ollut jo jonkin aikaa töissä paikassa jossa jokaisella on jonkinlainen vamma...joillakin downin syndrooma, joillakin cp-vamma, joillain vain jalka hieman huono, mutta eri asteisia vammoja kuitenkin...ja yksi heistä, fyysisesti vaikea vammainen, tuli raskaaksi ja saa kohta vauvan, kuuden keskenmenon jälkeen...rupesimme puhumaan abortista näiden ihmisten kanssa..siitä kuinka on seulontoja ynnä muita, joissa tarkistetaan onko lapsella kehityshäiriöitä tms. ja jos lapsella todetaan vamma, jotkut vanhemmat haluavat keskeytyksen..näistä vammaisista kenen kanssa juttelin yli puolet vastustaa, eikä halua mennä sikiöseulontoihin tai eivät halua tietää jos lapsella on joku vamma, koska heidän mielestään ei ole heidän asiansa päättää saako lapsi elää vai ei..ymmärrän keskeyttäneiden syyt, vammainen lapsi(varsinkin vaikeasti vammainen)on raskas hoitaa, raskauden jatkuvuudesta ei ole takeita, lapsen eloonjäämisestä ei ole takeita jne jne, en syyllistä tässä ketään..mutta tuo keskustelu pisti silti ajattelemaan..kun terveenä ihmisenä katsoo näitä erilaisia vammoja omaavia ihmisiä ja miettii että mitä jos heidän vanhempansa olis tehneet keskeytyksen, ei voi kuin tulla surulliseksi..näitä ihania ihmisiä ei siis olisi..
mutta kuten sanoin, en syyllistä ketään, en vastusta aborttia(itsekkin olen sen kyllä tehnyt, nyt esikoista odottelen)ja ymmärrän täysin ihmisiä ketkä päätyvät keskeytykseen lapsen vamman takia, syynä saattaa olla elämäntilanne tai vaikea vamma mistä lapsi ei selviäisi hengissä tms. mutta luulempa silti että nämä ketkä tekevät keskeytyksen saatuaan tietää lapsen vammasta, eivät ole olleet tekemisissä vammaisten kanssa..en tiedä mitä itse olisin tehnyt jos olisin saanut tietää tulevan lapseni vammaisuudesta...mutta halusimpa tuoda asiani julki...
mutta kuten sanoin, en syyllistä ketään, en vastusta aborttia(itsekkin olen sen kyllä tehnyt, nyt esikoista odottelen)ja ymmärrän täysin ihmisiä ketkä päätyvät keskeytykseen lapsen vamman takia, syynä saattaa olla elämäntilanne tai vaikea vamma mistä lapsi ei selviäisi hengissä tms. mutta luulempa silti että nämä ketkä tekevät keskeytyksen saatuaan tietää lapsen vammasta, eivät ole olleet tekemisissä vammaisten kanssa..en tiedä mitä itse olisin tehnyt jos olisin saanut tietää tulevan lapseni vammaisuudesta...mutta halusimpa tuoda asiani julki...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle tehtiin eilen lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Minun on vaikea hyväksyä tekoani, koska uskon että se on periaatteessa väärin, mutta tilanteessani se oli lähes välttämätöntä oman jaksamiseni ja selviytymiseni kannalta. Viestisi lohdutti minua jotenkin suuresti, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä siksi, että ajattelet aika samalla tavalla kuin minä, ja olet silti joskus joutunut valitsemaan abortin, ja nyt suureksi ilokseni ododtat esikoistasi. Minua pelottaa etten kenties koskaan tulisi enää raskaaksi kun olen valinnut näin itsekkäästi.
Onnellista odotusta ja hyvää elämää sinulle. Olet tekstistäsi päätellen suurisydäminen ja älykäs ihminen.
edelleenkin vammaiset ovat niin iso ja erilainen ryhmä, että en yhden paikan ja tietyn ryhmän perusteella tekisi kovin laajoja päätelmiä..
Kehitysvammainen ei vanhempana tule yksin toimeen. Tukiverkostona lapsen kasvun ja kehityksen tukena on joukko ihmisiä. Maailma tulee lisäksi olemaan julma paikka jossa kiusataan toisia vähemmästäkin kuin omituisista vanhemmista..
Vanhemmat joilla on vammainen lapsi jakautuvat seulontojen kanssa kahtia. Osa ei olisi siihen valmis vieläkään ja osa menisi kirkuen innosta! Osa ei ota koskaan uudelleen riskiä saada vammaista lasta ja päätyy yhden lapsen huusholliksi.
Laajennetaan näkökulmaa. Vammainen ei näe mitään syytä tutkimuksissa vammaisuuden toteamiseksi. Samasta syystä kääpiökasvuiset hankkivat lapsia vaikka osa tietää saavansa kaltaisiaan lapsia ja mitä sellainen lapsuus pitää sisällään sairaalaelämineen ja leikkauksineen. Kuurot vanhemmat eivät halua kuurolle lapselleen implanttia koska silloin lapsi on osa kuulevaa yhteisöä eikä enää kuurojen yhteisöä. Onko oikeasti kyse hyväntahtoisuudesta vai itsekkyydestä tai suorastaan typeryydestä? Jokainen tekee omalta osaltaan päätöksiä ja ratkaisuja omalta kannaltaan omasta maailmastaan käsin.
Olen oman työurani (20v) tehnyt erilaisten vammaisten kanssa ja täytyy sanoa että luultavasti itse päätyisin keskeytykseen jo downin kohdalla. Rakastan silti työtäni, mutta ehdoin tahdoin en sitä lisäisi itselleni enkä muille..
Niin ja kuka on antanut sinullekkaan takeita terveestä lapsesta? Harvoinpa sitä seuloissa vielä vikoja löytyy ja rajallinen on niiden löydösten lista. Raskaus sinällään voi vielä tulla ongelmalliseksi tai synnytyksessä tapahtuu jotakin. Eikä se lapsi ole turvassa koskaan niin etteikö jotakin voisi sattua vielä myöhemminkin. Riski on aina olemassa ja nyt olet siinä vaiheessa että vaihtoehdot ovat vähissä. Toivon silti että kaikki menee kohdallasi hyvn vaikka kaikilla ei todellakaan mene ja nuo alkuraskaudessa löydetyt vammat ovat todella marginaaliryhmä.
erittäin fiksu kommentti...eihän siitä toki ole takeita että lapsi terveenä tulisi minullekkaan...sain vain kauhean teilauksen täältä k.o työpaikalta kun satuin kysymään, että minkälaiset mahdollisuudet tällä fyysisesti vaikeavammaisella on saada terve lapsi...ja siitä tuli vaan mieleen nämä kaikki..mutta tosiaan, en tuomitse ketään, kukin tekee omat päätöksensä tehdä tai olla tekemättä lapsi..ja asia ei minulle kuulu...hullua muuten että kuurot eivät haluaisi lastensa kuulevan..hmh..miksei jokainen äiti haluaisi oman lapsensa parasta(onhan kuulevilla kuitenkin helpompaa kuin kuuroilla)..höh...