meinaan yleensä aina kun olen isommassa porukassa jään ulkopuoliseksi kun olen aika hiljainen, ja varsinkin kun en tunne kovin hyvin niitä ihmisiä joiden kanssa olen. Jos olen kahdestaan jonkun kanssa niin ei mitään ongelmaa! Tää on aika rasittavaa :(
onko kohtalotovereita
teistä kauriista
111526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
isossa porukassa, jos on oudompia ihmisiä, olen hiljainen. Mutta kun on pieni ja tuttu porukka, olen se joka hauskuttaa. Me kauriit ollaan vähän sellaisia tarkkailijoita, että katsastetaan ensin mitä kenenkin seurassa voi puhua ja sitten annetaan palaa :)
Iän myötä rohkeutta ja itsevarmuutta tulee lisää, mutta tämä pätee myös näinkin vanhaan kuin...
En ole kauris mutta haluan silti vastata :) Minä olen oinas, se seurueen kuin seurueen keskipisteeksi mainostettu. Mutta tosiasiassa tykkään kanssa tarkkailla ja seurailla "varjoista". Harvoin edes pienemmässä porukassa loistan hauskuuttajana tai minkäänlaisena juhlien vetonaulana. Jonkun lohkaisun saatan heittää sekaan mutta enimmäkseen pysyttelen omissa ajatuksissani. Oikeastaan vasta kahden kesken päästän energiani valloilleen. Se on aina ihmisestä kiinni, joku kun kolahtaa niin voin olla pitelemätön, mutta yleensäottaen pidän itseni lähinnä omana tietonani :) Ulkopuolisuus on minunkin ainainen seuralainen...
eli oinas (N) ja ihan samanlainen syrjäänvetäytyvä tarkkailija -luonne. En ole todellakaan mikään porukan keskipiste, en edes halua olla. Pienessä ja tutussa porukassa lämpenen ja silloin saattaa heittää hauskuus- ja huumorivaihde päälle, mutta se on niin inspiraation varassa. Väkisin en koskaan yritä hauska olla, se olisi kamalaa. Liekö tämä sitten enemmän persoonakohtainen kysymys kuin horoskooppimerkistä riippuva.
Niin, se ulkopuolisuuden kokemus...ja erakkoluonne...hmmm...juu, tuntuu, että maailmassa on nykyään liikaa kaikenlaista hälyä, sälää ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Ei sovi mulle.
mielestäni mitään kohtalokasta tai haitallista ole.
Minä jättäydyn usein mielelläni "reunalle" tutussakin porukassa; olen yhtä aikaa läsnä ja poissa.
Mistään ujoudesta tai hiljaisuudesta se ei kohdallani johdu. Osaan kyllä ottaa "yleisöni" hallintaan, jos katson tilanteen sitä vaativan.
Asiasta ei kannata tehdä itselleen ongelmaa. Ajattelet vaan, että tällä hetkellä minä olen tämänsorttinen ja te tuollaisia etkä yritäkään olla itseäsi "ihmeellisempi". Siitä se lutviutuu :).
Itse olen yleensä silloin hiljaa, kun ei tunnu olevan mitään sanottavaa. On ihan miellyttävää olla siinä sivussa ja tarkkailla miten tilanne etenee.
Mutta kuten sanoit, osaan kyllä ottaa sen yleisön sitten ns. haltuuni, kun jotain sanottavaa on. Silloin kun jotain hauskaa kerrottavaa tai muuten kommentoitavaa. Muuten on kiva olla hissukseen ja kuunnella muiden juttuja.
Tutulta kuulostaa, minullakin on tapana vetäytyä isossa porukassa johonkin sivumpaan ja tarkkailla muita. Joskus en ota keskusteluun osaa ollenkaa, ellei minulle erikseen jotain sanota. Kyllä siihen kannattaa vain tottua, koska ei hiljaisissa ihmisissä mitään vikaa ole. :)
Taitaa olla tyypillistä kauriille,mä olen sosiaalinen luonteeltani,en hirveesti viihdy yksikseen,mutta isommassa porukassa vaivaudun ja sulaudun massan joukkoon myötäilemään asioita!
Täällä on aivan samanlainen ihminen kuin sinäkin.. tuo isossa porukassa oleminen ja "ulkopuoliseksi" jääminen rassaa myös minua. mutta eikait sille voi mitään kun itse ei osaa aukaista suutaan, se on kai tätä kauriin luonnetta. evt. Mutta silloin kun on jonkun ihmisen kanssa kahdestaan niin kyllä sitä juteltavaa yleensä löytyy, silloin ne ihmiset vasta tietää minkälainen olen oikeasti. Tiedän että minusta saa varmasti aina jonkun viileen,hiljaisen ja ulkopuolelle vetäytyjän -kuvan. :(
olla puheenjohtajana isossa porukassa. Ne ei yksinkertaisesti viihdy eikä välitä keskusteluista isossa seurassa yleensä, voihan olla, että ne joskus innostuu, mutta noin yleensä. Se ei kuulu niiden luonteeseen. Mutta jos niiden työhön kuuluu olla puheenjohtajana, niin se on tietenkin eri asia. Mutta kauris ei ole mikään jaarittelija ja turhan jauhaja porukoissa.
...joudun toimimaan projekteissa isojenkin ryhmien puheenjohtajana ja jostain syystä minut on valittu muutaman yhdistyksen puheenjohtajaksi ilman, että olen hommaan itse pyrkinyt.
Passaa hyvin kaurisluonteelle, koska johtajana kuunnellaan muitten mielipiteitä ja tehdään niistä johtopäätökset ja yhteenvedot kirjattavaksi. Omat "pulinat" voi halutessaan pitää "minimissä" :).
Tietysti on myös sellaisia sosiaalisia tapahtumia, joissa joutuu aktiivisesti osallistumaan verbaalisesti, mutta kyllä minäkin luonnostani mielellään jättäydyn porukoissa reunalle, "tuijottelemaan tauluja seinillä".
että asia rasittaa sinua.
Mutta jos ajattelet, että hieman ulkopuolelta näkee erinomaisesti, mitä laumassa todella tapahtuu, opit ainakin ajan myötä huomaamaan, mikä etu on hyvällä tarkkailupaikalla ja sieltä saaduilla havainnoilla.
Katsomosta näkee huomattavasti paremmin pelikentänkin tapahtumat, kuin keskellä kenttää seisoen ;)