Terve kaikki äidit!
Kova vauvakuume on nyt päällä, mielessä ei pyöri kuin raskaus ja vauvat ja lapset yms.
Tilannekin olisi ihan hyvä, opiskelut loppuun saatettu, vakityö, hyvä parisuhde, asunnon osto tulossa kun sopiva löytyy, mutta tulevan vauvan isukki ei vielä valmis.
Saisko jotain tarinoita tavallisesta elämästä kun omat ajatukset on nyt vain suloisissa vauvan vaatteissa ja hymyistä ja köllöttelystä :)
Eli kaikenlainen ns kauhutarina tänne tulemaan niin voin vielä muutaman vuoden odotellat sopivaa ajankohtaa!!
Kiitos teille kaikille!
Kova vauvakuume on nyt päällä, mielessä ei pyöri kuin raskaus ja vauvat ja lapset yms.
Tilannekin olisi ihan hyvä, opiskelut loppuun saatettu, vakityö, hyvä parisuhde, asunnon osto tulossa kun sopiva löytyy, mutta tulevan vauvan isukki ei vielä valmis.
Saisko jotain tarinoita tavallisesta elämästä kun omat ajatukset on nyt vain suloisissa vauvan vaatteissa ja hymyistä ja köllöttelystä :)
Eli kaikenlainen ns kauhutarina tänne tulemaan niin voin vielä muutaman vuoden odotellat sopivaa ajankohtaa!!
Kiitos teille kaikille!
Vastaukset 96
Vanhimmat
Itse olen tehnyt kaksi sarjaa ja toisen sarjan viimeistä totesin, että seuraavassa elämässä teen kaikki lapseni alle kolmekymppisenä. Suosittelen, että käy vielä keskustelua läpi miehesi kanssa ja älkää odotelko liian kauan, jos olette varmoja suhteestanne. Muistakaa myös se, että ei ne vauvat tule aina niin kuin suunniteltiin. Minun ensimmäinen syntyi pienellä yrityksellä, mutta kun ikää kertyi 13 vuotta lisää, sai seuraavaa tehdä urakalla yli vuoden ennen kuin tärppäsi.
uhmaikää ensin vauva ja leikki-ikä,ne on räkäsiä ja limaisia,niiltä tulee räkää ja kakkaa vuoronperään,ne haisee ja huutaa päivät ja yöt, niillä on kuumetta ja oksennustautia ja ripulia harva se viikko,hampaita tulee ja menee,niitä ne huutaa ja kitisee.Mikään ei oo hyvin,se rääkyy rappusilla kun on kiire tarhaan se rääkyy bussissa eikä oo hiljaa vaikka kuin komennat,se rääkyy häissä ja hautajaisissa, ja yöllä ja päivällä...taas
uutta uhmaa tuonne 10vuoteen ja sitten alkaa murkkuikä jota kestää tuonne 18v. Sitten tulee opiskelumurheet joita kestää 24v. Sitten avoerot,avoerot,...uhh..taas se muuttaa kotiin...
ja koko ajan se kulkee turpa rullalla,mikään ei ole hyvin, se ei syö samaa ruokaa, se haisee pahalle,vaikka asuis suihkussa,sen kengät on jokilaivan kokoa, ei mahdu tuulikaappiin kuin 2kenkää,huudattaa streoita kaikenyötä, ei kelpaa mitkään sun ostamat vaatteet,pitää olla 100egen pusero,ku muillakin on ja mopo ja auto ja inerrail ja...
joko viilenit... *)
...Niin, ja kaikkea tuota rumpaa jaksaa kuitenkin nuorempana paremmin kun vanhempana.
hieman helpottaa, kiitos :)
tosin tämäkin todennäköisesti niin kauan ennen kuin näen seuraavan suloisen pienen :)
vielä odottaa.
Vauvanteko on todellakin yhteinen päätös, mutta miksi miehet estelee monesti. Tietysti siksi,
että he tajuavat , että kun vauva tulee taloon he jäävät kakkoseksi hoivassa.
Mulla on pullollaan ystäväperheiden miehiä (jo isoja sellaisia) jotka ovat lähteneet avioliitosta kun äiti on keksittyny liikaa lapsiin.
Hoivan puutteessa miehet vaihtavat uuteen nuorempaan joka ei vielä halua lapsia.
Meillä päätti esikoinen tulla vaan ja pienen järkytyksen jälkeen alettiin valmistautua vauvan tuloon. Ei oltu seurusteltu kauaa lapsen isän kanssa, mutta molemmat halusimme huolehtia lapsesta yhdessä ja rakentaa perheen. Raskaus oli helppo samoin synnytys ja poika oli ns. helppo vauva. Nyt on esikoinen 3,5 vee ja pikkukakkonen 4 kuukautta. Tätä toista poikaa sitten tehtiin urakalla ja ennen raskautta käytiin läpi kohdunulkopuolinen raskaus kaikkine leikkauksineen. Pojan odotusaika oli vaikea vuotavan istukan takia ja oleilin useaan otteeseen sairaalassa.Istukan takia synnyttää en voinut alakautta, joten jouduin pelkäämääni sektioon. Sairaalassa oltiin vähän pidempään, kun kolmisen viikkoa etuajassa leikattu poika oli liian heikko syödäkseen. Sinnikkäästi lypsin ja imetin ja lopulta pojan paino saatiin nousuun. Pojalla oli paljon vatsavaivoja ja itkua riitti..Nyt on kaikki tuo taaksejäänyttä. Poika on ihana hymyilevä pakkaus kuten veljensä. Ja isukki on täysillä osa tätä perhettä eikä varmasti vaihtaisi päivääkään pois kuten en minäkään. Elämä ja vanhemmuus kasvattaa! :)
Mulle on kerrottu vaikka mitä kauhutarinoita siitä miten hirveäks sen elämän pitäis lapsen myötä muuttua ja en varmaan ole näitten ihmisten mielestä pätevä asiasta puhumaan kun olen vasta tämän viikon nauttinut äitiydestä mutta kyllä tämä elo on yhtä auvoisaa kuin aiemminkin. Melkein 3vrk valvoin ja silti sain univelat kuitattua kotona nukkuessa vaikka vauva yöllä herättikin. Tuossa tuo söpönä tuhisee ja itselläni kokkailut menossa (kuulemma vauvan myötä ei ehdi hoitaa kotitöitä.. köh), täytekakkua ja ruokaa tulossa. Siivotakin ehtii ihan hyvin kun vauva nukkuu. Jos alkaa itseä nukuttaa, niin otan torkut vauvan tykö :D Joittenkin mielestä vauvan jälkeen ei kerkeä enää sohvallekaan istua mutta hyvinpähän olen istuskellut ja näen yhä lempisarjani tvstä, voihan sitä töllöä katsoa samalla kun imettää!! :D
Että anteeks, kyllä tämä tavallinen elo on ihanaa ja mulla nyt ei ollut tarjota apua sun kuumeesi lieventämiseen x)
Eri juttu tietty jos vauvalla on koliikki tms. mutta ns. perusvauvan kanssa se elämä on sellaista kuin siitä itsekin tekee..
kaks viikkoo se vauva vaan nukkuu ja syö. Sitten alkaa se "oikea" vauva-arki. Vaikka onhan niitä helppojakin vauvoja, toivottavasti sulla on sellainen =) Itselläni ei...
Tyttöselläni oli univaikeuksia alkuun. Nukahti syliin hirveän vatkaamisen jälkeen, nukkui n. 20 min, oli 20 min. tyytyväinen ja sama alusta. Yötä päivää. Ensimmäiset 3 kk. Sitten meni kuukausi ihan kivasti. Sitten alkoi hampaita tulla, niitä huudettiin. Maailma alkoi kiinnostaa, mutta liikkeelle ei päässyt, taas huudettiin. No. Sitten kun alkoi päästä liikkeelle, alkoi päivät sujua kivasti, mutta yöt valvottiin koska elämä on niin jännää. Nyt on korvakierre. Taas huudetaan. Ja AINA joku osaa kaiken paremmin.
Raskasta mutta ihanaa on ollut. Päivääkään en vaihtaisi pois ja ainakin kolme noita vielä haluan.
ehdit vielä kokemaan parkuja;) Ei se elämä hirveäksi muutu, mutta työläämmäksi kyllä. Onnea vauvasta, vaikket ihan suunnitelmiesi mukaan sitä saanutkaan=)
"Ihan suunnitelmieni mukaan" ??? Ainoa mikä ei mennyt suunnitelmien mukaan oli synnytysasento, joka taasen johtui siitä että vauva oli jo tulossa pihalle sillä hetkellä. Mutta teitä kaikkitietäviähän täällä palstalla riittää, ihme ettei siihen synnytysrapsaani tullut kommentteja nyt keneltäkään "tulet vielä rukoilemaan epiduraalia.." tyypiltä. Minnekähän he aina katoavat, kun huomaavat pätemisen tarpeensa menneen päin honkia :D :D :D
se hienoa, että tällä palstalla on edes yksi täydellinen ja kaikkitietävä sekä ystävällinen äiti! Ja oikein viikon kokemuksella.. Hehhhehheee. (Vaikka vauvasi olisi itse "VuodenKoliikki", niin täällä kyllä kirjoittaisit kaikkea muuta).
Odota nyt tyttö hyvä edes ne klassiset 2 viikkoa ennen kuin alat pullistelemaan kokemuksillasi..
Onhan se hyvä että on xD xD xD
"odotahan kun olet raskaana niin sitten sitä ja tätä.."
"no mutta odotahan kun synnytät niin SITTEN.."
"SITTEN kun vauva sitä ja tätä.."
..ja kierre vaan jatkuu kun katkerat mammat siellä mesoavat :P Lopulta varmaan homma on jo siinä vaiheessa, että ODOTAHAN kun lapsi on MURROSIÄSSÄ.. haha.. että jotkut jaksavatkin xD
että tälle palstalle et tule riitelemään. Sinulla on vahvat mielipiteet ja osa niistä on ihan hyviäkin. Olen todella iloinen puolestasi että synnytyksesi meni niin kuin halusit ja onneksi sinä ja vauva voitte hyvin. Älä kuitenkaan tule viikon kokemuksella kertomaan kuinka helppoa vauvan hoito on. Täällä on paljon väsyneitä, turhautuneita ja mielestään epäonnistuneita äitejä joita sinun täydellinen synnytyksesi, täydellinen vauvasi ja täydellinen äitiytesi saattavat loukata. Suosittelen että et suhtaudu kaikkiin neuvoihin ja kommentteihin noin yliolkaisesti. Jos elämäsi todella on niin täydellistä kuin annat ymmärtää tulee olemaan kova paikka kun se ensimmäinen vastoinkäyminen tulee. Täällä on ainakin aivan turha kerjätä sympatiaa vaihtamatta nimimerkkiä.
Minun mielipiteeni koskevat MINUA itseäni. Minulla ei ole intressejä riidellä, jos et ole sattunut huomaamaan niin se on joku toinen, joka alkaa päätään minulle aukomaan. Kuten nyt sinäkin, kun puhut täydellisyydestä kohdallani. Missä kohtaa minä olen puhunut itsestäni täydellisenä. Olisiko sinulla kenties peiliin katsomisen paikka, kysy itseltäsi, että miksi sinua suututtaa se, että joillakin toisilla menee paremmin kuin jollain toisella. Enkö minä saa puhua elämästäni sellaisena kuin se on, onko nämä palstat vain niitä ihmisiä varten joilla kaikki on mahdollisimman huonosti? Ja jos itsellään menee huonosti, miksi pitää katkeroitua ja suuttua niitä kohtaan joilla ilmeisesti SINUN mielestäsi menee paremmin, minä en ole missään vaiheessa itseäni nostanut kenenkään yläpuolelle vaan pidän yhä kuten olen aina pitänyt kaikkien asioitten suhteen naurettavana sitä, että joku toinen tulee kertomaan miten asiani tulevat menemään. En aio nytkään, synnytettyäni puhumaan ihmisille siitä, miltä HEIDÄN synnytyksensä tulee tuntumaan. Mutta siinä en näe mitään pahaa, että kerron omastani ja omasta vauva-arjestani.
Ja jostain kumman syystä joillakin näköjään jää lukematta osa tekstistäni, kuten tässäkin ketjussa totesin että "eri asia jos vauvalla on koliikki tms..". Mutta eikö vauva arjestaan saisi kertoa, jos vauvalla ei ole koliikkia, pitäisikö aiheitten pyöriä koko ajan vaan kaiken negatiivisen ympärillä? Sitä ihmettelen. En ole missään vaiheessa väheksynyt enkä väheksynyt väsyneitä, turhautuneita ja mielestään epäonnistuneita äitejä mutta en todellakaan ymmärrä, miksi jonkun pitää LOUKKAANTUA siitä, että joku kertoo vaikka hyvin menneestä synnytyksestä. Voisitte todellakin mennä itseenne ja oikeasti AJATELLA asioita itseänne pidemmälle, maailmassa on muitakin kuin te.
Ja tuo täydellisyyden hokeminen ärsyttää, sinä sanot, että "jos elämäsi on niin täydellistä kuin annat ymmärtää.." Kuule, minun mielestäni minun elämäni on ihan tavallista ja sinä tämän täydellisyyden otit taas puheeksi. Pitäiskö mun pyytää anteeksi jos minulla on mies joka osallistuu kotitöihin, vauvanhoitoon jne. ja pitäisikö pyytää anteeksi sitäkin että teen kotitöitä edelleenkin. Pitäisikö tosiaan. Mietipä vähän.
Ja sinä et tiedä minun elämäni vastoinkäymisistä yhtään mitään, onko juolahtanut mieleesi että ehkä elämäni on joskus ollut niin pskaa että sen takia olen nykyään ihan hemmetin onnellinen siitä, mitä minulla nyt on ja että tiedän kenties vastoinkäymisistä enemmän kuin monikaan teistä arvostelijoista ja minulle ne vastoinkäymiset ovat kenties sellaisia, että edes mahdollinen koliikkivauva ei olisi mitään niihin verrattuna, ei varmasti.
Onkohan sinulla vähän hormonit sekaisin..?
Mutta ikävää jos olet katkera mamma. Itselläni ei ole tarvetta moiseen kun on realiteetit selvillä! ;)
Nytkö sä vasta huomasit, mullahan on hormonit kuulemma kestosekaisin xD
"En se minä ole vaan joku muuuuuu".
Olet kyllä ehdottomasti itserakkain ihminen keneen ikinä olen törmännyt! Vaikka 2778565 ihmistä olisi kanssasi eri mieltä ja puhuisi kuinka asiallisesti, niin SINÄ olet silti aina oikeassa. Et tajua katsoa peiliin, onko sinulla..?
Sinä nostat itsesi jalustalle mollaamalla muita. Teet sitä KOKO AJAN.
Hyvä idea: mene vain itseesi ja ajattele asioita itseäsi pidemmälle. Maailmassa tosiaan on muitakin kuin sinä.
Tämän tajuaisit jos hetken miettisit, että MIKSI saat jatkuvasti palautetta.
MIKSI juuri sinä olet aina negatiivisen palautteen takana ja edessä? Muut nimimerkit eivät yksinkertaisesti kinaa noin paljon kuin sinä. MIKSI? Mietihän sitä. Onko vika todellakin kaikissa 2778565:ssä muussa? Eikö sinulla todellakaan ole mitään osuutta? MIETI.
Minun on helppo uskoa, että sinulla on paskoja elämänkokemuksia takanasi, varmasti roppakaupalla!
Voi sua.. ne 30 onnitteluviestiä osoittivat kyllä tuolla odotuspalstalla sen, että minä en kuulu vihatuimpiin ihmisiin täällä heidän keskuudessaan, joilla oma henkinen puoli on tasapainossa.
Mollaan koko ajan muita, aika hyvä keksintö, nytkö tämä taas alkaa :D Jatka ihan rauhassa vaan yksinäsi x)
sitä ite. Viikon kokemuksella voit sanoa että vauvan hoito on helppoa, kokeneemmat äidit ovat väärässä. Tule sitten kertomaan kun vauvasi on kolme kuukautta. Jos hän vielä silloinkin on helppohoitoinen, olen ihan vilpittömän onnellinen puolestasi.
muuten yksi niistä jotka siellä onnittelivat. Ja olen kanssasi "väitellyt" useammankin kerran. Taidan itseasiassa olla se jonka kommentista se ensimmäinen "hyökkäys" alkoi.
Olen hyvin tasapainoinen ja suvaitsevainen ja edelleen olen hyvin onnellinen siitä että teillä on kaikki hyvin ja onnittelin ihan vilpittömästi uudesta perheenjäsenestä. Mutta silti en hyväksy tapaasi jyrätä kaikkien muiden mielipiteet ja väheksyä muiden kokemuksia.
miksei saisi kertoa, että hyvin menee - jos menee? vastasin tähän samaan kysymykseen (ketjun aloitus) tuolla vauvat-palstalla ja ihan asiallisesti siellä ovat nämä "stressaantuneemmat" tai vähän vaativampien vauvojen äidit omia kokemuksiaan kertoneet, minun kirjoitustani haukkumatta. ehkä on totta juu, että viikon ikäisestä ei vielä sitä "temperamenttiastetta" oikein tiedä, mutta eipä ole jihuun kohdalla tuosta positiivisesta asenteesta ja odotuksista ainakaan haittaa olevan..:D enkä minäkään väitä, että oma lapseni olisi esim. uhma- tai murrosiässä helppo tapaus, mutta enpä niitä ala tässä kauhullakaan odottelemaan.
ainoa kova paikka, mitä tässä on näkyvissä, on se, että se on näköjään joillekin rankkaa, että joku omistaa omat mielipiteet, on OIKEASTI tyytyväinen elämäntilanteeseensa ym. ja vielä kertoo sen muillekin. luulisi tuon olevan ehkä jopa kannustavaa sellaisille, joilla menee huonommin, jotka ovat tyytymättömiä omaan tilanteeseensa tms.
muuten, ihan sama kuvio toistuu noissa muun muassa raskauskilot -keskusteluissa. valitetaan ja valitetaan, ja sitten onkin tosi kova paikka kun joku menee sanomaan, ettei esimerkiksi ne kilot ole ilmasta tulleet..huoh.. miksi pitää olla niin katkera, jos joku muu on onnistunut OMISSA tavoitteissaan??
Tottakai saa kertoa jos menee hyvin, mutta ei pidä suuttua jos joku hyväntahtoisesti huomauttaa, että "odotapas vaan...".
En tiedä kuka nyt on VIHAAMISESTA puhunut, mutta tosi asia on, että tapasi alentaa muita ja hyökätä kirjoituksillasi, ei miellytä suurinta osaa palstalaisista. Se ei tietenkään estä onnittelemasta perheenlisäyksen johdosta! Minäkin olen vilpittömästi onnellinen jokaisen synnyttäneen puolesta, silti en kaikkien tavasta pidä! Onnitteleminen ei ole yhtä kuin "olet hyvä tyyppi".
Kuka siis määrittelee henkisen tasapainon täällä? Sinäkö? ;) Jos minä määrittelisin, niin sinä et kuuluisi määritelmieni mukaan niihin tasapainoisimpiin ihmisiin.. Mutta vittuakos minä olen mikään tekemään nettidiagnooseja vieraista ihmisistä.
En ole yksin.
ei tod ollut mistään omasta viattomasta kertomuksesta.. jihuuhan kirjoitti pääasiassa siitä kuinka "kaikki ovat olleet väärässä ja minä taas kerran oikeassa". Samalla osuen hyvin harhaan.
Jos joku ihan oikeasti kertoo vain ja ainoastaan siitä kuinka synnytys on ollut helppo ja vauvakin, niin lyön vetoa, että siihen ei kenelläkään ole mitään valittamista! Mutta kun juttu menee alemmalle tasolle ja aletaan kuvittelemaan tietävänsä KAIKEN lapsiperhe-elämästä viikon kokemuksella.. Onhan tämä netti täynnä onnellisia kertomuksia, miksi niihin ei kommentoida kuten jihuun kirjoituksiin? Siihen ON selitys.
En mä viitsi noihin tiettyihin teksteihin enää kommentoidakaan kun siellä on taas tätä sanojen suuhun laittamista. Ensinnäkin, vaikka nyt sanoisinkin että vauva arki on lähtenyt helposti käyntiin niin tarkoittaako se yhtä kuin että sanoisin, että vauvan kanssa tulee olemaan aina helppoa?? Mutta tämä nyt on täällä aina tuollasta vääntöä. Mä en mitenkään väheksy edes muiden kokemuksia, niistä on kiva kuulla mutta se on ihan idioottimaista, että aletaan puhua siitä että "näin tämä sullakin menee, odotapa vaan.." En ole ikinä teilannut kenenkään kokemuksia vaan heidän ASENTEENSA kun jotkut eivät ymmärrä, että ne todellakin ovat vain ja ainoastaan heidän kokemuksiaan. Minä hyväksyn heidän kokemuksensa, miksi heille on niin vaikeaa hyväksyä minun. Henkistä köyhyyttä ihmisellä, joka kuvittelee että kaikilla asiat menevät kuten heillä itsellään.
Musta on tosiaan ihmeellistä, että jos täällä erehtyy puhumaan positiivisesti, niin se on kuin suurempikin synti. Se on näköjään joillekin rankkaa, kyllä näitä ihmisiä tulee nähtyä oikeassakin elämässä että eivät kestä sitä, että jollakulla toisella joku asia menee helpommin tai paremmin kuin itsellään. Surullista minun mielestä, että ei osata iloita toisen puolesta. Etenkin naisille tämä tuntuu olevan arka paikka. Miten se on keneltäkään pois, että joku kertoo positiivisista kokemuksistaan.
Niin ja noista raskauskiloista, joku nikitön saa nyt taas siellä kiehua kun sanon että mulla niistä kymmenestä on jäljellä 1,5kg xD Ja sehän tarkoittaa tietysti sitä, että en ole syönyt raskausaikana ruokaa ollenkaan ja olen nytkin laihiksella, eihän se nyt mistään muusta voi johtua :D
Mikä kilpailu sulle mun synnytys oli? Mulle se ei ainakaan ollut yhtään mikään kilpailu missä joku on oikeassa tai väärässä. Onko sulle tosiaan noin vaikeaa se tosiasia, että MINÄ tiedän oman elämäni asiat paremmin kuin sinä?
Eli kun mun synnytys meni hyvin, se ei ollut viaton kertomus, jos se olisi ollut yhtä helvettiä, niin sitten se olisi vissiin mielestäsi ollut viatonta. Miten jonkun ajatuksenjuoksu voikin olla tollasta.
Ja missä vaiheessa mä olen taas puhunut tietäväni lapsiperheen elämästä kaiken, edelleenkin puhun OMASTA elämästäni enkä yhtään kenenkään muun elämästä, mikä sulla nyt on tässä perimmäisenä ongelmana? Ja minähän nimenomaan olen puhunut TÄSTÄ viikosta vai olenko jossain kohtaa sanonut esim. että "tällaista on vauva arki 3kk ikäisen kanssa". Katso nyt sinne peiliin hyvä ihminen.
"Onhan tämä netti täynnä onnellisia kertomuksia, miksi niihin ei kommentoida kuten jihuun kirjoituksiin? Siihen ON selitys."
"Jatka ihan rauhassa vaan yksinäsi x)"
En ole väittänyt, että sinun synnytyksesi olis minulle kilpailu. Mistä tämän keksit?
En ole väittänyt tietäväni elämästäsi yhtään mitään (luojan kiitos). Mistä tämän kehitit?
En väitä, että viaton kertomus olis yhtä kuin helvetillinen synnytys. Mistä tämä vääristely?
En tiedä miten ajatuksen juoksusi voi olla "tollasta". Sitä kannattaisi ehkä miettiä!
Jos viikon kokemuksella ja syvällä rintaäänellä puhut siitä kuinka helppoa on vauvan kanssa niin eikö kokemuksesi ole aika alkutekijöissä? Oletko kuullut, että vauvat ovat ensimmäiset 2 viikkoa hyvin helppoja? Et voi tehdä vauvaelämästä johtopäätöksiä ensimmäisen viikon perusteella. Kun olet aiemmin lukenut arjesta vauvan kanssa, siitä ovat kirjoittaneet ne, jotka ovat sen vauvan kanssa eläneet kuukausia, vuosia ja vauvoja on ollut useampia. Sinä ähäkutittelet näitä äitejä, että "eipäs se noin olekaan!" Nämä äidit eivät ole kirjoittaneet yhden viikon kokemuksella!
Tosi asia on, että yksikään äiti ei ole saanut orgasmeja synnyttäessään, tuskin mitään lähellekään sitä. Tosi asia on, että vauva on yleensä helppo ensimmäiset 2 viikkoa. Tosi asia on, että toiset vauvat ovat helppoja koko vauva-ajan. Tosiasia on, että äidin hormonitaso on yleensä päälaellaan synnytyksen jälkeen. Sillä on tarkoitus, että äiti herkistyy. Tosi asia on, että yhden lapsen kanssa pärjää helpommin kun monen hoidettavan. Vaikka olisi isikin apuna/tukena.
Se, että puhut TÄSTÄ viikosta ei oikeuta sinua lällättelemään, että "olittepas väärässä!" Sinä et tiedä vielä paljoakaan vauvoista tai lapsista. Sinulla on suurin vielä edessä. Ymmärrän, että haluaisit tietää enemmän ja päästä lällättelemään, mutta tosi asia on, että tiedät kovin vähän äitiydestä vielä. Halusit tai et.
Joko peili löytyi?
huomaamasta,mistä tulee työpaikkakiusaaminen. Muutama ymmärtää tosi huonosti asioita,niistä vedetään herne nenään,ja vaikka tajutaan että on väärässä,silti vaan räkätetään vastaan.
Kenelläkään ei saa mennä hyvin,heti moititaan.
Ja tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaan: mulla oli helppo synnytys,hyvä sairaala,ihanat hoitsut,ihana kotiintulo,vauva oli ihana,lapsuus meni ok,murkkuus meni ok,nyt on viittä vaille täysi-ikäinen ja vieläkin on kaikki ok,hyvä oppilas,mukava nuori, ei juo,e i polta,ja turha väittää, että salaa tekee. Ei muuten tee. Osallistun nuoreni elämään,välitän hänestä.
Joo, kannattas kiusaamista tutkivien tulla näille palstoille tutkimaan,mistä kiusaaminen alkaa.
Lukekaa ne jihuun kirjoitukset uudelleen,ajatuksen kanssa,ja ymmärtäkää lukemanne
vai missä mättää, etten mistään Jihuu:n tekstistä saa käsitystä että hän väittäisi muiden äitien olleen väärässä vauva-arjen suhteen?
En tiedä alkuperiä, onko kyse jo jostain "aiemmasta vihanpidosta" mutta ainakin tämä ketju vetää hiukka hiljaiseksi. Mielestäni Jihuu:n tekstit ovat asiallisia enkä missään vaiheessa huomaa että hän alkaisi muita ihmisiä haukkumaan mielipiteidensä tmv. vuoksi. Toisin kuin moni muu täällä...
Onko siis todellakin näin ettei omia positiivisia kokemuksia saa tulla kertomaan ettei vain väsyneet tai itsensä epäonnistuneeksi tuntevat äidit vain loukkaantuisi? Saako tänne vain tulla kertomaan omista ikävistä kokemuksistaan saadakseen hieman myötätuntoa vai mikä homman juju on?
Sikäli mikäli minä olen ymmärtänyt niin jokainen vauva on omanlaisensa persoona. Lähinnä huvittaa ne "siunailijat" jotka tulevat sanomaan että "Odotahan muutaman kuukauden päästä.." tmv. Kun ei se ole niin mustavalkoista; toiset lapset eivät vaan ole niin vaativia kuin toiset. Ja eiköhän jokainen koe oman elämänsä omalla tavallaan... tarkoitan tällä sitä että toisille yövalvomiset ovat ne kaikkein vaikeimmat hetket kun taas toiset eivät koe yöllä valvomista millään tapaa vaikeaksi, eikö niin?
Itselläni on nyt puolivuotias vauva ja ainakin TÄHÄN ASTI on mennyt mielestäni hyvin. Vauveli nukkuu yöt, ensimmäisten kuukausien aikana heräsi syömään 1, max.2 kertaa yössä, pariin kuukauteen ei ole enää yöllä syönyt, viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen lelujensa kanssa jolloin minulle jää aikaa tehdä omia juttujani, nukahtaa iltamaidon jälkeen kun vain nostaa omaan sänkyynsä, jne. No niin... nyt sitten jään odottamaan kommentteja "Ne jotka on ns. helppoja vauvoina, ovatkin toooosi pahoja uhmaiässä", "Kyllä se teidänkin vauva oppii kiukkuamaan ja tiput sieltä pilvilinnoistasi" ym. Eikö niin? Mutta ennen kuin heitätte mitään tuollaista, huomatkaa etten missään vaiheessa ole väittänyt kenenkään muun olevan väärässä tai tätä meidän vauva-arkea "ainoaksi oikeaksi" tavaksi elää. En ole väheksynyt muita äitejä enkä ole nostanut itseäni jalustalle. Ymmärrän realiteetit ja tiedän että elämä voi tuoda eteemme monenlaista mutta nyt olen tyytyväinen, tähän hetkeen. Ei se ole keneltäkään pois.
Olen hieman yllättynyt että onko tosiaan näin, että löytyy niin paljon väsyneitä, ehkä katkeroituneitakin äitejä, jotka eivät pysty ottamaan vastaan toisten kokemuksia (positiivisia) ilman että täytyy heti ärähtää jotain ikävää. Miksei vain voitaisi olla iloisia toistemme puolesta ja ajatella niillä vaikeilla hetkillä että täältä noustaan? Jos vauva on vaativa ja vie paljon voimavarojanne, niin ainakin opitte ettette pienestä sitten hermostukaan tai väsähdä..? Tiedän että seuraavasta kommentistani joku vetää herneen nenään (joka ei ole tarkoitus) mutta kerron sen kuitenkin... meillä vauva huusi yhden yön kokonaan, missään ei ollut hyvä, sylissä nukahti ehkä vartiksi. Aamulla olin TODELLA poikki, huolesta soikeana ja soittelin jo päivystykseen, tuonko lapsen sinne kun lämpöäkin hieman oli. Äiti, joka on kokenut vauvansa koliikin, korvatulehduskierteet, ym. tuskin olisi paljon hätkähtänyt tuollaisesta YHDESTÄ yöstä mutta itse en sitä osannut "käsitellä" vaan ajattelin heti että vauvalla on tosissaan hätä. Yritän ajaa tällä takaa sitä että meillä ns. helppojen vauvojen äideillä ei ehkä ole sellaisia "salaisia voimavaroja" jotka vetää esiin kun vauvalla joku hätänä kuin teillä jotka päivästä toiseen käyvät itkut, hyssyttelyt, ym. läpi...uudelleen ja uudelleen. Ette varmaan hätkähdä ehkä ihan pienestä?
Tuon yön jälkeen voin sanoa, että nostan todella hattua teille vanhemmille joilla on jollain lailla vaativa vauva, tmv. Silti en tule tänne palstoille teitä haukkumaan tai vetämään herneitä nenään kirjoituksistanne. Meillä jokaisella on oma elämä elettävänämme, miksi pitää hermostua asioista jotka ei loppujen lopuksi millään lailla vaikuta omaan elämäämme? Miksi "tapella" netissä ja pahoittaa vaan turhaan oman mielensä?
Nautitaan kaikki tulevasta syksystä ja pimenevistä illoista, kaivetaan ne positiiviset asiat piiloistaan ja annetaan niille arvoa..
Kyllä tässä taustalla on tosiaan se että jossain vaiheessa minua revittiin tuolla odotuspalstallakin kynsin ja hampain esim. sen takia kun olin todennut syöväni neuvolan ohjeistuksen mukaan ja muutenkin mahdollisimman terveellisesti. Painonnousustakin joku vttuili (voisin olettaa että sama/samoja henkilöitä kuin tässäkin ketjussa) kun oli tullut vaan muutama kilo rv25 mennessä että en kuulemma syö mitään ymsyms. Olen myös huomannut, että kun minä kirjoitan nikilläni jostain aiheesta, joku alkaa solvata mutta jos joku ei-kirjautunut kirjoittaa olevansa samaa mieltä niin hänelle ei kyllä vttuilla. Että sinänsä tämä nyt ei ole minulle uutta mutta en tosiaan jaksa välittää :)
itse on kanssa saanut muutaman hymyn "ilmaiseksi", kun on muistellut vanhoja kommentteja odotus- ja vauva-ajalta. sektioon päädyttyäni minulle sanottiin, että sitten olet niiiin kipeä. no, enpä ollut. raskausarpia ja hurjaa painonnousua myöskin jotkut innolla odottivat loppuun asti niitä näkemättä.
niin juu, ja seksielämänhän piti loppua kokonaan, oman ulkonäön repsahtaa, ystävien (etenkin lapsettomien) unohtua, vauvanhoidon olla tooosi rankkaa jne. no, enpä tiedä onko omalla positiivisella suhtautumisellani merkitystä, mutta mikään noista ei ole kohdallani toteutunut. vauvan kanssa oleminen on ihanaa ja palkitsevaa, seksiä tulee harrastettua lähes päivittäin, ja itsekin on vielä ihan ihmisen näköinen. :) uskoisin, että se oma asenne vaikuttaa näihin juttuihin tosi paljon. en väitä, että esimerkiksi opiskelun (pääosin iltaisin) ja pienen vauvan hoidon - ja ystävien, parisuhteen, harrastusten - yhdistäminen olisi ollut mitään lepolomaa, mutta enpä siitä sen ihmeemmin stressaantunutkaan kun nuo ovat kaikki itselle tärkeitä juttuja.
niinpä en minäkään ymmärrä sitä, miksi tällaisista jutuista pitää joidenkin vetää herne nenään niin katkeran ja kateellisen kuuloisena..? itse ainakin raskausaikana katsoi erityisen ihaillen sellaisia äitejä, joista se onnellisuus ja itsestä(kin) huolehtiminen näkyi päälle. ja halusin siihen sitten itsekin pyrkiä..
huomaan muuten itsestänikin tuon, että vähän itkevän vauvan kanssa sitä huolehtii välillä "turhistakin". mutta toisaalta sitten yleensä tietää tosi helposti, mikä on hätänä, hän kun ei itke "kunnolla" muuten kuin kivusta, kovasta väsymyksestä tai kiljuvasta nälästä. :)
luonnollisesti=) ilokaasua ei ennenmuinoin saunoissa ollut. Sinulle sanottiin vain, että ei kannata olla niin ehdoton, kun menee synnyttämään, vaan varautua monenlaiseen, no, nyt sen huomasit. Ja vieläkö olet sitä mieltä, että hampaiden poraus olisi tuskallisempaa, kuin synnytyspoltot?
Sinäkö siis määrittelet sen kuka ymmärtää asioita huonosti täällä? Ennemmin nojautuisin ymmärtämiskysymyksessä siihen, miten VALTA OSA asian ymmärtää. Mitä tulee jihuuhun, niin valtaosa sitten tuntuu lähes aina ymmärtävän hänet "väärin"..? Heh.
Työpaikkakiusatun suuhun tuskin kuuluvat sellaiset nimittelyt ja toisen ivaamiset mitä jihuu harrastaa;
"Eri juttu tietty jos vauvalla on koliikki tms. mutta ns. perusvauvan kanssa se elämä on sellaista kuin siitä itsekin tekee.."
*Voit siis viikon kokemuksesta sanoa, että elämä vauvan kanssa on juuri sellaista kuin siitä itsekin tekee? OK!
"Mutta teitä kaikkitietäviähän täällä palstalla riittää, ihme ettei siihen synnytysrapsaani tullut kommentteja nyt keneltäkään "tulet vielä rukoilemaan epiduraalia.." tyypiltä. Minnekähän he aina katoavat, kun huomaavat pätemisen tarpeensa menneen päin honkia"
* Diagnoisointia, nimittelyä; Kaikkitietäviä
* Mikä sinä olet sanomaan koska toinen pätee?
"..ja kierre vaan jatkuu kun katkerat mammat siellä mesoavat"
* Nimittelyä; katkerat mamma
"Ja tuo täydellisyyden hokeminen ärsyttää"
* Miksi sinua ärsyttää toiset niin paljon?
"..minä en kuulu vihatuimpiin ihmisiin täällä heidän keskuudessaan, joilla oma henkinen puoli on tasapainossa."
* Kuka määrittelee sen kenen henkinen puoli on tasapainossa? Sinä?
"Miten jonkun ajatuksenjuoksu voikin olla tollasta."
* Mitenkäs se menikään.. Ihmiset ovat erilaisia. Se, että joku ajattelee eritavoin kuin sinä, ei tee sinusta järkevää ja toisinajattelijasta tyhmää.
Hienoa jos elämänne on vain helppoa, hyvää ja ihanaa! Kaikilla ei ole ja silti he voivat olla jopa älykkäämpiä ja menestyvämpiä. Siitä tässä ei kuitenkaan kyse ole sentinkään vertaa! Kyse on ILMAISUTAIDOSTA ja toisen huomioimisesta, kyvystä ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä (rakentavaahan jihuun saama kritiikki on ainakin aluksi ollut, mutta kun ei sitäkään kestä niin herkästi toinenkin jossain välissä napauttaa takaisin).
Itse olen hyvin eri linjoilla mielipiteissäni juhuun kanssa, mutta olisin kyllä voinut niistä keskustella ihan ystävällismielisesti. Mutta sellaista keskustelua ei ole vielä eteeni tullut missä hänen kanssaan voisi ystävällismielisesti olla asiasta eri mieltä.
Meillä edelleenkään ei mm. velvoiteta lasta istumaan KOKO HÄÄJUHLAA hiljaa tuolilla (siltilapset eivät riehu tai milläänlailla häiritse hääjuhlaa) ja edelleenkin meillä on turvalliset ruokarytmit; ylimääräiset välipalat eivät kuulu meidän kasvatus- tai ruokatapoihin. Mutta onhan tätä kokemustakin enemmän kuin viikon verran. Murrosikäisistä en menisi sanomaan YHTÄÄN MITÄÄN kun ei ole kokemusta elämästä murkun kanssa!
Aamen.
1. En ollut poissulkenut ilokaasua
2. Se hampaiden poraus todellakin muuten SATTUI enemmän..! Hammaslääkärissä se vaan kesti lyhyemmän aikaa mutta jos pitäs valita 5min sitä hammasporausta tai 5min ponnistamista niin kyllä valitsisin ponnistusvaiheen! Ehkä sulla ei ikinä ole ollut tulehtuneen hampaan juurihoitoa. Hyvä kun kysyit niin voin jatkossa ihmisille verrata sitä kipua johonkin. Ja pääsikö taas unohtumaan, että synnytyskivut tuntuvat ihmisillä erilaisilta.
Niin lisätään nyt tuohon, että en tarkottanut että kaikilla tulehtuneen hampaan juurihoito olisi kivuliaampaa kuin synnytys mutta näin itselläni oli.
luonnonmukaisesti synnyttänytkään=) Tottakai synnytyskivut tuntuvat jokaisesta erilaiselta, en ole muuta väittänytkään, mutta kipuna se on yksi kovimmista, mitä nainen kokee. Olen kyllä pitänyt hampaistani huolta, niin, ettei ole kuin kaksi paikkaa ja molemmat tehtiin ilman puudutusta, en pitänyt sitä kipua minään, verrattuna synnyttämiseen. Lapseni oli kyllä 4060g syntyessään ja olen pienikokoinen(koko 34). Mielestäni synnytyksen kivuliain vaihe ei ollut ponnistus, vaan supisteluvaihe, mutta jokainen kokee yksilöllisesti senkin.
Sulla on nyt pahemman puoleisia tulkintaongelmia. Suurin pointti synnytyksessäni oli se, etten halunnut epiduraalia tai vastaavaa. Jos et tiennyt, niin ilokaasun vaikutus on vain sen hetken eli kyllä voin sanoa tietäväni miltä luomusynnytys tuntuu, kun ilokaasua hengitin koko prosessista 45 min aikana, ennen ponnistusvaiheen alkamista ja 15min ponnistusvaiheesta joka kesti 30min. Eli loput 15min ilman ilokaasua. Tosin ei se ilokaasu juurikaan auttanut enää supistusten loppua kohden tai ponnistamisen aikana. Lähinnä vaan sai päänsä sekaisin.
Epiduraalin ottava tietää myös miltä luomusynnnytys tuntuu, vaikka osan ajasta onkin puudutettuna=)Mutta hänkään ei ole synnyttänyt luomusti...
siihen, että joku kokeneempi sanoo sinulle, että "asia voi mennäkin näin", niin sinä vain vänkkäät että "olen lukenut niin paljon, että tiedän asiasta..." Et siis osaa kuunnella, se on varmasti ärsyttävintä teksteissäsi. Lisäksi esität paljon asiantuntemusta, asioista joista sinulla ei sitä ole. Melkein valmis lähihoitaja on perehtynyt lastenhoitoon tai terveydenhuoltoon yleensäkään vain pintaraapaisun verran.
Hienoa jos elämänne on vain helppoa, hyvää ja ihanaa! Kaikilla ei ole ja silti he voivat olla jopa älykkäämpiä ja menestyvämpiä.
***
Jatkan tänne vielä hieman...sen verran halusin teille sanoa että vaikka kerroin täällä että vauvani on ns. helppo lapsi niin missään vaiheessa en ole väittänyt että elämämme olisi vain helppoa, hyvää ja ihanaa.
Esikoisellamme havaittiin sydämen sivuääni hänen ollessaan kolmen vanha, viisivuotiaana lähetettiin sitten jo sydäntutkimuksiin. Kyllä siinä äidin sydän oli syrjällään ja pelko hiersi sisintä kun mietti ja pelkäsi koko ajan sitä pahinta. Kiitän jotain korkeampaa tahoa ettei mitään vakavaa löydetty mutta entistä enemmän arvostan elämän pieniäkin iloja.
Onhan lapsiperheessä aina omat murheensa ja ilonsa, toisilla voi olla hetkittäin vaikeampaa kuin toisilla mutta niistäkin noustaan. En tiedä, miksi loppujen lopuksi palasin tämän vielä tänne kirjoittamaan. Tuli vaan tarve sanoa että vaikka alunperin kerroinkin pelkästään omasta positiivisesta kokemuksestani niin elämässä on niin paljon muutakin...jokaisella. Ihminen itsehän sen loppujen lopuksi päättää, mitä toisille kertoo ja mitä jättää kertomatta. Asioista voi saada täälläkin pohjimmiltaan hyvin yksipuolisen kuvan...
Vertaat epiduraalia ja ilokaasua toisiinsa tuolla tavoin, voi että, kyllä sulla on loistotiedot epiduraalista :D
"(kuulemma vauvan myötä ei ehdi hoitaa kotitöitä.. köh),"
-Tämä kyseinen "yskäisy" kommenttisi perään kielii ikävä kyllä negatiivista asennetta niitä kohtaan, jotka kertovat elävänsä kyseisessä tilanteessa. Sama kuin olisit kirjoittanut suoraan että "ja paskanmarjat".
"täytekakkua ja ruokaa tulossa. Siivotakin ehtii ihan hyvin kun vauva nukkuu. Jos alkaa itseä nukuttaa, niin otan torkut vauvan tykö :D"
-Tässä lauseessa ei ole mielestäni negatiivista sävyä kun sen irroittaa asiayhteydestä, mutta edellisen perässä antaa käsityksen että ikäänkuin haistattaisit sillä pitkät niille joilla ei aika/voimavarat riitä samaan.
Olisiko viestisi ollut tarkoitus ilmaista iloa siitä että pärjäätkin paremmin kuin olisit itse kuvitellut? Siinä tapauksessa ei olisi kannattanut viitata muihin ihmisiin ollenkaan, vaan korvata sana "kuulemma" vaikkapa sanoin "olisin kuvitellut että".
"Joittenkin mielestä vauvan jälkeen ei kerkeä enää sohvallekaan istua mutta hyvinpähän olen istuskellut ja näen yhä lempisarjani tvstä, voihan sitä töllöä katsoa samalla kun imettää!! :D"
-Jälleen kerran viittaat muiden kokemuksiin, ja ikäänkuin väheksyt niitä. Tässäkin olisin jättänyt kommentoimatta kenenkään muun sanomisia, ja keskittynyt viestiin "Voin edelleenkin istua ja katsoa lempisarjojani samalla imettäen"
"Että anteeks, kyllä tämä tavallinen elo on ihanaa"
-"Että anteeks" oli varmastikin tarkoitettu viestiketjun aloittajalle siitä syystä ettet voinut kertoa kauhujuttuja. Kahden edellisen jälkeen kuitenkin on vaikea enään erotella viestin laatua, ja antaa taasen kuvan ilkkumisesta niille joilla raskaita kokemuksia löytyy. Jättäisin nämäkin sanat pois.
Aivan vilpittömästi uskon ettet tietoisesti aina halua antaa ylimielistä kuvaa itsestäsi. Voi olla että olet niitä ihmisiä jotka (niinsanotusti) puhuvat mitä sylki suuhun tuo.. =)
Kieltämättä kirjoituksesi vaikutti minusta hieman ajattelemattomalta. En kuitenkaan halunnut lähteä haukkumalinjalle, vaan kertoa miksi viestisi antaa ehkä vääränlaisen kuvan. Kenties eväitä jolla jatkaa eteenpäin ja tehdä ehkä itsetutkiskelua.
Joskus me emme näe itseämme niinkuin muut näkevät.
Minä en mitenkään väheksy heitä, jotka eivät kotitöitä jaksa tehdä vauvan kanssa. Nämä kommenttini joita käytit lainauksena viittasit niihin kommentteihin joita minulle on aiemmin sanottu, eli ihmiset eivät ole kertoneet vaan sitä omaa kokemustaan, vaan ovat väittäneet, että minulle tulee käymään samoin. Siis joittenkin mielestä KUKAAN ei ehdi hoitaa kotitöitä vauvan jälkeen jne. Sen takia tuo sävy, se oli viitattu ihan vaan heille jotka ovat väittäneet tietävänsä miten minun elämäni tulee kulkemaan. Ja perusvauva ilmaisusta puhuessani tuskin asiat muuttuvat muuksi silloinkaan kun vauva on sen 3kk tai 6kk, sillä en ole kuullut että vauvat siinäkään iässä itkisivät 24h/vrk. Näin ollen sitä aikaa on yhä kotitöitten tekemiseen kun vaan tekee. Jos joku on väsynyt tai masentunut niin turha siitä on alkaa kärttyillä niille, jotka jaksavat.
vain väsyneet ja masentuneet äidit eivät tee kotitöitä? Itselläni on nyt lähes 7 kk ikäinen tyttö. Yö meillä on klo 20-08 ja päivällä vauva nukkuu 3 kertaa ½tuntia. Nyt kyllä yrityksenä siirtyä kaksiin uniin, jotka toivottavasti ovat sitten vähän pidemmät.
Tyttö ryömii kovaa vauhtia ja on kamalan kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä on. Hän ei vielä ymmärrä EI sanaa, jonka vuoksi en voi häntä laskea silmistäni juuri hetkeksikään. Sitterissä ei enää pysy ja turvakaukalossa tulee itku. Siivoaminen ja ruuanlaitto hänen hereillä ollessaan on tällähetkellä hiukka vaikeaa. Ne kolme puolituntista päivän aikana kuluvat ruuanlaittoon, omaan syömiseeni, lehdenlukuun, milloin mihinkin. Toki joskus silloin siivoankin, mutta onhan sentään työpaikallakin tauot... Iltaisin tietysti olisi aikaa siivota, mutta en oikein viitsi imuria kaivaa esiin tytön ollessa yö unilla. Yksi yön ja päivän eroista meillä on se, että yöllä on hiljaista.
Tarkoitukseni ei ole valittaa. En ole väsynyt (ainakaan vauvan hoidosta johtuen) enkä ole masentunut. Minulle tämä nyt kuitenkin on ihan täysipäiväistä työtä.
Ymmärrän että tuota lastillista negatiivista palautetta aiemmilta keskusteluilta, on vaikea olla kantamatta mukana..
Joskus kuitenkin vanhat kaunat voivat tulehduttaa uudetkin keskustelut. Niille monille jotka taas eivät ole toitottaneet sinulle tulevaa elämääsi, mutta omaavat ko elämäntilanteen, moinen teksti voi tulla arvosteluna.
"Jos joku on väsynyt tai masentunut niin turha siitä on alkaa kärttyillä niille, jotka jaksavat."
Jos päästäisit irti omasta kiukustasi ja katsoisit vain nykyhetkeen, niin luulisin ettei mene kauankaan kun keskustelu sujuu jo ihan ystävällisissä merkeissä.. =)
ei vauvelin tarvitsekaan huutaa, kuin esim klo 01-05, yöllä, niin se vie vuorokausirytmisi sekaisin. Tuskin yksikään vauva huutaa 24h/vrk...Tule puhumaan sitten, kun sinulla on jonkinlaista kokemusta, lähihoitajan koulukirjat ei siihen riitä.
huomattavasti parempi, lisäksi minulla on omakohtaista kokemusta siitä. Voin kertoa pikkuäidille, että tosiaan epiduraalin ottajakin ehtii kokemaan miltä se synnytys tuntuu, joten se siitä.
kanssasi (siis jihuuu) synnytyspalstalla ennen synnytystäsi ja vaihdoimme silloin useammankin viestin. Silloin sanoit, että aiot käyttää ainoastaan luomukeinoja, että kyllä sinä ainakin silloin suljit ilokaasunkin pois. Mutta eipä sillä, sama se minulle mitä kivunlievitystä käytit.
Vilpittömästi ihmettelen sitä, tapahtuuko elämässäsi koskaan mitään negatiivista?! Kaikki tuntuu menevän elämässäsi juuri niin kuin sinä haluat ja suunnittelet. Miten se onnistuu?!
Kyllä minullakin asiat ovat hyvin, mutta kaikki ei aina tosiaan ole mennyt suunnitelmieni mukaan. Vaikkapa synnytys, ei todellakaan mennyt niin kuin olisin sen halunnut menevän. Pieni pettymys se oli, mutta en ole siitä katkera. Huomasin vain tilanteen arvaamattomuuden.
Jos ajattelen parisuhdettani, parempaa en voisi toivoa, mutta huonojakin päiviä on. Tulee riitaa ja kränää.. Ei, ei sekään ole onnea ja auvoa joka päivä. Mitä puolivuotiaaseen vauvaamme tulee, hän on maailman suloisin ja ihanin ihminen. En ole kokenut vauva-arkea kovin rankaksi, mutta joskus väsyttää ja silloin pinna kiristyy. En ole joutunut luopumaan omista harrastuksistani tai menoistani vauvan myötä. Vaikka en olekaan joutunut luopumaan vauvan takia muista asioista kuin joskus yöunistani, niin joskus arki on silti rankkaa. En ole voinut valita sitä, että vauvallamme alkoi korvatulehduskierre kolmen kuukauden ikäisenä. Mutta elämäni on täydellistä, vaikeuksineen ja pettymyksineen.
Sitä siis ihmettelen miten sinä saat kaiken menemään niin kuin sinä haluat?!
joka käy nettailemassa, kun on suututtanut kaverit. Jihuu muuten oli niin lähdössä sairaalastakin synnytystä seuraavana päivänä, vaikka asian jo kokeneet neuvoivat(ystävällisesti), että ei kannata kiirehtiä.
Ensimmäistä kertaa näillä sivuilla vierailen ja kyllä ihmetyttää tämä negatiivinen asenne onnellisia ihmisiä kohtaan.
Ihan turhaan ihmettelettä miten jollain menee niin hyvin ja eihän nyt oikeesti voi mennä...
Positiivisestä asenteesta - siitä se onnellisuus tulee. (auttaahan se että on mukava taloudellinen tilanne, ihana mies ja hyvät ystävät). Onnellisuus on myös tuuria- jollai sitä on enemmän toisilla vähemmän...
Muistan, että täälläkin palstoilla minulta on kysytty aionko ottaa ilokaasua ja muistan vastanneeni, etten ole varma.
Ja tuosta, tapahtuuko elämässäni ikinä mitään negatiivista. Minun elämäni ensimmäiset 15 vuotta on ollut yhtä pelkkää negatiivisuutta. Siitä vielä jokunen vuosi eteenpäin, että sain elämääni kurottua kasaan. Voin mielestäni ihan aidosti sanoa tietäväni, mitä ovat vastoinkäymiset. Mutta johtuen kokemuksistani, monetkaan asiat, jotka ovat jollekulle toiselle hirveän uuvuttavia ja raskaita, eivät minusta tunnu miltään koska ne eivät ole mitään verrattuna johonkin mitä olen aiemmin kokenut ja millaista elämäni on ollut. Joten todellakin, nautin elämästäni nyt kun se on minulle aurinkoisen puolensa näyttänyt ja aiempaan elämääni en voinut vaikuttaa, tulevaan voin.
Kuten profiilissanikin sanon, en jaksa murehtia pikkuasioista ja kuten totesin, jotkut asiat koen henkkoht pikkuasioina jotka joku toinen kokisi ehkä suurenakin painona. Olen kyllä aiemmista ongelmistani täällä joskus maininnut ja nykyisistäkin, jos niitä on ollut mainittavaksi eli mistään esittämisestä ei ole kyse, siihen mulla ei ole tarvetta :)
Ilmeisesti olet siis aiemmin nikillä työmaahiirileijona kirjoittanut..?
Olen 35-vuotisen elämänurani aikana saanut kokemusta tietyntyyppisistä ihmisistä.. Yksi "mielenkiintoinen" ihmistyyppi (jota kartan kuin ruttoa) on ihminen, joka kuvaa elämäänsä tyyliin "kovia olen saanut elämässäni kokea ja paskaa tullut takkiin, mutta onneksi synnytykseni oli kivuton ja aivan mahtava kokemus, lapseni helppo, kiltti ja täydellinen, vauva-arki niiin helppoa ja iihanaa jne".
Eli on ikään kuin tavoiteltavaa ja ihailtavaa, että on kokenut jos minkäkinlaista kovaa elämää (todellisuudessa kova elämä on luultavasti korkeintaan vanhempien ero). Mutta koska MINÄ olen vahva ja älykäs ihminen, niin lapsenikin on hyvin edistyksellinen ja täydellinen (luultavasti koska minä osaan hoitaa niin hyvin..) ja äitiyden kautta voin päteä ja menestyä (ainakin omissa silmissä siis).
Tälläisten "kaikki on niiiin hienosti" -ulkokultaisten ihmisten kanssa ei vaan jaksa puhua 5 minuuttia kauempaa! Olisi varmaan houkuttelevaa väittää, että oma elämäni olisi jotenkin vaikeaa ja kamalaa ja siten olisin vain kateellinen, mutta EI, kyllä oma elämäni on ihan normaalia lapsiperhe-elämää. Silti uskallan elää ilman vaaleanpunaisia laseja ja olen jopa ylpeä kaikista niistä ponnisteluista joita olen tehnyt arjen sujuvuuden hyväksi. Uskallan jopa myöntää, että 4-kiloisen mötin puskeminen alapäästä ei ole koskaan ollut mahtavaa tai ihanaa. Se on helvetinmoista! Onneksi kaikki ponnistelut palkitaan runsainmitoin. Eihän niin kallisarvoista voi puskea ilman tuskanhikeä!
Ja vaikka kuinka kallisarvoinen on puskemisen tulos, niin väsytti niiden (normaali)itkut ja esikoisen kanssa se shokki uudenlaisesta elämästä, kuinka riippuvainen joku on sinusta!
ETTÄ minulla on ollut ihan normaalit synnytykset ja normaalit vauvat, mutta olen silti kokenut monenlaisia tunteita! En voi sanoa synnytystä tai vauvaa pelkästään helpoksi tai ihanaksi. Koen tärkeäksi, että olen kokenut myös niitä "vaikeita" tunteita! Silti minä olen takuulla hyvä äiti.
Todella hyvin perusteltu ja ilmaistu! Voin vain kuvitella mitä tuolla alempana tulee takaisin.. En taida edes jaksaa lukea. Joskus on parempi jättää huonokäytöksiset ihmiset omaan arvoonsa.. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Ajattelet siis ilmiselvimmiten, että sinä olet poikkeuksellisen lahjakas ja hyvä äiti kun jaksat tehdä kotitöitä jne.. Haluat kuuluttaa, että "TE väititte ettei vauvan kanssa pysty tekemään sitä ja tätä, mutta MINÄPÄS pystynkin, ähäkutti!"
Ja kun viittaat joihinkin menneisiin keskuteluihin, niin validiteetin vuoksi suosittelisin laittamaan lainaukset kommentteihin, joita kerrot saaneesi. Nyt väittämäsi on pelkkää mutua ja siten arvotonta.
"Ja perusvauva ilmaisusta puhuessani tuskin asiat muuttuvat muuksi silloinkaan kun vauva on sen 3kk tai 6kk, sillä en ole kuullut että vauvat siinäkään iässä itkisivät 24h/vrk. Näin ollen sitä aikaa on yhä kotitöitten tekemiseen kun vaan tekee."
Ajatteletko tosiaan, että vauvan ITKU on ainoa asia mikä rajoittaa kotitöidentekoa? ;)
Ajatteletko tosiaan, että 1viikkoinen, 3kk ikäinen ja 6kk ikäinen ovat tarpeiltaan samanlaisia..? ;)
Itse olen jaksanut ja pystynyt tekemään kotityöt jopa vauvan ja kolmen alle kouluikäisen kanssa, mutta ei ole ollut tarvetta sen vuoksi nostaa itseäni jalustalle.
Jos joku on jaksavainen niin turha siitä kärttyillä niille jotka eivät jaksa. Tosin en tiedä kuinka monta sellaista täällä edes on.. Mutta aika monta sellaista kylläkin, jotka uskaltavat myöntää ettei se vauva-arki aina ole niin helppoa ja ihanaa vaikka olisikin kuinka helppo vauva. Rohkeita ihmisiä, joilla on kyky tunnistaa tuntemuksiaan ja niiden kautta vahvistua ihmisenä.
Voisi ennemmin sanoa, että jos joku ei myönnä kokevansa lainkaan negatiivisia tuntemuksia synnytyksessä tai lapsivuodeaikana, niin turha siitä on alkaa kärttyillä niille joilla on rohkeutta myönttä myös heikot hetkensä. Heikkouden myöntäminen on ihmisen suurin vahvuus!
..tuolla nyt viittasit minuun, niin ihmettelen tosiaan kun ihmiset vääntävät sanomisistani vaikka mitä. Synnytyskertomuksestani tulee hyvin ilmi, ettei synnytys ollut kivuton. Mahtava kokemus se silti oli. Eikö saisi olla, täällä saisi joittenkin mielestä näköjään vain valittaa ja valittaa, auta armias jos sanot jotain positiivista niin heti olet "täydellinen retostelija". Saavathan masentuneet äiditkin kertoa masennuksestaan, miksei iloiset äidit saisi kertoa ilostaan? Ja olen myös todennut, että mielestäni elän ihan tavallista elämää. Se täällä tuntuu joitakin ärsyttävän, että joku jaksaa olla hyvällä tuulella päivästä toiseen. Minä en myöskään korosta sitä, että olen kokenut kovia (eikä kyse ole todellakaan vanhempien erosta, niin paljon kuin sitä pienenä toivoinkin) vaan mainitsin sen siinä yhteydessä, kun joku mietti että mitenkähän minulle mahtaa käydä kun "ensimmäinen" vastoinkäyminen tulee vastaan.
Enkä myöskään koe termejä helppo ja vaikea lapsi oikein osuviksi, koska jonkun mielestä joku lapsi voi olla vaikea vaikka toisen mielestä ei olisikaan. Enemmän kyse on siitä, miten suhtautuu asioihin ja millaisina kokee ne.
Ei tohon sun tekstiin hyödytä kyllä mitään sanoa.. sinähän kuulut taas näihin ihmisiin, jotka kokevat vain yhtä ja ainoaa totuutta. Että jos ei jostain asiasta puhu negatiivisesti, niin sitten ei muka myönnä sitä. Kyllä täällä on nokkelia tyyppejä :D Ja kaiken lisäksi te luette ja korostatte vain tiettyjä lauseita teksteistäni jättäen noteeramatta monet muut seikat. Ja taas löydän itseni yrittämässä selittää jotain asiaa ihmiselle, jolla ei selvästikään ole edes lukutaitoa.
Mun mielestä kotitöitten tekeminenkin on ihan normaalia elämää, kuten sanoin jo raskausaikana. Siksipä vain sanoin, että kyllä niitä yhä tehdään. Ja kyllähän jotkut todellakin ovat olleet sitä mieltä, että niitä ei ehdi tekemään. Istukaa vaan laiskana sohvalla kun vauva nukkuu, ihan sama mutta älkää tulko muille sitten valittamaan mitä ehditte ja ette ehdi, lässynlässyn voi kylläpä nyt pitäisi sympatiaa saada laiskojen äitien, ja nyt sanon tämän näin ihan suoraan sillä laiskuutenne teitä taitaa suututtaa, kun kyräilette ja arvostelette niitä äitejä jotka ihan yksinkertaisesti sitä elämää elävät normaalisti. Jos ette olisi katkeria, MIKSI muuten haukkuisitte minuakin niin kovasti. Ja nuo täyttä pskaa olevat keksityt teoriat.. niin naurettavaa.
Minäpä jatkan iltaani, täydellisen mieheni ja vauvani kera :D
Olen lukenut "täällä" monta positiivista kirjoitusta ja tullut hyvälle mielellä. Sinun kirjoituksistasi en koskaan. MIKSI? Miksi saat aina aikaiseksi riidan? Siihen on OLTAVA selitys. Selitys ei ole se, että MUUT ovat tyhmiä tai negatiivisia.. Jos minä saisin jatkuvasti ja runsaasti negatiivista palautetta, niin en hakisi syytä muista vaan katsoisin peiliin.
Korostan siis, että positiivisia kirjoituksia on ilo lukea, mutta ilkeitä ja toisia mollaavia kirjoituksia ei.
En tiedä ketää tarkoitit kun puhuit "päivästä toiseen hyväntuulisesta". Mielestäni olet kaikkea muuta kuin hyväntuulinen tai tasapainoinen.
Tosiaan; "Enemmän kyse on siitä, miten suhtautuu asioihin ja millaisina kokee ne."
Ei ole olemassakaan ihmistä, jonka elämä on jatkuvasti ihanaa ja hienoa. Yhtä vaarallista kuin jatkuva negatiivisuus on yltiöpositiivisuus. Jos ei uskalla elää myös negatiivisia tuntemuksia, niin jatkuva roolin veto käy varmasti ajan myötä raskaaksi. Se voi ilmeta vaikka hyökkäävyytenä toisia kohtaan..
Nettidiagnosointisi meni aivan päälaelleen. Et tunne minua ja lähärin tutkinnolla tekemäsidiagnoosi meni aivan pepulleen. Akateemista tutkintoani en olisi saanut ilman lukutaitoa, saako lähihoitajan tutkinnon ilman lukutaitoa?
Väitän tosissaan, että teen PALJON enemmän kotitöitä kun sinä. Lapsia kun on neljä kertaa enemmän, navetta hoidettavana ( muut lemmikit) ja kaiken ruuankin olen oppinut tekemään alusta asti itse. Olenko siis laiska?
Sinun elämäsi kuulostaa kaikkea muuta kuin normaalilta, mutta mistäs tiedän, näin netin välityksellä en ala tekemään diagnooseja tai nimittelemään ja arvostelemaan toisia laiskoiksi, katkeriksi ja naurettaviksi..
Ihmettelen tosiaan missä välissä ehdit vauvaa ja kotiasi hoitaa kun jo tässä keskusteluketjussa on hirvittävä määrä kirjoituksiasi!
Vitut tässä kukaan verrannut ilokaasua ja epparia! Mutta kun tuo lukutaito on mitä on niin rautalankaa: jos on osan synnytystä ilman mitään kivunlievitystä (olkoon se ilokaasu, eppari tai mitä vain) niin voi yhtälaisin perustein sanoa tietävänsä miltä luomusynnytys tuntuu. Paitsi, että tämä peruste on hatara, koska luomusynnytyksessä koetaan juuri se pahin hetkikin (sinulla tuo 45 minuuttinen ilokaasuttelu) ilman MITÄÄN kivunlievitystä. Kivunlievitystä se on ilokaasukin, joten sinä et voi tietää miltä tuntuu luomusynnytys. Huomaan, että haluaisit kovasti, mutta valitan. ;)
Että kyllä sulla on loistotiedot luomusynnytyksestä!
"Positiivisestä asenteesta - siitä se onnellisuus tulee."
Ja jos onnellisuus on tuota mitä jihuu säteilee, niin olen erehtynyt tunteesta tyystin. ;)
Minä kun olen kuvitellut olevani onnellinen.
Tosi positiivisia nuo jihuun kirjoituksen muuten!
OIKEASTI positiivisia kirjoituksia löydät, hyvä uusi tulokas, täältäkin. Niitä on ILO lukea!
Juuri tuo! Se on niiiin hienoa kun on kokenut kovia jonkun TOISEN takia. Siitä kun selviää on huippu. "Olen kokenut niiiin kauheita, että nyt kestän vaikka mitä! Muiden kokemukset ovat pieniä minun rinnallani. Vain minä olen kokenut kamalimman ja selviytynyt siitä." JuJuu.
ELI itsensähuiputuksen nyrkkisääntö; kehitä itsellesi vaikea lapsuudenkokemus ja selviä siitä sankarina. Jatka elämää täydellisenä ja virheettömänä.
Muita tällä kyllä harvemmin pääsee huiputtamaan.
Että silloin kun vauva nukkuu. Pitäs varmaan vaan istua ja maata siellä sohvalla senkin aikaa.....
Onnea ja menestystä sinne navettaan kaltaistesi pariin (ammuuuu), oi akateemisen tutkinnon omaava xD
Minä sentään osaan lukea, toisin kuin sinä :D
ADJÖ!
ollut itsellänikään tuo lapsuus mitenkään kultainen, mutta silti elämän varrella tulleet vastoinkäymiset ovat sattuneet enemmän ja vähemmän. Ja vauva-arki on siitä huolimatta joskus melkoisen raskasta.
Totta on että se mikä ei tapa, vahvistaa ja paljon kokeneet ihmiset ehkä pystyvät käsittelemään asioita eritavoin kuin ongelmilta säästyneet. Se elämänkokemuksen tuoma "kovuus" ei kuitenkaan valitettavasti paljoa auta kun vauva huutaa kolmatta kuukautta.
elikkäs kirjoitit (jihuuu) 25.6 tuolla synnytyspalstalla näin:
>Ja se kysymyksesi siitä, että entä jos kipuni sitten olisikin todella kovaa - niin olen aiemminkin sanonut että olipa se kipu millaista tahansa, niin en halua sotkea kroppaani mitään aineita vaan yksinkertaisesti luotan siihen, että kropallani on valmiudet kestää se kipu. Synnytys kun kuitenkin on luonnollinen tapahtuma. <
Selkeästi sanot tuossa ettet halua sotkea synnytystapahtumaa millään aineilla. Ilokaasuhan kuuluu näihin aineisiin. Tästä pääsemme siihen, että suunnitelemasi luomusynnytys ei onnistunut. Vaikka ennen synnytystä paljon siitä puhuitkin, että voit kivun ilman "aineita" kestää, niin et kestänyt. Käytit ilokaasua. Silloin synnytys ei ole luonnonmukainen, vaan siinä sotketaan synnytyksen luonnollisuutta. Eipä sillä sinänsä ole väliä, mutta en voi ymmärtää mikset vieläkään voi myöntää sitä ettet luomusynnytyksessä onnistunut.
Ennen synnytystä olit kovasti vastaan kaikkia ei-luonnollisia menetelmiä, mutta nyt väität synnyttäneesi luomusti ilokaasun kanssa. Toki puhuit aina ensisijassa epiduraalista, mutta kyllä luomulinja sulkee ilokaasunkin pois. Oletko vieläkin sitä mieltä, että synnytyksesi meni niin kuin suunnittelit, lukuunottamatta synnytysasentoa?! Tietysti kukapa meistä tietää vaikka suunnitelmasi olisivatkin muuttuneet kivunlievityksen suhteen matkalla synnärille?!? Ja synnytyskipukaan ei tainnut yllättää, kun ei-luonnollisiin menetelmiin jouduit kuitenkin turvautumaan... :O
hyvin ehtii kokkailemaan ja siivoamaan.Jihuu ei ole vielä päässyt vauvan hoidon makuun, mutta eiköhän asia korjaannu lähikuukausina...
niin myyrä tulee mieleen;)PS. Lieneekö sinulla resursseja akateemiseksi...Enkä ollut alkuperäinen vastaaja.
sanoin tosiaan asian niinkuin tämä edellinen totesi.
lapsuus oli vaikeaa ja ei aina niin mukavaa aikaa, mutta silti olen joutunut kohtaamaan pettymyksiä elämässäni ja kipeitäkin asioita olen kohdannut. Positiivisesti yritän suhtautua elämään ja vastoinkäymisiinkin, mutta aina en onnistu. Kolhuja tulee. Olen vain tavallinen ihminen, mutta vaikuttaisi siltä, että nimimerkki jihuuu on enemmän kuin tavallinen ihminen. Mistä löytyy tuollainen ihmelääke jolloin kaikki on helppoa, kivaa ja mukavaa?! Minullekin heti sitä, kiitos!!!
....
jossa yritin sanoa jippijai-jeelle, että kipuja ehtii kokemaan, vaikka ottaisikin epiduraalin ja että ilokaasun käyttäjä ei ole luomusynnyttäjä... Vaikka mitäpä tuolla on merkitystä, yritin jo aikaisemmin sanoa hip-hurraalle, että tärkeintä on saada lapsi syntymään hengissä.
olleet kautta linjan melko surullista luettavaa.
Ilmeisesti olet rikkonaisen perheen rikkonainen kasvatti ja nyt yrität paikata kolhiintunutta itsetuntoasi pätemällä asialla kuin asialla. Ainakin virtuaalisesti sinulla voi olla nyt hyvä elämä.
Kirjoitustesi läpi paistaa yksinäinen naiivi nuori nainen, joka katselee maailmaa mustavalkoisten lasien läpi: vain sinun tapasi ovat ainoat oikeat. Yrität toistuvasti kieltää tämän, mutta silti syyllistyt jatkuvasti ylimieliseen käytökseen ja muiden kirjoittajien aliarvioimiseen joko tahallisesti tai tahattomasti. Ei siis ihme että saat paljon kommentteja. Sitten raivostut silmittömästi näistä kommenteista, jotka muuten usein koskevat _asiaa_, eivätkä ole (ainakaan heti) henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan kuten joka kerta luulet/kuvittelet/uskot (?). Henkilökohtaisiksi ne näyttävät menevän vasta siinä vaiheessa kun alat itse aiheettomasti nimittelemään muita esim. lehmiksi, joten ymmärrettävää että muut hermostuvat. Aika usein lapsuudessa/nuoruudessa vaikeita asioita kokeneen ihmisen elämänasenne on se, että koko maailma on heitä vastaan. Tämä käy heti ilmi myös sinun vastauksistasi.
Sen lisäksi että olet töykeä, epäkohtelias ja agressiivinen kirjoituksissasi ( ja myöskin nimittelet ja halveeraat ) sinulla ei näytä olevan myöskään minkäänlaista kykyä empatiaan (mikä on huolestuttavaa siinä mielessä että olet nyt pienen tytön äiti ja vieläpä opiskelemassa hoitoalaa).
Nämä kanavat toimivat vertaistukena mutta sellaiseksi sinusta ei ole. Haluat vain näyttää tietäväsi enemmän kuin muut vaikka et välttämättä tietäisikään, tukea sinulta ei saa kukaan.
Nyt olet tuore äiti. Useimmiten lapsen saaminen synnyttää meissä tunteita ja ajatuksia omasta lapsuudesta/nuoruudesta ja suhteista omiin vanhempiin. Niin varmaan myös sinulla. Monta haavaa avautuu ja monta voi parantuakin, mutta se edellyttää että pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita. Useimmiten pieni palleroinen tullessaan alkaa opettaa nöyryyttä elämän edessä myös sinunkaltaisillesi. Äkkiä huomaa ettei tiennyt tuotakaan asiaa.... toivotan näin ja toivotaan että lapsesi saa ehyemmän lapsuuden kuin itse olet saanut. Juuri nyt ja näiden kirjoitusten perusteella ei kyllä voi juurikaan sanoa että olisit kovin tasapainoisen oloinen, valitettavasti.
Joskus käy niin että esim. perheväkivaltaa omassa ydinperheessään kokenut jatkaa tahtomattaan väkivallan ketjua (henkistä tai fyysistä) omille lapsilleen. Tässä suhteessa ehdottomuutesi monessa asiassa on pelottavaa :o( Voisi olla aiheellista mennä käsittelemään menneitä asioita ammattiauttajan pakeille.
mutta jos kulkee laput silmillä, niin huomaa vasta, kun on naulan päälle astunut.
Niin.. Kun minun vauvani on nukkuneet olen tehnyt kotitöitä tai viettänyt aikaani miehen kanssa mieluummin kun tuntikaupalla netissä.
Olet oikeasti huvittava kun loukkaannut toisten kritiikistä, mutta silti Sinulla tuntuu olevan oikeus todelliseen nimittelyyn ja pilkkaamiseen (vrt. Ammmuu). Noh, jos ei lähäritutkinto vaadi edes lukutaitoa, niin tuskin sitten älykkyyttä muuhunkaan.
Yksikään lehmämme ei ole ammunut kuten sinä, oi lypsävä tamma!
Ymmärrän, että lulutaito on sinun kapasiteetille ylpeyden aihe! Muitakin taitoja on ja luetun ymmärtäminen on yksi niistä. Hei TAAS.
sinulla on paha ongelma. Uskon että olet elämässäsi kovia kokenut ja tunnet sen vuoksi olevasi vahvempi. On kuitenkin hyvin vahingollista piiloutua noiden aiempien kokemusten taakse ajatellen, että "tämä ei ole mitään kun siitäkin selvisin". Tämä on eräänlainen psyyken puolustusmekanismi, mutta valitettavasti hyvin epäkäytännöllinen sellainen. Jokainen elämän varrella vastaantuleva vastoinkäyminen on käsiteltävä omana asianaan eikä vähätellä sen merkitystä. Jos aina ajattelet että kestät kyllä kun olet aiemminkin kestänyt, päädyt ennen pitkää jälleen kuromaan elämääsi kasaan.
Itsekin olen paljon kokenut. Lapsuuteni elin pelossa, olen menettänyt molemmat vanhempani ja 23-vuotiaana synnytin kohtuuni kuolleen lapsen raskausviikolla 33. Tästä kaikesta olen oppinut ennenkaikkea nöyryyttä. On hyvä pystyä myöntämään olevansa heikko ja että elämän pienetkin vastoinkäymiset voivat joskus olla hyvin suuria. Suurin vahvuuteni näiden kokemusten jälkeen on tieto siitä, ettei ihmisen ole tarkoitus olla vahva.
Tässä "Jihuulle:" -kirjoituksessa kiteytetään harvinaisen onnistuneesti se mistä pohjimmillaan on kyse näissä riidoissa, jotka puhkeavat lähes poikkeuksetta kun jihuu saapuu paikalle.
Haluain sinun myös rohkeasti miettivän, että mitenon mahdollista, että saat aina aikaiseksi riidan kun alat näpytellä mielipiteitäsi? Muutkin nimittäin ilmaisevat mielipiteitään ja kirjoittavat positiivisia kirjoituksia, mutta ei heitä SEN TAKIA kritisoida. Miksi sinun kirjoituksesi saavat kritiikin ja sinä et sitä kestä vaan alennut heti nimittelyyn ja rumaan, itsekeskeiseen kirjoitustyyliin?
mutta oletteko huomanneet, että nimimerkki on jihuuu siis kolme uuta. :)
yllätys, yllätys. Taisi osua ja upota.
täällähän näkyy olevan tuo tuttu inttäjä - teksteistä lainailusta päätellen ainakin - vauhdissa. :) no, onko lapset nyt mummolassa, mies lomalla vai mitä? aina kiva tavata tuttuja, jos näin onnellisesti on siis nytkin käynyt..
Harmittaa että erehdyin menemään liiaksi mukaan tohon väittelyyn. Yritän taas olla viisaampi seuraavalla kerralla ja jättää hänet omaan arvoonsa :D
väittelystä vaan siitä, että sinä et ole luomuna synnyttänyt. Se on fakta. Kovasti uhosit, mutta et siihen pystynyt. Aivan kuten meistä monet varoittelivat. Eikö ole kanttia myöntää asiaa?
..mitään myönnettävää. Opettele lukemaan :D
sinulla ei ollut tarkoitus synnyttää luomuna alun perinkään vaan ainoastaan ilman epiduraali puudutusta.
Joku jo hoksas :D
Tosin myöskään aquarakkulat sun muut jotkut lievitykset eivät kuuluneet suunnitelmiin, ilokaasu oli ok sen vuoksi että sen vaikutus on vain sen hetken kun sitä tempaisee eli jos se olisi tuntunut huonolta, niin minun ei olisi tarvinnut kärsiä siitä sen takia koko loppusynnytystä. Tosin ensi kerralla osaan myös käyttää ilokaasua paremmin ja suosiolla luopua siitä heti kun pääsen ponnistamaan, olis ehkä mennyt nopeammin sekin jos en olisi sitä kaasua hengitellyt ponnistusvaiheen alussa. Siinä pöhnässä se ponnistustyö ei heti lähtenyt ihan täysillä kulkemaan.
mistä tietää milloin jokin kirjoitus on osunut oikeaan? Siitä että Jihuuu ei sitä mitenkään kommentoi. Täällä on nyt monia kirjoituksia joihin olen mielenkiinnolla vastausta odottanut, mutta eipä niitä taida tulla.
Jos tarkoituksesi oli, että aiot synnyttää ilman epiduraalia ja, että ilokaasu on ok, niin miksi sitten sanoit ja sanoit ja sanoit, ettet aio sotkea elimistöäsi millään aineilla ja että jos kaikki on ok niin aiot synnyttää luomuna? Miksi väität synnyttäväsi ja synnyttäneesi luomuna kun kuitenkin sotkit aineita elimistöösi, eli ilokaasua?
Sekavasti kirjoitettu, mutta koita ymmärtää.
Terv. Itsekin ilokaasun voimalla (kunnes piti tehdä sektio)
En ole kommentoinut tähän enää moniin kohtiin siksi, että ihmiset esittävät perättömiä väitöksiä sanomisikseni ja vaativat minulta niihin kommenttia.
Kuten sinäkin - en ole missään kohtaa väittänyt synnyttäneeni luomuna. Joku alkoi tässä ketjussa sitä hokea, että MYÖNNÄ ettet synnyttänyt luomuna. Mitä myöntämistä on asiassa, joka ei liity minuun mitenkään?
Enempää en tähän ketjuun kommentoi kun se on ihan turhaa. Moni fiksu ihminen on kyllä tajunnut asioitten todellisen laidan jo ajat sitten.
nyt mistään missä on väitetty sinun jotain sanoneen. Kiinnostaisi kuulla miksi ajattelet, että äidin täytyy olla väsynyt ja masentunut jollei hän ehdi tekemään kotitöitä ja mitä mieltä olet siitä, että muut "kovia kokeneet" kohtaavat vieläkin elämässään vaikeita asioita ja myös pitävät niitä vaikeina?
niin, esimerkiksi aktiivinen synnytys ry:n sivuja lueskellessani olen huomannut, että ei tuota ilokaasua vain hetkellisen vaikutuksensa vuoksi juuri "haukuta", vaan näitä varsinaisia & pitkäkestoisia lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja, eli petidiiniä, epiduraalia jne.. ehkä näistä oli alunperin kysekin? kun se ilokaasuhan tosiaan vaikuttaa vain sen hetken, ei sitä osaa oikein itsekään "kunnollisena" lääkkeellisenä kivunlievityksenä (aineena) ajatella, kun se on luonteeltaan täysin erilainen kuin nuo em. muut..
kun se auttaa sen hetken jokaisen supistuksen aikana on lopputulos melkoisen sama. Ja ei en tarkoita että olisi yhtä tehokas kuin epiduraali.
Noista aqua rakkuloista mietin, että kun ne perustuvat akupunktioon niin eikös ne kuitenkin paremmin istuisi luomusynnytyksen kuvaan? Silloin elimistöön ei ihan oikeasti pääse mitään mömmöjä.
käsitin silloin niistä synnytys-palstan keskusteluista, että jihuuulla oli tarkoitus synnyttää täysin ilman kivunlievitystä.. Lukuunottamatta psyykkausta, kaurapusseja, hierontaa tms. Mutta täysin ilman mömmöjä.. Ilokaasun lukisin näihin mömmöihin mukaan. Ilokaasulla ei ole pitkäkestoisia vaikutuksia, mutta viehän se kivun terävimmän kärjen pois.. Enkä ole kuullut, että vaikkapa 1900-luvun alussa synnyttäneet naiset olisivat ilokaasua saunoissaan ilokaasua vetäneet.. :O
käsitin minäkin, mutta ilmeisesti me kaikki 32 456 lukijaa käsitimme väärin.
sen täytyy olla.. :)