mun asia on aika "arka", ei ehkä ihan jokaiselle menis tätä selvittämään. niinpä täältä piilouden keskeltä kysyn teiltä tuntemattomilta mitä tehdä.
mulla ja mun miehelläni on 1v6kk poika ja haluttas todella paljon jo toista saada alulle. sillon kun poika synty, ja tultiin kotiin viikon päästä, otettiin mieheni kanssa seksi puheen aiheeksi. mies sanoi että nyt on tärkeämpää miettimistä, vauva tullut taloon, kyllä seksi saa ja joutaa odottamaan. oli ihana kun mies oli niin ymmärtäväinen minua kohtaan. siltikin kun meille on seksi ollut aina tärkeää, niin tiesin että mieheni kaipaa minua. niimpä tyydytin hänet suullani joka ikinen ilta ennen kuin harrastettiin seksiä eka kerran synnytyksen jälkeen. mieheni sanoi että hän myös tyydyttää itseään, tai oikeastaan jäi kiinni.. sen jälkeen kaikki pimeni ja itse masennuin ja tuli vaikka ja mitä.
siis ymmärrän jos en itse olisi häntä tyydyttänyt, niin tuon runkkaus jutun, mutta kun hän niin puhdas mielellä valehtelikin päin naamaa minulle.
tämän jälkeen synnytyksestä oli 2,5 viikkoa, kun rynnättiin sitten harrastamaan sitä seksiä. itse en todellakaan olis ollut valmis, mutta pakkohan oli että riitän miehelleni. monta kertaa itkinkin seksin jälkeen koska sattu niin pirusti.
mulla meni tuossa samassa itsetunto ja jotenkin luottamus järkkyi aika pahasti.
en meinaa että se runkkaus olisi pettämistä, mutta laittakaapas itsenne tuohon tilaan ja miettikää jos kaikkien hormonien keskellä mies valehtelis tuommoisesta. noh vaikeatahan sitä on muiden ymmärtää, meistä kaikki kokee asiat niin eritavalla..
miten saan tämän pelon poissa? pelottaa että jos tehdään toinen lapsi, niin saan katsoa jokaikistä kiloa mitä tulee, ja synnytyksen jälkeen taas hypätä heti vaan sänkyyn että kaikki olisi hyvin. pelkään että masennun taas ja en osaa yhtään nauttia vauva arjesta.
tiedän tiedän.. juttele miehesi kanssa.. on joo ollut monet kerrat juttu aiheena ja mies pyytelee anteeksi. sanoi että oli niin penska että ei tiedostanut tilannetta, mitä tuommoinen voi vasta synnyttäneelle naiselle merkata. nyt kuulemma asiat on toisin..
en tiedä.. auttakaa nyt edes joku..
mulla ja mun miehelläni on 1v6kk poika ja haluttas todella paljon jo toista saada alulle. sillon kun poika synty, ja tultiin kotiin viikon päästä, otettiin mieheni kanssa seksi puheen aiheeksi. mies sanoi että nyt on tärkeämpää miettimistä, vauva tullut taloon, kyllä seksi saa ja joutaa odottamaan. oli ihana kun mies oli niin ymmärtäväinen minua kohtaan. siltikin kun meille on seksi ollut aina tärkeää, niin tiesin että mieheni kaipaa minua. niimpä tyydytin hänet suullani joka ikinen ilta ennen kuin harrastettiin seksiä eka kerran synnytyksen jälkeen. mieheni sanoi että hän myös tyydyttää itseään, tai oikeastaan jäi kiinni.. sen jälkeen kaikki pimeni ja itse masennuin ja tuli vaikka ja mitä.
siis ymmärrän jos en itse olisi häntä tyydyttänyt, niin tuon runkkaus jutun, mutta kun hän niin puhdas mielellä valehtelikin päin naamaa minulle.
tämän jälkeen synnytyksestä oli 2,5 viikkoa, kun rynnättiin sitten harrastamaan sitä seksiä. itse en todellakaan olis ollut valmis, mutta pakkohan oli että riitän miehelleni. monta kertaa itkinkin seksin jälkeen koska sattu niin pirusti.
mulla meni tuossa samassa itsetunto ja jotenkin luottamus järkkyi aika pahasti.
en meinaa että se runkkaus olisi pettämistä, mutta laittakaapas itsenne tuohon tilaan ja miettikää jos kaikkien hormonien keskellä mies valehtelis tuommoisesta. noh vaikeatahan sitä on muiden ymmärtää, meistä kaikki kokee asiat niin eritavalla..
miten saan tämän pelon poissa? pelottaa että jos tehdään toinen lapsi, niin saan katsoa jokaikistä kiloa mitä tulee, ja synnytyksen jälkeen taas hypätä heti vaan sänkyyn että kaikki olisi hyvin. pelkään että masennun taas ja en osaa yhtään nauttia vauva arjesta.
tiedän tiedän.. juttele miehesi kanssa.. on joo ollut monet kerrat juttu aiheena ja mies pyytelee anteeksi. sanoi että oli niin penska että ei tiedostanut tilannetta, mitä tuommoinen voi vasta synnyttäneelle naiselle merkata. nyt kuulemma asiat on toisin..
en tiedä.. auttakaa nyt edes joku..
Vastaukset 12
Vanhimmat
noin kamalan epävarma itsestäsi? Ei se miehen käsi aitoa naista korvaa. Miksi ihmeessä kiusaat itseäsi miettimällä oletko haluttava/tarpeeksi miehellesi?
Eikö miehesi osoita välittämistään mitenkään muulla kin seksillä?
Voi lapsi hyvä. Kasva jo aikuiseksi. Kaikki miehet runkkaa, myös suurin osa naisista masturboi. Se on aivan täysin luonnollista! Et sinä täällä elä vain miestäsi varten, vaan ennen kaikkea itseäsi ja sitten vasta perhettäsi varten.
Perustuuko itsetuntosi pelkkään miehen tyydyttämiseen ja seksikkäänä olemiseen?
oli ehkä pointti, mutta hukkui ivan ja rumien sanojen alle..
Mihinkähän kirjoittajan itsetunto perustuu.. Toisen (epätoivoisen ja epätäydellisen) mollaamiseen?
Me on oltu yhdessä jo vuosia ja faktana tiedän, että mieheni aika ajoin tyydyttää itseään...aivan kuten itsekin teen. Me ei olla mitään aropupuja, että seksiä pitäisi olla päivittäin, vaan lukeudutaan luultavasti keskivertopareihin tai jopa hieman alle. Joskus vaan on "yksinkertaisempaa" ottaa homma omaan hanskaan ja vuosien jälkeen olen jopa onnistunut heittämään huulta aiheesta ja nimeämään kaappini pohjalla olevan veijarin iso D:ksi. Eli relaa ja anna ihmisten olla ihmisiä, se kaikki kuuluu asiaan ;)
enpä tiedä sitten onko jokailtainen suuseksi keskivertoparien hommaa..
Miksi järkytyit miehen masturboinnista jos tiesitkin siitä ja myös itse sitä harjoitat? Vai onko kyse siis valehtelusta..? Kirjoitit, että miehesi väitti muuta?
siis jatkoa jos ette ymmärrä viestin tekstiä. aivan sama runkkaako ukko vai ei, siitä ei ole kyse.
pelottaa se sekava tunne mikä sillon oli. ei mua haitannut se että mieheni runkkasi, vaan se että hän valehteli minulle, ja se sai aikaan masennuksen.
voi helvata kun on vaikeeta. siis pelkään että taas saan masennuksen jostakin pikkuasiasta. en tiedä miten muilla sitten, mutta kyllä mulla ainakin synnytyksen jälkeen oli mieli niin maassa ja hormonit pomppi ja hyppi, että ei tarvinnut kun yksi väärä sana ja se oli siinä.
siis ainakin mulla oli helkatan huono itsetunto kun katso itseään peilistä synnytyksen jälkeen, ei ollut ihan hehkeimmillään. siinä mielentilassa itku kurkussa, kun inhoaa itseään ja maailma kaatuu, yksi jää kiinni runkkauksesta. kai se pikkuisen niinkö madaltaa enempi itsetuntoa kun itse yrittänyt tyydyttää miehen joka ilta, mutta ei siltikään riitä..
jeps. siirrympä takasin tuonne kaksplussan sivulle. siellä saa asiallisia vastuksia, ja ainakin siellä törmää monenmoisiin ongelmiin kanssa.
Oli, tai siis noin pari viikkoa tämän nuorimman syntymisen jälkeen, sairastuin.
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Pahempaa sairautta en tähän ikään ole ikinä sairastanut!!
Aivan sietämättömän kalmalatauti!
En, ollut hyvä äiti en vaimo laihduin kahdessa kuukaudessa sen 20kg, imettämään en kyennyt, tuttelia vauvalle.
No, lopulta Neuvolasta ottivat minuun yhteyttä, kun isä vei tytön aina Neuvolaan, en edes sinne uskaltanut, pelkäsin että lapset otetaan minulta pois kun olen niin huono äiti...
Onneksi ihana Neuvolantäti otti yhteyttä ja sain ajan lääkäriin ja lääkitys päälle...
Se että mieheni jäi myös kiinni touhusta, katseli yöllö kun luuli että nukuin Filmiä,(olemme ja yhä katsomme silloin tällöin yhdessäkin), mutta siinä olo tilassa luulin että nyt tosiaan lähden hoitoon, en kestä enään.
Loukkaannuin niin syvästi.
Ukkoni ei vaan halunnut mua enempää kiusata, kun muutenkin voin huonosti.
Kenellekkään, en Kenellekkään!!!! Toivo moista sairautta pahinta mitä voi juuri synnyttäneelle naiselle olla.
Lisäisin vielä että ne 2-3 kk olin sisällä vauvan ja puolitoistavuotiaan tytön kanssa, no vauva nukkui parvekkeella Tammikuussa kun syntyi ja mies vei vanhempaa ulus kun töiltään kerkesi.
Että en uskaltanut mennä ulos, koska kaikki tuijottivat "miten huono äiti olen".
Tsemppiä sinulle alkuperäinen!!!
Mahdatko olla edelleen hiukan masentunut kuin ärsyynnyt ja loukkaannut noin herkästi..? Jos suurin osa tulkitsee tekstiäsi lukemansa perusteella ja se tulkinta on eri kuin mitä tarkoitat, niin vika on siis..? Lukijassa?
Kannattaa panostaa itseilmaisuun! :)
Mutta nähdään Kaksplussalla, täälläkin kyllä pärjää siinä missä sielläkin, kyse on omasta asenteesta.
Niin piti sanoa vielä että olin sairas.
Loukkaannuin ja aivan syyttä!!!
Parempi että käyttää kahta tervettä kättä kuin pakottaa minut.
Nykyäänkin kun mua ei huvita, sanon:Käytä käsiäsi!
Voin ottaa muksut ulos ja laita filmit pyörimään.
Eikö ole parempi että tekee sen itse kotona kuin lähtisi vieraisiin?????
Niinhän minäkin tyydytän itseäni kun olen joskus yksin, ja kuvittelen vaikka mitä.
Aivan luonnollista!!!
Mun nyt 7v. valittaa välillä että on pimppa kipeä.
Sanon vaan se tulee kipeäksi jos "ronkkii"liikaa.
Niin yksin kertaista se on.
kolmella viimeisellä lauseella tarkoitit..? En osaa yhdistää muuhun kirjoitukseesi saatikka alkuperäiseen..
Pieniä ne on murheet joillakin.
Anteeksi jos pahoitan mielesi, mutta juttusi kuulostaa kyllä varsin kammottavalta. Ja tuon kirjoittajan pitäisi ottaa vastuu pienestä elämästä. Voihan nenä.
moikka!
ihan ensimmäisenä sanon, että unohtakaa se toisen tekeminen hetkeksi. Tai oikeastaan pidemmäksikin aikaa, kuin hetkeksi. Nimittäin ainakin siihen asti, kunnes taas tunnet olevas "jonkin arvoinen".
Tiedän tuon tunteen siitä miehen valehtelusta. Se on oikeastaan ihan sama, mikä se aihe on ollu, tai kuinka "mitätön" se asia on ollut, siinä hormoonimyrskyssä kaikki asiat tuntuvat yhtä pahalta.
Oikeastaan haluaisin sinulta ap.kirjoittaja kysyä, että ,miksi se seksi oli sulle niin tärkeää heti synnytyksen jälkeen? Pelkäsitkö, että jos et miestäsi tyydytä, niin hän hakee jonkun, joka sen tekee? Tai pettäisi sinua siksi, että näkisi sinut samoin, kun näet itse itsesi? Rumana, lihavana, liikaa nahkaa roikkuu joka paikassa...?
Kun sanoit, että miehesi kaipaa sinua, ei välttämättä tarkoita sitä, että sänkypuuhiin tarvitsisi hyökätä heti. Sanoit miehesi olleen sitä mieltä, että seksi joutaa odottamaan, osoittaa mieheltäsi hyvää harkintakykyä ja sitä, että hän halusi sinun olevan valmis. Luulisin, että miehelleni olisi riittänyt pelkkä halittelu ja suukottelukin sillä aikaa.
Seksi taitaa olla meille kaikille tärkeää, mutta itse olen sitä mieltä, että hellyys arkielämäs ennenkaikkea.
siitä olen samaa mieltä, kun joku kirjoitti, ettei miehen oma käsi naista korvaa. Oma mieheni "jäi kiinni" tuosta oman käden oikeudesta ja muistan suuttuneeni. Podin silloin keskivaikeaa masennusta ja olin vähän liiankin vastaanottavainen ja pohdin asioita yksikseni aivan liian pitkälle. Meillä ei niihin aikoihin ollut seksiä ihan hirveästi, ei mua kiinnostanut. Sit kun isäntä jäi kiinni, niin loppu sekin vähä. Olin niin pirun loukkaantunut. Mutta kun asiaa itsekseni ajattelin niin tajusin sen, että miehillä se runkkaus on ihan eri asia, kun naisen kanssa puuhiin pääseminen. Se ei mun edelle mee millään tavalla.
Luulisin sulla olevan jäljellä vielä hiukan tuota synnytyksen jälkeistä masennusta. Mitä, jos vaikka seuraavan kerran kun viet poitsua neuvolaan tai voisit soittaa sinne muutenkin ja kertoa sinne, miltä susta tuntuu?
Toinen mikä tuli mulle mieleen, niin kuullostaisko toi hellittelemään uudelleen opetteleminen pahalta? En epäile, että teiltä puuttuis hellyyttä suhteestanne, mutta osaatteko pitää toisianne hyvänä ilman että se johtais seksiin? Köllöttelette toistenne kainalossa telkkua katsellessa yms.
Kun itse tajusin sen, ettei seksi oo kaikki kaikessa, alko itsetuntoni nousemaan sillä, että mua pidettiin pelkästään hyvänä. Isäntä esim rasvas jalkoja ja huokaili kuinka ihanat varpaat mulla on... ... ensin sitä vaan hymähteli et joo joo niin varmaan, mut siitä se sit lähti, ja nyt tuntuu jopa hyvältä. Paitsi nyt kun toi massu kasvaa, niin niit heikkouden hetkiä tulee aina sillon tällön ;o )
Kaunista syksyä sinulle ja perheellesi, vielä se aurinko vaan jaksaa meille paistaa....