Onko ADHD totta

yksin syypäänä. Suurin syyllinen mielestäni koulu, jossa opetetaan istumaan hiljaa ja kauniisti nurkassa.

Nyt ruumiillinen rangaistus muuttanut vain muotoaan: ennen kouluissa lyötiin sormille, lapset kärsivät ja niin kärsivät nytkin elimistössään noista lääkkeistä meinaan. Lapsi on heikompana aina kohde, joka kärsii.

neurobiologiset sairaudet johtuvat geeniperimästä (poikkeavuudet aivojen rakenteissa) eikä syynä ole kasvatus.
Paljon on erilaisia sairausgeenejä saatu tutkimuksilla selville ja saadaan adhd:t ym.
Tottakai neuroperäisetkin oireyhtymät/sairaudet lisivät, koska ihmisinä jakaudumme/monistumme kuin "ketjukirjeet"...

Jep jep!!Tarua koko juttu!!Kuule otappa asioista selvää ennenku tuut tälle palstalle viljelee tollasia idioottimaisuuksia!!!Hakeudu hoitoon!!!

Olen nähnyt hyvin läheltä 3 adhd-tapauksen elämää, 2 lapsen ja yhden aikuisen. Jokainen on ollut selkeästi "poikkeava" tapaus muihin verrattuna. Ongelmia on ollut, mutta adhd-diagnoosista on tosiaan ollut apua, kun on tiedetty millaisiin asioihin aletaan kiinnittää huomiota. Myös lääkitys on auttanut.

Uskon kyllä että tiukalla ja johdonmukaisella kasvatuksella voidaan lieventää adhd:n mukanaan tuomia ongelmia, mutta täytyy myös muistaa, että adhd-lapset ovat usein niin vaativia, että vanhemmat saattavat olla hyvinkin väsyneitä ja neuvottomia näiden lasten kanssa. Kun he eivät jaksa (ymmärrän täysin!) pitää aina kiinni rajoista ja komennoista, lapsesta tulee vielä vaativampi ja kierre on valmis.

Koulua ei voi tästä syyttää, mutta sielläkin suhtautuminen on varmasti parempaa jos diagnoosi tehdään.

Useista ihmisistä löytyy adhd-piirteitä, ja joidenkin kohdalla voi olla kysymys kasvatuksen "löysyydestä". Mutta kyllä nämä adhd-tapaukset erottuvat joukosta vaikka kuinka olisi kasvatus kohdallaan. Ainakin useimmiten.

Olen huomannut, että diagnoosin hankkiminen ADHD -lapselle vaatii vanhemmilta kanttia. Se tarkoittaa sitä, että ilmoitat päiväkotiin, kouluun, kippi -kerhoon ym. että lapsella on ADHD, miten se ilmenee jne. Se on kaikkea muuta kuin asian peittelyä.

Lapsellemme on diagnoosin kautta saatu kuntoutusta ja lääkitys. Niistä on ollut suuri apu.

Eniten ärsyttää ne vanhemmat jotka eivät kehtaa sitä diagnoosia aivan selvälle tapaukselle hakea. Pilaavat lapsensa tulevaisuuden kun eivät hae apua. Ja niitä lapsia ja vanhempia on paljon!

Suomi elää kivikautista aikaa suhtautumisessa ADHD:hen. Muistan kun veljeni oli pieni ja sairastui diabetekseen. Hän ei päässyt enää naapuriin leikkimään, ettei tartuta sitä heidän lapseensa. Myös äitiäni syyllistettiin siitä että hän on hoitanut lapsen huonosti ja diabetes johtuu siitä...

Nyt näyttää ADHD olevan joillekkin vaikea pala niellä. Kirjoitellaan ADHD -palstalla vertaistukea hakeville vanhemmille siitä, että ADHD johtuu epäonnistuneista vanhemmista. Mitähän sinun mielessäsi oikein liikkuu? Ovatko vanhempasi epäonnistuneet kasvatuksessasi?

suorastaan idiotismis tuollaiset kommentit, jos olisit itse joutunut elämään tätä ADHDelämää niin olisit hiljaa , voisin vaihtaa montakin päivää elämästäni terveeseen elämään. ja poikani elämästä varmaan useampiakin päiviä.kamalaa katsoa vierestä ku lapsi selvästikkin kärsii omasta käytöksestään ja tuskastuttavastaolosta muttei mahda aivojensa toiminnalle mitään, eikä siihen auta kasvatuskaan aivot vaan pelittävät "väärin" antavat virheviestejä.

Mulla on 5 lasta, joista yhdella adhd, eli olen mielestäsi yhden kasvattanut huonosti ja muut hyvin =)kun niillä ei olekkaan tuota diagnoosia ????

Teette vahinkoa lapsille kun syötätte niille samoja piristeitä joita amerikkalaiset käyttävät sodassa.
Paras lääke ADHD- lapselle on nahkavyö paljaalle pyllylle.

Onko AIDS totta vai tarua?

No joo, on myös totta, että esim. vailla selviä rajoja kasvanut lapsi tai liian vähällä unella elävä lapsi voi oirehtia ADHD lapsen tavoin. Mutta, MUTTA he eivät saakaan diagnoosiksi ADHD, vaan jotain muuta. Ei tarkkaavaisuushäiriö ole kasvatuksen tulos. Ja kyllä aika moni vanhempi saa kokea tuollaisia epäilyjä lähipiiristä. Se onkin varsin mieltä ylentävää. Onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka ymmärtävät. Ja riittää, että hoitava taho jaksaa tukea ja rohkaista! Kiitos siitä heille.

Kaikille epäilijöille vaan haaste siitä, että voisitte joskus tukea lähipiirissänne olevia erityislasten vanhempia, eikä kyseenalaistaa lastenneurologien tai lastenpsykiatrien diagnooseja. On tarpeaksi rankkaa elää sitä arkea. Ei siinä enää kaipaa epäilijöitä. Ystäväni sanoi, että ennen kuin seurasi meidän perheen arkea usean päivän ajan, hän ei ymmärtänyt ja uskonut. Aikaisemmin hänellä kävi usein mielessä kun näki samanlaisia lapsia kaupassa, että eikö noikaan osaa lapsiaan kasvattaa.

mistä sa diagnoosi?
Kuka autta?

Ei ole ADHD:ta, on vain älykkyyttä ja ruumiillista herkkyyttä. Häiriintymistä ärsykkeistä voi lieventää harjoittelemalla keskittymiskykyä, ruumiillista kuntoa ja itsekuria. Kasvatuksella on varmasti tosi iso osa. Harmittaa ajatella vanhempia, ketkä antaa lapsensa omaksua ADHD:n tai muun elämää rajoittavan roolin, joka ohjaa heidän käsityksiään siitä, mikä heille on mahdollista ja mihin he kykenevät.