkin. Kirjoitit maltillisesti ja laajakatseisesti, toisin kuin monet muut...
Olisin kiinnostunut kuulemaan enemmänkin ajatuksiasi, pitänee keksiä tarpeeksi provosoiva uusi keskustelu....? Vaikkapa että miten ns. Jumalan rakkauden ilmentyminen ihmisten vapaana tahtona (= tehkää syntiä kun kerran olette erehtyväisiä) eroaa vanhempien rakkauden ilmentymisestä huolenpitona ja rajoituksina (= älä päästä taaperoa yksin vilkkaalle kadulle)
En pohdi tätä ilkeyttäni, vaan oikeasti en tajua eroa.

Terv. Rheanna

Lue lisää

Pyörähdin täälläkin vaihteeksi ja sehän kannatti, kiitoksia kannustavasta palautteestasi Rheanna. Niin oonhan mää hieman provosoituva, kuten huomaat ja joskus hieman provosoin muitakin vastauksillani. Jonkun verran luen näitä palstoja ja vain silloin tällöin vastailen vaihtelevin nimimerkein...

Hyvän heitit... Sitä saa mitä tilaa, en vain ymmärrä kysymyksestä, mitä tarkoittaa olla erehtyväinen ;) Mihin suuntaan tässä lähtis rönsyileen, jotta vois kiertää kysymyksen? Vapaa tahto taitaa olla ainoa tapa, millä me voidaan itse "luoda" elämämme ja oppia/kokea periaatteessa vapaaehtoisesti omien kokemusten kautta "hyvä" ja "paha" tai mikä on "oikein" tai "väärin" sekä niiden ero. Muutenhan meidät olisi pakotettu kohtaamaan joko hyvää tai pahaa ja olisi vain valmis näytelmä. Jos meillä on vapaa tahto, kai me saadaan silloin valita vanhempamme ja kasvuympäristömmekin?

Meillähän on syntyjään tietyt kyvyt, tiettyjä ominaisuuksia ja kiinnostuksen kohteita sekä joitakin pelkoja ja kasvuympäristömme antaa loput puitteet elämällemme. Nämä jo rajoittaa ja suuntaa elämäämme todella paljon ja johtaa sitä tiettyyn suuntaan, vaikka reitti ja aikataulu voi vaihdella huomattavastikin valintojemme mukaan. En koe, että varsinaista "syntiä" olisi olemassa (paitsi ehkä syntisiä ajatuksia;). Jos ajatellaan pitkää aikaväliä, on vain erilaisia tärkeitä kokemuksia, jotka opettaa meitä ymmärtämään ja toimimaan "oikein" tai parhaalla tavalla tulevaisuuden vaativimmissakin tapahtumissa ja ratkaisupaikoissa. Eli "Jumalan" vapaa tahto on loppujen lopuksi käytännössä aika paljon sidottu elämän puitteisiin ja me opimme (haluamme oppia) tietyt asiat vaikka "väkisin". Joskus me teemme "pahaa" ja toisinaan koemme sitä itse, vähitellen emme halua tehdä enää "pahaa", kun tiedämme tekojemme vaikutukset. Mutta tähän kysymykseesi vielä, miksi "Jumala" sitten haluaa meidän kokea tätä rakkauttaan? Sää voisit kai auttaa vähän tässä Jumalaisessa rakkauden ilmaisemisen tulkinnassa -elääkö/kokeeko "Jumala" itsäänkin kaiken tämän elollisen kautta?

Niin... vanhemmat ovat oppineet asioita omilta vanhemmiltaan ja niilläkin on omia hyviä ja huonoja ominaisuuksiaan. Vanhemmat rakastavat lapsiaan ja ajattelevat omassa mielessään, omien oppiensa mukaan, mitkä asiat ovat lapsen parhaaksi. Jotkut asiat ovat hallitsemista ja suoranaista vallankäyttöä tai jopa omien aggressiivisten tunteiden purkamista, toiset ovat suojelemista niiltä vaaroilta, mitä tämä nuori kehittymätön yksilö ei vielä ymmärrä. Lapsen korkeampi tarkoitus ei kai yleensä ole kuolla lapsena tapaturmaisesti, siksi vanhemmat, isosiskot, naapurit tms. ovat rajoituksineenkin seuratessaan ja opastaessaan "suojelusenkelien" asemassa ja suojelee sekä opastaa pois sieltä missä voi käydä "pahasti". Samanlaisia opastajia ja suojelusenkeleitä me voidaan kohdata päivittäin ja opetamme sekä huolehdimme toinen toisistamme, vaikka ei sitä aina huomatakkaan. Eli toteutuuko tämä "Jumalan rakkaus" ja suunnitelmat meidän ihmisten tekoina? Eli olisko vastaus silloin, ettei ole eroa, jos me voidaan valita kasvuympäristömme ym. eli silloin me oikeastaan haluamme ko. rajoitukset tai vaikka kaikki "pahatkin" asiat... Osasinko kiertää kysymyksen?

Näillä Forumeilla kohtaa aika "sattumanvaraisesti" ellei muodostu yhteistä vakiopalstaa, mutta jos haluat privaattia ajatusten paljastelua;), niin osoitteeseen [email protected] voit laittaa hienoja ajatuksiasi, syvällisiä kysymyksiäsi tai tapahtumia akvaariostasi. Vastaan vastakysymyksellä, jos en muuta osaa...

Terv. Leijona

:D kirjoitti:

Siis tuo akvaario-juttu...

ei ateisteilla mitäänm maailmankuvaa ole, tyhjä pää vain

¨ kirjoitti:

ei ateisteilla mitäänm maailmankuvaa ole, tyhjä pää vain

... edes mitään käsitystä, mitä "keskustelu" tarkoittaa?

Kaivoit jostain tämän hienon dialogin seitsemän vuoden takaa ja halusit lisätä siihen kärpäsenpaskas merkiksi, että oot käyny täällä.
Luitko edes koko ketjua vai väsyitkö ensimmäiseen postaukseen liian "filosofisena" hienosteluna?

Viestisi näyttää lähinnä paskalta taideteoksen pinnalla.

Töhry

HooFoo kirjoitti:

... edes mitään käsitystä, mitä "keskustelu" tarkoittaa?

Kaivoit jostain tämän hienon dialogin seitsemän vuoden takaa ja halusit lisätä siihen kärpäsenpaskas merkiksi, että oot käyny täällä.
Luitko edes koko ketjua vai väsyitkö ensimmäiseen postaukseen liian "filosofisena" hienosteluna?

Viestisi näyttää lähinnä paskalta taideteoksen pinnalla.

Töhry

Lue lisää

ateistien pää kolisee tyhjyyttään

¨ kirjoitti:

ateistien pää kolisee tyhjyyttään

Olet siis tyhjäpäinen maailmankuvaton ateisti.

HooFoo kirjoitti:

Olet siis tyhjäpäinen maailmankuvaton ateisti.

Kyllä ateistilla on maailmankuva ja -katsomus. Siihen sisältyy ateismi, se ettei usko ja perusta elämäänsä jumaliin. Mutta siihen sisältyy paljon muutakin, joka ei liity ateismiin.

sdhs kirjoitti:

Kyllä ateistilla on maailmankuva ja -katsomus. Siihen sisältyy ateismi, se ettei usko ja perusta elämäänsä jumaliin. Mutta siihen sisältyy paljon muutakin, joka ei liity ateismiin.

Lue lisää

Jokainen ateisti voi luoda ihan vapaasti oman maailmankuvansa ja maailmankatsomuksensa. Ja ottaa tietty siitä itse vastuun piiloutumatta jumalien tai "paimentolaisten kalevalan" selän taakse.

¨ kirjoitti:

ei ateisteilla mitäänm maailmankuvaa ole, tyhjä pää vain

naljalun vuoksi. Ateisti voi keskustella uskovan kanssa asiallisestikin ja kunnioittaa toisen vakaumusta, vaikka se olisiki erilainen, kuin oma. Jos yrität tuputtaa oman idelogias toisille niin, se vakaumus on naljailla
eri tavalla ajatteleville. Eiko hihhulin olisi levitettävä sitä ilonsanomaa?
Tuo on ivankeljuilua, eikä evankeliumia.

Ateismilla, ei mitään eroa, vaikka ateisti kieltää jumalan olemassaolon niin usko kuitentin jää, koska se on hänellä, tietostamattomana, psykologisena perimänä, samoin kuin jumalalaan usokovallakin.
Kummallakin saattaa olla erilainen maailmankuva, jonka mukaan yrittää elää, mutta käytännössä tekevät
aivan samoin
Luomme mielikuvillamme subjektiivisen maailman kuvan, mutta se on vain idea eikä mitään muuta, sillä objektiivinen todellisuus on aivan muuta.
Objektiivinen todellisuus ei löydy mistään ulkopuolelta, sillä ulkopuolella ei ole muuta kuin aikaa ja ainetta
Totuus löytyy mielemme perustasta, joka on ajaton ja aineeton, mutta aikaan ja aineeseen sitoutunut,mielemme
sisältö on sulkenut portin ajattomaan totuuteen
Joten ihmisen ja kaiken alkuperä on ollut olemassa jo ennen alkuräjähdystä, ja jää olemaan myös kaiken luhistumisen jälkeenkin
Nämä asiat tulevat tällä vuosituhannella yhä enemmän keskustelun piiriin, siten että miten ihminen voi vapautua, menneisyydensä painolastista, vanhasta aatamista, joka on ihmisen itsensä keksimä, eikä mikään jumalan luomus
Itsensä ymmärtäminen, henkilökohtaisesti ilman kenenkään apua, vain tarkkailemall itseään vuorovaikutuksen peilistä, josta huomaamme mitä me todellisuudessa olemme, ja tuo ymmärrys vapautta meidät menneisyyden kahleista
Monet ihmiset ovat ovat tuon totettaneet, ja toimivat ihmiskunnan hyväksi, tekemättä näkyväst juuri mitään,
sillä he vaikuttavat ihmisen yhteistajuntaan, niin että ihmiset alkavat tajuamaan yhä enemmän näitä asioita