Odotan ensimmäistä, nyt on menossa rv. 15. Missä vaiheessa olette kertoneet omille vanhemmille ja isän vanhemmille? ja miten? Me olemme kohta muuttamassa yhteen, mies käy töissä ja minä opiskelen. Olemme tunteneet vuoden verran, emme ole kihloissa eikä sellaisesta ole ollut vielä puhettakaan.
Äitini on sitä mieltä että ensin opiskelu, töihin ja sitten vasta perheen perustaminen. Olen tehnyt talvella elämäni pahimman virheen, abortin ja kerroin silloin raskaudestani äidille ja hän oli abortin kannalla. Joten senkin takia hieman pelottaa kertoa omalle äidille tästä, pelkään sen suhtautumista. Haluaisin välttää koko kertomisen, mutta vaikea tälläistä on pitää sisällä läheisiltä ku on ite onnellinen uudesta tulokkaasta.
Äitini on sitä mieltä että ensin opiskelu, töihin ja sitten vasta perheen perustaminen. Olen tehnyt talvella elämäni pahimman virheen, abortin ja kerroin silloin raskaudestani äidille ja hän oli abortin kannalla. Joten senkin takia hieman pelottaa kertoa omalle äidille tästä, pelkään sen suhtautumista. Haluaisin välttää koko kertomisen, mutta vaikea tälläistä on pitää sisällä läheisiltä ku on ite onnellinen uudesta tulokkaasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä itse kerroin omalle äidilleni samana päivänä, kun itse sain tietää asiasta. Olen tosiaan 18vuotias ja ilman poikaystävää joten raskaus ei ollut odotettu asia, mutta äitini suhtautui asiaan oikein asiallisesti. Käski miettiä asiaa kummaltakin kantilta. Minä päätin pitää lapsen. Sen jälkeen kerroin muutamalle lähimmälle ystävälle ja tietysti lapsen isälle. Omalle isälle kertominen jännitti ja lopuksi pyysinkin äitiäni kertomaan hänelle. Olin ehkä 2-3kuukaudella. Alkujärkytyksestä selvittyään on hänkin jo hyväksynyt asian. Isovanhempani eivät vielä tiedä asiasta mitään, vaikka olenkin jo 6. kuukaudella. Mahani ei ole kasvanut kuitenkaan vielä niin paljoa, joten kertominen ei ole ollut välttämätöntä. Mutta pakko se asiasta on kuitenkin kertoa, joten miksi turhaan sitä lykätä? Varmasti kaikki ovat onnellisia puolestasi. Ja onnittelut myös omasta puolestani :)
Eipä se ole sinun äitisi asia jos lapsia hankit...Itse olen myös opiskelija ja minusta on hyvä hankkia lapsia opiskelujen välissä jotta on sitten valmis tekemään töitä kun valmistuu!!
Muista että elät tätä elämää itsellesi et äidillesi!! Olet kuitenkin täysi ikäinen ja sinulla on mies ja kohta yhteinen koti.. Sullehan elämä hymyilee!! Kyllä äiti ymmärtää jos ei nyt niin joskus että päätös on sinun ei hänen!!
Onnea raskauden johdosta ja voimia... äidit ovat joskus hankalia!! Minunkin vaikka olenkin jo kohta kolmekymmentä!!
Hei!
Odotan itse jo kolmatta ja sitä ei moni hyväksy minun eikä mieheni suvussa! Sanovat että tollojahan te olette! Milläs elää meinaatte! Inhottavaa! No se meni sit kesken ja taas odotan kolmatta rv16 0! :) Ajattelen itse näin...
Tämä raskaus ja tuleva lapsi on meidän perheen suuri ilo ja onni! Oli muut siitä mitä mieltä haluaa! Olen kertonut raskaudesta niille joiden tiedän iloitsevan tulevasta! Omille vanhemmille en ole asiaa itse kertonut vaan meidän vanhin tyttö 3v on asian kertonut! Eivät ole sanaakaan asiasta minulle enää sanoneet! Eivät onnitelleet eikä kysynyt laskettua! Mutta se on heidän ongelma! Muuten kyllä tulemme toimeen! Mieheni vanhemmille ei ole vielä kerrottu ollenkaan! Ovat kyllä mahaa katselleet kummissaan...
Meillä on kuitenkin kaikki rahaasiat aina ollut kunnossa ja toimeen tullaan! Meillä on ihan oma koti ja työtä riittää! Että sen suhteen ei pitäisi olla ongelmia!
Luulen että kyllä sinunkin vanhemmat asian hyväksyy ennemmin tai myöhemmin! Tsemppiä ja paljon onnea raskauden johdosta! :)
Nauti nyt! Ja muista että onni ja ilo on teidän oma! Älä anna muiden latistaa sitä!
Meillä myös esikoinen tulossa ja mulla on vielä just alkamassa kallis yksityinen koulu jonka joudun vauvan takia lykkäämään... hyvin kuitenki äiti otti asian vaikka aluks kauhistutti kertoa... otti vaan kaulasta kiinni ja onnitteli.. uskon että teilläki menee hyvin... pelkäsin että äiti alkais moralisoimaan koulusta jne mutta ei mitään sellaista... on päinvastoin ostellutkin jo kaikkea vauvalle vaikka alussa vasta ollaankin... taitaa olla innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta...
kun sain esikoiseni niin olin 17 vuotias, itse en uskaltanut omalle äidille kertoa vaan pistin lapsen isän asialle! hän on kolme vuotta minua vanhempi ja hoiti asian hyvin! äiti oli ensin ihan hiljaa ja sitten toivotteli onnen toivotukset ja kyseli kuulumiset, minua hän halasi seuraavan kerran kun nähtiin ja kyseli vielä kaikenlaista. olen aina ollut isin tyttö, joten isälleni tilanne oli vaikea... hän oli 3viikkoa puhumatta minulle, mutta lopulta antoi periksi, ja nyt rakastaa yli kaiken poikaamme! niin kuin kaikki muutkin! toinen on nyt tulossa, olen 19vuotias, kun vauva syntyy niin 20. vasta niin alussa ettei olla kenellekään kerrottu, ensimmäisen neuvolan ja ultran jälkeen kerromme kaikille, ja tällä kertaa haluan itse kertoa omille vanhemmilleni! Onnea sinne päin! ja voimia!