Menen aina ihan lukkoon jos joudun puhumaan jotain vierasta kieltä. Edes kaverille englannin tunnin keskusteluharjoituksissa ei englannin puhuminen suju.
Olen ihan keskivertohyvä enkussa ja osaan kyllä sitä jotenkuten, olenhan jo opiskellut kieltä 7 vuotta. Kirjoitelmat ja muut onnistuu, mutta jos joudun sanomaan jotakin vieralla kielellä, menen täysin lukkoon. Pelkään koko ajan mokaavani, sanat katoavat mielestäni.
Olen muutenkin perusluonteeltani ujo ja hiljainen, mutta normaali suomen puhuminen samoille kavereille onnistuu hyvin, joskus liiankin hyvin.
Harmittaa, kun silloin tällöin ulkomailla matkustaessa olisi mahdollisuus käyttää kielitaitoa hyväksi, mutta silloin suusta ei tule sanaakaan. Tai sitten menen ihan punaiseksi ja lause tulee suustani niin hiljaisella äänellä, ettei siitä saada selvää.
Olen ihan keskivertohyvä enkussa ja osaan kyllä sitä jotenkuten, olenhan jo opiskellut kieltä 7 vuotta. Kirjoitelmat ja muut onnistuu, mutta jos joudun sanomaan jotakin vieralla kielellä, menen täysin lukkoon. Pelkään koko ajan mokaavani, sanat katoavat mielestäni.
Olen muutenkin perusluonteeltani ujo ja hiljainen, mutta normaali suomen puhuminen samoille kavereille onnistuu hyvin, joskus liiankin hyvin.
Harmittaa, kun silloin tällöin ulkomailla matkustaessa olisi mahdollisuus käyttää kielitaitoa hyväksi, mutta silloin suusta ei tule sanaakaan. Tai sitten menen ihan punaiseksi ja lause tulee suustani niin hiljaisella äänellä, ettei siitä saada selvää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä sanot, niin sano sama vähän lujempaa....
Ei vitsi mikä Einstein nyt asialla XD!
Moni ei varmaan kuule mitä ujo englannin puhuja sanoo, joten siksi se saattaa aiheuttaa kummastelua ja saada puhujan vielä hankaleempaan tilanteeseen. Aloittajalle: Kannattaa sanoa kuuluvalla äänellä. Sama se miten hyvin tulee lausuneeksi, kunhan lause tulee kuultua (asia ymmärrettyä)
Mutta kun minua ei kuulla, menen ihan hämilleni enkä saa sanottua mitään uudestaan, tai sitten se tulee suustani ihan yhtä hiljaisella äänellä.
Minua jännittää liikaa. Se on jokin varotoimi sanoa asia hiljaisella äänellä, että jos sanonkin jotain väärin, niin sitä ei kuulla. Tyhmnää tietenkin, mutta niin se menee minun kohdallani.
Itselläni oli sama homma niin englannin kuin ruotsinkin suhteen. Olin ensinnäkin hyvin ujo ja toisekseen minulla on syväpurenta, niin sössötän ulkomaankielet, ärrän lausuminen ei onnistu niinkuin enkussa pitäis jne. Eli kun uskaltauduin jotain tunnilla sönkkäämään, niin opettaja alkoi korjaamaan ääntämistäni, mikä ei tietenkään luonnistunut minulta oikein tästä purentaviasta johtuen:(
Mutta, pakko se on vain avata suunsa ja pölöttää menemään. Kyllä siitä ujoudesta oppii nopeasti eroon, kunhan vain oppii rentoutumaan eikä jännitä niin paljon. Joo, helppo sanoa tietenkin...tsemppiä vaan:)
ainakin osaksi kyse aika yleisestä ilmiöstä, täydellisyyden tavoittelusta? Siis "jos en osaa puhua täysin virheettömästi tätä kieltä, en uskalla puhua ollenkaan". Hyvin harva oppii vieraan kielen täydellisesti (paitsi pikkulapset). Sitä ei ainakaan kannata miettiä, tekeekö virheitä. Pääasia että viesti menee perille! Osaat varmasti parempaa englantia kuin esim. eräät ministerit :)
"jos en osaa puhua täysin virheettömästi tätä kieltä, en uskalla puhua ollenkaan".
Tämä käy hyvin usein mielessä. Tiedän että osaan lausua englantia hyvin, siitä on tullut joskus kehuja. Mutta lauseiden muodostaminen ja rakentelu päässä on vaikeaa, kun sitä ei puhuessa ehdi paljon miettiä. Usein käykin niin, että teen pahoja kielioppivirheitä ja sitten nolostun, menen hämilleni, enkä mielelläni enää puhu englantia.