Tämä kirjoitus ei toistaiseksi ole läpäissyt HS:n sensuuria:
Suomettuneisuuden perintö kielipolitiikassa
Suomettuneisuudella viitataan yleensä kylmän sodan aikaiseen viestinten ja yhteiskunnallisen keskustelun itsesensuuriin, sekä poliittisiin tulkintoihin ja julkilausumiin. Tänä päivänä suurin osa kansastamme kokee ilmiön vähintään kiusallisena ja nolona. Niin pitkälle ei kuitenkaan ole tultu, että vanhat tavat olisivat vaihtuneet eurooppalaiseen vilkkaaseen julkiseen keskustelukulttuuriin ja täysin vapaaseen mielipiteen ilmaisuun. Menneen ajan henkeä edustavat omalla mielenkiintoisella tavallaan myös maamme eriskummallinen kielipolitiikka ja sen ylläpitämisen keinot.
Kielipoliittinen tasapainoilu on johtanut moniin suhteettomuuksiin ja suomenkielisten tappioksi kansalaisen valinnanvapautta rajoittaviin ja eurooppalaisen oikeuskäsityksen vastaisiin ratkaisuihin käytännön elämässä. Kielipoliittiset pelisäännöt ovat paikoin epäsuhdassa yhteiskunnan muiden, kansalaisten vapauksia koskevien, linjausten kanssa. Elämme omituista kielipoliittista "yya-aikaa"
Moderni ja monikulturisoituva yhteiskunta on jo tunnustanut yksilön oikeuden valita mm. henkilökohtaisen identiteettinsä rakennusainekset niin uskonnollisen kuin seksuaalisen suuntautumisen suhteen, vaikka nämä kaksi osa-aluetta perinteisine käsityksineen kuuluvat koko läntisen maailman arvoperustaan ja heijastuvat sitä kautta koko yhteiskunnan toimintaan.
Suomessa kansalaisen kieli-identiteetti ei kuitenkaan näytä olevan koskematon. Vaikka kieli itsessään on sosiaalinen ilmiö, kieli-identiteetti on aina yksiselitteisesti henkilökohtainen koskematon asia. Suomalaisena minulla on oikeus todeta, että ruotsinkieli ei kuulu millään tavalla omaan identiteettiini. Ei vaikka naapurissa asuisi ruotsinkielinen perhe. Tai edes silloin jos puolisoni olisi ruotsinkielinen.
"Kielisuomettuneisuuden" eräs ilmenemismuoto on sensuuri. Mediassa voi vaatia uskonnonopetuksen poistamista ja joululaulujen kieltämistä kouluissa, mutta pakollisen ruotsinkielen kyseenlaistaminen julkisesti on hyvin vaikeaa, useimmiten mahdotonta. Toistaiseksi elämme oudossa YYA-henkisessä oravanpyörässä, jonka pyörähtäessä katoaa lisäksi muutama päiväkotipaikka, lähikoulu ja vanhustenhoidon virka. Koska median omatunto kolkuttaa?
Suomettuneisuuden perintö kielipolitiikassa
Suomettuneisuudella viitataan yleensä kylmän sodan aikaiseen viestinten ja yhteiskunnallisen keskustelun itsesensuuriin, sekä poliittisiin tulkintoihin ja julkilausumiin. Tänä päivänä suurin osa kansastamme kokee ilmiön vähintään kiusallisena ja nolona. Niin pitkälle ei kuitenkaan ole tultu, että vanhat tavat olisivat vaihtuneet eurooppalaiseen vilkkaaseen julkiseen keskustelukulttuuriin ja täysin vapaaseen mielipiteen ilmaisuun. Menneen ajan henkeä edustavat omalla mielenkiintoisella tavallaan myös maamme eriskummallinen kielipolitiikka ja sen ylläpitämisen keinot.
Kielipoliittinen tasapainoilu on johtanut moniin suhteettomuuksiin ja suomenkielisten tappioksi kansalaisen valinnanvapautta rajoittaviin ja eurooppalaisen oikeuskäsityksen vastaisiin ratkaisuihin käytännön elämässä. Kielipoliittiset pelisäännöt ovat paikoin epäsuhdassa yhteiskunnan muiden, kansalaisten vapauksia koskevien, linjausten kanssa. Elämme omituista kielipoliittista "yya-aikaa"
Moderni ja monikulturisoituva yhteiskunta on jo tunnustanut yksilön oikeuden valita mm. henkilökohtaisen identiteettinsä rakennusainekset niin uskonnollisen kuin seksuaalisen suuntautumisen suhteen, vaikka nämä kaksi osa-aluetta perinteisine käsityksineen kuuluvat koko läntisen maailman arvoperustaan ja heijastuvat sitä kautta koko yhteiskunnan toimintaan.
Suomessa kansalaisen kieli-identiteetti ei kuitenkaan näytä olevan koskematon. Vaikka kieli itsessään on sosiaalinen ilmiö, kieli-identiteetti on aina yksiselitteisesti henkilökohtainen koskematon asia. Suomalaisena minulla on oikeus todeta, että ruotsinkieli ei kuulu millään tavalla omaan identiteettiini. Ei vaikka naapurissa asuisi ruotsinkielinen perhe. Tai edes silloin jos puolisoni olisi ruotsinkielinen.
"Kielisuomettuneisuuden" eräs ilmenemismuoto on sensuuri. Mediassa voi vaatia uskonnonopetuksen poistamista ja joululaulujen kieltämistä kouluissa, mutta pakollisen ruotsinkielen kyseenlaistaminen julkisesti on hyvin vaikeaa, useimmiten mahdotonta. Toistaiseksi elämme oudossa YYA-henkisessä oravanpyörässä, jonka pyörähtäessä katoaa lisäksi muutama päiväkotipaikka, lähikoulu ja vanhustenhoidon virka. Koska median omatunto kolkuttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Helsingin Sanomien nettikeskustelu kielipolitiikasta on saanut SURUllisen lopun.
Vilkkaasta keskustelupalstasta tuli kuivakka, kun *kaikki* pakkoruotsia kritisoivat kirjoituksen poistetaan. Miksi?
Tämä kirjoitus on ehdottomasti poistettava rasistisena myös näiltä sivustoilta, koska siinä hyökätään avoimesti meidän saavuttamiemme etuoikeuksia vastaan.
juuri siinä mielessä, että se on jo pitkään ollut suoranaisella ristiretkellä vapaiden seksuaalisten identiteettien ilmentymien puolesta, siis esim. homoilu ja transuilu on Hesarin mielestä ihan OK ja jopa suositeltavaa. Taitaa olla Erkon määräämää politiikkaa, eikä tarvinne ihmetellä miksi.
Mutta kielellinen identiteetti saa Hesarin mielestä olla ainoastaan ruotsalainen. Suomalainen identiteetti ei Hesarille kelpaa. Tässäkin määräävänä tekijänä on varmasti Erkko itse.
Ja samanlaista politiikkaa noudattavat kaikki muutkin Hesari-konglomeraagtion yrritykset, ml. Iltis, kaupalliset TV-kanavat jne.
Hesarissa sentään on joku järki päässä. Joku valtiotieteilijä tässä vaan haluaa päteä, ja osoittaa suomenkielen taitojaan. Asian ontuvuus kuitenkin näkyy hienosti läpi. Yritä Joensuun Sanomia tai Karjalaista; siellä tykätään rasisteista ja venäjästä.
No voi herranisä. Onko joku ihme jos tämä teksti ei mene "hesarin sensuurista" läpi. Se on yksinkertaisesti huono. Hs sentään yrittää säilyttää jonkinlaisen tason lehdessään. Sitä paitsi tuo (suomen)ruotsalaisuudesta vikiseminen alkaa olla jo aika kulunut aihe. Miksi helvetissä joku idiootti jaksaa edelleen kokea sen uhkana!? Ruotsia puhutaan Suomessa vähemmän kuin venäjää. Ja jos on sellainen, että aiot seuraavaksi ruveta syyttelemään venäläisiä niin vedähän vittu ittes jojoon.