Ajankohtaisessa kakkosessa esiintyi Lähi-Idän tilanteen tiimoilta "asiantuntija" Pekka Visuri Eero Ojanperän haastattelemana. Mies on entinen upseeri, mitä ei kyllä ikipäivänä voi uskoa todeksi. Niin lämpimästi hän puhui Hizbollahista, Syyriasta ja Iranista.
Kysymykseni kuuluu, onko Herra Visuri kepulainen, vai peräti kommunisti?
Kysymykseni kuuluu, onko Herra Visuri kepulainen, vai peräti kommunisti?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Koetko kaikki lausunnot, jotka eivät epäröimättä ylistä Bushin Lähi-Idän politiikkaa, henkilökohtaisena loukkauksena itseäsi kohtaan.
Onko siinä jotain loukkaavaa, jos arvelee henkilön edustavan itsestä poikkeavaa suuntausta? Olen demokratian kannalla, joten kaikki ne jotka hyväksyvät laillisen ja väkivallattoman päätöksenteon, ovat tervetulleita minun järjestelmääni. Siis kepulaiset ja kommunistitkin.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että sekä isäntäidentifioitunut kepu ja diktatuuria avoimesti kannattavat kommunistit ovat mieltyneet koviin kuriyhteiskuntiin, joiden perimmäisenä tavoitteena jyrkkä hier´arkia päätöksenteossa ja vähäinen "ruohonjuuritason" vaikutusmahdollisuus.
Tuen antaminen Hizbollahille, Syyrialle, Iranille, entiselle Irakille, Hamasille, ja sen sellaisille loukkaa minusta ihmisen pyrkimistä pois väkivallasta ja tiukoista poliisivaltioista. Islamilaiset valtiot haluavat puuttua ihmisten ajatteluun ja arkeen. Minusta olisi syytä olla tarkkana. Herra Visuri on siinä mielessä vastuuton, ettei hän erota sananvapautensa olevan sallittua vain nykyisessä kotimaassaan , ja vastaavissa.
Muistan opiskeluajoilta Visurin luentoja kuunnelleena hänet realistisena jalat maassa sotilaana, joka oli melko älykäs.
En tiedä mitä hän on tv:ssä sanonut, mutta olisiko alkanut vanhoilla päivillään höpertämään, kuka tietää
Minusta Herra Visuri on valinnut puolensa. Ennen se oli Neuvostoliitto, nykyään radikaalit islamilaisvaltiot. Eli väärinajattelun (minusta) linja on kohtuullisen pitkä.
Pekka Visuri on turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisen politiikan asiantuntija, jonka puheenvuorot ovat yleensä erittäin viisaita ja harkittuja. Hän on sotilastaustaisista asiantuntijoista ylivoimainen ykkönen. Toinen on tietysti Gustav Hägglund.
En nähnyt kyseistä ohjelmaa, joten en osaa ottaa kantaa Visurin nyt esittämiin näkemyksiin. Hänellä on kuitenkin erinomainen kyky asettua tarkastelemaan turvallisuuspolitikan tilanteita muiden yläpuolelle sitoutumatta jonkin osapuolen näkemyksiin. Tämä tietysti yleensä ärsyttää niitä, jotka asennoituvat kiistoissa jommankumman puolelle. Ohjelman voi nähdä netissä uusintana, kun saavat sen sinne.
Se on totta, ettei Visuri tuominnut yksisilmäisesti Hizbollahia.
Miksi olisi pitänytkään - nyt pitää saada sovinto aikaiseksi.
Suomella on maltillisena sovinnon rakentajana erinomaiset mahdollisuudet olla vaikuttamassa tavoitteen saavuttamiseksi.
Tuo haastattelu kannattaa katsoa uudestaan.
Turhat revitykset mihinkään suuntaan eivät auta ketään.
Voisiko joku hänen kirjoittamiensa kirjojen ja lausuntojen perusteella lausua jotain? Mieleen tulee, että hän on kuin filosofian Esa Saarinen, joka keskittyy "nippelitiedon sijasta vain suuriin linjoihin".
Ura everstiluutnantista nousi kuin raketti kenraalimajuriksi Svenka folkpartietin pitäessä puolustusministerin tuolia.
Visuri on vasemmistolainen erittäin USA vastainen ja terroristimyönteinen "asiantuntija" jota vasemmiston kannattajat usein lainaavat kun puolustavat Hitzbollahin kaltaisia terroristijärjestöjä.
Kepulainen hän ei sentään ole, sen verran miehellä on järkeäkin päässä.
Pekka Visuri on syntynyt 1942 ja valmistunut Kadettikoulusta 1966. Hän palveli opetusupseerina ainakin PsvPataljoonassa ja taisi edetä komppanianpäällikkötehtäviin asti. Sitten hän oli toimistoupseerina PsPrikaatin esikunnassa, ja pääsi käymään Sotakorkeakoulun varsin nuorena, ja valmistui ye-upseeriksi jo 1975.
Sotakorkeakoulussa hän oli turvallisuuspolitiikan opettajana vuosia. Everstiluutnantiksi hän yleni 1985. Komentajatehtäviin hän ei kuitenkaan urallaan päässyt. Ehkä hän tuli siihen tulokseen, että sotaväessä hänen uransa ei nouse kovin korkealle, ja siksi hän aloitti tiiviit siviiliopinnot.
Valtiotieteen tohtoriksi hän väitteli 1979 aiheena "Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan". Pian tuon jälkeen hän lähti siviiliin, tutkijaksi ulkopoliittiseen instituuttiin. Minun laskujeni mukaan hänelle palkallista sotilasuraa kertyi vain 24 vuotta, joten hän olisi lähtenyt vuotta ennen sotilaseläkkeeseen oikeuttavien palvelusvuosien täyttymistä. Se seikka minua ihmetyttää.
Pekka Visuri on varmasti enemmän tutkija - kuin upseerityyppi. Hänen tietojensa laajuutta kukaan ei kyseenalaista, ja varsin varma hän on mielipiteissäänkin. Ehkä viisaskin, sillä hänen eräs upseeritoverinsa kuulemma totesi kuullessaan Pekan lähteneen siviiliin: "Nyt minä uskon, että on se Pekka ihan viisas mies".
Upseeritoveri varmaan tarkoitti sitä, että noin viisas mies olisi mennyt hukkaan sisäänpäinlämpiävien puolustusvoimien käytössä. Ja ihan oikeassa olikin. Visuri on poikkeuksellisen viisas ja tarkkanäköinen mies.
...myös Sinä ymmärrät hänen upseeritoverinsa tarkoituksen oikein. Eri asia on, oliko hän oikeassa vai ei.
Kuitenkin hän oli lähempänä totuutta kuin sinä mielipiteissäsi puolustusvoimista. Mutta olenhan vähitellen oppinut tuntemaan nuo sokeat paikkasi, vaikka niiden syitä en tiedäkään - sosialidemokratia ei sellaista edellytä- , joten eipä siitä kannata nyt enempää puhua.
Pekka Visuri kirjoitti Turun Sanomiin seuraavasti:
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2006-08-23;6:1:0:0:0,104:140:400079,1:0:0:0:0:0:
Mielenkiintoinen kohta on siinä, missä Visuri vertaa Hizbollahin asemaa Suomen suojeluskuntiin. Kumpikin toimi Suomen virallisen hallinnon rinnalla. Tämä vertaus varmaan auttaa meitä suomalaisia ymmärtämään, mistä on kyse.
Muutoin Visuri on havainnut sen, minkä muutkin ovat jo noteeranneet. Israelin sotilaallinen ylivoima ja usko sotilaalliseen ratkaisuun kärsi kovan kolauksen. Tämä on herättänyt ja tulee herättämään arvostelua ennen muuta Israelissa. Siinä mielessä käyty sota saattaa lisätä Israelin neuvotteluhalukkuutta. Samalla se kuitenkin valitettavasti ehkä lisäsi vastapuolen uskoa omiin kykyihinsä ja tapoihinsa.
...mitätöi tuon näennäisviisaan puheensa sillä, että ei tunnusta Hizbollahin terrorismijärjestöluonnetta.
Toki sillä on muitakin ulottuvuuksia, jotka hyvin ovat olleet esillä, mutta mitä muuta kuin terrosismia on ampua siviiliväestölle ja -laitoksille tuhon tuottavia raketteja ja tehdä se oman siviiliväestön suojista niin, että terrorismin kohteeksi joutuneen vastaiskut tuottavat suurta tuhoa omalle siviiliväestölle?
Mitä muuta kuin terrorismia ovat naapurin rajavartijoiden sieppaukset ja heidän hengellään kiristäminen?
Miten Israel olisi voinut reagoida kaikkeen tuohon muuten kuin miten se teki? Ihan absurdia kuvitellakaan muuta.
Ihmettelen suuresti, että Visuri sentään sotakorkean käyneenä sotilaana ylistää Hizbollahin sotilasvoimaa! Ja hän ei voi tuntea niin huonosti noiden aikaisempienkaan sotien historiaa, mitä hän nyt on esittävinään.
Ei hyvällä tahollakaan voi tulla muuhun tulokseen, kuin etää Visuri on tuossakin asiassa puolensa valinnut. Syitä sille en tiedä, mutta voin tietysti arvailla. Sama pätee myös Sinuun, ihan ystävällisesti sanottuna.
Muistaako kukaan, miten monelle terroristijärjestölle perustettiinkaan Israelin armeija?
Lähi-idässä on eletty heimokulttuurien aikaa, mitä nasserilainen ja baahtilainen valtiopolitiikka pyrki muuttamaan 1960-luvulla kansalliseksi arabisosialidemokratiaksi.
Alivaltiolliset ryhmittymät ovat Lähi-idässä poikkeuksetta aloittaneet terrorismilla.
Libanonin toimimattomasta armeijasta näkee, että paikallinen väestö turvautuu omaan suoraan toimintaa, kun keskushallinto ei toimi.
Suomen historiasta kannattaisi ottaa esille vuoden 1904-1905, mikäli puhutaan terrorismista. Päivälehti, nykyinen Helsingin Sanomat lakkautettiin SEN VUOKSI, että se otti ymmärtävän kannan kenraalikuvernöörin murhanneeseen Eugen Schaumanniin. Schaumannin isä suunnitteli yksityistä valtakunnallista ampumajärjestöä.
Tätäkään asiaa ei kerrota peruskoulun tai lukionkaan oppikirjoissa.
Kagaalilla oli yhteyssä Venäjän sosiaalivallankumouksellisiin ennen eduskuntauudistusta ja ensimmäisen "sortokauden" päättymistä.
Suomessa ei vain sadankaan vuoden jälkeen uskalleta puhua asioista kansainvälisin tai nykyaikaisin käsittein.
Perusteokseksi suoksittelen:
Terrorismi Euroopassa,
Juha-Antero Puistola ja Janne Herrala,
Tammi, 2006,
ISBN 951-31-3547-0
Katsoin tuon Visurin haastattelupätkän eikä se mielestäni millään muotoa vastannut väitettäsi siitä, että hän puhui lämpimästi Hizbollahista, Syyriasta ja Iranista. Haastattelu täytyy katsella todella värittyneiden lasien läpi, jos sen tuollaisena näki ja koki.
Visuri toi tuttuun ja asiantuntevaan tapaansa realiteetteja esille. Ohjelmapätkää voi varauksetta suositella niille, jotka ovat kiinnostuneita itse Lähi-Idän ongelmasta ilman, että ovat ennalta asettuneet jomman kumman osapuolen tukemiseen. Tällaisten asiantuntijoiden kuin Visuri asiantuntevuus tulee juuri siinä hyvin esille, että hän kykenee tarkastelemaan tilannetta mahdollisimman objektiivisesti asettumalla kummankin osapuolen näkökulmiin ja tekemällä niistä sitten oman synteesin. Aina on myös mielenkiintoista tietää, että yhdellä osapuolellakaan ei ole yhtenäistä näkemystä asiaan. Libanonissa kaikki eivät hyväksy Hizbollahin toimintaa Israelia vastaan ja Israelissä kaikki eivät hyväksy Israelin voimapolitiikkaa ainoana ja parhaimpana keinona saavuttaa rauhaa ja turvallisuutta.
...hieman kepulaistyyppiseen tietämiseen tuossa asiassa. Nimittäin vasta nyt minäkin katsoin tuon videon, ja minunkin mielestäni Visuri siinä puhui ihan asiaa ja asiantuntevasti.
Ihan oikein hän näki Israelin maineikkaan armeijan epäonnistuneen nyt pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja syy sille on tietysti se, että he eivät ymmärtäneet vihollisen luonnetta: siviiliväestön sekaan piiloutuva ja sen suojista sissisotaa (kauniisti sanoen) käyvä porukka, joka ei piittaa mitään kansainvälisistä sodan laeista, kuten evl. Envallkin taannoin arvioi.
Oikein Visuri näki myös Israelin poliittiset asetelmat, ja nyt armeijaan kohdistuvan tyytymättömyyden arvioi kääntyvän jyrkempien voimien voitoksi. Niin minäkin luulen: eivät israelilaiset voi tuollaista tulosta hyväksyä.
Myös YK:n rauhanturvatoiminnalle asetettavat perusedellytykset Visuri määritti ihan oikein. Molempien osapuolten suostumus joukoille on välttämätön, molempien tukikin olisi tarpeen. Joukkojen turvallisuuden vuoksi Hizbollahin riisuminen aseista olisi tietysti tarpeen, mutta lienee käytännössä mahdoton tehtävä, kuten Hägglundkin arvioi.
Mutta edellyttäessään Israelin luopuvan Golanin kukkuloista Visuri sortuu sotilaalle hämmästyttävän huonoon tilannetajuun: Kuinka Israel voisi ilman rauhansopimusta Syyrian kanssa luovuttaa viholliselle alueen, josta kilometrin korkeudesta tykinkantaman alla on suuri osa Galileaa, Israelin erästä tärkeintä ydinaluetta! Ihan hullua!
Mutta jos Syyria suostuisi Israelin tunnustamiseen ja rauhansopimukseen sen kanssa, se varmasti saisi takaisin Golaninsa. Saihan Egyptikin sillä tavalla takaisin Siinain!
Ehkä kannattaisi katsoa ja kuunnella uudestaan tuo Golanin kukkuloista luopumusajatus. Minä ymmärsin sen niin, että Visuri nimenomaan tarkoitti Egyptin mallin mukaista sopimusta, missä alue luovutetaan turvallisuutta vastaan.
Mitä sitten tulee Hizbollahin sotamenetykseen välittämäsi kuva ei ilmeisestikään ole kovin kattava. En kiistä sitä, etteikö Hizbollah olisi käynyt sissisotaansa myös siviiliasutuksen suojana, mutta se ei selitä läheskään kaikkea. Kun Hizbollah onnistuu tuhoamaan usean israelilaisen huippuluokan panssarivaunun, onnistuu ampumaan päivittäin jopa muutama sata rakettia Israeliin ja onnistuu saamaan osuman isarelilaiseen sota-alukseen, kyse ei ole enää pelkästään ihmisten suojissa pälyilevistä sisseistä. Siinä vaiheessa, kun Israelin panssarivaunuja alkaa olla ampumäetäisyydellä, siiviiliväestö on pakannut kamppeensa ja lähtenyt jo pohjoisemmaksi.
Visuri oli jo toinen sotilastaustainen henkilö, joka on julkisuudessa sanonut olevansa varma siitä, ettei Israel tuhonnut vahingossa YK:n tarkkailuasemaa. Toinen samalla kannalla ollut oli asiasta Hesarissa kirjoittanut korkea upseeri, jolla YK-kokemusta alueella. Visurin mukaan kyse on vain siitä, millä tasolla ja millä motiiveilla päätös YK-aseman tuhoamisesta tehtiin. Israel ei liene vielä toimittanut YK:lle lupaamaansa selvitystä tapahtuneesta.
Tuossa näyttää olevan linkkejä, mitkä koskevat panssaritaistelun ongelmallisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wadi_Saluki
Merkava 4 on hyvin suojattu, mutta jos se on liikkumaton, ammutaan toisen singonammuksen reikään toinen singonammus perään.
Lisäksi panssarivaunua voidaan ampua takaapäin, kun ei ole jalkaväkeä perässä suojaamassa.
Israelin vaikeuksista osa ei johdu niinkään Neuvostoliiton aikaisista torjunta-aseista kuin valitusta tappioista säästävästä taktiikasta.
Jos Visuri sanoin tuosta Golanista niin kuin sanot, niin sitten hän sanoi viisaasti. Minä kyllä ymmärsin hieman toisin. Olisihan Syyrialla siihen mahdollisuus koska tahansa, mutta kun siellä on vain yhden perheen diktatuuri, joka asemaansa pönkittääkseen tarvitsee vihollisen, niin mitään myönteistä ei tapahdu.
Egyptillä oli silloin todellinen valtiomies, aikaisemmin kunnostautunut upseeri Anwar Sadat, joka teki niin rohkean teon, että tuli puhumaan Israelin parlamenttiin Knessetiin, ja hänestä tuli sankari Israelissa. Omassa maassaan hän sitten joillekin oli muuta, ja sai maksaa hengellään siitä, että Egypti voitti yhden rauhan neljästä häviämästään sodasta!
Totta hemmetissä Hizbollahin pitää pystyä tuollaisiin "saavutuksiin", sillä onhan sillä erittäin uudenaikainen ja tulivoimainen aseistus, jonka se on saanut Syyrialta ja Iranilta. Nuo maat ovat myös melkoisesti kouluttaneet Hizbollahin sotilasjohtajia ja tavallisia sotilaitakin.
Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että Hizbollah "taistelee" siviilikilpien suojassa, niin Israel ei sittenkään ole koko voimallaan rohjennut vastata. Jos tilanne olisi sellainen kuin se oli aina Israelin ja sen vihollisten sodissa - vain sotajoukot keskenään taistelutantereella - niin Hizbollah olisi enää muisto vain, niin uskon.
Sanoin jo aikanaan tuoreeltaan tuosta suomalaisen tarkkailijan hengen vaatineesta iskusta, että en usko Israelin armeijassa olevan sellaisia toheloupseereja, jotka olisivat antaneet iskun väärään osoitteeseen. Siellä tasan tarkkaan tiedettiin, että myös YK:n tarkkailijoiden asema on kohteessa, josta heitä tulitetaan, mutta ilmeisesti siellä joku tykistöupseeri antoi tulikomennon "toivotaan, toivotaan" -periaatteella, eli että isku tuhoaisi vain Hizbollahin miehet ja paremmin suojautuneet YK:n miehet säästyisivät. Mutta kun tilanne oli päinvastoin.
Kuten aina myös niissä siviilikohteissa, joista Hizbollahin miehet raketti-iskunsa ampuvat; omat siviilit saavat maksaa niistä hengellään. Ei kai kukaan voi vaatia Israelia olemaan vastaamatta sen joukkoihin ja siviilikohteisiinkin suunnattuihin iskuihin.
Itse en Visurin "suoran lähetyksen" jälkeen ole haastattelua sen enempiä katsonut kuin analysoinutkaan, mutta kyllä siitä mielestäni jäi se kuva, että Visuri pitää Hizbollahia, Irania ja Syyriaa tasavertaisina neuvottelukumppaneina Israelin kanssa Libanonin kriisin suhteen. Se on minusta väärä lähestymistapa.
Iranin, Hizbollahin (Syyria?) ja Hamasin perimmäisenä tarkoituksena on hävittää Israel valtiona kokonaan. Mistä osapuolet voisivat neuvotella? Israelin näivettämisestä asteittain? Minusta Lähi-Idän ongelmat ratkeavat pääosin heti, kun alueen kaikki valtiot tunnustavat Israelin valtion, sen olemassaolon oikeutuksen ja oikeuden suojella kansalaisiaan. Israelia ympäröivien valtioiden tarvitsee siis vain tunnustaa Israel, tuhota terroristit alueillaan ja viritellä bissneksiä alueen dynaamisimman valtion kanssa.