23.08.2006 kello 05.00 Matti Keränen , Salla.
http://punapresidentti.net/02.php
Opettavainen kertomus
Halonen kysyy siis, mikä on se pieni ero sosialistin ja porvarillisesti ajattelevan kansalaisen välillä. Jotta kysyvä ei tieltä eksyisi, tarjottakoon ensihätään vastaukseksi lähinnä käsillä olevaa vaalien aikaista sähköpostisatoa, joka kuvaa tätä eroa melko pelkistetysti.
Suora sitaatti vaalien alusviikolta:
>>
"Parturi-kampaajan liikkeeseen saapuu eräänä päivänä asiakkaaksi läheinen kukkakauppias. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla."
Kukkakauppias on luonnollisesti tästä hyvillään ja lähtiessään iloinen. Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseen parturi löytää ovelta kiitoskirjeen ja 12 ruusua.
Myöhemmin asiakkaaksi saapuu poliisi. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla."
Poliisi on lähtiessään varsin tyytyväinen. Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseen parturi löytää ovelta kiitoskortin ja 12 uunituoretta munkkia läheisestä kahvilasta.
Iltapäivällä asiakkaaksi saapuu keskusta-oikeiston presidenttiehdokas. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en peri maksua tällä viikolla". Presidenttiehdokas on lähtiessään varsin iloinen miellyttävästä yllätyksestä.
Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseensä parturi löytää ovelta kiitoskortin ja 12 opaskirjasta, mm. "Kuinka menestyn yrittäjänä" ja "Pienyrityksen kehittäminen".
Seuraavaksi asiakkaaksi saapuu vasemmiston presidenttiehdokas. Leikkauksen jälkeen kampaaja ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla".
Presidenttiehdokas on lähteissään silmin nähden tyytyväinen uuteen kampaukseensa. Seuraavana aamuna saapuessaan avaamaan liikettään parturi löytää ovelta 12 demaria jonottamassa ilmaiseen tukanleikkuuseen.
Ja kas siinä, hyvät ystävät, näemme eron oikeiston ja vasemmiston välillä.
http://punapresidentti.net/02.php
Opettavainen kertomus
Halonen kysyy siis, mikä on se pieni ero sosialistin ja porvarillisesti ajattelevan kansalaisen välillä. Jotta kysyvä ei tieltä eksyisi, tarjottakoon ensihätään vastaukseksi lähinnä käsillä olevaa vaalien aikaista sähköpostisatoa, joka kuvaa tätä eroa melko pelkistetysti.
Suora sitaatti vaalien alusviikolta:
>>
"Parturi-kampaajan liikkeeseen saapuu eräänä päivänä asiakkaaksi läheinen kukkakauppias. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla."
Kukkakauppias on luonnollisesti tästä hyvillään ja lähtiessään iloinen. Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseen parturi löytää ovelta kiitoskirjeen ja 12 ruusua.
Myöhemmin asiakkaaksi saapuu poliisi. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla."
Poliisi on lähtiessään varsin tyytyväinen. Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseen parturi löytää ovelta kiitoskortin ja 12 uunituoretta munkkia läheisestä kahvilasta.
Iltapäivällä asiakkaaksi saapuu keskusta-oikeiston presidenttiehdokas. Tukanleikkuun jälkeen parturi ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en peri maksua tällä viikolla". Presidenttiehdokas on lähtiessään varsin iloinen miellyttävästä yllätyksestä.
Seuraavana aamuna saapuessaan liikkeeseensä parturi löytää ovelta kiitoskortin ja 12 opaskirjasta, mm. "Kuinka menestyn yrittäjänä" ja "Pienyrityksen kehittäminen".
Seuraavaksi asiakkaaksi saapuu vasemmiston presidenttiehdokas. Leikkauksen jälkeen kampaaja ilmoittaa: "Olkaa hyvä, presidentinvaalien kunniaksi en ota maksua tällä viikolla".
Presidenttiehdokas on lähteissään silmin nähden tyytyväinen uuteen kampaukseensa. Seuraavana aamuna saapuessaan avaamaan liikettään parturi löytää ovelta 12 demaria jonottamassa ilmaiseen tukanleikkuuseen.
Ja kas siinä, hyvät ystävät, näemme eron oikeiston ja vasemmiston välillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
presidenteistä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000018861195
kauppa jossa myytiin papukaijoja. Oli sinisiä ja punaisia papukaijoja. Asiakas tuli kauppaan ostamaan itselleen papukaijaa apulaisekseen.
Asiakas kysyi kauppiaalta: Paljonko maksaa tuo punainen papukaija ja mitä se osaa? Kauppias vastasi se maksaa 100 euroa ja osaa tehdä ruokaa ja ajaa autoa. Asiakas kysyi: Paljoko maksaa tuo sininen papukaija? Kauppias vastasi se maksaa 500 euroa. No, asiakas siitä kysymään, se sitten osaakin tehdä vaikka mitä? Kauppias vastasi, ei, ei se osaa tehdä mitään, siksi myös täytyy ostaa sininen papukaija sille kaveriksi. Miksi kysyi asiakas? No, kun se on syönyt sinisen papukaijan tekemän ruuan ja istunut sinisen papukaijan ajamalla autolla torille myymään sinisen papukaija munimat munat, käyttäen rahat sitten uusien munivien sinisten papukaijojen ostoon. Miksi tuo sinen papukaija on noin kallis kysyi vielä asiakas? Se on porvari, siksi sen täytyy olla arvokkaampi!
Onpas Herra Keränen jäänyt juoksuhautoihin! Sattumalta olen myös Vernerin päivänä syntynyt, tosin eri vuosi. Yrittäjä ja sosialidemokraatti!
Suvussani löyty punaisia, jotka Keräsen aatetoverit laittoivat montun reunalle.
Isoisä pääsi pakoon, samoin 2 veljeään ja yksi sisar, joiden määränpää oli USA. Heille ei ollut paluuta. Venäjälle paennut pääsi takaisin, vaikka kovasti kommunistit vainosivat. Oli siis kahden tulen välissä.
Kun maahan rakennettiin - demarien toimesta - peruskoulua kaikenmaailman keräset vastustivat!
"Suomi viijjään sosijalismiin!.."
Nykyisin Suomi on - kiitos ennakkoiluulottomien isiemme, yksi maailman eturivin maita!
Nokioiden ym tulon mahdollisti se, ettemme jääneet - kerasen tavoin - ruokuttamaan "sosialismin paheita", vaan satsasimme ihmisiin. Myös työläisiin!
Se pieni ero on nuo vanhakantaiset ajatukset.
M.Keräsenkin viljelemä: "sosialistin ja porvarillisesti ajattelevan" siis selvää vihaa!
Miksi ei esim: Porvarin ja ennakkoluulottomasti ajattelevan, tutkitun teorian mukaisen ajattelun?
Siksi meillä on tiede, tutkimus ja kehitykseen satsataan. Siksi annetaan mahdollisuus opiskeluun ja kehittymiseen jokaiselle!
Herra M. Keränen taitanee olla jo dementian maailmoissa? Kuka hänen puolestaan kirjoittaa viestit?
24.08.2006 kello 15.50 Matti Keränen , Salla.
http://punapresidentti.net/03.php
OPETTAVAINEN TARINA N:o 2
Hölmölän rakentajista ja muista politiikkamme toopeista.
Aluksi pieni kertaus edelliseltä kierrokselta
Ensimmäinen suora kansanvaali presidentin valinnassa oli paljon puhuva näyttö siitä, miten sosialistisen ehdokkaan taustavoimat ylivertaisella juonikkuudellaan voittavat vaalit. Siitä on kirjojakin kirjoiteltu.
Halosen ensimmäinen kausi polkaistiin kuitenkin käyntiin operaatioin, jotka monin verroin voittavat juonikkuudessa porvarilliset vastapelurinsa.
Tämä kirja perustuu pitkälti tapahtuma-aikaisiin kolumneihin ja muihin kirjoituksiin. Sellaisessa tekotavassa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Huono puoli on se, että se voi maistua uudelleenlämmitetyltä. Sitä lieventää kuitenkin se, että suhteellisen harvat ovat lukeneet tekstiä aikanaan, joten se on heille uutta. Ja onhan kertaus opintojen äiti maan äitiäkin valittaessa.
Toisaalta hyvä puoli on se, että jälkiviisauden ikävä sivumaku ei ole ainakaan yhtä paha. Paasikiven päiväkirjojen ystävätkään eivät saa aihetta muistella hänen usein siteeraamaansa tuon ajan suosikkioperetin säettä:
Jag fattar icke just så snart,
men det är så underbart,
hur efteråt blir allting mig så klart.
Myös lukija voi arvioida tapahtumia pienen aikaperspektiivin päästä ehkä hieman toisessa valossa kuin tilanteen ollessa "päällä".
Vaikka onhan toisaalta hyvä, jos asiat selviävät edes jälkikäteen. Machiavelli opettaa, että aina ei käy näin hyvin. Monet tuntevat hänen ohjeensa menestystä haluavalle ruhtinaalle: susien joukossa on ulvottava susien lailla, mutta harvemmat tuntevat hänen ymmärryksen luokitteluaan.
Machiavelli jakaa ihmiset kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat tajuavat heti asian kuullessaan, mistä on kysymys. Toiseen ryhmään kuuluvat eivät itse pääse siitä jyvälle, mutta oivaltavat asian, kun ykkösryhmään kuuluva selittää sen heille. Kolmosryhmäläiset eivät tajua, tehtiinpä mitä tahansa.
Joskus tuntuu siltä, että hämmästyttävän suuri määrä ns. päättäjistä on kolmosryhmän väkeä.
Kirjoituksiin on yleensä pyritty arvioinnin helpottamiseksi merkitsemään kirjoituspäivä tai julkaisupäivä, jos se on tiedossa. Kaikkia kirjoituksia ei ole tarkistettu, onko niitä julkaistu tarkoitetussa lehdessä tai yleensä missään. Kuitenkin niiden aiheet ovat yleensä nousseet keskustelussa esiin, usein melkoisella viipeellä ja reippaasti vesitettyinä, enimmäkseen lähdettä mainitsematta.
Ellei kirjoittajaa ole erikseen mainittu, niistä voi syyttää minua, Parkkista.
Monet ovat ihmetelleet, miksi Suomessa, joka on poliittisilta voimasuhteiltaan eräs Euroopan porvarillisimmista maista, on Euroopan vahvin sosialidemokraattinen hegemonia. Sen muodostavat sosialidemokraattinen presidentti, SAK:n dominoima ay-liike ja hallitus, jossa SDP on vallannut itselleen pysyvän pelintekijän aseman joko pääministerin tai muun avainministerin pallin kautta. Ponnistuspohjana on myös vankasti demareilla miehitetty virkakunta ja Yleisradio.
Jyväskyläläisen Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen nimitti tätä vajaa vuosi ennen vaaleja hölmöläisten touhuksi. Osuva ilmaus innoitti pieneen kommenttiin.
>>
Keskisuomalaiselle 04.11.05
HÖLMÖLÄN RAKENTAJAT
Päätoimittaja Erkki Laatikainen ihmettelee kolumnissaan 09.04.06, että sosialidemokraatit pitävät 25 prosentin ääniosuudellaan vuosikymmenestä toiseen hallussaan niin presidentin virkaa kuin muutakin poliittista mahtia. Hän katsoo, ettei tällainen asetelma ole kansanvaltaa, vaan silkkaa "hölmölää".
Vaatii tietenkin tarkemman selvityksen, kuinka tämä on mahdollista ja miten tähän on tultu, mutta muutaman avuliaan yhteistoimintahenkilön osuus ansaitsee erityismaininnan. Sellaisiin tehtäviin sopivaa palkkiota vastaan ryhtyviä tavataan kutsua hyvää tarkoittaviksi hölmöiksi.
Demarien nousu alkoi vuoden 1966 vaaleista, ja saman vuosikymmenen lopulla alkanut yleiseurooppalainen vasemmistoaalto antoi sille siivet. Osa liikettä oli yliopistojen mies ja ääni -hallintomalli, johon keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen opetusministerinä lähti innolla mukaan. Sitä tarkoittava lakiesitys kaatui kuitenkin jarrutukseen ja vaaleihin.
Seuraavalla vuosikymmenellä Virolainen keskittyi Sorsan kanssa rahan jakoon kumpikin omille joukoilleen ja antoi Sorsan rauhassa demarien työryhmän puheenjohtajana soluttaa virkakoneistoa mielin määrin demarivirkamiehillä. Lasse Lehtinen on kertonut, että eräinä vuosina puolet uusista virkamiehistä oli demareita. Presidentin vaali Koivistoa vastaan oli toivoton.
Vuonna 1986 porvaripuolueet yrittivät murtaa demarihegemonian ns. porvarisopimuksella. Silloin tuli presidentti Koiviston apumiehenä hätiin kokoomuksen Harri Holkeri, joka sitten näennäisehdokkaana varmisti Koiviston valinnan toiselle kaudelle. Presidentti Ahtisaari lähetti hänet Pohjois-Irlannin rauhankomissioon tehtävään toivotun Esko Ahon asemesta.
Viime vuosikymmenellä kokoomuksen Riitta Uosukainen sotki puolueensa ja koko porvarikentän ehdokkuudellaan varmistaen näin Tarja Halosen valinnan presidentiksi. Hän on myös Karjalan Liiton voimahahmona vahvasti tukenut Halosen Karjalan palautuksen vastaista kantaa.
Sen lisäksi, että kaikki kolme ovat olleet edistämässä demaripresidentin valintaa, heidät kaikki on myös palkittu valtioneuvoksen arvonimellä, josta näyttää näin muodostuneen hölmölä-politiikassamme kunkin vuosikymmenen suurimmalle hölmölle myönnettävä desennium-palkinto. Onkohan kuluvan vuosikymmenen palkinto ja hakusessa?
31.08.2006 kello 10.00 Matti Keränen , Salla.
OPETTAVAINEN KERTOMUS 3 - ISO JA PIENI PÄSSI.
Olipa kerran kaksi pässiä. Kummallakin oli isot elintilat , paljon
vapaata laidunta ja suuren suuret voimavarat hallussaan.
Etenkin suurempaa pässiä kiusasi turhautumisen tunne siitä , että
pitäisi tehdä jotakin oikein näyttävää ja mahtavaa. Sitten vasta Iso
Pässi alkaisi saada kaipaamaansa arvostusta koko muun maailman
pässien joukossa.
No siihen hätään ehti vielä Pieni Pässikin ja alkoi valittaa tekemisen ja
pätemisen puutettaan. Olihan Pienen Pässin kotitilukset olleet kerran aiemmin maailman merkittävimpiä , mutta taantuneet sitten vähitellen nykyiseen mitättömyyteensä. Pienen Pässin tilukset kun olivat pahasti pienentyneet viime vuosikymmeninä.
Mutta kun hätä oli suurin , niin löytyipä apukin läheltä. Ison Pässin luokse
kiiruhtivat Hyvät Paimenet TelAvivista oikein oivallisine neuvoineen. Ei muuta
kuin talutushihna Ison Pässin kaulaan ja " Mars Matkaan ! ".
Pieni Pässi seurasi uteliaana innosta päkättäen , että mihinkähän nyt oikein
Isoa Pässiä talutetaan. Aluksi Iso Pässi rimpuili ja vikuroi hihnassaan , mutta
sitten se tapahtui . . .
Isoa , runsasvetistä , viljavaa ja hienoa Kaksoisvirtojen maata hallitsi Iso , Musta
ja Uhmakas Vuohipukki. Tämä Musta Vuohipukki oli jo kauan kiusannut TelAvivin
Hyviä Paimenia. Uhmaillut oli , yllytellyt toisiakin kapinointeihin ja uhmailuihin Hyvien
Paimenten oikeudenmukaista hallintoa vastaan.
No kun talutushihna irroitettiin , syöksyi Iso Pässimme innosta määkyen Mustan
Vuohipukin kimppuun. Pieni Pässi seurasi innosta mäkättäen mukana. Ja niin
tuo Iso Musta Vuohipukki ryntäsi soran pöllytessä päätäpahkaa pakoon. Eikä
siitä sen jälkeen enää ikinä ollut kiusaa TelAvivin Hyville Paimenille . . .
Sen pituinen se . . .