Laitoin tuonne yhteen ketjuun viestin sinulle - ehkä huomasitkin. Toimiiko muuten sähköpostisi tätä nykyä?
Kodinhengettärelle
kysymys...
2205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jonnekin muistitoimintojen jätekuiluun häviää aina kaiken maailman salasanat. Sähköpostiosoitteita on jo kolmekin, mutta en uskalla kirjoittaa niitä salasanoja minnekään muistiin, jos vaikka joku löytää..Elämä ainaisena epäilijänä on välillä raskasta.
Kävin muuten MTT:ssä tapaamassa uutta psykologia. Turhaan pelkäsin; hän ehdotti, että jos nähtäis sit vielä ennen joulua...Kyllä mulle sopii!
Nää kaikki hautajaiset ja häät stressaa sietämättömästi, älyttömästi menee rahaa hautajaiskukkiinkin: pieni kukkavihko 75e! Ja mitä se kuollut niistä kukista enää välittää, se on vaan sellaista kilpailua surevien kesken, kuka suree kalleimmin on paras.
Voi voi, taas mielipidehäiriö nostaa yhteiskuntakelvotonta päätään, koska sopimattomista mielipiteistä kaikki ongelmat alkaa, oletko huomannut? Niin kauan kun pitää omana tietonaan, että kuolleena olisi onnellisin, ei tule mitään ongelmia, mutta auta armias, jos sanot sen ääneen!
Nyt istun takaisin ikkunan ääreen katsomaan, miten ulkopuolella ikkunan maailma hengittää...
No se ainakin on hyvä uutinen, ettet joutunut suoraan askartelemaan. Yleisesti ottaen ei-masentuneet eivät tajua elämästä juuri mitään. Mutta kai niitä pitää yrittää jotenkin sietää. Onhan niistä joskus hyötyäkin.
Maastamuuttohankkeeni etenee hitaasti. Välillä se innostaa enemmän, mutta välillä ei siitäkään saa mitään pontta. Olenhan tavallaan jo kadonnut monilta ihmisiltä. He eivät vain tiedä sitä vielä. Jossain vaiheessa he ehkä alkavat miettiä, milloin viimeksi olin maisemissa. Tai sitten eivät. Olen joskus ollut esimerkiksi viikon ja parin viikon seuramatkoilla ilman että kukaan on tiennyt asiasta (paitsi tietysti matkanjärjestäjä). Kerran oli tosi hauska kaksiviikkoinen, kun lyöttäydyin yksiin erään toisen tyypin kanssa. En koskaan olisi niin spontaani kotioloissa, mutta silloin toteutimme kaikki mahdolliset päähänpistot. Kun toinen sanoi, että lähdetäänkö muutaman kilsan rantakävelylle, niin lähdimme siltä istumalta. Kukaan ei olisi uskonut, että olen depispotilas pahimmasta päästä. Ehkä se oli vähän sellaista Kultahattu-elämää, pienemmällä budjetilla tosin.