Linnakundit ja naisten mielenhäiriöt!!

Naisia viehätä mikää molo.
Hoiva vietti se on mikä lähtee jylläämään kun naiset venkuloiden säälikirjeitä lueksii.

Kaikkihan ne on syyttömiä jotka linnassa istuu. Ja lisäksi vielä yhteiskunnan uhreja.

prosphorous kirjoitti:

Kaikkihan ne on syyttömiä jotka linnassa istuu. Ja lisäksi vielä yhteiskunnan uhreja.

Tämä alku vain on vastauksena edelliselle, muutoin teksti viitatkoon vastinetta muille ylläolleille kirjoituksille.

Reilu kuusi vuotta koppihoitoa itse kokenut, enkä syyttömänä, vaan syyllisenä. Tuomio ja tekemäni henkirikos oli monien sattumien summa, enkä siis purnaa siitä silti.
Yli Siviilissä olen ollut kolmisen vuotta nyt, ja naimisissa onnellisesti, riippumatta taustastani.
Avioliitto solmittu vasta tuomion aikana, eli rikokseni olin silloin jo tehnyt.
Hyvin elää ja hengittää puolisoni :)

Ei pidä yleistää suotta meitä "linnakundeja" nimimerkkien varjossa, sillä jokainen voi elämässään mokata, ja silti tolpilleen päästä senkin jälkeen.
Ei henkirikoksiin syyllisty pelkästään entiset "linnakundit".
Ja jos joku pelkää todella kovin että tietämättään tutustuu, ihastuu, ja ehkä jopa vielä rakastuu linnakundiin/linnamimmiin vaikkapa ihan tietämättään, ja joutuu näin ollen omissa olettamuksissaan 101% varmasti henkirikoksen uhriksi, niin hohhoijaa... Sillon on varmaan parempi istuu kotona lukkojen takana ihan varmuuden vuoksi koko elämä.
Se "taatusti taas tappajaksi" luokiteltava Ex- linnakundi/ mimmi voi kato tulla missä vaan vastaan. Sehän voi olla vaikka: taloyhtiön talkkari, kaupan myyjä, postinkantaja, bussikuski, koiran ulkoiluttaja, polkupyöräilijä, varaosaliikkeen myyjä, kirjastonhoitaja, mäkkärin kassa, urheilukentän hoitaja, rakennusmies, putkimies joka korjaa vessasi vuotavaa hanaa yms.
Ja jopa vaikka se naapurin vanha pappa on voinut aikoinaan istua linnassa, mutta koska et tiedä sitä, mietit vain että kylläpä se pappa on mukava kun on aina niin ystävällinen ja puhuvainen kun kadulla tulee vastaan.

Ei millään pahalla, ja saa mielipiteitä olla, mutta mielestäin kyllä tässä elämässä on paljon muuta pelättävää kuin ne entiset linnakundit/kimmat.
Ei pidä yleistää, vaan saatat tietämättäsi itse todella tutustua entiseen vankiin, ja ihastu sekä rakastua häneen, huolimatta siitä vaikka tietäisit totuuden hänen taustastaan. Rakkaus on joskus niin ihmeellistä.

istunut kirjoitti:

Tämä alku vain on vastauksena edelliselle, muutoin teksti viitatkoon vastinetta muille ylläolleille kirjoituksille.

Reilu kuusi vuotta koppihoitoa itse kokenut, enkä syyttömänä, vaan syyllisenä. Tuomio ja tekemäni henkirikos oli monien sattumien summa, enkä siis purnaa siitä silti.
Yli Siviilissä olen ollut kolmisen vuotta nyt, ja naimisissa onnellisesti, riippumatta taustastani.
Avioliitto solmittu vasta tuomion aikana, eli rikokseni olin silloin jo tehnyt.
Hyvin elää ja hengittää puolisoni :)

Ei pidä yleistää suotta meitä "linnakundeja" nimimerkkien varjossa, sillä jokainen voi elämässään mokata, ja silti tolpilleen päästä senkin jälkeen.
Ei henkirikoksiin syyllisty pelkästään entiset "linnakundit".
Ja jos joku pelkää todella kovin että tietämättään tutustuu, ihastuu, ja ehkä jopa vielä rakastuu linnakundiin/linnamimmiin vaikkapa ihan tietämättään, ja joutuu näin ollen omissa olettamuksissaan 101% varmasti henkirikoksen uhriksi, niin hohhoijaa... Sillon on varmaan parempi istuu kotona lukkojen takana ihan varmuuden vuoksi koko elämä.
Se "taatusti taas tappajaksi" luokiteltava Ex- linnakundi/ mimmi voi kato tulla missä vaan vastaan. Sehän voi olla vaikka: taloyhtiön talkkari, kaupan myyjä, postinkantaja, bussikuski, koiran ulkoiluttaja, polkupyöräilijä, varaosaliikkeen myyjä, kirjastonhoitaja, mäkkärin kassa, urheilukentän hoitaja, rakennusmies, putkimies joka korjaa vessasi vuotavaa hanaa yms.
Ja jopa vaikka se naapurin vanha pappa on voinut aikoinaan istua linnassa, mutta koska et tiedä sitä, mietit vain että kylläpä se pappa on mukava kun on aina niin ystävällinen ja puhuvainen kun kadulla tulee vastaan.

Ei millään pahalla, ja saa mielipiteitä olla, mutta mielestäin kyllä tässä elämässä on paljon muuta pelättävää kuin ne entiset linnakundit/kimmat.
Ei pidä yleistää, vaan saatat tietämättäsi itse todella tutustua entiseen vankiin, ja ihastu sekä rakastua häneen, huolimatta siitä vaikka tietäisit totuuden hänen taustastaan. Rakkaus on joskus niin ihmeellistä.

olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ja mielestäni ihmiselle täytyy antaa toinen mahdollisuus. (Mukaan ei lasketa oikeasti päästänsä hulluja). Ja mikä henkirikokseen tulee niin mielestäni kuka tahansa meistä "tavallisistakin" pystyy sen tekemään pikaistuksissaan,ajattelematta pidemmälle