Asiallista keskustelua

Riittävän luja oppositio tarvitaan demokratian säilyttämiseksi, leikkauspolitiikan lopettamiseksi ja epäluottamuslauseen antamiseen hallituksen EU-politiikalle . Holtittomuus yhtäällä ja leikkaukset toisaalla eivät ole kansan etujen mukaista politiikkaa. Vieraan vallan alaisina EU:ssa ja yhä enemmän päätäntävallan luovuttamista ulkomaille (NATO-Bryssel veisi Suomen itsemääräämisoikeudesta ne rippeet, mitkä EU jätti) mouruavat kultapossudemonit on vaihdettava oman maansa asioista vastaaviin päättäjiin. Eduskunnan lisärakentamiseen, huolimattomuudesta aiheutuneisiin taloussotkuihin, euro-talouskriteereiden toteuttamiseen - budjettikuriin ja kasvaviin nettomaksuihin riittää rahaa, mutta ei kotimaan tarpeisiin. Lapsilisiä ei ole kiinnitetty indeksiin, mutta vieraalle vallalle - ulkomaalaisille alistetun Suomen armeijan menot on sidottu indeksiin. Perheet saavat leikkauksia ja Bryssät mallioppilasseikkailuja. Nato-bryssät veisivät loput siitä, mitkä leikkauspolitiikka jätti. Sijoittajat juhlivat. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Suomen kansa joko häviää tai se hävittää nykyisen federalistisen hallituksen äänestyslipun avulla. Viimeinen keino: äänestyslippu. Vanhat valtapuolueet pettivät aatteensa. Äänestäjät jättäisivät ne, ellei niillä olisi harvainvallan alaisia tiedotusvälineiden enemmistöjä tukenaan.

Puoluetukiin ja ryhmänjohtajien palkkiohin riittää jatkuvasti lisää rahaa, mutta ei sinne missä todella tarvittaisiin.

Maahanmuuttajia saa tulla aivan vapaasti, mutta todellisuudentajun nimissä on sanottava, että oli outoa suuren laman ja jättityöttömyyden aikana 1990-luvun alussa levittää maahan myös pakolaisten aalto mukaan lukien arveluttavien ainesten mukana olo. Se, että täällä jo ennestään on väkivaltaa ja raiskauksia, ei ole syy kerjätä niitä lisää. Pakolaisia saa tulla sen kuin tulee, mutta on myös muistettava, että täällä on muitakin kuin ulkomaalaisia.

Bryssä imee rahojamme ja suoltaa direktiivejä. Suoria sijoituksia menee sadannen miljoonaa markkaa vuosittain enemmän ulkomaille kuin ulkomailta tulee tänne. EU:n laajennuttua kasvaa Suomen nettomaksupaine kolme miljardia markkaa laillisessa rahassa. (Euro on laiton Suomen Maastrichtin sopimukseen liittymisprosessiin liittyneiden HM§72 ja VJ 67§ sekä EY:n omien sääntöjen, joiden mukaisesti liittymisestä olisi pitänyt päättää maan valtiosäännön mukaisesti, eli markan ja muun menettäminen olisi täytynyt käsitellä perustuslain säätämässä järjestyksessä). Neuvoa-antava kansanäänestys ei riitä moiseen perustuslain rikkomiseen, eipä riitä edes sen tulkintaan tai selittämiseenkään! 100%:nkaan neuvoa-antava kansanäänestystulos ei riitä markan ja Suomineidon ryöstöön. Tosiasiassahan vain 40% kaikista äänioikeutetuista äänesti liittymisen puolesta. Huono vähemmistön suoja on huonoa demokratiaa: kuinka moni luki Maasrtichtin sopimuksen tai kuinka moni olisi kannattanut euroneuvostoliittoon liiittymistä, jos olisi tiennyt, ettei EU ole enää se, jota liittymismouruamisissa päättäjät lupasivat?

Yhtiöitä myydään ulkomaille kunnes viimeinenkin valtion omistus on myyty ja viimeinenkin niistä saatu penni käytetty. Nokia on alle 10%:n suomalaisyritys.

Hyvinvointi päättyy. Kuka valmistaa kansat hyvinvoinnin päättymiseen? Perustuslaissa ei lue, että valta kuuluisi sdp:lle tai kokoomukselle. Näille tuskin oman maan asiat paljoakaan merkitsee.

Jo aikaisemmin olisi ollut syytä koota uudistusliikkeet yhteen, jotta olisi saatettu antaa epäluottamuslause Schengenin ja Nizzan sopimuksille. Jos päättäjät olisivat olleet rehellisiä, olisivat he kertoneet mistä Nizzassa oli kysymys ja jättäneet asian kansanäänestykseen. Oman maansa asioiden suhteen tehtäviensä tasalla olevat päättäjät olisivat ohjanneet kansalaisensa vaikka sata tuhatta kertaa äänestämään EI suurten maiden vallan lisäämiselle ja EU:n tiivistämiselle. EU:n laajentuminen olisi tapahtunut neuvoteltaessa kunkin hakijamaan kanssa erikseen ilman Nizzan sopimustakin.

Mitä EU:sta tulee? -Totalitarismiin ollaan menossa eikä Antti Satulin sadut lohduta pätkääkään.

Yhtiöitä myydään ulkomaille, päätäntävaltaa luovutetaan ulkomaille, raha on vieraan vallan raha, elintarviketuotannostamme päättävät muut: vieras valtakunta mittaa lentokenttiä ja satamia paskoilleen sopiviksi; yhdenmukaistaminen on oikea kolmas sortokausi ja demokratia odottaa kuoliniskua.

Mitä sitten voidaan tehdä? -Mitä huonommaksi tilanne muuttuu, sitä paremmin on perehdyttävä kansakunnan historiaan ja identiteettin, ymmärrettävä niiden arvo sekä toteutettava erittäin luja oppositio eduskunnassa. Mitä huonommaksi tilanne muuttuu, sitä tärkeämpiä ovat kansalliset uudistusliikkeet ja sitä ajakohtaisemmaksi tulee uusien puolueiden äänestäminen. Yksikään ääni vapaudelle ja oikeuksille ei ole turha. Taistelu itsenäisestä rahapolitiikastakaan ei ole päättynyt eikä ole turha.

Lapsilisien 750 miljoonan mk:n leikkaus 300 miljardin talouskasvun aikana oli Lipposelta melkoinen arvovalinta: Ahokaan ei sentään alentunut moiseen, vaikka pääministerinä johti itseään EU-kaappausta, valtiopetosta.

Taistelu itsenäisyyden, oikeusturvan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi ei ole päättynyt eikä ole turha. Öö... miksi kannattaa mukamas ottaa vastuuta, eikös mulla itselläni ole töitä, rahaa ja tyttöjä ihan omiksi tarpeiksi? On, on, mutta mitä sitten jos jonakin päivänä ei enää olisikaan? Sen varalta täytyy pyrkiä turvaamaan yhteiskunnan vastuu kansalaisista ja perusoikeudet.

Omat johtajat pettivät kansan.