Onko kokemusta siitä, kumpi kivuliaampi: käynnistetty vai normaali synnytys? Mistähän johtuu synnäreiden haluttomuus käynnistykseen?
Onko "hienoa" että lapsi on reilusti suurempi ja äidillä synnytys tukalampi. Todennäköisyys on suuri, että jotakin ongelmia tulee synnytyksessä, kun menee yliajalle. Voiko äiti laittaa "kovan kovaa vastaan" ja vaatia käynnistystä??
Onko "hienoa" että lapsi on reilusti suurempi ja äidillä synnytys tukalampi. Todennäköisyys on suuri, että jotakin ongelmia tulee synnytyksessä, kun menee yliajalle. Voiko äiti laittaa "kovan kovaa vastaan" ja vaatia käynnistystä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
se kaksi viikkoa ajasta ylittyy ja synnytys täysin normaali.
normaali raskaus kestää 38-42 viikkoa. Laskettuaika on vaan viitteellinen. Kyllähän ne YLIAIKAISET eli 42 viikkoiset käynnistetään.
Äiti voi toki vaatia käynnistystä ja jos tarpeeksi vaatii saa varmasti tahtonsa läpi.
Käynnistetyn sanovat olevan kivuliaampi. Itsellä takana yksi synnytys, käynnistetty sellainen ja kyllä, kipeää teki.
Käynnistettyyn synnytykseen liittyy enemmän riskejä, esim. että kohtu väsyy, vauvan sydänäänet laskevat, joudutaan käyttämään imukuppia tai keisarileikkaukseen. Luonnollinen on aina luonnollinen, vaikka vauva olisikin vähän isompi.
Ja yleensä vauvan koko alkaa hankaloittaa synnytystä vasta, kun puhutaan reilusti yli nelikiloisista. Pää, joka raivaa tien, kun on yleensä aika samankokoinen kaikilla vauvoilla. Sitten, kun painoa alkaa vauvalla olla yli 4 kg, niin pää ei enää välttämättä ole se, joka tekee tiukinta, vaan sitten voi olla, että jää hartioista jumiin. Kai ovat arvioineet vauvan koon?
Itsellä takana tipalla käynnistetty synnytys, jossa supistukset tulivat luomusti käynnistynyttä tiheämpään ja olivat ehkä kivuliaampiakin, mutta avautumisvaihe oli luomua nopeampi. Mutta kaikkihan riippuu paljon siitä, millä käynnistetään. Esim. jos mahdollista käynnistää puhkaisemalla kalvot, niin luulen, että synnytys silloin vastaisi aika pitkälti itsestään käynnistynyttä.
Kyllä käynnistystä voi vaatia ja varmasti käynnistävät, jos on riittävän hyvät syyt eli edut ovat haittoja suuremmat. Itse en kuitenkaan toivoisi enää toista käynnistystä.
minulla käynnistettiin synnytys (pori) 41 3 cytotecilla. olin todella kivulias, toivoin etten olisi koskaan tullutkaan raskaaksi, mutta lopputulos korvasti lopulta kaiken. synnytyksessä käytettiin lopulta imukuppia.
Niin mulla on vaa kokemusta käynnistetystä synnytyksestä ja kivut oli kovat mutta epiduraali hoiti homman ja loppu oli suorastaan ihanaa.
Mulla tais olla eka yliaikaiskontrolli kun viikko oli kulunu lasketusta ajasta ja halusin jo käynnistystä mutta lääkäri intti että kun kohdunsuu ei ole kypsä ja vauvan painoarvio oli (vain) 3150g niin ei ole mitään syytä käynnistää, melkein siinä itkua väänsin kun läksin sinne kontrolliin sillä mielellä että tullaan seuraavaksi kotiin sitten sen pienen nyytin kanssa ja pettymys oli suuri. Yritin siinä kaikkeni et saisin jäädä osastolle käynnistyksee mut ei suostunu, pyys parin päivän päästä takas ja silloin käynnistettii (rv 41 5), poika syntyi seuraavana päivänä.
En tiiä miten paljo siinä on oikeuksia vaatia käynnistystä, nyt toisaalat jälkeenpäin ymmrrän lääkärin kannan ja tiedän että hän oli oikeassa, ei kannata käynnitää jos elimistö ei oo valmis ja paikat kypsät tai jos siihen ei oo mitään pätevää syytä. Ymmärrän kyllä että ne viimiset päivät on turhauttavia kun vauvaa ei kuulu ja sukulaiset yms kyselee koko ajan et joko on syntyny.
se että synnytys kesti 6 tuntia josta ponnistusvaihe 15min eikä mitään apuvälineitä tarvittu. kaikki meni just nappiin.
Käynnistys alotettiin jollain pillerien murusilla ja jatkettiin seuraavana päivänä tipalla.
on aina eroja on ne sitten luomuja tai käynnistettyjä. Ja kipukynnys on jokaisella erilainen.
Esikoinen syntyi täysin luomusti, synnytys kesti 8h. Supistuksilla alkoi, ei must niin kivuliaita ja supistusten välikin oli pitkä (en nyt tarkkaan muista kuinka pitkä mut silti), ponnistusta tosta ajasta 45min. Poika 3200g ja 50,5cm.
Kakkosen synnytys alkoi todella kivuliailla suppareilla heti 4min välein ja lapsivesikin meni heti supistusten alettua. Koko synnytys alle 2h ja ponnistusta 4min. Tyttö 4260g ja 53,5cm. Myös kakkosen syntymä oli täysin luomu.
Olivat siis täysin erilaiset synnytykset ja silti molemmat luomuja (en oo mikään luomusynnytysten kannattaja mutta olen ollut jo niin pitkällä sairaalaan mennesäni etten ole kivunlievityksiö saanut). Ja mun mielestä tytön synnytys oli helpompi vaikkakin oli paljon isompi kuin veljensä.
Nyt odotan kolmatta rv 40 6 ja toivon ettei tätäkään tarttis käynnistää, mutta saas nähdä, tiistaina mulla yliaikaiskontrolli, jossa sitten päätetään käynnistetäänkö silloin vai ei. Täällä meillä käynnistatään synnytys viim. 14 päivää yli la:n.
Jossain viestissä oli myös että yli nelikiloinen olisi vaikeampi synnyttää, mun mielestä ei siis ollut ja päänympäryshän ratkaisee kans aika paljon. Mun lapsilla ollut sama päänympärys (33cm) vaikkakin painoeroa heillä oli lähes 1100g.
Itselläni eniten yli mennyt on ollut 15pv ja lapsi on ollut pienin ja hennoin kaikista ja on edelleen..
Koska kaikki lapset meillä on menneet yli niin tuo äippäpoli on tullut tuutksi paikaksi. Lääkärin kanssa keskustelussa kävi aikanaan ilmi, että harvoin todellakaan lapsen etu vaatii käynnistystä yliaikaisuuden takia vaan kyse on enemmän äidin kärsivällisyydestä. Tuolloin jos olo oli tukala ja erilaista vaivaa oli niin täällä ainakin sai käynnistyksen jo viikon ylityksessäkin.
Koska synnytys oli itselleni kauhistus en todellakaan sitä esikoisen kanssa halunnut kokea yhtään aiemmin kuin oli pakko! Siispä aina vaan kiireellä kotiin äippäpolilta..
Keskustelussa kävi ilmi se ihan luonnollinen ja arvattavakin asia, että kun synnytys käynnistyy omia aikojaan se on elimistölle helpompi ja parempi tapa. Asia erikseen silloin jos luonto ei hoida hommaansa ja vaihtoehtoja ei oikein ole. Synnytys kun ei luomuna ole ihan päivän juttu vaan paikat alkaa vähitellen muotoutua ja valmistua. Käynnistyksessä periaatteessa kaikki tapahtuu nopeammin ja räväkämmin ja esim avautumisvaihe voi olla todella kivulias juuri vauhdin takia. Josssakin väitetty joskus että jopa repeäminenkin voisi olla isompaa, mutta enpä oikein taida uskoa..
Omissa synnytyksissä huomasi tuon ajan lyhenemisen tekevän kokemuksesta tavallaan rankemman kerta kerralta vaikka tavallaan homma helpottuikin aina. Viimeisen synnytyksessä kun ei enää ollut kukaan ihan ajantasalla loppusuoralla..
Lapsen kokohan ei ole ihan suoraan verrannollinen raskausviikkoihin vaikka pitäisi ja yliaikainen yleensä muuten jo alka alaihtua koska ravinnon saanti heikkenee istukan kalkkeutuessa. Siksihän sitä kokoa ja kasvua oikeastaan juuri seurataankin.
Vauvan suurin osa on kuitenkin pää eikä se kasva viikossa tai kahdessa kummoisia vaan on aina suunnilleen suurinpiirtein samaa kokoa. Muu kroppa seuraa sitten perässä suhteellisen helpolla.
Periaatteessa lääkäri tekee päätöksen lääketieteellisin perustein lapsen ja äidin edun huomioiden. Käynnistys ei aina sitä ole kummallekkaan. Kun lapsi on valmis maailmaan niin sillä on taipumus tulla sieltä itsekkin pois.. Laskettujen aikojen paikkaansapitävyyskään ei ole ihan tarkkaa edelleenkään ultrankaan perusteella ja kun vielä huomioidaan että ns normaali raskausaikakin vaihtelee siitä perinteisestä kumpaankin suuntaan niin miksi mennä sorkkimaan?
mulla on kokemusta täysin luomusta synnytksestä esikon kanssa,rv40 2, se oli nopea, 2h 50min, ponnistusvaihe 20min..ilman kipulääkitystä selvisin ponnistusvaiheeseen saakka suihkussa ollen. Kokemus oli positiivinen.
Nyt tämän kakkosen kanssa viikoja kertyi42 0, jolloin oli varattu käynnistyaika..aikaisemmin eivät suostuneet käynnistämään vaikka olin reilu kolme senttiä auki ja tilanne oli kypsä muutoinkin jo viikkoa ennen..käynnistypäivän aamulla kuudelta alkoivat kuitenkin omat supistukset kymmenen minuutin välein ja kahdeksalta synnytyssalissa kätilö totesi kohdunsuun olevan 7 senttiä auki ja puhkaisi kalvot..vauva ei kuitenkaan ollut laskeutunut täysin alas ja sydänäänet hävisivät aina supistuksen alkaessa, joten jouduin makaamaan sängyssä kun sikiön sydänkäyrää tarkkailtiin ja koska vauva oli ylhäällä, niin oli vielä napanuoran esiinluiskahduksen vaara..puolen tunnin päästä supistukset olivat jo sitä luokkaa, että olisin halunnut puudutksen taas, mutta ponnistustarve vei voiton ja puskin 12 minuutissa pojan maailmaan ilman lääkitystä, tässä vaiheessa ei enää oikein kipua tuntenutkaan, teki vaan kaikkensa, että sai vauvan ulos..ponnistusvaihe oli vähän pidempi sillä vauva ei itsellään laskeutunut ja jouduin työntämään häntä hieman pidemmän matkan..mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.. jälkeen päin mietittynä olen tyytyväinen, etten saanut käynnistystä aikaisemmaksi, vaikka olisin loppuraskaudesta ollut valmis synnyttämään jo paljon ennen.. vauva oli selkeästi valmis tulemaan vasta nyt rv42.. koko eroa esikoiseen, joka tuli ajallaan, oli pituudessa sentti..:)esikko oli 3690g, 50cm ja kakkonen 3560g ja 51cm, vaikka yliaikaisultran arvio oli yli 3800g..eli ei nekään aina paikkaansa pidä..:)
mutta mutta, ajatuksenani oli kuitenkin sanoa, että suosittelen odottamaan käynnistyksen kanssa, jos vaikka käynnistyisi itsellään ja tilanne ainakin kypsyisi hiukan pidemmälle..:)tsemppiä!!
Kuten täällä on jo kerrottukin, on oltava selkeä syy miksi käynnistetään, ei vain siksi että lapsi ei tulekaan juuri laskettuna päivänä.
Ja tosiaan se päähän sieltä ensin tulee ja pää voi olla ihan saman kokoinen on vauva sitten 3 kg tai 4 kg.
Itsellä viimeisin synnytys käynnistettiin lapsiveden vähyyden takia ja synnytys oli nopea mutta kivut suurimmat supistusten aikana kuin aiemmin. Sain kyllä onneksi puudutteen joka vei kivut kokonaan ja tästä käynnistetystä synnytyksestä jäi hyvät muistot.
raskaus kans yli aikaseks. kävin polilla ja rupesivat käynnistämään saman tien ku lapsivettä oli vähän ja omat verenpaineet oli korkeella. luulin että vihdoinki pääsen synnyttämään.. mutta kuinkas kävikään. pillerit ei tehonnu yhtään. sama toistu seuraavana päivänä, eikä vieläkään mitään tehoa. supistuksia oli tullu ehkä 3 siinä kahenpäivän aikana. kolmas päivä- nyt sain samoja pillereitä tuplana suun kautta. taaskaan ei tapahtunu mitään. rupes itellä olee jo tukalat olot niin henkisesti kuin fyysisestikin. pääsin yöks kotilomalle ja aamulla taas takas. neljäntenä päivänä sain sitten tipan käteeni. nyt rupes tulee supistuksia ku annostus oli täysillä. tippa pullon loputtua hävis kaikki supistukset. ja taas jälleen turha päivä. ´
sitten lääkäri teki parhaimman päätöksen( minkä olis voinu tehä jo pari päivää aikasemmin, leikataan ku ei lapsi meinaa millään tulla ulos.
rv 42 2 tyttö synty vihdoinkin.
et näinkin voi pitkittyä myös käynnistetty synnytys. ei ne käynnistys aineet kaikilla tehoa..
Esikoisen synnytys käynnistettiin rv41 4. synnytyksen käynnistyksestä meni 7 tuntia siihen että koin elämäni ensimmäisen supistuksen! Sitten se piina alkoi.
8 tunnin kuluttua sain jotain lääkettä että pystyin nukkumaan (3 tuntia), seuraavana yönä pyysin samaa ainetta mitä oli saanut edellisenä yönä (nukuin 2 1/2 tuntia). Nukkumista lukuunottamatta jatkuvaa kivuliasta supistelua.
Iltapäivällä pääsin vihdoin siirtymään osastolta synnytyssalin vieressä olevaan tilaan. parin tunnin kuluttua synnytyssaliin.
Siinä vaiheessa kun paikat oli ollut 6 tuntia 8 cm auki (synnytyksen mitenkään etenemättä) päätös sektiosta tehtiin. Ensimmäisestä supistuksesta siihen että lapsi oli maailmassa kesti 50 tuntia. Käynnistyksestä 57 tuntia.
Toinen lapsi päätti syntyä rv 40 3. Yöllä heräsin supisteluun. Odottelin 2 tuntia, jonka jälkeen sairaalaan (lähinnä kivunlievityksen toivossa). Sairaalassa tasan 1 supistus!
Synnytys oli käynnistynyt, joten jäin sisään. Sitten iltapäivällä alkoi supistella säännöllisesti ja tästä 4 tunnin kuluttua oli lapsi maalimassa. En uskonut hetkeäkään että lapsi syntyisi sinä päivänä!
Jos pitäisi valita käynnistyksen ja odottamisen välillä, odottaisin mielelläni! Käynnistystä voi vaatia, jos haluaa. Lääkäri päättää mitä tehdään.
Olisin halunnut esikoisen kohdalla vielä odottaa, mutta lapsiveden vähäisyyden, istukan kalkkeutumisen ja lapsen suuren koon vuoksi lääkäri päätti käynnistää synnytyksen.