Olen ihmetellyt miksi ihmiset eivät nosta perämoottoreitaan ylös vedestä kotisatamassa ollessaan. Olen yrittänyt pohtia faktoja:
Perä likastuu kesänmittaan ja myös potkuri likastuu mikä johtaa huomattavaan polttoaineen kasvuun ja vauhdin hidastumiseen. Lisäksi perä voi syöpyä ajan kanssa rikki.
Pakkasöiden jälkeen tietysti on etua jos perä on ollut vedessä, sillä silloin ei ainakaan siipipyörä ole jäätynyt kiinni. Myös potkuri varkailla on hieman enemmän haastetta.
Kommentteja asiasta...
Perä likastuu kesänmittaan ja myös potkuri likastuu mikä johtaa huomattavaan polttoaineen kasvuun ja vauhdin hidastumiseen. Lisäksi perä voi syöpyä ajan kanssa rikki.
Pakkasöiden jälkeen tietysti on etua jos perä on ollut vedessä, sillä silloin ei ainakaan siipipyörä ole jäätynyt kiinni. Myös potkuri varkailla on hieman enemmän haastetta.
Kommentteja asiasta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
voin sanoa vanhan mercuryn omistajana että kun trimmi lopettaa toimintansa niin kone jää alas.
Ja bensaa menee muutenkin paljon.
Eli nostin kyllä niin kauan kun trimmi toimi. Melkein kaikki moottorit samassa laiturissa on kyllä vedessä, liekkö trimmivika kovinkin yleinen.
Pidän koneen alhaalla potkurivarkaiden pelossa. Sehän olisi kuin tarjottimella muuten. Miinuksena tosiaan (perämoottorin) alapään likaantuminen.
Makeassa vedessä on ihan sama kummassa asennossa moottoriaan haluaa pitää (tosin huomiosi varkaista ja pakkasesta pitävät paikkansa). Meressä moottori tulisi nostaa yläasentoon, tai näkki tulee ja tukkii jäähdytysvesikanavat.
Miksiköhän näkkiongelma ei koske perävetolaitteita? Niitä kun ei saa ylös vedestä, mutta ovat muuten kuin perämoottoreita...
Kylllähän tuo sama perävetolaitteitakin koskee, niitä ei vaan tosiaan pysty nostamaan ylös. Siksi ne tuleekin myrkkymaalata huolellisesti, ja mielellään vaikka nostaa koko vene kerran-pari kesässä puhdistettavaksi.
Itse olen järkeillyt niin, että jos veneen moottori nousee kokonaan ylös vedestä, niin sitten se kannattaa nostaa ylös. Eipähän likaannu. Monessa veneessä kuitenkaan moottori ei nouse täysin ylös ja jää osittain veteen. Tällöin suojasinkki ei kosketa veteen eikä siis suojaa korroosiolta vedessä olevia osia. Tällaisissa veneissä konetta kannattaa säilyttää ala-asennossa.
Kun moottori on ylhäällä, eikös ne öljytkin ole hieman, niinkuin "väärässä asennossa". Näkki taas on meressä, se paska homma, sekun tunkeutuu joka paikkaan missä aukkoja löytyy.
Ei se haittaa jos öljyt ovat eri asennossa. Moottorihan on suunniteltu kipattavaksi eikä sitä myöskään pidetä käynnissä silloin kun se on ylhäällä.
perä on täysi öljyä joten asennolla ei ole väliä
2t koneissa ei muuta öljyä olekkaan.
Puhdasvetisellä järvellä pitäisin vedessä, jos minulla olis perämoottorivene.Eipä hapettuisi niin paljon.
Onko mitän käsitystä, että kumpi asento on parempi, jos oletetaan, että stefassa saattaa olla pieni vamma.
Pitääkö vettä raskampi öljy ala-asennossa veden ulkopuolella vai miten teoriassa käy?
Tietenkin stefa tulisi korjata, mutta jos mietitään asiaa teoriassa ja usein käytännössäkin, jos vika on omistajan tiedostamattomissa kesän ajan.
Veden ja öljyn ominaispainojen erolla ei tässä tilanteessa ole merkitystä, vuoto tapahtuu yleensä ajon aikana, jolloin öljy pääsee stefan ja akselin välistä ellei sitten vuokohtana ole vaihteensiirtäjän tiiviste, joka luonnollisesti myös vuotaa eniten kun sitä liikutetaan.
Useissa moottoreissa jää vettä sopivasti potkurinakselin ulostulokohtaan, jossa sopiva kuppi. Sama tilanne on pystyakselin kohdalla, joten voisi teoriassa kuvitella, että auringon lämmittäessä ja yön jäähdyttäessä voisi perän paineolosuhteiden vaihtelu jopa aiheuttaa veden sisäänpääsyä koneen ollessa kipattuna.
Todettakoon, että öljyn ominaispaino on yleensä pienempi kuin veden, eli se kelluu.