Liikunta auttaa, eli pakottakaa itsenne joka pvä tunnin kävelylenkille,oli ilma mikä tahansa. Ulos ja ylös sinne ihmisten ilmoille, pois kotoa sisältä istumasta ja itsesäälissä rypemässä.
Tiedän tämän itse, lääkäri kirjoitti 'liikuntareseptin' ja askelmittariin ja liikuntapäiväkirjaan oli merkattava pvän lenkki ja sen varrella tapahtuvat asiat.
Edullinen ja tehoava resepti.
Tiedän tämän itse, lääkäri kirjoitti 'liikuntareseptin' ja askelmittariin ja liikuntapäiväkirjaan oli merkattava pvän lenkki ja sen varrella tapahtuvat asiat.
Edullinen ja tehoava resepti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos pelkällä liikunnalla pärjäsit, niin ONNITTELUT !
Jos ihmisellä on oikein kova depressio, tai työssä loppuunpalaminen, ei pelkkä liikunta TODELLAKAAN auta.
Tiedän yli 20 vuoden aikana, mitä depressio on, en edes viitsi selitellä. Vain toinen saman kokenut voi ymmärtää.
Olen käyttänyt kaupunkini parhaita psykiatreja, ja psykologeja, ja uskon heihin enemmän.
Olet, kuin äiti-vainajani, joka istui sängyn laidalla, ja hoki, että potkuttelemaan siitä, niin mieli kohentuu! ( hän oli vanhainkodin hoituri) Kun kerroin tämän kerran, ihan tavalliselle yleislääkärille, hän vastasi, jos ei mikään huvita, vedä peitto korville ja nuku, jos voit!
Et aikasemmnin viittinyt kertoa?
Joo, aika lievä ja "pinnallinen" masennus on täytynyt olla, jos liikunnalla tuosta vain on lähtenyt.
Minä liikun enemmän kuin keskiverto suomalainen, mutta ei se paranna sitä tunnottomuutta ja tuskaa, joka on pään sisällä. Vaikka kuinka juoksis, niin ei se päivä silti rupea miltään tuntumaan, itku voi tulla kesken lenkinkin.
Käy mielenkohennukseksi ehkä syysmasennuksesta kärsiville.
te morkkaajat tuossa aemmin. liikunta on ehdottomasti halvin ja paras lääke masennukseen ja miljoonaan muuhunki vaivaan. laiskuuteen se ei kyllä auta kun siinä pitää ihan oikeasti tehdä jotain eikä vaan istua nokka auki valttamassa ja vaatimassa lisää parantavia tabuja kaupungin parhaalta nuppilääkäriltä.
yksistään liikunta pitäisi/pitää monen ihmisen toimintakunnossa ja ennaltaehkäisee mielenterveys- ym. ongelmia.
selityksiä kyllä löytyy miksi ei liiku. ehkä niitä luetaan seuraavaks ?
toivottavasti kaikille ongelmaisille löytyy omaa halua ja sopivat hoidot lääkkeineen sairaudesta riippumatta.
myös kun muistaa, että ennaltaehkäisy on/olis kova juttu eli hoidettais terveyttä ennenkuin hoidetaan sairautta.
tsemppiä meille liikkujille ja mukaan mahtuu aina!
voivat viedä elämää eteenpäin, voivat helpottaa. Masiksessa on semmoinen 'päivä kerrallaan', 'tunti kerrallaan' -tahti! Kaikki muutos ja virike päivässä on avuksi, niin myös tuo liikunta. Tässä edellä aika monipuoliset ajatukset asiasta jo tulleetkin; eli siitäkin, ettei se toimi mitenkään kaikilla.
Erittäin hyvä, kuka tuollaisen liikkumistavan saa aikaiseksi ja siihen vielä tukihenkilön, mutta kaikille ei todellakaan ole apua. Muiden 'apujen' joukossa yksi hyvä keino se on; kannustuksena aloittajan vinkki menettelee, minullekin.
Olen kokenut semmoistakin, että kun oikein on paha olo, masennus-ahdistus-tuska päällä, niin se vaikuttaa sillaikin, että jalat ja lihakset yleensäkään eivät jaksa toimia ja niistä kuin valuu voimat pois. Usein olen saanut reppuni pakattua ja ollut lähdössä kuntosalille touhuamaan, josko omat hyvät aineeni päässä siellä lähtisivät liikkeelle. Mutta, on ollut tultava kesken matkan takaisin, kun kerta kaikkiaan uuvuttaa eivätkä lihakset voisi(!?)työskennellä, ei salilla eikä edes kunnon lenkillä! Psykofyysinen kokonaisuus kun ollaan, niin paha masis vie kyllä kaiken; kehosta, aisteista, tunteista. Se on paha paikka. Olen myös havainnut, että jos/kun niin käy, etten pysty edes pukeutumaan, vaan makaan koko päivän, niin annan mennä sen sitten förbi! (Siis tämä nyt sopii yksinään eläville paremmin.) Seuraava päivä onkin, yllätys, yllätys, aika siedettävä. Siinä sisäisessä nukkumisen ja makaamisen 'kehotuksessa' onkin jokin juju. (!?) SeKIN puhdistaa, auttaa taas pahimmasta. Tosi on, vai mitä sanotte? Jaksamista kaikkien viikonloppuun: sängyssä, lenkillä tai sillä välillä!