http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1223505
Kun tuota rivien välistä lukee, ei voi välttyä vaikutelmalta, että on näillä nykyajan naisilla kanttia kieltää lapsilta vaikka isovanhemmat.
Oma perse lähinnä.
Ei tietenkään pidä mennä iholle, mutta lähestymiskielto tuntuu kyllä sairaalta.
Kun tuota rivien välistä lukee, ei voi välttyä vaikutelmalta, että on näillä nykyajan naisilla kanttia kieltää lapsilta vaikka isovanhemmat.
Oma perse lähinnä.
Ei tietenkään pidä mennä iholle, mutta lähestymiskielto tuntuu kyllä sairaalta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mummo siis tarkoitti pelkkää hyvää haukkumalla pojalle tämän äitiä, kyttäämällä ja seuraamalla alvariinsa?? Ja äiti on sairas, kun ei ole halunnut tuollaista ahdistelua??
Kyllä minullakin olisi "oma perse lähinnä" tuollaisessa tapauksessa, jos se lapsen omasta mielestä tuntuisi kiusalliselta.
Jo yksin se, että lapselle haukutaan tämän omaa vanhempaa, on anteeksiantamatonta, saati sitten tuo kaikki muu.
Tuskin se mummo yksinään on sitä peliä pitänyt.
Se on, että elämää pitää mennä karkuun koko ajan ja kun ihmissuhteista on hyötyä, ne kelpaavat, kun niistä on vaivaa nimeksikään, alkaa lähetysmiskiellot ja muut.
Tietenkin on sellaisia ihmisiä isovanhempia, jotka tunkevat nenänsä asioihin, mutta tuossa on mennyt pilalle varmasti jo aiemmin jotain muuta.
Tuskin tuolla äidilläkään puhtaatjauhot pussissa on, vaikka oikeudessa on saanutkin lähestymiskiellon mummolle.
Olen kyllä samaa mieltä. Lähestymiskielto kyllä tuntuu aika hurjalta, mutta eihän mummokaan voi alkaa käyttäytyä ihan miten vaan. En tietysti tunne tapausta, mutta ei koskaan isovanhemmat saisi haukkua lapselle hänen omia vanhempiaan. Se on todella törkeää käytöstä. Kun poikakin on ahdistunut asiasta (ainakin ilm. äidin puheiden mukaan) niin pakkohan asialle jotain kai on tehdä jos ei mummo muuten usko.
En tiedä mitä muita keinoja äiti on yrittänyt, mutta jos on yrittänyt eikä muu auta, niin sit ei ehkä voi muuta.
Olisikohan ollut apua (liekö kokeiltu) että mummo olisi saanut säännöllisesti tavata lapsenlastaan ja luoda hyvän suhteen lapseen ja olla hänelle mummo.Ymmärrän senkin että mummolla varmaan kova ikävä lasta.
Kunpa ihmiset oppisivat sovussa elämään keskenään. Jos vanhemmat eroaa, niin eihän se saisi tarkoitta sitä että lapsi joutuu eroon myös isovanhemmistaan.(Jos ollut aikasemmin hyvät välit, mikä ei tuosta jutusta käy ilmi)
Voi hyvinkin olla että poika on tässä kiistassa ottanut äitinsä puolen koska hän on kuitenkin se läheisempi ihminen hänelle. 9-vuotias lapsi ei taida hevillä alkaa vastustaa oman äitinsä päätöksiä. Minä en ainakaan tehnyt niin aikoinaan kun oli vähän samankaltainen tilanne.. Lapsena sitä ei ottanut niin vakavasti mutta nyt vanhempana on huomannut että on sillä ollut vaikutusta psyykeen ja siksi vähän säälittää tämä pikkupoika... Säälittävää että aikuiset ihmiset eivät voi sopia välejään sotkematta siihen lapsia mukaan.
Häirintä on häirintää, tuli se sitten omalta lapselta, äidiltä, isältä, sisarukselta tai isovanhemmilta.
Et ole tainnut kokea häirintää.
Mitä jos omat lapsesi/lapsenlapsesi ahdistelisi, häiritsisi ja uhkailisi sinua?? Tuskinpa lähestymiskielto olisi tuolloin mielestäsi sairasta.
Ajattele vähän.
Lähestymiskielto on aiheellinen. Jutussahan kerrottiin selvästi, että mummo tunki jopa lapsen päivähoitoon ja kouluun, kyttäsi lasta koulumatkalla, soitteli jatkuvasti, tiputteli kirjeitä, antoi rahaa jne. Eipä ihme, että äiti haluaa laittaa välit poikki.
Isovanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä oikeuksia lastenlapsiinsa. Kun äiti ja isä ovat lapsen huoltajia, he saavat vapaasti päättää, saavatko mummot ja vaarit tavata lasta vai eivät. Isovanehmmat eivät päätä mistään lapsen asioista. Hehän eivät ole lapsenlapsen huoltajia kuin harvoissa poikkeustapauksissa.
Todennäköisesti äiti on seurannut perheen asioihin sekaantuvan ja lapsenlasta omivan mummon touhuja jo monta vuotta ennen lähestymiskiellon hakemista. Nyt mummon touhuiluille laitetaan stoppi, kun äidin mitta tuli täyteen. Olkoon ääritapaus opiksi kaikille aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioihin sekaantuville, aina kaikessa oikeassa oleville isovanhemmille!
Heti on nautalauma puolustelemassa äitiä, kuten tällä palstalla aina, jos yhtään kritisoidaan nyky"äitien" menoa.
Onneksi lapset kasvavat ja noistakin nyky"äideistä" tulee mummoja. Toivottavasti sitten saavat ansionsa mukaan.
Anteeksi, pässi, mutta mikä "nautalauma"? Ja mitkä "nykyäidit"? Kirjoituksesi oli pelkkää sanahelinää ja yleistystä. Siitä paistoi katkeruus ja elämänviha läpi. Toivottavasti sinullekin paistaisi edes joskus aurinko mustaan päivääsi.
Kuka meistä tietää, mikä on todellisuus tuossa lähestymiskieltojutussa. Mutta harvoinpa -mielestäni- Suomessa oikeudessa valehtelulla pärjää, joten eiköhän oikeus ole toteutunut? Tämä siis vain minun mielipiteeni. Itseasiassa Suomessa saisi olla kaikki tuomiot kovempia.
Kivaahan se on, että vielä joku luottaa oikeuslaitokseen. Minäkin luotin aikanaan.
Puheena olevaan asiaan: Surullista, surullista ja vielä kerran surullista, että eron tultua jopa "väärän puolen" isovanhemmat häivytetään lapsen elämästä. Lapsen etu toteutuu taas totta tosiaan :( Olisipa pistetty itse mummolle "rajat": voit tavata lastenlastasi silloin ja silloin. Ei olisi tarvinnut leikkipuistoissa yrittää.
Kommenttisi oli juuri tyypillinen mistä kerrottiin.
Kevyttä sanahelinää ja tietenkin taas väitetään jonkun olevan katkera.
Miksi joku olisi katkera sellaiselle nykyajan "äidille" jolla on yhä useammin bilettäminen, raha ja ura (ja se oma takapuoli) elämänohjeena tärkeämpänä kuin ne lapset?
niin toisin.
"Kun tuota rivien välistä lukee, ei voi välttyä vaikutelmalta, että on näillä nykyajan naisilla kanttia kieltää lapsilta vaikka isovanhemmat."
Ei tuo voi enää olla ihan "normaalia" mummon käytöstä. Jutusta päätellen.
Jos sekä lapsi että tämän äiti tuntee mummon käytöksen ahdistavana, mikäm siinä niin ihmeellistä on oikeuden päätökseen?
Toisaalta täällä kirjoittelijat:
Kuka meistä tietää asioiden OIKEAN laidan? Asiat, jotka tähän oikeuden päätökseen johtivat?
Mitäpäs se pikkupaapero muuta voi sanoa kuin sen, minkä äitinsä kertoo.
V***U! että ottaa päähän tommoiset äitien ja mummojen riidat.
Ennenmaailmassa hengissäsäilyminen ei ollut itsestäänselvyys. Silloin äidit, mummot, isät, isoisät, sisarukset, kaikki, halusivat perheen piltille ja muillekin jäsenille elämää.
Nyt on naisella aina prioriteettina ura ja oma perse. Sen jälkeen mies, ehkä, sitten lapset.
Toisen oman perseen ajattelijan, eli mummon kannattaa vanhempana ja viisaampana miettiä, että kannattaako lapsen/miniän/vävyn kanssa yrittää säilyttää sen verran hyvät välit, että saa olla tekemisissä myös lasten lasten kanssa.
Isovanhemmilla kun ei ole lapsen lapsiin minkään valtakunnan oikeuksia. Vastavuoroisella toiminna homma toimii ja kaikilla on kivaa.
"mummo on häiriköinyt perheen elämää mm. kertomalla pojalle kielteisiä asioita hänen äidistään"
Osittain tuon takia meilläkin on välit poikki toisiin isovanhempiin.
Lähestymiskielto on täysin paikallaan, koska jutun mummo on ylittänyt normaalin rajat jo moninkertaisesti.
Toivottavasti tällainen lisääntyy, sillä on aivan liian pitkään vaiettu kaikista niistä kauheuksista, mitä kuvitelluista oikeuksistaan kiinni pitävät mummot ovat saaneet tavallisissa perheissä aikaan.
Jutun mummo on ollut selvä ulkopuolinen uhka perheelle. Tuskin olisi ollut mahdollista antaa lapsen pitää missään muodossa yhteyttä mummoon, koska mummo käytti lasta omien halujensa välikappaleena.
Meillä on samanlainen mummo, joten tiedän kyllä tilanteen. Normaali sanominen ei auta yhtään mitään. Vain mieheni vuoksi en ole tehnyt rikosilmoitusta tai hakenut lähestymiskieltoa, mutta jos eroaisimme, en epäröisi hetkeäkään.
Nämä ovat ääritapauksia, joita ei toivoisi koskaan kenenkään elämään. Olen ajatellut aina, että en lastani kehtaisi katsoa silmiin, jos en pitäisi hänen puoliaan.
Sanottakoon nyt vielä, että meidän mummeli on tosiaan erityistapaus. Mummon mielestä meillä on liian lievät säännöt ja hän on katsonut, että hänen tehtävänsä on kurittaa lapsiamme. Mummo on päässyt kerran lyömään 1-vuotiasta lastamme, mutta muuten kurittaminen on ollut lähinnä sadistista käytöstä. Mummon nyt jo aikuiset lapset ovat käyneet pitkään terapiassa, sillä mummon kasvatusmenetelmät ovat olleet jo hänen omien lastensa kohdalla ainutlaatuiset.
Kaikki ei ole aina selvää, mutta se on, että kukaan ei hae lähestymiskieltoa perusteettomasti tai ainakaan saa sitä kevyin perustein.
Helsingin sossu ei puuttunut lapsen pahoinpitelyyn. Äiti oli hakannut lapsen verille ja mustelmille.
Lapsi joutui terapiaan - uraäitiä ei uskallettu viedä käräjille kun suuren firman lakimiehet pelottelivat.
Tapauksessa uraäiti käytti lastaan pahasti hyväksi ja hakkasi omaa surkeuttaan lapseen.
Kun tietää, että tuollaisia naisia on olemassa, tekisi mieli riisua noilta "äideiltä" perse paljaaksi vedellä vyöllä niin että tuntuu.
"Kaikki ei ole aina selvää, mutta se on, että kukaan ei hae lähestymiskieltoa perusteettomasti tai ainakaan saa sitä kevyin perustein."
Valitettavasti joudun horjuttamaan sinisilmäistä näkemystäsi. Meitä on todella moneksi. Jotkut hakevat lähestymiskieltoakin ihan mistä syystä vain. Ongelma sitten on, että oikeudessa ajattelevat vähän kuten sinä; että eihän kukaan turhaan hae. Ja helposti sen kiellon saakin.
Minulle jää väkisinkin sellainen olo, että tässä erosta katkeroitunut (ja ehkä muutenkin äiti haluaa eristää lapsen paitsi isästään myös isän suvusta. Olen nähnyt paljon näitä tapauksia. Lapsen etua käytetään tässä oman "edun" ajamiseen. Helppohan se on vaikkapa sanoa, että lapsi "hämmentyy" mummon tapaamisesta. Ja toisaalta oikeudessa lienee sitten vain äidin sana mummon sanaa vastaan. Ja äidit ovat enemmän tai vähemmän pyhimyksiä täällä - olivat sitten oikeasti mitä olivat.
vaan äiti todella joutui kovilla keinoilla puhaltaa pelin poikki.
Jos mummon käytös oli noinkin sopimatonta niin sai mitä tilasi.
Mummon olisi pitänyt hoitaa asia toisin.